Ohjelma-PDF:t artikkeleiksi

<h2>Parempaa työtä – Vasemmistoliiton 10 keinoa työllisyyden ja työelämän parantamiseksi</h2>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Suomen kokoaikaiseksi muutettu työllisyysaste nousi edellisellä hallituskaudella ennätystasolle ja muiden Pohjoismaiden ohi. Kun oikeistohallitus nousi valtaan, se lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta todellisuudessa työttömien määrä on kasvanut jo kymmenillä tuhansilla.</p>
<p>Pidempiaikainen ongelma Suomessa on ollut työn tuottavuuden heikko kehitys. Kun oikeisto uskoo työn tuottavuuden parantuvan palkkoja ja työehtoja polkemalla, vasemmisto haluaa panostaa osaamiseen, työkykyyn, tutkimukseen, innovaatioihin ja uusia työpaikkoja luovaan elinkeinopolitiikkaan. Suomen on valittava haluaako se kilpailla työvoima hinnalla vai osaamisella ja laadulla.</p>
<p>Vasemmistoliitto ei usko sosiaaliturvaleikkauksiin työllisyyden ihmelääkkeenä.</p>
<p>Pohjoismaissa on pitkään kyetty yhdistämään maailman vahvimmat sosiaaliturvajärjestelmät maailman korkeimpiin työllisyysasteisiin. Kun oikeistohallitus keskittyy kurittamaan työttömiä ja heikentämään työntekijöiden asemaa, se unohtaa työllistymisen todelliset esteet, kuten riittävän osaamisen ja työkyvyn.</p>
<p>Vasemmistoliitto haluaa työttömyyskriisin tilalle parempaa työtä. Tämä edellyttää huomion siirtämistä pelkästä työllisyysasteesta myös työelämän laatuun, riittävään palkkaukseen ja työhyvinvointiin. Reilu työelämä tarkoittaa parempaa tuottavuutta, pidempiä työuria ja työntekijöiden mahdollisuutta kehittää omaa osaamistaan. Hyvinvoivat työntekijät eivät ole Suomen kilpailukyvyn ongelma, vaan sen välttämätön edellytys.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_parempaa-tyota-vasemmistoliiton-10-keinoa-tyollisyyden-jja-tyoelaman-p-p03-1.jpeg" alt="" width="1508" height="1282" loading="lazy" /></figure>
<h3>1 Työn pitää kannattaa aina – vahvistetaan osa-aikaisen ja lyhytkestoisen työn kannusteita</h3>
<p>Vaikka oikeistohallitus mainostaa sosiaaliturvaleikkauksiaan”työllisyystoimina”, tosiasiallisesti hallituksen toimet ovat heikentäneet osa-aikaisen, lyhytkestoisen ja myös pienipalkkaisen kokoaikatyön kannusteita. Kelan tilastojen mukaan yksin asuvalle henkilölle työllistyminen alle 2 150 euron kuukausipalkalla on nyt vähemmän kannattavaa kuin aiemmin. Yksinhuoltajilla kannusteet ovat heikentyneet jopa 2 700 euron kuukausipalkkaan asti.</p>
<p>Tämä johtuu erityisesti työttömyysturvan ja yleisen asumistuen suojaosan poistamisesta sekä muista mittavista asumistukileikkauksista. Suojaosien tarkoitus on ollut kannustaa työttömiä vastaanottamaan myös lyhytkestoista tai osa-aikaista työtä ilman, että tuet leikkaantuisivat merkittävästi.</p>
<p>Tutkimusten perusteella suojaosat eivät ole myöskään vähentäneet kokopäiväisen työn määrää.</p>
<p>Suojaosien lakkauttaminen perustuikin täysin virheelliselle analyysille, jonka mukaan osa-aikatyön tekeminen tai siirtyminen kokoaikatöihin olisi lähtökohtaisesti oma valinta. Suomessa kuitenkin tehdään valtavasti vastentahtoista osa-aikatyötä ja toisaalta monien terveys tai elämäntilanne ei mahdollista kokoaikatyötä.</p>
<p>Vasemmistoliitto palauttaisi työttömyysturvan suojaosan ja korottaisi sen 500 euroon. Myös yleisen asumistuen suojaosa eli työtulovähennys tulisi palauttaa. Samalla byrokraattista sosiaaliturvajärjestelmäämme tulee kehittää kohti perustuloa, jotta työ kannattaa työnteon muodosta ja elämäntilanteesta riippumatta.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_parempaa-tyota-vasemmistoliiton-10-keinoa-tyollisyyden-jja-tyoelaman-p-p04-1.jpeg" alt="" width="1529" height="1252" loading="lazy" /></figure>
<h3>2 Ei töihin kipeänä – oikeistohallituksen sairaussakolle on oikeudenmukaisempi vaihtoehto</h3>
<p>Vasemmistoliitto ei hyväksy Orpon hallituksen valmistelevaa ensimmäisen sairauspoissaolon palkattomuutta, joka aiheuttaa turhaa vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien välillä, heikentää työntekijöiden toimeentuloa ja voi jopa lisätä sairauspoissaolojen määrää kun töihin tullaan sairaana. Suomalaisen työelämän kehittäminen edellyttää luottamuksen vahvistamista, kun taas hallitus sääntelee työelämää siitä lähtökohdasta, että jokainen työntekijä on potentiaalinen pinnari.</p>
<p>Niin sanotun sairaussakon sijasta Kela voisi korvata työntekijän sairastumisesta aiheutuvat kulut työnantajalle jo kolmen sairauspäivän jälkeen nykyisen kymmenen sijasta. Tämä voitaisiin rahoittaa tekemällä maltillinen korotus työnantajan sairausvakuutusmaksuun, jolloin suuret työnantajat rahoittaisivat nykyistä suuremman osan sairastamisen kuluista ja pienet työnantajat hyötyisivät tästä. Työnantajien omavastuupäivien vähentäminen madaltaisi myös kynnystä ensimmäisen tai ensimmäisten työntekijöiden rekrytointiin.</p>
<h3>3 Helpotetaan ensimmäisen työntekijän palkkaamista</h3>
<p>Kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen on yrittäjille usein liian korkea. Vaikka yrittäjällä voi olla paljon töitä, joita hän ei ehdi tai osaa hoitaa itse, on työntekijän palkkaaminen iso taloudellinen riski. Jos yrityksen kasvu jääkin vajaaksi, työntekijän työllistäminen ei maksa itseään takaisin. Työllistämiseen liittyy myös byrokratiaa, jonka opetteleminen on vaativaa ja vie niin ikään oman aikansa.</p>
<p>Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on yksi ratkaisevista vaiheista siinä, että mikroyritys voi kehittyä suuremmaksi. Tästä syystä työnantajakustannuksia tulisi huojentaa ensimmäistä työntekijää palkatessa. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi porrastamalla työnantajamaksuja yrityksen liikevaihdon mukaan.</p>
<p>Vaihtoehtoinen ratkaisu voisi olla määräaikainen vapautus työnantajamaksuista tai osasta niitä, jotta yrityksellä olisi paremmat edellytykset saada toiminta käyntiin ensimmäisen työntekijän kanssa.</p>
<h3>4 Palautetaan aikuiskoulutustuki ja vahvistetaan koko väestön osaamistasoa</h3>
<p>Koulutuspolitiikka on tärkeintä työllisyyspolitiikkaa. Pelkän perusasteen varassa olevien työllisyysaste on ollut pitkään alle 50 prosenttia ja koulutustasolla on koko ajan vahvempi korrelaatio niin työllisyyden kuin työn tuottavuuden kanssa. Nopean teknologisen kehityksen oloissa myös elinikäinen oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan. Sen sijaan, että oikeistohallitus vastaisi tähän haasteeseen, se on lakkauttanut aikuiskoulutustuen.</p>
<p>Vasemmistoliitto lupaa palauttaa aikuiskoulutustuen, kun puolue on seuraavan kerran hallitusvastuussa.</p>
<h3>5 Lisää valtaa työntekijöille</h3>
<p>Työn tuottavuus ei lisäänny työntekijöitä kyykyttämällä, vaan ottamalla työntekijät mukaan päätöksentekoon työpaikoilla pohjoismaisen käytännön mukaisesti. Työntekijät ovat usein parhaita asiantuntijoita prosessien ja toimintatapojen kehittämisen suhteen.</p>
<p>Kun ruotsalaista työelämää aiemmin pilkallisesti luonnehdittiin loputtomaksi”diskuteeraamiseksi”, on tämä malli osoittanut vahvuutensa verrattuna”management by perkele” -kulttuuriin, jonka varaan oikeistohallitus nyt rakentaa politiikkaansa.</p>
<p>Ruotsissa kaikissa yli 25 työntekijän yrityksissä on palkansaajien edustus hallinnossa ja myös henkilöstön edustajien tiedonsaantioikeus on vahvempi kuin Suomessa. Tanskassa ja Norjassa henkilöstöllä oikeus valita yrityksien hallitukseen jopa kolmannes sen jäsenistä.</p>
<p>Aikuiskoulutustuen kohdentamista voidaan parantaa esimerkiksi lieventämällä työhistoriaedellytystä pelkän peruskoulun varassa olevilta tai työvoimapula-alalle opiskelevilta työntekijöiltä.</p>
<p>Työttömien opiskelukielto on purettava ja oman osaamisen kehittäminen työttömäksi jäädessä on mahdollistettava ilman turhaa byrokratiaa. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisättävä ja oppimisen tukea vahvistettava kaikilla koulutusasteilla. Ammatilliseen koulutukseen suunnatut leikkaukset tulee perua.</p>
<p>Henkilöstöedustusta tulee myös Suomessa vahvistaa pohjoismaisten esimerkkien pohjalta ja päätökset tästä on tehtävä viimeistään hallituksen puoliväliriihessä. Julkisen sektorin organisaatioiden on toimittava työpaikkademokratian edelläkävijöinä ja edistettävä esimerkiksi osallistuvan työvuorosuunnittelun kaltaisia käytäntöjä.</p>
<p>Ruotsissa työntekijöiden asemaa vahvistaa myös työntekijöiden tulkintaetuoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että ristiriitatilanteissa asia tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riita on ratkaistu tuomioistuimessa. Suomessa riitatilanteessa asiaa tulkitaan työnantajan edun mukaisesti, kunnes oikeudellinen ratkaisu on saatu. Ruotsin malliin siirtymällä pystyttäisiin estämään esimerkiksi muutostilanteissa työehtojen yksipuoliset heikennykset.</p>
<h3>6 Vahvistetaan mielenterveyden tukea työelämässä</h3>
<p>Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin (55%) työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Mielenterveyskriisiin vastaaminen on välttämätöntä työurien pidentämiseksi ja työllisyyden vahvistamiseksi.</p>
<p>Vasemmistoliitto on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan 50 miljoonan euron lisäpanostusta mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen, minkä lisäksi toimia tarvitaan myös työelämässä.</p>
<p>Edellisellä hallituskaudella toteutetun työelämän mielenterveysohjelman toimintamallit on saatava laajennettua kaikille suomalaisille työpaikoille. Työpaikkojen on panostettava mielenterveyden ennaltaehkäisevään tukeen, työyhteisön hyvinvointiin ja sujuvaan työterveysyhteistyöhön.</p>
<p>Mielenterveyden häiriöistä kärsivien työllistymistä edistävää IPS-toimintamallia tulee laajentaa ja vakiinnuttaa se valtakunnalliseksi. IPS-työhönvalmennus on tutkitusti tehokas palvelu, johon osallistuneista 49 prosenttia on työllistynyt valmennuksen aikana avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen.</p>
<h3>7 Lisätään kohtuuhintaista asumista ja vastataan rakennusalan kriisiin</h3>
<p>Kohtuuhintainen asuminen on turvattava koko maassa. Asumisen hinta on merkittävä työllisyyspoliittinen kysymys, sillä se vaikeuttaa alueellista liikkuvuutta ja työn vastaanottamista etenkin kasvukeskuksissa.</p>
<p>Oikeistohallituksen politiikka on ainoastaan pahentanut tilannetta: häädöt ovat lisääntyneet merkittävästi ja pienituloiset työssäkäyvät näkyvät jo uutena ryhmänä asunnottomia tukevissa palveluissa. Samalla rakennusala on syvässä ahdingossa.</p>
<p>Vasemmistoliitto tukisi rakennusalan toipumista ja lisäisi kohtuuhintaisia asuntoja. Julkisrahoitteista uudis- ja korjausrakentamista tulisi lisätä ja ARA:n valtuuksia kasvattaa. Lisäksi esitämme 100 miljoonan euron kertaluonteista investointitukipakettia rakennusalan tukemiseksi.</p>
<p>Vasemmistoliitto peruisi ARA:n siirtämisen itsenäisestä virastosta ympäristöministeriön alaisuuteen ja säilyttäisi valtion asuntorahaston sen sijaan, että rahasto sulautetaan valtion budjettitalouteen. Näin varmistettaisiin ARA:n mahdollisuudet laittaa valtion tukemaa asuntotuotantoa liikkeelle suhdannepoliittisesta näkökulmasta.</p>
<p>Myös erityisryhmien investointitukiin tehtävät leikkaukset tulisi perua riittävän opiskelija-asuntotuotannon ja sekä muille erityisryhmille, kuten vanhuksille ja vammaisille ihmisille, suunnatun asuntotuotannon riittävyyden varmistamiseksi. Asumisoikeusasuntoja tulisi rakentaa myös tulevaisuudessa.</p>
<h3>8 Uudistetaan TE-palveluita vastaamaan yksilöiden tarpeita</h3>
<p>Työllisyyspalvelut siirtyivät vuonna 2025 kuntien järjestettäväksi, mutta valtio sääntelee edelleen työttömien palveluprosessia yksityiskohtaisesti. Uudistuksen onnistuminen tulee varmistaa turvaamalla riittävät resurssit työllisyydenhoitoon ja edistämällä niiden järkevämpää kohdentamista. Kunnille on annettava lisää vapautta järjestää palvelut tarkoituksenmukaisella tavalla.</p>
<p>Työttömien palveluprosessiin liittyvästä yksityiskohtaisesta sääntelystä, kuten työhakemustehtailusta, tulee luopua, ja resurssit kohdistaa aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin.</p>
<p>Työttömyysturvabyrokratiaa pitää keventää luopumalla karensseista sekä opiskeluun ja pienimuotoisen yrittäjyyteen liittyvistä rajoituksista, joilla on ainoastaan passivoiva vaikutus. Työllisyysmäärärahojen leikkaaminen massatyöttömyyden keskellä on vastuutonta politiikkaa, ja siksi rahoitukseen tehdyt leikkaukset tulisi perua.</p>
<p>Kuntatasolla on huolehdittava työllisyyspalveluiden sujuvasta yhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen järjestäjien, Kelan ja työttömyyskassojen kanssa siten, että ihmisten pompottelun sijasta pyritään mahdollisimman laajasti yhden luukun malliin.</p>
<h3>9 Osatyökykyisille ja vammaisille oikeus palkkatyöhön</h3>
<p>Osa-aikatyö on Suomessa edelleen muita Pohjoismaita harvinaisempaa ja työelämässä vallitsee joko–tai-ajattelu. Vammaisten työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden matalinta tasoa ja vammaisten oikeus työhön toteutuu heikosti. Samalla kun vastentahtoista osa-aikatyötä on kitkettävä, on myös tunnistettava se, että kaikille kokoaikainen työ ei ole mahdollista. Siksi suojaosat on palautettava ja myös työkyvyttömyyseläkkeen yhteensovittamista työtulojen kanssa helpotettava.</p>
<p>Osatyökykyisille ja vammaisille on tarjottava yksilöllistä tukea työllistymisen edistämiseksi ja palkkatuen käyttöä on lisättävä niin yrityksissä, julkisella kuin kolmannella sektorilla. Oikeistohallitus on lakkauttanut osatyökykyisiä ja vammaisia työllistävän Työkanava Oy:n ilman minkäänlaisia korvaavia toimia. Työkanavalle varatut resurssit tulisi käyttää esimerkiksi Ruotsin Samhall AB:n mallin mukaisesti palkkasuhteisen työn tarjoamiseksi osatyökykyisille ja vammaisille.</p>
<p>Suomessa tulisi selvittää myös Saksan mallisen kiintiölain käyttöönottoa, jonka mukaan yli 20 hengen yrityksissä vähintään viisi prosenttia työntekijöistä tulee olla osatyökykyisiä.</p>
<h3>10 Edistetään työperäistä maahanmuuttoa ja kotoutumista</h3>
<p>Suomi tarvitsee erityisesti pidemmällä aikavälillä maahanmuuttoa, sillä työikäisen väestön suhde yli 65vuotiaisiin on Pohjoismaiden alhaisin ja laskee edelleen. Laskevan syntyvyyden ohella tämä johtuu maahanmuuton vähäisestä määrästä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Sen sijaan, että Orpon hallitus jatkaisi edellisen hallituksen aloittamaa työtä työperäisen maahanmuuton sujuvoittamiseksi, se pyrkii karkottamaan ulkomaalaiset työntekijät ulos Suomesta.</p>
<p>Suomen ulkomaalaislaki tulisi uudistaa ihmisoikeusperustaisesti. Maahanmuuttoviraston toiminnan valvontaa on tehostettava, ja toiminnan läpinäkyvyyttä on lisättävä. Perheenyhdistämisen esteitä on purettava niin työperäisen kuin humanitaarisen maahanmuuton osalta. Turvapaikanhakijoille on luotava mahdollisuus tehdä töitä mahdollisimman pian maahan saapumisen jälkeen. Työperäisten oleskelulupien käsittelyä on edelleen sujuvoitettava, jotta oleskeluluvat saadaan käsiteltyä korkeintaan kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.</p>
<p>Kotoutumiskoulutus tulee siirtää opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, ja kotoutumiskoulutuksen kilpailuttaminen on lopetettava laatuongelmien ratkaisemiseksi ja pitkäkestoisen kehitystyön mahdollistamiseksi.</p>
<p>Suomeen tulee luoda yleinen, kaikille maahan muuttaneille suunnattu maksuton ja eri osaamistasoja huomioiva suomen kielen koulutus yhteistyössä vapaan sivistystyön, kuten työväenopistojen sekä ammatillisten oppilaitosten kanssa.</p>
<p>EU- ja ETA-alueen ulkopuolella suoritettujen tutkintojen hyväksi lukemista ja tunnistamista on lisättävä, minkä lisäksi on luotava selkeät osaamisen täydentämisen koulutuskokonaisuudet yhdessä korkeakoulujen kanssa.</p>
<p>Maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä tulee edistää kaikin tavoin. Syrjintään työmarkkinoilla täytyy puuttua laajentamalla anonyymia työnhaun käytäntöä sekä kouluttamalla esihenkilöitä ja luottamushenkilöitä tunnistamaan rasistiset ja muut syrjivät käytännöt ja puuttumaan niihin. Työhaastatteluun pitää päästä myös maahanmuuttajataustaisella nimellä.</p>
<p>Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ja kahden kerroksen työmarkkinat ovat Suomeen sitkeästi pesiytynyt ongelma, jota oikeistohallitus pahentaa entisestään erityisesti paikallisen sopimisen epätasapainoisella laajentamisella. Työmarkkinarikollisuus on saatava kuriin kriminalisoimalla alipalkkaus, laajentamalla veronumeron käyttöä, tehostamalla työsuojeluvalvontaa ja antamalla ammattiliitoille kanneoikeus.</p>

<h2>Teknologian ja tekoälyn on hyödytettävä kaikkia – Vasemmistoliiton teknologiapoliittisia avauksia</h2>
<h3>1 Johdanto</h3>
<p>Teknologia itsessään ei ole lähtökohtaisesti hyvää tai pahaa, mutta se muuttaa aina ympäristöään, ihmisten toimintaa ja ihmisten välisiä suhteita. Teknologian kehitys ja sen hyödyntämisen muodot riippuvat keskeisesti teknologian taustalla vaikuttavista ideologioista, tavoitteista, resursseista ja valtasuhteista. Siksi se on myös poliittisen kamppailun kenttä.</p>
<p>Suomessa teknologisen kehityksen ja parantuneen tuottavuuden ansiosta tapahtunut hyvinvoinnin lisääntyminen jakautui varsinkin 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla verrattain tasaisesti siksi, että politiikka ohjasi yhteiskuntaa laajemmin tähän suuntaan. Asenneilmapiiri, valtasuhteet ja järjestäytyneen työväen vahva asema tukivat tätä myönteistä kehitystä.</p>
<p>Mikäli haluamme, että digitalisaatio, automaatio ja tekoäly lisäävät myös nyt ja tulevaisuudessa yhteistä hyvinvointia eivätkä ainoastaan vaurastuta harvalukuista eliittiä, tulee meidän aktiivisesti ohjata kehitystä poliittisilla päätöksillä, sääntelyllä ja teknologian käyttäjien osallisuudella. Muussa tapauksessa uusi teknologia helposti kasvattaa yhteiskunnallista ja taloudellista epätasa-arvoa – kuten olemme jo nähneet. Yhteiskunnalle välttämättömän työn siirtyminen ihmisten tekemästä koneiden tekemäksi on kannatettavaa, mutta jos teknologian tuottama lisäarvo valuu pääasiallisesti koneiden omistajille, yhteiskunta eriarvoistuu.</p>
<p>Vauraus ja valta jakautuvat tällä hetkellä data-, alusta- ja digitaalisessa taloudessa hyvin epätasaisesti. Markkinat ovat keskittyneet muutamalle valtavalle ja alati kasvavalle jättiyritykselle, joista muut yritykset, kansalaiset ja myös valtiot ovat riippuvaisia. Omien järjestelmiensä tai “ekosysteemiensä” sisällä ja suhteessa palveluidensa käyttäjiin suuret teknologiayritykset toimivat lähes kuin valtiot tai pikemminkin feodaaliherrat: ne määrittävät säännöt, tulkitsevat niitä, ja jakavat tuomiot. Niillä on myös mahdollisuus ostaa pienemmät yritykset pois markkinoilta, ja toisaalta esimerkiksi tekoälyn tai pilvipalveluiden kehittäminen edellyttää teknisen osaamisen lisäksi niin valtavia pääomia, että niihin on harvalla pääsy, mikä ehkäisee myös uusien kilpailijoiden ja vaihtoehtojen ilmaantumista. Todellisuus on kaukana tehokkaiden ja avointen markkinoiden ideaalista. Vauraus on keskittynyt rikkaimmille myös yritysten sisällä. Työntekijöiden asema ei usein ole kehuttava, ja työ itsessään on murroksessa.</p>
<p>Ihmisten välisten suhteiden lisäksi teknologian kehityksessä tulee huomioida ympäristöön liittyvät kysymykset. Elämme kokonaisvaltaisen ympäristökriisin eskaloitumisen aikaa, ja teknologinen kehitys liittyy tähän kiinteästi: Datakeskukset kuluttavat merkittäviä määriä energiaa. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki tavarat ruuasta huonekaluihin ovat tilattavissa kotiin. Rajallisten, edistyneen teknologian kannalta välttämättömien luonnonvarojen tarve ja käyttö kasvavat. Digitaalinen teknologia vaatii raskasta kaivosteollisuutta edellyttäviä maametalleja, joiden louhiminen pilaa aina paikallista ympäristöä, aiheuttaa päästöjä ja sulkee pois kyseisen alueen muun käytön. Teknologista kehitystä, datataloutta ja digitalisaatiota on siis hahmotettava muun ihmistoiminnan lailla suhteessa siihen, mihin meillä on ympäristön kannalta varaa.</p>
<p>Samaan aikaan teknologinen kehitys on todella nopeaa, eikä yhteiskunnallinen keskustelu, politiikka tai sääntely – tai ehkä edes ymmärryksemme siitä, mitä on tapahtumassa – ole pysynyt tämän murroksen vauhdissa.</p>
<p>Vasemmistolaisesta, tasa-arvoon, demokratiaan ja laajasti jakautuvaan hyvinvointiin perustuvasta näkökulmasta tilanne herättää monia kysymyksiä. Keskeinen lähtökohtamme on automaation, digitalisaation ja tekoälyn demokratisoiminen ja valjastaminen yhteisen hyvän palvelukseen. Uusi tuotantoteknologia vaatii uudenlaista teollisuuspolitiikkaa, työnjakoa, tu­lon- ja varallisuudenjakoa, vallanjakoa sekä sääntelyä.</p>
<p>Alla kuvatut toimenpiteet pyrkivät tarjoamaan joitakin vastauksia näihin poliittisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.</p>
<h3>2 Parempaa työelämää digitalouden sääntelyllä</h3>
<p>Menneisyydessä tuotantomenetelmien ja teknologian kehitys on aina syrjäyttänyt vanhaa työtä ja synnyttänyt uutta. Viime vuosikymmeninä lisääntynyt automaatio ja teknologinen kehitys on korvannut paljon rutiiniluonteisia tehtäviä ja luonut uusia mahdollisuuksia asiantuntijoille. Samalla se on osaltaan kiihdyttänyt tulo- ja varallisuuserojen kasvua.</p>
<p>On epävarmaa, miten nyt meneillään oleva automaation ja tekoälyn nopea kehitys vaikuttaa työhön, työllisyyteen, työttömyyteen ja työntekijöiden asemaan. Nyt se vaikuttaa ainakin aiempaa laajemmin erilaisiin ammattiryhmiin ja myös pitkää kouluttautumista vaativaan asiantuntijatyöhön. Ilman viisasta politiikkaa erot ihmisten välillä todennäköisesti kasvavat, mikä liittyy niin työehtoihin kuin työpaikkojen saatavuuteen ja syrjäytymisriskiin. Jo nyt puhutaan paljon työelämän polarisaatiosta, jossa pienellä osalla menee erittäin hyvin, mutta monen on tyydyttävä matalapalkka-aloihin ja epävarmuuteen.</p>
<p>Mikäli automaatio ja tekoäly vähentävät ihmisten tekemän työn tarvetta ja parantavat tuottavuutta, on jäljelle jäävää työtä sekä siitä syntyvää lisäarvoa jaettava uudestaan. Yksi keino tähän on lyhyemmän työviikon edistäminen samalla tai lähes samalla palkalla: Työ voidaan jakaa tasaisemmin ja näin tukea työn ja vapaa-ajan parempaa tasapainoa. Samalla teknologian hedelmät jakautuvat reilummin. Eri maissa tehdyissä kokeiluissa työajan lyhentäminen on parantanut sekä työntekijöiden hyvinvointia että tuottavuutta. Myös työntekijöiden sananvallan ja omistajuuden edistäminen yrityksissä on yksi tapa demokratisoida työpaikkoja ja varmistaa, että työntekijät voivat vaikuttaa päätöksentekoon ja saada osuuden uuden teknologian tuotoista.</p>
<p>Vaikka työaikaa jaettaisiin tasaisemmin, on selvää, että tahdonvastaista työttömyyttä kuitenkin esiintyy myös tulevaisuudessa, ja teknologisen kehityksen nopeutuessa ilmiö voi lisääntyä ilman oikeanlaista politiikkaa. Tahdonvastaisen työttömyyden inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset ovat valtavat: vajaa 10 vuotta sitten hintalapuksi Suomessa arvioitiin noin 11 miljardia euroa vuositasolla. Valtion roolia työllistämisessä tuleekin merkittävästi kasvattaa. Työpaikkoja voidaan luoda erityisesti kestävän siirtymän aloille. Aktiivinen työvoimapolitiikka on järkevää myös siksi, että sen avulla voidaan tasata talouden suhdannevaihteluita lisäämällä julkista tai tuettua työllistämistä taantumassa.</p>
<p>Työelämän teknologistumista on syytä tarkastella myös sukupuolen näkökulmasta: Tällä hetkellä teknologia-ala on hyvin miesvaltainen, ja nuorten kiinnostuksen kohteiden perusteella nopeaa muutosta ei ole odotettavissa. Toisaalta naisten koulutustason ja osaamisen parantuminen on näkynyt myös heidän asemansa paranemisena, kun taas miesten kesken havaittavissa on selkeämpää polarisaatiota. Poikien heikentyneet ja epätasaisemmat oppimistulokset huomioiden tämän trendin – ja siihen liittyvien sosiaalisten ongelmien – voi arvioida vahvistuvan, ellei ilmiöön pystytä puuttumaan. Jotta naisten ja vähemmistöjen osallisuus teknologia-aloilla kasvaisi ja sukupuolten koulutuseroja voitaisiin kaventaa, tarvitsemme feminististä teknologiapolitiikkaa, joka kykenee analysoimaan sukupuolittuneisuuden syitä ja seurauksia sekä etsimään ratkaisuja. Yksi osa tätä muutosta olisi saada teknologia-alalle ja -politiikkaan laajempaa osaamisen kirjoa insinöörien ja koodarien rinnalle.</p>
<p>Alustayhtiöiden työantajakäytännöistä on puhuttu paljon lähes kaikissa ns. teollisuusmaissa, ja keskustelut ovat olleet samankaltaisia eri puolilla. Ongelmat ovat kärjistyneempiä maissa, joissa työntekijöiden oikeudet ja järjestäytymisasteet ovat perinteisesti heikompia ja eriarvoisuus suurempaa, kuten Yhdysvalloissa.</p>
<p>Pakkoyrittäjyys, tosiasiallisesti työsuhteessa tapahtuvan työn naamioiminen yritystoiminnaksi ja heikot työehdot ovat Suomessa puhuttaneet esimerkiksi ruokalähettikeskusteluissa. Tällaiset käytännöt mahdollistavat työnantajavelvoitteiden (kuten työeläke- ja sairausvakuutusmaksujen), liiketoiminnan riskien ja verojen välttämisen ja siirtävät vastuuta ja riskejä yritykseltä työntekijälle ja loppukädessä koko yhteiskunnalle. Tämä toimintamalli on keskeinen keskeinen tekijä työalustayritysten kasvussa ja niiden markkina-arvon kasvussa. Suomessa ruokaläheteistä suuri osa toimii niin sanottuina kevytyrittäjinä, eli he maksavat erilliselle laskutuspalvelulle eivätkä näin saa edes yrittäjyyteen yleensä kuuluvia vero- ja muita etuja. Ruokavälitysyritykset ovat myös suositelleet laskutuspalveluiden käyttöä työntekijöilleen.</p>
<p>Lisäksi digitalouteen liittyy monia globaalin työn­jaon, vastuun ja eriarvoisuuden näkö­kulmia.</p>
<p>Esimerkiksi huomattava osa suurten kielimallien “kouluttamisen” edellyttämästä manuaalisesti perustyöstä – eli esimerkiksi erilaisten kuvallisten aineistojen lajittelusta ja merkkaamisesta – saatetaan siirtää köyhiin maihin tehtäväksi varsin pienellä korvauksella. Tämä työ tapahtuu myös lähes täysin piilossa ja salvassa, mikä kärjistää sitä muutenkin tunnistettua ongelmaa, että tekoäly-yritysten ulkopuolella tiedetään hyvin vähän siitä, millaiseen dataan, algoritmeihin ja logiikoihin niiden toiminta itse asiassa perustuu. Samalla käytäntö on yksi osoitus siitä, millaista “uutta työtä” teknologien muutos ja tekoälyn nousu synnyttää samalla, kun se muuttaa tai korvaa paljon työtä ja työpaikkoja toisaalla.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Kompensoidaan työn tuottavuuden paraneminen uuden teknologian myötä työntekijöille lyhyempänä lakisääteisenä työaikana. Ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan toteutetaan laaja lyhennetyn työajan kokeilu, johon otetaan mukaan erilaisia työpaikkoja ja eri tehtävissä toimivia ihmisiä.</li>
  <li>Säädetään pakollisesta työntekijäedustuksesta yli 25 henkilöä työllistävien yritysten hallintoelimissä.</li>
  <li>Edistetään työntekijäomistusta yrityksissä ja luodaan malli työntekijöiden osakerahastolle, jonka kautta yrityksen työntekijät saavat määrätyn osuuden yhtiön osingoista.</li>
  <li>Lisätään työvoimapolitiikan resursseja ja parannetaan julkisen ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia työllistää ihmisiä.</li>
  <li>Otetaan käyttöön työllisyystakuu pitkäaikaistyöttömille.</li>
  <li>Taataan kaikille tosiasiallinen mahdollisuus päivittää osaamistaan ja oppia uusia ammatteja.</li>
  <li>Parannetaan ja joustavoitetaan sosiaaliturvaa teknologisen murroksen haittojen ja epävarmuuksien vähentämiseksi, työntekijöiden aseman vahvistamiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi. Otetaan asteittain käyttöön kattava perustulo.</li>
  <li>Varmistetaan, että kaikkia tosiasiallisesti työsuhteessa olevia kohdellaan työntekijöinä ja että he saavat kaikki työntekijöille kuuluvat oikeudet. Tässä keskeistä on, että EU:ssa hiljattain hyväksytty alustatyödirektiivi pannaan Suomessa toimeen niin, että aina, kun verkkoalustayhtiö johtaa ja valvoo alaisuudessaan työtä tekeviä, näillä oletetaan olevan työsuhde alustayhtiön kanssa.</li>
  <li>Vahvistetaan tulkintaa yhteistoimintalaista niin, että se varmistaa työntekijöille aidon mahdollisuuden olla mukana päättämässä ja yhdessä kehittämässä työpakoilla käyttöön otettavista valvontaan, dataan ja algoritmiseen päätöksentekoon liittyvistä järjestelmistä.</li>
  <li>Varmistetaan, että työntekijöillä on oikeus ja aito mahdollisuus saada tieto työnantajan hänestä keräämästä datasta sekä työpaikoilla käytössä olevista tai sinne suunnitteilla olevista algoritmisistä järjestelmistä.</li>
  <li>Säädetään lakiin muissa Pohjoismaissa jo käytössä oleva ryhmäkanneoikeus järjestöille ja yksityishenkilöille työhön, tasa-arvoon, yksityisyyden suojaan ja ympäristöasioihin liittyvissä kysymyksissä.</li>
  <li>Kehitetään teknologiapolitiikkaan feminististä otetta ja selvitetään tutkijoita kuullen, miten sukupuolten segregaatiota teknologia-aloilla ja koulutuksessa voisi purkaa.</li>
</ul>
<h3>3 Hyvinvointia kasvattavaa teollisuus- ja kilpailupolitiikkaa</h3>
<p>Suomen ja Euroopan taloudellisen kestävyyden vahvistaminen, haitallisten riippuvuuksien heikentäminen, autonomian ja demokratian vah­vistaminen, suuryritysten vallan pienen-täminen, hyvien työpaikkojen luominen sekä varallisuuden ja hyvinvoinnin tasaisempi jakautuminen edellyttävät strategista ja aktiivista teollisuus- ja kilpailupolitiikkaa.</p>
<p>Viime vuosina olemme nähneet, kuinka valtion rooli taloudessa on vahvistunut ja teollisuus-politiikka on tehnyt näyttävän paluun. Yhdysvaltojen panostukset ovat omassa mittaluokassaan, mutta myös Euroopassa on varsinkin koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodasta seuranneen energiakriisin jälkeen merkittävästi lisätty teollisuuspoliittista ohjausta ja rahoitusta, joka on liittynyt ennen kaikkea Euroopan strategisen autonomian vahvistamiseen sekä kestävän siirtymän edistämiseen. Uusi teknologia liittyy näihin keskeisesti.</p>
<p>Samaan aikaan on alettu kiinnittää yhä enemmän kriittistä huomiota data- ja alustataloden ylikansallisten jättiyritysten vallan, markkina-arvon ja markkina-aseman kasvuun sekä niiden liiketoiminnan ongelmallisiin piirteisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, joille on vaikea löytää historiallista vertauskohtaa. Ne toimivat monopolistisessa asemassa, käyttävät omissa ekosysteemeissään lähes totaalista valtaa suhteessa muihin yrityksiin ja kuluttajiin, käyttävät merkittävää valtaa myös suhteessa päättäjiin ja yhteiskuntien kehitykseen laajemmin, synnyttävät haitallisia riippuvuuksia ja tukahduttavat kilpailun.</p>
<p>Näiden ongelmien seurauksena myös kilpailupolitiikka on jossain määrin pontevoitunut, niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Sekä teollisuus- että kilpailu-politiikan osalta tarvitsemme kuitenkin merkittävästi vaikuttavampia toimia.</p>
<h3>Suuryritysten valtaa on suitsittava kilpailun parantamiseksi</h3>
<p>Kesäkuun 2024 alussa kuusi maailman seitsemästä suurimmasta yrityksestä markkina-arvolla mitattuna olivat teknologia- tai alustatalousyrityksiä, järjestyksessä Microsoft, Apple, Nvidia, Alphabet (Google, Youtube), Amazon, Meta (Facebook, Instagram, Whatsapp). Microsoftin markkina-arvo oli reilut kolme biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, eli noin kolme tuhatta miljardia. Vertailun vuoksi vain viiden tai kuuden valtion bruttokansantuote on tätä suurempi. Myös suurimpien teknologiajättien liikevaihto on valtavaa, jopa satoja miljardeja vuodessa. Suomen bruttokansantuote on noin 280 miljardia euroa ja valtion budjetti vajaat 90 miljardia euroa vuonna 2024.</p>
<p>Suuryritysten varallisuus ja niiden palveluiden keskeisyys nykyelämässä antavat niille myös huomattavaa poliittista ja kulttuurillista valtaa vailla minkäänlaista demokraattista tilivelvollisuutta.</p>
<p>“Perinteisten” palveluidensa ohella teknologia-jätit laajenevat jatkuvasti uusille alueille. Esimerkiksi pilvilaskenta, jonka merkitys kasvaa jatkuvasti ja joka on keskeistä myös tekoälyn kannalta, on pitkälti Amazonin, Microsoftin ja Alphabetin/Googlen hallussa. Yhdessä niillä on yli kaksi kolmasosaa markkinasta, Amazonilla yksistään kolmannes. Microsoft omistaa myös 49 prosenttia ChatGPT:n takana olevasta OpenAI-yrityksestä.</p>
<p>Nykyaikaisen teknologian keskiössä olevien mikrosirujen eli puolijohteiden markkinat ovat niin ikään hyvin keskittyneitä, varsinkin edistyksellisimpien puolijohteiden osalta. Yhdysvaltalaisen Nvidian markkinaosuus teko-älymallien har­joit­- tamiseen suunnitelluista puolijohteista tai “grafiikkasuorittimista” on yli 95 prosenttia, ja Nvidia on markkina-arvoltaan maailman kolmanneksi suurin yhtiö Microsoftin ja Applen jälkeen. Moderneista puolijohteista suuri osa on tehty Taiwanissa, ja niistä valtaosa TSMC-yhtiön toimesta. Tällainen keskittyminen synnyttää myös merkittäviä riskejä ja haavoittuvuuksia.</p>
<p>Markkinoiden ja vallan keskittyminen muutamalle teknologiajätille on ennennäkemätöntä. Niillä on suhteetonta valtaa niin muita yrityksiä kuin asiakkaitaan kohtaan. Ne pystyvät sanelemaan ehdot ja hinnat ja tekemään muut itsestään riippuvaisiksi – ja siten haavoittuvaisiksi. Reilusta markkinataloudesta ollaan kaukana.</p>
<p>Myös poliittiset päätöksentekijät ovat pikkuhiljaa havahtuneet näihin ongelmiin. Yhdysvalloissa monopolistista valtaa rajoittava kilpailupolitiikka on jämäköitynyt merkittävästi presidentti Bidenin hallituskaudella. EU:ssa on laadittu uudenlaista sääntelyä, jonka tarkoitus on suitsia suuryritysten kohtuutonta valtaa, lisätä aitoa markkinakilpailua ja suojella kuluttajia. Muutamia kertoja teknologiajäteille on myös määrätty sakkoja väärinkäytöksistään – ongelmana on, että prosessit venyvät helposti pitkiksi ja muille toimijoille hyvinkin suurina näyttäytyvät sakot ovat valtavien rahakasojen päällä istuville teknokonserneille pieni ylimääräinen liiketoimintakulu.</p>
<p>Keskeisin uusi “portinvartijayritysten” valtaa rajoittava säädös on EU:n digimarkkina-asetus (Digital Markets Act, DMA). Sen tarkoitus on estää digitaalisten markkinoiden keskittyminen kokonaan suurimpien alustayritysten haltuun. Sääntelyn piiriin kuuluvia ydinalustapalveluita ovat muun muassa hakukoneet, sosiaalisen median yritykset, pikaviestipalvelut ja muut alustat kuten Amazonin ja Airbnb’n kaltaiset kauppapaikat. Digi-markkinasäädös velvoittaa alustayrityksiä muun muassa jakamaan dataa sekä mahdollistamaan muiden palveluntarjoajien toimimisen niiden ekosysteemeissä asiallisen ehdoin.</p>
<p>Digimarkkina-asetus ei toistaiseksi ole johtanut merkittäviin muutoksiin teknologiajättien toimin­nassa tai alan valtarakenteissa. Yritykset ovat pyrkineet esimerkiksi vapautumaan sääntelyn piiristä, koska eivät mielestään toimi “portinvartijoina”. Toiset ovat ilmoittaneet tekevänsä muutoksia, mutta on epäselvää, onko niillä käytännössä mitään merkitystä. Pilvipalvelut, jotka kuuluvat digimarkkina-asetuksen alaan, ovat toistaiseksi jääneet kokonaan sääntelyn ulkopuolelle.</p>
<p>On tärkeää varmistaa digimarkkina-asetuksen ja muun olemassa olevan lainsäädännön mahdollisimman tehokas toimeenpano. Tässä keskeistä olisi kuulla myös niiden pienempien yritysten näkemyksiä, joiden markkina-asemaa säädöksen on tarkoitus parantaa. Tarvitsemme kuitenkin myös pidemmälle menevää sääntelyä.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Velvoitetaan ja valtuutetaan kilpailuviranomaiset arvioimaan yksittäisten yritysostojen tai muiden markkinatoimien merkittävyyttä ja hyväksyttävyyttä aina koko kyseisen järjestelmän, ekosysteemin tai toiminnan alan ja sen keskittymisen kannalta.</li>
  <li>Annetaan EU:n kilpailuviranomaisille mahdollisuus määrätä väärinkäytöksistä niin suuria sakkoja (riittävä prosentti liikevaihdosta), että niillä on aidosti tuntuva vaikutus teknologiajättien toiminnassa.</li>
  <li>Annetaan kilpailuviranomaisilla mahdollisuus paitsi estää keskittymistä lisääviä yrityskauppoja ja määrätä sakkoja väärinkäytöksistä, myös viime sijassa pilkkoa liian suuriksi ja hallitseviksi käyneitä yrityksiä.</li>
  <li>Vaikutetaan EU:n komission sen varmistamiseksi, että myös pilvipalveluita tarkastellaan ja säännellään digimarkkina-asetuksen mukaisesti ja että asetuksen toimeenpanossa kuulaan myös pienempien yritysten näkökulmia.</li>
  <li>Rajoitetaan entisestään alustayritysten tai datatalousjättien mahdollisuuksia sanella kohtuuttomia sopimusehtoja niiden asiakkaille monopolistisen asemansa turvin.</li>
  <li>Julkisen sektorin toimijan hankkiessa esimerkiksi pilvipalvelua, varmistetaan, että datan omistajuus säilyy aina julkisella sektorilla eikä palveluntarjoalla ole mahdollisuutta käyttää sitä omaan liiketoimintaansa ilman perustellusta syystä tehtyä erillistä sopimusta.</li>
</ul>
<h3>Aktiivista teollisuus- ja tutkimuspolitiikkaa</h3>
<p>Teknologian hyvinvointia tuottavan potentiaalin valjastaminen, kestävän siirtymän edistäminen, haitallisista riippuvuuksista irtautuminen, kilpailukykymme parantaminen ja omavaraisuuden parantaminen edellyttävät aktiivista teollisuuspolitiikkaa.</p>
<p>Julkisella sektorilla on taloudessa merkittävä ja viime vuosina korostunut rooli paitsi sääntelijänä ja rahoittajana, myös strategisen suunnan määrittäjänä, painopisteiden valitsijana, tavoitteiden asettajana, investoijana ja omistajana. Näitä rooleja tulee vahvistaa, mikä edellyttää myös teollisuuspolitiikan resurssien merkittävää kasvattamista.</p>
<p>Eurooppa on toistaiseksi jäänyt tässä kehityksessä pahasti jälkeen Kiinasta ja Yhdysvalloista, vaikka koronapandemian aikaan sovittu elpymispaketti, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma sekä useat Euroopan “strategista autonomiaa” vahvistavat – eli haitallisia riippuvuuksia ja riskejä vähentävät sekä riskiensietokykyä ja huoltovarmuutta parantavat – aloitteet ovatkin merkinneet valtavaa muutosta myös eurooppalaisessa ajattelussa ja talouspolitiikassa.</p>
<p>On kuitenkin selvää, että uskottava toimijuus edellyttää määrärahojen merkittävää kasvattamista sekä kansallisella että etenkin EU-tasolla. Tämä vaatii myös unionin varainhankinnan vahvistamista, missä esimerkiksi yritysverotuksen kehittämisellä ja tiukentamisella, rahoitustransaktioverolla, suurten varallisuustulojen verotuksen yhdenmukaistamisella sekä hiilitullien ja päästökaupan vahvistamisen kaltaisilla instrumenteilla tulee olla keskeinen rooli. Varainkeruun lisäksi ne myös ohjaisivat itsessään yhteiskunnallista kehitystä parempaan suuntaan.</p>
<p>Edistyksellinen teknologiapolitiikan mahdol-listamiseksi myös osaamistasoa on huomat-tavasti nostettava, mikä puolestaan vaatii niin koulutus- kuin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kasvattamista.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Vaikutetaan siihen, että EU-tason rahoitus kestävän ja oikeudenmukaisen siirtymän, digitalisaation sekä strategisen autonomian vahvistamiseksi moninkertaistetaan. Rahoitukseen tulee sisällyttää toimintaa ohjaavia ehtoja, jotka takaavat, että kehitettävät teknologiat palvelevat yhteisesti määriteltyjä yhteiskunnallisia päämääriä.</li>
  <li>Kasvatetaan merkittävästi tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta pitäen sisällään yliopistojen perustutkimus sekä olemassa olevia EU-tason ohjelmia kuten Horisontti Eurooppa ja Digitaalinen Eurooppa.</li>
  <li>Kasvatetaan EU:n ja Suomen tuotantokapasiteettia, rahoitusta ja osaamista strategisesti merkittävissä teknologioissa ja kyvyissä, kuten suurteholaskenta, tekoäly, edistykselliset puolijohteet ja 6G, ja tuotetaan näitä tarvittaessa myös julkisomisteisesti.</li>
  <li>Varmistetaan eurooppalaisten arvojen mukainen ja globaalisti kilpailukykyinen teknologiakehitys rakentamalla avoimia julkisia digitaalisia infrastruktuureja esimerkiksi laskentatehoon ja datan reiluun jakamiseen liittyen.</li>
</ul>
<h3>Digitalous vaatii uudenlaista yritys- ja varallisuusverotusta</h3>
<p>Digitaalisen talouden yritysten toimintamalli vastaa huonosti kansainvälisen yritysverotuksen peruslähtökohtaa, jossa valtioiden verotusoikeus perustuu yritystoiminnan fyysiseen läsnäoloon niiden alueella. Alustapalveluita voi tarjota, mainontaa kohdentaa ja käyttäjädataa kerätä ilman minkäänlaista paikallista yhtiötä. Tämän seuraukset näkyvät hyvin Euroopassa, jossa myynnit ja voitot kirjataan siellä, missä verotus on keveintä – esimerkiksi Irlannin, Luxemburgin tai Hollannin kaltaisessa yritysveroparatiisissa.</p>
<p>Kansainvälisen verojärjestelmän uudistamisesta niin, että valtiot saisivat verotusoikeuden ylikansallisen konsernin voittoihin esimerkiksi sen mukaan, kuinka paljon yrityksellä on niiden alueella myyntiä, omaisuutta ja työntekijöitä, on neuvoteltu pitkään niin EU- kuin kansainvälisellä (OECD) tasolla, mutta kansainvälisen ratkaisun löytyminen näyttää hyvin epävarmalta. Mikäli OECD:n verouudistus ei tältä osin etene, tulee EU:n säätää oma alueellinen vero digiyhtiöille.</p>
<p>Tekoäly ja muut teknologiset murrokset uhkaavat kasvattaa jo ennestään ongelmallisen suuria tulo- ja varallisuuseroja sekä omistusten ja rikkauksien keskittymistä. Tämän kehityksen hillitsemiseksi sekä hyvinvointivaltion verotulopohjan vahvistamiseksi meidän tulee kiristää ja tehostaa myös suurten varallisuuksien sekä omaisuustulojen verotusta. Nykyään omaisomaisuustuloista maksetaan tyypillisesti huomattavasti vähemmän veroa kuin vastaavista palkkatuloista. Joissakin tapauksissa veroa ei makseta lainkaan tai hyvin vähän.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Suomen tulee edistää kansainvälisen, OECD:n piirissä saavutetun digitalouden verotusmahdollisuuksia parantavan yritysverouudistuksen toimeenpanoa kansainvälisesti.</li>
  <li>Suomen tulee EU:ssa edistää alueellisen digitaalisen talouden yhtiöiden verotusmallin valmistelua, jotta sellainen on otettavissa käyttöön mahdollisimman pian, mikäli kansainvälinen ratkaisu osoittautuu mahdottomaksi.</li>
  <li>Suomessa tulee kasvattaa pääomatuloverotuksen progressiota ja edetä kohti ansio- ja pääomatulojen yhtenäistä veroasteikkoa sekä säätää yleinen varallisuusvero.</li>
  <li>Suomen tulee EU:ssa ja kansainvälisesti edistää omaisuustuloille yhtenäistä minimiverotasoa ja veropohjaa yhteisöveron tapaan. Minimiverotason lisäksi tulisi sopia yhtenäisestä yksityishenkiöiden arvonnousuverosta, mikä varmistaisi sen, ettei myyntituloja voisi kiertää siirtämällä kirjat myyntiä ennen toiseen maahan.</li>
</ul>
<h3>4 Tekoälyn tulee palvella kaikkia, ei harvoja</h3>
<p>Tekoälyn kehitys on ollut viime vuosina erittäin nopeaa, eikä yhteiskunnallinen keskustelu sen vaikutuksista, suunnasta, tavoitteista tai sääntelytarpeista ole pysynyt kehityksen vauhdissa.</p>
<p>Yksi keskeinen näkökulma on liittynyt tekoälyn etiikkaan: tekoälysovellusten tuottajien, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden keskuudessa on muodostunut jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, että tekoälyn tulisi olla läpinäkyvää, turvallista ja vastuullista ja että se ei saisi syrjiä eri ihmisryhmiä. Tämä ei kuitenkaan aivan vastaa toteutunutta kehitystä.</p>
<p>On aiheellista kysyä, kuinka edustavia tekoälysovellukset ovat esimerkiksi eri kielten, kulttuurien ja maailmankatsomusten suhteen, millaisia laajempia yhteiskunnallisia seurauksia aineistojen vinoutumilla on, ja mitä voimme tehdä tekoälyn edustavuuden, moniäänisyyden ja demokraattisuuden lisäämiseksi. Joissain tutkimuksissa tekoälyn on todettu uusintavan yhteiskunnassa vallitsevia haitallisia vinoumia ja jopa voimistavan niitä. Algoritmi kopioi toimintaansa sen opetusdatassa olevat vinoumat ja voi näin ruokkia yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Lisäksi suuriin kielimalleihin pohjaava tekoäly vahvistaa nykytilanteessa etenkin englannin ja angloamerikkalaisen kulttuurin asemaa.</p>
<p>Valtaosa tekoälyn kehitystyöstä tapahtuu yrityksissä, joiden toiminnassa avoimuus on vähentynyt ja salailu sekä yksityinen voiton- ja vallantavoittelu korostunut samalla, kun kilpailu on koventunut ja toiminnassa liikkuvat pääomat moninkertaistuneet tähtitieteellisiksi.</p>
<p>Viime vuosina tekoälyän kehitystä ja käyttöä on eri puolilla maailmaa, kansainvälisten instituutioiden toimesta ja G7:n kaltaisten maaryhmien yhteistyöllä pyritty ohjaamaan erilaisilla periaatejulistuksilla, suosituksilla ja myös sääntelyllä. Tänä kesänä voimaan astuva EU:n tekoälyasetus on tähän mennessä kunnianhimoisin pyrkimys tekoälyn sitovaan sääntelyyn, ja siinä pyritään vahvistamaan juuri edellä mainittujen eettisten ja vastuullisuusnäkökulmien toteutumista tekoälysovelluksissa.</p>
<p>Julkisen sektorin tulee omilla toimillaan paikata edustavuuden ja monimuotoisuuden aukkoja sekä ehkäistä syrjintää myös tekoälymaailmassa. Julkinen, yhteiskäyttöön ja avoimuuten perustuva tekoälykehitys ja suurteholaskentakapasiteetti ovat äärimmäisen tärkeitä, ja niiden merkitys vain kasvaa jatkossa. On tärkeää, että näihin panostetaan merkittävästi nykyistä enemmän.</p>
<p>Suomessa on paljon osaamista suurten kielimallien tutkimuksessa ja kehityksessä sekä suurteholaskennassa. Euroopan tehokkain supertietokone, EU:n omistama ja Kajaanissa sijaitseva Lumi on ollut keskeisessä asemassa tekoälyn käyttöönotossa eurooppalaisessa ja suomalaisessa tutkimus- ja kehitystyössä. Sitä haluavat käyttää niin akateemiset tutkimusryhmät kuin yritykset, ja kysyntää on enemmän kuin mihin pystytään vastaamaan. Alkuvuonna 2024 Lumi tuotti suurimman suomenkielisien kielimallin (FinGPT3), joka on akateemisen kehitystyön tulos, julkisrahoitteinen, täysin avoin ja vapaasti kaikkien käytettävissä. On tärkeää, että kielimallin kehitys, avoimuus ja demokraattinen hallinta turvataan myös jatkossa.</p>
<p>Vastaavaa on meneillään myös monien muiden kielten osalta. EU:n rahoittaman hankkeen tavoitteena on luoda avoimia kielimalleja, jotka kattavat kaikki EU-kielet. Myös esimerkiksi Yhdysvalloissa julkista rahoitusta on kanavoitu runsaasti julkiseen tekoälytutkimukseen. On kuitenkin perusteltu huoli siitä, että varsinkin köyhempien maiden ja alueiden kielet jäävät tällaisessa kehitystyössä paitsioon.</p>
<p>Viime vuosina on käyty aktiivista keskustelua myös siitä, miten ja missä määrin tekoälyä voi käyttää vastuullisesti luovan työn prosesseissa esimerkiksi kuvataiteessa, kirjoittamisessa tai musiikinteossa yhtenä työkaluna muiden joukossa. Monet luovien alojen ammattilaiset pohtivat aiheellisesti, johtaako tekoälyn sääntelemätön käyttö heidän korvaamiseensa ja toisaalta siihen, että he jäävät vaille ansaitsemiaan korvauksia silloin, kun tekoäly käyttää heidän työtään algoritmiensa pohjana. Tekoälyn vaikutus luovaan alaan on tunnistettu alan toimijoiden kesken merkittävänä, ja tekijänoikeuksien toteutumisen turvaamiseen onkin alalla toivottu kansainvälistä ja EU-tason sääntelyä.</p>
<p>Luovan alan ja tekoälyn välisen yhteyden näkökulmasta on lisäksi varmistettava, että ihmisen luomilla teoksilla kykenee tienaamaan elannon myös jatkossa: jo nyt on tunnistettu tilanne, jossa tarjontaa on syntynyt myös kokonaan tekoälyllä tuotetuista sisällöistä, jotka ovat tekijänoikeuksista vapaita. Asetelma, jossa tekoälyn luoma työ kilpailee tekijänoikeudella suojattujen teosten kanssa, vääristää kilpailua ja heikentää luovan työn ammattilaisten asemaa. Myös tähän tarvitaan vahvempaa sääntelyä.</p>
<p>Tärkeä kansainvälinen ennakkotapaus luovan työn tekijöille oli Hollywoodin käsikirjoittajien ja näyttelijöiden useita kuukausia vuonna 2023 kestäneet lakot, joiden seurauksena heidän asemaansa vahvistettiin ja tekoälyn käytölle ja inhmillisen luovan työn korvauksille ja oikeuksille tekoälyavusteisissa prosesseissa luotiin sääntöjä.</p>
<p>Luovan ja muunkin työn kannalta keskeinen haaste on, miten tekoälyn käyttö voidaan ohjata enemmän “tukiälyksi”, joka parantaa ja tehostaa inhimillistä työtä sen korvaamisen sijaan.</p>
<p>On selvää, että tekoälyn vastuullinen kehitys ja käyttöönotto edellyttää myös erilaisten sidosryhmien ja kansalaisten osallistumista keskusteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä avointa keskustelua tekoälyn käyttöön liittyvistä epävarmuustekijöistä ja yleisistä huolenaiheista.</p>
<p>Vaikka tekoälyn sääntelyn, normiohjauksen ja suositusten suhteen on jo jossain määrin edetty, on sen kattavuus vielä täysin puutteellista. Tieto- ja käyttäjäturvallisuuden sekä eettisyyden ohella myös tekoälysääntelyä – ja tekoälypolitiikkaa yleisemmin – tulee kehittää samoista lähtökohdista kuin muutakin teknologiapolitiikkaa: Miten tämä teknologia saadaan lisäämään kaikkien hyvinvointia? Miten voimme ehkäistä haitallista vallan, varallisuuden ja osaamisen keskittymistä? Miten pystymme ehkäisemään turvallisuusuhkia, vahvistamaan resilienssiämme ja vähentämään haitallisia riippuvuuksia niin suurvalloista kuin suuryhtiöistä?</p>
<p>Monia tekoälymalleja – vaikka ne olisi koulutettu julkisella supertietokoneella – pyöritetään käytännössä suurten teknologiajättien pilvilaskentapalveluiden avulla, koska muualta ei vastaavaa palvelua saa, eikä muilla ole taloudellisia resursseja vastaavia rakentaa. Uudet teknologiayritykset koukutetaan jo alkumetreillä riippuvuussuhteeseen, josta on vaikea irtautua myöhemmin. Näin tekoälymallien nousu uhkaa vain lujittaa ylikansallisten teknologiajättien valtaa – ellemme sitten kollektiivisesti päätä toisin.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Lisätään tekoälyn ja varsinkin laajojen kielimallien läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta velvoittavalla sääntelyllä painottaen EU-tason sääntelyä ja sen tehokasta kansallista toimeenpanoa sekä kansainvälistä yhteistyötä muun muassa YK:n ja OECD:n piirissä. Sääntöjen rikkomisesta tulee seurata merkittäviä sanktioita.</li>
  <li>Lisätään tekoälyn ja laajojen kielimallien monimuotoisuutta ja edustavuutta eri kielten, kulttuurien ja maailmankuvien suhteen rahoituksen ja sääntelyn keinoin. Suomen ja EU:n tulee edistää tätä työtä kansainvälisesti ja esimerkiksi YK:n piirissä.</li>
  <li>Varmistetaan myös jatkossa FinGPT3:n kaltaisen suomenkielisin kielimallin kehitys, avoimuus ja demokraattinen sekä reilu, sidosryhmät mukaan ottava hallinta.</li>
  <li>Toimitaan aktiivisesti suomen, ruotsin ja saamen kielen aseman vahvistamiseksi kieliteknologiakehityksessä. Edistetään Suomen liittymistä täysjäseneksi eurooppalaiseen kieliteknologia-allianssiin (ALT-EDIC).</li>
  <li>Kasvatetaan julkisen tekoälytutkimuksen ja julkisten, avoimien tekoälymallien kehityksen rahoitusta Suomessa ja EU:ssa. Varmistetaan, että Suomessa ja EU:ssa on riittävän paljon riittävän tehokasta yhteiskäytössä olevaa teholaskentakapasiteettia.</li>
  <li>Perustetaan Suomeen uusi julkinen elin, jonka tehtävä on valvoa tekoälyn käytön eettisyyttä sekä EU:n tekoälyasetuksen ja muun soveltuvan sääntelyn toteutumista kansallisesti, toimia vuorovaikutuksessa EU:n tekoälytoimiston kanssa ja tuottaa tarvittavia neuvontapalveluita.</li>
  <li>Edistetään EU-tason sitovia sääntöjä tekoälyn käytölle luovassa työssä, varmistetaan, että luovan työn tekijät saavat työstään asianmukaisen korvauksen, ja turvataan heidän oikeutensa suhteessa tekemiinsä teoksiin.</li>
  <li>Ulotetaan esiintyvien taiteilijoiden tekijänoikeussuoja myös ääneen ja ulkonäköön.</li>
  <li>Varmistetaan, että myös yksittäisillä ihmisillä on aito mahdollisuus auditoida kouluttamiseen käytettyä materiaalia sekä kieltää vaivattomasti myös etukäteen itse tuottamansa materiaalin käyttö koulutusdatassa.</li>
  <li>Edellytetään avoimuutta tekoälyn kouluttamiseen käytetyn materiaalin ja tekoälyllä tuotetun sisällön merkitsemiseen ja sanktioidaan väärinkäytökset.</li>
  <li>Korjataan sääntelyllä kilpailuvääristymää, joka syntyy luovan työn markkinoille, joilla tekoälyllä tuotetut tekijänoikeusvapaat teokset kilpailevat ihmisen tuottaman, tekijänoikeudella suojatun työn kanssa.</li>
  <li>Osallistetaan kansalaiset, palveluiden käyttäjät ja erilaiset aktiivisesti ja ennakoivasti te­ko­ä­lyä koskevan politiikan valmisteluun ja luodaan erilaisia foorumeita tekoälykysymysten demokraattiselle käsittelylle. Yhtenä keinona tässä voidaan hyödyntää ns. kansalais­paneeleita.</li>
  <li>Pyritään kieltämään kokonaan yhteiskunnallisesti haitalliset ja suuren riskin tekoälysovellukset, joilla voidaan potentiaalisesti aiheuttaa suurta tuhoa.</li>
  <li>Suomen ja EU:n tulee edistää esimerkiksi autonomisten asejärjestelmien eli niin sanottujen tappajarobottien kieltämistä kansainvälisellä sopimuksella.</li>
  <li>Määritellään Suomessa mahdollisimman tiukat rajoitukset tekoälypohjaisen massavalvonnan ja epäluotettavien tunteidentunnistamisjärjestelmien käytölle EU:n tekoälyasetuksen salliman kansallisen liikkumatilan puitteissa.</li>
</ul>
<h3>5 Digitaalisen talouden ilmasto- ja ympäristökestävyys</h3>
<p>Tällä hetkellä ICT-sektori vastaa 4–10 pro­sentista maailman sähköenergian kulutuksesta, ja suunta on kasvava. Koska energia on ollut halpaa ja siirtokapasiteetista ei ole tarvinnut olla huolissaan, ohjelmistoja ei ole tarvinnut koodata energiatehokkuuden näkökulmasta optimaalisiksi. Kaikki tiedon käsittely, esittäminen ja siirtäminen vievät energiaa, eikä puhdasta energiaa ei ole globaalisti riittävästi kaiken datan pyörittämiseen. Erityisesti videoiden kulutuksen kasvu, tekoäly ja pilvilaskenta nostavat vaaditun datan ja sen tallentamisen, liikuttamisen ja prosessoisinnin energiankulutusta merkittävästi. Lisäksi datakeskukset myös sijaitsevat fyysisesti jossain. On varmistettava, että niitä ei rakenneta arvoluonnon päälle, että niiden rakentaminen ei aiheuteta metsäkatoa ja että niiden jäähdytykseen ei käytetä vettä tavalla, joka vaarantaa ihmisten puhtaan veden saannin tai vesijärjestelmien kestävyyden.</p>
<p>Elektroniikkaromu on maailman nopeiten kasvava romulaji, jonka määrä lisääntyy vuosittain 7 prosentilla. Vain 17 prosenttia e-jätteestä käsitellään asianmukaisesti, ja myös metallien kierrätyskäsittely itsessään on erittäin energiaintensiivistä toimintaa.</p>
<p>Ohjelmistotuotannossa mitataan lähinnä tuotettuja ominaisuuksia per aikayksikkö, ei esimerkiksi käytettyä energiaa. Ala myös kasvattaa uusien laitteiden kysyntää tuottamalla jatkuvasti uusia versioita, vaikka kulloinenkin teho ja kapasiteetti olisi täysin riittävä. Ohjelmistotuki lopetetaan vanhoille versioille, mikä tekee vanhoista laitteista keinotekoisesti käyttökelvottomia. Yhä suurempi osa tiedosta siirretään langattomasti, mikä on merkittävästi energiatehottomampaa kuin langallinen verkkoyhteys. Sovellusten mainosrahoitteisuus ajaa myös lisääntyvään sähkönkulutukseen automatisoitujen mainoshuutokauppojen kautta. Mainosverkostot vievät tällä hetkellä arviolta 10 prosenttia koko internetin sähkönkulutuksesta.</p>
<p>Tekoälyn käytön laajeneminen tarkoittaa monin­kertaisia datamääriä ja laskentakapasiteettivaatimuksia. Tekoäly on perusolemukseltaan energiaintensiivistä laskentaa, joka tapahtuu suurelta osin pilvipalveluissa. Dataa energiankulutuksesta ei ole juuri tarjolla, koska tekoäly-yritykset eivät kerro lukuja julkisuuteen. Energiaa kuluu niin mallien kouluttamisessa kuin varsinkin niiden ylläpidossa. Esimerkiksi ChatGPT:n kyselyjen päivittäiseksi määräksi on arvioitu kymmenen miljoonaa kappaletta, jolloin päivittäinen sähkönkulutus olisi vastaavasti 17–26 MWh. Tähän päälle tulee älymallin lataamiseen liittyvä kulutus. Internetin hakukoneet ovat myös siirtymässä tekoälyaikaan, mikä saattaa jopa moninkertaistaa yksittäisen haun ympäristövaikutukset.</p>
<p>Myös lohkoketjujen ja kryptovaluuttojen energiankulutukseen on syytä puuttua. Lohkoketju on käytännössä lista osallistujien kesken jaettuja transaktioita. Hajautetuissa järjestelmissä lohkoketju kopioidaan jokaiseen vertaisten muodostaman verkon järjestelmään kokonaisuudessaan, mikä on sen perustava, etenkin laajoissa julkisissa ketjuissa energiatehottomuutta tuottava ominaisuus. Jatkuva tiedonsiirron tarve osallistujien kesken, sekä tietojen kopioiminen ja laskutoimitusten toistaminen muodostavat tehottoman, vaikkakin anonymiteetin takaavan toimintamallin. Esimerkiksi Bitcoinissa tiedonsiirrosta yli 98 prosenttia on toisteista ja alle 2 prosenttia uutta tietoa. Vuonna 2023 Bitcoinin vaatima energia oli noin 107 TWh, mikä vastaa Alankomaiden energiankulutusta.</p>
<p>Digitaalinen teknologia edellyttää alati kasvavia määriä maametalleja. Kierrätyksen ja uusiokäytön ollessa varsin vähäistä valtaosa näistä mineraaleista on neitseellisiä. Kaivosteollisuus tuhoaa ympäristöä, eikä riittävää määrää maametalleja pystytä kaivamaan ilman merkittävää luonto-arvojen heikentämistä. Luontoarvojen lisäksi kaivoksiin liittyy usein vaikeita kysymyksiä paikallisyhteisöiden oikeuksista, demokratiasta ja vallasta – siitä, kuka päättää miten ja kenen eduksi luontoa kohdellaan tai hyödynnetään. Kaivostoiminta on globaalisti keskittynyt ylikansallisille suuryhtiöille, joiden toiminta ei ole aina kestänyt päivänvaloa. Myös Suomessa kaivokset ovat suurelta osin ulkomaalaisomistuksessa, ja pyrkimykset avata uusia kaivoksia jopa luontoarvoiltaan poikkeuksellisen arvokkaille ja suojelluille alueille voimistuvat.</p>
<p>Digitalouden kasvavaan datan määrään, laskentakapasiteettiin, tekoälyyn ja lohko-ketjusovelluksiin liittyy sama perusongelma siitä, että energiankulutukselle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoituksia. Näin ei ole myöskään neitseellisten luonnonvarojen tai kiertotalousasteen osalta. Data- ja alustatalouden ympäristövaikutukset eivät näy myöskään palveluiden hinnoissa.</p>
<p>Teknologiayritysten, kuten myös muiden suurten yritysten, tulee vähentää ympäristökuormitustaan, ja niin sanotun viherpesun ehkäisemiseksi ne on velvoitettava julkaisemaan kattavat, vertailukelpoiset ja luotettavan tahon verifioimat arviot tästä toiminnastaan. Päästövähennyksiä tulee edellyttää sitovasti, eikä vähennystoimien puutetta voi “kompensoida” ostamalla päästökrediittejä, joihin on liittynyt monenlaisia ongelmia. Kiertotalousasteelle on EU:ssa asetettava sitova tavoite.</p>
<p>Julkinen rahoitus yritysten investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan tulee ehdollistaa ympäristö- ja sosiaaliselle vastuulle.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Vaaditaan teknologiayrityksiä vähentämään ympäristökuormitustaan. Viherpesun ehkäisemiseksi edellyttämällä teknologiayrityksiä julkaisemaan kattavat, vertailukelpoiset ja luotettavan tahon vahvistamat arviot niiden ympäristökuormasta.</li>
  <li>Asetetaan EU:ssa sitovat kiertotaloustavoitteet neitseellisten luonnonvarojen käytön kohtuullistamiseksi niiden käyttöönotosta aiheutuvien ympäristöhaittojen minimoimiseksi. Edistetään kiertotaloutta myös kansainvälisesti yhteistyön ja rahoituksen keinoin.</li>
  <li>Ehdollistetaan yritysten saamat tuet investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan sosiaaliselle, taloudelliselle ja ympäristövastuullisuudelle, jonka tulee kattaa yrityksen koko tuotanto- ja arvoketju.</li>
  <li>Varmistetaan, ettei datakeskusten rakentaminen tuhoa luontoarvoja, aiheuta metsäkatoa tai johda puhtaan veden saatavuuden ongelmiin.</li>
  <li>Edellytetään ohjelmistojen energiankulutuksen parempaa mittaamista sekä julkisen mittausdata tuottamista.</li>
  <li>Kehitetään sääntelyä edellyttämään energiatehokkaampia ohjelmistoja, jotka minimoivat laitteiden virrankulutusta.</li>
  <li>Edellytetään ohjelmistojen kehittämistä kysyntäjoustoa tukeviksi ja laitteiden vanhenemista ehkäiseviksi. Jo käytössä olevien ohjelmistojen energiatehokkuutta tulisi mahdollisuuksien mukaan parantaa refaktoroimalla eli muuttamalla niiden lähdekoodin rakennetta.</li>
  <li>Seurataan ohjelmistojen energiankulutusta ja tiukennetaan energiankulutus- ja tehok­kuus­vaatimuksia.</li>
  <li>Arvioidaan ohjelmistojen ympäristövaikutuksia elinkaariarvioinnilla kehitysvaiheessa ja mittaamalla suorituskykyä käyttövaiheessa.</li>
  <li>Edellytetään tallennettavan tiedon määrän minimointia ja jaettujen alustojen käytön maksimointia.</li>
  <li>Asetetaan energiaintensiivisten teknologioiden kuten tekoälyn ja lohkoketjusovelluksien käytölle energiankulutukseen liittyviä rajoituksia.</li>
</ul>
<h3>6 Teknologia ja yksilön oikeudet</h3>
<p>Teknologia on muuttanut tapaamme kommunikoida, viettää aikaa ja jakaa tietoa. Tämä kehitys on helpottanut arkea, edistänyt vapaata tiedonvälitystä ja laajentanut demokratian mahdollisuuksia. Samaan aikaan se on johtanut yksityisten some- ja teknologiajättien vallan kasvuun, yksityisyytemme kustannuksella tehtyyn liiketoimintaan ja moniin haitallisiin lieveilmiöihin. Jatkuvasti kehittyvä teknologia mahdollistaa niin valtioille, yrityksille kuin rikollisille uudenlaiset, syvälle käyvät puuttumiset yksilön oikeuksiin.</p>
<p>Arkipäiväisten palveluiden käyttöehtoja kuitatessaan ihmiset antavat luottamuksellisen viestintänsä, henkilötietonsa ja yksityiskohtaisia tietoja käyttäytymisestään alustayritysten ja muiden teknologiayhtiöiden käsiin. Joka päivä tavalliset ihmiset tarjoavat pääsyn yksityisiin tietoihinsa ylikansallisille yrityksille, joiden ansaintalogiikka nojaa tyypillisesti juuri tämän datan hyödyntämiseen ja hallintaan.</p>
<p>Valtioille kansallisesta turvallisuudesta on muodostunut peruste, jonka varjolla on kasvatettu viranomaisten valtaa ja rajoitettu kansalaisten oikeutta yksityisyyteen. Suomessa vuonna 2019 voimaan tulleet tiedustelulait loivat kotimaisille viranomaisille ennennäkemättömät oikeudet.</p>
<p>Myös rikosuhkiin etsitään vastauksia keinoista, jotka puuttuvat yksilön oikeuksiin. Viranomaisille säädettyjä salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksia on seurannut ajan myötä niiden soveltamisalan laajentaminen, yhä uudet toimivaltuudet ja samojen keinojen ulottaminen myös muiden viranomaisten käyttöön. Jo nyt painetta luodaan myös tiedustelulakien avaamiseen ja toimivaltuuksien laajentamiseen. Samaan aikaan EU-tasolla esimerkiksi tuore tekoälyasetus tasapainottelee perus- ja ihmisoikeuksien ja viranomaisten tarpeiden välillä rajoittaessaan muun muassa kasvojentunnistusteknologioiden käyttöä. Yksilön oikeuksiin kajoavat toimivaltuudet vaativat vastapainokseen tehokasta laillisuusvalvontaa ja oikeussuojakeinoista huolehtimista.</p>
<p>Yksityisyyden kaventumisen lisäksi arkea valtaava teknologia vaikuttaa hyvinvointiin, lasten kehitykseen ja muiden perusoikeuksien toteutumiseen. Somejättien bisnes nojaa datamme hyödyntämisen ohella kykyyn koukuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta. Kännyköiden yleistyessä yhä nuoremmilla ja somepalveluiden houkutellessa lapsiakin riippuvuudet, kiusaaminen, haitalliset sisällöt, hyväksikäyttö ja muut ei-toivottavat lieveilmiöt kasvavat. Myös rikokset tapahtuvat yhä useammin verkossa, oli kyse sitten seksuaalirikoksista, häirinnästä, vihapuheesta, huijauksista, laittomien tuotteiden markkinoista tai vakavien rikosten valmistelusta.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvien viranomaistoimivaltuuksien on oltava oikeasuhtaisia ja niistä on säädettävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Lisäksi poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten riippumatonta ulkopuolista valvontaa on vahvistettava.</li>
  <li>Oikeutta turvalliseen, luottamukselliseen viestintään ei saa murentaa viranomaisille luotavilla takaporteilla, salausten purulla tai tekoälyä hyödyntävällä seulonnalla.</li>
  <li>Suojellaan käyttäjiä, erityisesti lapsia ja nuoria, somepalveluiden vahingollisilta vaikutuksilta ja käyttäjädatan väärinkäytöltä tehokkaalla ja ajantasaisella sääntelyllä.</li>
  <li>Kriminalisoidaan lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussapito ja levittäminen.</li>
  <li>Varmistetaan rikoslain ja muun lainsäädännön ajantasaisuus syväväärennösten tai muun tekoälyllä tuotetun haitallisen valekuvaston – tai muun yksilön tai yhteiskunnan kannalta haitallisen disinformaation – levittämiseen puuttumiseksi.</li>
  <li>Laaditaan pelisäännöt syväväärennösten tuottamisella ja levittämiselle, ja edellytetään kaikkien syväväärennösten asianmukaista merkkaamista. Sääntöjen rikkomisesta tulee seurata tuntuvia sanktioita.</li>
  <li>Varmistetaan potilastietoja ja muita arkaluonteisia tietoja käsittelevien toimijoiden tietoturvan riittävä taso.</li>
</ul>

<h3>7 Turvallisempi sosiaalinen media</h3>
<p>Sosiaalisella medialla on valtava potentiaali laventaa ja syventää demokratiaa, purkaa hierarkioita, lisätä tasa-arvoa ja mahdollistaa erilaisten ihmisten suora vuorovaikutus keskenään. Valitettavasti kehitys on kiihtyvällä tahdilla vienyt suuntaan, jossa somen haittapuolet korostuvat.</p>
<p>Sosiaalinen media on vahvasti keskittynyt kolmen alustayrityksen käsiin: Meta hallinnoi Facebookia, Instagramia ja Whatsappia. Elon Musk omistaa X:n eli entisen Twitterin. Uusin ja nuorten parissa selvästi suosituin sovellus on kiinalaisen Bytedance-yhtiön TikTok. Inklusiivisuuden näkökulmasta yksikään näistä sovelluksista ei ole ongelmaton: Instagramin algoritmien on osoitettu suosivan valkoisuutta ja sekä Facebook että X ruokkivat vihapuhetta, jonka levittämiseen myös TikTokia paljon käytetään.</p>
<p>Erilaisilla keskustelupalstoilla on myös huomattava rooli. Oikeusministeriön vuonna 2021 julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa “merkittävin vihapuhetta levittävä keskustelupalsta on Ylilauta”. Muita keskeisiä alustoja ovat Hommaforum ja vauva.fi. Tilanteen ei tältä osin voi katsoa muuttuneen ainakaan paremmaksi selvityksen julkaisun jälkeen.</p>
<p>Somen myötä myös koulukiusaaminen on saanut uusia muotoja, kun kiusaaminen on siirtynyt digitaalisille alustoille. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lähisuhdeväkivaltaan keskittyneet toimijat ovat kampanjoineet viime vuosina lisätäkseen ymmärrystä digitaalisen väkivallan ilmenemismuodoista ja ilmiön vakavuudesta. Some on synnyttänyt myös uusia, vakavia häirintätapoja. Esimerkiksi maalittaminen, eli ihmisjoukon yllyttäminen yhden henkilön kimppuun, sekä doksaus, eli ihmisen henkilökohtaisten tietojen kuten kotiosoitteen tai puhelinnumeron julkinen jakaminen, ovat molemmat somessa tapahtuvia erittäin epätoivottuja ilmiöitä.</p>
<p>Paradoksaalisesti onkin niin, että sosiaalisen median potentiaalinen yhteiskunnallisen keskustelun demokratisointi on ilman kunnollista sääntelyä tuottanut tilanteen, joissa muun muassa naisten, vähemmistöjen ja ihmisoikeusaktivistien sananvapaus on vihapuheen pelon vuoksi suhteellisesti kapeampi. Viime vuosina myös esimerkiksi maahanmuuttoon erikoistuneet tutkijat ovat raportoineet somen vihapuheen lisääntymisestä.</p>
<p>Sosiaalisen median ja erityisesti TikTokin on myös osoitettu näyttävän lapsille ja nuorille sisältöä, joka on heille monella tavalla vahingollista. Suomessa tunnettu on Ylen kokeilu, jossa TikTok näytti Ylen luomalle fiktiiviselle, alakuloisuuteen taipuvaiselle varhaisteinille valtavan määrän masennukseen, vähäkalorisiin ruokiin, syömishäiriöihin ja jopa itsetuhoisuuteen liittyviä videoita. Instagramin ja Facebookin emoyhtiö Meta puolestaan on kieltäytynyt poistamasta alaikäisten lasten käyttäjätilejä näiden vanhempien pyynnöistä huolimatta.</p>
<p>Viime aikoina huomiota on kiinnitetty myös somealustojen ja kännyköiden riippuvuutta aiheuttaviin ominaisuuksiin. EU-parlamentti hyväksyi vuoden 2023 lopulla lähes yksimielisesti aloitteen, jossa se peräänkuuluttaa komissiolta sääntelyä addiktiohaittojen vähentämiseksi ja koukuttavimpien piirteiden rajoittamista.</p>
<p>Tämänkaltaiset sosiaalisen median algoritmit ja muut ominaisuudet ova haitallisia paitsi yksilölle myös yhteiskunnallisesti.</p>
<p>Digijätit ovat olleet kyvyttömiä ja haluttomia kitkemään vahingollisen sisällön leviämistä alus­toillaan. Sen sijaan ne ovat viime aikoina alkaneet lisääntyvässä määrin vaikeuttamaan asiallista poliittista viestintää ja keskustelua, esimerkiksi muuttamalla algoritmeja niin, että tekoälyn poliittisiksi mieltämät viestit näkyvät vain harvoille.</p>
<p>Jotta sosiaalinen media lisäisi eikä kaventaisi ihmisten osallisuutta, tarvitaan digijäteille selkeät pelisäännöt vihapuheen ja kiusaamisen kitkemiseksi, haitallisen sisällön leviämisen ehkäisemiseksi, asiallisen yhteiskunnallisen keskustelun mahdollistamiseksi ja demokratian lisäämiseksi. Addiktiivisimmat piirteet ja ominaisuudet tulee kieltää. EU:n pitää ottaa tässä johtorooli.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Kriminalisoidaan maalittaminen sosiaalisen median alustoilla.</li>
  <li>Vahvistetaan viranomaisten resursseja ja osaamista, jotta digitaalinen väkivalta ja vihapuhe opitaan tunnistamaan ja ottamaan vakavasti.</li>
  <li>Laaditaan sosiaalisen median alustoille sitovaa sääntelyä niiden läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Tällaisena toimii esimerkiksi algoritmien toimintalogiikan avaamisen edellyttäminen.</li>
  <li>Velvoitetaan sosiaalisen median yritykset seuraamaan algoritmien kehittymistä ja edellytetään yrityksiä ehkäisemään yhteiskunnallisesti haitallisten ilmiöiden, kuten väkivaltaan yllyttämisen, rasismin ja seksismin sekä disinformaation leviäminen tuntuvien sanktioiden uhalla.</li>
  <li>Velvoitetaan alustayritykset suojaamaan nuoria käyttäjiä vahingolliselta sisällöltä ja otetaan terveydenhuollon ammattilaiset mukaan pohtimaan tapoja puuttua digijättien logiikkaan, joka lisää nuorten mielenterveyden oireilua.</li>
  <li>Koulutetaan nuorten kanssa toimivia ammattilaisia ja opetushenkilökuntaa tunnistamaan somekiusaaminen ja sen erilaiset digitaaliset ilmenemismuodot.</li>
  <li>Edistetään alkalla EU-parlamenttikaudella sääntelyä, joka rajoittaa sosiaalisen median alustojen haitallisimpia riippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia tai kieltää ne kokonaan.</li>
  <li>Varmistetaan Suomessa EU:n digilainsäädännön takaama yksilön oikeus tietää, mitä dataa hänestä kerätään ja miten sitä käsitellään ja jaetaan sekä aito, helposti toteutettava oikeus siirtää data järjestelmästä toiseen.</li>
</ul>
<h3>8 Digipalveluita käyttäjien ja hyvinvoinnin ehdoilla</h3>
<p>Digitalisaatio ja esimerkiksi tekoälyn laajempi hyödyntäminen voi parhaassa tapauksessa parantaa palveluiden laatua ja saavutettavuutta. Käytännössä digitaalisten palveluiden kehittäminen tapahtuu monesti teknologia- ja ohjelmistovetoisesti, ikään kuin irrallaan palveluiden toimintaympäristöstä, sosiaalisista suhteista ja käyttäjien tarpeista. Keskeisenä tavoitteena on monesti kapeasti määritelty taloudellinen “tuottavuus” – eli käytännössä kustannussäästöt.</p>
<p>Tällöin jää helposti huomiotta, että vaikka digitaalisten palvelujärjestelmien käyttöönotto voi helpottaa työtä ja tuoda säästöjä pitkällä aikavälillä, edellyttää niiden huolellinen suunnittelu, hankinta ja käyttäänotto kuitenkin usein merkittäviä lisäresursseja lyhyellä tähtäimellä.</p>
<p>Digipalveluiden ja -teknologioiden kehityksessä yksityisillä yrityksillä on keskeinen rooli, ja markkina on vahvasti keskittynyt. Tämä asetelma synnyttää monenlaisia ongelmia, jotka ilmenevät sekä julkisissa että yksityisissä palveluissa. Nykyiset julkiset ohjauskeinot eivät ehkäise sosiaalisia riskejä ja uhkia riittävästi.</p>
<p>Päättäjien tulisi myös ymmärtää, etteivät digitalisaatio ja automaatio sovi kaikkeen, var­sin­kaan tilanteisiin, joissa tarvitaan aitoa ihmiskontaktia ja inhimillistä ymmärrystä. Kun keskeiset palvelut terveydenhoidosta pankkipalveluihin ja viranomaisasiointiin ovat sähköistyneet, saavutettavuuden puutteet uhkaavat vanhusten, vammaisten ja digitaidottomien mah­dollisuuksia saada palvelua ja nauttia oikeuksistaan.</p>
<p>Digitalisaation keskiöön tulisi asettaa hyvinvoinvaltion keskeiset arvot kuten inkluusio, ihmisten tosiasiallinen yhdenvertaisuus, avoimuus ja luottamus.</p>
<p>Palveluiden tulisi nousta todellisista tarpeista ja huomioida erilaiset käyttäjät. Esimerkiksi vauhdilla palveluihin tuleva tekoäly voivat parhaimmillaan parantaa palveluita, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole. On poliittisten päätöksentekijöiden vastuulla varmistaa, että näin tapahtuu.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Vahvistetaan tarve- ja käyttäjälähtöisyyttä julkisen sektorin digitaalisten palveluiden ja digitalisaation valmistelussa ja toteutuksessa. Otetaan tähän mukaan myös järjestelmiä työssään käyttävät työntekijät.</li>
  <li>Vahvistetaan hankintaosaamista siten, että julkisten digitaalisten palveluiden hankintojen yhteydessä osataan nykyistä paremmin tunnistaa erilaiset tarpeet ja riskit sekä painottaa sosiaalisia näkökulmia ja käyttäjien moninaisuutta.</li>
  <li>Perustetaan julkisen sektorin poikkihallinnollinen yksikkö, joka arvioi, toimii apuna ja kouluttaa automaattisessa päätöksenteossa sekä algoritmisten järjestelmien hankinnassa, suunnittelussa ja käytössä.</li>
  <li>Varmistetaan julkisten digitaalisten palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja käyttöönottoon riittävät resurssit ja varaudutaan mahdollisiin käyttöönoton haasteisiin myös taloudellisesti.</li>
  <li>Varmistetaan, että sosioekonominen asema ja esimerkiksi mobiililaitteen puute ei johda digiköyhyyteen ja vaaranna palveluihin pääsyä.</li>
  <li>Kehitetään julkisten ja yksityisten digipalveluiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta tehokkaammalla lainsäädännöllä, valvonnalla ja ohjauksella. Turvataan pääsy keskeisiin palveluihin, kuten pankki- ja terveyspalveluihin, digitaidoista riippumatta. Tarvittaessa pääsy palveluihin on turvattava manuaalisesti.</li>
  <li>Edistetään kansalaisten digitaitoja, ehkäistään digitaalista syrjäytymistä sekä tuetaan turvallista ja jokaiselle saavutettavaa verkon ja teknologian käyttöä. Parannetaan maksuttoman digituen ja -koulutuksen saatavuutta kaikkialla Suomessa.</li>
  <li>Edistetään kansalaisten omistajuutta heitä koskevaan ja heidän tuottamaansa dataan Omadata-ajattelun mukaisesti.</li>
  <li>Perustetaan esimerkiksi Digi- ja väestöviraston alle pysyvä, mutta osallistujiltaan vaihtuva kansalaisraati, joka toimii tukena ja arvioitsijana julkisen sektorin suunnitellessa, hankkiessa ja ottaessa käyttöön laajoja algoritimisia ja automaattisen päätöksenteon järjestelmiä.</li>
</ul>
<h3>9 Koulutuspolitiikka digitalisoituvassa yhteiskunnassa</h3>
<p>Oppimismahdollisuuksien ja osaamisen vahvistamisen tärkeys korostuu aikana, jolloin yhteis­kunta on nopeassa murroksessa. Tämä tar­ve koskee keskeisesti myös mahdollisuuksia oppia uusia ammatteja tai taitoja tai täydentää olemassaolevaa osaamista erilaisissa elämäntilanteissa.</p>
<p>Meneillään oleva kestävän siirtymän ja digitaaliteknologian nopean kehityksen “kaksoismurros” synnyttää merkittäviä osaamistarpeita erilaisille ihmisille, yhteisöille ja koko yhteiskunnalle. Koulutus- ja työvoimapolitiikan tulee vastata näihin tarpeisiin, ja sosiaaliturvan tulee olla sellainen, että uuden oppiminen on mahdollista.</p>
<p>On tärkeää, että koulussa saa riittävät taidot ja valmiudet digitalisoituvassa yhteiskunnassa toimimiseen. Tieto- ja viestintäteknologioiden hallinta on nykyään lähes välttämätöntä. DIgitalisaatio ja uusi teknologia voivat oikein käytettynä tukea muiden taitojen oppimista, ja esimerkiksi sähköisten aineistojen käyttö voi säästää kustannuksia. On kuitenkin tärkeä huomata, että digilukutaito edellyttää hyvää yleissivistystä, mitä ilman luettua, katsottua tai kuultua sisältöä ei pysty kriittisesti arvioimaan.</p>
<p>Teknologian käyttö ei saa olla opetuksessakaan itseisarvo, vaan erilaisia välineitä ja ohjelmia tulee käyttää viisaasti, pedagogisista lähtökohdista käsin ja opetuksen ja oppimisen tukena. Tässä ei olla Suomessa aivan onnistuttu: suuri osa esimerkiksi yläkoulun oppilaista kokee digitaalisten laitteiden käytön oppitunnilla häiritseväksi. Opettajille tulisi tarjota enemmän koulutusta digitaalisten laitteiden pedagogisessa käytössä, jotta se ei jäisi pintapuoliseksi eivätkä erot koulujen välillä korostuisi.</p>
<p>Digitaalisten julkispalveluiden tavoin koulujen digitalisaation on todettu edenneen paljon teknologia- ja ohjelmistokehittäjävetoisesti. Oppilaiden yhdenvertaisuus ei toteudu, ja ilman kattavaa strategiaa ja riittävää, eroja tasoittavaa resursointia digitaalinen eriarvoisuus lisääntyy.</p>
<p>On ensiarvoisen tärkeää, että viime hallituskaudella käynnistettyä työtä digitaalisen opetuksen kansallisen viitekehyksen valmistelemiseksi jatketaan ja sille osoitetaan tarvittavat rahat.</p>
<h4>Toimenpidesuositukset:</h4>
<ul>
  <li>Valmistellaan yhteistyössä opetuksen järjestäjien, opettajien, oppilaiden ja tutkijoiden kanssa kansallinen viitekehys digitaalisten opetusmenetelmien ja -laitteiden käyttötavoista ja turvataan sen rahoitus.</li>
  <li>Lisätään opettajien ja koulutuksen järjestäjien täydennyskoulutusta tieto- ja viestintäteknologian pedagogisen käytön osaamisen vahvistamiseksi.</li>
  <li>Turvataan kaikille koululaisille ja opiskelijoille mahdollisuus osallistua täysipainoisesti oppimiseen, myös digitaalisesti tapahtuvaan. Jos koulussa edellytetään digilaitteiden käyttöä, koulun on tarjottava oppilaille kaikki tarvittavat laitteet sekä osaaminen niiden käyttöön.</li>
  <li>Kumotaan Orpon hallituksen kehysriihessään keväällä 2024 tekemä päätös lopettaa toisen asteen koulutuksen, oppimateriaalien ja digitaalisten oppivälineiden maksuttomuus sen vuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18 vuotta.</li>
  <li>Tarjotaan räätälöityjä uudelleenkoulutusohjelmia niille, joiden työpaikat ovat uhattuina automaation ja teknologisten murrosten vuoksi.</li>
  <li>Osallistetaan yritykset aiempaa suuremmassa määrin kustannuksiin, jotka syntyvät heidän työntekijöidensä uusista osaamistarpeista.</li>
  <li>Vahvistetaan irtisanomissuojaa, jotta yrityksillä on vahvempi kannustin panostaa työntekijöidensä osaamisen kehittämiseen.</li>
  <li>Turvataan koulutuksen riittävä rahoitus kaikilla asteilla.</li>
  <li>Avataan korkeakoulujen koulutustarjontaa yhteistyössä korkeakoulujen kanssa verkkoalustojen sekä digitaalisten verkko- ja muiden avointen kurssien kautta elinikäisen oppimisen helpottamiseksi.</li>
  <li>Perutaan Orpon hallituksen suunnitelma aikuiskoulutustuen lakkauttamiseksi ja lisätään merkittävästi aikuiskoulutusta sekä ammatillista työvoimakoulutusta. Kehitetään muuntokoulutuksia, jotka tukevat sekä yksilöiden että elinkeinorakenteen kehittymistä.</li>
</ul>

<h2>Pienyrittäjäohjelma</h2>
<h4>3</h4>
<ol>
  <li>Johdanto 5</li>
  <li>Yrittäjyyden muotokuva 2000-luvulla 8</li>
  <li>Pienyrittäjyyden haasteet ja parannuskeinot 3.1. Yrittäjän sosiaaliturva ja eläketurva 3.2. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen ja sairastamisen kulut 3.3. Arvonlisäverotuksen uudistaminen 3.4. Maahanmuuttajien yrittäjyyspalvelut 3.5 Itsensätyöllistäjien järjestäytymisoikeus 3.6. Epäreilun kilpailun kitkeminen 14</li>
  <li>Osuustoiminnallinen ja yhteiskunnallinen yrittäjyys 16</li>
  <li>Vasemmistoliiton vaatimukset pienyrittäjän aseman parantamiseksi</li>
</ol>
<h3>1. Johdanto</h3>
<p><strong>Vasemmistoliitto tekee yrittäjäpolitiikkaa,</strong> joka edistää aidosti yrittäjien asiaa. Tässä ohjelmassa käymme läpi, miten vasemmistoliitto parantaisi yrittäjän ja erityisesti pienyrittäjän asemaa. Suurin osa Suomen yrittäjistä on pien- tai yksinyrittäjiä, ja yrittäjien määrä on kasvussa. Yhä useampi yrittäjä on myös maahanmuuttaja.</p>
<p>Vasemmistoliitto näkee yrittäjät monimuotoisena ryhmänä, jossa kaikkien yrittäjien edut eivät aina ole samansuuntaisia. Yrityksen koosta, tarkoituksesta ja toimialasta riippuen eri yrittäjät hyötyvät erilaisista politiikkatoimista. Oikeiston yrittäjäpolitiikassa kuuluu suuryritysten ja raharikkaiden ääni.Tämä syö usein mahdollisuuksia paikalliselta ja kotimaiselta yrittäjyydeltä ja suosii sen sijaan globaalisti toimivia pääomavaltaisia yrityksiä, kun suuryritykset voivat hyödyntää huonosti kohdennettua yrityspolitiikkaa kasvattamaan entisestään kilpailuasemaansa suhteessa pienempiin yrityksiin. Vasemmistoliitto edistää toimia, jotka kannustavat yrittäjyyteen ja luovat reilua yhteiskuntaa myös pienyrittäjien näkökulmasta. Vasemmistoliiton yrittäjäpolitiikan kulmakivenä on pienyrittäjien aseman ja kilpailukyvyn vahvistaminen suhteessa ylikansallisiin yrityksiin.</p>
<p>Vasemmistoliitto näkee yrittäjät yhteiskunnallisena voimavarana. Yrittäjät huolehtivat monista jokapäiväisistä tarpeistamme ja kehittävät yhä uusia tapoja toimia tehokkaasti ja laadukkaasti. Yrittäjillä on usein herkkä tuntuma yksilöllisiin ja paikallisiin tarpeisiin, ja myös vihreä siirtymä tarvitsee uutta yrittäjyyttä taakseen.</p>
<p>Ilman yrittäjien talouteen tuomaa luovuutta, joustavuutta ja toimintavarmuutta yhteiskunta ei toimisi ja kehittyisi. Silti yrittäjän toimeentulo jää liian usein niukaksi, eikä yrittäminen ole niin itsenäistä ja turvattua kuin se voisi parhaimmillaan olla. Erityisesti pien- ja yksinyrittäjien tilanne on usein tiukka ja jopa kohtuuton. Pitkää päivää tekevät ja omista tarpeistaan tinkivät yrittäjät ovat syystäkin pettyneitä politiikkaan.</p>
<p>Vasemmistoliitto haluaa, että yrittäjyys on aidosti jokaisen oma valinta ja että yrittäminen on kannattavaa ja palkitsevaa. Hyvään yrittäjyyteen kuuluu riittävän toimeentulon lisäksi itsenäinen elämänhallinta sekä mahdollisuus oman työn kehittämiseen ja elinikäiseen kouluttautumiseen. Oikeiston hellimän yrittäjäpuheen sijaan yrittäjät tarvitsevat aitoja tekoja, jotka parantavat yrittäjien ja varsinkin pienten yrittäjien yhteiskunnallista asemaa ja toimintamahdollisuuksia.</p>
<p>Vasemmistoliitto näkee, että kahtiajako yrittäjiin ja palkansaajiin on usein harhaanjohtava. Moni yrittäjä on markkinoiden ja pääomakeskittymien armoilla työntekijöiden tavoin. Monessa pienessä yrityksessä työntekijät kokevat olevansa samassa veneessä yrityksen omistajien kanssa. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä. Usein,alasta riippuen, pienemmät yritykset ovat moninkertaisia työllistäjiä verrattaessa suuryrityksiin esimerkiksi tarkastelemalla henkilöstökulujen suhdetta liikevaihtoon.</p>
<p>Uusliberaali politiikka on vahvistanut globaalisti toimivien sijoittajien ja yritysten valtaa kotimaan markkinoilla ja paikallistalouksissa. Kansallisvaltioista on tullut oikeistokielellä “sijoitusympäristöjä”, jotka kilpailevat globaaleista pääomista. Vasemmistoliitto haluaa säännellä tätä kilpailua reiluilla ehdoilla ja purkaa pääomakeskittymien valtaa demokraattisen talouden hyväksi. Uusliberaalin globalisaation kärsijöitä ovat niin yrittäjät ja työntekijät kuin kuluttajat ja luontokin. Kansallisen sääntelyn lisäksi on tärkeää kehittää EU-tasoista taloudellista sääntely. Tähän kuuluvat niin työoikeudet ja työehdot kuin pienyrittäjänkin asemasta huolehtiminen, sekä itsensätyöllistäjien järjestäytymisoikeus.</p>
<p>Myös alustatalouteen liittyy haasteita, joiden ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä ratkaiseminen edellyttää hyvää yrittäjäpolitiikkaa. Alustatalouteen kytkeytyvä pakkoyrittäjyys on leviämässä yhä uusille toimialoille, mikä vääristää työmarkkinoita ja tarjoaa epäreilua kilpailuetua sitä hyödyntäville toimijoille. Vasemmistoliitto haluaa kitkeä työsuhteiden naamioinnin yrittäjyydeksi, sillä yrittäjyyden on oltava aina aidosti ihmisen oma valinta. Talouden reiluilla säännöillä voidaan luoda mahdollisuuksia yhteiskuntavastuullisesti ja paikallisesti toimiville yrittäjille. Lainsäädännön lisäksi julkinen valta voi paikallistasoa myöten edesauttaa yrittäjien toimintamahdollisuuksia kehittämällä esimerkiksi yritysneuvontaa ja -rahoitusta sekä tekemällä strategisia hankintoja.</p>
<p>Hyvin säännellyillä markkinoilla yrittäjien välinen kilpailu on reilua, eikä yritysten omistus keskity harvoille. Vasemmistoliitto rakentaa demokraattista taloutta, jossa kaikilla on taattu toimeentulo eikä kukaan jää sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle. Hyvinvoivalla yrittäjällä on edellytykset olla myös hyvä työnantaja. Yhteisöllisyys ja yhteiskunnallinen vastuullisuus ovat yrittäjyyteenkin liittyviä hyveitä.</p>
<h3>2. Yrittäjyyden muotokuva 2000-luvun Suomessa</h3>
<p><strong>Yrittäjyyden kuva muuttuu</strong> jatkuvasti. Yrittäjyys on moninaista, eivätkä kaikkien yrittäjien edut ole samanlaisia. Etenkin pienyrittäjyyden ja yksinyrittäjyyden osuutta ja merkitystä yrittämisen kokonaiskuvassa on syytä kirkastaa. Pienyrittäjyys ja yksinyrittäjyys vaikuttavat paljon kansantalouden kokonaiskuvaan, mikä jokaisen kansalaisen ja päättäjän on syytä tiedostaa ja ottaa huomioon.</p>
<p>Suomessa toimii mikroyrityksiä (alle 10 työntekijää), pieniä (10-50 työntekijää) ja keskisuuria (50-250 työntekijää) yrityksiä sekä suuryrityksiä (enemmän kuin 250 työntekijää). Valtaosa Suomessa toimivista yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Näiden merkitys talouden kokonaiskuvassa riippuu yrityksen koosta ja taloudellisesta tuottavuudesta.</p>
<p>Vuonna 2022 Suomessa toimi 571 742 yritystä. Mikro- ja yksinyrittäjiä tästä oli 551 539, mikä on kaikkiaan 96,5% yrityksistä. Pienten ja keskisuurten sekä suurten yritysten määrä vuonna 2022 oli 20 010 kappaletta. Yksinyrittäjiä oli keskimäärin 240 000. Yrityksiä perustettiin 41 099 ja niitä lopetti 29 802.1</p>
<p>Noin puolet kaikista Suomen yrityksistä (287 000) toimi palvelualoilla. Toiseksi eniten (131 000) yrityksiä toimi alkutuotannon aloilla. Kaupan aloilla yrityksiä toimi 56 000, rakennusaloilla 55 000 ja teollisuudessa noin 33 000.</p>
<h4>Yritysten työllistävyys</h4>
<p>Yksi tapa arvioida yrityskenttää on tarkastella sen vaikutusta Suomen työllisyyteen. Suomen kaikista työllisistä peräti 13,5% on yrittäjiä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan yrittäjyys on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Yrittäjien osuus työllisistä on pysytellyt 12–14% välillä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Se on suurin piirtein saman verran kuin Euroopassa keskimäärin.</p>
<p>Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttavat motivaatiotekijät ovat Suomessa samoja kuin EU-maissa yleisestikin: sopiva tilaisuus, alan käytäntö, joustavuus työajoissa ja perheyrityksen jatkaminen. Suomessa yritystoiminta vaikuttaa tilastojen valossa olevan houkuttelevampaa kuin verrokkimaissa ja täällä myös halutaan myös pysyä yrittäjinä.</p>
<p>Yksi suurimmista muutoksista suomalaisessa yrittäjyydessä viime vuosina on ollut työnantajayrittäjien määrän väheneminen ja erilaisten laskutuspalveluiden kautta tapahtuvan yksinyrittämisen eli niin sanotun kevytyrittäjyyden lisääntyminen.</p>
<p>Laskutuspalveluita käyttävien yksinyrittäjien määrä on kasvanut vuodesta 2019 yli 80 prosentilla, ja heitä oli Suomessa vuonna 2022 noin 60 600. Samalla kun yksinyrittäjien osuus nousi 73%:iin edellisen vuoteen verrattuna, työnantajayrittäjien osuus kaikista yrittäjistä laski kaksi prosenttiyksikköä 27%:iin. Vuonna 2021 yrityksistä oli työnantajayrittäjiä noin 88 000, mikä oli 10 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Koko 2000-luvun nimenomaan pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet ne, missä uusia työpaikkoja on avautunut. (lähde: Suomen yrittäjät)</p>
<p>Vuosina 2001–2019 pienet ja keskisuuret yritykset loivat työpaikkoja yli 160 646 henkilölle. Näistä 81 095 työpaikkaa syntyi alle 50 henkilön yrityksiin. Yritysten 445 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,5%) syntyi pk-yrityksissä, ja pk-sektorin osuus bruttokansantuotteesta oli runsaat 40 prosenttia. (lähde: Suomen yrittäjät)</p>
<p>Lyhyesti sanottuna yksinyrittäjyys on merkittävä yrittämisen muoto, samalla kun yrittäjyyteen usein liitetty työnantajuus on laskussa. Näennäisyrittämisen muodot ovat lisääntyneet ja osaltaan vähentäneet työsuhteisten työntekijöiden määrää yrityksissä. Näennäisyrittäminen on yleistymässä etenkin alustatalouden piirissä.</p>
<h4>Kasvavat ja hiipuvat alat</h4>
<p>Isossa kuvassa Suomi on muuttunut maatalousmaasta ja teollisuusyhteiskunnasta kaupungistuneeksi palvelutaloudeksi. Suomen bruttokansantuotteesta karkeasti kaksi kolmasosaa tulee yksityisistä ja julkisista palveluista, vähän alle kolmannes teollisuudesta ja muutama prosentti alkutuotannosta. Hiipuvia aloja tällä hetkellä ovat erityisesti maatalous ja metsäteollisuus, jotka perinteisesti ovat olleet nimenomaan suuria työllistäjiä, erityisesti kaupunkien ulkopuolella.</p>
<p>Lähivuosina asuntorakentamisen ja siihen liittyvien oheispalvelujen odotetaan myös vähenevän voimakkaasti. Julkisen uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen odotetaan kuitenkin vetävän vielä kohtuullisesti.</p>
<p>Kasvupotentiaalia löytyy luovien alojen yrityksistä ja yrittäjistä. Lisäksi kasvua löytyy metalliteollisuuden, kaupan alan sekä elektroniikkateollisuuden parista. Suunnitellut investoinnit EU-alueen omaan elektroniikan valmistukseen, kohdistuen erityisesti kriittisiin komponentteihin, luovat todennäköisesti uusia työpaikkoja Suomeen, jossa on jo valmiiksi alan perinteitä ja osaamista.</p>
<h4>Sukupuolten väliset erot yrittämisessä</h4>
<p>Vuonna 2022 yrittäjämiehiä oli 218 000, kun taas yrittäjänaisia oli 110 000. Naisten osuus kaikista yrittäjistä oli 34%, yksinyrittäjistä 38% ja työnantajayrittäjistä 21%. Miesten osuus työnantajayrittäjistä kasvoi vuonna 2022 yhdellä prosenttiyksiköllä 79%:iin edellisvuoteen verrattuna.</p>
<p>Pienyrittäjiä, yksinyrittäjiä ja mikroyrittäjiä koskevista tilastoista näkee selvästi, että miesten ja naisten perustamien yritysten mahdollisuudet työllistää ovat keskenään erilaiset, ja naisten yrittäjyys painottuu yksinyrittämiseen. Vaikeat ajat taloudessa pakottavat erityisesti naisvaltaisten alojen yrittäjiä lopettamaan toimintansa kannattamattomana. Esimerkiksi vuoden 2024 alussa terveys- ja sosiaalipalvelut --toimialalla lopettaneiden yritysten määrä oli 1,5-kertainen edelliseen vuoteen verrattuna.</p>
<h4>Yrittäjäköyhyys</h4>
<p>Tilastokeskuksen mukaan päätoimisen toiminimiyrittäjän keskimääräinen vuositulo (brutto) vuonna 2021 oli 9 366 €, maatalousyrittäjän 12 425 € ja muiden osakeyhtiöyrittäjien 34 400 €.</p>
<p>Yrittäjät Suomessa 2017 -raportin ja Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan yrittäjät ovat yliedustettu ryhmä kaikkein vähiten ansaitsevien joukossa. Joka viides yrittäjä kuuluu tulonjaossa vähiten ansaitsevaan kymmenykseen, ja yli puolet yrittäjistä jää ansioissaan alle mediaanitulojen.</p>
<p>Katsottaessa yrittäjyyden todellisuutta mielikuvat rikkaista yrittäjistä ovat siis vääristyneitä. Köyhä yrittäjä on pikemminkin normi kuin poikkeus. Rikkaus keskittyy tässäkin harvojen käsiin. Yrittäjäköyhyys on kipeä ongelma, koska päätoimisella yrittäjällä ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin palkansaajilla. Hän saattaa joutua selviytymään pienillä tai epäsäännöllisillä tuloilla ilman turvaverkkoja, kuten työttömyysturvaa tai sairauslomakorvauksia.</p>
<h3>3. Pienyrittäjyyden haasteet ja parannuskeinot</h3>
<h4>3.1. Yrittäjän sosiaaliturva ja eläketurva</h4>
<p><strong>Suomessa eläkepolitiikkaa on</strong> valmisteltu perinteisesti kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen välillä, minkä takia isojen työnantajayrityksien näkökulma on korostunut pienyrittäjien kustannuksella. Yrittäjän sosiaaliturva perustuu tällä hetkellä yrittäjän maksamaan yrittäjäeläkemaksuun (YEL), jonka minimi vuonna 2024 oli noin 190 euroa kuukaudessa. Sairauspäiväraha tämän suuruisella YEL-maksulla on 19 euroa päivässä. Myös yrittäjän sosiaaliturva on sidottu YEL-maksuun ja se vaikuttaa suoraan esimerkiksi asumistukeen, sairaus- ja vanhempainpäivärahaan sekä kotona asuvien lasten opintotukeen.</p>
<p>Yrittäjien eläkemaksun suuruus perustuu nykyisin niin sanottuun kokonaisharkintaan, jossa huomioidaan esimerkiksi toimialan yleinen palkkataso ja yrityksen liikevaihto. Sen lisäksi, että käytäntö on epäselvä, monissa tapauksissa pienituloisten yrittäjien maksutaso muodostuu niin raskaaksi, ettei siitä selviäminen ole realistista.</p>
<p>YEL-vakuutusta on kehitettävä siten, että YEL-maksu perustuisi lähtökohtaisesti yrittäjän todellisiin tuloihin tulorekisterin mukaan ja voitaisiin tasata vuosittain verotuksen valmistuttua. Tämä turvaisi pienituloisille yrittäjille nykyistä kohtuullisemman maksutason ja estäisi samalla niin sanotun alivakuuttamisen. Koko järjestelmän lähtökohtana on, että markkinoilla ei halpuutettaisi työpanosta suhteessa muihin palkansaajiin ja luotaisi tulonalennuskierrettä kohti pohjaa ja epäreilua kilpailuasetelmaa. Vasemmistoliitto ajaa yrittäjätuloihin ja palkansaajatuloihin liittyvien maksujen yhdenmukaistamista.</p>
<p>YEL-vakuutuksen voi päättää väliaikaisesti, jos yrittäjän sairausloma kestää useita kuukausia. Lyhyemmän sairausloman aikana maksu pitää maksaa. Jos yrittäjä maksaa esimerkiksi 22 000 euron vuositulon mukaan YEL-maksua noin 445 euroa kuukaudessa, niin hän saa 1283 euroa sairauspäivärahaa. Kun tästä lasketaan pois 20% verot sekä YEL-maksu, niin sairauspäivärahasta jää käteen noin 580 euroa.</p>
<p>Nykyisellään yrittäjä kohtaa sosiaaliturvaa hakiessaan liian helposti epäselviä käytäntöjä ja viranomaismielivaltaa. Todistustaakka valituksissa jää helposti yrittäjälle. Joissakin tapauksissa yrittäjän työtulo on arvioitu suuremmaksi kuin yrityksen liikevaihto. Se ei jätä mahdollisuutta selviytyä YEL-maksusta, joka on lisäksi suoraan ulosottokelpoinen.</p>
<p>Vasemmistoliitto ehdottaa, että YEL-järjestelmää parannettaisiin siten, että YEL-maksu lakkaisi automaattisesti yli kuukauden kestävien sairauslomien ajalta, ja lyhyiden sairauslomien aikana (alle 10 päivää) päiväkohtainen korvaus olisi aina vähintään sama kuin työmarkkinatuella ollessa.</p>
<p>Yrittäjämäisesti toimiville ammatinharjoittajille Vasemmistoliitto ehdottaa yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa. Nykyään yrittäjämäisesti toimivat ammatinharjoittajat ovat usein väliinputoajia, joille ei ole omaa yhtenäistä vakuuttamisen tapaa. Osa kuuluu TYEL-, osa YEL-vakuutuksen ja osa MYEL-vakuutuksen piiriin riippuen siitä, tekeekö työtehtävän palkansaajana, yrittäjänä vai apurahalla.</p>
<p>Keskeinen rakenteellinen valuvika nykyisessä YEL-järjestelmässä on, että yrittäjien eläkkeitä ei ole rahastoitu. Tästä johtuen valtio joutuu nykyisellään maksamaan noin 500 miljoonaa euroa vuodessa eläkkeitä eläkkeellä oleville yrittäjille. Rahastoinnin edellytykset on selvitettävä pikaisesti. TämäSe antaisi paremmat edellytykset yrittäjän sosiaaliturvan kehittämiselle ja keventäisi valtion maksutaakkaa tulevaisuudessa.</p>
<p>Järjestelmän rakenteiden parantamiseksi olisi syytä keskittää YEL-maksut yhdelle valtiolliselle eläkevakuutusyhtiölle,esimerkiksi nykyiselle Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melalle. YEL-asioiden keskittäminen toisi säästöjä ja edistäisi yrittäjien tasapuolista kohtelua, kun kaikille vakuutetuille luotaisiin yhdenmukaiset pelisäännöt ja viranomaiskäytänteet.</p>
<p>Yrittäjän sosiaaliturvan ja eläkevakuuttamisen lisäksi yrittämisen epävarmuutta ja yrittäjäköyhyyttä voidaan ehkäistä varmistamalla, että yrittäjällä on aina mahdollisuus saada tukea ja neuvontaa liiketoimintansa kehittämiseen ja taloudellisen tilanteeseensa parantamiseen. Kyse on toimivan yrittäjäneuvonnan lisäksi kunnallisista yrittäjäpalveluista ja esimerkiksi paikallisten yrittäjäverkostojen kehittämisestä.</p>
<p>Perustulo toimeentulon perustana hyödyttäisi huomattavasti yrittäjiä ja aivan erityisesti yksinyrittäjiä ja kevytyrittäjiä. Perustulo olisi yrittäjän jatkuva starttiraha, joka mahdollistaisi riskinottoa ja kehitystyötä sekä toisi yrittäjyyteen toimintavarmuutta ja pitkäjänteisyyttä. Perustulo olisi panostus uuden talouden rakentamiseen ja turvaisi toimeentulon hiljaisimpina kausina, esimerkiksi kausiyrittäjille. Askeleena kohti perustuloa ja yrittäjien sosiaaliturvan vahvistamiseksi vasemmistoliitto laajentaisi työmarkkinatuen yrittäjille korona-aikana tehdyn poikkeuksen mukaisesti.</p>
<p>Tutkitaan mahdollisuutta uuteen mikroyrittäjän eläkemaksuun (mYEL), jossa annetaan mikroyrittäjille yritysmuodosta riippumatta mahdollisuus maksaa itselleen palkkaa yksityisottojen sijaan.</p>
<h4>3.2. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen ja sairastamisen kulut</h4>
<p><strong>Menestyvillä yrityksillä on</strong> myös työllistävä vaikutus. Usein ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen on kuitenkin tarpeettoman korkea kynnys. Vaikka yrittäjällä voi olla paljon töitä, joita hän ei ehdi tai osaa hoitaa itse, on työntekijän palkkaaminen myös iso taloudellinen riski. Jos yrityksen kasvu jääkin vajaaksi, työntekijän työllistäminen ei maksa itseään takaisin. Asiaan liittyy myös byrokratiaa, jonka opetteleminen on vaativaa ja vie niin ikään oman aikansa.</p>
<p>Ensimmäisen työntekijän palkkaamista pidetään yleensä kuitenkin ratkaisevana vaiheena siinä, että yksinyritys voi kehittyä suuremmaksi. Yritys voi elää ikään kuin välitilassa, jossa rahat eivät välittömästi riitä työntekijän palkkaamiseen, mutta jos yrityksellä olisi työntekijä, niin se voisi hyvinkin kasvattaa tuottavuuttaan työntekijän palkan kattamiseen ja ehkä enempäänkin.</p>
<p>Kun yritys menestyy, se luo työpaikkoja muillekin kuin itse yrittäjälle. Jotta ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ei liittyisi niin suurta kynnystä, valtio täytyy huojentaa eri tavoin työnantajan velvoitteita. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi porrastamalla työnantajamaksuja yrityksen liikevaihdon mukaan, mutta kuitenkin siten, ettei porrastus söisi kannustinta kasvattaa liikevaihtoa.</p>
<p>Vaihtoehtoinen ratkaisu voisi olla määräaikainen vapautus työnantajamaksuista tai osasta niitä, jotta yrityksellä olisi paremmat edellytykset saada toiminta käyntiin ensimmäisen työntekijän kanssa. Määräajan on oltava riittävän pitkä, että sillä olisi todellista vaikutusta uuden toiminnan saamiseksi riittävän kannattavaksi suhteessa työntekijästä ja toiminnan laajentumisesta koituviin uusiin kuluihin.</p>
<p>Vasemmistoliitto ei hyväksy Orpon hallituksen valmistelevaa ensimmäisen sairauspoissaolon palkattomuutta, joka aiheuttaa turhaa vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien välillä, ja voi jopa lisätä sairauspoissaolojen määrää kun töihin tullaan kipeänä. Sen sijaan Kela voisi korvata työntekijän sairastumisesta aiheutuvat kulut työnantajalle jo kolmen sairauspäivän jälkeen nykyisen kymmenen sijasta. Tämä voitaisiin rahoittaa tekemällä maltillinen korotus työnantajan sairausvakuutusmaksuun, jolloin suuret työnanatajat rahoittaisivat nykyistä suuremman osan sairastamisen kuluista ja pienet työnantajat hyötyisivät tästä. Työnantajien omavastuupäivien vähentäminen madaltaisi myös kynnystä ensimmäisen tai ensimmäisten työntekijöiden rekrytointiin.</p>
<h4>3.3. Arvonlisäverotuksen uudistaminen ja ohjelmistotuki</h4>
<p><strong>Orpon oikeistohallitus on</strong> vaikeuttanut yrittäjien asemaa merkittävillä arvonlisäverokorotuksilla ja poistamalla alle 30 000 euron liikevaihdolla toimivien yrityksien alv-alarajahuojennuksen ilman kompensoivia toimia.</p>
<p>Orpon hallituksen yrittäjävihamielinen alv-politiikka on korjattava. Hallituksen tekemä yleisen arvonlisäverokannan nosto 25,5 prosenttiin ja alennetun arvonlisäverokannan nosto 14 prosenttiin tulee laskea aiemmalle tasolle mahdollisimman pian. Erityisesti kansanterveyteen suoraan vaikuttava liikuntapalveluiden arvonlisäverokanta on vakiinnutettava nykyistä tasoa pienemmäksi ja tarkasteltava siirtoa nollaverokantaan. Samoin tulee ottaa käyttöön esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa käytössä oleva korjaustöiden alempi arvonlisäverokanta.</p>
<p>Alarajahuojennuksen poiston kompensoimiseksi ja yksinyrittäjien tukemiseksi nykyinen alv-velvollisuuden alaraja on korotettava 15 000 eurosta 30 000 euroon. Alle 30 000 euron liikevaihdolla operoivia yrityksiä on Suomessa noin 80 000, ja nämä ovat palveluvoittoisia yhden henkilön yrityksiä. Pienten yritysten ohjelmistohankintoja tulee tukea entisestään yhteistyössä EU:n tukirahoituksen kanssa ja erityisesti toiminnanohjausjärjestelmän (ERP) osalta alle kymmenen henkeä työllistävälle yritykselle on luotava toiminnanohjausjärjestelmän hankintaan 2000 euron arvoinen ERP-seteli.</p>
<h4>3.4 Itsensä työllistäjien järjestäytymisoikeus</h4>
<p><strong>Itsensä työllistäjien määrän</strong> kasvu on yksi suurimmista yrittäjyyden kuvaa viime vuosina muuttaneista ilmiöistä. Aina kyse ei ole aidosta yrittäjyydestä, vaan siitä, että jokin yritys työllistää työntekijöitä muodollisesti yrittäjinä, vaikka työnteko ja ansaintamahdollisuudet tosiasiassa ovat ylhäältä johdettuja ja yrityksen määrittämiä. Tällainen näennäisyrittäjyyden muoto on yleistynyt erityisesti alustataloudessa, mutta se koskettaa työelämää yleisemminkin.</p>
<p>Vasemmistoliitto kannattaa itsensätyöllistäjien oikeutta järjestäytyä ammattiliittoon. Kantaa tukee niin kansainvälisen työjärjestö ILO:n järjestäytymisvapautta koskeva sopimus kuin Euroopan komission linjaus alustatyötä tekevien kollektiivisesta neuvottelumahdollisuudesta.</p>
<p>Järjestäytymismahdollisuutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta tarvitaan ehkäisemään itsensätyöllistäjien kilpailuttamista niin sanotusti pohjamutiin sekä ehkäisemään työsuhteisen työn halpuuttamista naamioimalla se yrittäjätyöksi. Näin suojellaan myös aidon yrittämisen ja yritysten välisten aitojen alihankintasuhteiden tunnistamista.</p>
<h4>3.5. Maahanmuuttajien yrittäjyyspalvelut</h4>
<p><strong>Maahanmuuttajat ovat merkittävä</strong> osa suomalaista yrittäjyyttä, ja heidän panoksensa talouteen on arvokas niin työntekijöinä kuin yrittäjinä. Maahanmuuttajien yritystoiminnan edistäminen lisää taloudellista kasvua, työllisyyttä ja verotuloja sekä edistää yhteiskunnallista moninaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Maahanmuuttajayrittäjien toiminta tuo markkinoille uusia innovaatioita ja tuotteita sekä lisää kilpailua ja monipuolisuutta. Maahanmuuttajien yrittäjyyspalvelut ovat myös tärkeä osa heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Valitettavan usein maahanmuuttajayrittäjyyden taustalla on työmarkkinoiden syrjintä, joka hankaloittaa maahanmuuttajien työllistymistä palkkatyösuhteisiin.</p>
<p>Maahanmuuttajien yrittäjyyspalvelut tarjoavat monipuolisen valikoiman tukipalveluita niille maahanmuuttajille, jotka haluavat perustaa oman yrityksen Suomessa. Näihin palveluihin kuuluvat muun muassa neuvontapalvelut, koulutukset, mentorointi, rahoituksen järjestäminen, verkostoitumismahdollisuudet, kielikoulutus ja muut tarvittavat resurssit. Niiden avulla maahanmuuttajat pystyvät luomaan pohjan oman yritystoiminnan perustamiselle ja menestykselle.</p>
<p>Maahanmuuttajien yrittäjyyspalveluiden kehittämisessä on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Monet maahanmuuttajat kohtaavat edelleen oman yrityksen perustamisessa esteitä, esimerkiksi kielitaidon puutetta, vaikeuksia rahoituksen järjestämisessä ja kulttuurisia haasteita. Lisäksi tukea ja resursseja tarvittaisiin enemmän yrittäjyyspalveluiden tarjoamiseen eri maahanmuuttajaryhmille, jotta kaikki voisivat hyötyä niistä tasapuolisesti.</p>
<p>Investoimalla maahanmuuttajien yrittäjyyspalveluihin luodaan mahdollisuuksia uudelle kasvulle, työllisyydelle ja innovaatioille sekä edistetään yhteiskunnallista moninaisuutta ja yhteisöllisyyttä.</p>
<h4>3.6. Epäreilun kilpailun kitkeminen</h4>
<p><strong>Globalisoituneessa maailmassa monikansalliset</strong> pörssiyhtiöt operoivat markkinoilla omilla ehdoillaan asettaen ne välillä jopa kansallisen lainsäädännön yläpuolelle. Globaalien yritysten valta vaikuttaa suuresti mahdollisuuksiin kehittää kansallisia ja paikallisia talouksia eettisesti ja ekologisesti.</p>
<p>Kilpailuasemansa saavuttamiseksi suuret kansainväliset yritykset turvautuvat halpaan työvoimaan, lapsityövoimaan ja epäinhimillisiin työoloihin sekä ympäristöä tuhoaviin käytäntöihin. Kuluttajat joutuvat hankalaan tilanteeseen valitessaan eettisesti ja ekologisesti tuotettujen tuotteiden ja halvan hinnan väliltä. Vähävaraisella kuluttajalla tätä valinnanmahdollisuutta ei ole, vaan on ostettava tuote, johon on varaa.</p>
<p>Vasemmistoliitto ajaa sellaista markkinoiden sääntelyä, joka takaa tuotannon eettisen ja ekologisen kestävyyden sekä yrittäjien välisen oikeudenmukaisen ja reilun kilpailun. Tämä edellyttää yritysten ekologisen ja eettisen vastuun kasvattamista koko tuotantoketjussa. Epäekologisesta ja epäeettisestä toiminnasta tulee rangaista ja se on estettävä markkinoilla. Reilulla tavalla valmistetun ympäristöystävällisen ruoan pitäisi olla aina kaupan halvin vaihtoehto.</p>
<p>Epäreilun kilpailun kitkeminen on tärkeää niin yrittäjien kuin kuluttajien kannalta. Epäreilu kilpailu vääristää markkinoita ja voi johtaa markkinoiden monopolisoitumiseen, huonoihin palveluihin ja tuotteisiin sekä kuluttajien valinnanvapauden rajoittumiseen. Kuluttajien kannalta on siis tärkeää, että markkinoilla vallitsee reilu kilpailu.</p>
<p>Epäreilu kilpailu voi ilmetä esimerkiksi hintojen keinotekoisena alentamisena, epäasiallisena markkinointina tai kartellitoimintana. Nämä kaikki haittaavat kilpailua ja estävät terveen kilpailuympäristön syntymistä. Epäreilu kilpailu aiheuttaa vahinkoa yrittäjien suurelle enemmistölle, joka toimii markkinoilla reilusti, avoimesti ja vilpittömästi. Tämänkin vuoksi on tärkeää tavoitella reilumpaa ja kestävämpää liiketoimintaympäristöä.</p>
<p>Yksi käytännön esimerkki suuryrityksien haitallisesta vallankäytöstä ovat ylipitkät maksuajat. Noin 40 prosenttia yrityksistä kertoo joutuvansa odottelemaan saataviaan yli 30 päivää. Näistä yrityksistä taas yli puolet kertoo, että lakia ei ole noudatettu, kun on käytetty yli 30 päivän maksuaikoja. Pitkät maksuajat heikentävät etenkin pienten yritysten maksukykyä ja -valmiutta, mikä puolestaan vaikeuttaa niiden mahdollisuuksia kehittää omaa liiketoimintaansa. Jopa neljännes konkursseista johtuu siitä, että yritys ei saa rahojaan ajallaan. Ylipitkät maksuajat tulee kitkeä päivittämällä maksuehtolakia ja lisäämällä viranomaisvalvontaa.</p>
<p>Vasemmistoliitto katsoo, että reilu kilpailu edistää yrittäjyyttä ja laadukasta tuotantoa, edistää kuluttajien valinnanvapautta sekä kansantalouden ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kasvua. Reilu kilpailu lisää innovaatiota ja kehitystä, alentaa hintoja sekä parantaa tuotteiden ja palveluiden laatua. Kysymys on perimmiltään hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta.</p>
<p>Suomessa esimerkiksi terveysalan markkinat ovat keskittyneet epäterveellä tavalla monikansallisille yrityksille, mikä on nostanut hintoja. Vasemmistoliitto haluaa lisätä kilpailuviranomaisten toimivaltuuksia ja resursseja yrityksien tasapuolisten toimintaedellytyksien ja kansalaisten ostovoiman turvaamiseksi.</p>
<p>Vasemmistoliitto vaatii, että valtion yritystuet kohdennetaan ekologiseen ja eettiseen toimintaan sekä reilujen kilpailuolosuhteiden edistämiseen. Markkinoiden reiluuden varmistamiseksi on tärkeää tukkia mahdolliset porsaanreiät lainsäädännössä ja varmistaa riittävä valvonta sekä resurssit harmaan talouden torjuntaan. Verovälttely, aggressiivinen verosuunnittelu ja veronkierto vääristävät kilpailua ja haittaavat rehellisesti toimivien yrittäjien menestymisen mahdollisuuksia.</p>
<p>Yrittäjien on kitkettävä epäreilua kilpailua myös omassa toiminnassaan ja toimialallaan esimerkiksi noudattamalla lakeja ja säädöksiä, reilua markkinointia ja hinta- ja laadun vertailua sekä osallistumalla alan kilpailun valvonta- ja valvontaelinten toimintaan. Epäreilun kilpailun kitkeminen edellyttää myös yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa sekä avoimuutta ja rehellisyyttä omassa toiminnassa.</p>
<p>Kaiken kaikkiaan epäreilun kilpailun kitkeminen on tärkeä osa markkinoiden toimintaa. Se edistää terveitä ja reiluja kilpailuolosuhteita sekä suojaa niin yrittäjiä kuin kuluttajia. Yhteistyö ja avoimuus ovat avainasemassa epäreilun kilpailun poistamisessa, ja kaikkien toimijoiden tulee sitoutua tähän tavoitteeseen.</p>
<p>Innovaatiorahoituksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta on suunnattava nykyistä enemmän “autotalliyrityksille” mieluummin kuin jo valmiiksi suurta liikevaihtoa ja voittoa nauttiville yrityksille.</p>
<h3>4. Osuuskunnat ja yhteiskunnallinen yrittäjyys</h3>
<p><strong>Osuuskunta on demokraattinen</strong> yritysmuoto, jonka tarkoituksena ei ole voitonjako osakkaille ja omistajille, vaan toiminnan kehittäminen jäsentensä taloudelliseksi hyväksi. Osuuskunnat vahvistavat taloudellista demokratiaa ja ne tarjoavat yhteisöllisen tavan harjoittaa liiketoimintaa ja yhteistuotantoa. Osuuskunnilla onkin pitkäaikainen asema vasemmistolaisessa liikkeessä.</p>
<p>Yrittäjyyden näkökulmasta osuuskunta voi olla joko yrittäjien yhteenliittymä tai työosuuskunta, jossa työllistytään työsuhteessa ja jossa osuuskunta toimii työnantajana. Yhdistysten tavoin osuuskunnat ovat osa laajempaa yhteisötaloutta, joka taloudellisen toimeentulon lisäksi vahvistaa yhteisöllistä hyvinvointia.</p>
<p>Osuuskunnat tarjoavat ratkaisuja aikamme haasteisiin. Alustaosuuskunnat voivat olla osaratkaisu alustatyöntekijöiden järjestäytymiseen. Työosuuskunnat ja esimerkiksi tilaosuuskunnat voivat parantaa luovien alojen tekijöiden toimeentulon ja yhteistuotannon mahdollisuuksia. Osuuskunnat lieventävät yrittämiseen liittyviä riskejä ja vahvistavat työntekijöiden toimeentuloa ja yhteisöllisyyttä. Varsinkin työosuuskunnissa työllistymiseen liittyvä viranomaistulkintojen mielivaltaisuus on saatava kuriin, jotta osuuskunnissa voisi työllistyä turvallisesti ja ennakoitavasti.</p>
<p>Yhteiskunnallinen yrittäjyys tarkoittaa liiketoimintaa, jossa ratkotaan yhteiskunnallisia tai ympäristöllisiä ongelmia sekä sitoudutaan läpinäkyvään toimintaan ja voiton käyttämiseen ensisijaisesti yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen.</p>
<p>Vasemmistoliitolle niin osuuskunnat kuin yhteiskunnalliset yrityksetkin ovat tulevaisuuden yritysmuotoja. Vasemmistoliitto haluaa olla mukana tukemassa 2000-luvun osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten kasvua ja työllistävyyttä.</p>
<p>Markkinoita on aina ohjattava aktiivisesti kohti yhteiskunnallisesti asetettuja tavoitteita. Vasemmistoliitto haluaa kehittää yhteiskuntavastuullisia markkinoita, jotka auttavat viemään läpi kestävyysmurroksen. Ohjaus voi liittyä esimerkiksi yritysneuvonnan, yrittäjyyskasvatuksen sekä julkisen, matalan kynnyksen rahoituksen ja hankkeiden kehittämiseen.</p>
<p>Osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten vahvuudet julkisen palvelutuotannon kumppanina tulee tunnistaa nykyistä paremmin. Pitemmän päälle on tunnistettava yhteiskunnalliset yritykset omaksi yritysmuodokseen, jota voidaan tukea omalla sääntelyllään.</p>
<h3>5. Vasemmistoliiton 10+ vaatimusta pienyrittäjyyden kehittämiseksi</h3>
<ul>
  <li>Yrittäjyyden monimuotoisuus on tunnistettava nykyistä paremmin. Yksin- ja pienyrittäjien sekä maahanmuuttajayrittäjien tarpeet on nostettava yrittäjäpolitiikan etualalle.</li>
  <li>Vahvistetaan yrittäjien sosiaali- ja eläketurvaa sekä edetään kohti perustuloa.</li>
  <li>Ensimmäisen työntekijän palkkaamista on helpotettava suhteuttamalla työnantajamaksuja yrityksen liikevaihtoon ja tarjoamalla aloitteleville työnantajayrittäjille neuvontaa.</li>
  <li>PIenyrityksille työntekijöiden sairastumisesta aiheutuvia kuluja on kevenettävä.</li>
  <li>Arvonlisäveron korotukset on peruttava ja arvonlisäverovelvollisuuden alaraja on nostettava 30 000 euroon.</li>
  <li>Epäreilu kilpailu on kitkettävä julkisista kilpailutuksista ja yritystuista. Yksin- ja pienyrittäjien pitäisi päästä osallistumaan kaikkiin kilpailutuksiin ja yritystukien hakemiseen. Tämä koskee myös osuuskuntien asemaa ja kohtelua suhteessa muihin yritysmuotoihin.</li>
  <li>Kilpailupolitiikkaa on vahvistettava markkinoiden epäterveen keskittymisen torjumiseksi.</li>
  <li>Julkisen sektorin hankintaosaamista on kehitettävä tunnistamaan ja ottamaan huomioon yksin- ja pienyrittäjien sekä yhteisötalouden toimijoiden potentiaali paikallisten palvelujen ja tuotannon kehittäjinä. Julkisten palveluiden kilpailutuksissa on jaettava urakkatyöt osiin, jotta pienemmillä toimijoilla on mahdollisuus ottaa osa-alue vastaan urakasta. Tärkeää on myös hankintojen sosiaalisten ja ympäristöllisten kriteerien vahvempi hyödyntäminen.</li>
  <li>Suuryrityksien laittoman pitkät maksuajat on kitkettävä, jotta yrittäjät saavat rahansa ajallaan.</li>
  <li>Jokaisella rekisteröidyllä yrittäjällä ja yrityksellä tulee olla mahdollisuus avata pankkitili. Yrittäjien mielivaltaiseen kohteluun on puututtava pankkeja koskevalla lainsäädännöllä.</li>
  <li>Pakkoyrittäjyyden kitkemiseksi työllistymistä on tarkasteltava lähtökohtaisesti työsuhdeolettaman näkökulmasta. Työllistyminen on työsuhteista, ellei yritys toisin osoita. Yrityksille on tarjottava neuvontaa työnantajana toimimisesta.</li>
  <li>Kaikessa yrittäjyyskasvatuksessa ja -koulutuksessa on varmistettava osuuskuntien ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden esitteleminen tasavertaisesti muiden yritysmuotojen ja liiketoimintamallien rinnalla. Yritysneuvonnassa on varmistettava osuuskuntia ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskeva asiantuntijaosaaminen ja palveluvalmius.</li>
  <li>Kuntien ja hyvinvointialueiden elinkeinopolitiikan kärkitavoitteeksi on otettava yhteiskunnallista yrittäjyyttä tukevien taloudellisten ekosysteemien rakentaminen. Esimerkiksi tarjoamalla tilaratkaisuja, kuten yhteisöllisiä liiketoimitiloja ja toimitiloja, voidaan paikallisesti rakentaa uusia yhdistys- ja yritystoiminnan verkostoja sekä osaamiskeskittymiä. Paikallistasolla voidaan myös rakentaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden hautomotoimintaa.</li>
  <li>Tutkitaan mahdollisuutta uuteen mikroyrittäjän eläkemaksuun (mYEL).</li>
  <li>Alle kymmenen henkeä työllistävälle yritykselle luodaan 2000 euron ERP-seteli.</li>
</ul>
<h4>Pienyrittäjän aseman vahvistamiseksi Vasemmistoliitto haluaa:</h4>
<ul>
  <li>Vahvistaa yrittäjien sosiaali- ja eläketurvaa ja edetä kohti perustuloa</li>
  <li>Edistää itsensätyöllistäjien järjestäytymisoikeutta</li>
  <li>Kriminalisoida työlainsäädännön kiertämisen pakkoyrittäjyyden kautta</li>
  <li>Helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamista ja keventää työntekijöiden sairastumisesta pienyrityksille aiheutuvia kuluja</li>
  <li>Uudistaa arvonlisäverotusta</li>
  <li>Parantaa yrittäjän palveluja, erityisesti maahanmuuttajien yrittäjäpalveluja</li>
  <li>Purkaa epäreilua kilpailua markkinoilta</li>
  <li>Kitkeä suuryrityksien laittoman pitkät maksuajat, jotka vaikeuttavat yrityksien taloutta</li>
  <li>Vahvistaa osuustoiminnallista ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä</li>
</ul>

<h2>Tulevaisuuden talous: ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä tulevaisuus</h2>
<h4>4/2025</h4>
<h3>1. Johdanto</h3>
<p>Talouden pitää palvella ihmisiä ja hyvinvointia, ei toisinpäin. Talous ei voi perustua loputtomaan uusien luonnonvarojen hyödyntämiseen, vaan sen on pysyttävä maapallon kantokyvyn rajoissa ja oltava ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Näin ei kuitenkaan vielä ole. Vasemmistoliitto haluaa tehdä siitä totta. Osoitamme tien kohti uudenlaista taloutta, jonka keskiössä on ihmisten, luonnon ja ilmaston hyvinvointi.</p>
<p>Tämä keskustelupaperi on vastine hallituksen kasvutoimille, joiden emme katso vastaavan yhteiskunnan ekologisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin.</p>
<p>Tässä paperissa haluamme katsoa muutakin kuin bruttokansantuotetta. Tahdomme suojella luonnon monimuotoisuutta, huolehtia ilmastosta, lisätä työntekijöiden hyvinvointia ja parantaa pienituloisten elämänlaatua. Talouskasvu on pyrittävä irrottamaan ympäristö- ja ilmastohaitoista ja sen on ensisijaisesti hyödytettävä muita kuin rikkaita ja onnekkaita. Siksi rakenteiden muuttaminen on välttämätöntä.</p>
<p>Siirtyminen uudenlaiseen talouteen edellyttää mittavia investointeja ja talouden jälleenrakentamista. Siirtymävaihe itsessään tulee synnyttämään talouskasvua. Kun reilu siirtymä etenee ja taloudellinen toiminta on tuotu ekologisten reunaehtojen sisäpuolelle, voimme arvioida paremmin jatkuvan kestävän kasvun mahdollisuuksia.</p>
<p>Tällä hetkellä Suomessa vallitsee vanhanaikainen ajattelu, jonka mukaan talouskasvua saadaan parhaiten aikaan lisäämällä vientiä työvoimaa halpuuttamalla.</p>
<p>Tämä on johtanut politiikkaan, jossa keskitytään hintakilpailukykyyn ja palkankorotusten estämiseen, jopa palkkojen laskemiseen. Työntekijöiden toimeentulon heikentäminen on kuitenkin syönyt ostovoimaa eli kysyntää ja näin talouskasvua.</p>
<p>Tähän on saatava muutos. Meillä ei ole enää varaa vanhanaikaiseen ajatteluun.</p>
<p>Olemme tunnistaneet neljä tärkeää toimenpidekokonaisuutta uudenlaisen sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän talouskasvun luomiseksi:</p>
<ul>
  <li>Ensimmäiseksi kotimaista kysyntää on vahvistettava ja sen painopiste on siirrettävä kestäviin tuotteisiin ja palveluihin.</li>
  <li>Toiseksi suhdannevaihteluihin on vastattava vastasyklisellä finanssipolitiikalla ja tarvittaessa on oltava valmis kohdennettuihin elvytystoimiin kasvun käynnistämiseksi.</li>
  <li>Kolmanneksi tuottavuutta on kasvatettava panostamalla työllisyyteen, osaamiseen ja tutkimukseen.</li>
  <li>Neljänneksi on tehtävä aktiivisempaa ja strategisempaa teollisuuspolitiikkaa reilun siirtymän toteuttamiseksi ja korkean jalostusasteen tuotannon luomiseksi tulevaisuuden kasvualoille.</li>
</ul>
<p>Uudenlainen ihmisen, luonnon ja ilmaston hyvinvoinnista huolehtiva talouskasvu on mahdollista.</p>
<p>Tehdään se yhdessä.</p>
<p>Kuva 1 kuvastaa vanhanaikaista visiota, jossa talous nähdään yhteiskunnasta ja luonnosta erillisenä abstraktina ilmiönä, jota meidän tulisi palvella.</p>
<p>Kuva 2 kuvastaa visiotamme, jonka mukaan talouden tulisi palvella meitä, eikä toisinpäin. Se myös korostaa, että me ihmiset olemme osa luonnollista maailmaa, emmekä voi irrottaa itseämme sen reunaehdoista.</p>
<p>Kuva 1: Perinteinen käsitys. Ihmiset Kuva 2: Talouden on tarkoitus ja luonto palvelevat taloutta. palvella meitä.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_tulevaisuuden-talous-ekologisesti-ja-sosiaalisesti-kestava-tulevaisuus-p04-1.jpg" alt="" width="1399" height="683" loading="lazy" /></figure>
<h3>2. Kotimainen kysyntä, kestävä kulutus ja kiertotalous</h3>
<p>Suomen talouden merkittävin ongelma on riittämätön kysyntä. Tulevaisuuden talouden pitää siksi perustua kotimaisen kysynnän vahvistamiseen. Samalla täytyy kuitenkin varmistaa, että talouskasvu on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Tämä edellyttää kuluttamisen ohjaamista kestävämpään suuntaan ja kiertotalouden edistämistä.</p>
<p>Jotta voimme tukea kestävää talouskasvua Suomessa, on ensin tunnistettava talouskasvun suurin este: Se on liian vähäinen kotimainen kysyntä. Kansantalouden kasvumalli voi perustua joko ulkomaiseen kysyntään, eli vientiin, tai kotimaiseen kysyntään, eli kulutukseen ja investointeihin.</p>
<p>Kun näiden eri tekijöiden roolia tarkastelee Suomen talouskasvussa, on selvää, että 2010-luvulla Suomeen kehittyi uusi kotimaiseen kysyntään perustuva talouden kasvumalli. Euroopan komission data osoittaa, 2010-luvulta lähtien kotimaisella kysynnällä on ollut nettovientiä merkittävämpi positiivinen rooli Suomen talouskasvussa.</p>
<p>Myös Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometri on alleviivannut jo 15 vuotta, että yritykset eivät investoi, koska niiden tavaroille ja palveluille ei ole riittävästi kysyntää. Yritysten viesti on selvä. Riittämätön kysyntä on lähes poikkeuksetta niiden suurin kasvun ja investointien rajoite. Liian alhainen kysyntä on aiheuttanut tilanteen, jossa suomalaisyritykset ovat nettosäästäjiä. Vaikka kyseessä on pitkäaikainen ongelma, oikeistohallitus on pahentanut sitä toimillaan.</p>
<p>Kotimaiselle kysynnälle perustuva kasvumalli on kestävämpi vaihtoehto kuin vientivetoinen kasvumalli, koska vientivetoisuus sitoo kansantalouden vahvemmin muun maailmantalouden suhdanteisiin ja oikkuihin. Tämänhetkinen kansainvälisen kaupan epävarma tilanne heikentää entisestään vientituotteidemme kysynnän näkymiä. Pystymme sen sijaan eri toimenpitein kohentamaan kotimaista kysyntää.</p>
<p>Kotimaisen kysynnän parantaminen on erityisen ajankohtaista juuri nyt, sillä vuosien 2022–2023 inflaatiopiikki pudotti reaalipalkkoja historiallisen paljon – jopa enemmän kuin 1970-luvun öljykriisi. Jotta suomalaisten ostovoima saataisiin palautettua tätä inflaatiopiikkiä edeltävälle tasolle, sopimuspalkkoja tulisi korottaa noin 7 prosentin verran vuosina 2025–2026. Parantaaksemme kotimaista kysyntää, meidän on nostettava erityisesti pieni- ja keskituloisten ostovoimaa sekä palkankorotuksilla että sosiaaliturvaa parantamalla. Kotimaisen kysynnän parantaminen myös rohkaisisi yrityksiä investoimaan enemmän, kun niiden tuotteille löytyisi kysyntää. Investoinnit osaltaan lisäisivät tuotantopotentiaalia, mikä parantaisi kasvun edellytyksiä myöhemmin.</p>
<p>Yleinen väite on, ettei Suomella ole varaa tällaisiin palkankorotuksiin, koska on huolehdittava kustannuskilpailukyvystä. Tosiasiallisesti Suomen kustannuskilpailukyky on kuitenkin jo useamman vuoden ajan ollut samalla tasolla kuin 2000-luvun nousukautena. Työn halpuuttaminen ei ole elvyttänyt vientiä. Kustannuskilpailukyvyn sijaan Suomi on jäänyt jälkeen laatukilpailukyvyssä. Orpon hallituksen politiikka on viemässä Suomea kohti halpaa bulkkituotantoa, jolloin maailmalle yritetään viedä primäärituotteita, kuten sellua. Tämä ei ole toimiva eikä kestävä tapa lisätä kasvua. Kansainvälisessä taloudessa, jossa on paljon Suomea väkirikkaampia ja halvemman tuotannon maita, ei Suomen kannata kilpailla työvoimaa halpuuttamalla. Se olisi kuin olympialaisiin osallistumista lajissa, jota ei osaa ollenkaan, kun muitakin vaihtoehtoja on tarjolla.</p>
<p>Halpaviennin maksimointi ei ole myöskään järkevä kasvustrategia nykytilanteessa, jossa kansainvälisen kaupan toimijat, erityisesti Yhdysvallat, asettavat tulleja tai käyvät suoranaista kauppasotaa. Ei ole realistista rakentaa kasvua sen varaan, että Suomi olisi jatkuvasti nettoviejä.</p>
<p>Halpaviennin sijaan panostaisimme Suomen laatukilpailukykyyn. Maailman markkinoille kannattaa viedä laatutuotteita, joissa näkyy Suomen korkea osaaminen, ja joita muiden maiden on vaikea tuottaa tai imitoida. Se edellyttää myös panostamista koulutukseen ja työvoiman osaamiseen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan ja strategiseen teollisuuspolitiikkaan.</p>
<p>Uuden sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän talouskasvun luomiseksi on ohjattava enemmän tuloja niille, joiden tuloista suurin osuus menee kulutukseen.</p>
<p>Ensimmäinen askel on tehdä tulonjakoa tasa-arvoisemmaksi, kasvattamalla pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Korkeamman rajakulutusalttiuden vuoksi heille ohjattu raha näkyy vahvemmin kulutuskysynnässä.</p>
<p>Rajakulutusalttius kertoo, miten paljon eri tuloryhmät kuluttavat tulojensa lisäyksestä. Pieni- ja keskituloisten rajakulutusalttius on tutkitusti korkeampi kuin suurituloisilla, minkä vuoksi tulonsiirrot pieni- ja keskituloisille lisäävät kokonaiskysyntää. Käytännön politiikkatoimina tämä tarkoittaa sosiaali- ja työttömyysturvan parantamista sekä palkkojen kasvun tukemista. Peruisimme pienituloisten toimeentuloon kohdistuvat leikkaukset ja hallituksen alv-korotukset. Ne heikentävät ihmisten ostovoimaa ja haittaavat etenkin pieniä yrityksiä.</p>
<p>Tekisimme myönteistä ostovoimakehitystä turvaavaa työmarkkinapolitiikkaa, minkä vuoksi tuemme ammattiliittojen palkankorotusvaatimuksia ja haluamme vahvistaa työntekijöiden neuvotteluvoimaa. Osa palkankorotuksista on järkevää toteuttaa euromääräisesti, koska se tukee pienimpien palkkojen suhteellista nousua. Se on paitsi oikeudenmukaista, myös lisää kysyntää ja talouskasvua.</p>
<p>Jottei uusi talouskasvu ylittäisi luonnon antamia reunaehtoja, on tuotantoa ja kulutusta ohjattava kestävämpään suuntaan. Tämä on valtava urakka, mutta se on tehtävä. Suomalaisten materiaalinen kulutus lukeutuu Euroopan korkeimpiin, ja se ylittää planetaariset kestävyysrajat moninkertaisesti. Suomen materiaalinen jalanjälki eli kulutettujen raaka-aineiden määrä on yli seitsenkertainen maapallon kantokykyyn nähden. Yhden suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki vuonna 2023 oli 9,6 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vaikka kehityskulku on ollut laskusuuntainen, vielä ollaan kaukana tavoitteesta. Globaalisti kestäväksi hiilijalanjäljen tasoksi vuoteen 2030 mennessä on arvioitu 2,5 tonnia. Vaikka rikkaiden hiilijalanjälki on merkittävästi suurempi kuin pieni-tuloisten, on kaikkien suomalaisten kulutuskäyttäytymistä ohjattava kestävämpään suuntaan.</p>
<p>Kestämättömiä kulutusvalintoja on suitsittava verotuksella. Kulutusta on myös ohjattava pois materiaalisesta kulutuksesta enemmän kohti palveluita ja elämyksiä, joilla on merkittävästi pienempi hiilijalanjälki. Tosiasiallisen ympäristökuormituksen on nykyistä vahvemmin näyttävä tuotteiden hinnoissa. Siksi yhdistämme nämä toimet hiiliveroon, joka tekee saastuttavista tuotteista kalliimpia ostaa ja kuluttaa. Samalla on otettava käyttöön hiiliosinkomalli, jossa osa fossiilisen energian verojen tuloista palautetaan veronmaksajille oikeudenmukaisesti. Tällaisia järjestelmiä on käytössä esimerkiksi Kanadassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Suomessa tulisi pyrkiä ottamaan vastaava käyttöön heti seuraavalla hallituskaudella.</p>
<p>Myös kiertotaloutta on tuettava erilaisin toimin – paitsi tuotantorakenteiden, myös kulutuskäyttäytymisen osalta. Kiertotalous perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen, jotka ovat kulutuksen vähentäminen, uusiokäyttö ja kierrättäminen. Kulutusta voidaan vähentää siirtymällä enenevissä määrin tavaroiden korjaamiseen ja vuokraamiseen. Kun tavara tulee käyttöikänsä loppuun, sen osat tulee kierrättää ja uusiokäyttää seuraavissa tuotteissa. Kuluttajia tulee ohjata ostamaan tällaisia kierrätettyjä taikka käytettyjä tuotteita, tekemällä niiden kuluttamisesta edullisempaa ja houkuttelevampaa suhteessa uusista raaka-aineista tuotettujen tuotteiden ostamiseen. Vastaavasti kuluttajia tulee, aina kun tämä on mahdollista, ohjata vuokraamaan tiettyjä tavaroita, kuten esimerkiksi pyykinpesukoneita, niiden itselle ostamisen sijaan.</p>
<p>Jotta kiertotalous toimii, kansalaisten kulutusasenteiden ja -tottumusten on aidosti muututtava, ja yritysten on muutettava toiminta- ja tuotantomallejaan. Valtiolla on tässä työssä keskeinen rooli. Verotuksen ympäristöohjaavuutta tulee parantaa esimerkiksi selvittämällä tapoja vähentää käytetyn tavaran ja korjauspalveluiden verotusta.</p>
<p>Erityisen tärkeää on puuttua viime vuosina käsiin räjähtäneeseen halpatavaran kulutukseen. Tällaista halpaa ja heikkolaatuista kulutustavaraa ostetaan erityisesti kiinalaisilta verkkokauppa-alustoilta. Meidän on yhtäältä toimeenpantava pikaisesti EU:n ehdotuksia halpatavaraverkkokauppojen tänne suuntautuvien pakettivirtojen rajoittamiseksi, ja toisaalta tuettava kansallisesti kiertotalouden toimintaedellytyksiä. Kulutusta on ohjattava kertakäyttö- ja halpatavarataloudesta kotimaisten, kestävien, vastuullisesti tuotettujen tuotteiden kulutukseen.</p>
<p>Valtion tulee myös valtavirtaistaa kiertotalousratkaisuja valjastamalla julkiset hankinnat tähän tarkoitukseen. Julkisten hankintojen on luotava markkinoita kiertotalouspohjaisille tuotteille ja ratkaisuille. Uusien teknologioiden, kuten tekoälyn ja digitaalisten ratkaisujen kehittämisellä on toimivan kiertotalouden luomisessa keskeinen rooli. Siksi tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin on investoitava riittävästi.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_tulevaisuuden-talous-ekologisesti-ja-sosiaalisesti-kestava-tulevaisuus-p07-1.jpeg" alt="" width="1544" height="1316" loading="lazy" /></figure>
<h4>Vahvistamme ostovoimaa ja kotimaista kysyntää</h4>
<ul>
  <li>Säädämme lakiin 13 euron minimituntipalkan.</li>
  <li>Kriminalisoimme alipalkkauksen ja säädämme ammattiliitoille kanneoikeuden.</li>
  <li>Parannamme työntekijöiden neuvotteluasemaa, jotta heillä on paremmat mahdollisuudet ylläpitää palkkojen ostovoimaa.</li>
  <li>Perumme Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksessa säädetyt sosiaaliturvamaksujen muutokset, ja tasapainoitamme palkansaajien ja yritysten maksuosuuksia.</li>
  <li>Kohennamme kuluttajien ostovoimaa perumalla hallituksen tekemät korotukset arvonlisänveroihin. Nämä ovat nostaneet Suomen hintatasoa.</li>
  <li>Parannamme pieni- ja keskituloisten ostoivoimaa perumalla sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen korotukset.</li>
  <li>Parannamme sosiaaliturvaa tekemällä indeksikorotukset täysimääräisinä.</li>
  <li>Perumme heikennykset toimeentulotukeen.</li>
  <li>Perumme leikkaukset sairauspäivärahaan ja kuntoutusetuuksiin.</li>
</ul>
<h4>Edistämme ekologisesti kestävämpää kulutusta</h4>
<ul>
  <li>Otamme käyttöön kaikkia tuotteita koskevan hiiliveron, jolloin tuotteiden hinnoissa näkyy niiden negatiiviset ekologiset ulkoisvaikutukset, sekä hiiliosinkomallin, jolla fossiilisen energian korkeampi verotus kompensoidaan takaisin ihmisille heidän tulotasonsa mukaisesti hiiliveron tuotoilla.</li>
  <li>Suuntaamme kulutusta pois kestämättömästä materiaalisesta kulutuksesta kohti palveluita, elämyksiä sekä tavaroiden uusiokäyttöä, korjaamista, kierrättämistä ja vuokraamista. Selvitämme tapoja tehdä kierrätetyistä tavaroista ja korjauspalveluista edullisempia kuin jatkuvasta uusien tuotteiden ostamisesta.</li>
  <li>Tuemme kiinalaisen halpatuonnin kieltämistä EU-tasolla.</li>
  <li>Koska rikkaiden kulutuskäyttäytyminen on erityisen kestämätöntä, teemme verotusjärjestelmästä progressiivisemman erityisesti varallisuus- ja tuloasteikon yläpäässä.</li>
</ul>
<h3>3. Vastasyklinen finanssipolitiikka ja kohdennetut elvytystoimet</h3>
<p>Tulevaisuuden talouden on perustuttava vastasykliseen finanssipolitiikkaan. Toteuttaisimme matalasuhdanteessa elvyttävämpää finanssipolitiikkaa, jotta kasvu saataisiin nopeasti käynnistettyä uudestaan, ja nousukaudella kiristävämpää finanssipolitiikkaa ehkäisemään talouden ylikuumenemista. Tekisimme nousukaudella vähemmän julkisia panostuksia ja investointeja esimerkiksi rakentamiseen sen sijaan, että leikkaisimme hyvinvointipalveluista ja pienituloisilta.</p>
<p>Talouskasvua voi vauhdittaa lyhyen ja pitkän aikavälin toimilla. Elvyttävämpi finanssipolitiikka taantumassa auttaa nopeasti, kun taas tuotantoa parantavat investoinnit auttavat pidemmällä aikavälillä. Nämä kaksi voi yhdistää. Tuottavia investointeja on järkevää tehdä taantumassa, jolloin niillä on myös elvyttävä vaikutus. Jos luottoa hyödynnetään tuottaviin investointeihin, jotka ruokkivat kasvua, vaikutus on pitkällä aikavälillä velkasuhdetta pienentävä. Elvytys rohkaisee myös yksityisiä investointeja, koska se tukee kysyntää ja kasvattaa yritysten investointihalukkuutta.</p>
<p>Joskus elvyttävämpää finanssipolitiikkaa vastustetaan väittämällä, että se lisäisi velkasuhdetta. Tämä ei pidä paikkaansa. Jos elvytys on oikein kohdennettua, se laskee velkasuhdetta vauhdittamalla talouskasvua. Järkevästi kohdennettujen elvytystoimien täytyy lisäksi tukea reilua siirtymää ja talouden rakennemuutosta. Elvytystoimenpiteitä tulisi kohdentaa strategisesti niille aloille, jotka ovat talouden kannalta merkittäviä tai erityisen vaikeassa tilanteessa sekä aloille, joita haluamme suosia osana talouden uusiutumista ja reilua siirtymää.</p>
<p>Esimerkiksi rakennusala on Suomen taloudelle tärkeä ala, joka on kärsinyt matalasuhdanteesta jo pitkään. Vaikka vuodelle 2025 on ennustettu orastavaa kasvua, on rakennusalan palautumista myös tuettava täsmätoimin, jotta sen taantuma ei pitkity. Kaikista investoinneista noin puolet on rakentamiseen kohdistuvia investointeja. Rakennusalan ahdingolla on siis huomattava negatiivinen vaikutus investointeihin. Rakennusala on myös tärkeä työllistäjä. Kiinteistö- ja rakennusalan työllistämien henkilöiden määrä vastaa yhteensä 229 099 henkilötyövuotta, joka on noin 15 prosenttia kaikista yritysten henkilötyövuosista. Rakennusalan matalasuhdanne on siis myrkkyä talouskasvulle, eikä rakennusalaa pitäisi jättää oman onnensa nojaan, kuten oikeistohallitus on tehnyt.</p>
<p>Hallitus on ainoastaan syventänyt ja pitkittänyt rakennusalan ahdinkoa toimillaan. Hallitus on muun muassa lakkauttanut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aran itsenäisenä virastona. Tämä on huonoa suhdannepolitiikkaa. ARA-tuotannon liikkeelle laittamisella on voitu aiemminkin vahvistaa rakennusalaa matalasuhdanteessa. Hallitus on myös itse käyttänyt ARA-myöntövaltuuksia suhdannepoliittisena työkaluna. Taantumassa rakentamisen hinta alenee, mikä tekee valtion tukemasta asunto- ja korjausrakentamisesta kustannustehokasta ja kannattavaa. Orpon hallituksen tekemä Aran sulauttaminen osaksi ympäristöministeriötä vaarantaa sille kuuluneiden tehtävien hoitamisen, erityisesti kohtuuhintaisen ja esteettömän asuinrakentamisen sekä korjausrakentamisen. Aran myöntämien avustusten alas ajaminen pahentaa rakennusalan suhdannetilannetta, lisää työttömyyttä, vähentää kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuutta ja nostaa yleistä vuokratasoa.</p>
<p>Vasemmistoliitto on pitkään esittänyt rakennusalan pelastuspakettia, jolla kasvatettaisiin Aran valtuuksia ja lisättäisiin kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Paketilla olisi rakennusalaa ja talouskasvua elvyttävä vaikutus, mutta samalla ohjaisimme rakentamista ekologisesti kestävämpään suuntaan.</p>
<p>Rakennettu ympäristö muodostaa huomattavan osan yhteiskunnan energiankulutuksesta ja hiilipäästöistä. Rakentamiseen sisältyy myös merkittävää materiaalien kulutusta. Rakennusalan elvytystoimet on sidottava reiluun siirtymään ja alan ekologista kuormittavuutta tulee eri toimin vähentää.</p>
<p>Rakennusteollisuudessa on myös tehty merkittäviä investointeja ja kehitystyötä hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Näistä esimerkkeinä ovat muiden muassa betoniteollisuuden ja sementinpolton innovaatiot energiankäytön sekä hiilen talteenoton ja varastoinnin suhteen. Myös kiertotalouden ratkaisut tuottavat oikein toteutettuna merkittäviä säästöjä materiaalikustannuksissa. Kierrätysbetonin käyttöä osana rakentamisen kestävyyssiirtymää ja kiertotaloutta on tuettava. Pitkäikäisen ja energiatehokkaan uustuotannon lisäksi olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen korjausrakentamisella on yksi tehokkaimpia tapoja pienentää Suomen energiankulutusta ja hiilijalanjälkeä.</p>
<p>Julkisrahoitteista uudis- ja korjausrakentamista ei tule ajaa alas, vaan sitä pitää lisätä. On suhdannepoliittisesti järkevää käynnistää esimerkiksi sosiaalisen asuntotuotannon hankkeita nyt, jotta voimme vauhdittaa rakennusalan elpymistä. Kohdentaisimme nämä elvytystoimet erityisesti puurakentamiseen, mikä on ekologisesti kestävämpää. Jatkaisimme myös erilaisia remonttitukia osana rakennusalan reilua siirtymää. Esimerkiksi asuntoyhteisöjen energia-avustus ja kotitalouksien lämmitystaparemonttien avustus ovat olleet suosittuja tukia. Ne ovat vauhdittaneet siirtymää kohti hiilineutraaliutta ja auttaneet kotitalouksia pienentämään energiakustannuksiaan. Suomessa on laajemmin tuettava rakennusten korjaamista niiden purkamisen ja uudelleenrakentamisen sijaan.</p>
<p>Lisäksi esitämme mittavaa, kertaluonteista investointitukipakettia rakennusalan tukemiseksi. Asuinyhteisöille suunnattu suhdanneavustus vauhdittaisi tarpeellisia uudis- ja korjausrakennushankkeita ja elvyttäisi merkittävästi alan kysyntää. Kuntien ja hyvinvointialueiden rakentamisen tukipaketti kannustaisi toteuttamaan tarpeelliset ja joissain tapauksissa hyvin pitkään lykätyt rakennushankkeet. Tukien avulla voidaan esimerkiksi korjata homekouluja ja muita sisäilmaongelmista kärsiviä kiinteistöjä, toteuttaa energiatehokkuus- ja lämmitystaparemontteja, ja käynnistää muita tärkeitä korjaus- ja uudisrakennushankkeita.</p>
<p>Valtion asuntorahastosta maksettava peruskorjausavustus tulee palauttaa, sillä korjaushankkeilla on merkittävä taloudellinen vipuvoima. Peruskorjausavustuksella voidaan saada liikkeelle merkittävä määrä korjaushankkeita, jotka puolestaan työllistävät ja tuovat verotuloja. Peruskorjausavustuksilla on merkittävä kerroinvaikutus. Esimerkiksi 10 prosentin hankekohtaisen avustuksen myöntäminen sadan miljoonan euron edestä voisi tuottaa miljardin euron edestä korjausrakentamista.</p>
<p>Rakennusalan lisäksi myös Suomen kulttuuriala tarvitsee elvytystä. Kulttuuriala on noin kolme prosenttia Suomen BKT:sta. Taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alat työllistävät yhteensä yli 300 000 ihmistä. Kyseessä on noin 16,8 miljardin euron suuruinen talous, jolla on merkittävä kasvupotentiaali. Kulttuurialan hiilijalanjälki on myös verrattain pieni, joten sen kasvua on tuettava osana reilua siirtymää ja Suomen elinkeinorakenteen uudistumista. Kulttuuri- ja taidekenttä on myös merkittävä elinvoimatekijä, jonka vaikutukset myös muiden alojen, kuten matkailu-, kuljetus- ja ravintola-alan työllisyyteen ja toimintamahdollisuuksiin ovat huomattavia.</p>
<p>Hallitus on omilla toimillaan ajanut kulttuurialan syvään ahdinkoon. Oikeistohallitus leikkaa pelkästään tänä vuonna kulttuurista 17 miljoonaa. Myös hallituksen päätös nostaa esitysten pääsylippujen, kirjojen ja taideteosten arvonlisäveroa peräti neljällä prosenttiyksiköllä vuonna 2025 osuu erityisen kovaa kulttuuri- ja taidekenttään sekä tapahtuma-alaan. Varsinkin esittävä taide toipuu edelleen koronapandemiasta. Ala tarvitsee edelleen pitkäjänteistä tukea ja rahoituksen ennakoitavuutta, ei lyhytnäköisiä ja rajuja leikkauksia.</p>
<p>Luovien alojen kasvupotentiaali toteutuu ainoastaan, jos niihin panostetaan. Oikeistohallituksen leikkausten sijasta vasemmistoliitto investoisi luoviin aloihin. Taiteen ja kulttuurin riittävä valtionrahoitus on turvattava. Sen lisäksi, että peruisimme hallituksen leikkaukset kulttuuriin ja kasvattaisimme taiteen ja kulttuurin muuta julkista rahoitusta 28 miljoonalla eurolla, kasvattaisimme audiovisuaalisen alan tuotantotukea 8 miljoonalla eurolla ja Suomen elokuvasäätiön rahoitusta miljoonalla eurolla.</p>
<p>Taidetta ja kulttuuria ei ole ilman tekijöitä. Yksityisen kopioinnin hyvitys on tärkeää taiteilijoiden toimeentulolle sekä monien alueellisten kulttuurituotantojen ja -tapahtumien olemassaololle. Kopiointi aiheuttaa merkittäviä tulonmenetyksiä aineettomien sisältöjen tekijöille, eikä nykyinenkään korvaustaso riitä kattamaan tulojen menetystä. Hallituksen leikkaus on valtion budjetin tasolla pieni, mutta kulttuurin tekijöille vaikutuksiltaan suuri. Hyvitysjärjestelmä on uudistettava, jotta voimme paremmin turvata tekijöille ja luovalle alalle ennakoitavuutta ja jatkuvuutta.</p>
<p>TUEMME KESTÄVÄÄ KASVUA VASTASYKLISELLÄ FINANSSIPOLITIIKALLA JA KOHDENNETUILLA ELVYTYSTOIMILLA</p>
<ul>
  <li>Harjoitamme vastasyklistä finanssipolitiikkaa, eli elvytämme talouskasvua matalasuhdanteessa. Teemme nousukaudella vähemmän julkisia panostuksia ja investointeja esimerkiksi rakentamiseen sen sijaan, että leikkaisimme hyvinvointipalveluista ja pienituloisilta.</li>
  <li>Perumme Valtion asuntorahaston lakkautuksen.</li>
  <li>Kasvatamme Aran valtuuksia silloin, kun rakennusala on matalasuhdanteessa. Aran valtuuksiin sisältyy muun muassa energia-avustus, käynnistysavustus, kunnallistekniikka-avustus, maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksiin liittyvä avustus, erityisryhmien investointiavustus sekä hissi- ja esteettömyysavustus.</li>
  <li>Otamme käyttöön väliaikaisen 100 miljoonan euron rakennusalan suhdanneavustuksen. Asuinyhteisöt voivat käyttää avustusta uudis- ja korjausrakentamiseen.</li>
  <li>Myönnämme 100 miljoonan euron avustuspaketin kunnille ja hyvinvointialueille tarpeellisten rakennushankkeiden toteuttamisen tukemiseen.</li>
  <li>Palautamme Valtion asuntorahaston korjausavustuksen ja jaamme valtion asuntorahastosta maksettavia korjausavustuksia 100 miljoonan euron edestä.</li>
  <li>Palautamme 2 miljoonaa euroa korjaustoiminnan avustuksiin. Näillä parannetaan muun muassa rakennusten esteettömyyttä.</li>
  <li>Kasvatamme taiteen ja kulttuurin muuta julkista rahoitusta 28 miljoonalla eurolla.</li>
  <li>Kasvatamme audiovisuaalisen alan tuotantotukea 8 miljoonalla eurolla ja Suomen elokuvasäätiön rahoitusta miljoonalla eurolla.</li>
  <li>Perumme hallituksen leikkaukset taiteen ja kulttuurin edistämisen avustuksista.</li>
  <li>Perumme hallituksen leikkaukset esittävän taiteen ja museoiden valtionosuuksista ja avustuksista.</li>
  <li>Perumme hallituksen leikkaukset yksityisen kopioinnin hyvityksestä.</li>
</ul>
<h3>4. Tuottavuus kasvuun: panostamme työllisyyteen, osaamiseen ja tutkimukseen</h3>
<p>Suomen tulisi kilpailla korkealla laadulla, ei hintoja polkemalla. Nopean teknologisen kehityksen aikakaudella tämä edellyttää erityisesti panostuksia koulutukseen, osaamisen päivittämiseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Koulutettu työvoima, toimivat palvelut, kunnon infrastruktuuri ja turvallinen ympäristö ovat edellytyksiä tuottaville investoinneille. Hyvinvointivaltio on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kasvun ystävä.</p>
<h3>4.1. Työllisyys nousuun</h3>
<p>Työntekijät ovat talouskasvun kannalta tärkeä voimavara, ja heidän työllistymisestään, osaamisestaan ja jaksamisestaan on pidettävä huolta.</p>
<p>Pitkäaikaistyöttömyys on haitallista talouskasvun kannalta. Sen lisäksi, että työttömyys aiheuttaa ihmisille taloudellista epävarmuutta, tarkoittaa se myös, ettei ihmisten kykyjä ja osaamista hyödynnetä. Sen lisäksi, että työttömyys vähentää ihmisten tuloja, se vaikuttaa pitkityessään negatiivisesti ihmisten osaamiseen ja itseluottamukseen työelämässä. Pitkällä työttömyysjaksolla voi myös olla leimaava vaikutus mahdollisen työnantajan silmissä, ja näin se saattaa vaikeuttaa uuden työn löytämistä.</p>
<p>Työllistymistä pitäisi edistää nykyistä enemmän. Toisin kuin Orpon oikeistohallitus pyrkii esittämään, työvoiman halpuuttaminen, työntekijöiden oikeuksien romuttaminen ja työelämän epävarmuuden lisääminen eivät korjaa heikkoa työllisyyskehitystä. Hallituksen muutokset, jotka heikentävät työntekijöiden asemaa ja oikeuksia, eivät hallituksen omienkaan vaikutusarvioiden mukaan lisää työllisyyttä. Sen sijaan ne kiristävät tunnelmaa työpaikoilla ja lisäävät työmarkkinoiden epäluottamusta ja epävarmuutta.</p>
<p>Sopiminen vaikeutuu, vastakkainasettelu kärjistyy, yhteishenki rapautuu ja työpahoinvointi yleistyy. Oikeistohallituksen tekemät heikennykset työntekijöiden neuvotteluasemaan hidastavat palkkojen positiivista kehitystä. Tämä puolestaan heikentää palkansaajien ostovoimaa ja kotimaista kysyntää, ja on siksi haitallista Suomen talouden kasvulle.</p>
<p>Oikeistohallituksen työllisyyspolitiikka pohjautuu kyyniseen ihmiskuvaan, jossa työttömät työllistyvät, jos sosiaaliturvaa vaan leikataan tarpeeksi. Hallituksen politiikan tulokset ovat olleet katastrofaaliset: Työttömien määrä on kasvanut ja avoimien työpaikkojen määrä vähentynyt koko hallituskauden ajan.</p>
<p>Helmikuussa 2025 työttömien määrä oli kasvanut 36 700:lla vuoden takaisesta, ja avoimien työpaikkojen määrä vähentynyt 39 000:lla. Suomessa oli helmikuun 2025 lopussa 326 400 työtöntä ja vain 63 800 avointa työpaikkaa. Jokaista avointa työpaikkaa kohden on siis suurin piirtein viisi työtöntä. On matemaattinen tosiasia, ettei hallituksen politiikka voi toimia tällaisessa tilanteessa.</p>
<p>Hallitus on tehnyt virheen keskittyessään vain työn tarjonnan lisäämiseen, suomatta huomiota työn kysynnän parantamiseen. Useat tutkimukset ovat havainneet, että investoinnit ja talouskasvu määrittävät työllisyyden ja työttömyyden tasoa. Työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisellä, esimerkiksi työsuhdeturvaa heikentämällä, ei sen sijaan ole havaittu olevan toivottuja vaikutuksia työllisyyteen.</p>
<p>Valtion roolia työllistämisessä tuleekin merkittävästi kasvattaa. Työpaikkoja voidaan luoda erityisesti kestävän siirtymän aloille. Aktiivinen työvoimapolitiikka on järkevää myös siksi, että sen avulla voidaan tasata talouden suhdannevaihteluita lisäämällä julkista tai tuettua työllistämistä taantumassa. Työttömille pitää taata oikeus palkkatuettuun työpaikkaan viimeistään 12 kuukauden työttömyyden jälkeen. Tällä työtakuulla saisimme katkaistua pidemmät työttömyysjaksot. Työtakuu toimisi osana vastasyklistä talouspolitiikkaa, koska tarve työtakuille kasvaisi matalasuhdanteissa, jolloin työttömyys nousee. Se myös vähentäisi pitkäaikaistyöttömyyttä ja lieventäisi sen talouskasvua haittaavia vaikutuksia.</p>
<p>Työtakuun lisäksi työllistymisen kannustimia on parannettava. Oikeistohallitus on romuttanut työttömien kannusteet tehdä lyhytkestoista tai osa-aikaista työtä poistamalla työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat. Hallitus ei näytä ymmärtävän, että kaikki ihmiset eivät voi tehdä kokoaikatyötä. Sitä ei ole kaikille tarjolla, kaikkien työkyky ei riitä kokoaikatyöhön, eikä kaikkien elämäntilanne mahdollista kokoaikaista työskentelyä. Osa-aikainen tai keikkaluonteinen työnteko on useimmiten työttömyyttä parempi vaihtoehto ihmisille itselleen ja koko yhteiskunnalle.</p>
<p>Vasemmistoliiton mielestä palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittamista pitää parantaa eikä heikentää. Palauttaisimme työttömyysturvan suojaosan ja korottaisimme sitä, jotta lyhytkestoisen tai osa-aikaisen työn vastaanottaminen olisi nykyistä kannustavampaa. Työttömyysturvabyrokratiaa pitää keventää luopumalla karensseista sekä opiskeluun ja pienimuotoiseen yrittäjyyteen liittyvistä rajoituksista, joilla on ainoastaan passivoiva vaikutus.</p>
<p>Myös työllisyyspalveluihin, koulutukseen ja työvoiman liikkuvuuteen on panostettava työllisyyden edistämiseksi. Työttömille tarjottava koulutus edistää tutkimusten mukaan työllistymistä. Se edellyttää työllisyyspalveluiden resurssien lisäämistä ja palveluiden järkevämpää kohdentamista, mikä tarkoittaa muun muassa työttömyysturvabyrokratian purkamista sekä resurssien lisäämistä työttömien yksilöllisiä tarpeita vastaaviin palveluihin. Työttömien palveluprosessiin liittyvästä yksityiskohtaisesta sääntelystä, kuten työhakemustehtailusta, tulee luopua. Resurssit on kohdistettava aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin.</p>
<p>Työvoiman liikkuvuuteen voidaan kannustaa panostamalla kohtuuhintaiseen asuntorakentamiseen kasvukeskuksissa ja perumalla hallituksen työmatkavähennykseen tekemät leikkaukset. Hallitus on leikkaamassa myös liikkuvuusavustusta, jolla tuetaan työllistymistä toiselle paikkakunnalle. Tätä etuutta pitäisi päinvastoin kehittää ja sen tunnettavuutta lisätä.</p>
<p>Vaikeasti työllistyviä ihmisiä ei saada työmarkkinoille heidän tilannettaan kurjistamalla. Työkyvyn ja osaamisen vahvistaminen, syrjinnän ehkäiseminen, työn mukauttaminen ja työpaikkojen tukeminen sekä välityömarkkinoiden ja työllisyyspalveluiden kehittäminen ovat avain vaikeammin työllistyvien työllisyyden tukemiseen. Mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työllistymistä tukevaa IPS-toimintamallia on laajennettava, ja sille tulee osoittaa pysyvä rahoitus.</p>
<p>Yrittäjyydestä on myös tehtävä nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto niille, joilla on siihen aidosti kiinnostusta. Yrittäjien ja itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaa on vahvistettava muun muassa yhdistelmävakuutuksen käyttöönotolla. Arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajan nostaminen 30 000 euroon nykyisestä 15 000 eurosta vähentäisi pienyrittäjien hallinnollista rasitetta ja laskisi yrittämisen kynnystä.</p>
<p>Pienille koululaisille tulisi tarjota vuorohoitoa, koska työssä käyvien köyhien joukossa yksinhuoltajaäitien osuus on suuri. Varsinkin vuorotöitä voi olla mahdoton ottaa vastaan, jos kotona on pieniä koululaisia.</p>
<p>Hyvä työelämä edistää myös työllisyyttä. Tyytyväiset ja oikeudenmukaisesti kohdellut työntekijät jaksavat paremmin, sairauspoissaolot ja ennenaikaiset eläköitymiset vähenevät, ja työmotivaatio kasvaa. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut, oikein mitoitettu työmäärä, hyvä johtaminen, mahdollisuudet kehittyä ja vaikuttaa työhönsä sekä syrjintään ja häirintään puuttuminen ovat työhyvinvoinnin ja siten myös tuottavuuden kannalta tärkeitä. Parantunut työhyvinvointi ehkäisee myös mielenterveysongelmia, mikä vähentää työpoissaoloja ja ennenaikaista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.</p>
<p>Jos mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saataisiin puolitettua, lisäisi se työllisyyttä merkittävästi. Tämä edellyttäisi työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien kasvattamista ja mielenterveyttä tukevien hyvien käytäntöjen ja varhaisen tuen kehittämistä työpaikoilla sekä oikea-aikaista kuntoutusta ja muita palveluita silloin, kun työkyky heikkenee. Tästä syystä myös ammattiliittojen aseman vahvistaminen, kuten ammattiliittojen joukkokanneoikeuden edistäminen, on kytköksissä työllisyyteen ja kasvuun.</p>
<p>Viime vuosikymmeninä lisääntynyt automaatio ja teknologinen kehitys ovat korvanneet paljon rutiiniluonteisia tehtäviä ja luoneet uusia mahdollisuuksia asiantuntijoille. Samalla ne ovat osaltaan kiihdyttäneet tulo- ja varallisuuserojen kasvua. Mikäli automaatio ja tekoäly vähentävät ihmisten tekemän työn tarvetta ja parantavat tuottavuutta, on jäljelle jäävää työtä sekä siitä syntyvää lisäarvoa jaettava uudestaan. Yksi keino tähän on lyhyemmän työviikon edistäminen samalla tai lähes samalla palkalla: työ voidaan jakaa tasaisemmin, ja näin tukea työn ja vapaa-ajan parempaa tasapainoa. Samalla teknologian hedelmät jakautuvat reilummin.</p>
<p>Eri maissa tehdyissä kokeiluissa työajan lyhentäminen on parantanut sekä työntekijöiden hyvinvointia että tuottavuutta. Myös työntekijöiden sananvallan ja omistajuuden edistäminen yrityksissä on tapa parantaa työmotivaatiota ja sitoutumista yrityksen menestykseen.</p>
<h4>Parannamme työllisyyttä ja työhyvinvointia</h4>
<ul>
  <li>Lisäämme palkkatukityöllistämistä ja takaamme oikeuden palkkatuettuun työpaikkaan viimeistään 12 kuukauden työttömyyden jälkeen.</li>
  <li>Kasvatamme julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden rahoitusta 36,9 miljoonalla eurolla.</li>
  <li>Kevennämme työttömyysturvabyrokratiaa ja työttömien palveluprosessin sääntelyä, jotta resurssit kohdistuisivat nykyistä tarkoituksenmukaisemmin.</li>
  <li>Parannamme työllistymisen kannustimia. Perumme hallituksen leikkaukset asumistuesta ja työttömyysturvan suojaosista.</li>
  <li>Korotamme työttömyysturvan suojaosan 500 euroon.</li>
  <li>Säädämme eläkkeensaajien asumistukeen 300 euron suojaosan työntekoon kannustamiseksi.</li>
  <li>Helpotamme työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulojen yhteensovittamista siten, että osittainenkin palaaminen työelämään olisi aina kannattavaa.</li>
  <li>Yhtenäistämme perusturvaa kohti työhön kannustavaa perustuloa.</li>
  <li>Otamme käyttöön yhdistelmävakuutuksen. Yhdistelmävakuutus mahdollistaisi työttömyysturvan kerryttämisen samaan aikaan sekä palkansaajana että yrittäjänä tehdystä työstä.</li>
  <li>Laskemme yrittämisen kynnystä. Nostamme arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajan 30 000 euroon nykyisestä 15 000 eurosta. Tämä vähentäisi pienyrittäjien hallinnollista rasitetta.</li>
  <li>Korotamme liikkuvuusavustusta, jotta työvoiman on helpompi vastaanottaa työtä kauempaa.</li>
  <li>Laajennamme mielenterveyden häiriöistä kärsivien työllistymistä tukevaa IPS-toimintamallia ja teemme siitä vakinaisen valtakunnallisen käytännön. Osoitamme tähän 5 miljoonan euron määrärahan.</li>
  <li>Tarjoamme vuorohoitoa pienille koululaisille vanhemman tai vanhempien työnteon helpottamiseksi ja lasten hyvinvoinnin parantamiseksi.</li>
  <li>Jatkamme Marinin hallituksen käynnistämää työn ja hyvinvoinnin kehittämisohjelmaa ja osoitamme sille 5 miljoonan euron lisärahoituksen.</li>
  <li>Kompensoimme uusien teknologien, kuten tekoälyn myötä syntyvän työn tuottavuuden paranemisen työntekijöille lyhyempänä lakisääteisenä työaikana. Ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan toteutamme laajan lyhennetyn työajan kokeilun, johon otetaan mukaan erilaisia työpaikkoja ja eri tehtävissä toimivia ihmisiä.</li>
</ul>
<h3>4.2. Panostamme osaamiseen</h3>
<p>Koulutettu ja osaava työvoima on edellytys tuottavuuden kasvulle. Tästäkin näkökulmasta Orpon hallitus on tehnyt juuri päinvastaista politiikkaa, kuin Suomi tarvitsee. Leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta ja opiskelijoiden sosiaaliturvasta sekä poistamalla aikuiskoulutustuen oikeistohallitus on tehnyt opiskelusta ja oman osaamisen päivittämisestä yhä vaikeampaa. Nämä tulevat kaikki näkymään tulevaisuudessa osaavan työvoiman puutteena.</p>
<p>Myös tulevaisuudessa tarvitaan osaajia kaikilla osaamistasoilla. Samaan aikaan, kun työtehtäviä siirtyy tehtäväksi muualle, syntyy Suomeen uutta työtä. Esimerkiksi valmistustuotannon siirtymisen vastapainoksi palveluvaltaisuus ja työ kestävien ratkaisujen parissa tulevat lisääntymään. Suomi tarvitsee uutta osaamista ja osaamisen päivittämistä, mutta myös lisää työntekijöitä.</p>
<p>Vasemmistoliitto on sitoutunut nostamaan korkeakoulutettujen osuuden nuoresta ikäluokasta 50 prosenttiin. Myös ammatilliseen koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen on panostettava. Orpon hallituksen ammatilliseen koulutukseen kohdistettu 120 miljoonan euron leikkaus tulee perua.</p>
<p>Lisäksi on panostettava työikäisten oppimisen tukeen, jotta kynnys lähteä päivittämään omaa osaamistaan on mahdollisimman matala. Uudelleenkouluttautuminen on monella alalla välttämätöntä lähitulevaisuuden rakennemuutosten takia. Reilu siirtymä ja teknologiset murrokset tulevat muuttamaan elinkeinorakennettamme ja työn tekemisen tapoja merkittävästi jo lähivuosina. Meidän on tuettava elinikäistä oppimista ja osaamisen päivittämistä varmistaaksemme, ettei kukaan jää näiden muutosten takia jälkeen. Aikuiskoulutustuki täytyy palauttaa, sillä elinkeinorakenteen muuttuessa elinikäinen oppiminen on yhä tärkeämpää. Aikuiskoulutustuki mahdollistaa siirtymisen alalta toiselle silloin, kun tietty ala kärsii merkittävästä työttömyydestä. Edistyksellisen teknologiapolitiikan mahdollistamiseksi myös osaamistasoa on huomattavasti nostettava, mikä puolestaan vaatii niin koulutus- kuin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksenkin kasvattamista.</p>
<p>Työtehtävien ja toimintaympäristön muuttuessa on koulutusjärjestelmämme mahdollistettava osaamisen täydentäminen ja alanvaihto. Tutkintoja, tutkinnon osia ja yksittäisiä taitoja on kenen tahansa voitava hankkia missä tahansa elämänvaiheessa. Yritysten tulee tukea osaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä työpaikoilla. Yhteiskunnan tulee puolestaan varmistaa, että työttömyysuhan alla on tarjolla riittävän varhaista tukea ja muuntokoulutusta uusiin tehtäviin. Koulutuspaikkoja tulee olla pohjoisinta ja itäisintä Suomea myöten, jotta kaikkialla on mahdollisuus työhön ja hyvään elämään. Julkisilla päätöksillä tulee myös aktiivisesti tukea mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja ohjata yrityksiä sinne, missä työntekijöitä on valmiiksi, esimerkiksi vastikään suljetun tehtaan vuoksi.</p>
<h4>Parannamme kaikkien mahdollisuuksia oppia ja päivittää osaamistaan läpi elämän</h4>
<ul>
  <li>Perumme hallituksen 120 miljoonan euron leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta.</li>
  <li>Nostamme korkeakoulutettujen osuuden nuoresta ikäluokasta 50 prosenttiin.</li>
  <li>Osoitamme yliopistojen aloituspaikkojen lisäämiseen 30 miljoonaa euroa lisärahoitusta ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseen myös 30 miljoonaa euroa.</li>
  <li>Kasvatamme korkeakoulujen perusrahoitusta 50 miljoonalla eurolla.</li>
  <li>Parannamme opiskelijoiden toimeentuloa, jotta he voivat keskittyä opiskeluun. Palautamme opiskelijat yleisen asumistuen piiriin ja otamme käyttöön opintolainan korkokaton.</li>
  <li>Vahvistamme oppimisen tukea ja kasvatamme sen rahoitusta 100 miljoonalla eurolla.</li>
  <li>Korotamme kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia indeksien mukaisesti, jotta ne voivat ohjata enemmän rahaa peruskouluihin.</li>
  <li>Palautamme aikuiskoulutustuen, jotta ihmiset voivat päivittää osaamistaan läpi työelämän.</li>
</ul>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_tulevaisuuden-talous-ekologisesti-ja-sosiaalisesti-kestava-tulevaisuus-p18-1.jpeg" alt="" width="2033" height="1666" loading="lazy" /></figure>
<h3>4.3. Panostuksia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan</h3>
<p>Pitkällä aikavälillä valtio voi parantaa tuottavuutta investoinneilla koulutukseen sekä tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatiotoimintaan (TKI). TKI-panostusten kasvattaminen on välttämätön keino Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi. TKI-rahoituksen kasvattamisesta vallitsee Suomessa vahva konsensus: kilpailukyky, reilu siirtymä ja tuottavuuden kasvu vaativat kaikki suurempia TKI-investointeja.</p>
<p>Tulevaisuuden TKI-järjestelmän ohjaavina periaatteina tulee olla reilu siirtymä, tasa-arvo, demokratia ja tieteen vapaus. Rajallisten resurssien maailmassa meillä ei ole varaa hukata TKI-resursseja kestämättömän tuotannon tukemiseen. Innovaatioilla tuetaan paitsi kestävien alojen kasvua, myös muutosta, jolla tavoitellaan hyvää elämää ja kestävää teollisuutta. TKI-rahaa tulisi nyt ohjata erityisesti kestävän rakentamisen ja kiertotalouden ratkaisuihin.</p>
<p>Perustutkimus on perusta kaikelle muulle TKI-toiminnalle. Hallitus ohjaa tällä hetkellä TKI-panostuksia pääasiassa yrityksille, ei perustutkimukseen. Tämä ei takaa TKI-toiminnan laatua pitkällä aikavälillä. Meidän pitää nostaa suomalaisten koulutustasoa sekä saada tänne osaavaa työvoimaa myös muualta. Kun koulutus ja perustutkimus ovat sillä tasolla, että uuden tiedon ja ideoiden vastaanottaminen on mahdollista, Suomen kaltainen pieni avotalous voi hyötyä muualla tehdyistä panostuksista. Tätä varten on taattava ihmisten ja tiedon vaivaton kansainvälinen liikkuminen.</p>
<p>Kun julkista rahaa ohjataan myös yrityssektoria hyödyntävään käyttöön, on rahoituksen kriteerinä oltava rahoituksen suuntaaminen yleishyödyllisiä päämääriä palvelevalla tavalla. Tutkimuksesta, kehityksestä ja innovaatioista syntyvä hyvinvointi kuuluu kaikille. Lisäksi TKI-rahoituksen avulla syntyvien työpaikkojen tulee edistää osaamista ja hyvinvointia laajasti. Uuteen tietoon ja osaamiseen investoidaan huomattavasti liian vähän, jos se jätetään vain markkinoiden varaan. On yleisen edun mukaista, että näitä investointeja kasvatetaan myös julkisesti.</p>
<p>Vasemmistoliiton tavoite on, että TKI-rahoituksen taso nousee viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä edellyttää lisäpanostuksia tieteen ja korkeakoulujen perusrahoitukseen.</p>
<p>Jotta Suomen tuottavuus saataisiin kasvuun, yrityksiä täytyy kannustaa ohjaamaan suurempi osa budjetistaan TKI-toimintaan ja vähemmän osinkojen jakamiseen tai omien osakkeiden ostamiseen. Eräs toimenpide yksityisten investointien vauhdittamiseksi on luopua listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennuksesta. Kyseinen huojennus vähentää kannustimia tuottaviin investointeihin ja vaikuttaa negatiivisesti Suomen tuottavuuteen. Se myös heikentää talouden uudistumiskykyä suosimalla pääomaintensiivisiä, vakiintuneita yrityksiä aineettomaan pääomaan nojaavien yritysten kustannuksella. Kyseinen verohuojennus myös nostaa kynnystä listautua pörssiin, vaikka se olisi kasvun kannalta paras vaihtoehto.</p>
<p>Rahoitusta on suunnattava sinne, missä se synnyttää tehokkaimmin uutta toimintaa sen sijaan, että tuetaan verohelpotuksin toimintaa, joka olisi toteutunut ilmankin. Siksi tukien tulee olla kohdennettuja ja tarkkarajaisia. Julkinen rahoitus yritysten investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan tulee ehdollistaa ympäristövastuulle ja sosiaaliselle vastuulle.</p>
<p>Valtio pystyy omalla toiminnallaan kohdentamaan rahan juuri sinne, missä siitä on hyötyä. Esimerkiksi valtion oma tutkimustoiminta on erinomainen tapa toteuttaa yhteiskunnallisesti tärkeää tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tietoperustainen päätöksenteko edellyttää strategista ja poliittisiin tietotarpeisiin vastaavaa tutkimusta.</p>
<p>VN-TEAS-tutkimustoiminnalla on tehty paljon arvokasta ja ministeriöiden valmistelun ja päätöksenteon laadun kannalta korvaamatonta selvitystyötä, ja sitä tulee jatkaa. Siksi jatkaisimme valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoimintaa. Osoittaisimme sille vuosittaisen 10 miljoonan euron rahoituksen.</p>
<h4>Sijoitamme tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan</h4>
<ul>
  <li>Nostamme TKI-rahoituksen tason viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ohjaamme TKI-rahoitusta erityisesti reilun siirtymän ja ekologisen jälleenrakennuksen edellyttämään tutkimukseen ja ratkaisuihin, kuten kiertotalouden ja kestävän rakentamisen innovaatioihin.</li>
  <li>Ehdollistamme yritysten saamat tuet investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan sosiaaliselle, taloudelliselle ja ympäristövastuullisuudelle, jonka tulee kattaa yrityksen koko tuotanto- ja arvoketju.</li>
  <li>Poistamme listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen, joka heikentää investointihalukkuutta, tuottavuutta ja talouden uusiutumista.</li>
  <li>Toteutamme valtion toimesta omaa tutkimus- ja selvitystoimintaa. Jatkamme valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoimintaa ja osoitamme sille 10 miljoonan euron rahoituksen.</li>
</ul>
<h3>5. Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka</h3>
<p>Suomen elinkeinorakennetta on uudistettava. Tuotannon ja kulutuksen on jatkossa noudatettava luonnon antamia reunaehtoja. Talouden elinvoimasta voidaan silti pitää kiinni. Emme tavoittele nykymuotoisen talouden ikuista kasvua, vaan muodonmuutosta taloudeksi, joka kasvaa kestävästi. Se onnistuu siirtämällä tuotantoa halvoista ja yksinkertaisista tuotteista monimutkaisempiin, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin korkean jalostusasteen tuotteisiin. Tämä on osa suurempaa yhteiskunnan rakenteiden muutosta. Sen tekeminen edellyttää valtion aktiivista ja strategista teollisuuspolitiikkaa.</p>
<h3>5.1. Reilu siirtymä käytännössä</h3>
<p>Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka muodostuu kahdesta kokonaisuudesta. Ensimmäinen on kestävän teollisuustuotannon tukeminen. Se tehdään suurilla investoinneilla uuteen teknologiaan, tuotantoon ja tutkimukseen. Valtion on edistettävä investointeja strategisesti merkittäviksi tunnistettuihin teollisuuden keskittymiin eli klustereihin. Valtion tulisi tukea tällaisten klustereiden kehittymistä erityisesti lääketeollisuuteen, akkuteollisuuteen, energiateollisuuteen, kemianteollisuuteen ja metsäteollisuuteen. Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka myös ohjaa teollisuustuotantoa kohti kiertotaloutta, koska luonnonvaroja ei riitä loputtomasti. Teollisessa tuotannossa on maksimoitava raaka-aineiden uusiokäyttö ja minimoitava jätteen määrä. Neitseellisten raaka-aineiden käyttöä on vältettävä. Samalla on panostettava tuotteiden pitkäikäisyyteen ja korjattavuuteen.</p>
<p>Toinen kokonaisuus reilun siirtymän teollisuuspolitiikassa on kestämättömän, ympäristölle ja ilmastolle haitallisen teollisuustuotannon tukemisen lopettaminen. Tuet, kuten puupohjaisten polttoaineiden, polttoturpeen ja lentoliikennepolttoaineiden verottomuus, maakuntalentojen ostaminen sekä kestämättömän metsänhoidon tukeminen, on lopetettava. Lisäksi pitää lopettaa energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautukset sekä maataloustoimijoiden polttoöljyn valmisteveron palautukset. Myös kaivosveroa tulisi nostaa, ja fossiilisten polttoaineiden ja polttomoottoriajoneuvojen verotus tulisi palauttaa aiemmalle tasolle.</p>
<p>Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka on sosiaalisesti oikeudenmukaista. Työntekijöille taataan riittävä toimeentulo, ja työnsä menettäneille löydetään uusi työpaikka, jota varten tarjotaan koulutusta. Fossiilisen energian kallistuminen kompensoidaan pienituloisille hiiliosinkomallilla.</p>
<p>Suomella on kansainvälisesti verrattuna erinomaiset mahdollisuudet toteuttaa reilu siirtymä. Suomi on erittäin houkutteleva kohde vihreille investoinneille. Meidän on huolehdittava siitä, että teollisuuden työpaikat pysyvät ja vahvistuvat Suomessa, ja yrityksillä on jatkossakin kannustimia rakentaa tehtaita juuri Suomeen. Suomessa ilmasto- ja ympäristövaikutusten valvonta on vahvempaa kuin monessa muussa maassa. Tarvittavat toimet vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä. Uusien ratkaisujen kehittäminen kasvattaa myös osaamista, jonka osuutta viennistä voidaan entisestään kasvattaa. Edelläkävijyys ruokkii talouskasvua ja tukee laadukasta vientiteollisuutta. Kotimaisen teollisen toiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen tukee myös palveluvientiä, jonka osuus kokonaisviennistä kasvaa koko ajan. Merkittävä osa palvelutuotannosta perustuu teolliseen osaamiseen.</p>
<p>Teollisuuden monipuolistamisen tulee olla reilun siirtymän teollisuuspolitiikan keskeinen tavoite. Monipuolinen elinkeinorakenne kestää kriisejä paremmin, palautuu niistä nopeammin sekä lisää huoltovarmuutta. Huoltovarmuuden kannalta tarpeellisten teollisuudenalojen toimintaedellytykset on taattava ja pidettävä kotimaisessa tai valtiollisessa omistuksessa. Esimerkiksi elintarviketeollisuuden merkitys on ruokaturvan ja huoltovarmuuden näkökulmasta viime vuosien aikana korostunut. Niin ekologisen kestävyyden kuin huoltovarmuudenkin näkökulmasta erityisesti kasvipohjaista ruoantuotantoa on tuettava. Kasvipohjaiseen ruoantuotantoon siirtyminen mahdollistaa tuotantoresurssien tehokkaamman käytön sekä riippuvuuksien vähentämisen ulkomaisista tuotantopanoksista. Selvitysten mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti. Kasvisruokavalioiden suosion kasvaessa kasvipohjaisilla proteiineilla on myös merkittävä kansainvälinen vientipotentiaali. Tämän lisäksi Suomella on valtavasti potentiaalia asemoitua kansainvälisesti kasvipohjaisen ruokateknologian kärkimaaksi.</p>
<p>Yhteiskuntien sähköistymiseen tarvitaan väistämättä akkuja. Siksi on pyrittävä luomaan ympäristökuormaltaan matala, vähähiilinen akkuarvoketju. Oleellista on minimoida kaivannaisteollisuuden ympäristövaikutukset, rajata jäljelle jäävät vaikutukset pienelle alueelle ja velvoittaa kaivosyhtiö kompensoimaan ne ja ennallistamisen. Lisäksi kaivosveroa on nostettava ja on huolehdittava siitä, että kaivokset todella hyödyttävät niitä kuntia, joissa ne toimivat.</p>
<p>Teollisuuden ja koko yhteiskunnan reilu siirtymä edellyttää näillä näkymin sähkön tuotantokapasiteetin valtavaa kasvattamista. Eri arvioiden mukaan sähkönkulutus kasvaa Suomessa 135– 300 terawattituntiin (TWh) vuoteen 2050 mennessä. Tässä tilanteessa riittävä puhtaan energian tuotanto on välttämätöntä sekä kestävän ja kohtuuhintaisen arjen että reilun siirtymän teollisuuspolitiikan kannalta. Uusiutuvan energian rakentaminen Suomeen luo sekä työtä että parantaa energiaomavaraisuutta. Puhdas energia voi olla myös suomalaisen energiateollisuuden vientituote.</p>
<p>Reilun siirtymän teollisuuspolitiikan on oltava pitkäjänteistä. Siksi Suomessa olisi tärkeä saavuttaa parlamentaarinen yhteisymmärrys teollisuuspolitiikan painopisteistä. Tätä varten tulisi perustaa teollisuuspoliittinen parlamentaarinen työryhmä. Työryhmän työn tukemiseksi on osoitettava riittävät virkamiesresurssit, jotta sen päätökset perustuvat parhaaseen tutkittuun tietoon.</p>
<h4>Reilu siirtymä käytännössä</h4>
<ul>
  <li>Toteutamme vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen edellyttämät välttämättömät ilmastotoimet.</li>
  <li>Edistämme kiertotaloutta tukemalla kiertotalousratkaisujen kehittämistä ja painottamalla julkisissa hankinnoissa kiertotalouden periaatteita.</li>
  <li>Poistamme saastuttaviin polttoaineisiin, liikennemuotoihin ja kestämättömille teollisuudenaloille kohdennetut verotuet.</li>
  <li>Perustamme Suomeen teollisuuspoliittisen parlamentaarisen työryhmän pitkäjänteisen teollisuuspolitiikan varmistamiseksi.</li>
</ul>
<h3>5.2. Valtio talouden uudistumisen vauhdittajana</h3>
<p>Julkisella sektorilla on taloudessa merkittävä ja viime vuosina korostunut rooli; paitsi sääntelijänä ja rahoittajana, myös strategisen suunnan määrittäjänä, painopisteiden valitsijana, tavoitteiden asettajana, investoijana ja omistajana. Näitä rooleja tulee vahvistaa, mikä edellyttää myös teollisuuspolitiikan resurssien merkittävää kasvattamista.</p>
<p>Niiltä osin kun reilun siirtymän teollisuuspolitiikan tavoitteet eivät toteudu markkinoilla, tulee valtion toimia muutoksen alullepanijana ja suunnannäyttäjänä. Markkinalogiikka suosii usein jo olemassa olevia tuotantorakenteita, kun taas valtio voi ohjata kehitystä uusille urille tieteellisin ja demokraattisin perustein. Ilman valtiota tutkimukseen ja kehitykseen ei esimerkiksi panostettaisi riittävästi.</p>
<p>Suomalaiset yritykset investoivat poikkeuksellisen vähän, mutta maksavat erityisen paljon osinkoja. Investointien määrä Suomessa on laskenut merkittävästi finanssikriisiä edeltävään aikaan verrattuna, mutta osingot hipovat ennätyksiä. Tämä on este teollisuuden uudistumiselle. Valtio voi laittaa uudistumisen alulle ja käyttää pääomaa kärsivällisemmin ja strategisemmin, koska sen ei tarvitse tavoitella pikavoittoja osakkeenomistajille. Näin voimme vastata globaaliin kilpailuun ja pitää valmistavan tuotannon Suomessa.</p>
<p>Julkisen rahoituksen kohdentaminen erityisesti kasvuyritysten skaalautumisvaiheeseen tukisi Suomen talouskasvua. Merkittävä talouskasvun pullonkaula Suomessa tällä hetkellä on kasvuyritysten rahoituksen puute. Sijoitusten määrä suomalaisiin start up -yrityksiin on romahtanut viime vuosina. Suomalainen julkinen ankkuriomistus kasvuvaiheen yrityksissä paikkaisi markkinoilta saatavan rahoituksen puutetta. Valtion strateginen omistaminen vähentäisi myös riskiä, että menestyvä yritys karkaa ulkomaiseen omistukseen. Valtion tuella nämä yritykset kasvaisivat Suomessa. Valtion tuki lisäisi myös yksityisten sijoittajien luottamusta näihin yrityksiin.</p>
<p>Valtion omistamalla Solidumilla on noin 7 miljardin vähemmistöomistukset pörssiyhtiöissä, joista osa voitaisiin uudelleenkohdentaa kasvurahoitukseen. Siten uudistettaisiin Suomen elinkeinorakennetta kestävämmäksi ja luotaisiin korkeamman tuottavuuden työpaikkoja. Valtion omistuksia ei tule kuitenkaan kokonaisuudessaan vähentää. Erityisesti yhteiskunnallisesti merkittävistä omistuksista on pidettävä täysimääräisesti kiinni. Omien valtionyhtiöiden ja muiden julkisesti omistettujen yhtiöiden kautta pystymme kanavoimaan tärkeitä investointeja ilman, että jaamme lisää yritystukia.</p>
<p>Suomen Teollisuussijoituksen eli Tesin pääomia tulisi myös kasvattaa huomattavasti nykyisestä tasostaan, ja reilun siirtymän tavoitteita vahvistaa sen toiminnassa. Tesin strateginen sijoitustoiminta elvyttäisi taloutta ja kannustaisi myös yksityistä pääomaa kohdentumaan reilun siirtymän tavoitteisiin. Tesin pitkäaikainen sitoutuminen investointeihin viestii yksityisille sijoittajille jatkuvuudesta. Tesin kohdealueena olisivat kokonaiset innovaatio- ja tuotantoketjut, ja tavoitteena olisi rahoittaa kokeiluja ja teollisuuden monipuolistamista. Tesin sijoituksia tulisi myös ohjata suomalaisyritysten skaalautumisvaiheeseen. Tesin sijoituskapasiteetin tulisi olla suurempi matalasuhdanteessa, jotta sitä voitaisiin käyttää osana vastasyklistä talouspolitiikaa. Tesi voisi siis toimia viimekätisenä sijoittajana kasvattamassa sijoituskysyntää taantumassa.</p>
<p>Tesin toiminnassa tulisi suosia suoria sijoituksia sen sijaan, että rahat laitetaan yksityisiin rahastoihin, joissa niiden tehokasta kohdentamista on vaikeampi valvoa. Suorat sijoitukset on myös helpompi kohdistaa reilun siirtymän kohteisiin. Julkisena instituutiona Tesille voidaan asettaa tiukat, työntekijöiden hyvinvointiin sekä ilmaston ja ympäristön suojeluun liittyvät standardit.</p>
<p>Valtio voi myös edistää talouden uudistumista tukemalla teknologista kehitystä ja läpimurtoja. Julkinen, yhteiskäyttöön ja avoimuuten perustuva tekoälykehitys ja suurteholaskentakapasiteetti ovat äärimmäisen tärkeitä, ja niiden merkitys vain kasvaa jatkossa. On tärkeää, että näihin panostetaan merkittävästi nykyistä enemmän. Suomessa on paljon osaamista suurten kielimallien tutkimuksessa ja kehityksessä sekä suurteholaskennassa. Euroopan tehokkain supertietokone, EU:n omistama ja Kajaanissa sijaitseva Lumi, on ollut keskeisessä asemassa tekoälyn käyttöönotossa eurooppalaisessa ja suomalaisessa tutkimus- ja kehitystyössä. Vuonna 2024 Lumi tuotti suurimman suomenkielisen kielimallin</p>
<p>(FinGPT3), joka on akateemisen kehitystyön tulos, julkisrahoitteinen, täysin avoin ja vapaasti kaikkien käytettävissä. On tärkeää, että kielimallin kehitys, avoimuus ja demokraattinen hallinta turvataan myös jatkossa. Myös Suomen tuotantokapasiteettia, rahoitusta ja osaamista strategisesti merkittävissä teknologioissa ja kyvyissä tulisi kasvattaa.</p>
<p>Tarvittavien investointien kokoluokan vuoksi EU:n taloussääntöjen tulkintaa on joustavoitettava. Reilun siirtymän teollisuuspolitiikkaa tulee tehdä myös EU-tasolla. Eurooppaa vaivaa krooninen investointivaje. Esimerkiksi Mario Draghin kilpailukykyraportin mukaan EU:n pitäisi nostaa investointiasteensa 27 prosenttiin bruttokansantuotteesta, jotta se pysyisi globaalin kilpailun tahdissa. Velka- ja alijäämäsääntöjä pitäisi joustavoittaa, eikä reilun siirtymän investointien toteuttaminen saa jäädä kiinni EU:n taloussäännöistä. EU:ssa tulisi lisäksi pyrkiä luomaan uusia omia varoja, esimerkiksi superrikkaiden EU-tason verolla tai teknologiajätteihin kohdistuvalla digiverolla.</p>
<h4>Edistämme talouden uudistumista</h4>
<ul>
  <li>Uudelleenkohdennamme valtion sijoitusyhtiö Solidiumin omistuksia kasvuyritysten skaalautumisvaiheeseen.</li>
  <li>Kasvatamme Suomen Teollisuussijoitus Oy Tesin pääomia ja vahvistamme reilun siirtymän roolia sen toiminnassa.</li>
  <li>Edistämme sitä, että EU:n taloussääntöjen puitteissa jäsenmaiden on mahdollista tehdä tärkeitä tulevaisuusinvestointeja reiluun siirtymään ja sitä tukevaan tutkimukseen ja koulutukseen.</li>
  <li>Vaikutamme siihen, että myös EU-tason rahoitus kestävän ja oikeudenmukaisen siirtymän, digitalisaation sekä strategisen autonomian vahvistamiseksi moninkertaistetaan.</li>
  <li>Kasvatamme Suomen tuotantokapasiteettia, rahoitusta ja osaamista strategisesti merkittävissä teknologioissa ja kyvyissä, kuten suurteholaskennassa, tekoälyssä, edistyksellisissä puolijohteissa ja 6G:ssä. Tuotamme näitä tarvittaessa myös julkisomisteisesti. Kasvatamme julkisen tekoälytutkimuksen ja julkisten, avoimien tekoälymallien kehityksen rahoitusta Suomessa.</li>
</ul>
<h3>5.3. Tuemme korkean jalostusasteen tuotantoa</h3>
<p>Tavoittelemme tämän aikakauden teollisuuspolitiikalla monimutkaisempaa ja korkeamman jalostusasteen tuotantoa. Kauppasodat ja uudet kansainvälisen kaupan esteet eivät tarkoita, että kysyntä maailmanmarkkinoilla olisi katoamassa kokonaan. Lisääntynyt tullien käyttö merkitsee kuitenkin sitä, ettei ole järkevää kilpailla tuotteiden hinnoilla, vaan tuottaa ainutlaatuisia tuotteita, joita on vaikeampi korvata tai tuottaa muualla. Tällaisten niin sanottujen kompleksisten tuotteiden valmistaminen on yleensä kehittyneen ja menestyvän talouden merkki.</p>
<p>Talouskasvu edellyttää panostamista kompleksisten tuotteiden ja palveluiden tuotantoon. Harvardin Growth Labin ylläpitämän indeksin mukaan Suomen viennin kompleksisuus putosi neljänneltä sijalta vuonna 2007 sijalle 15 vuonna 2021. Kun muut maat, erityisesti USA ja Kiina, panostavat yhä monimutkaisempaan tuotantoon, Suomi jää jälkeen. Tällaisessa maailmassa emme voi kilpailla halvalla työvoimalla. Kompleksisten tuotteiden valmistaminen edellyttää korkeaa osaamista, ja on siten kytköksissä myös koulutuksen ja tutkimuksen tasoon. Kompleksiset tuotteet voivat olla tavaraa, kuten korkean teknologian lääkkeitä, rokotteita tai lääkinnällisiä laitteita, tai palveluita, kuten analytiikkapalveluita tai automatisointia.</p>
<p>Valtion tulisi tukea erityisesti kompleksisten tuotteiden tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä tuotantoa. Sen lisäksi, että pitkälle kehitetyt lääkkeet ovat uuden aikakauden kompleksisia vientituotteita, lääkkeiden tuotanto tukee myös Suomen huoltovarmuutta. Tällaisten tuotteiden tuotanto edellyttää ennen kaikkea hyvin koulutettua työvoimaa, luotettavaa infrastruktuuria ja turvallista ympäristöä. Hyvinvointivaltio on siis korkean jalostusasteen tuotannon ystävä. Tällaista tuotantoa ei voi houkutella Suomeen palkkoja polkemalla ja työntekijöitä kyykyttämällä.</p>
<p>Myös metalliteollisuudessa on merkittävää potentiaalia uuden aikakauden kompleksisten tuotteiden tuotantoon. Hyvä esimerkki on vähähiilinen tai ruostumaton teräs. Suomalainen hiilivapaa teräs voi olla arvokas kilpailuvaltti maailmanmarkkinoilla. Teräs on helposti kierrätettävää, joten se sopii hyvin myös kiertotalouden raaka-aineeksi. Korkean jalostusasteen terästeollisuutta on edistettävä potentiaalisesti merkittävänä vientituotteena.</p>
<p>Metsäteollisuus on Suomelle merkittävä teollisuudenala, jolla olisi parannettavaa tuotteiden jalostusarvossa. Metsäteollisuuden valtava raaka-aineiden ja energian kulutus sekä tuotannon alhainen lisäarvo ovat keskeisimmät syyt sille, miksi Suomi sijoittuu huonosti tuotteiden kompleksisuutta mittaavissa tilastoissa ja saa raaka-aineiden käytöstä vain vähän taloudellista hyötyä. Metsäteollisuuden tuotteiden painopiste on selvästi lyhytkestoisissa tuotteissa, pääasiassa sellussa. Reilun siirtymän teollisuuspolitiikka ohjaisi metsäteollisuutta muuttumaan hiilivirtojen monikäyttäjäksi. Myös korkean jalostusasteen puurakentamista tulisi edistää. Koska puurakentaminen jää Suomeen, sen tukeminen edellyttää kotimaisen rakentamisen kysynnän kasvattamista.</p>
<p>Olennaista metsäteollisuuden tulevaisuudessa on puuraaka-aineen käyttö. Pitää löytää monimuotoisuuden ja hiilinielun kannalta kestävä hakkuutaso ja kestävät hakkuumenetelmät. Valtion on tuettava metsänkasvatusmenetelmien kestävän kokonaisuuden tutkimusta ja kehitystä niin, että hiilensidonta ja ympäristön monimuotoisuus otetaan huomioon. Tämä tarkoittaa merkittävästi enemmän suojeltua pinta-alaa, pidempiä kiertoaikoja, jatkuvaa kasvatusta ja turvemailla hiilensidonnan priorisoimista. Pienemmästä raaka-ainemäärästä on saatava enemmän irti.</p>
<p>Myös kemianteollisuudessa tulisi edistää enemmän korkean jalostusasteen tuotantoa. Kemianteollisuus on Suomen suurimpia vientialoja. Suomessa valmistetaan muun muassa uusiutuvia polttoaineita, akkukemikaaleja, lannoitteita, rakennusmateriaaleja, lääkkeitä ja suojavarusteita sekä vedenpuhdistusratkaisuja. Kemianteollisuus on keskiössä myös kiertotalousratkaisuissa. Kemianteollisuus hyödyntää raaka-aineita purkamalla ja yhdistämällä niitä uusiksi yhdisteiksi ja tuotteiksi. Reilun siirtymän investoinnit kemianteollisuuteen mahdollistaisivat jo olemassa oleviin vahvuuksiin perustuvan kasvun.</p>
<h4>Tuemme korkean jalostusasteen tuotantoa</h4>
<ul>
  <li>Tuemme kompleksisten tuotteiden tutkimus- ja kehitystoimintaa Suomessa sekä niiden vientiä maailmanmarkkinoille.</li>
  <li>Edistämme korkeamman jalostusasteen tuotantoa esimerkiksi metalli-, metsä- ja kemianteollisuudessa.</li>
</ul>

<h2>Sote-ammattilaisista on pidettävä kiinni – Vasemmistoliiton 7 keinoa sote-henkilöstön aseman vahvistamiseksi ja työvoiman saatavuuden turvaamiseksi</h2>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Suomeen tarvitaan vuoteen 2035 mennessä arviolta 200 000 uutta sotealan työntekijää, kun työntekijöitä eläköityy paljon ja väestö ikääntyy. Samaan aikaan oikeistohallitus heikentää kaikin tavoin sote-ammattilaisten asemaa ja ajaa heitä kasvavissa määrin työttömäksi tai pois alalta.</p>
<p>Holtittomalla leikkauspolitiikalla aiheutettu työttömyyskriisi uhkaa heikentää tulevaisuudessa entisestään välttämättömän työvoiman saatavuutta.</p>
<p>Sote-alan niin sanottu veto- ja pitovoima ei vahvistu korulauseilla, eikä uusilla työryhmillä.</p>
<p>Vasemmistoliitto vaatii konkreettisia lainsäädäntötoimia kriisiin vastaamiseksi ja parempaa työnantajapolitiikkaa hyvinvointialueille. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu siitä, onko sote-ammattilaisilla jatkossa elämiseen riittävä palkka, inhimilliset työolot ja oikeus koulutukseen.</p>
<h3>1 Kortistosta töihin – työttömyyskriisiin on vastattava heti</h3>
<p>Työttömyys sote-alalla on noussut vuodessa jopa 32 prosenttia ja alan koulutuksista valmistaudutaan yhä useammin suoraan kortistoon. Pelkästään lähihoitajia oli alkuvuodesta työttömänä yli 6 000 – 2 400 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä on valtava takaisku alalle, jolla töitä on luvattu aina riittävän. Kasvava työttömyys uhkaa ajaa ammattilaisia pysyvästi pois sote-alalta. Samalla hoitohenkilöstön irtisanomiset ympäri Suomea ajavat välttämättömät peruspalvelut yhä syvempään kriisiin.</p>
<p>Vasemmistoliitto vaatii hallitusta välittömästi pidentämään hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoitetta, jotta paniikinomainen</p>
<p>YT-aalto saadaan poikki. Hallituksen kaavailemat uudet 170 miljoonan euron leikkaukset sosiaalipalveluihin ja erikoissairaanhoitoon on peruttava, sillä palveluiden rapautumisen lisäksi ne voisivat nostaa sote-alan työttömyyttä jälleen useilla tuhansilla henkilöillä.</p>
<p>Vanhuspalveluiden henkilöstömitoitus on korotettava 0,7:n ja perusterveydenhuollon hoitotakuu kiristettävä 7 päivään. Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksiin tehtävät jopa 545 miljoonan euron korotukset on ohjattava hyvinvointialueiden rahoitukseen, jotta ne voivat palkata lisää sote-ammattilaisia.</p>
<h3>2 Arvostus ei elätä – palkkaus ja työolot kuntoon</h3>
<p>Orpon hallitus on tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolen, joka on ryhtynyt aktiivisesti heikentämään sote- ja kunta-alan työntekijöiden asemaa ja neuvotteluvoimaa. Hallituksen säätämä niin sanottu vientivetoinen palkkamalli uhkaa pudottaa sote-ammattilaiset ikuiseen palkkakuoppaan, kun työriitojen sovittelija ei voi enää esittää vientialoja korkeampia palkankorotuksia sote-alalle. Tämä, yhdistettynä muihin työntekijöihin asemaan ja toimeentuloon kohdistuviin heikennyksiin, uhkaa ajaa ammattilaiset pois sote-alalta.</p>
<p>Vasemmistoliitto ei hyväksy palkkakuoppamallia ja vaatii hallitusta edistämään palkkatasa-arvoa. Valtakunnansovittelijan tehtäviin on kirjattava nykyistä vahvemmin palkkatasa-arvon edistäminen, jotta vuonna 2022 sovittu sote- ja kunta-alan palkkaohjelma voitaisiin toistaa. Hyvinvointialueiden ja Helsingin on mahdollisuuksien mukaan toteutettava myös omia alueellisia palkkaohjelmia sote-työntekijöiden palkkauksen parantamiseksi.</p>
<p>Sote-alan työoloja on parannettava systemaattisesti huolehtimalla muun muassa riittävistä henkilöstömitoituksissa. Sekä vanhuspalveluiden että lastensuojelun henkilöstömitoituksia on kiristettävä, eikä etenkään heikennettävä entisestään Orpon hallituksen kaavailemalla tavalla.</p>
<p>Sote-työntekijöille on annettava työpaikoilla lisää valtaa, vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön ja esimerkiksi työvuorosuunnitteluun. Hyvinvointialueiden tulee toteuttaa yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa työhyvinvointiin sekä työntekijöiden veto- ja pitovoimaan liittyvät toimintasuunnitelmat.</p>
<p>Työntekijöiden lakko-oikeutta ei pidä rajoittaa ja siihen tehdyt heikennykset on peruttava. Suojelutyön pelisäännöistä on sovittava muiden pohjoismaiden tapaan työmarkkinajärjestöjen välillä, ei lakiteitse sanelemalla.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_sote-ammattilaisista-on-pidettava-kiinni-vasemmistoliiton-7-keinoa-sot-p04-1.jpeg" alt="" width="1580" height="1443" loading="lazy" /></figure>
<h3>3 Aikuiskoulutustuki on palautettava</h3>
<p>Sote-alan pidemmän aikavälin työvoimapulan ratkaisemiseksi alan koulutusmääriä tulisi pystyä lisäämään, mutta hallitus on sen sijaan vaikeuttamassa etenkin aikuisten kouluttautumista lakkauttamalla aikuiskoulutustuen ja leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa. Myös uusia leikkauksia ammatilliseen koulutukseen valmistellaan.</p>
<p>Aikuiskoulutustuen kautta sotealalle on opiskellut vuosittain jopa 10 000 ihmistä, ja etenkin kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat ovat pelänneet lakkauttamisen pahentavan työvoimapulaa kriittisellä tavalla.</p>
<p>Vasemmistoliitto on luvannut, että kun se on seuraavan kerran hallituksessa, se palauttaa aikuiskoulutustuen.</p>
<h3>4 Lisää lääkäreitä julkiseen terveydenhuoltoon</h3>
<p>Nykyistä suurempi osa lääkäreistä tulisi saada työskentelemään julkisella sektorilla. Tätä varten tulisi valmistella yhteistyössä alan toimijoiden kanssa toimenpideohjelma, jonka yhteydessä selvitettäisiin muun muassa valmistumisen jälkeistä määräaikaista työskentelyvelvoitetta julkisella sektorilla.</p>
<p>Julkisen sektorin veto- ja pitovoimaa voidaan vahvistaa mm. omalääkärimallia, ammatinharjoittajamallia ja työoloja kehittämällä. Kalliin vuokratyövoiman käyttöä on rajoitettava kansallisella sääntelyllä, ja virkalääkäreiden työpanosta täydentämään tulee mahdollistaa ammatinharjoittajana toimiminen julkisessa terveydenhuollossa. Samalla, kun lääkäreiden koulutusmääriä edelleen lisätään, on huolehdittava koulutuksen riittävästä laadusta ja resursseista.</p>
<h3>5 Edistetään maahanmuuttajien työllistymistä</h3>
<p>Suomen väestörakenteella maahanmuuton lisääminen on välttämätöntä, mikäli haluamme turvata palvelut ja ihmisarvoisen vanhuuden ikääntyvälle väestöllemme.</p>
<p>Maahanmuuttajien työllisyys nousi edellisen hallituskauden aikana nopeasti, mutta työtä maahanmuuttajien työmarkkina-aseman parantamiseksi riittää edelleen. Valitettavasti nykyinen hallitus toimii täysin päinvastoin, kun se pyrkii moni eri tavoin karkottamaan ulkomaalaiset työntekijät pois Suomesta ja leikkaa kotoutumisesta.</p>
<p>Hallituksen ajamat maahanmuuttopolitiikan kiristykset on peruttava. Turvapaikanhakijoille ja kansainvälistä suojelua saaville on turvattava nopea ja katkeamaton työnteko-oikeus.</p>
<p>Työperäiset oleskeluluvat tulisi käsitellä korkeintaan kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.</p>
<p>Suomessa asuu valtava määrä muualla tutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka eivät voi hyödyntää omaa osaamistaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Opetushallituksen ja Valviran resursseja tulee lisätä EU- ja ETA-alueen ulkopuolella suoritettujen tutkintojen hyväksilukemiseen ja tunnistamiseen. On myös luotava selkeät osaamisen täydentämisen koulutuskokonaisuudet yhdessä korkeakoulujen kanssa. Kielikoulutuksen pitää olla laadukasta ja nopeasti saavutettavissa kaikille maahan muuttaneille, mutta erityisesti sote-alalla, jossa riittävä kielitaito on välttämätön edellytys.</p>
<h3>6 Parannetaan omaishoitajien asemaa</h3>
<p>Ilman omaishoitoa Suomi olisi nykyistäkin syvemmässä hoivakriisissä. Omaishoitajat tekevät äärimmäisen tärkeää työtä omien läheistensä eteen, ja sote-järjestelmän kestävyys on täysin riippuvainen heidän työpanoksestaan. Hyvinvointialueiden heikon taloustilanteen ja uusien soteleikkauksien myötä omaishoitajien asemaa on kuitenkin heikennetty useilla alueilla.</p>
<p>Omaishoitajien jaksamisen turvaamiseksi hyvinvointialueiden pitää panostaa omais- ja perhehoitoa tukeviin laadukkaisiin palveluihin. Monipuolisia sijaishoitojärjestelyjä tarjoamalla voidaan kannustaa omaishoitajia pitämään heille kuuluvia vapaita ja tukea heidän jaksamistaan. Hyvinvointialueiden budjettirajoitteet eivät saa rajoittaa omaishoitajille järjestettävää tukea, vaan tukea on annettava aina tarvittaessa.</p>
<p>Omaishoidon tuen tasoa tulee nostaa, ja tuen myöntämiskriteerit ja palkkioiden tasot tulee yhdenmukaistaa.</p>
<h3>7 Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosa on palautettava</h3>
<p>Hallitus on romuttanut etenkin kasvukeskuksissa monien matalapalkkaisten sote-työntekijöiden toimeentuloa leikkaamalla rajusti yleistä asumistukea.</p>
<p>Korkeiden asumiskustannuksien kunnissa asumistuki on välttämätön lisä toimeentuloon myös monille kokoaikaisesti työskenteleville sote-ammattilaisille. Yleisen asumistuen leikkaukset tulisi kauttaaltaan perua, sillä ne ovat kääntäneet jo asunnottomuuden ja häädöt kasvuun ja ajaneet monia työssäkäyviä ihmisiä asunnottomuuspalveluiden piiriin. Erityisesti asumistuen työtulovähennys eli suojaosa on palautettava ensitilassa.</p>
<p>Myös hallituksen tekemät rajut työttömyysturvaleikkaukset jättävät irtisanotut tai työttömäksi valmistuvat sote-ammattilaiset taloudelliseen ahdinkoon. Erityisen haitallinen ja järjetön päätös on ollut poistaa työttömyysturvan suojaosa, joka on parantanut osa-aikaisen ja lyhytkestoisen työn kannustavuutta. Esimerkiksi vammaisten henkilökohtaisessa avussa työskentelee paljon osa-aikaisia työntekijöitä, joiden työn tekemisen kannusteet on romutettu suojaosat poistamalla. Samoin suojaosien poisto vaikeuttaa työttömäksi jääneiden ammattilaisten edellytyksiä ottaa vastaan pätkätöitä tai yksittäisiä työkeikkoja.</p>
<p>Vasemmistoliitto on luvannut, että suojaosien palauttaminen aloitetaan, kun puolue on seuraavan kerran hallitusvastuussa. Vasemmistoliiton tavoitteena on korottaa sekä työttömyysturvan suojaosa että yleisen asumistuen työtulovähennys 500 euroon kuukaudessa.</p>

<h2>Rahat hoivaan, ei voittoihin – Vasemmistoliiton viisi vaatimusta sosiaali- ja terveydenhuollon pelastamiseksi</h2>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Oikeistohallitus on ajamassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita hallitsemattomaan kriisiin. Jo ennestään alijäämäisiä hyvinvointialueita kuritetaan valtavilla lisäleikkauksilla samalla kun hallituksella on varaa käyttää jopa 500 miljoonaa euroa vaalikaudessa Kela-korvauksien korotuksiin, jotka ovat valuneet yksityisten terveysjättien hinnankorotuksiin ilman minkäänlaista hyötyä tavallisille kansalaisille.</p>
<p>Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden alasajo uhkaa johtaa kierteeseen, jossa keskittyvä terveysbisnes ahmii yhä suuremman osan verorahoista samalla, kun hoitoon pääsy ja palveluiden laatu heikkenee. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää konkreettisia keinoja julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistamiseksi, hoitoon pääsyn helpottamiseksi, palveluiden laadun parantamiseksi ja uudistuksien rahoittamiseksi.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2024_rahat-hoivaan-ei-voittoihin-vasemmistoliiton-viisi-vaatimusta-sosiaali-p03-1.jpeg" alt="" width="1718" height="1461" loading="lazy" /></figure>
<h3>1 Viikossa omalle lääkärille</h3>
<p>Oikeistohallitus on heikentämässä rajusti hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa, kun se pidentää 14 vuorokauden hoitotakuun jopa kolmeen kuukauteen. Kolmen kuukauden hoitotakuu on kansainvälisessä vertailussa ala-arvoinen, ja esimerkiksi Ruotsissa käytössä on kolmen päivän hoitotakuu.</p>
<p>Samalla kun hallitus leikkaa perusterveydenhuollosta, se käyttää suunnilleen yhtä paljon rahaa yksityisen hoidon Kela-korvauksien korottamiseen. Näin siitä huolimatta, että korotukset eivät ole todistettavasti lyhentäneet hoitojonoja vaan valuneet yksityisten firmojen kasvaviin hintoihin ja voittoihin.</p>
<p>Toisin kuin pääministeri Orpo on julkisuudessa väittänyt, edellisen hallituksen säätämä 14 vuorokauden hoitotakuu on nopeuttanut hoitoon pääsyä merkittävästi ja toteutunut jo 91 prosentissa käynneistä. Nyt hallitus on pidentämässä hoitotakuuta jopa kolmeen kuukauteen ilmeisen virheellisillä perusteilla, mikä tulee johtamaan ainoastaan kalliimman erikoissairaanhoidon kustannuksien kasvuun, kun sairauksia ei hoideta ajoissa.</p>
<p>Vasemmisto haluaa käyttää yhteiset verorahamme järkevämmin ja nopeuttaa entisestään hoitoon pääsyä julkisessa terveydenhuollossa.</p>
<p>Kiristäisimme kiireettömän hoidon hoitotakuun 7 päivään ja rakentaisimme omalääkäri- ja omahoitaja-mallin, joka turvaa hoidon jatkuvuuden.</p>
<p>Tutkimustieto osoittaa hoitosuhteen jatkuvuuden parantavan hoidon laatua, vähentävän sairastavuutta, lisäävän työ- ja asiakastyytyväisyyttä ja pienentävän kokonaiskustannuksia. Kun sote-ammattilaiset tuntevat hoidettavansa, kaikki hyötyvät. Kun kaikille turvataan pääsy omalle lääkärille viikon sisällä, terveyserot kavenevat ja erikoissairaanhoidon kasvavat kustannukset on helpompaa saada hallintaan, jolloin pystymme parantamaan sote-palveluita kautta linjan.</p>
<p>Omalääkärimallin rakentamisessa voidaan hyödyntää virkasuhteisten lääkäreiden rinnalla ammatinharjoittajana työskentelyä. Toimivan ammatinharjoittajamallin edellyttämät lainsäädännölliset ja hallinnolliset uudistukset tulisi toteuttaa pikaisesti. Paljon palveluita tarvitsevien potilaiden kohdalla voidaan soveltaa omatiimimallia, jossa lääkärin ja hoitajan lisäksi voi työskennellä esimerkiksi fysioterapeutti tai sosiaalialan ammattilainen.</p>
<h3>2 Perutaan 100 miljoonan euron leikkaus sosiaalipalveluihin ja vahvistetaan lastensuojelua</h3>
<p>Lastensuojelu, päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä muut välttämättömät sosiaalipalvelut ovat vaarassa. Sen lisäksi, että hallitus on ajanut palveluita järjestävät hyvinvointialueet taloudelliseen ahdinkoon, sosiaalihuollon palveluihin päätettiin kehysriihessä 2024 kohdistaa erillinen 100 miljoonan euron leikkaus käytännössä ilman minkäänlaista valmistelua, vaikutuksien arviota tai käsitystä siitä kuinka säästöt voitaisiin toteuttaa.</p>
<p>Mediatietojen mukaan kehysriihineuvotteluita käytiin saunan lauteilla ja sosiaalihuoltoon tehtävät leikkaukset tulivat sosiaali- ja terveysministeri Juuson mukaan hänelle yllätyksenä. Vasemmistoliitto vaatii hallitusta perumaan “saunasatasen”, josta päätettiin ilman asianmukaista valmistelua ja vastuuministerin tietämättä.</p>
<p>Suomalainen yhteiskunta maksaa lasten ja nuorten sijaishuollosta noin miljardin vuodessa. Ala on siirtynyt vahvasti voittoa tavoittelevien suurten yritysten käsiin. Vasemmistoliiton mielestä voitontavoittelu lastensuojelun sijaishuollossa tulee kieltää, ja siihen uppoavat resurssit on siirrettävä sijaishuollon vahvistamiseen, perhetyöhön ja muihin ennaltaehkäiseviin palveluihin.</p>
<p>Lastensuojelun jälkihuollon yläikäraja tulee palauttaa takaisin 25 vuoteen ja sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksiin esitetyistä heikennyksistä tulee luopua sekä näihin kytketyt rahoitusleikkaukset perua.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2024_rahat-hoivaan-ei-voittoihin-vasemmistoliiton-viisi-vaatimusta-sosiaali-p05-1.jpeg" alt="" width="1596" height="1357" loading="lazy" /></figure>
<h3>3 Suitsitaan terveysmarkkinoiden valtaa ja keskittymistä</h3>
<p>Julkisen sektorin oman palvelutuotannon alasajaminen uhkaa johtaa kierteeseen, jossa voimakkaasti keskittyvä terveysbisnes pystyy hinnoittelemaan ostopalvelut haluamallaan tavalla, mikäli hyvinvointialueilla ei ole enää omaa tuotantoa, johon siirtyä. Yleisen kustannustason ja palkkojen nousun ohella hyvinvointialueiden alijäämää ovat kasvattaneet erityisesti ostopalveluiden ja vuokratyövoiman hinnan kasvu.</p>
<p>Vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttö sekä hintataso on saatava kuriin valtakunnallisella sääntelyllä samalla kun julkista palvelutuotantoa vahvistetaan. Hallitus on keskittynyt teettämään selvityksiä aiheesta, mutta on ollut haluton viemään toteutukseen niistä nousseista ehdotuksia esimerkiksi hintakattomekanismista. Toimettomuus maksaa joka päivä.</p>
<p>Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on noussut Suomessa satojen yrityskauppojen takia noin 20- 30 prosentista noin 70-80 prosenttiin. Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden hinnoissa vallitsee tällä hetkellä villi länsi, eikä tilanne näytä parantuvan. Myös tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun.</p>
<p>Vasemmistoliitto on jättänyt eduskunnassa lakialoitteen, joka rajoittaisi sosiaali- ja terveyspalveluiden keskittymistä. Lakialoitteessa esitetään kilpailuviranomaisille otto-oikeutta, jonka kautta voidaan tutkia kaikkia kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Näin saataisiin nykyistä paremmin etukäteiskontrollin piiriin kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yritysjärjestelyt.</p>
<h3>4 Pysäytetään palveluiden holtiton alasajo uudistamalla rahoituslakia</h3>
<p>Oikeistohallitus on asettanut leikkauspolitiikallaan hyvinvointialueet kohtuuttoman tilanteeseen, jossa ne joutuvat päättämään jättävätkö ne lakisääteiset tehtävänsä hoitamatta vai rikkovatko ne sen sijaan rahoituslakia. Käytännössä kaikki hallitusta lukuun ottamatta ovat tunnustaneet sen tosiasian, että alueiden alijäämän tasapainottaminen ei onnistu vuoteen 2026 mennessä vaan tähän tarvitaan lisäaikaa.</p>
<p>Hallitus on kieltäytynyt alijäämän kattamisvelvoitteen pidentämisestä, sillä perusteella, että taloudellisista tavoitteista on pidettävä kiinni, mutta todellisuudessa nykyisestä sääntelystä seuraava holtiton leikkauskierre uhkaa vain lisätä kustannuksia. Kun ylimitoitetut sopeutustoimet kohdistuvat ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin, erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat ennestään ja palveluiden pitkäjänteinen kehittäminen muuttuu mahdottomaksi.</p>
<p>Hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoitetta tulisi välittömästi pidentää ainakin neljään vuoteen eli samanpituiseksi kuin mitä se on sosiaali- ja terveydenhuollosta aikaisemmin vastanneilla kunnilla, jotta pitkäjänteinen ja vastuullinen talouden suunnittelu olisi mahdollista.</p>
<p>Valtiolla pitää jatkossakin olla päävastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rahoituksen riittävyydestä, mutta alueellisen demokratian varmistamiseksi pitää pikaisesti ryhtyä toimiin hyvinvointialueiden oman tulonlähteen varmistamiseksi. Ilman verotusoikeutta hyvinvointialueet alistetaan täysin valtiovarainministeriön ohjauksen armoille, eikä suorissa kansanvaaleissa valituilla aluepäättäjillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tehdä valintoja oman alueensa palvelutuotannosta.</p>
<h3>5 Palautetaan aikuiskoulutustuki ja parannetaan sote-alan vetovoimaa</h3>
<p>Sote-alan työvoimapulan ratkaisemiseksi alan koulutusmääriä tulisi pystyä lisäämään, mutta hallitus on sen sijaan vaikeuttamassa etenkin aikuisten kouluttautumista lakkauttamalla aikuiskoulutustuen ja leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa euroa.</p>
<p>Aikuiskoulutustuen kautta sotealalle on opiskellut vuosittain jopa 10 000 ihmistä, ja etenkin kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat ovat pelänneet lakkauttamisen pahentavan työvoimapulaa kriittisellä tavalla. Vasemmistoliitto on luvannut, että kun se on seuraavan kerran hallituksessa, se palauttaa aikuiskoulutustuen.</p>
<p>Kaikilla hyvinvointialueilla on tehtävä yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa selkeät toimintasuunnitelmat siitä, minkälaisilla työnantajatoimilla hyvinvointialueet voivat kasvattaa omaa vetovoimaansa työnantajana esimerkiksi vuokratyötä välittäviin yrityksiin nähden. Lääkäripulaan vastaamiseksi tulee ammatinharjoittajamallia kehittää julkisella sektorilla.</p>
<p>Myös työmarkkinapolitiikan tulee tukea sote-alan pito- ja vetovoiman vahvistamista, mikä edellyttää täyskäännöstä suhteessa Orpon hallituksen työntekijävihamieliseen linjaan. Hallituksen esittämä niin sanottu vientivetoinen palkkamalli uhkaa pudottaa sote-ammattilaiset ikuiseen palkkakuoppaan, kun työriitojen sovittelija ei voisi enää esittää vientialoja korkeampia palkankorotuksia sote-alalle.</p>
<p>Tämä, yhdistettynä muihin työntekijöihin asemaan ja toimeentuloon kohdistuviin heikennyksiin, uhkaa ajaa ammattilaiset pois sote-alalta.</p>
<p>Vasemmistoliitto ei hyväksy palkkakuoppamallia ja vaatii hallitusta kunnioittamaan sopimisen vapautta sekä edistämään palkkatasa-arvoa.</p>
<h3>Mistä rahat?</h3>
<p>Sosiaali- ja terveydenhuollon riittävä rahoitus on merkittävissä määrin priorisointikysymys, mutta on tunnustettava, että väestön ikääntyessä sote-palveluiden kokonaisrahoitus tulee saattaa lähemmäksi pohjoismaista tasoa.</p>
<p>Vasemmistoliitto vahvistaisi välittömästi julkista perusterveydenhuoltoa kohdistamalla epäonnistuneisiin Kelakorvauksien korotuksiin käytetyt rahat hyvinvointialueiden rahoitukseen ja kiristämällä hoitotakuulainsäädäntöä. Myös ostopalveluiden ja vuokratyövoiman kuluja hillitsemällä voidaan vahvistaa julkisen sektorin omaa palvelutuotantoa.</p>
<p>Orpon hallituksen tekemät leikkaukset sote-rahoitukseen voidaan perua ja rahoituslakia uudistaa lisäämättä julkisen sektorin velkaantumista, mikäli edes osa vasemmistoliiton esittämistä verouudistuksista toteutettaisiin ja haitallisia yritystukia karsittaisiin.</p>
<p>Verotusoikeuden antaminen hyvinvointialueille voidaan toteuttaa kiristämättä pieni- ja keskituloisten verotusta, kun samalla toteutetaan soteveroa vastaava veronalennus valtion tuloveroon.</p>
<p>Vasemmistoliitto vahvistaisi valtion rahoitusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon erityisesti puuttumalla verovälttelyyn ja hyvätuloisia suosiviin verotuksen porsaanreikiin. Vasemmistoliitto ei kannata pieni- ja keskituloisten verotuksen, eikä arvonlisäveron kiristämistä.</p>
<p>Puuttumalla esimerkiksi useimpien asiantuntijoiden kritisoimaan listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennukseen, voitaisiin valtion verotuloja lisätä jopa 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Säätämällä osinkoverosta vapautetuille yhteisöille maltillinen lähdevero, voitaisiin verotuloja lisätä noin 200 miljoonalla eurolla. Korottamalla kaivosvero lähemmäksi verrokkimaiden tasoa, voitaisiin verotuloja lisätä noin 100 miljoonalla eurolla.</p>

<h2>Vasemmistoliiton 9 ratkaisua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvaamiseksi</h2>
<p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän linjapaperi 29.5.2024</p>
<p>Sosiaali- ja terveydenhuollon kriisiytymistä ei pysäytetä miljardileikkauksilla, eikä esittämällä kaikkien ongelmien johtuvan sote-uudistuksesta. Ongelmien ratkaisemiseksi hoitoonpääsyä on nopeutettava ja työvoimapulaan vastattava. Rahoituksellisen kestävyyden kannalta on keskeistä pystyä siirtämään painopistettä perustason palveluihin, kun taas Orpon hallitus kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan. Heikentämällä hoitoonpääsyä ainoastaan lisätään kustannuksia raskaammissa palveluissa. Samalla suomalaisen yhteiskunnan keskeinen eriarvoisuusongelma eli väestöryhmien väliset terveyserot uhkaavat pahentua.</p>
<p>Vasemmistoliitto esitti syksyllä 2023 yhdeksän konkreettista keinoa, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmallia pitäisi uudistaa, jotta hallitsemattomalta leikkauskierteeltä voidaan välttyä. Vaadimme edelleen, että hallitus helpottaa hyvinvointialueiden tilannetta muun muassa pidentämällä alijäämän kattamisvelvoitetta ja säätämällä alueille verotusoikeuden. Terveysfirmojen voittoihin valuvat puolen miljardin uudet Kela-korvaukset on kohdistettava julkisen terveydenhuollon vahvistamiseen. Riittävän rahoituksen lisäksi palveluita on edelleen syytä uudistaa. Tässä linjapaperissa keskitymme erityisesti konkreettisiin toimiin, joilla helpotetaan hoitoonpääsyä ja vastataan pahenevaan työvoimapulaan.</p>
<ol>
  <li>Panostetaan hoidon jatkuvuuteen omalääkäri- ja omahoitajamalleilla</li>
</ol>
<p>Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava valtakunnallisesti omalääkäri- ja omahoitajamallilla, jossa kiireetöntä hoitoa tarvitsevat potilaat saavat lähtökohtaisesti oman vastuulääkärin ja -hoitajan. Tutkimustieto osoittaa hoitosuhteen jatkuvuuden parantavan hoidon laatua, vähentävän sairastavuutta, lisäävän työ- ja asiakastyytyväisyyttä ja pienentävän kokonaiskustannuksia. Kun sote-ammattilaiset tuntevat hoidettavansa, kaikki hyötyvät.</p>
<p>Omalääkärimallin rakentamisessa voidaan hyödyntää virkasuhteisten lääkäreiden rinnalla ammatinharjoittajana työskentelyä. Paljon palveluita tarvitsevien potilaiden kohdalla voidaan soveltaa omatiimimallia, jossa lääkärin ja hoitajan lisäksi voi työskennellä esimerkiksi fysioterapeutti tai sosiaalialan ammattilainen.</p>
<ol>
  <li>Nopeutetaan hoitoonpääsyä 7 päivän hoitotakuulla</li>
</ol>
<p>Osana perusterveydenhuollon vahvistamista perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon hoitotakuu kiristetään asteittain seitsemään vuorokauteen, jotta painopistettä saadaan siirrettyä kalliista erikoissairaanhoidon palveluista perusterveydenhuoltoon. Samalla suun terveydenhuollon hoitotakuuta kiristetään kolmeen kuukauteen.</p>
<p>Toisin kuin pääministeri Orpo on julkisuudessa väittänyt, THL:n viimeisimpien tilastojen mukaan perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsi lokakuussa 2023 entistä nopeammin, kun 89% käynneistä toteutui 14 päivän sisällä ja näistä 82 prosenttia jo 7 päivän kuluessa. Nyt hallitus on pidentämässä hoitotakuuta jopa kolmeen kuukauteen ilmeisen virheellisillä perusteilla.</p>
<p>Jotta 7 päivän hoitotakuu voidaan toteuttaa, tulee hyvinvointialueiden rahoitustilannetta helpottaa ja työvoimapulan ratkaisemiseksi toimia. Orpon hallitus käyttää 500 miljoonaa euroa Kela-korvauksien korottamiseen, jotka ovat valumassa terveysfirmojen nouseviin hintoihin ilman vaikutusta hoitojonoihin. Nämä rahat voidaan suunnata kustannustehokkaammin hoitotakuulainsäädännön vahvistamiseen.</p>
<p>Kaikissa sosiaali- ja terveyskeskuksissa pitää olla tarjolla perustason mielenterveyden hoitoon liittyvää osaamista ja palveluita. Hoitotakuuta kiristämällä nopeutetaan myös pääsyä mielenterveyspalveluiden piiriin. Hallituksen kaavailema terapiatakuu ei tule tosiasiallisesti nopeuttamaan palveluihin pääsyä, mikäli pääsy ensimmäiselle hoitokerralle lykkääntyy hoitotakuun pidentämisen myötä.</p>
<ol>
  <li>Turvataan lähipalvelut</li>
</ol>
<p>Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pitää järjestää lähellä ihmistä, ei keskittää suuryksiköihin tai suurille paikkakunnille. Arjen kannalta tärkeiden lähipalveluiden, kuten neuvoloiden, sosiaali- ja terveyskeskusten sekä sosiaalihuollon asumispalveluiden pitää jatkossakin olla ihmistä lähellä. Myös harvaan asuttujen alueiden palveluita voidaan vahvistaa esimerkiksi kiertävien ammattilaisten avulla sekä digitaalisin keinoin. Konkreettisena toimena hyvinvointialueiden kannusteita lähipalveluiden turvaamiseksi tulee vahvistaa siirtämällä Kela-taksien ja Kelan matkakorvauksien kustannukset hyvinvointialueille.</p>
<ol>
  <li>Selvitetään keinoja julkisen sektorin lääkäripulan ratkaisemiseksi</li>
</ol>
<p>Nykyistä suurempi osa lääkäreistä tulisi saada työskentelemään julkisella sektorilla. Tätä varten tulisi valmistella yhteistyössä alan toimijoiden kanssa toimenpideohjelma, jonka yhteydessä selvitettäisiin muun muassa valmistumisen jälkeistä määräaikaista työskentelyvelvoitetta julkisella sektorilla. Julkisen sektorin veto- ja pitovoimaa voidaan vahvistaa mm. omalääkärimallia, ammatinharjoittajamallia ja työoloja kehittämällä. Samalla kun lääkäreiden koulutusmääriä edelleen lisätään, on huolehdittava koulutuksen riittävästä laadusta ja resursseista.</p>
<ol>
  <li>Hillitään vuokratyövoiman ja ostopalveluiden kustannuksia</li>
</ol>
<p>Vuokratyövoiman käyttö on kasvanut vuodesta 2022 yli 30 prosentilla ja sen kasvavat kustannukset asettavat merkittävän haasteen hyvinvointialueiden toiminnalle ja rahoitukselle. Myös ostopalveluiden nopeasti kasvavat kustannukset rasittavat hyvinvointialueiden taloutta. On kestämätön tilanne, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarkoitetut rahat valuvat yksityisille firmoille, jotka pääsevät rahastamaan työvoimapulalla.</p>
<p>Koska ongelma on valtakunnallinen, ei ratkaisua voi jättää pelkästään alueiden toimien varaan. Vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttöä on rajoitettava valtakunnallisella ohjauksella ja sääntelyllä esimerkiksi hintakatoista.</p>
<ol>
  <li>Panostetaan koulutukseen ja jatketaan aikuiskoulutustukea</li>
</ol>
<p>Sote-alan työvoimapulan ratkaisemiseksi alan koulutusmääriä tulisi pystyä lisäämään, mutta hallitus on sen sijaan vaikeuttamassa etenkin aikuisten kouluttautumista lakkauttamalla aikuiskoulutustuen ja leikkaamalla ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa. Aikuiskoulutustuen kautta sote-alalle on opiskellut vuosittain jopa 10 000 ihmistä, ja etenkin kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat ovat pelänneet lakkauttamisen pahentavan työvoimapulaa kriittisellä tavalla. Tilannetta pahentaa se, että hallitus ei ole tuonut lupailemaansa “korvaavaa mallia” eduskuntaan, eikä sitä ole edes näköpiirissä vuosikausiin. Vasemmistoliitto on luvannut, että kun se on seuraavan kerran hallituksessa, se palauttaa aikuiskoulutustuen.</p>
<ol>
  <li>Kielletään voitontavoittelu lastensuojelun sijaishuollossa</li>
</ol>
<p>Lastensuojelun sijaishuollon voitontavoittelu on kiellettävä, ja siihen uppoavat resurssit on siirrettävä sijaishuollon vahvistamiseen, perhetyöhön ja muihin ennaltaehkäiseviin palveluihin. Suomalainen yhteiskunta maksaa lasten ja nuorten sijaishuollosta noin miljardin vuodessa. Ala on siirtynyt vahvasti voittoa tavoittelevien suurten yritysten käsiin. Voitontavoittelu lasten ja perheiden hädällä on kiellettävä, ja säästyviä resursseja on ohjattava julkisen sektorin perhepalveluihin, jotka ovat osa kokonaisvaltaista varhaista tukea. Näin ennaltaehkäistään raskasta sijaishuoltoa ja huostaanottoja.</p>
<ol>
  <li>Edistetään maahanmuuttajien työllistymistä</li>
</ol>
<p>Suomen väestörakenteella maahanmuuton lisääminen on välttämätöntä, mikäli haluamme turvata palvelut ja ihmisarvoisen vanhuuden ikääntyvälle väestöllemme. Maahanmuuttajien työllisyys nousi edellisen hallituskauden aikana nopeasti, mutta työtä maahanmuuttajien työmarkkina-aseman parantamiseksi riittää edelleen. Valitettavasti nykyinen hallitus toimii täysin päinvastoin, kun se pyrkii moni eri tavoin karkottamaan ulkomaalaiset työntekijät pois Suomesta ja leikkaa kotoutumisesta.</p>
<p>Hallituksen ajamat maahanmuuttopolitiikan kiristykset on peruttava. Turvapaikanhakijoille ja kansainvälistä suojelua saaville on turvattava nopea ja katkeamaton työnteko-oikeus. Työperäiset oleskeluluvat tulisi käsitellä korkeintaan kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.</p>
<p>Suomessa asuu valtava määrä muualla tutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka eivät voi hyödyntää omaa osaamistaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Opetushallituksen ja Valviran resursseja tulee lisätä EU- ja ETA-alueen ulkopuolella suoritettujen tutkintojen hyväksilukemiseen ja tunnistamiseen. On myös luotava selkeät osaamisen täydentämisen koulutuskokonaisuudet yhdessä korkeakoulujen kanssa. Kielikoulutuksen pitää olla laadukasta ja nopeasti saavutettavissa kaikille maahan muuttaneille.</p>
<ol>
  <li>Parannetaan omaishoitajien asemaa</li>
</ol>
<p>Omaishoitajat tekevät äärimmäisen tärkeää työtä omien läheistensä eteen, ja suomalainen yhteiskunta on täysin riippuvainen heidän työpanoksestaan. Omaishoitajien jaksamisen turvaamiseksi hyvinvointialueiden pitää panostaa omais- ja perhehoitoa tukeviin laadukkaisiin palveluihin. Monipuolisia sijaishoitojärjestelyjä tarjoamalla voidaan kannustaa omaishoitajia pitämään heille kuuluvia vapaita ja tukea heidän jaksamistaan. Hyvinvointialueiden budjettirajoitteet eivät saa rajoittaa omaishoitajille järjestettävää tukea, vaan tukea on annettava aina tarvittaessa. Omaishoidon tuen tasoa tulee nostaa ja yhdenmukaistaa tuen myöntämiskriteerit ja palkkioiden tasot.</p>

<h2>Vasemmiston 9 konkreettista toimea sote-palveluiden turvaamiseksi</h2>
<p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän linjapaperi 4.10.2023</p>
<p>Suomen 21 uutta hyvinvointialuetta aloittivat toimintansa 1.1.2023, kun vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista siirtyi kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä alueille. Uudistus on Suomen historian suurimpia hallinnollisia uudistuksia.</p>
<p>Tällä hetkellä hyvinvointialueiden alijäämän arvioidaan tänä vuonna olevan koko valtakunnan tasolla 1,2 miljardia (Hyvinvointialueyhtiö Hyvin 8.9.2023). Monilla alueilla suunnitellaan leikkauksia, jotka aiheuttaisivat peruuttamatonta vahinkoa suomalaisille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, erityisesti lähipalveluille.</p>
<p>Tässä asiakirjassa avataan, miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja vasemmistoliiton näkemykset siitä, millä keinoilla tilannetta pitää ratkaista.</p>
<p>Mistä alijäämä johtuu?</p>
<p>Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lähtökohta oli siirtää kunnissa ja sairaanhoitopiireissä sotepalveluiden tuottamiseen käytetty rahoitus valtiolle, joka siirtää resurssit hyvinvointialueille yleiskatteellisen rahoituksen kautta. Eli kuntien sote-palveluihin käyttämä raha siirrettiin hyvinvointialueille.</p>
<p>Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituslainsäädännön mukaisesti alueiden valtiolta saama rahoitus kasvaa joka vuosi kustannustason muutosta kuvaavan hyvinvointialueindeksin eli HVA-indeksin mukaan sekä palvelutarveindeksillä, joka mittaa arviota palvelutarpeen kasvusta. HVA-indeksissä yleisen ansiotason muutoksen osuus on 60 prosenttia, kuluttajahintaindeksin osuus 30 prosenttia ja hyvinvointialuetyönantajan sosiaaliturvamaksun muutoksen vaikutus on 10 prosenttia. Tämän lisäksi rahoitustasoa nostaa arvio palvelutarpeen kasvusta THL:n ylläpitämän mallin mukaisesti.</p>
<p>Kunnilta siirtyvä rahoitus määräytyy vuosien 2021 ja 2022 tilinpäätöstietojen perusteella, mutta sen tarkka määrittäminen ei ole ollut helppoa. Koronapandemian sekä kuntien alibudjetoinnin seurauksena kuntien tilinpäätöksissä ei välttämättä ole ollut riittävästi kustannustapahtumia eli suoritteita, ja sen lisäksi siirtyvän rahoituksen määrään vaikuttaa myös erinäisiä kertaluontoisia eriä, kuten omaisuuden luovutusvoittoja tai - tappioita, poistoja sekä palkkaharmonisaatio- ja varallaolokustannuksia. Myös kunnilta vuokrattujen tilojen vuokrakustannukset on arvioitu monin kohden olevan korkeampia kuin mitä ne olivat kuntien rahoituspohjassa. Nämä epävarmuudet näkyvät hyvinvointialueille siirtyvän rahoituksen vajauksena.</p>
<p>Vielä keskeisempi syy alijäämän suuruuteen on kuitenkin se, että kustannustason muutoksia kuvaava hvaindeksi ei vastaa hyvinvointialueiden tämänhetkistä menokehitystä. Menot nousevat nopeammin kuin ennakoitua. Inflaatio on nostanut kustannuksia niin ostopalvelusopimusten kuin muiden menojen osalta. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon hyvä ja tarpeellinen palkkasopimus nostaa palkkoja yleistä ansiotasoindeksiä enemmän.</p>
<p>Tämän lisäksi monilla hyvinvointialueilla suurimmat menoylitykset johtuvat henkilöstövajauksesta, joka näkyy kasvavana vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttönä sekä hälytysrahoina ja muina ylimääräisinä työntekijöille maksettavina korvauksina.</p>
<p>Erityisesti ostopalveluiden ja vuokratyövoiman käytön osalta on käynnissä kierre, joka uhkaa romuttaa hyvinvointialueiden talouden. Alueet joutuvat maksamaan esimerkiksi lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden ja hoitajien työpanoksesta moninkertaisen summan, kun ammattilaiset tekevät keikkaa voittoa tavoittelevan vuokratyöfirman tai oman osakeyhtiön kautta. Julkisiin palveluihin tarkoitetut verovarat uhkaavat näin kadota yhä merkittävämmissä määrin vuokratyötä välittävien firmojen taskuun.</p>
<p>Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä tehty lainsäädäntö ja rahoitusmalli eivät rakentuneet siihen oletukseen, että hyvinvointialueet jo lähtötilanteessa olisivat niin raskaasti alijäämäisiä, kuin mikä tilanne on nyt.</p>
<p>Rahoitusjärjestelmään on luotu mekanismi, jolla on haluttu välttää tilannetta, jossa hyvinvointialueiden saama rahoitus ja toteutuneet kustannukset erkaantuisivat liikaa toisistaan. Tämä toteutuu siten, että rahoitus jälkikäteen tarkistetaan koko valtakunnan tasolla vastaamaan toteutuneita kustannuksia. Ensimmäinen jälkikäteistarkistus tehdään vuonna 2025, perustuen vuoden 2023 tietoihin.</p>
<p>Hyvinvointialueiden keskeiseksi ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa se, että lain mukaan niiden on tehtävä oma taloussuunnittelunsa niin, että mahdolliset alijäämät katetaan kahden vuoden aikana tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tämä aikaraami on tuplasti kireämpi kuin kunnilla, joiden alijäämän kattamisvelvoite on neljä vuotta.</p>
<p>Kahden vuoden alijäämän kattamisvelvoite, yhdistettynä suuriin alijäämiin sekä siihen, että suurten puolueiden vastustuksen seurauksena hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, on johtamassa mahdottomaan yhtälöön hyvinvointialueiden ja suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta.</p>
<p>Riskinä on, että alueilla tehdään paniikinomaisia ja hätiköityjä säästöpäätöksiä, joilla aiheutetaan peruuttamatonta vahinkoa esimerkiksi lähipalveluiden lakkauttamisien muodossa, ja että juuri perustetut organisaatiot ajautuvat tilaan, jossa peruspalveluiden vahvistamisen ja palveluiden kehittämisen sijasta kaikki energia ja aika menee mahdottoman kovien säästötavoitteiden täyttämiseen.</p>
<p>Mitä pitäisi tehdä?</p>
<p>Valtakunnan tasolla</p>
<ol>
  <li>Hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoite on pidennettävä vähintään 4 vuoteen</li>
</ol>
<p>Kaksi vuotta on liian lyhyt aikajänne taloussuunnitteluun sosiaali- ja terveydenhuollon kaltaisella toimialalla. Peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn panostamalla on mahdollista saada aikaiseksi niin inhimillisesti kuin taloudellisesti kestäviä säästöjä, mutta vaikutukset eivät näy hyvinvointialueiden budjeteissa välittömästi. Hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoitetta tulisi välittömästi pidentää ainakin samanpituiseksi kuin mitä se on sosiaali- ja terveydenhuollosta aikaisemmin vastanneilla kunnilla, jotta pitkäjänteinen ja vastuullinen talouden suunnittelu olisi mahdollista.</p>
<ol>
  <li>Hyvinvointialueiden rahoitusta ei tule leikata</li>
</ol>
<p>Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa linjataan, että hallitus tavoittelee 1,4 miljardin euron säästöjä hyvinvointialueiden rahoitustason noususta leikkaamalla. Rahoituksen raju leikkaus tilanteessa, jossa hyvinvointialueet kamppailevat suurten alijäämien kanssa on mahdoton yhtälö, joka uhkaa sysätä alueet kriisiin. Hallituksen tulee turvata hyvinvointialueiden rahoitus säädetyn rahoituslain mukaisesti, ja omalta osaltaan pyrkiä kaikin tavoin tukemaan alueita uuden organisaation rakentamisessa ja peruspalveluihin panostamisessa. Hallituksen tulee varautua antamaan lisärahoitusta sitä tarvitseville alueille.</p>
<ol>
  <li>HVA-indeksiä ja some-mallia pitää päivittää vastaamaan hyvinvointialueiden todellisia menoja</li>
</ol>
<p>Hyvinvointialueiden kustannusindeksiä ja palvelutarpeen kasvua arvioivaa some-mallia on uudistettava niin, että ne paremmin vastaavat hyvinvointialueiden erityispiirteitä ja kustannusrakennetta. Yleisen ansiotasoindeksin sijaan indeksin pitää huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon ansiotason muutos. Tämä on tärkeää varsinkin nyt, kun palkat sote-alalla nousevat muita aloja nopeammin. Tämän lisäksi indeksin on huomioitava myös inflaation vaikutukset menoihin nykyistä herkemmin. Some-mallia on edelleen kehitettävä niin, että se huomioi aluekohtaiset erityispiirteet niin syrjäseuduilla kuin kaupungeissa.</p>
<ol>
  <li>Rajoitukset vuokratyövoimaan ja ostopalveluihin</li>
</ol>
<p>Vuokratyövoiman käyttö ja sen luomat kustannuspaineet on valtakunnallinen ongelma, jonka ratkaisuun eivät riitä hyvinvointialueiden omat toimet työnantajapolitiikan parantamiseksi. Ongelman kuriin saamiseksi tarvitaan valtakunnallista ohjausta, jolla asetetaan enimmäismäärä vuokratyövoiman käytölle. Myös erilaisia kattohintamekanismeja tulee selvittää.</p>
<ol>
  <li>Hyvinvointialueille pitää antaa verotusoikeus</li>
</ol>
<p>Valtiolla pitää jatkossakin olla päävastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rahoituksen riittävyydestä, mutta alueellisen demokratian varmistamiseksi pitää pikaisesti ryhtyä toimiin hyvinvointialueiden oman tulonlähteen varmistamiseksi. Ilman verotusoikeutta hyvinvointialueet alistetaan täysin valtiovaraiministeriön ohjauksen armoille, eikä suorissa kansanvaaleissa valituilla aluepäättäjillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tehdä valintoja oman alueensa palvelutuotannosta.</p>
<ol>
  <li>Investointisääntelyä pitää muuttaa</li>
</ol>
<p>Hyvinvointialueiden investointisääntely on osoittautunut jo nyt toimimattomaksi. Lähes kaikki alueet joutuvat hakemaan valtiovarainministeriöltä lisävaltuuksia tarpeellisiin kiinteistöinvestointeihin, sillä lakisääteinen investointimenettely on epärealistinen. Lainanottovaltuuksien laskentamallia pitää muuttaa paremmin investointeja mahdollistavaksi.</p>
<p>Hyvinvointialueiden tasolla</p>
<ol>
  <li>Hyvinvointialueilla on tehtävä realistiset talousarviot</li>
</ol>
<p>Palvelurakenteita on kehitettävä, mutta on äärimmäisen tärkeää, että hyvinvointialueilla ei tehdä ylimitoitettuja ja hätiköityjä säästöpäätöksiä, joilla luodaan peruuttamatonta haittaa lähipalveluille tai jopa vaarannetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toimivuus. Tilanteessa, jossa hyvinvointivaltioiden rahoitus on kokonaan valtion vastuulla, on valtion tehtävä reagoida, jos rahoitus on selvästi alimitoitettu tarpeeseen nähden.</p>
<ol>
  <li>Oman tuotannon kasvattaminen</li>
</ol>
<p>Monilla alueilla keskeinen syy menojen ennakoitua nopeammalle kasvulle on ostopalveluiden kalleus ja ostopalvelusopimusten hintojen nousu. Monissa sosiaalihuollon palveluissa, kuten päihdehuollossa, lastensuojelun sijaishuollossa sekä vanhuspalveluissa, on ulkoa ostetun palvelun osuus jo niin suuri, ettei hyvinvointialueilla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden hinnoitteluun. Oman tuotannon kasvattaminen näissä palvelukokonaisuuksissa on keskeinen tapa puuttua menojen kasvuun sekä luoda tasapainoisempi suhde markkinatoimijoihin.</p>
<ol>
  <li>Vahva panostus työnantajapolitiikkaan</li>
</ol>
<p>Vuokratyövoiman käytön väheneminen on välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen riittävyyden turvaamiseksi. Kaikilla hyvinvointialueilla on yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa tehtävä selkeät toimintasuunnitelmat siitä, minkälaisilla työnantajatoimilla hyvinvointialueet voivat kasvattaa omaa vetovoimaansa työnantajana vuokratyötä välittäviin yrityksiin nähden.</p>
<h3>Hallitusohjelman ongelmat</h3>
<p>Hallitusohjelman keskeiset linjaukset hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisen suhteen eivät millään tavalla vastaa niihin ongelmiin, joiden kanssa hyvinvointialueilla tällä hetkellä kamppaillaan.</p>
<p>Yksityisen hoidon Kela-korvausten nosto</p>
<p>Hallitus on käyttämässä 335 miljoonaa yksityisen hoidon Kela-korvausten nostoon kertaluontoisella rahoituksella hallituskauden aikana.</p>
<p>Toimenpiteellä hallitus suuntaa lisäresursseja yksityisille terveydenhuollon toimijoille tilanteessa, jossa hoitotakuun toteuttaminen edellyttäisi erityisesti julkisten perusterveydenhuollon palveluiden vahvistamista. Erityisen huolestuttavaa on, että hallitus tällä toimenpiteellä sitoo henkilöstöä entistä vahvemmin yksityiseen terveydenhuoltoon, kun pula lääkäreistä ja muusta ammattihenkilöstöstä on suuri julkisen terveydenhuollon puolella.</p>
<p>Aiempien Kela-korvauksien tasoon tehtyjen muutoksien vaikutus asiakassiirtymiin yksityisen ja julkisen välillä on ollut vähäinen, jolloin hyödyn korjaavat lähinnä ne, jotka jo ennestään käyttävät yksityisiä palveluita. Todennäköisesti nytkään Kela-korvausten tason nostolla ei saada aikaiseksi merkittäviä potilassiirtymiä, kun potilaille jää edelleen merkittävä omavastuuosuus.</p>
<p>Yksityisten palveluiden osuuden kasvattaminen</p>
<p>Hallitusohjelma sisältää useita linjauksia yksityisen palvelutuotannon osuuden kasvattamisesta perusterveydenhuollossa palvelusetelijärjestelmän ja maksusitoumusten kehittämisen kautta. Hallitusohjelman mukaan luovutaan sote-järjestämislain 12 §:ssä säädetystä päivystyksen hankinnan kiellosta soveltuvissa päivystystoiminnoissa ja niin kutsutusta virkalääkärivaatimuksesta hoidon tarpeen arvioinnissa, mikäli perustuslaki ja potilasturvallisuuden varmistaminen sen mahdollistavat.</p>
<p>Hallitusohjelman kirjaukset eivät millään tavalla heijasta niitä ongelmia, joiden kanssa hyvinvointialueet tällä hetkellä kamppailevat vuokratyön käytön kasvun ja ostopalveluiden osalta. Mikäli hallituksen tavoitteena todellakin on soten menokehityksen hillitseminen, pitäisi pikaisesti valmistella toimia, joilla valtakunnallisesti rajoitetaan vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttöä niiden lisäämisen asemesta.</p>
<p>Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaaminen</p>
<p>Hallituksen aikomuksena on vähentää hyvinvointialueiden valtiolta saamaa rahoitusta 1,4 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä ja yhteensä 3 miljardilla eurolla vuoteen 2031 mennessä. Tämän lisäksi hallitus aikoo heikentää rahoituksen jälkikäteistarkistusta laskemalla sitä portaittain vain 70-prosenttiseksi vuoteen 2029.</p>
<p>Hallitus on erikseen linjannut, että se ei ota käyttöön hyvinvointialueiden verotusoikeutta eikä käynnistä mitään siihen liittyviä selvityksiä. Se on erikseen linjannut, ettei se aio myöntää lainsäädännöstä poikkeavia erityisrahoituksia normaalioloissa. Koko rahoitusmallin muutoksista aiotaan päättää hallituskauden puolessavälissä. Muutosten tavoitteena on hallitusohjelman mukaan”sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituspohjan turvaaminen, mallin kannustavuuden parantaminen ja kustannustenhillinnän tukeminen”.</p>
<p>Hyvinvointialueet ovat jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana suurissa haasteissa, johtuen kustannusten ennakoitua nopeammasta kasvusta yhdistettynä rahoituspohjan niukkuuteen menokehitykseen verrattuna. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta eikä muuta omaa tulonhankintakeinoa kuin lyhytaikainen laina ja asiakasmaksutuotot. Hallituksella on oltava valmius turvata hyvinvointialueiden mahdollisuudet järjestää kansalaisten tarvitsemat ja perustuslain heille takaamat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tarvittaessa lisärahoituksella. Vähintä, mitä tässä kriittisessä tilanteessa tulee tehdä, on pidättäytyä rahoituksen leikkaamisesta.</p>

<h2>Päihde- ja riippuvuuspoliittinen ohjelma 2022</h2>
<h4>Vasemmistoliiton päihde- ja riippuvuuspoliittinen ohjelma</h4>

<h4>Vasemmistoliiton päihde- ja riippuvuuspoliittinen ohjelma</h4>
<h3>Ihmisoikeuslähtöistä ja kestävää päihdepolitiikkaa</h3>
<h4>Vasemmistoliiton keskeiset päihde- ja riippuvuuspoliittiset tavoitteet</h4>
<ol>
  <li>Eriarvoistuminen on poistettava.</li>
  <li>Päihde- ja riippuvuuspolitiikan on perustuttava tutkittuun tietoon, ei moralisointiin.</li>
  <li>Haittoihin ja ongelmiin on puututtava ajoissa. Inhimillinen ja vaikuttava päihde- ja riippuvuuspolitiikka alkaa ehkäisevästä työstä.</li>
  <li>Jokaisen päihde- ja riippuvuuspalveluja tarvitsevan on päästävä viipymättä palvelujen piiriin.</li>
  <li>Kaikilla tulee olla oikeus laadukkaisiin ja yksilöllisiin päihde- ja riippuvuuspalveluihin. Palveluiden tulee olla saavutettavia ja esteettömiä.</li>
  <li>Hyvinvointialueen tulee laatia mielenterveys- ja päihdehoitosuunnitelma, jonka päätavoitteena on hyvinvoinnin lisääminen.</li>
  <li>Läheisille on tarjottava tukea ja hoitoa.</li>
  <li>Päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyvän rakenteellisen ja asenteellisen leimaamisen on loputtava.</li>
  <li>Alkoholi- ja huumekuolemat on saatava laskuun.</li>
  <li>Huumeiden käyttö on dekriminalisoitava eli huumausaineiden käytön rangaistavuus on poistettava rikoslaista.</li>
  <li>Huumeidenkäytön turvallisemman käytön tilat on mahdollistettava koko maahan.</li>
  <li>Ainetunnistus on mahdollistettava osana päihdepalveluita.</li>
  <li>Rikosseuraamuslaitoksen ja vankiterveydenhuollon yksiköiden resursseihin on panostettava voimakkaasti.</li>
  <li>Päihde- ja riippuvuustutkimusta on rahoitettava lisää.</li>
  <li>Alkon monopoli on säilytettävä.</li>
  <li>Globaali huumesota ja siihen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset ja ympäristötuhot on lopetettava.</li>
  <li>Pelikoneet on poistettava kaupoista, ravintoloista ja muista vastaavista paikoista. Pelikoneet tulee sallia ainoastaan valvotuissa pelihalleissa.</li>
</ol>
<h4>Johdanto</h4>
<p>Tässä asiakirjassa käsitellään päihdehaittoja ja -ongelmia, riippuvuuksia, päihdelainsäädäntöä, tupakanpolton haittoja sekä digi -ja rahapelihaittoja. Tavoitteena on vastata ajankohtaiseen päihdepoliittiseen keskusteluun. Tunnistamme, että päihteet tuottavat mielihyvää ja ovat osa monia kulttuurisia käytäntöjä ja identiteettejä. Suurimmalla osalla ihmisistä päihteiden käyttöön ei liity merkittäviä ongelmia. Kuka tahansa voi sairastua päihde- ja riippuvuussairauteen ja silloin tarvitaan toimivia päihdepalveluja ja syrjimätöntä yhteiskuntaa. Päihde- ja riippuvuusongelmien riski ja niiden vakavat seuraukset ovat yhteydessä yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, mutta se ei tarkoita, että köyhyys tai pienituloisuus olisi yhtä päihde- tai riippuvuusongelman kanssa. Tässä asiakirjassa päihdehaittoja ja -riippuvuuksia tarkastellaan pääasiassa ihmisoikeuksien ja palvelujen toteutumisen näkökulmasta. Rajaus on tehty, koska näissä teemoissa näkemyksemme mukaan on tällä hetkellä eniten korjattavaa.</p>
<p>Vasemmistoliitto tavoittelee ihmisoikeuslähtöistä päihde- ja riippuvuuspolitiikkaa, joka vähentää inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia haittoja ja lisää osallisuutta ja kansanterveyttä. Jokaisella on oikeus hyvään kohteluun ja ihmisarvoiseen elämään. Suomen päihdepolitiikka on auttamatta jäänyt jälkeen 2020-luvun yhteiskunnan päihdeilmiöistä. Päihteetön yhteiskunta ei ole realistinen eikä tavoiteltava, mutta ihmisoikeuslähtöinen päihdepolitiikka on mahdollista.</p>
<p>Päihteet koskettavat meitä jokaista jollain tavoin. Päihteiden käyttö näkyy kaikkialla: sosiaali- ja terveyspalveluissa, pelastustoimessa sekä poliisin, rajavartioston ja monen palvelun käyttäjien parissa. Julkisella vallalla on erityinen asema päihde- ja riippuvuusongelmiin liittyvän kärsimyksen ja kielteisen leiman poistamisessa. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan palvelut ja julkinen valta voivat lisätä jo entuudestaan heikommassa asemassa olevien haavoittuvuutta kohtelemalla heitä huonosti, eväämällä heiltä hoitoa sekä rajaamalla heidän perusoikeuksiaan.</p>
<p>Päihde- ja riippuvuusongelmat liittyvät usein myös muunlaiseen yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja syrjäytymiseen. Päihde- ja riippuvuusongelmia kokevilla ja heidän läheisillään on yhtäläiset oikeudet hyvään terveyteen ja palveluihin kuin kaikilla muillakin. On kiinnitettävä erityistä huomiota marginaalissa elävien ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen. Suomen kohonneet alkoholi- ja huumemyrkytyskuolemat saavat kysymään, toteutuvatko päihderiippuvuutta kokevien ihmisten ihmisoikeudet. Kuka ottaa vastuun heidän oikeudestaan terveyteen ja hyvinvointiin?</p>
<p>Suomen rankaisukeskeinen päihdepolitiikka on osoittanut toimimattomuutensa 2020-luvulla. Suomalainen huumepolitiikka on tällä hetkellä syrjäyttävää rangaistus- ja kontrollipainotteista politiikkaa. Tämän politiikan ajatus on, että täyskielto estäisi huumeiden käytön ja pitäisi huumekokeilujen kynnyksen korkealla. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan näin ei kuitenkaan ole. Kieltopolitiikka estää uusien auttamismuotojen kehittämisen. Maailmanlaajuisen “huumeiden vastainen sodan” on osoitettu olevan paitsi tehotonta, myös epäinhimillistä, ja sen nimissä on saatu aikaan ekologisia ongelmia. Päihdepolitiikka on paikallistason palvelujen lisäksi myös globaalia ihmisoikeus-, ympäristö- ja kehityspolitiikkaa.</p>
<p>Tarvitsemme toimivat päihde- ja riippuvuuspalvelut nyt. Koronaviruspandemian seuraukset ovat iskeneet erityisen kovaa haavoittuvimmassa asemassa oleviin, joilla on jo entuudestaan ollut päihde- ja riippuvuusongelmia. Tiedossa ei vielä ole, kuinka suuria pandemian aiheuttamat hoitovelka ja sosiaalinen velka ovat. Palvelujen on myös tämän vuoksi oltava kunnossa.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2022_paihde-ja-riippuvuuspoliittinen-ohjelma-2022-p06-1.jpeg" alt="" width="1104" height="1506" loading="lazy" /></figure>
<h4>Huumesota, kestävä kehitys ja hyvinvointitalous</h4>
<p>Huumepolitiikkaa tulisi paikallistason lisäksi tarkastella myös globaalin kestävän kehityksen sekä hyvinvointitalouden näkökulmista. Huumepolitiikalla on merkittäviä vaikutuksia jokaiseen YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman 17 tavoitteeseen. OECD määrittelee hyvinvointitalouden sellaiseksi päätöksenteon tavaksi, joka yhdistää sosiaalisen, terveydellisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden.</p>
<p>Huumeet saattavat monien asiantuntijoiden arvioiden mukaan olla jopa maailman suurin harmaan talouden osa-alue. Huumeiden laittomuuden vuoksi huumeiden käyttäjien kestävät valinnat ovat jo lähtökohtaisesti usein mahdottomia, ja aineiden tuotantoketjut tuntemattomia. Karkeasti ajatellen maailman on ajateltu jakautuvan köyhiin huumeiden tuottajamaihin ja rikkaisiin huumeiden kuluttajamaihin. Sama asetelma tuottaja- ja kuluttajamaista on tunnistettavissa pitkälti muillakin kulutuksen osa-alueilla. Tiivistäen voi arvioida, että nykytilanteesta kärsivät kaikkialla maailmassa kaikkein eniten köyhimmät ja huono-osaisimmat ihmiset.</p>
<p>Huumesotaa voi perustellusti kutsua myös sodaksi ihmisoikeuksia, ympäristöä ja kestävää kehitystä vastaan. Maailmanlaajuisesti räikein huumesotaan liittyvä ihmisoikeuskysymys on huumeiden tuotantoon ja jopa huumeiden käyttöön kohdistuvat kuolemantuomiot. Lisäksi huumetaloudessa esiintyy esimerkiksi ihmiskauppaa, lapsi- ja orjatyötä, väkivaltaa, vaarallisia työoloja sekä alkuperäiskansojen oikeuksien polkemista.</p>
<p>Huumekasvien tehoton viljely myös pahentaa nälänhätää ja vesipulaa. Torjunta-aineet, lannoitteet sekä huumesodan nimissä tehdyt viljelmien myrkytykset tuhoavat kokonaisia elinympäristöjä ja aiheuttavat luontokatoa. Huumetuotannon, sen jätteiden ja huumekuljetusten piilottaminen lisäävät energiankulutusta ja päästöjä. Laittomien laboratorioiden työntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat usein hengenvaarallisia ja heidän oikeutensa olemattomia.</p>
<h4>Leimaaminen ja stigmatisoiminen</h4>
<p>Stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimaamista ja leimautumista, joka sulkee henkilön yhteiskunnan ulkopuolelle aiheuttaen muun muassa hyljeksintää, häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä. Stigmassa ei ole kyse ainoastaan ympäristön hyljeksinnästä, vaan se on kaksisuuntainen prosessi, jonka kuluessa leima syvenee kierteisesti: Normista poikkeaminen aiheuttaa sosiaalisessa ympäristössä hyljeksintää. Yksilö nähdään vain paheksuttavan ominaisuuden (kuten päihteiden käytön tai riippuvuuden) kautta ja hänen toimintaansa tulkitaan siten, että se vahvistaa poikkeavaan piirteeseen liittyviä ennakko-oletuksia. Samalla ympäristön suhtautuminen saattaa vaikuttaa stigmaa kantavan yksilön käytökseen ja hän saattaa ikään kuin alkaa toteuttaa itseensä kohdistettuja ennakkoluuloja.</p>
<p>Stigma voi lisätä riskiä päihdeongelmille sekä niistä johtuville riippuvuuksille ja kuolemille. Se on merkittävä tekijä, joka voi estää ja pitkittää päihteidenkäyttäjien tai riippuvuuksia kokevien ihmisten hoitoon hakeutumista, hoitoon pääsyä ja hoidossa pysymistä kasvattaen näin päihteiden käytöstä ja riippuvuuksista aiheutuvia inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Päihteitä käyttävät ihmiset tuovat toistuvasti esiin syrjintäkokemuksia kaikille tarkoitetuissa julkisissa palveluissa kuten terveyskeskuksissa, kirjastoissa ja asioidessaan poliisin kanssa. Stigma on myös luokkakysymys ja se rapauttaa hyvinvointivaltiota. Siksi päihde- ja mielenterveysongelman stigmojen purkamiseen tulee panostaa kaikessa toiminnassa.</p>
<p>Leimaaminen johtuu usein tietämättömyydestä. Päihteiden ongelmakäytön ja riippuvuuksien nähdään olevan ainoastaan pientä marginaalista joukkoa koskeva ongelma. Mielikuva päihteidenkäyttäjästä ja riippuvuuksia kokevasta on hyvin yksipuolinen. Asiallisen tiedon levityksellä voidaan vähentää stigmaa, mutta sen lisäksi tarvitaan myös muutosta ammattilaisten ja kansalaisten omissa asenteissa ja ajattelussa sekä lainsäädäntöuudistuksia. Päihdeongelmat ja -riippuvuudet nähdään ja koetaan usein itseaiheutettuina, vaikka päihteiden ongelmakäytön ja riippuvuuksien taustalla vaikuttaa usein monia yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja syrjäytymiseen liittyviä tekijöitä. Oleellista on ymmärtää, että päihteiden ongelmakäyttö ja riippuvuudet ovat sairauksia. Päihdeongelmia ja riippuvuuksia kokeva ei välttämättä erotu ulkoisesti mitenkään muista ihmisistä ja ulospäin näkyvät ongelmat ovat vain jäävuoren huippu.</p>
<p>Huumeiden käyttöön kohdistuu voimakasta rakenteellista stigmaa eli yhteiskunnan kriminalisointi- ja rangaistuskäytäntöjä. Onko ylipäätään mahdollista tehdä menestyksekästä ja vaikuttavaa stigman vastaista työtä tilanteessa, jossa huumeiden käyttö on vahvasti sanktioitua? Päihdeongelmia kokeviin kohdistuvia rakenteellisen syrjinnän muotoja on muun muassa sairauspäivärahan epääminen päihdediagnoosin takia. Rikosrekisterimerkinnät voivat vaikeuttaa henkilön asemaa työmarkkinoilla ja sulkea pois vaihtoehtoja muun muassa koulutuksen ja ammatinvalinnan suhteen, vaikka itse päihteiden käyttö olisi jo loppunut.</p>
<p>On myös huomioitava, että riippuu ajasta, paikasta, käyttötarkoituksesta ja käyttäjästä määritelläänkö tietty aine huumausaineeksi. Suurella osalla huumeeksi luokitelluista aineista on voinut olla aiemmin, tällä hetkellä tai tulevaisuudessa lääkinnällistä, terapeuttista tai muuta hyötykäyttöä.</p>
<h4>Päihteet ja riippuvuudet Suomessa</h4>
<p>Suomessa alkoholin riskikäyttö on edelleen yleistä, ja samaan aikaan huumeiden käyttö on lisääntynyt. Suomalaisten alkoholinkäyttö on laskenut tasaisesti, mutta siitä huolimatta useat suomalaiset käyttävät alkoholia siinä määrin, että pitkäaikaisten terveyshaittojen riski kasvaa.</p>
<p>2000-luvulla alkoholi on ollut työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy, kun taas alle 40-vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolinsyy on huumeiden käyttöön liittyvä myrkytys. Selvitysten mukaan vain murto-osa alkoholin ongelmakäyttäjistä on päihdepalvelujen piirissä. Siitä huolimatta sama ryhmä on yksi eniten sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävistä asiakasryhmistä. Alkoholihaitat kasautuvat usein muiden mielenterveysongelmien ja sosiaalisten ongelmien kanssa, mikä puolestaan lisää palvelutarvetta ja hoidon kustannuksia. Kaikkein haavoittuvimpia ovat ihmiset matalammissa sosioekonomisissa ryhmissä, joissa alkoholi myös tappaa todennäköisimmin. Selvitysten mukaan myös yli 65-vuotiaiden, erityisesti naisten, alkoholinkäyttö on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien. He juovat pääosin kotioloissa, mikä heijastuu muun muassa kotipalvelutyöhön. Ikääntyneillä ihmisillä runsas alkoholinkäyttö huonontaa useiden kroonisten sairauksien hoitotasapainoa sekä heikentää toimintakykyä ja näin myös lisää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.</p>
<p>Vuonna 2018 huumeiden aiheuttamiin välittömiin syihin kuoli 261 ihmistä. Huumausainekuolemien määrä on kasvanut kolmena peräkkäisenä vuonna.</p>
<p>Huumausaineista käytetyin on kannabis (marihuana, hasis). Sitä on THL:n kyselytutkimuksen mukaan käyttänyt tai kokeillut lähes joka neljäs 15–69-vuotiaista suomalaisista. Kannabiksen jälkeen toiseksi yleisintä on reseptilääkkeiden eli esimerkiksi kipu-, uni- ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttö. Näiden pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien eli PKV-lääkkeiden osuus myrkytyskuolemissa löydetyistä aineista on suuri. Tyypillisessä myrkytyskuolemassa näitä lääkeaineita on käytetty yhdessä alkoholin kanssa, jolloin keskushermostoa lamaava yhteisvaikutus on ollut niin suuri, että se on johtanut kuolemaan.</p>
<p>PKV-lääkkeitä voidaan käyttää useiden sairaustilojen hoitoon lääkärin määräyksestä, mutta myös tällöin lääkkeiden käyttöön liittyy haittavaikutuksia, joista yksi on riippuvuuden kehittymisen riski. Myös lääkeriippuvaisella henkilöllä on oikeus sairaustilansa edellyttämään asianmukaiseen hoitoon, ja tällöin korostuu säännöllisen hoitosuhteen ja omalääkärin rooli hoidon jatkuvuuden turvaajana. Terveydenhuollon henkilöstövaje, henkilöstön vaihtuvuus, kiire ja katkonaiset hoitoketjut altistavat hoitoperäisen lääkeriippuvuuden kehittymiselle. Ikäihmiset ovat myös erityisessä riskissä lääkeriippuvuuden ja toisaalta lääkeriippuvuudesta aiheutuvien haittojen suhteen.</p>
<p>PKV-lääkkeiden määräämistä koskee oma lainsäädäntö ja lääkkeiden käyttöä valvoo Fimea. Erityisesti päihtymystarkoituksessa käytettyjä PKV-lääkkeitä hankitaan usein muualta kuin lääkärin vastaanotolta. Laittomilta markkinoilta saatavia lääkevalmisteita ja lääkeväärennöksiä salakuljetetaan maahan. Kannabiksen ja PKV-lääkkeiden lisäksi suomalaiset käyttävät amfetamiinia ja muita piristeitä sekä doping-aineita kuten anabolisia steroideja. Heroiinin ja hallusinogeenien käyttö on Suomessa harvinaisempaa.</p>
<p>Tupakan ja nikotiinituotteiden käyttö on Suomessa jakautunut epätasaisesti eri väestöryhmissä painottuen sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin. THL:n Tupakkatilasto 2020:n mukaan aikuisväestön tupakointi vähenee hitaasti, mutta epätasaisesti. Nuorten päivittäinen tupakointi on vähentynyt, mutta se johtuu lähinnä siitä, että tyttöjen tupakointi on vähentynyt. Sähkösavukkeiden käyttö on pysynyt vähäisenä. Nuuskan käytössä sukupuolierot ovat erityisen selkeät: miehet käyttävät nuuskaa moninkertaisesti useammin kuin naiset. Tupakan ja nikotiinituotteiden käyttö on sukupuolittunut ja yhteiskuntaluokkiin nivoutunut kysymys.</p>
<p>THL:n vuoden 2019 väestökyselytutkimuksen mukaan suomalaisista kolmella prosentilla eli noin 112 000 ihmisellä oli rahapeliongelma. Peliongelman kaikkein vakavin muoto eli todennäköinen rahapeliriippuvuus oli 1,4 prosentilla eli noin 52 000 suomalaisella. Digipelaamisen aiheuttamien haittojen ja ongelmien laajuudesta ei ole olemassa luotettavia tutkimuksia.</p>
<p>Päihdepalvelujen puute tai puutteellisuus näkyy myös katukuvassa. Päihteiden käyttö ja päihteiden vaikutuksen alaisena olevat ihmiset pelottavat lapsia ja aikuisia. Julkinen tila, kuten puistot ja kadut, ovat meidän kaikkien yhteisiä olohuoneitamme ja niiden on myös oltava turvallisia meille kaikille. Lisääntynyttä, päihteiden käytöstä aiheutuvaa häiriökäyttäytymistä julkisessa tilassa ei ratkaista kasvattamalla valvontaa, vaan lisäämällä päihdepalveluja. Ihmisten pelkoihin on suhtauduttava vakavasti ja tarjottava eri taustoista tuleville ihmisille kohtaamispaikkoja, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöön.</p>
<p>Vankien päihdeongelmat ovat Suomessa vankiterveystutkimusten mukaan jatkuvasti lisääntyneet. Ennenaikainen kuolleisuus on tässä joukossa suurta, ja useampi kuin joka kymmenes päihdehoidossa ollut mies oli tutkimuksen mukaan kuollut kolmen vuoden sisällä viimeisen vankeusrangaistuksen päättymisestä. Vankilassa tavoitetaan muutoin yhteiskunnan palveluista syrjäytyneet ja voidaan tarjota apua heidän päihdeongelmiinsa. Lyhytaikaisvangit joutuvat vankilaan useimmiten päihteiden takia. Kun päihdeongelmiin tarjotaan vankeuden aikana riittävän vaikuttavaa apua, voidaan samalla vähentää uusintarikollisuutta. Korvaushoidon edistäminen lyhyenkin vankeuden aikana on yksi esimerkki vankilassa tapahtuvan päihdehoidon vaikuttavuuden lisäämisestä. Laadukas korvaushoito ja muu päihdetyö vankilassa vaatii merkittävää panostusta Rikosseuraamuslaitoksen ja Vankiterveydenhuollon yksiköiden resursseihin.</p>
<h4>Eriarvoistumista vähentävä politiikka ehkäisee päihdehaittoja ja -ongelmia</h4>
<p>Kun tähdätään päihdehaittojen ja -ongelmien ja riippuvuuksien vähentämiseen, on keskeistä panostaa ennaltaehkäisyyn. Vuonna 2015 voimaan tullut laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä velvoittaa kuntia huolehtimaan ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta järjestämisestä alueellaan ja nimeämään ehkäisevän päihdetyön tehtävistä vastaavan toimielimen. Sote-uudistuksen myötä ehkäisevä päihdetyö kuuluu edelleen kunnille ja päihdepalvelujen järjestäminen kuuluu hyvinvointialueille. Yhteistyö kuntien ehkäisevän päihdetyön ja hyvinvointialueen palvelujen välillä on olennaista, jotta tuloksia syntyy. Ehkäisevän päihdetyön tavoite on ehkäistä ja vähentää alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden ja huumeiden käyttöä sekä puuttua ongelmalliseen rahapelaamiseen. Ehkäisevän päihdetyön kohderyhmiä ovat lapset ja nuoret, työikäinen väestö ja iäkkäät henkilöt. Lisäksi tulee huomioida erityisryhmät, kuten vammaiset henkilöt. Kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta ehkäisevää päihdetyötä, eikä kuntien tule leikata näiltä järjestöiltä avustuksia.</p>
<p>Ehkäisevä päihdetyö edellyttää yhteistyötä politiikan eri lohkojen välillä. Päihdehaitto- ja ehkäistään kaikkialla: kouluissa, turvallisuusalalla, urheiluseuroissa ja kulttuuriharrastuksissa. Esimerkiksi hyvin toimivat julkiset sivistyspalvelut ja sosiaali- ja terveyspalvelut ovat osa päihdehaittojen ehkäisyä. Myös kaavoituksella, monimuotoisella asuinrakentamisella ja kohtuuhintaisella asumisella voidaan ehkäistä monia haittoja. Asuntopolitiikassa tulee suosia monimuotoista asumista ja varmistaa joukkoliikenteen toimivuus. Tavoitteen tulee olla asunnottomuuden poistaminen kokonaan.</p>
<p>Nuorille suunnattu päihdekasvatus tulee suunnitella nuorten kanssa ja nuoria varten.</p>
<p>Päihdekasvatuksen pohjana tulee olla nuorten kuuleminen sekä kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen. Ehkäisevä päihdetyö 2020-luvulla ei ole pelottelua tai saarnaamista. Tutkimukseen pohjautuvan päihdetyön ammattilaiset painottavat, että onnistunut ehkäisevä päihdetyö on ennen kaikkea vuorovaikutteista elämäntapataitojen opiskelua. Hyvä ja ehkäisevä päihdekasvatus on osa normaalia lapsia ja nuoria tukevaa koulupolkua.</p>
<h4>Alkoholipoliittisilla toimilla vähennetään alkoholihaittoja</h4>
<p>Alkoholihaitat eivät kohdistu ainoastaan alkoholin suurkuluttajiin, vaan monet haitoista aiheutuvat tavallisille kohtuukuluttajille ja myös muille kuin alkoholinkäyttäjille itselleen: käyttäjien läheisille, työyhteisöille ja muille yhteisöille.</p>
<p>Vasemmistoliiton tavoite on saada alkoholikuolemat laskuun. Vuonna 2020 Suomessa menehtyi alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin noin 1 700 ihmistä, joista 1300 oli miehiä ja 400 naisia. Miesten alkoholikuolemat ovat kasvaneet viime vuosina. Alkoholikuolemien vähentäminen on myös sukupuolikysymys, ja se parantaa ennen kaikkea syrjäytettyjen miesten asemaa yhteiskunnassamme.</p>
<p>Alkoholikuolemia sekä alkoholin aiheuttamia haittoja ja ongelmia ehkäistään ja vähennetään monin tavoin. Kansanterveydellisistä syistä on yhä tärkeää rajoittaa alkoholin saatavuutta. Vasemmistoliitto kannattaa suomalaisen alkoholimonopolin säilyttämistä. Alkoholin saatavuuden rajoittamisella, alkoholin korkeilla hinnoilla ja myynnin monopolilla pyritään edistämään väestön hyvinvointia ja ehkäisemään alkoholista aiheutuvia sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Vasemmistoliitto ei kannata viinien myyntiä ruokakaupoissa. Viinien myyntipaikkojen lisääminen Suomessa tarkoittaisi todennäköisesti koko alkoholimonopolista luopumista eli toisin sanoen myös väkevien alkoholijuomien myyntiä ruokakaupoissa. Tämä johtuu siitä, että pelkkien väkevien alkoholijuomien pitäminen monopolin piirissä ei todennäköisesti täyttäisi EU-vaatimuksia alkoholimonopolin kansanterveyshyödyistä.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2022_paihde-ja-riippuvuuspoliittinen-ohjelma-2022-p11-1.jpeg" alt="" width="1516" height="2043" loading="lazy" /></figure>
<p>Alkoholijuomapakkauksiin tulee lisätä tuote- ja varoitusmerkinnät, jotta kuluttajat saavat tietoonsa juoman valmistusaineet ja energiasisällöt. Alkoholimainonta tulee rajata pelkkiin tuotetietoihin ja mielikuvamainonta tulee kieltää.</p>
<h4>Huumekuolemia ehkäistään käytön rankaisemattomuudella, käyttöhuoneilla ja muilla uusilla lähestymistavoilla</h4>
<p>Huumeiden käytön lisääntymisen myötä myös haitat, kuten huumemyrkytyskuolemat ovat lisääntyneet. Lisäksi pistosinfektioiden aiheuttamien ongelmien hoitamiseen liittyvän sairaalahoidon tarve on ovat lisääntynyt. Erityisesti nuorten miesten huumekuolemat ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Tyypillinen huumemyrkytykseen kuoleva on noin 30-vuotias mies, jolla on taustalla pitkään kestänyt päihdeongelma ja mielenterveysongelmia, heikko sosioekonominen asema sekä riskialtis huumeiden käyttötapa (pistäminen). Kuoleman aiheuttaa yleensä monen päihteen yhteiskäyttö, yleensä buprenorfiini, bentsodiatsepiini ja alkoholi. Euroopan tasolla Suomessa on huumekuolemia väkilukuun suhteutettuna paljon. On näyttöä, että huumeiden yliannostustapauksissa käyttäjät eivät aina uskalla hakea apua, koska pelkäävät rikosoikeudellisia ja muita seuraamuksia. Huumekuolemien ehkäisemiseksi on tehtävä yhtä aikaa toimia politiikan ja yhteiskunnan eri tasoilla.</p>
<p>Vasemmistoliitto kannattaa huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistoa rikoslaista eli dekriminalisaatiota. Rankaisemattomuus tarkoittaa, että huumausaineiden käyttö ja esimerkiksi pienien määrien hallussapito eivät olisi enää laissa kiellettyjä. Käytön rankaisemattomuuden jälkeenkin huumausaineiden tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa olisivat rangaistavia. Rankaisemattomuus ei siis tarkoita huumausaineiden laillistamista eli huumausaineiden yleisensaatavuuden parantamista tai huumausaineiden laillista jakelua tai esimerkiksi kannabiksen kotikasvatuksen sallimista. Toimenpide ei myöskään estä puuttumasta huumeiden käytön aiheuttamiin ongelmiin yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. Rankaisemattomuus on osa ennaltaehkäisevää ja haittoja vähentävää huumepolitiikkaa, jolla pyritään pitämään kynnys huumeiden käytön aloittamisen korkealle, mutta myös eri keinoin parantamaan huumeita käyttävien henkilöiden elämänlaatua sekä vähentämään yhteiskunnalle eri tavoin aiheutuvia käyttöhaittoja ja -kustannuksia.</p>
<p>Huumeiden käytöstä ei saa seurata kohtuuttomia ja pahimmillaan koko loppuelämää määrittäviä seuraamuksia. Nykyjärjestelmässä ongelmaksi on muodostunut käyttörikosmerkintöihin liittyvät erilaiset seuraamukset ja stigma. Käyttörikosmerkintä saattaa johtaa kohtuuttomiin seuraamuksiin yksilön elämän kannalta: esimerkiksi koulutus- ja uravalinnat saattavat vaikeutua. Pahimmillaan käyttörikosmerkintä voi edesauttaa yksilön syrjäytymistä yhteiskunnasta.</p>
<p>Huumeiden käyttöön tulisi puuttua ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin. Huumeidenkäyttäjille on oltava tarjolla entistä enemmän sosiaali- ja terveyshuollon palveluita kuten etsivää huumetyötä, erilaisia tuki- ja hoitopalveluita, mini-interventioita, sekä korvaushoitoa. Palvelut on tarjottava tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Viranomaisten toiminnan tulee kaikin tavoin edistää käytön ennaltaehkäisyä, vähentämistä ja lopettamista.</p>
<p>Päihdelainsäädäntöä on muutettava niin, että osana päihdepalveluita voidaan perustaa turvallisemman käytön tiloja eli käyttöhuoneita. Ne ovat valvottuja pistotiloja, joissa huumeidenkäyttäjät voivat käyttää päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Niiden avulla voidaan vähentää huumeidenkäyttäjien kuolleisuutta ja sairastuvuutta, kouluttaa käyttöhuoneiden asiakkaita turvallisempiin käyttötapoihin sekä vähentää ympäristölle aiheutuvia haittoja huumeidenkäytöstä. Käyttöhuoneita tulee perustaa koko maahan, ei vain pääkaupunkiseudulle, sillä huumeita käytetään koko Suomessa.</p>
<p>On panostettava korvaushoidon saatavuuteen, hoidossa pysymiseen ja hoidon laatuun. Tämä tarkoittaa merkittävää taloudellista panostusta päihdehoitoon. On tunnistettava riskiryhmät ja kohdennettava heille palveluja. Esimerkiksi vankilasta vapautuneilla on kohonnut riski kuolla huumeisiin ja tähän nivelkohtaan on päihdepalveluissa panostettava. THL esittää mm. naloksonin saavutettavuuden helpottamista, osana huumekuolemien ehkäisyä. Naloksoni on opioidien vasta-aine, jolla voidaan vähentää muun muassa heroiinin ja morfiinin aiheuttamia yliannostuskuolemia. On tehtävä määrätietoista päihteitä käyttäviin ihmisiin kohdistuvien ennakkoluulojen purkua, jotta ihmiset hakeutuisivat päihdepalveluihin.</p>
<p>Huumeiden puhtauteen ja pitoisuuteen on omin keinoin lähes mahdotonta vaikuttaa ja huumausaineet muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Tämä asettaa huumeita käyttävät ihmiset riskiin. Riskiä voidaan vähentää mahdollistamalla ainetunnistus (drug checking). Vasemmistoliitto kannattaa ainetunnistusta osana päihdepalveluita. Ainetunnistuksen tiedetään vaikuttavan käyttöpäätöksiin: jos aine ei vastaa oletettua ainetta, se jätetään käyttämättä. Lisäksi palvelu mahdollistaa käyttäjien ja päihdetyöntekijöiden kohtaamisen ja mahdollisuuden keskustella. Tässäkään haittoja vähentävässä palvelussa ei ole kyse huumeiden käyttöön rohkaisemisesta vaan huumeiden käyttämisestä aiheutuvien haittojen vähentämisestä. Vastaavanlainen ainetunnistuspalvelu on käytössä muun muassa Uudessa-Seelannissa, Alankomaissa, Itävallassa, Espanjassa ja Sveitsissä.</p>
<h4>Tupakan ja nikotiinituotteiden käytön vähentämisen tukeminen tasaa terveyseroja</h4>
<p>Tilastojen mukaan erittäin monet päivittäin tupakoivista haluaisivat lopettaa. Tupakoinnin lopettamiseen tarvitaan tukea, jotta tupakoinnin lopettaminen on halukkaille mahdollista ja jotta väestöryhmien välisiä terveyseroja voidaan kaventaa. On myös tärkeää ehkäistä tupakoinnin ja nikotiinituotteiden käytön aloittamista. On tutkittava mahdollisuutta liittää niin kutsutut nikotiinipussit tupakkalainsäädännön piiriin. Vasemmistoliitto on sitoutunut Savuton Suomi 2030 -ohjelman tavoitteisiin.</p>
<h4>Raha- ja digipelihaittoihin on oltava tarjolla apua ja tukea</h4>
<p>Rahapelihaitoista ja -ongelmista on puhuttu viime vuosina paljon. Tämä keskustelu on esimerkki siitä, että tutkimuksen, kansalaiskeskustelun ja kokemusasiantuntijoiden avulla haitat ja niiden ehkäisy- ja vähentämistoimenpiteet saadaan politiikan agendalle. Rahapelaamisesta aiheutuvat haitat voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: riskipelaamiseen, ongelmapelaamiseen ja rahapeliriippuvuuteen. Lisäksi myös pelaajien läheiset kokevat haittoja liiallisesta rahapelaamisesta.</p>
<p>Suomen valtio omistaa kokonaan rahapelimonopoli Veikkauksen ja on siten vastuussa Veikkauksen toiminnasta ja sen aiheuttamista haitoista. Veikkauksen tehtävänä on tarjota rahapelituotteita siten, että rahapelihaittoja ja -ongelmia pystytään vähentämään sekä lapsia ja nuoria ja muita haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä suojelemaan peliriippuvuudelta. Vuoden 2022 alusta voimaan astunut uusi arpajaislaki toi mukanaan uudistuksia: muun muassa pakollinen tunnistautuminen kaiken rahapelaamisen kohdalla toteutuu vuoden 2023 aikana, markkinoinnin sääntelyä vahvistetaan, ulkomaiseen rahapelitarjontaan puututaan uhkasakoin ja maksuliikenne-estoilla sekä Veikkauksen pelaajadataa luovutetaan tutkimuskäyttöön. On jo merkkejä siitä, että tunnistautunut rahapelaaminen ja hajasijoitettujen rahapeliautomaattien määrän vähentäminen muun muassa kaupoissa on vähentänyt ongelmallista peliautomaattipelaamista. Nyt suurimmaksi ongelmien aiheuttajaksi on noussut internetissä tapahtuva rahapelaaminen ja siellä erityisesti nopearytmiset raha-automaattipelit ja vedonlyönti.</p>
<p>Vasemmistoliitto haluaa, että Veikkauksen asettamien nopearytmisten pelien pakollisia tappiorajoja laskettaisiin 500 euroon kuukaudessa. Tappiorajat ovat tällä hetkellä 500 euroa vuorokaudessa ja 2000 euroa kuukaudessa. On aktiivisesti etsittävä erilaisia keinoja ulkomaisen nettirahapelaamisen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tässä työssä tutkimus- ja kehittämistyö on arvokas apu, ja päätösten on perustuttava tutkittuun tietoon. Pelikoneet on poistettava kaupoista, ravintoloista ja muista vastaavista paikoista. Pelikoneet tulee sallia ainoastaan valvotuissa pelihalleissa.</p>
<p>Rahapelihaittoja voidaan torjua samoin keinoin kuin muitakin päihdehaittoja: pitämällä ehkäisevän päihdetyön resurssit kunnossa kunta- ja hyvinvointialuetasoilla sekä tekemällä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.</p>
<p>Digipelaamiseen eli tietokone-, konsoli- ja mobiilipelaamiseen liittyvät haitat herättävät paljon keskustelua. Suomessa ei kuitenkaan ole tarjolla luotettavia lukuja ilmiön laajuudesta. On arvioitu, että noin 10 prosenttia pelaajista kokee jonkinasteisia ongelmia pelaamiseen liittyen. Arviot vakavammista ongelmista vaihtelevat 0,5–2 prosentin välillä. Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt digipelihäiriön kansainväliseen ICD-11 -tautiluokitukseen. On todennäköistä, että virallinen diagnoosi tulee parantamaan palveluiden saatavuutta ja helpottaa avun saamista ongelmiin. Diagnoosin puuttuminen on ollut yksi syy siihen, että Suomessa ei ole aiemmin ollut tarjolla luotettavaa tietoa haittojen ja ongelmien laajuudesta.</p>
<p>Vasemmistoliitto haluaa digipelaamisesta haittoja kokevien palvelut osaksi yleistä päihde- ja riippuvuusauttamisjärjestelmää. Yksi keino tähän on lisätä digipelihaittojen ehkäisy osaksi lakia ehkäisevästä päihdetyöstä. Tilanne nykyisin on se, että palvelut ovat hyvin satunnaisia, keskittyneitä pääkaupunkiseudulle ja hankkeiden sekä järjestötoimijoiden varassa. Digipelihaitoille kaivataan kipeästi valtakunnallista hoitomahdollisuutta.</p>
<h4>Päihde- ja riippuvuuspalvelut vähentävät inhimillistä hätää</h4>
<p>Toiminnalliset riippuvuudet (muun muassa netinkäyttö-, some-, ostos-, nettiporno- ja seksiriippuvuudet) koskettavat entistä useampaa ihmistä. Ennaltaehkäisevällä työllä voidaan lisätä tietoisuutta uusista riippuvuuksista ja vähentää niihin liittyvää leimaa. Riippuvuudet on tunnistettava sotepalveluissa ja niihin on oltava tarjolla apua tarjoavia palveluja.</p>
<p>Tiet päihdeongelmiin ovat yksilölliset, näin ollen myös hoitopolkujen on oltava. Päihdepalveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa on huomioitava sukupuoliin ja vähemmistöihin liittyvät erityiskysymykset. Päihdepalvelujen ytimessä on oltava inhimillisen kärsimyksen vähentäminen, päihde- ja pelihaittojen sekä erilaisten riippuvuuksien ehkäisy, hoitoonpääsyn sujuvoittaminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hillintä ja yhteiskunnallisten haittojen vähentäminen. Hyvinvointialueiden sote-palveluissa tehtävä työ täydentää kuntien ehkäisevää päihdetyötä. Hyvinvointialueen järjestettävänä on sosiaali- ja terveyspalveluista lähipalvelut kuten terveyskeskukset mutta myös erikoissairaanhoito.</p>
<p>Päihde-ja riippuvuuspalveluiden siirryttyä kunnilta hyvinvointialueille on pidettävä huolta, ettei palveluita siirretä vain terveydenhuollon alaisuuteen. Palveluiden tulee olla sekä sosiaalipalveluiden, että terveydenhuollon toteuttamia. Päihde- ja riippuvuusongelmat ovat</p>
<p>Saavutettavat päihdepalvelut pienentävät</p>
<p>Päihdeongelmista kärsiville kasautuu usein</p>
<blockquote><p>aina yksilöllisiä, mutta myös yhteiskunnallisia ja on siksi perusteltua, ettei palvelut siirry vain terveydenhuollon järjestettäväksi.</p></blockquote>
<blockquote><p>gelmat on tunnistettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja pääsy päihde- ja riippuvuuspalveluihin on varmistettava jokaiselle. Hoitoonohjaus, hoidon tavoitettavuus, oikea-aikainen hoito ja saumattomat hoitoketjut pelastavat henkiä ja takaavat päihde- ja riippuvuushaittoja kokevien läheisille helpotusta vaikeaan elämäntilanteeseen. Saumattomien hoitoketjujen tulee yltää myös muun muassa vapautuvien vankien sosiaali- ja terveyspalveluihin.</p></blockquote>
<blockquote><p>terveysriskien lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Mitä varhaisemmassa vaiheessa päihdeongelmiin puututaan, sitä nopeammin inhimillinen kärsimys vähenee ja joudutaan käyttämään vähemmän raskaita ja kalliita erikoissairaanhoidon palveluita. Päihdehoidon ulkopuolelle jääminen sen sijaan kasvattaa hoidon kokonaiskustannuksia: päihdepalvelujen piirissä olevien alkoholiongelmia kokevien keskimääräiset sote-kustannukset ovat viime vuosina olleet jopa 53 prosenttia matalammat verrattuna päihdepalvelujen ulkopuolelle jääneisiin. 1990-luvun lamaa seuranneilla sosiaali- ja terveyspalvelujen leikkauksilla on ollut negatiivinen vaikutus päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon.</p></blockquote>
<blockquote><p>moninaisia ongelmia kuten köyhyyttä, työttömyyttä, väkivaltaa, heikkoja sosiaalisia verkostoja ja muita elämää kuormittavia tekijöitä. Päihdeongelmiin liittyy ylisukupolvisuutta, joka on katkaistavissa eriarvoistumista vähentävällä politiikalla ja sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeenmukaisella resursoinnilla. Vasemmistoliitolla on tarkempi palveluihin keskittyvä ohjelma; Inhimillistä päihdetyötä hyvinvointialueilla, jossa käydään tarkemmin läpi palvelujen kehittämisen tarpeita.</p></blockquote>
<p>Päihde-, peli- ja riippuvuushaitat ja -on-</p>
<h3>Viitteet</h3>
<ol class="pdf-footnotes">
  <li><strong>KANNEN KUVA JAY WENNINGTON / UNSPLASH</strong></li>
  <li><strong>KUVA GABRIELLA CLARE MARINO / UNSPLASH</strong></li>
  <li><strong>KUVA MARIA TENEVA / UNSPLASH</strong></li>
  <li><strong>LÄHTEET A-klinikkasäätiö. https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/tutkittua/tiimi_3_2021_paihteidenkayttajiin_liittyva_stigma_muuttuu_hitaasti.pdfAnna Kontula. Punainen eksodus, tutkimus seksityöstä Suomessa. Like 2008.</strong></li>
  <li><strong>Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Alkoholikäytön haitat väestötasolla https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholihaitat/alkoholinkayton-haitatvaestotasollaTerveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Huumemyrkytykset ovat toiseksi yleisin kuolinsyy alle 40- vuotiailla miehillä Suomessa – huumekuolemia voidaan ehkäistä. https://thl.fi/fi/-/huumemyrkytykset-ovat-toiseksi-yleisin-kuolinsyy-alle-40-vuotiailla-miehilla-suomessahuumekuolemia-voidaan-ehkaistaHeidi Poikonen. Peruspalveluiden saatavuus ja oikeusturva päihdehuollossa. Ehkäisevä päihdetyö EHYT. https://ehyt.fi/tuote/peruspalveluiden-saavutettavuus-ja-oikeusturva-paihdehuollossa/Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Näin Suomi juo. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136800/THL_TEE029_2018.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=yTHL Huumetilanne Suomessa 2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140710/URN_ISBN_978-952-343576-6.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=ySimojoki K, Lääkkeiden ongelmakäyttö s.72-83, teoksessa Aalto M, Alho H, Niemelä S. (toim.) Huume- ja lääkeriippuvuudet. Duodecim 2018. Elina Rautiainen, Miika Linna, Olli-Pekka Ryynänen &amp; Tiina Laatikainen. Do the Costs of AUDRelated Health and Social Care Services Vary Across Patient Profiles? https://www.uef.fi/fi/uutinen/paihdepalvelut-tuovat-saastoja-alkoholiongelmaisten-hoitoonTilastokeskus. Kuolinsyyt 2018. https://www.stat.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_tie_001_fi.htmlTerveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Rahapelaaminen ja peliongelmat –Suomalaisten rahapelaaminen 2019. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139636/Suomalaisten%20rahapelaaminen%20ja%20pelioEhyt ry. Alkoholipolitiikka Suomessa https://ehyt.fi/paihde-peli-info/alkoholi/alkoholipolitiikka-suomessa/Lääkärilehti. Huumeiden käyttöön liittyvä sairaalahoidon tarve kasvaa. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/huumeiden-kayttoon-liittyva-sairaalahoidon-tarve-kasvaa/?public=fb340e47aede5907e8f9a02a756c0544&amp;utm_source=facebook&amp;fbclid=IwAR3SmNu56W3T_DiQUnl1kd2MUihMmngDIgXksoDNYgEFGbLksDZssbb10F8#reference-8Essi Rovamo &amp; Timo Soikko. Yhteiskuntapolitiikka. Päihde- ja mielenterveystyöhön kohdistetut negatiiviset asenteet ja assosiatiivinen stigma. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138272/YP1903_Rovamo%26Toikko.pdf?sequence=3&amp;isAllowed=yTilastokeskus. Miesten huumausainekuolemat lisääntyivät vuonna 2020 https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_006_fi.htmlRiku Laine, Mikko Myrskylä, Teemu Kaskela ja Tuuli Pitkänen. Imprisonment, community sanctions and mortality by cause of death among patients with substance use disorder – a 28-year follow-up using Finnish register data https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0376871622000643?via%3DihubTHL. Tupakkatilasto 2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143281/Tupakkatilasto%202020%20full.pdf?sequence=3&amp;isAllowed=yPeluuri. https://www.peluuri.fi/en/node/172OECD:n taustaraportti hyvinvointitaloudesta. (englanniksi) pdf (europa.eu) Agenda 2030 - Kestävän kehityksen tavoitteet. https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteetUNDP_paper_for_CND_March_2015.pdf (unodc.org)</strong></li>
</ol>

<h2>10+10 Keinoa maa- ja metsätalouden reiluun ekologiseen siirtymään</h2>
<h3>10 Keinoa metsätalouden reiluun ekologiseen siirtymään</h3>
<p>Metsät kattavat yli puolet Suomen maapinta-alasta. Metsien taloudellinen merkitys on Suomelle keskeinen nyt ja tulevaisuudessa, mutta muuttuvissa olosuhteissa myös metsätalouden on muututtava.</p>
<p>Metsien käyttöä Suomessa on tähän asti kehitetty pitkälti metsäteollisuuden ehdoilla. Metsätalouden kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää kuitenkin paitsi niistä saatavien resurssien ja taloudellisen hyödyn tarkastelemista myös luonto- ja ympäristöarvojen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen merkitysten huomioimista. Elävinä ekosysteemeinä metsiin ei voi suhtautua puhtaasti omaisuutena. Metsät ovat koti lukemattomille eliölajeille, ja niillä on siten aivan erityinen rooli luonnon monimuotoisuuden kannalta. Samalla ne ovat merkittävin hiilinielu ja näin ollen kriittisiä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Näitä ulottuvuuksia on painotettava oikeasuhtaisesti siten, että ekologiset realiteetit ja muiden lajien tarpeet asettavat ehtoja metsien käytölle.</p>
<p>Suurimpia uhkatekijöitä metsillemme ovat liian korkeaksi kasvaneet hakkuumäärät sekä metsiä yksipuolistavat metsänhoitotavat. Suomalaista metsätaloutta ja -teollisuutta on siksi uudistettava kiireesti ilmasto- ja ympäristönäkökohdat paremmin huomioivaksi. Keskeisimpiä keinoja tähän ovat hakkuiden vähentäminen ja peitteisyyden lisääminen. Tämä on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, jossa myös yksityisten metsänomistajien edut huomioidaan. Yli neljäsosa metsistämme on valtion omistuksessa, ja siksi valtion metsäpoliittiset ratkaisut eivät ole yhdentekeviä. Suomalainen metsätalous pohjautuu kuitenkin ennen kaikkea yksityiseen metsänomistamiseen, ja siksi valtion on eri keinoin pyrittävä ohjaamaan metsänomistajien toimintaa haluttuun suuntaan.</p>
<h4>Monipuoliseen metsänkäyttöön lisää taloudellisia kannustimia</h4>
<p>Sosiaalisesti kestävä metsätalous vaatii onnistuakseen taloudellisia kannustimia maanomistajien toiminnan ohjaamiseksi. Ne vähentävät metsäkeskustelun polarisaatiota ja lisäävät metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen sosiaalista hyväksyntää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi METKA-tuen kaltaisia tukijärjestelmiä ja verotusratkaisuja. Mikäli halutaan edistää suojelua, peitteisyyden ylläpitämistä ja muita luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia, tulisi ne arvottaa taloudellisesti jaksollista metsätaloutta korkeammalle. Metsätalouden ja -teollisuuden tukijärjestelmä tulee uudistaa siten, että kokonaisvaikutuksissa huomioidaan metsätalouden kestävyys ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen. Metsänomistajille tulee ottaa käyttöön hiilensidonnan kannustinjärjestelmä, jolla mahdollistetaan metsänkasvatuksen kiertoajan pidentäminen ja jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon siirtyminen. METKA-tukijärjestelmää kehitettäessä on varmistettava, että sen eri tukimuodot ja niiden saamisen ehdot ohjaavat yksityisiä metsänomistajia lisäämään peitteisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä.</p>
<h4>Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen</h4>
<p>Metsätalouden aiheuttamien ekologisten ja sosiaalisten haittojen vähentämiseksi tulee merkittävästi lisätä metsien jatkuvapeitteisen kasvatuksen osuutta talousmetsissä koko maassa. Tämä vaatii lisää empiiristä ja teoreettista tutkimusta sekä metsäalan ammattilaisten osaamisen vahvistamista. Jatkuvapeitteisyyden lisääminen on toteutettava pitkäjänteisesti, sillä se vie vuosikymmeniä talousmetsien ollessa tällä hetkellä rakenteeltaan pääsääntöisesti tasaikäisiä. Jatkuvapeitteiseen kasvatukseen tulee aina liittyä lahopuujatkumon tietoinen rakentaminen. Muutettaessa tasaikäisrakenteista metsää jatkuvapeitteisen kasvatuksen edellyttämäksi erirakenteiseksi metsäksi tarvitaan aikaa. Jatkuvapeitteisesti hoidetut metsät mahdollistavat useiden eliölajien siirtymisen sopivalta alueelta toiselle päätehakkuualoja paremmin, joten niillä on merkitystä lajien leviämiskäytävinä erityisesti alueilla, joilla päätehakattujen metsien osuus on suuri. Säädöksin voitaisiin edellyttää pääsääntöisesti jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta turvemaametsissä pohjavesipinnan vakauden vuoksi, jolloin kasvihuonekaasupäästöt ilmaan minimoituvat.</p>
<h4>Teollisuuden jalostusasteen kasvattaminen</h4>
<p>Tarvitsemme metsäteollisuutta, mutta metsistä saatavia rajallisia resursseja on käytettävä ympäristöviisaasti ja säästeliäästi. Tämä tarkoittaa siirtymistä pois selluvaltaisesta teollisuudesta ja jalostusasteen kasvattamista samalla, kun hakkuita vähennetään vuositasolla. Metsäteollisuuden yritystuet on kohdistettava siten, että ne edistävät teollisuuden uudistumista vallitsevien tuotantotapojen säilyttämisen sijaan. Tuotantorakenteita on uudistettava ennakoivasti, jotta käytetystä puusta saadaan jalostettua korkeamman arvon tuotteita, esimerkiksi puurakentamiseen ja ligniinijohdannaisiin. Tämä vaatii aktiivista teollisuus- ja innovaatiopolitiikkaa. Metsäteollisuuden taloudellisia kannustimia päästövähennyksiin ja puun energiakäytöstä luopumiseen on lisättävä esimerkiksi erottamalla puuperäiset päästöt maankäyttösektorin päästöistä ja luopumalla puupohjaisten polttoaineiden verotuesta.</p>
<h4>Puulajimoninaisuus metsiin</h4>
<p>Puulajistoltaan monipuoliset metsät ovat tuhoja vastaan kestävämpiä ja luonnon monimuotoisuuden kannalta parempia kuin yhden puulajin metsät. Kasvupaikoittain tulisi määrittää monimuotoisuutta lisäävät vähimmäistavoitteet puulajikoostumuksen säilyttämiseksi. Myös karuilla kasvupaikoilla, joissa luontainen puulajikirjo on niukka, kaiken mahdollisen lehtipuun säilyttäminen on arvokasta monimuotoisuudelle, metsämaalle ja sen uudistumispotentiaalille.</p>
<h4>Säästöpuusto hakkuualoilla</h4>

<p>Sekä jatkuvapeitteisessä että jaksollisessa metsänkasvatuksessa tulee turvata lahopuujatkumo jättämällä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä siten, että aina päätehakkuun jälkeen tai jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa noin 100 vuoden kuluessa päästäisiin tilanteeseen, jossa pystyssä olevaa säästö- ja lahopuuta olisi Etelä-Suomessa vähintään 30 m³/ ha ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 m³/ha. Määrä vähentää valtakunnallista hakkuupoistumaa noin kymmenellä prosentilla ja kohtelee metsänomistajia tasapuolisesti. Jaksollisen metsänkasvatuksen yhteydessä aloja voidaan myös kulottaa luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi ja maanhoidon vuoksi. Avohakkuumetsätaloudessa uudistusalojen sijoittelussa on lajiston kannalta tärkeää huomioida kohteen sijainti suhteessa suojelualueverkostoon, ja verkoston kannalta potentiaalisesti tärkeillä täydennyskohteilla pidättäytyä hakkuista tai käyttää jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmiä.</p>
<h4>Metsien uudistamisikärajojen palauttaminen</h4>
<p>Jaksollisessa metsänkasvatuksessa tulee palauttaa ennen metsälakiuudistusta 2014 voimassa olleet alueelliset ja kasvupaikkakohtaiset uudistamisen ikä- ja läpimittarajat. Tämä palvelee metsien hiilitaloutta ja laskee välittömänä vaikutuksena valtakunnallista hakkuupoistumaa.</p>
<h4>Monipuolista neuvontaa metsänomistajille</h4>
<p>Metsäalan neuvonnassa ja koulutuksessa tulee metsänomistajille esitellä metsänkäsittelyvaihtoehtoja tasapuolisesti ja tutkitun tiedon mukaisesti. Metsänomistajille ja metsätaloustoimijoille on luotava teollisuudesta riippumaton kansallinen asiantuntija- ja neuvontaorganisaatio, jota toteuttavat esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Luontoarvojen eli luonnon ja maisemien monimuotoisuuden vuoksi tulee suositella jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta tai luontaista uudistamista silloin, kun niillä todennäköisesti saavutetaan metsänomistajan tavoitteiden mukainen tulos eikä avohakkuille ole erityisiä, esimerkiksi taudeista tai tuhohyönteisistä johtuvia ekologisia perusteita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jatkuva kasvatus tuottaa metsänomistajalle enemmän tuloja ja aiheuttaa vähemmän kuluja varsinkin silloin, kun lähdetään liikkeelle optimaalisesta tilanteesta eli erirakenteisesta metsästä. Suojelu korvausta vastaan on esitettävä tasavertaisena vaihtoehtona talouskäytölle erityisesti silloin, kun suojelulle on ekologisia perusteita. Metsänomistajia on kannustettava hakemaan ja käyttämään luonnonhoito- ja ympäristötukia.</p>
<h4>Metsien suojelua lisää</h4>
<p>Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu on välttämätöntä luontokadon pysäyttämiseksi. Erityisesti Etelä-Suomeen tulee saada lisää suojeltua metsämaata. Tämän vuoksi kaikki ekologisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat tai sellaisiksi kohtuullisessa ajassa kehittyvät metsät on saatava neuvottelujen piiriin, joissa maanomistajan kanssa voidaan sopia mahdollisen suojelun ja ennallistamiskeinojen toteutuksesta. Kaikki valtion vanhat metsät tulee asettaa suojelun piiriin. Tavoitteena on EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti koko maan kattava 30 prosentin suojelun taso, josta 10 prosenttia olisi tiukkaa suojelua. Yksityisessä omistuksessa olevien metsien suojelua voidaan korvata tai kompensoida maanomistajalle esimerkiksi maanvaihdoilla. METSO- ja Helmi-ohjelmien riittävä resursointi on varmistettava. Uusien alueiden liittämistä Natura 2000 -verkostoon on jatkettava.</p>
<h4>Valtio ja kunnat kantamaan vastuuta metsistä</h4>
<p>Valtion metsien tuloutustavoitteita on maltillistettava pysyvästi. Metsähallituksen Luontopalveluiden riittävistä resursseista on huolehdittava, jotta Metsähallitus pystyy toteuttamaan tehtäväänsä. Julkisomisteisille metsille asetetaan 30 prosentin suojelutavoite. Kuntien harjoittaman metsänhoidon on oltava luonnon monimuotoisuutta edistävää sekä metsämailla että taajamissa, esimerkiksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen, vieraslajien hävittämisen sekä lähi- ja kaupunkiluonnon säilyttämisen ja lisäämisen kautta. Valtion on suojeltava kaikki vanhat metsänsä Saamenmaalla ja vahvistettava saamelaisten päätäntävaltaa kotiseutualueensa metsätaloudessa.</p>
<h4>Luonnontuotteiden saannin ja käytön edistäminen</h4>
<p>Metsissä on arvokkaita luonnon raaka-aineita, kuten kuusenpihkaa, kuusenkerkkiä, pakurikääpää, mesiangervoa ja kanervaa sekä muita lääketeollisuuden tarvitsemia kasveja, joiden hyödyntäminen tarjoaa maanomistajille mahdollisuuksia lisäansioihin. Näihin liittyvää tutkimus-, innovaatio- ja yritystoimintaa on tuettava. Luonnontalouden edistämiseen on panostettava osana laajempaa metsätalouden uudistamisprojektia. Lisäksi tulee edistää jokaisenoikeudella kerättävien luonnontuotteiden, kuten marjojen, saatavuutta luonnosta. Esimerkiksi metsien jatkuvapeitteisyys edistää mustikan ja soiden ennallistaminen hillan, lakan ja muuraimen saatavuutta.</p>
<h3>10 Keinoa maatalouden reiluun ekologiseen siirtymään</h3>
<p>Nykyinen, pääasiassa eläintuotantoon perustuva ruoantuotantojärjestelmämme ei ole tulevaisuudenkestävä. Se myötävaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen. Samalla se heikentää ruoantuotannon ja maanviljelijöiden omia pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä.</p>
<p>Ruokajärjestelmä vaatii siksi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää siirtymää, jossa huomioidaan planetaariset reunaehdot ja maanviljelijöiden kohtuullinen toimeentulo.</p>
<p>Ilmastonmuutos on tulevaisuuden maatalouden keskeinen haaste: kuumenevat kesät, leudontuvat talvet, lisääntyvät sään ääri-ilmiöt sekä uudet tuholaiset ja taudit muuttavat maanviljelyn olosuhteita Suomessa. Tämä korostaa omavaraisuuden sekä luonnon kantokyvystä huolehtivan uudistavan viljelyn merkitystä.</p>
<p>Kasvipohjaisen ruoan ja kasviproteiinien tulee olla ruokamurroksen keskiössä, sillä vain siten voidaan saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävä ruokajärjestelmä, joka samalla vastaa tuottajien toimeentuloon, ruokaturvaan, huoltovarmuuteen ja kansanterveyteen liittyviin haasteisiin. Tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Valtion tehtävä on edesauttaa tätä ruokamurrosta ja huolehtia sen oikeudenmukaisesta toteuttamisesta. Ilmasto- ja ympäristöolosuhteet vaihtelevat Suomen eri osissa suuresti, mikä asettaa reunaehtoja maatalouden harjoittamiselle. Ruokamurros on toteutettava paikalliset olosuhteet ja yhteisöjen tarpeet huomioiden.</p>
<h4>Hyvinvointia tuottajille ja työntekijöille</h4>
<p>Ylityön, uupumuksen ja mielenterveyden ongelmien yleisyys maatalousyrittäjien keskuudessa on vakava ongelma, joka vaatii päättäväisiä toimia. Riittävän toimeentulon varmistaminen ja työmäärän kohtuullistaminen esimerkiksi byrokratiaa vähentämällä ovat tässä keskeisessä roolissa. Maatalousyrittäjien sosiaaliturvaa on kohennettava osana yleistä yrittäjien sosiaaliturvan ja eläkkeiden kehittämistä. Maatalouslomittajajärjestelmän toimivuus on varmistettava houkuttelemalla nuoria alalle.</p>

<p>Yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden, maataloustuottajien etujärjestöjen ja paikallisten yhdistysten välillä on syvennettävä tuottaja-erityisen mielenterveystyön tukemiseksi sekä yhteisöllisyyden ja tukiverkostojen vahvistamiseksi maatalousvaltaisilla alueilla. Ulkomaalaisten kausityöntekijöiden asemaa on vahvistettava kitkemällä harmaata taloutta, edistämällä järjestäytymistä ja integroimalla työntekijät paremmin osaksi paikallisyhteisöjä.</p>
<h4>Lisätään ruoantuotannon kannattavuutta muuttamalla elintarvikeketjun tulonjakoa</h4>
<p>Hintaketjujen arvonmuodostusta on avattava tekemällä kuluttajahintojen ja tuottajahintojen välinen ero läpinäkyvämmäksi. Tämä lisää painetta kohtuullistaa välikäsien suhteellista osuutta ruokaketjun taloudellisesta tuotosta. Tuottajien ammatillista järjestäytymistä on edistettävä, ja tuottajaosuuskuntien perustamista, myyntiverkostojen luomista sekä muuta viljelijöiden välistä yhteistyötä on tuettava. Tämä parantaa viljelijöiden neuvotteluasemaa suhteessa suuriin elintarviketeollisuuden ja kaupan toimijoihin. Julkisen sektorin ruokahankinnat on tehtävä mahdollisuuksien mukaan suoraan ja läheltä tuottajilta.</p>
<h4>Maatalouden verkostot luomaan kestävyyttä ja omavaraisuutta</h4>
<p>Agroekologisiin symbiooseihin perustuvaa maataloutta on edistettävä paikallisista lähtökohdista. Tämä tarkoittaa omavaraisuutta ja suljetumpaa ravinnekiertoa tavoittelevien tilojen sekä paikallis- ja aluetalouksien vahvistamista ja erilaisten pienenergia- ja kiertotaloushankkeiden tukemista. Näitä voivat olla usean maatilan ja muun toimijan yhteistyöverkostot, joilla on osittain tai kokonaan energia- ja ravinneomavarainen tuotanto. Ravinteiden kiertoa yhdyskunnista esimerkiksi paikallisiin biokaasulaitoksiin ja pelloille hyödynnettäväksi on edistettävä. Eläin- ja kasvintuotantoa on integroitava paremmin toisiinsa. Uudistavaan viljelyyn sitoutuneille tiloille ja muille viljelijöille on järjestettävä mahdollisuus ostaa tai vuokrata maata kohtuulliseen hintaan.</p>
<h4>Maataloustukijärjestelmä tulosperusteiseksi</h4>
<p>Tukijärjestelmää on käytettävä aktiivisesti kestävyystavoitteiden saavuttamisen välineenä vallitsevien rakenteiden säilyttämisen sijaan. Pinta-alaperustainen tukijärjestelmä on muutettava tulosperusteiseksi.</p>
<p>Tulosperusteinen maataloustuki tarkoittaa tukimuotoja, joissa tukea maksetaan maanomistamisen sijaan toteutuneista tavoitteista, kuten ekosysteemien tilan parantamisesta. Tuotannon edellytyksiä on parannettava mahdollistamalla tukien saaminen myös pienille tiloille. Tukien maksatuksen viivästykset on korjattava, ja tukien maksuun liittyvää liiallista byrokratiaa on kevennettävä.</p>
<h4>Luomuviljelyn osuutta kasvatetaan</h4>
<p>Luomutuotannon osuus peltopinta-alasta nostetaan vuoden 2023 tasosta (13,7 prosenttia) 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Sertifioidun luomutuotannon ohella on edistettävä myös muita luonnon monimuotoisuutta elvyttäviä, peitteisiä ja kemikaalittomia viljelytapoja. Luomutuotannon lisääminen edistää ruoantuotannon ekologisuutta ja tukee luonnon monimuotoisuutta, sillä vaihteleva viljelykierto tarjoaa hyvät elinolosuhteet monille kasvi- ja eläinlajeille.</p>
<h4>Muutetaan eläintuotanto kestävämmäksi</h4>
<p>Eläintuotantoa vähennetään suunnitelmallisesti, ja sen lähtökohdaksi otetaan lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen sekä eläinten itseisarvon tunnustaminen. Eläinten hyvinvointiin vaikuttavassa lainsäädännössä seurataan Yhteinen terveys -toimintamallia. Broilerintuotannosta ja häkkikasvatuksesta luovutaan, ja nautakarjan ruokinnassa lisätään laidunnukseen perustuvan nurmen osuutta. Suositaan maatiaisrotuja, ja nähdään tuotantoeläimet osana luonnon monimuotoisuutta ja perinnebiotooppeja, jolloin liha on pikemminkin sivutuote.</p>
<p>Eläintuotannosta vapautuvan peltoalan siirtämistä maan kasvukuntoa ja luonnon monimuotoisuutta elvyttävään ruoantuotantoon tai muiden luontohyötyjen tuottamiseen on tuettava. Eläintuotannon rakennemuutosta ei voida toteuttaa oikeudenmukaisesti ja kestävästi ilman tuottajien merkittävää roolia prosessissa. On huomioitava, että monet yrittäjät ovat sidottuja tiettyihin tuotantotapoihin ja -muotoihin mittavien investointien vuoksi. Siksi tuottajilla on oltava todellinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten siirtymä toteutetaan. Perustetaan maatalouden kansalaisfoorumi rakennemuutoksen demokraattisuutta, vuoropuhelua eri kantojen välillä sekä tuottajien osallisuutta.</p>
<h4>Lisätään kasviproteiinin tuotantoa</h4>
<p>Herneiden, papujen ja muiden valkuaiskasvien tuotanto on eläintuotantoa parempi vaihtoehto luonnon ja ilmaston kannalta. Siirtyminen kasviproteiinien tuotantoon on myös keskeinen keino edistää eläinten hyvinvointia ja vastata kansanterveydellisiin haasteisiin. Rehun sijasta pelloilla tulisi ensisijaisesti viljellä ihmisravinnoksi soveltuvia proteiinipitoisia kasveja, tuottaa luontohyötyjä ja kasvattaa kasvintuotannon jalostusastetta. Typpeä sitovien palkokasvien merkitys ravinne- ja viljelykierrossa on suuri. Proteiinikasvien viljelyn lisäämiseen ja niistä valmistettujen elintarvikkeiden kehittämiseen on panostettava. Merkittävässä murroksessa olevaa uusien, kasvipohjaisten elintarvikkeiden alaa on tuettava muun muassa tuotekehitykseen kohdennettavalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksella. Lihantuotannolle kilpailuetua antavat tuet on lopetettava.</p>
<h4>Lopetetaan turvemaiden raivaaminen maatalouskäyttöön</h4>
<p>Turvemaiden vettämistä on tuettava ja kosteikkoviljelyyn on luotava taloudellisia kannustimia. Ojitettuja ja pelloiksi raivattuja soita on ennallistettava merkittävien luonto- ja ilmastohyötyjen saavuttamiseksi. Kosteikkoviljelyn tuottaman biomassan jalostukseen on panostettava esimerkiksi vaihtoehtona turpeelle. Tarpeettoman pellonraivauksen ehkäisemiseksi on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu.</p>
<h4>Haitalliset torjunta-aineet ja ravinnevalumat kuriin</h4>
<p>Luonnon monimuotoisuudelle haitallisten torjunta-aineiden käyttöä viljelyssä on vähennettävä lainsäädäntöä tiukentamalla. Glyfosaattien käyttöä on pyrittävä minimoimaan ja neonikotinoidien täyskieltoa EU:ssa edistettävä. Viljelijöiden on saatava ajantasaista neuvontaa lannoituksesta typpi- ja fosforivalumien ehkäisemiseksi. Puskurivyöhykkeiden perustamiseen lantojen valuma-alueille on luotava kannustimia. Pitkäjuuristen kasvien, kuten puna-apilan ja kuminan, käyttöä viljelykierrossa on edistettävä maan kasvukunnon ja hiilensidonnan parantamiseksi.</p>
<h4>Vähennetään maatalouden mikromuovikuormaa</h4>
<p>Maatalousmuovit ovat merkittävä maaperän mikromuovin ja ravintoketjuun päätyvän muovin lähde. Muovin silppuaminen kierrätyslannoitteisiin on kiellettävä. Muovin kierrätystä on tehostettava ja maatalousmuoveille luotava panttijärjestelmä. Suomen oloihin soveltuvien, tehokkaasti biohajoavien muovien kehittämiseen on panostettava.</p>

<h3>Viitteet</h3>
<ol class="pdf-footnotes">
  <li><strong>Kirjoittanut 2025 vasemmistoliiton Maa- ja metsätalouspoliittinen työryhmä: Saraleena Aarnitaival, Ville Hallikainen, Akseli Ekola, Manu Friman ja Sami Säynevirta. Kirjoitusprosessia varten on kerätty näkemyksiä maa- ja metsätalousalojen eri sektorien ammattilaisilta, tutkijoilta ja etujärjestöiltä.</strong></li>
</ol>

<h2>Kunnat luonnon puolustajina – Vasemmiston esityksiä luontoratkaisuiksi</h2>
<p>Luontokato on kooltaan ja vakavuudeltaan ilmastokriisiin verrattavissa oleva ympäristöongelma. Luontokato ja ilmaston lämpeneminen liittyvät toisiinsa erottamattomasti, ja näin ollen yhtä ei voi ratkaista ilman toista.</p>
<p>Luontokadon pysäyttäminen ei voi odottaa. Vasemmistoliiton mielestä maapallon biodiversiteetillä kokonaisuutena ja sen kaikilla lajeilla on itseisarvo - toisin sanoen luonto ja sen kaikki eliölajit ovat olemassa itseoikeutetusti, ja niiden olemassaolo on arvokasta, riippumatta ihmisen suhteesta niihin ja ihmisen niistä saamista hyödyistä.</p>
<p>Samalla myös me ihmiset tarvitsemme monimuotoisuutta esimerkiksi ruokaturvan, puhtaan veden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Kestävä ja palautumiskykyinen luonto auttaa meitä myös sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja sen seurauksiin, kuten lisääntyneisiin sään ääri-ilmiöihin.</p>
<p>Lähtökohta ja tavoite on luonnon kokonaisheikentymättömyys eli se, että luonnon monimuotoisuutta kokonaisuutena ei heikennetä kunnan alueella. Tämän jälkeen on tavoiteltava luontopositiivisuutta eli luonnon tilan jatkuvaa paranemista, kunnes valtaosa Suomen uhanalaisista lajeista on onnistuneesti palautunut elinvoimaiseksi.</p>
<p>Keskeisin syy luontokatoon on sellainen maankäyttö, jossa muille lajeille jätetään liian vähän tai ei lainkaan elintilaa. Tästä syystä myös luontokadon pysäyttäminen on suurelta osin paikallistason työtä. Kunnat ovat sen avaintoimijoita: ne tekevät alueellaan merkittäviä, muun muassa kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyviä ratkaisuja, joilla on välittömiä ympäristövaikutuksia.</p>
<p>Kuntien määrätietoinen ympäristötyö on tärkeää pitkäjänteisen ympäristötyön jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi. Paikallisen luonnon suojelu kasvattaa kunnan luontopääomaa suoraan ja tukee samalla laajempaa luontokadon vastaista työtä. Monimuotoisuuden suojelussa on keskeistä pitää huoli asukkaiden osallistumismahdollisuuksista ja esimerkiksi saamelaisten oikeudesta kulttuurinsa säilymiseen.</p>
<p>Monet tässä listassa mainitut keinot ovat helppoja ja halpoja, osa toisi jopa säästöjä. Kun kunta huolehtii luonnosta, pääsevät myös ihmiset nauttimaan lähiluonnosta ja sen tarjoamista virkistys- ja harrastusmahdollisuuksista. Luonnon hyvinvointi lisää ihmisten hyvinvointia!</p>
<p>Tässä listauksessa keskitytään kunnallistasolla toteutettaviin suoriin suojelutoimiin, mutta niiden lisäksi monet muut asiat kunnan toiminnassa vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen – esimerkiksi hankinnat, jätehuolto ja infrastruktuuri.</p>
<h3>Hallinto</h3>
<p>Hallinto on luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta keskeinen toimintaympäristö, koska poliittisten päätösten avulla luonnonsuojeluun voidaan velvoittaa, siitä voidaan tehdä kannattavaa ja se voidaan tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tärkeä luonnonsuojelun lähtökohta ovat haasteeseen oikein mitoitetut poliittiset tavoitteet ja näiden toteuttamiseen tarvittujen resurssien varmistaminen. Tarkoituksenmukaisilla hallinnollisilla säännöillä ja käytännöillä voidaan myös varmistaa, että biodiversiteetti tulee harkituksi osana kaikkea päätöksentekoa.</p>
<ol>
  <li>Kunnassa tehdään luonnon monimuotoisuuden suojelun toimintaohjelma sisältäen tavoitteet, rahoituksen, mittarit, vastuutahot ja seurannan.</li>
  <li>Varmistetaan, että kunnalla on olemassa prosessit, joilla luonnon monimuotoisuus tulee huomioiduksi kaikessa kunnan päätöksenteossa.</li>
  <li>Perustetaan uusia luonnonsuojelualueita ja lisätään luonnonsuojelun rahoitusta.</li>
  <li>Kunnissa arvioidaan päätöksenteon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja laaditaan vuosittain raportti monimuotoisuudelle aiheutetuista arvioiduista haitoista ja hyödyistä.</li>
  <li>Otetaan käyttöön ekologinen kompensaatio, jolloin ihmisten toiminnasta johtuvat välttämättömät heikennykset luonnon monimuotoisuuteen korvataan parantamalla monimuotoisuutta muualla.</li>
  <li>Tietoa luonnosta kerätään ja sitä hyödynnetään päätöksenteossa. Huolehditaan riittävästä lajistokartoituksesta.</li>
  <li>Kunnan kaavoituksessa turvataan kattava viherrakenne eli viheralueiden ja vihreiden piha-alueiden verkosto.</li>
  <li>Kehitetään luonnonhoidon menetelmiä niin, että ne edistävät monimuotoisuutta.</li>
  <li>Perustetaan biodiversiteetin lippulaivakohde eli kuntalaisille tärkeä alue, jonka luonto esimerkiksi ennallistetaan ja jonka monimuotoisuutta vaalitaan.</li>
  <li>Vahvistetaan ja monipuolistetaan maankäytön merkintätapoja. Luonnonsuojelulakiin perustuvan rauhoittamisen lisäksi kunnat voivat tukea biodiversiteettiä esimerkiksi kaavamerkinnöillä ja viheralueiden hoitoluokituksilla.</li>
</ol>
<h3>Metsät</h3>
<p>Metsät kattavat yli puolet Suomen maapinta-alasta. Niillä on siten aivan erityinen rooli luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja ilmaston kuumenemisen vastaisessa taistelussa. Metsät ovat merkittävin hiilinielu ja suoranainen luonnon monimuotoisuuden kehto. Tällä hetkellä peräti kolme neljäsosaa Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Metsäluontotyyppien uhanalaistuminen ja metsäelinympäristöjen kaventuminen on luonnollisesti uhka myös niille lukemattomille eliölajeille, jotka käyttävät metsiä ensisijaisena elinympäristönään.</p>
<p>Suurimpia uhkatekijöitä metsillemme ovat liian korkeaksi kasvaneet hakkuumäärät sekä metsiä yksipuolistavat metsänhoitotavat, kuten lahopuun hävittäminen, avohakkuut ja soiden ojitus. Metsille on asetettava tutkimustietoon pohjautuen sellainen monimuotoisuuden tavoitetaso, joka turvaa metsän lajiston ja ekosysteemien elinvoiman, ja metsätaloustoimijat on velvoitettava kestäviin metsänhoitotapoihin. Metsien monimuotoisuutta voidaan suojella tehokkaasti monilla kunnallisilla päätöksillä.</p>
<ol>
  <li>Hakkuut mitoitetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävälle tasolle. Monimuotoisuudeltaan arvokkaimpia kohteita ei hakata.</li>
  <li>Suositaan jatkuvaa kasvatusta niissä metsissä, joissa siihen on parhaat edellytykset, esimerkiksi lehtipuuvaltaisissa kuusimetsissä. Avohakkuita tulisi pääsääntöisesti pyrkiä välttämään toteuttamalla muita, luontaisen uudistumisen menetelmiä.</li>
  <li>Kunnan metsienhoidon tavoitteeksi asetetaan monimuotoisuuden lisääminen ja virkistyskäyttömahdollisuudet.</li>
  <li>Jätetään kaikkien hakkuiden yhteydessä metsiin 20–30 m3/ha vanhinta puustoa, eikä kuolleita ja kaatuneita puita korjata pois. Näin metsien lahopuun määrää saadaan lisättyä.</li>
  <li>Jätetään osa metsäalueista metsänhoitotoimien ulkopuolelle - ei risusavottoja tai harvennushakkuita.</li>
  <li>Lopetetaan hakkuut lintujen pesimäaikaan.</li>
  <li>Lisätään FSC-sertifioitujen metsien osuutta.</li>
  <li>Suoluonnon monimuotoisuutta parannetaan ennallistamalla ja suojelemalla soita.</li>
</ol>
<h3>Vesialueet</h3>
<p>Vesistöt ovat toinen tärkeä luontotyyppi, joiden monimuotoisuuden suojelu on keskeistä lähiluonnon ja koko maapallon hyvinvoinnin kannalta. Tiedämme, että esimerkiksi ilmaston kuumeneminen aiheuttaa vesistöjen ravinnehuuhtoumien lisääntymistä ja vesien tummumista, ja siten osaltaan uhkaa myös vesiluonnon monimuotoisuutta.</p>
<p>Vesistöjen tilanne Suomessa ei ole hyvä: Itämeren luontotyypeistä uhanalaisia on noin neljännesosa ja Itämeren rannikon luontotyypeistä uhanalaisia on reilusti yli puolet. Itämeren kalakantojen kehitys on ollut viime vuosina erityisen heikkoa, osin tunnistamattomista syistä.</p>
<p>Viidennes kaikista Suomen sisävesien ja rantojen luontotyypeistä on uhanalaisia. Kunnallisessa päätöksenteossa on keskeistä pyrkiä parantamaan vesiekosysteemien tilaa kansallisten biodiversiteettitavoitteidemme mukaisesti.</p>
<ol>
  <li>Suojellaan kunnan toimin Itämerta.</li>
  <li>Jokien pienvesien luontoarvot tunnistetaan ja niitä ylläpidetään.</li>
  <li>Rakentamattomia rantoja jätetään luonnontilaan.</li>
  <li>Ennallistetaan kunnan kosteikko- ja vesistöalueita.</li>
</ol>
<h3>Rakennettu ympäristö</h3>
<p>Rakentaminen ja ihmisen toiminta rakennetussa ympäristössä on merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle, jos sen annetaan johtaa tärkeiden luontotyyppien katoamiseen ja muiden eliölajien elinympäristöjen kaventumiseen. Suomalaisten kaupunkien on oltava ilmastoviisaita, luontorikkaita, kestäviä sekä sopeutumiskykyisiä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.</p>
<p>Kaikessa kuntien maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa ja sääntelyssä on turvattava monimuotoisen luonnon ja hyvinvoivan hiilinielun säilyminen. Maankäyttöä ja rakentamista koskevassa kunnallisessa päätöksenteossa on lisäksi huomioitava ilmaston kuumenemisen vaatimat sopeutumistoimet, joita ovat muun muassa runsaat viheralueet, puusto, tehokas hulevesien hallinta ja puurakentaminen.</p>
<ol>
  <li>Tuodaan luontopohjaiset ratkaisut, kuten viheralueverkostot, viherkatot ja muu vihreä infrastruktuuri sekä vesielementit, kiinteästi mukaan rakennetun ympäristön suunnitteluun.</li>
  <li>Muutetaan nurmikkoalueita niitty- ja ketoalueiksi, ja noudatetaan hallitun hoitamattomuuden periaatetta.</li>
  <li>Lisätään pienelinympäristöjä, kuten pieniä niittyjä ja hoitamattomia metsiköitä, kunnassa.</li>
  <li>Taajamatulvien välttämiseksi pidetään huolta siitä, että taajamissa on riittävästi viheralueita imemään sadevesiä.</li>
  <li>Huolehditaan arvokkaista perintöympäristöistä.</li>
  <li>Lisätään hyönteishotelleja puistoihin ja julkisten rakennusten pihoille, jotta hyönteiset voisivat elää myös taajamissa. Jaetaan tietoa hyönteishotelleista ja kannustetaan kuntalaisia perustamaan niitä myös omille pihoilleen.</li>
  <li>Lisätään lahopuun määrää kunnan metsissä, puistoissa ja esimerkiksi teiden varsilla.</li>
</ol>
<h3>Eläimet</h3>
<p>Eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, joilla on ihmisestä riippumaton itseisarvo. Kaikkien eläinten itseisarvon tulisi olla myös kunnallisen päätöksenteon perustana. Eläimillä on usein korvaamaton paikka ja tarkoitus niiden omassa ekosysteemissä, ja niistä voi riippua koko ekosysteemin elinvoimaisuus. Luonnonvaraisille eläimille on taattava mahdollisuus elää lajille ominaista elämää. Siksi kunnallisessa päätöksenteossa tulee huolehtia myös muiden eliölajien elinympäristöjen säilymisestä ja kantojen elinvoimaisuudesta, tavoitteena harmoninen ihmisen ja muiden eläinten rinnakkaiselo.</p>
<ol>
  <li>Suositaan linnuille ja pölyttäjille tärkeitä kasveja.</li>
  <li>Annetaan alueelle kuuluvien kukkien kukkia ja siementää.</li>
  <li>Turvataan kalojen lisääntymisalueet ja kulkureitit.</li>
  <li>Ohjataan veneily pois lintujen pesimäalueilta.</li>
  <li>Asetetaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tarpeelliset kalastus- ja metsästyskiellot.</li>
  <li>Hillitään muiden lajien vuorokausirytmiä, lisääntymistä ja ruokailua haittaavaa valosaastetta.</li>
  <li>Varmistetaan eläinten liikkumiselle tärkeät tiestön yli- ja alikäytävät alueiden välillä.</li>
</ol>
<h3>Luontokasvatus ja -kosketus</h3>
<p>Luonto ja erityisesti metsät ovat osa suomalaista sielunmaisemaa. Luonto tarjoaa lukemattomia harrastus- ja virkistysmahdollisuuksia. Tiedämme myös, että luonnossa liikkumisella on monia positiivisia terveysvaikutuksia. Samaan aikaan kiihtyvä kaupungistuminen voi vaikeuttaa yhä useamman luontosuhteen ylläpitoa ja ymmärrystä siitä, mikä luonnon monimuotoisuuden tila on ja miksi sen varjeleminen on tärkeää.</p>
<p>Nyt jos koskaan kunnissa tulee lisätä ihmisten ympäristö- ja luontotietoisuutta sekä vaalia ihmisten luontoyhteyttä. Näin voidaan tehdä lisäämällä mahdollisuuksia ja kannustamalla luonnossa liikkumiseen sekä tarjoamalla tietoa luonnonsuojelusta niin tavallisille kuntalaisille kuin eri alojen ammattilaisille. Luontoon pääsyn on oltava esteetöntä, ja kunnan luonnonsuojelutoimien kuntalaisia osallistavia.</p>
<ol>
  <li>Lisätään luontokasvatusta varhaiskasvatuksessa ja kouluissa muun muassa tekemällä retkiä luontoon, ja turvataan tähän riittävät resurssit.</li>
  <li>Torjutaan haitalliset vieraslajikasvit.</li>
  <li>Koulutetaan kunnan työntekijöitä ja päättäjiä luonnon monimuotoisuudesta.</li>
  <li>Pidetään huolta virkistyskäytön kestävyydestä opasteiden ja neuvonnan avulla.</li>
  <li>Lisätään terveyttä edistävää luontokosketusta tuomalla luontoelementtejä osaksi kunnan rakennettua ympäristöä ulko- ja sisätiloissa.</li>
  <li>Vahvistetaan kuntalaisten osallistumista luonnonhoitoon. Uudet toimintatavat voivat tarkoittaa esimerkiksi kuntalaisten perustamia ja hoitamia niittyjä, kukkaistutuksia tai harvinaisten kasvien viljelyalueita.</li>
  <li>Arvioidaan lähiluonnon ja virkistysalueiden alueellinen kattavuus kunnan eri alueiden välillä ja varmistetaan, että kaikille asukkaille toteutuu pääsy lähiluontoon.</li>
  <li>Lisätään esteetöntä pääsyä luontoon - poistetaan esteitä, lisätään tiedon saavutettavuutta ja luontoon pääsyä myös ilman omaa autoa sekä lastenrattailla ja pyörätuoleilla.</li>
  <li>Perustetaan kuntalaisneuvonta, josta jokainen saa apua ja ohjausta omiin ympäristötoimiinsa.</li>
  <li>Äänestetään vasemmistoliittoa kuntavaaleissa!</li>
</ol>

<h2>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän linjat luontokadon pysäyttämiseksi</h2>
<p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän linjapaperi</p>
<p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän hyväksymä 3.2.2022</p>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Luonnon monimuotoisuus on katoamassa ja sitä myötä ovat häviämässä paitsi ekosysteemit, myös eliölajit. Suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle on elinympäristöjen tuhoutuminen. Myös ihmisen oma elinympäristö on uhattuna, sillä ihminen on yhtenä eliölajina täysin riippuvainen muista lajeista jo pelkästään hapensaantinsakin kautta.</p>
<p>Luontokato johtuu ennen muuta ihmisestä ja teollistuneiden yhteiskuntien luontosuhteesta. Luonto nähdään ensisijaisesti raaka-aineiden aittana, jonakin, joka on ihmistä varten ja täysin ihmisen hyödynnettävissä. Ihmisen oma riippuvaisuus luonnosta on tässä kuvassa hämärtynyt. Niinpä on ollut mahdollista kehittää sellainen yhteiskunta- ja talousmalli, jossa ihminen käyttää luontoa ja sen antimia, kunnes ei ole enää mitään käytettävää. Kuvaavaa on, että yli 90% maapallon nisäkkäiden yhteenlasketusta massasta koostuu ihmisistä tai karjasta, villieläimiä on vain muutama prosentti.</p>
<p>Myös suomalaisen yhteiskunnan vauraus ja hyvinvointi on rakennettu luonnon monimuotoisuuden kustannuksella. Tilanne on luonnon itsensä kannalta niin hälyttävä, että koko hyvinvointimme pohja on rakennettava uudelleen.</p>
<p>Luontoa ei ole mahdollista paloitella ja hinnoitella. Luonto on liikkuvaista, ja se pakenee inhimillistä luokittelua. Luonto on myös hiljaista, eli kyvytön ja haluton ajamaan omaa asiaansa. Luonto on myös usein näkymätöntä: monet meille elintärkeät prosessit tapahtuvat mikroskooppisessa mittakaavassa. Epälineaarisuus, yllättävät muutokset ja vastavuoroisuus tarkoittavat sitä, ettei luonnon osasia voida erottaa toisistaan, eivätkä monet luonnon piirteet ole korvattavissa. Nämä luonnon ominaisuudet ovat vaikuttaneet siihen, että ihmiskunnan on pitkään ollut mahdollista jättää huomiotta signaalit luonnon tilan heikkenemisestä. Olemme havahtumassa vasta nyt, kun luonto on iskemässä takaisin.</p>
<p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä linjaa tässä luontokadon pysäyttämispaperissaan millä tavoin luontosuhteemme olisi muututtava, jotta voimme pysäyttää uhkaavan luontokadon. Mikäli perusymmärryksemme ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutussuhteesta ei muutu vastaamaan todellisuutta, ympäristökriisiä ei ole mahdollista ratkaista kokonaisvaltaisella ja kestävällä tavalla.</p>
<p>Vaikka riittävien luontoalueiden suojelu ja jättäminen rakentamisen ja ympäristöä muuttavan hyödyntämisen ulkopuolelle on välttämätöntä, tulee myös aineelliseen talouteen kohdistaa systeemisiä kestävyysmuutoksia. Keskeisimpiä ovat muutokset ruokajärjestelmässä, energiajärjestelmässä, rakentamisessa ja liikennejärjestelmässä. Kiertotalouden syvällinen ja laaja-alainen soveltaminen voi osaltaan tukea luonnon monimuotoisuutta.</p>
<p>YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksissa on määritelty viisi ilmiöaluetta, joilla toimimalla luontokato voidaan pysäyttää ja luonnon monimuotoisuus jopa nostaa nousuun vuoteen 2030 mennessä. Näitä ovat:</p>
<ul>
  <li>kestävä tavaroiden ja ruoan tuotanto</li>
  <li>kulutuksen hillitseminen ja jätteen vähentäminen</li>
  <li>toimet saastumisen lopettamiseksi, vieraslajien leviämisen estämiseksi ja kantojen riistokäytön lopettamiseksi</li>
  <li>ilmastonmuutoksen hillintä</li>
  <li>ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.</li>
</ul>
<p>Tässä paperissa käsitellään ihmisen ja luonnon suhdetta näiden ilmiöalueiden kautta. Maankäytön ja teollisuuden kokonaisuudessa esitetään, miten vasemmiston mielestä maankäyttöä, rakentamista ja teollista toimintaa tulee muuttaa, jotta luontokato on mahdollista pysäyttää. Osiossa käsitellään muun muassa maataloutta, eläinsuhdettamme, metsiä ja soita.</p>
<p>Urbaani luonto -osiossa linjataan tavoitteita rakentaa kaupungeista sellaisia, joissa luontoa ei rajata ihmisasutuksen ulkopuolelle vaan tuodaan kaupunkeihin. Kulutusosiossa käsitellään mm. biodiversiteettikadon globaalia ja alueellista ulottuvuutta uuskolonialismin ja alkuperäiskansojen kautta. Viimeisessä osiossa nostetaan esiin vasemmiston vaatimukset kasvatuksen ja tiedon lisäämisestä.</p>
<p>Tässä paperissa ei ole erillistä ilmasto-osiota, vaikka ilmastokysymykset punoutuvat luonnon monimuotoisuuskysymysten kanssa monelta osin yhteen. Vasemmistoliitolla on oma ilmasto-ohjelma, joka löytyy tästä.</p>
<p>Tämä paperi pyrkii havainnollistamaan, miten monella eri tavalla ihminen on suhteessa luonnon kanssa nykyisen kollektiivisen elämäntapamme kautta, miten juuri tämä nykyinen suhtautuminen aiheuttaa biodiversiteettikriisin, miten voisimme kehittää ajatteluamme ja toimintaamme niin, että eläisimme sopusoinnussa luonnon kanssa, ja millaisia poliittisia päätöksiä tarvitaan, jotta nämä päämäärät saavutetaan.</p>
<p>Esimerkkinä ajattelutavan muutoksen mittakaavasta on se, että ei riitä, että perustetaan erillisiä suojelualueita, vaan ihmisen toimintatapoja on muutettava muille lajeille suotuisammaksi myös monella muulla inhimillisen toiminnan alueella. Tämän paperin keskeinen lähtökohta on se, että muilla lajeilla on itseisarvoinen oikeus olemassaoloonsa riippumatta siitä, miten ihmiset voivat niistä hyötyä.</p>
<h3>Maankäyttö ja teollisuus</h3>
<p>Suurin osa maapallon maa-alueista on biologisen ja kulttuurisen evoluution historiallisen yhteiskehityksen tulosta. Villi luonto on saanut väistyä nopeutuvalla vauhdilla. Ilmastonmuutos vaikuttaa maapallon alueisiin erilaisin tavoin muuttaen niiden luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen hillintä tukee luonnon monimuotoisuuden varjelua.</p>
<p>Luonnon monimuotoisuuden heikentymisen yksi pääsyy on ihmiskunnan maankäyttö ja maankäytön muutokset. Maankäytön muutoksella viitataan esimerkiksi metsämaan muuttamiseen maanviljelysmaaksi. Noin 85 prosenttia maankäyttöön liittyvästä luontokadosta aiheutuu biomassan, kuten puun, ruoan ja biopolttoaineiden, viljelystä ja käyttöönotosta.</p>
<p>Luonnolle tulee varata laajoja ja ehyitä alueita maailman kaikilla maantieteellisillä alueilla. Mm. Euroopan unioni esittää biodiversiteettistrategiassaan suojeltavaksi 30% maa-alueista ja merialueista. Suomessa tulee tehdä kattava tällaisten luonnonmaantieteellisten alueiden kartoitus ja toteuttaa 50% suojelutavoitteen lisäksi erityisesti EU:n biodiversiteettistrategiassa mainittu kaikkien jäljellä olevien vanhojen metsien suojeleminen.</p>
<p>Uutena maankäytön ohjausvälineenä vasemmisto on ajanut kaavoitus- ja rakentamislakiin viherrakennetta, jolla tulee olla oikeudellisesti ohjaava vaikutus taajama-alueiden ulkopuolellakin. Koska Suomen luonnon monimuotoisuus on heikentynyt oleellisesti luonnonvarojen hyödyntämisen, kaupungistumisen ja maankäytön muutosten seurauksena, tulee luonnonvarojen hyödyntämisen ja ympäristörakentamisen ehtona jatkossa olla vähintään kokonaisheikentymättömyyden periaate. Luonnon tila ei siis saa heikentyä kokonaisuutena arvioiden. Tavoitteena tulee tämän lisäksi olla rakentamisen vaikutusten ylikompensoiminen luonnolle eli nettopositiiviset luontovaikutukset.</p>
<p>Metsät</p>
<p>Suomessa ihmisen suhde metsään on jo pitkään ollut ensisijaisesti taloudellinen — metsiä nimenomaan käytetään teollisuuden raaka-aineena. Pienimuotoisen metsätalouden harjoittaminen on ollut osa elinkeinoa huomattavan suurelle osalle kansasta. Tämä näkyy edelleen siinä, että valtaosa Suomen metsistä (yli 60%) on yksityisomistuksessa. Tilakoot ovat pieniä ja tilat pirstoutuneita.</p>
<p>Metsien biodiversiteetin kannalta ongelma on ennen kaikkea suojellun metsäalan hyvin epätasainen jakautuminen maassamme: Lapissa suojellun metsämaan osuus kipuaa</p>
<p>17%:iin, mutta jää Etelä-Suomessa muutamaan prosenttiin. Lisäksi metsien suojelu etelässä on hyvinkin pirstoutunutta pohjoiseen verrattuna.</p>
<p>Metsät tuottavat kansallisestikin tärkeiden hakkuutulojen ja puuperäisten tuotteiden lisäksi suojavaikutuksia, virkistystä, ravintoa ja yhä tärkeämmäksi käyvän hiilivaraston ja -nielun. Intensiivisen metsätalouden, lisääntyneen typen sekä ilmaston lämpenemisen tuottamien kasvaneiden hiilivarastojen ja puuston voimistuneen hiilensidonnan kääntöpuolena metsät ovat yksipuolistuneet ja köyhtyneet sekä lajistollisesti että rakenteellisesti. Metsiin on myös levinnyt kokonaan uusia lajeja. Metsämaan käytössä törmätäänkin erilaisten hyötyjen optimoinnin ongelmaan. Suojellun metsän sekä eri kehitysvaiheissa olevien metsien mosaiikki on oleellinen osa ekosysteemipalveluiden optimointia. Tällä hetkellä luonnon monimuotoisuus on tässä yhtälössä vaarallisen pahasti paitsiossa.</p>
<p>Metsien lajiston ja luontotyyppien tila</p>
<p>Suomen eliölajeista uhanalaisia on 2 607 lajia, eli 11,9% kaikista niistä lajeista, joista on ollut mahdollista tehdä uhanalaisuuskartoitus. Uhanalaisista lajeista 833:n eli noin kolmanneksen elinympäristö on metsä. Lähes puolet uhanalaisista metsälajeista on selkärangattomia; sieniä ja jäkäliä on vähän yli 40%. Suurin osa uhanalaisista lajeista on lehtojen ja vanhojen metsien asukkeja, jotka ovat riippuvaisia erityisesti järeän ja monipuolisen lahonneen ja lahoavan puun määrästä, mutta myös palanutta puuta tarvittaisiin. Kovakuoriaisten, kaksisiipisten, hämähäkkieläinten, nisäkkäiden ja pistiäisten tilanne onkin kokonaisuutena parantunut, mutta kokonaisuutena metsiä hyödyntävien eri lajiryhmien uhanalaisuuskehitys on mennyt huonoon suuntaan. Negatiivinen kehitys on lajimääräisesti ollut suurinta perhosissa ja jäkälissä.</p>
<p>Suomen metsäluontotyypeistä 76% on uhanalaisia. Silmälläpidettäviksi metsäluontotyypeistä arvioitiin 21%. Huonoa kehitystä on erityisesti nuorissa metsissä, joissa kuolleen puun ja järeiden puiden määrät ovat vähentyneet murto-osaan verrattuna metsäpalon tai myrskyn jälkeen luontaisesti syntyneisiin metsiin. Luonnontilaisen kaltaisten vanhojen metsien pinta-alan väheneminen on tehnyt näistä metsäluontotyypeistä uhanalaisia.</p>
<p>Erityisesti lehtipuuvaltaiset metsät ovat heikentyneet lyhyellä aikavälillä. Kaikki lehtojen tyypit on luokitettu uhanalaisiksi. Raivaus peltomaiksi ja lehtojen kuusettuminen uhkaavat lehtoja. Lehdoissa, paloalueilla ja harjukohteissa, joita on hyvin pieni osa metsistä, elää hyvin suuri osa metsien uhanalaisista lajeista. Näihin elinympäristöihin kohdentuva täsmäohjelma olisi tehokkaimpia tapoja puuttua nopeasti metsälajien uhanalaistumiskehitykseen.</p>
<p>Etelä-Suomen metsien luontotyypit, myös lehdot, ovat uhanalaisempia kuin Pohjois- Suomen. Hälyttävää on, että myös kuivien kasvupaikkojen kangasmetsät ovat erityisen uhanalaisia. Tähän vaikuttaa hakkuiden ja intensiivisen porojen laidunnuksen lisäksi myös tuoreutumisilmiö, jonka takana on useita tekijöitä. Yleisesti ottaen kaikki vanhojen metsien luontotyypit ovat uhattuina niiden pienen pinta-alaosuuden vuoksi.</p>
<p>Metsien biodiversiteetin suojelu ja lisääminen</p>
<p>Tärkeintä biodiversiteetin kannalta on suojellun metsämaan määrän lisääminen. Pohjois- Suomessa ollaan tässä suhteessa jo kohtuullisen hyvällä tasolla, sillä suojeltua metsää on lähes 30% metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa suojellun metsämaan pinta-ala tulisi mahdollisimman nopeasti nostaa vähintään 10%:n tasolle. Koska valtion maiden osuus etelässä on vähäinen, ovat Etelä-Suomessa keskeisessä roolissa yksityiset suojelualueet. Metso-suojeluohjelma on toimiva keino saada arvokkaat yksityiset metsäalueet suojeluun, ja siihen on suunnattava merkittävästi lisää rahoitusta. Erityisesti kaikki vanhat, luonnontilaisten metsien piirteitä sisältävät metsät tulisi suojella koko maassa ja keskittää hakkuutoimintaa talousmetsiin.</p>
<p>Myös metsätalouden toimien yhteydessä voidaan suojella hakkuualueilla olevia pienkohteita, mihin velvoittaa metsälakikin. Niin kutsutut avainbiotoopit, kuten puronvarret, kalliometsät ym. pitää rajata hakkuutoiminnan ulkopuolelle. Jo noin puolen hehtaarin kokoiset luonnontilaiset alueet kykenevät säilyttämään tärkeitä lajeja, kuten esim. munuais- ja neulajäkäliä. Mikäli metsänomistaja on halukas laajempaan arvokkaiden kohteiden suojeluun, voidaan hyödyntää myös kestävän metsätalouden lainsäädäntöä (Kemera). Lakia täytyy kehittää entistä suojelumyönteisempään suuntaan, jotta siitä tulisi parempi työkalu talousmetsien biodiversiteetin suojelussa.</p>
<p>Nykyinen metsälainsäädäntö sallii myös peitteisten metsänhoitomenetelmien, kuten poiminta- ja pienaukkohakkuiden käytön (ns. jatkuva kasvatus). Peitteisillä menetelmillä ei saavuteta kaikkia suojelutavoitteita, eivätkä ne yksin ratkaise biodiversiteetin tai laajemmin metsien ekosysteemipalvelujen ongelmia, mutta käyttämällä niitä sopivissa kohteissa nykyistä laajemmin muiden metsänhoito- ja uudistamismenetelmien lisänä voidaan metsien biodiversiteettiä edistää. Peitteisten metsänhoitomenetelmien vaikutuksista sekä puuntuottoon että metsien biodiversiteettiin tarvitaan lisää tutkimusta, kuten myös metsien uudistumisesta ja kehityksestä peitteisiä menetelmiä käytettäessä.</p>
<p>Lisäksi kaikissa hakkuumenetelmissä — myös poiminta- ja pienaukkohakkuissa — maiseman laatua ja biodiversiteettiä edistetään parhaiten säilyttämällä hakkuualoilla kaikki olemassa oleva lahopuusto ja vanhaa puustoa sekä säästöpuuryhmiä. Näin metsä monipuolistuu ja lahopuujatkumo säilyy tai paranee. Nykyisin lahopuuta on Suomen metsistä Etelä- Pohjanmaan vajaasta kahdesta Lapin noin 12 kuutiometriin hehtaarilla. Lahopuun määrä on lisääntynyt hieman viime aikoina, mutta vaateliaan lajiston tarpeet ovat jopa kymmenkertaiset. Esimerkiksi kääpien lajimäärä nousee lahopuun määrän kasvaessa. Lahopuun lisäksi monet lajit vaativat myös sopivan kostean metsikköilmaston. Peitteisin menetelmin voidaan ylläpitää metsiköiden pienilmastoa päätehakkuumenetelmiä paremmin ja edistää tiettyjen metsälajien (esim. naavat ja lupot) sekä puolivarjolajien (esim. mustikka) elinoloja.</p>
<p>Silloin, kun käytetään jaksollisen metsänhoidon menetelmiä, jotka sisältävät uudistus- eli avohakkuun, tulisi hakkuualojen oltava pieniä, korkeintaan joitakin hehtaareja. Nykyisin uudistusalan koko on Suomessa keskimäärin noin 1,5 ha, pohjoisessa noin kaksinkertainen. Hakkuualan muotoilulla ja riittävän suurilla säästöpuuryhmillä sekä kaiken eri-ikäisen lahopuun säästämisellä on merkitystä biodiversiteettiin, varsinkin kun alueelle on syntynyt nuori metsä ja se alkaa sulkeutua. Myös kaikkia puulajeja, myös lehtipuita, tulee kunnioittaa hakkuissa. Lehtipuilla on ekologista merkitystä myös kuivilla kasvupaikoilla. Metsikön kiertoajan jatkamisella on ennen muuta merkitystä hiilitaseeseen, mutta jonkun verran myös biodiversiteettiin riippuen siitä, kuinka paljon kiertoaikaa jatketaan. Tämän vuoksi on selvitettävä järeysvaatimuksen palauttamista metsälakiin.</p>
<p>Maanpinnan muokkausta ei tule tehdä yhtään voimakkaammin kuin on tarpeen uuden puusukupolven uudistumiselle ja kasvulle. Jo hyvinkin pienellä (&lt; 10%) kivennäismaan paljastamisella varmistetaan taimettuminen. Peitteisessä metsänhoidossa ei lähtökohtaisesti maata muokata, eikä se olekaan tarpeenkaan, mikäli kohteet on valittu oikein. Vaikka muokkaus lisäisi taimien kasvua, on sillä kielteinen vaikutus maasta tuleviin hiilipäästöihin. Voimakkaat muokkaukset ovat tuhoisia myös biodiversiteetille.</p>
<p>Havupuualueilla olevat paliskunnat ovat riippuvaisia vanhoissa puissa kasvavasta naavasta. Kolmannes maailman maaperän hiilestä on pohjoisilla soilla ja turvemailla sekä vanhoissa metsissä. Luppo ja vanhat metsät ovat elintärkeitä myös poroille. Näiden metsien hakkuut on lopetettava ja metsät suojeltava. Kun havupuuraja nousee ilmastonmuutoksen myötä, tundraluonto on vaarassa vähetä ja hävitä.</p>
<p>Etelä-Suomessa suojellun metsämaan pinta-ala tulee mahdollisimman nopeasti nostaa vähintään 10%:n tasolle.</p>
<p>Metso-suojeluohjelman resursseja on kasvatettava pysyvästi, jotta ohjelman houkuttelevuutta saadaan lisättyä ja Etelä-Suomen suojelupinta-aloja saadaan kasvatettua.</p>
<p>Metsälainsäädäntöä on kehitettävä entistä suojelumyönteisempään suuntaan, jotta siitä saadaan parempi työkalu talousmetsien biodiversiteetin suojelussa.</p>
<p>Kaikki vanhat, luonnontilaisten metsien piirteitä sisältävät metsät tulee suojella koko maassa suojeluohjelmia laajentamalla sekä Metsähallituksen toimintaperiaatteita uudistamalla ja sen tuloutustavoitetta laskemalla.</p>
<p>Valtion on aloitettava kohdennettu lehto-, harjumetsä- ja paloympäristöohjelma, jonka vaatimiin toimenpiteisiin osoitetaan rahoitus.</p>
<p>Lahopuun määrää talousmetsissä tulee selvästi lisätä edellyttämällä metsälainsäädännössä sen määrän kasvattamista. Tavoitteen tulisi nykytiedon valossa olla noin 20-30 m3ha-1.</p>
<p>Hakkuut on toteuttava lintujen tärkeimmän pesintäajan ulkopuolella.</p>
<p>Metsäpaloalueita tulee jättää puunkorjuutoiminnan ulkopuolelle ja tämä on kompensoitava metsänomistajille.</p>
<p>Metsäsuunnittelussa tulisi mahdollisuuksien (omistussuhteet ym.) mukaan pyrkiä laajempien aluekokonaisuuksien tarkasteluun. Näin voidaan turvata ekologiset kokonaisuudet nykyistä paremmin ja vähentää metsien pirstoutumista erityisesti valtion metsissä.</p>
<p>Peitteisiä metsänhoitomenetelmiä (myös ns. jatkuvaa kasvatusta) tulee käyttää nykyistä laajemmin niille sopivissa kohteissa. Arvio soveltuvasta menetelmästä täytyy saattaa osaksi metsänhoitosuunnitelmaa.</p>
<p>Kaikissa hakkuumenetelmissä tulee säilyttää olemassa oleva lahopuusto, vanhaa puustoa sekä säästöpuuryhmiä. Kantojen korjuusta on luovuttava.</p>
<p>Metsien puuston monilajisuutta tulee suosia ja pyrkiä säilyttämään metsissä myös lehtipuita.</p>
<p>Metsien tulee antaa kasvaa nykyistä keskiarvoa vanhemmiksi ennen uudistushakkuita. On selvitettävä järeysvaatimuksen palauttamista metsälakiin.</p>
<p>Maanpinnan muokkausta ei tule tehdä yhtään voimakkaammin kuin on tarpeen uuden puusukupolven syntymiselle ja kasvulle.</p>
<p>Suot</p>
<p>Suolajiston ja suotyyppien uhanalaisuus</p>
<p>Suotyypeillä tarkoitetaan tässä soiden pääryhmiä, kuten korpia, rämeitä, nevoja, lettoja, luhtia ja lähteikköjä. Suotyypit muodostavat suoyhdistelmätyyppejä, jotka jakaantuvat Suomessa paljolti maantieteellisesti. Näitä ovat keidassuot (Etelä-Suomi), aapasuot (Pohjois-Suomi) sekä palsasuot (Pohjois-Lappi).</p>
<p>Suomessa on ollut suota yli kymmenen miljoonaa hehtaaria. Siitä puolet on ojitettu, alle kymmenen prosenttia otettu viljelykseen, viitisen prosenttia varattu turvetuotantoon ja pari prosenttia on jäänyt tekoaltaiden alle.</p>
<p>Lajeista, joiden ensisijaisena kasvupaikkana on suo, 120 lajia on luokiteltu uhanalaiseksi. 129 uhanalaisen lajin toissijainen kasvupaikka on suo. Lisäksi yli 100 suolajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Uhanalaisten suolajien joukossa on erityisesti hyönteisiä, putkilokasveja ja sammalia. Suot ovat kangasmaihin verrattuna lajiköyhiä kasvupaikkoja. Suolajien osuus kaikista Suomen uhanalaisista lajeista onkin vain noin 4,5%. Uhanalaisten lajien osuus kaikista ensisijaisista suolajeista on 11%, mikä on samaa tasoa kuin uhanalaisten lajien osuus Suomen kaikesta lajistosta keskimäärin.</p>
<p>Osa suolajeista on myös metsälajeja. Niinpä erityisesti vanhaa metsää kasvavat luonnontilaiset korvet, joissa on paljon lahoavaa puuta, ovat erittäin arvokkaita sekä suo- että metsälajiston näkökulmasta. Lettosuot ovat taas varsin ongelmallisia metsänkasvatuskohteita, vaikka ne luontaisesti ovatkin ravinteikkaita. Ongelmana on ravinne-epätasapaino, joka haittaa puiden kasvua. Lettojen osuus suopinta-alasta on vain muutama prosentti. Silti näitäkin soita on ojitettu runsaasti ja näiden suotyyppien lajistosta melkein puolet on luokitettu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi.</p>
<p>Muissa suotyypeissä uhanalaisten lajien osuus on alle puolta pienempi. Harvinaisia lehti- ja maksasammalia esiintyy juuri rehevissä korvissa ja letoilla, joihin on kohdistunut suhteellisesti eniten haitallista ihmistoimintaa. Ojitus on suoluonnon kannalta selkeästi haitallisin toimenpide, ja puustoisilla soilla myös hakkuut ovat ongelma. Lehtokorvissa, kuten myös kangasmaiden lehdoissa, kuusettuminen on heikentänyt monimuotoisuutta erityisesti Etelä-Suomessa. Karummiilla nevoilla ja rämeillä suhteelliset biodiversiteetille aiheutuneet vahingot ovat olleet vähäisempiä.</p>
<p>Soiden ennallistaminen</p>
<p>Varsinkin Pohjois-Suomessa on paljon soita, jotka on ojitettu puun kasvattamisen toivossa, mutta paikalliset olosuhteet eivät ole mahdollistaneet puuntuotantoa. Tuottamattomien soiden tulisi saada palautua luonnontilaan tai niiden palautumista tulisi aktiivisesti edistää ennallistamalla eli ojia täyttämällä. Valittava toimenpide riippuu suon lajistosta ja ilmastollisista tavoitteista sekä muista tekijöistä, kuten suon sijainnista ja mahdollisesta potentiaalisesta marjantuottokyvystä. Mikäli suolla on arvoa luonnon monimuotoisuudelle, kannattaa se ennallistaa. Mikäli suo on niukkalajinen, ennallistamista ei kannata välttämättä tehdä, koska nopea pohjaveden pinnan nousu lisää suon metaanipäästöjä ja mahdollisen vähäisenkin puuston hiilen sidonta ja hiilivarasto menetetään.</p>
<p>Reheviä soita, joilla on suurempi merkitys biodiversiteetille, tulisi mahdollisuuksien mukaan ennallistaa. Ennallistaminen eli pohjavesipinnan nostaminen lisää alkuun metaanipäästöjä vaikka vähentääkin turpeen hajoamisesta johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi ennallistaminen lisää aluksi vesistökuormitusta. Monimuotoisuuden näkökulmasta rehevien soiden ennallistaminen on kuitenkin kannatettavaa. Karuillakin soilla esimerkiksi suolinnusto hyötyy ennallistamisesta.</p>
<p>Suometsien hoito</p>
<p>Ilmastollisista ja puuntuotannollisista syistä hyväkasvuiset, mutta biodiversiteetin näkökulmasta ei niin merkittävät suot voidaan jättää metsämaiksi puuntuotantoon. Tällaisten soiden metsien uudistaminen on ilmasto- ja vesistövaikutusten minimoimiseksi toteutettava peitteisen metsänhoidon menetelmin: poiminta-, pienaukko- ja suojuspuuhakkuin. Oleellista on, että pohjavesipinnan korkeus ei juurikaan muutu, eikä ojien perkausta ja/tai täydennysojitusta tarvita, jolloin haitalliset vaikutukset vesistöihin minimoituvat. Normaalit harvennushakkuut tulee suorittaa ajallaan suosien monipuolista puulajisekoitusta, erityisesti lehtipuita.</p>
<ul>
  <li>Suojeluohjelmien avulla tulee suojella mahdollisimman pitkälle letot, lettokorvet sekä vanhaa metsää kasvavat luonnontilaiset korvet, joissa on paljon lahoavaa puuta.</li>
  <li>Soidensuojelun täydennysehdotuksen suojeluehdotus tulee toteuttaa täysimääräisesti osana Helmi-ohjelmaa.</li>
  <li>Lehtokorpien ja kangasmaiden lehtojen kuusettumista tulee hidastaa harkituin hakkuin.</li>
  <li>Rehevät ojitetut suot tulee mahdollisuuksien mukaan ennallistaa.</li>
  <li>Tuottamattomat ojitetut suot tulee jättää palautumaan luonnontilaan. Niiden palautumista voidaan myös aktiivisesti edistää täyttämällä ojia. Mikäli suolla on arvoa luonnon monimuotoisuudelle, kannattaa se ennallistaa.</li>
  <li>Puustoltaan hyväkasvuiset, mutta biodiversiteetin näkökulmasta ei niin merkittävät suot tulisi jättää metsämaiksi puuntuotantoon ja hoitaa peitteisen metsänhoidon menetelmin. Kaikki lahopuu säilytetään.</li>
  <li>Sammalenkorjuu tulee tehdä luvanvaraiseksi toiminnaksi ja rajata pois luonnontilaisilta ja luonnontilaisen kaltaisilta soilta.</li>
  <li>Turpeen kaivuu uusilta alueilta tulee kieltää.</li>
</ul>
<p>Teollisuus</p>
<p>Teollinen tuotanto on olemassaolonsa ajan perustunut yksisuuntaiselle raaka-aineiden luonnosta ottamiselle ja niiden jatkojalostamiselle. Tämä näkyy esimerkiksi metsäteollisuuden suhtautumisessa metsiin vain puuraaka-aineen lähteenä tai kaivosteollisuuden suhtautumisessa maaperään vain mineraalien lähteenä.</p>
<p>Teollisuuden harjoittamisen on tulevaisuudessa perustuttava kiertotalouteen. Teollisissa prosesseissa, joissa jätteestä tehdään uutta raaka-ainetta, on suuria taloudellisia potentiaaleja. Teollisessa tuotannossa on siirryttävä neitseellisten raaka-aineiden käyttämisestä raaka-aineiden uusiokäyttöön. Esimerkiksi kemianteollisuudella on tässä iso rooli. Näin saadaan vähennettyä neitseellisten luonnonvarojen käyttömäärää, mikä on nykytilanteessa välttämätöntä. Kiertotalous kattaa jätteiden uusiokäytön lisäksi myös panokset tuotteiden pitkäikäisyyteen ja korjattavuuteen.</p>
<p>Teollisuuteen on jatkossa ryhdyttävä suhtautumaan välineenä rakentaa kestävä yhteiskunta sen sijaan, että mikä tahansa teollis-kaupallinen toiminta olisi toivottavaa ja yhteiskunnan tukemaa taloudellista toimintaa. Tarvitaan aktiivista teollisuuspolitiikkaa, jossa julkisen vallan on panostettava suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti avainaloihin, jotka mahdollistavat siirtymän pois luonnon kannalta kestämättömästä maankäytöstä ja luonnonvarojen hyödyntämisestä.</p>
<p>Lisäksi teollisen toiminnan yleisiä reunaehtoja on rukattava esimerkiksi lupamenettelyjä päivittämällä ja ottamalla ekologinen kompensaatio laajemmin käyttöön.</p>
<p>Vasemmiston tavoitteet</p>
<ul>
  <li>Pelkästään markkinoiden ehdoilla toimivasta teollisesta toiminnasta on siirryttävä aktiiviseen ja suunnitelmalliseen teollisuuspolitiikkaan, jonka tavoitteena on siirtymä ekologisesti kestävään teolliseen tuotantoon.</li>
  <li>Ekologinen kompensaatio tulee ottaa velvoitteeksi kaikkeen maankäyttöön ja vesien käyttöön. Näin hyvitetään aiheutetut luontohaitat, kun toteutetaan esimerkiksi uusi rakennushanke, tehdas tai kaivos.</li>
  <li>Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tulee ottaa mukaan maan- ja vesien käyttöön liittyvien hankkeiden lupamenettelyihin ehtona, jonka on täytyttävä luvan myöntämiseksi.</li>
</ul>
<p>Kaivostoiminta</p>
<p>Kaivostoiminnan tarve kasvaa tulevaisuudessa, koska olemme siirtymässä sähkön varaan rakennettuun energiajärjestelmään ja tarvitsemme akkumineraaleja. Teollistuneiden yhteiskuntien energiantarve kasvaa jatkuvasti. Energia tuotetaan tällä hetkellä suurelta osin ilmaston, luonnon alan ja alkuperäiskansojen maiden kannalta kestämättömästi. Kokonaisenergiankulutuksen ennustetaan kasvavan globaalisti, mikä on huolestuttava kehityssuunta rajallisella, jo nyt ympäristökriisiä potevalla maapallolla.</p>
<p>Energiaa voidaan saada ihmiskäyttöön fossiilisten, usein kaivostoimintaa edellyttävien hiilen, maakaasun ja öljyn lisäksi esimerkiksi auringon, tuulivoiman, ydinvoiman tai vesivoiman kautta. Lähtökohtana pitää kuitenkin ymmärtää, ettei päästötöntä ja ympäristön kannalta vaikutuksetonta energiaa ole olemassakaan: myös aurinko-, tuuli- ja ydinvoima edellyttävät kaivannaisia. Vesivoima puolestaan vaikuttaa vesistöihin ja erityisesti kaloihin.</p>
<p>Nykyisin kaivostoiminnassa hyväksytään lähtökohtaisesti se, että paikallisesti lajiston elinympäristöt uhrataan malminetsinnän tieltä, kun kaivos päätetään perustaa. Tämän lisäksi erityisesti kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen suljettujen kaivosten aliset järvivesistöt ovat riskissä pilaantua happamien ja metallipitoisten kaivosvesien vuoksi. Vasemmisto haluaa parantaa kaivosten ympäristönsuojelua.</p>
<p>Erityisesti kaivosjätteistä ja suljetuista kaivoksista riskivesineen on huolehdittava kunnolla kaivostoiminnan harjoittamisen yhtenä ehtona. Lisäksi erityisesti saamelaisten kotiseutualueella on tehtävä tarkkaa intressipunnintaa, soveltuuko kaivostoiminta alueelle. Perinteisten elinkeinojen ja kaivostoiminnan yhteensovittaminen on paikoin mahdotonta, mikäli kulttuuri, kielet, elinkeinot ja ihmiset ovat riippuvaisia koskemattomasta luonnosta.</p>
<p>Oma, merten biodiversiteettiin liittyvä kysymyksensä on valtamerten pohjaan kohdistuva kaivostoiminta. Valtamerten ekosysteemit ovat maapallon vähiten tutkittuja, vaikka meret peittävät 71% maapallon pinta-alasta. On kuitenkin jo nyt selvää, että syvän meren pohjassa on erityisen rikas biodiversiteetti. Meren pohjan ekosysteemien häiritsemisen seuraukset ovat pitkälti tutkimattomat, samoin kuin ehdotetut haittojen minimoimisen keinot.</p>
<ul>
  <li>Kaivoslaki on uudistettava tavalla, joka turvaa ympäristönsuojelun paljon nykyistä paremmin.</li>
  <li>Kaivosjätteistä ja suljetuista kaivoksista vesineen on huolehdittava asianmukaisesti kaivostoiminnan harjoittamisen yhtenä ehtona. Tämä toteutetaan riittävän suuren ja eri riskit kattavan vakuusmaksun avulla.</li>
  <li>Kaivostoiminta sekä malminetsintä on rajattava merkittäviä luontoarvoja sisältävien alueiden ulkopuolelle.</li>
  <li>Kaivostoimintaan on sovellettava ekologisen kompensaation vaatimusta.</li>
  <li>Kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on oltava intressipunninta, jossa alueen biodiversiteettiarvot kartoitetaan yhtenä valvottavana intressinä.</li>
</ul>
<p>Maatalous</p>
<p>Maailmanlaajuisesti eniten luontokatoa aiheuttaa ruoan tuotanto. Myös suomalaiset vaikuttavat ruokailutottumuksillaan luontokatoon. Joidenkin arvioiden mukaan globaalisti jopa miltei 80% viljelysmaasta kuluu karjan ruokkimiseen. Eläintuotteilla kyetään kuitenkin tuottamaan tällä hetkellä vain 17% kalorivarannosta, kun taas kasviperäisillä tuotteilla tuotetaan 83% kaloreista. Kasvien viljelyn osuus maatalousmaasta on reilut 20%, joten karjan ruokkiminen on maankäytön näkökulmasta erittäin tehoton ruoantuotannon tapa.</p>
<p>Luontokadon keskeiset ajurit vaihtelevat kuitenkin maittain ja alueittain. Ruoan tuotantotavoilla on erilaiset luontovaikutukset. Neljäsosa maapallon pinta-alasta kärsii heikosta tuottavuudesta maan kulumisen vuoksi. Yksi kiertotalousratkaisu on uudistava viljely, joka parantaa maaperän kuntoa ja satovarmuutta sekä auttaa ruoantuotantoa sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin äärisäihin. Ruoan tuotannon luontovaikutuksia ei siis voi erottaa ruoan tuotannon edellytyksistä.</p>
<p>EU:n alueella maatalouden harjoittamista määrittää yhteinen maatalouspolitiikka CAP, ja sen sisältämä maataloustukijärjestelmä. Maanviljelijöiden toimeentulo on tuista riippuvainen. Maataloustukien ehdot ja lisärahoituksella pyörivät vapaaehtoiset ekojärjestelmät muodostavat sen normaalin, jonka puitteissa ruokamme tuotetaan. Nykymuodossaan tuet kannustavat tehomaatalouteen, ja moni tuista suoraan myös eläinpohjaiseen tuotantoon. Esimerkiksi pohjoinen tuki ja tulotuki ohjaavat tuotantoa erittäin vahvasti nautaketjuun eli maidon ja naudanlihan tuottamiseen.</p>
<p>Suomen tulee osallistua aloitteellisesti ja innovatiivisesti kaikkia tuotannollisia järjestelmiä läpäisevään kiertotalouden periaatteille perustuvaan rakenneuudistukseen. Ensisijaisia ovat globaaliin ruokajärjestelmään kohdistuvat kestävyysmuutokset, joihin Suomen tulee osallistua niin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimin kuin käytännön kokeiluin ja taloudellisin ohjauskeinoin. Myös ruokahävikin syntymisen syihin on oleellista puuttua mahdollisimman korkealla poliittisella tasolla lähtien tuotantovaiheesta, sisältäen mm. hintojen ohjauksen.</p>
<p>Suomen tulee tehdä osansa, että ihmiskunta siirtyy kasvipohjaisempaan ruokavalioon ja ruoan tuotantoon. Tällä on paitsi suora peltojen raivaamisen tarvetta vähentävä vaikutus, myös tärkeä eläinten oikeuksiin liittyvä ulottuvuus. Eläinten tehotuottaminen ihmisten ravinnoksi on paitsi tuhlailevaa maankäyttöä ja vahingollista jo sinänsä luonnon pinta-alan vähenemisen kannalta, myös eettisesti kestämätöntä.</p>
<p>Lisäksi luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja zoonoosien eli eläimistä ihmisiin tai ihmisistä eläimiin siirtyvien tautien yleistyminen ovat keskenään yhteydessä. Zoonoosit taas ovat yhteydessä eläinten tehotuotantoon. Ahtaisiin tiloihin ja suuriin eläinmääriin perustuva tehotuotanto tuottaa viruksille otollisia leviämispaikkoja myös Suomessa. Samanaikaisesti tehomaatalouden globaalisti vemä maa-ala ajaa ihmisiä yhä enemmän kontaktiin erilaisten villin luonnon viruskantojen kanssa, jotka muuten eivät leviäisi ihmispopulaatioihin.</p>
<p>Nykyinen tehomaatalous vaikuttaa negatiivisesti myös vesistöihin. Ravinnepäästöt erityisesti fosforin ja typen osalta rehevöittävät järviä ja Itämerta, ja muuttavat näitä elinympäristöjä ja siten ekosysteemejä. Lähes 70% Suomen ihmisperäisestä fosforikuormituksesta Itämereen johtuu maataloudesta. Juurisyy kuormitukselle on peltojen ylilannoitus. Toinen perussyy on lantafosforin kertyminen eläintuotantoalueille Lounais- ja Länsi-Suomeen ja Pohjanmaalle. Lantafosfori tulisi kierrättää ravinnealijäämäisille alueille pois Saaristomeren valuma-alueelta.</p>
<p>Kestävä maa- ja metsätalous vaatii käytäntöjä, joissa myös ihmisen talouskäytössä oleva maa tukee monimuotoisuutta nykyistä paremmin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tuottavan ja tuottamattoman alan vuorottelua, kuten nykyaikainen luontosuhde edellyttää. Luontoa ei voi rajata tuottavasta alasta liian kauas, koska maan tuottokyky on riippuvainen tuottamattoman alan eli koskemattoman luonnon tarjoamista sääntely- ja ylläpitopalveluista. Maatalousluonnon monimuotoisuutta edistäisi tilakohtainen vähintään 10% tuottamattoman alan vaatimus. Perinnebiotoopit hyötyvät laiduntamisesta, ja eläinten hyvinvoinnin kannalta se on välttämätöntä niin kauan kuin eläimiä pidetään tuotantotarkoituksissa. Maatalouden kestävyysmurros tarkoittaa kuitenkin ennen kaikkea koko ruokajärjestelmän kehittämistä kasvipohjaisemmaksi. Tämä tulee toteuttaa myös poliittisin ohjauskeinoin ja varmistaen siirtymän sekä sen tarvitseman innovaatiotoiminnan rahoituksen.</p>
<ul>
  <li>Maatalouden tukipolitiikkaa uudistamalla ruokajärjestelmäämme tulee ohjata pois eläinpohjaisesta tehotuotannosta kohti kasvipohjaisempaa järjestelmää.</li>
  <li>Julkisissa hankinnoissa on siirryttävä pääsääntöisesti kasvipohjaiseen ruokaan.</li>
  <li>Tuotantosidonnaista tulotukea tulee suunnata vahvemmin kasvi- kuin eläinpohjaiseen</li>
</ul>
<p>tuotantoon.</p>
<ul>
  <li>Maatalouden tukiehdoissa on edellytettävä maaperän kokonaisheikentymättömyyttä.</li>
  <li>Tukiehdoissa on edellytettävä vähintään 10% tuottamattoman alan vaatimus tilakohtaisesti.</li>
  <li>Kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käyttö on puolitettava 2030 mennessä.</li>
  <li>Peltojen kipsikäsittelyä on rahoitettava hankkein tai tuin.</li>
  <li>Maataloustukien ehdoissa on edellytettävä riittävät suojavyöhykkeet pelloille.</li>
</ul>
<p>Oo Kasvinviljelyn tukiehdoissa on edellytettävä monilajisuutta.</p>
<ul>
  <li>Talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja pellon alapuoleisia, riittävän suuria kosteikkoja</li>
</ul>
<p>(vähintään 1% yläpuolisesta valuma-alueesta) on edistettävä tukipolitiikalla.</p>
<p>Vesiluonnon monimuotoisuus</p>
<p>Maatalouden ja kalojen kasvattamisen vaikutukset Itämereen ovat olleet hälyttävän suuret, ja Itämeri on saastunut ja rehevöitynyt viime vuosisadan aikana kestämättömän paljon. Paremman ravinnekierrätyksen, peltojen kipsikäsittelyn tukemisen ja lannoitteiden käytön vähentämisen lisäksi tarvitaan aktiivista kansainvälistä yhteistyötä Itämeren alueen valtioiden välillä toimintatapojen parantamiseksi ja kalakantojen suojelemiseksi.</p>
<p>Vesistöt ovat elinympäristöjä myös vesilinnuille, joista huolestuttavan moni on Suomessa uhanalainen tai vaarantunut. Elinympäristöjen ennallistamisen lisäksi näiden lajien metsästämistä on rajoitettava.</p>
<ul>
  <li>Saaristomeri-ohjelmaa on jatkettava ja resursoitava riittävästi, jotta rannikko- ja sisävesillä saavutetaan hyvä ekologinen tila vuoteen 2027 mennessä.</li>
  <li>Uhanalaiset tai vaarantuneet vesilintumme punasotka, tukkasotka, haahka, haapana, heinätavi ja jouhisorsa on rauhoitettava metsästykseltä.</li>
</ul>
<p>Vesivoima</p>
<p>Vesivoimalaitokset ovat merkittäviä sähköntuottajia Suomessa. Myös säätövoiman tuotannossa vesivoimalla on keskeinen rooli. Tuulivoiman lisääntyvä tuotanto lisää säätövoiman tarvetta.</p>
<p>Vesivoiman tuottamiseen valjastetut joet ovat virtakutuisten kalojen, kuten lohien, taimenten ja vaellussiikojen elinkierron kannalta välttämättömiä. Ankerias on patoamisesta eniten kärsineiden lajien joukossa. Jokialueiden biodiversiteetti on ympäröiviä alueita suurempi. Ihmiset käyttävät jokia myös virkistäytymiseen. Patoamisen seuraukset eivät rajoitu kaloihin, vaan kaikenkattava estevaikutus muuttaa joen virtausoloja, sedimentin kulkeutumista ja veden laatua. Jokiuoma itse muotoineen ja pohjarakenteineen muuttuu koskisesta, suvantoisesta ja rantavyöhykkeellisestä virtavedestä äärimmillään patoaltaiden jonoksi. Virtavesien lajisto taantuu ja korvautuu seisovan veden lajistolla.</p>
<p>Pienet virtavedet ovat Suomessa laaja-alaisesti hyvin heikossa tilassa. Tilaa heikentävät erityisesti maatalous- ja metsämaiden mittavat ojitukset ja vuosikymmenten saatossa toteutetut perkaukset ja uomien suoristamiset. Suurin osa pienistä täysin luonnontilaisista virtavesistä löytyy maan pohjoisosasta.</p>
<p>Virtavesien vapauttaminen ja kunnostaminen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi on jo käynnistynyt, mutta valtaosa potentiaalisista kunnostuskohteista on vielä elvyttämättä. Erityisesti vaelluskalojen elinympäristöjä voidaan parantaa kalateitä rakentamalla. Nykyisin vesistöjen kunnosta huolehtiminen riippuu liikaa paikallisten vesiensuojeluyhdistysten aktiivisuudesta, ja tähän on pyrittävä kehittämään parempi toimintamalli.</p>
<ul>
  <li>Vesivoiman tuotannossa on edellytettävä kalateiden rakentamista nykyistä järjestelmällisemmin ja harkittava, kestääkö alueen vesistö ja Suomen biodiversiteetti ylipäätään suunnitteilla olevaa hanketta.</li>
  <li>Virtavesien vapauttamista ja kunnostamista on jatkettava ja työtä on rahoitettava pitkäjänteisesti valtion budjetista.</li>
  <li>Kalateissä on suosittava ensisijaisesti luonnonmukaisia ratkaisuja teknisten sijaan.</li>
</ul>
<h3>Urbaani luonto</h3>
<p>Erityisesti kaupunkiluonnon ekologiset järjestelmät ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ovat heikentyneet piittaamattoman rakentamisen ja saastumisen seurauksena. Vasemmisto haluaa lisätä kaupunkiluonnon kirjoa ja asuinympäristön terveellisyyttä edistämällä kaupunkiluonnon villiinnyttämistä ja viherryttämistä, maaperän puhdistamista ja vapauttamista vettä läpäisemättömästä peitteestä sekä kaupunkipurojen ennallistamista ja hulevesien hallintaa. Luonnolle on myös varattava enemmän tilaa rakennetun ympäristön lomassa.</p>
<p>Luonnon monimuotoisuuden suojelu on suurelta osin paikallistason työtä jo kuntien kaavamonopolinkin vuoksi. Siksi kunnat ovat tässä työssä tärkeässä roolissa. Kunnat voivat tehdä paljon paikallisen luonnon suojelun hyväksi ja samalla tehdä osansa luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi laajemmin.</p>
<p>Yhtenä esimerkkinä tästä on energia- ja ympäristöneuvontapalvelujen tarjoaminen kuntalaisille. Tämä vastaa osaltaan ihmisten tiedontarpeeseen ja antaa mahdollisuuksia osallistua luontokadon torjuntaan. Samalla luodaan sellaista hyödyllistä uutta työtä, jota ekologinen siirtymä yhteiskunnalta edellyttää. Myös erilaiset vieraslajien torjumiseen tähtäävät hankkeet ovat kannatettavia julkisen vallan tuettaviksi. Muita esimerkkejä laajentamista kaipaavasta toiminnasta ovat hyönteishotellit tai kaupunkiniittyjen perustaminen julkisella neuvonnalla ja rahoituksella.</p>
<p>Kaupungistumisen edetessä ja kaupunkien tiivistyessä luonnon monimuotoisuuden tarpeet eivät saa jäädä rakentamisen jalkoihin. On opittava ajattelemaan, että myös kaupungeissa ihminen ja luonto, rakennettu ja rakentamaton ympäristö, vuorottelevat ja kukoistavat toistensa lomassa. Kaupunkia ei voi rakentaa rajaamalla luonnon sen ulkopuolelle: esimerkiksi sadevesien ja hellelämpötilojen sääteleminen käy mahdottomaksi liian vähän rakentamatonta, vihreää alaa sisältävän kaupungin kaduilla.</p>
<p>Myös kaavoitettaessa on lähdettävä olemassa olevaa rakennuskannan korjaamisesta ja täydentämisestä ennen kuin ryhdytään rakentamaan luonnontilaisille alueille. Etenkin isommissa, jatkuvan kasvupaineen kaupungeissa on harkittava tarkkaan, milloin on perusteltua nipistää kaupungin sisällä elävältä luonnolta tilaa uusille asuinalueille ja milloin on suojeltava paikallinen luonto.</p>
<p>Tästä esimerkkinä ovat joutomaat: kun rakennetaan, syntyy väliaikaisia, oman lajistonsa omaavia joutomaita. Muutkin urbaanit pienelinympäristöt mahdollistavat luonnon ja rakennetun ympäristön lomittamista.</p>
<p>Urbaanissa rakennetussa ympäristössä elämisellä on myös suoria vaikutuksia ihmisten terveyteen. Luontoympäristöjen mikrobilajisto on erittäin moninainen, toisin kuin rakennetun ympäristön. Luonnon monimuotoisuudella on myös suoria terveysvaikutuksia oman seuralaislajistomme kautta. On ihmiselle itselleen hyväksi hahmottaa itsensä myös elinympäristönä muille lajeille.</p>
<p>Asfaltilla päällystetyillä alueilla, sisätiloissa sekä nurmivaltaisissa puistoissa mikrobilajisto on samanlainen joka puolella kaupunkia, eivätkä sisätiloissa kaupungeissa pääosan ajastaan viettävät ihmiset altistu luonnon mikrobistolle. Tämä johtaa erilaiseen ihon pinnalla elävään ekosysteemiin verrattuna maaseudun asukkaisiin. Monilajinen ja - muotoinen ympäristö muokkaa ihmisen mikrobiomia terveellisemmäksi.</p>
<p>Luonnon monimuotoisuuden väheneminen voi altistaa myös elintasosairauksille. Lisääntyvän sairastavuuden ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen välillä on yhteys, mutta kääntäen monimuotoisen elinympäristön on todettu vähentävän lasten riskiä sairastua astmaan tai allergisiin sairauksiin. Lisäksi luonnon stressiä, verenpainetta ja sykettä hillitsevä vaikutus voi selittää terveysvaikutuksia. Monimuotoisuuden on osoitettu myös tukevan psyykkistä hyvinvointia. Lähimonimuotoisuutta voi lisätä vaikkapa parantamalla ihmisten mahdollisuuksia lähiruoan viljelemiseen. Tätä voitaisiin edistää esimerkiksi taloyhtiöiden sääntövaatimuksia kehittämällä.</p>
<ul>
  <li>Kasvavissa kaupungeissa on siirryttävä oletusarvoisesta uudisrakentamisesta oletusarvoiseen korjaus- ja täydennysrakentamisen periaatteeseen.</li>
  <li>Kaikille tulee turvata asuinympäristössään mahdollisuus nauttia luontoelämyksistä ja luontokosketuksesta varaamalla noin kolmasosa kiinteistöjen pihoista ja/tai katoista, kortteleista, kaupunginosista ja kunnan pinta-alasta monimuotoiselle viherrakenteelle.</li>
  <li>Luontopokhjaiset ratkaisut on tuotava kiinteästi mukaan rakennetun ympäristön suunnitteluun.</li>
</ul>
<p>Nurmikkoalueita on muutettava niitty- ja ketoalueiksi, ja noudatettava hallitun hoitamattomuuden periaatetta.</p>
<p>Pienelinympäristöjä on lisättävä kaupungeissa. Kattopuutarhoja, viherkattoja, viherseiniä ja vihreitä pihakansia on lisättävä. Arvokkaista perintöympäristökohteista on huolehdittava.</p>
<p>Hyönteishotelleja on lisättävä puistoihin ja pihoille.</p>
<p>Lahopuun määrää kaupungin viheralueilla eli metsissä, avoimilla niittymäisillä alueilla ja puistoissa on lisättävä.</p>
<p>Kaavoitus- ja rakentamislakiin on vireillä uutena maankäytön ohjausvälineenä viherrakenne. Tällä välineellä tulee olla oikeudellisesti ohjaava vaikutus taajama-alueiden ulkopuolellakin.</p>
<ul>
  <li>Ympäristörakentamisen tavoitteena tulee olla luontopositiivinen lopputulos. Tätä voidaan toteuttaa ekologista kompensaatiota ja rakentamisen aikaisia haittoja korjaamalla. Työssä on noudatettava lievennyshierarkian periaatetta: luontohaitat täytyy ensisijaisesti välttää, toissijaisesti minimoida ja viimesijaisesti kompensoida toisaalla tai korjata paikan päällä.</li>
  <li>Kuntalaisille on tarjottava maksutonta ympäristö- ja energianeuvontaa.</li>
</ul>
<h3>Kulutus</h3>
<p>Teollistuneet maat, kuten Suomi, ovat perinteisesti vaurastuneet teollista tuotantoa kasvattamalla, ja sitä kautta globaalissa talousjärjestelmässä menestymällä. Tämä talousmalli on myös suurin syy monimuotoisuuskriisiin. Monimuotoisuuden vähenemisen lisäksi suuren mittaluokan teolliselle tuotannolle on tyypillistä tuotantoalueen pilaantuminen ja usein myös laajempi luonnon saastuminen mikromuovien leviämisestä vesistöjen happamoitumiseen. Nykymittainen kulutus vie absoluuttisesti liikaa tilaa muilta lajeilta.</p>
<p>Vasemmisto lähtee siitä, että luonnon resurssien kuluttamista on yksiselitteisesti vähennettävä, mikäli rajallisen maapallon elinkelpoisuus aiotaan säilyttää. Kiertotalousajattelussa kulutus perustuu uuden ostamisen ja omistamisen sijaan palveluiden käyttämiselle. Tällä hetkellä maailmantalous toimii vain 8,6-prosenttisesti kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Mittava määrä tavaroita ja materiaaleja päätyy jätteeksi, vaikka niitä täytyisi ajatella arvokkaina, rajallisina raaka-aineina, jotka täytyy saada uudelleen käyttöön.</p>
<p>On luotava ehjiä materiaali- ja energiakiertoja jätteen ja neitseellisten raaka-aineiden käytön minimoimiseksi sekä purettava rakenteita, jotka kannustavat ylikulutukseen. On myös luovuttava kertakäyttöisyydestä ja siirryttävä kestohyödykkeisiin, ja toisaalta kehitettävä tuottajavastuuta niin, että tavarat kestävät mahdollisimman pitkään ja niitä on mahdollista korjauttaa.</p>
<p>Suomalainen on tottunut siihen, että ruokakaupassa valikoimissa on aina laaja valikoima trooppisia hedelmiä, juustoja, lihaa ja kalaa eri puolilta maailmaa. Näin myös suomalaiset ovat kytköksissä esimerkiksi ylikalastuksen kaltaisiin, paikallisiin mutta myös globaaleihin ilmiöihin.</p>
<p>Maailmankaupan ja biodiversiteetin yhteyksistä kertoo myös kansainvälisissä järjestöissä esille tulevat ristiriidat. Esimerkiksi maailman kauppajärjestö WTO:n klassikko-oikeustapauksessa Shrimp-Turtle oli kyse siitä, saivatko tietyt maat kieltää tiettyjen katkarapujen maahantuonnin, koska niiden pyynti oli aiheuttanut merikilpikonnien uhanalaistumisen. Vapaakaupan rajoittaminen lajien suojelemisen perusteella onnistui sillä kertaa.</p>
<p>Maailmankauppaan ja sen tuotantoketjuihin on vaikeaa vaikuttaa systeemitasolla, sillä pohjimmiltaan on kyse kapitalismin peruslogiikasta. On kuitenkin pyrittävä haastamaan tuhoisaa tuotannon tapaa esimerkiksi vahvistamalla ihmisten mahdollisuuksia tuottaa ja syödä lähiruokaa sekä kehittämällä biodiversiteettijalanjälkimittareita.</p>
<p>Myös käyttämämme energia on usein tuotettu eri puolella maapalloa kuin missä se kulutetaan. Tämä on omiaan hämärtämään tuotteen vaikutuksia monimuotoisuuteen siellä, missä se on tuotettu. Esimerkiksi palmuöljyä käytetään laajasti elintarviketeollisuudessa ja sen sivuvirtana saatavaa palmuöljytislettä yhtenä biodieselin ainesosana. Vaikka kaikkia ko. polttoaineen ainesosia markkinoidaan jätteinä, on palmuöljyn ja siitä saatavan tisleen tuotantoon liittynyt huomattavia sademetsien hakkuita ja niiden muutamista palmuöljyplantaaseiksi. Siten biodieselin tuotanto on vähintään välillisesti ollut vaikuttamassa sademetsien pinta-alan vähenemiseen ja biodiversiteetin köyhtymiseen.</p>
<p>Biodieselin kestävyyttä voidaan parantaa, mikäli pitäydytään tisleen hankinnassa ainoastaan jo olemassa olevilla plantaaseilla tuotettuun palmuöljyyn ja tisleeseen. Lisäksi biodieselissä käytettävän tisleen tarve ei saisi toimia perusteena laajenevalle palmuöljytuotannolle. Parhaimmillaan palmuöljyperäiset osiot tulisi korvata aidosti jäteperusteisilla osioilla.</p>
<p>Ihmisen toiminnan myötä monet eliölajit ovat levinneet luontaisilta esiintymisalueiltaan uusille alueille. Joistakin näistä lajeista on tullut niin kutsuttuja haitallisia vieraslajeja, joilla ei ole uusilla alueilla luontaisia vihollisia. Vieraslajien leviäminen voi rikkoa kokonaisia ekosysteemejä. Vieraslajit ovat yksi suurimmista uhista maailman luonnon monimuotoisuudelle.</p>
<p>Biodiversiteetin paikallinen ja globaali ulottuvuus</p>
<p>Länsimaalaiset ovat kolonialismin kaudesta lähtien suhtautuneet luontoon kotimaassaan eri tavoin kuin globaalissa etelässä. Kansallispuistoja ja reservaatteja on perustettu paikallisten ihmisten elinkeinoista ja toimeentulosta välittämättä, koska länsimaalaisten omistavaan luokkaan kuuluvien ihmisten on ollut ja on edelleen päästävä myyttiseen, neitseelliseen luontoon leijonia metsästämään. Kansallispuistoissa ei niinkään ole ollut kyse luonnon suojelemisesta itseisarvoisesti, vaan välineenä johonkin muuhun. Myös salametsästys on tähän kytkeytyvä, biodiversiteettiin negatiivisesti vaikuttava ilmiö.</p>
<p>Lisäksi moderniin ekokolonialismiin kuuluu päästöjen kompensoiminen globaalista pohjoisesta käsin globaaliin etelään. Puita joko istutetaan alueille, joissa ihmiset asuvat ja jotka joutuvat muuttamaan muualle tai sitten ei kartoiteta riittävästi, mitä lajeja istutetaan ja mitkä lajit voivat menestyä alueella.</p>
<p>Nykypäivänä tähän asetelmaan liittyy kysymys siitä, miten biodiversiteetin suojelemiseen tulisi suhtautua globaalisti ja paikallisesti. On olemassa lajirikkaampia ja lajiköyhempiä alueita ja ekosysteemejä. Lajiköyhästä alueesta esimerkkinä voi toimia tietyt suomalaiset suotyypit, lajirikkaasta esimerkiksi Amazonin viidakko. Globaalin tason tarkastelussa on siis tehokkaampaa keskittyä suojelemaan Amazonin viidakkoa suomalaisten soiden sijasta. Suomen tuleekin kehitysyhteistyöprojekteissaan alkaa painottaa biodiversiteetiltään erityisen rikkaiden hotspot -alueiden suojelemista esimerkiksi kompensaatiomalleja rakentamalla ja tukea tarjoamalla.</p>
<p>Kysymys ei kuitenkaan ole yksinkertainen paitsi yllä kuvatun historian vuoksi, myös siitä syystä, että viidakossa ja suolla vallitsevat omat, ainutlaatuiset ekosysteeminsä ja lajistonsa. Ei voi ajatella, että ne korvaisivat toisensa. Myös suomalaiset suotyypit ansaitsevat tulla suojelluksi.</p>
<p>Suomi on yksi kahdeksasta valtiosta Arktisella alueella. Arktisen alueen luonnon monimuotoisuutta uhkaa erityisesti ilmaston lämpeneminen, joka on alueella moninkertaisesti globaalia keskiarvoa suurempaa. Tähän mennessä arktisen alueen lämpötila on noussut 3,1 astetta, eli kolme kertaa niin paljon kuin maailmassa keskiarvoisesti. Alueella elää vähemmän lajeja kuin matalammilla leveysasteilla, mutta kuitenkin yli 21 000 eri lajia: nisäkkäitä, lintuja, kaloja, selkärangattomia, kasveja ja sieniä.</p>
<p>Amazonian ja Fenno-Skandian pohjoisosissa on myös kummassakin kyse alkuperäiskansojen elinalueista. Alkuperäiskansojen suhtautuminen luonnonvarojen kulutukseen on esimerkki vaihtoehdosta teollistuneiden yhteiskuntien resurssien alati kasvavalle käyttöönottamiselle ja piittaamattomuudelle niiden uusintamisesta. Alkuperäiskansat myös kärsivät monimuotoisuuden paikallisesta köyhtymisestä. Perinteisten elinkeinojen ja elämäntavan vaikeutuminen tai tuhoutuminen jopa uhkaa monen alkuperäiskansojen olemassaoloa. Ilman elämäntapaa ja elinkeinoja ei ole myöskään alkuperäiskansaa. Teollistunut yhteiskuntamalli on nykymuodossaan uhka paitsi luonnolle, myös muille tavoille järjestää ihmisyhteisö. Siksi teollistunut yhteiskuntamallimme kaipaa uudistamista.</p>
<ul>
  <li>Vaikutetaan kansallisesti, EU:ssa ja kansainvälisesti tuotantoketjujen ja maailmankaupan biodiversiteettivaikutusten vähentämiseksi.</li>
  <li>Haitallisten vieraslajien torjuntaan on suunnattava riittävä rahoitus ja työ on koordinoitava.</li>
  <li>Salametsästystä ja ylikalastusta globaalisti ja alueellisesti on ehkäistävä kansainvälisen yhteistyön kautta.</li>
  <li>Onkehitettävä mittareita arvioimaan biodiversiteettijalanjälkeä. Mittareiden tulisi soveltua yksityisen kulutuksen tuotantoketjujen lisäksi arvioimaan myös julkisia hankintoja ja poliittista päätöksentekoa.</li>
  <li>Alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustaminen, saamelaistiedon sisällyttäminen ympäristöpäätöksiin, turva-alueiden luominen maa-alueiden säilyttämiseksi sekä alkuperäiskansojen johtama ennallistaminen ja elvyttäminen ovat tarpeen.</li>
  <li>Arktisen luonnon suojelemisen on oltava yksi Suomen prioriteetti kansainvälisessä yhteistyössä.</li>
  <li>Kehitysyhteistyössä on ryhdyttävä painottamaan biodiversiteetin paikallisia hotspot - alueiden suojelemista kompensaatioiden ja tuen kautta.</li>
</ul>
<h3>Kasvatus</h3>
<p>Ymmärryksemme ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta on muututtava, jotta luonnon monimuotoisuus ei olisi ihmisen toimesta jatkuvasti uhattuna. Ympäristökasvatuksella on keskeinen osuus siinä, että tämä ymmärrys voi kehittyä.</p>
<p>Ympäristökasvatuksen tulisi kasvattaa ymmärrystä ympäristöstä, biodiversiteetistä ja siihen liittyvistä ongelmista, jotta näihin ongelmiin olisi mahdollista vaikuttaa. On myös tärkeää, että ympäristökasvatus aktivoi oppijoita toimimaan ja tarjoaa tapoja, joilla yksilöt ja yhteisöt voivat pyrkiä torjumaan ja hallitsemaan ympäristöongelmia, kuten luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Lapsilla pitää olla oikeus lähiluontoon ja -metsään samalla tavalla kuin lähikouluunkin.</p>
<p>Myös aikuiset tarvitsevat ympäristökasvatusta jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti, koska käsitys ympäristöstä ja ympäristökriisistä kehittyy koko ajan. Ympäristökriisin hoitamista ei voi jättää nykyisten koululaisten sukupolven varaan, sillä aika loppuu kesken. Medialla on suuri vastuu, minkä lisäksi julkisesti olisi tarjottava neuvonta- ja tietopalvelua tiedon popularisoimiseksi ja käytäntöön saattamiseksi.</p>
<p>Informaation lisäksi ihmisille on tarjottava mahdollisuuksia osallistua konkreettisesti ekologisen siirtymän toteuttamiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomessa on ehdotettu ekologisen siirtymän joukkoja, jotka voisivat olla keino tarjota yksilölle hyödyllisiä ja mielekkäitä töitä esimerkiksi metsittämisen, turvemaiden ennallistamisen, kiertotalousinfrastruktuurin ja tiedon jakamisen muodossa.</p>
<p>UNESCOn raportin&quot; mukaan koulutus ei tällä hetkellä tarjoa opiskelijoille tarpeellista tietoa toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tai siihen sopeutumiseksi. Raportissa analysoitujen noin 50 maan opetussuunnitelmissa alle 45% viitattiin ympäristöön ja vain 19% viitattiin biodiversiteettiin. Raportin pohjalta UNESCOn tavoitteena on saada ympäristökoulutus kiinteäksi osaksi jokaisen maan opetussuunnitelmia vuoteen 2025 mennessä.</p>
<p>Ympäristökasvatusta järjestävät Suomessa valtiolliset instituutiot, koulut ja yliopistot, joiden tehtävänä on järjestää virallista, tutkintoihin johtavaa koulutusta. Valtiollisten instituutioiden lisäksi ympäristökasvatusta harjoittavat kolmannen sektorin toimijat, kuten nuoriso- ja ympäristöjärjestöt.</p>
<p>Ympäristökasvatuksen tavoitettavuuden kannalta on tärkeää, että ympäristökasvatusta toteuttavat sekä valtiolliset että kolmannen sektorin toimijat. Järjestöillä on mahdollisuus tavoittaa ihmisryhmiä, jotka eivät ole koulujen oppimisympäristöjen piirissä ja myös toteuttaa ympäristökasvatusta innovatiivisin keinoin.</p>
<p>Opetussuunnitelmassa puhutaan seuraavista käsitteistä: kestävästä kehityksestä, kestävästä elämäntavasta, kestävästä tulevaisuudesta ja ekososiaalisesta sivistyksestä. Kestävyyden peruskäsitteet esiintyvät kahdessa kolmasosassa yläkoulun ja liki puolessa alakoulun oppiainekuvauksista, joten niitä käsitellään suhteellisen kattavasti. Ympäristökasvatuksen käsite kuitenkin puuttuu opetussuunnitelmasta, ja tavoitteet ja eri käsitteiden määrittely voivat olla opettajille epäselviä.</p>
<ul>
  <li>Suomen, kuten jokaisen maan, tulisi liittää ympäristökasvatus opetussuunnitelmiensa vahvaksi ydinkomponentiksi, ja se tulisi liittää osaksi kaikkien aineiden opetusta.</li>
  <li>Ympäristökasvatuksen tulisi olla monitieteellistä ja sen opettaminen tulisi yhdistää muihin oppiaineisiin, kuten taloustieteeseen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin.</li>
  <li>Tulee turvata opettajien ja varhaiskasvattajien valmiudet toteuttaa laadukasta ja kokonaisvaltaista ympäristökasvatusta, erityisesti keskittyen suurimpiin kohtaamiimme ympäristöhaasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, biodiversiteettikattoon ja saastumiseen.</li>
  <li>Aikuisten täydentävää ympäristökasvatusta on edistettävä.</li>
</ul>
<p>Suomeen on perustettava ekologisen siirtymän joukot.</p>
<ul>
  <li>Ympäristökasvatusta harjoittavien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden resurssit tulee turvata.</li>
  <li>Kuntien tulee mahdollistaa lasten ja nuorten koulun ulkopuolella, kuten lähiluonnossa, tapahtuva oppiminen. Kuntien tulisi myös turvata luonnoltaan monimuotoinen viheralueverkosto sekä varata resurssit opetussuunnitelman edellyttämään luokan ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen.</li>
  <li>Ihmisten osallistumista luonnonhoitoon on vahvistettava. Uudet toimintatavat voivat tarkoittaa esimerkiksi ihmisten perustamia ja hoitamia niittyjä, kukkaistutuksia tai harvinaisten kasvien viljelyalueita.</li>
  <li>Esteetöntä pääsyä luontoon on edistettävä poistamalla esteitä, lisäämällä tiedon saavutettavuutta ja luontoon pääsyä myös ilman omaa autoa.</li>
</ul>
<p>&#x27; Euroopan komissio. 2020. COM (2020) 380 final/2 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin osaksi elämäämme.</p>
<p>ii UNESCO (2021) UNESCO urges making environmental education a core curriculum component in all countries by 2025.</p>
<p>Saatavilla: https://en.unesco.org/news/unesco-urges-making-environmental-education-corecurriculum-component-all-countries-2025</p>

<h2>Eläinpoliittinen ohjelma</h2>
<h4>Eläinpoliittinen ohjelma</h4>

<h4>Vasemmistoliiton eläinpoliittinen ohjelma</h4>
<h3>Eläinystävällinen tulevaisuus kaikille – ei harvoille!</h3>
<p>Vasemmistoliitto haluaa tehdä politiikkaa, joka edistää eläinten oikeuksia ja hyvinvointia. Eläinpolitiikka liittyy olennaisesti myös muihin koko ihmiskuntaa koskettaviin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, lajikatoon sekä terveyteen. Eläinpoliittisen ohjelman tarkoitus on tuoda eläimet esille ja tärkeäksi teemaksi osana vasemmistoliiton tekemää yhdenvertaista politiikkaa.</p>
<h4>Johdanto</h4>
<p>Viime vuosikymmenten aikana ymmärrys eläinten kognitiivisista ja sosiaalisista kyvyistä on lisääntynyt nopeasti. Tämä pakottaa ottamaan eläinten hyvinvointiin ja asemaan liittyvät asiat huomioon päätöksenteossa sekä arvioimaan uudelleen käsitystämme eläimistä ja eläinten asemasta yhteiskunnassa. Eläimet ovat tuntevia ja tärkeitä olentoja, joiden hyvinvoinnista vastaaminen kuuluu meille kaikille.</p>
<p>Eläimet on saatava mukaan osaksi Suomen perustuslakia. Tämä mahdollistaa eläinten hyvinvoinnin turvaamisen lainsäädännöllä. Nykyinen lainsäädäntö kaventaa eläinten hyvinvointia eikä takaa lajille ominaisen elämän mahdollisuuksia. Eläinten oikeuksien ei pidä olla irrallinen ja alisteinen asia muille kysymyksille, vaan eläimiä koskevat asiat on tärkeää tuoda muiden asioiden rinnalle tasavertaisina.</p>
<p>Eläimiä ei voida enää ohittaa poliittisissa päätöksissä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Eläimet aivan kuten mekin haluavat elää hyvää ja arvokasta elämää.</p>
<p>Vasemmistoliitto haluaa tehdä eläimiä arvostavaa politiikkaa.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2022_elainpoliittinen-ohjelma-p06-1.jpeg" alt="" width="1103" height="1509" loading="lazy" /></figure>
<h4>1. Eläimet lainsäädännössä</h4>
<p>Eläinten hyvinvointia ja tietoisuutta koskeva tieteellinen tieto on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana ja laajentanut käsitystämme eläinten kyvyistä ja tarpeista. Eläimet ovat tuntevia ja tietoisia olentoja, joilla on fyysisiä ja psyykkisiä tarpeita sekä kyky tuntea positiivisia ja negatiivisia tuntemuksia. Lisääntyneen tiedon myötä eläinten asema on noussut keskeiseksi eettiseksi ja poliittiseksi kysymykseksi.</p>
<p>Suhtautuminen eläimiin on kuitenkin lainsäädännössä ristiriitaista. Erityisesti tuotantoeläimiin suhtaudutaan hyödykkeinä tai raaka-aineina, joihin sovelletaan samanlaista liiketoiminta-ajattelua kuin mihin tahansa tuotantohyödykkeeseen tai teolliseen toimintaan. Eläinten kohtelun pitäisi kuitenkin perustua eläinten tietoisuuteen ja mielen kykyyn tuntea positiivisia ja negatiivisia tunteita.</p>
<p>Eläimen itseisarvo ja kunnioittamisen tarve on tunnustettu uudessa EU-lainsäädännössä ja useissa uudemmissa Euroopan maiden kansallisissa eläinsuojelusäädöksissä. Eläimen itseisarvon tunnustaminen edellyttää eläinten näkökulman sekä sen huomioimista, miten ja missä tarkoituksissa eläimiä voidaan käyttää ja missä tarkoituksissa eläimen elämä voidaan päättää.</p>
<ul>
  <li>Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen päätöksenteon perustana on kaikkien eläinten itseisarvo, joka on riippumaton eläimen taloudellisesta tai muusta arvosta ihmiselle.</li>
  <li>Eläinten suojelua ja asemaa yhteiskunnassa parannetaan säätämällä eläinten perusoikeudet perustuslakiin.</li>
  <li>Muu eläimiä koskeva lainsäädäntö, esimerkiksi metsästystä, kalastusta ja vieraslajeja koskeva lainsäädäntö ei saa olla ristiriidassa eläinten suojelua tai perusoikeuksia määrittelevän lainsäädännön kanssa.</li>
</ul>
<h4>2. Eläimet ruoantuotannossa</h4>
<p>Tuotantoeläimiä koskeva lainsäädäntö ei turvaa nautojen, sikojen, kanojen eikä broilereiden hyvinvointia eläintiloilla. Tuotantoeläimet eivät pysty toteuttamaan itseään lajille luontaisella tavalla ja myös osa hoitotoimenpiteistä, kuten porsaiden kirurginen kastraatio sekä vasikoiden nupoutus, tuottaa eläimille kipua. Lainsäädäntö sallii edelleen tuotantoeläinten pitämisen kytkettynä tai häkissä. Tämä estää tuotantoeläinten hyvinvoinnille keskeistä sosiaalisuutta, liikkumista ja virikkeellistä elämää.</p>
<p>Tilojen suuret tuotantoeläinmäärät tekevät eläinten yksilöllisestä hoidosta ja hyvinvoinnin turvaamisesta mahdotonta. Esimerkiksi raajojen epämuodostumat, erilaiset tulehdukset sekä kannibalismi ovat isoja hyvinvointiongelmia eläinteollisuudessa. Tuotantoeläinten määrä ja lomittajien vaikea saatavuus voivat johtaa myös tilallisten ahdinkoon.</p>
<p>Keskeisin toimenpide tuotantoeläinten hyvinvoinnin toteutumiselle on siirtyminen kasviperäiseen ruoantuotantoon maataloustukia kohdentamalla.</p>
<p>Siirtyminen kasviperäiseen ruuantuotantoon vähentää tuotantoeläinten määrää, on tuotantoeläimiä arvostavaa ja on ympäristöystävällisempi valinta.</p>
<ul>
  <li>Vähennetään tuotantoeläinten määrää ja siirrytään kasviperäiseen ruoantuotantoon uudistamalla maatalouden tukipolitiikkaa.</li>
  <li>Julkisissa hankinnoissa siirrytään kasvipohjaiseen ruokaan.</li>
  <li>Tuotantoeläinten liikkumista estävät rakenteet, kuten häkit tai parret, tulee kieltää.</li>
</ul>
<h4>3. Turkistarhaus</h4>
<p>Turkistarhauksessa esiintyy paljon eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia, kuten fyysisiä sairauksia, epämuodostumia sekä stereotyyppistä käyttäytymistä. Epäkohtien vuoksi julkinen mielipide on muuttunut kielteiseksi turkistarhausta kohtaan. Kyselytutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista ei hyväksy nykymuotoista turkistarhausta.</p>
<p>Suomessa turkistarhojen määrä on laskenut tasaisesti. Useat Euroopan maat ovat jo kieltäneet turkistarhauksen. Lisäksi monet vaatetusalan yritykset ovat sitoutuneet luopumaan turkisten käytöstä mallistoissaan. Tämä on johtanut siihen, että turkistarhauksen taloudellinen kannattavuus on laskenut voimakkaasti. Viimeisimmät turkishuutokaupat ovat olleet taloudellisesti kannattamattomia.</p>
<p>Vuonna 2019 vasemmistoliitto teki päätöksen turkistarhauksesta luopumisen puolesta siirtymäajalla. Tavoitteena on luopua turkistarhauksesta ja tukea tarhaajien siirtymistä muille aloille.</p>
<p>Vasemmistoliiton on tärkeä edistää aktiivisesti turkistarhauskiellon etenemistä osaksi lainsäädäntöä Suomessa ja koko Euroopassa.</p>
<ul>
  <li>Turkistarhaus on kiellettävä Suomessa ja koko Euroopassa.</li>
  <li>Turkistarhausta koskevassa päätöksenteossa talouskysymysten rinnalle on nostettava alaan liittyvät eettiset epäkohdat.</li>
  <li>Turkisalan harjoittajia on tuettava siirtymisessä muille aloille. Laaditaan kansallinen suunnitelma ja aikataulu turkistarhauksen lakkauttamiselle sisältäen luopumisjärjestelmän tarhaajille.</li>
</ul>
<h4>4. Luonnonvaraiset eläimet</h4>
<p>Luonnonvaraisille villieläimille on taattava mahdollisuus elää lajille ominaista elämää osana ekosysteemiä. Jokaisella lajilla on oma paikkansa ja merkityksensä. Kaikkia luonnonvaraisia eläimiä on kohdeltava elämää kunnioittavasti ja siten, että millekään lajille ei tuoteta eläinsuojelulain mukaisesti tarpeetonta kärsimystä.</p>
<p>Luonnonvaraisten eläinten suurimpia hyvinvointia uhkaavia tekijöitä ovat elintilan kaventuminen, rakentaminen sekä metsästys. Vasemmistoliiton tavoitteena on eläimen ja ihmisen rauhanomainen rinnakkaiselo ja riskien ennaltaehkäisy.</p>
<p>Ensisijaisia toimenpiteitä ovat uhanalaisten lajien metsästyskielto, pyyntirautojen käytöstä luopuminen, salametsästyksen kitkeminen sekä neutraali suhtautuminen vieras- ja tulokaslajeja kohtaan. Suomessa erityistä huolta aiheuttaa susi. Myös sudelle on annettava mahdollisuus elää lajille ominaista laumaelämää koko Suomessa.</p>
<ul>
  <li>Kielletään uhanalaisten lajien metsästäminen.</li>
  <li>Lisätään resursseja salametsästyksen kitkemiseksi.</li>
  <li>Tavoitteeksi ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten rauhanomainen rinnakkaiselo.</li>
  <li>Turvataan löytöeläintoiminnan resurssit koko Suomessa myös luonnonvaraisille eläimille.</li>
</ul>
<h4>5. Eläimet tieteessä ja tutkimuksessa</h4>
<p>Suomessa käytetään vuosittain yli 100 000 koe-eläintä. Pääasiallisesti eläinkokeita tehdään yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa sekä lääke- ja kemianteollisuudessa, joissa eläimiä käytetään biologisessa, psykologisessa ja lääketieteellisessä perustutkimuksessa sekä lääkkeiden ja kemikaalien vaikutuksen testaamisessa. Suomessa koe-eläiminä käytetään kaloja, hiiriä, rottia, kaneja, marsuja, koiria, sikoja, hevosia, lampaita ja kanoja. Koe-eläimet elävät virikkeettömissä ja ahtaissa tiloissa, joissa niillä ei ole riittävästi mahdollisuuksia liikkumiseen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen. Eläinkokeet aiheuttavat eläimille kärsimystä kuten kipua, stressiä ja pelkoa.</p>
<p>EU:n ja Suomen voimassa oleva eläinkoelainsäädäntö vaatii jo nyt, että eläinkokeita korvaavia menetelmiä on käytettävä aina ensisijaisena vaihtoehtona. EU:n eläinkoedirektiivin lopullisena tavoitteena on korvata kaikki elävillä eläimillä tieteelliseen tarkoituksiin ja opetustarkoituksiin tehtävät toimenpiteet heti, kun se on tieteellisesti mahdollista. Eläinkokeita voidaan korvata esimerkiksi kudosviljelmillä, tietokonemallien ja epidemiologisten tutkimusten avulla sekä vapaaehtoisilla ihmisillä tehtävillä kliinisillä tutkimuksilla. Eläinkokeettomia tutkimusmenetelmiä kehittävät muun muassa ECVAM (EU Reference Laboratory for alternatives to animal testing) ja Tampereen yliopistossa toimiva FHAIVE (Finnish Hub for Development and Validation of Integrated Approaches).</p>
<p>Vasemmistoliiton tavoitteena on eläinkokeista luopuminen. Tavoitetta kohti päästää koe-eläinten määrää vähentämällä ja siirtymällä julkisissa hankinnoissa eläinkokeettomiin tuotteisiin. EU-tasolla edistetään tiukempia rajoituksia koe-eläinten käyttöön.</p>
<ul>
  <li>Tavoitteena on mahdollisimman nopea eläinkokeista luopuminen.</li>
  <li>Eläinkokeiden vaihtoehtomenetelmien tutkimukseen ja kehittämiseen on taattava riittävät resurssit.</li>
  <li>Julkisissa hankinnoissa tulee siirtyä eläinkokeettomiin tuotteisiin.</li>
</ul>
<h4>6. Eläimet viihteessä</h4>
<p>Eläimiä käytetään viihteenä muun muassa sirkuksissa, delfinaarioissa, eläintarhoissa ja erilaisissa kilpailuissa kuten raveissa. Eläinten viihdekäytössä korostuu eläimen ulkonäkö, viihdyttämis- ja kilpailukyky sekä taloudellisen voiton tavoittelu eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Viihteessä eläinten elämä on usein stressaava, ahdas ja virikkeetön. Eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat jäävät helposti huomaamatta ja valvonta on puutteellista.</p>
<p>Vasemmistoliitto on kriittinen eläinten viihdekäyttöä kohtaan. Tavoitteena on viihdekäytön rajoittaminen ja eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Eläinten lajille ominainen käyttäytyminen on taattava. Eläintarhojen ensisijaisen tehtävän pitäisi olla uhanalaisten eläinten suojelu ja eläin- ja luonnonsuojelukasvatus. Eläintarhoissa on perusteltua pitää ainoastaan uhanalaisia, väliaikaista hoitoa tai turvapaikkaa tarvitsevia eläimiä.</p>
<ul>
  <li>Eläinten käyttö sirkuksissa on kiellettävä.</li>
  <li>Eläintarhojen tulee keskittyä eläin- ja luonnonsuojelukasvatukseen ja pitää vain uhanalaisia eläimiä.</li>
  <li>Kilpailutoiminnassa on tehostettava eläinten hyvinvoinnin valvontaa.</li>
</ul>
<h4>7. Seuraeläimet</h4>
<p>Suhde lemmikkieläimiin on tärkeä osa ihmisen suhdetta muihin lajeihin. Nykyiseen lemmikkieläimen pitoon liittyy kuitenkin monia ongelmia. Kissakriisi eli kissojen hylkääminen ja villien kissapopulaatioiden muodostuminen, pentutehtailu, lemmikkieläinten jalostus, rankaisuun perustuva eläinten koulutus ja eksoottiset lemmikit ovat keskeisiä kärsimyksen aiheuttajia lemmikkieläimille.</p>
<p>Velvoite koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä tulee voimaan vuonna 2023. Myös kissat pitää sisällyttää velvoitteeseen, jotta ne eivät joutuisi heitteille. Eläinten jalostuksessa ulkonäkötoiveet tai tuotantotavoitteet eivät saa mennä eläimen terveyden ja hyvinvoinnin edelle. Jalostuksellisen kasvattamisen tulee aina lähteä eläimen hyvinvoinnista, oli laji mikä tahansa. Eläinten koulutuksessa tulee käyttää vain positiivisen vahvistamisen metodeja. Koulutustilanteet eivät saa aiheuttaa eläimelle pelkoa, ahdistusta tai kipua. Rankaisemiseen perustuva eläinten koulutus on kriminalisoitava.</p>
<p>Lemmikkieläimiksi saa ottaa vain eläimiä, jotka ovat sopeutuneet elämään ihmisen kanssa. Monelle eläinlajille on mahdotonta taata hyvät elinolosuhteet vankeudessa. Monesta lajista ei myöskään tiedetä tarpeeksi, jotta voitaisiin todeta eläimen sopeutuvan vankeudessa elämiseen. Sallituista lemmikkieläimistä on säädettävä positiivilista. Tämän lisäksi Suomessa on otettava käyttöön lemmikkiajokortti, joka varmistaa, että eläin saa asianmukaisen hoidon.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2022_elainpoliittinen-ohjelma-p11-1.jpeg" alt="" width="1104" height="1487" loading="lazy" /></figure>
<p>Lemmikkieläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on lisättävä tiedotusta ja asennekasvatusta sekä eläinsuojelutoimijoiden resursseja on vahvistettava. Lisäksi eläinten salakuljetuksesta sekä eläinsuojelurikoksista aiheutuvia rangaistuksia on kovennettava.</p>
<ul>
  <li>Otetaan käyttöön lemmikkieläinajokortti edistämään vastuullista ja välittävää suhtautumista eläimiä kohtaan.</li>
  <li>Koirien lisäksi kissoille on määrättävä pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti kissakriisin ratkaisemiseksi.</li>
  <li>Eläimen hyvinvoinnille haitallinen jalostustoiminta on kiellettävä.</li>
  <li>Lemmikkieläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on säädettävä positiivilista.</li>
</ul>
<h4>8. Eläimet ja viranomaiset</h4>
<p>Viranomaisvastuu eläinten hyvinvoinnin turvaamisesta on hajanaista ja vastuu jakautuu maantieteellisesti ja hallinnollisesti epätasaisesti. Poliisin, erävalvonnan ja rajavartioston tieto ja taito eläinsuojeluvalvonnasta ei riitä takaamaan eläinsuojelurikosten ennaltaehkäisyä kaikkialla Suomessa.</p>
<p>Eläinten kaltoinkohtelu eläintiloilla ja turkistarhoilla sekä luonnonvaraisten villieläinten salametsästys osoittavat, että eläinten hyvinvoinnin valvonta on riittämätöntä. Tämä johtuu rahoituksen ja koulutuksen puutteesta.</p>
<p>Vasemmistoliiton tavoite on turvata ja vakauttaa eläinten hyvinvointi osaksi oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Eläimille on taattava hyvä elämä, jossa oikeus käyttäytyä lajille ominaisella tavalla toteutuu. Ilman riittäviä resursseja ja osaamista tätä ei voida turvata viranomaistyönä.</p>
<p>Eläintuotannossa olevien eläinten ja villieläinten suojelua on tehostettava. Vastuuta ja resursseja on keskitettävä ja selkiytettävä. Eläinsuojeluasiamiehen ja eläinpoliisin virat sekä muut eläinten hyvinvointia edistävät virat on saatava lakisääteisiksi.</p>
<ul>
  <li>Eläinten hyvinvointia edistävälle viranomaistyölle on taattava riittävät resurssit maanlaajuisesti.</li>
  <li>Taataan eläinlääkärien, myös päivystävien eläinlääkärien resurssit koko Suomessa.</li>
  <li>Taataan kunnallisten eläinlääkärikulujen maksuttomuus vähävaraisille.</li>
  <li>Eläinsuojeluasiamiehen ja eläinpoliisin virat on saatava lakisääteisiksi.</li>
  <li>Poliisin, tuomioistuinten jäsenten, erävalvonnan ja rajavartioston koulutuksessa on lisättävä eläinsuojeluun liittyviä opintoja.</li>
  <li>Suomeen on saatava väestönsuojia, joihin voi ottaa lemmikin mukaan.</li>
</ul>
<h4>9. Metsästys ja kalastus</h4>
<p>Metsästys ja kalastus ovat harrastustoimintaa, jossa keskeisimpiä epäkohtia ovat salametsästys, metsästysraudat ja -ansat sekä trofeemetsästys. Salametsästys kohdistuu usein suurpetoihin, ja toiminta on usein suunniteltua sekä järjestelmällistä. Metsästyksen yhteydessä käytettäviin rautoihin voi joutua myös muita eläimiä kuin mille raudat on tarkoitettu. Metsästysmatkailu on julmaa villieläimiä hyödyntävää liiketoimintaa, joka tapahtuu pääsääntöisesti Afrikassa. Metsästysmatkailussa taataan varma saalis, josta muistoksi metsästysturisti saa eläimen trofeen eli osan eläimestä.</p>
<p>Kalastuksessa kalojen tarpeita ja hyvinvointia ei oteta riittävästi huomioon. Vapaa-ajan kalastuksessa ongelmia ovat esimerkiksi pyydystä ja päästä -kalastus sekä se, että kaloja ei lopeteta välittömästi. Kaloja jätetään myös tukehtumaan.</p>
<p>Luonnonvaraiset villieläimet ja kalat ovat tuntevia sekä itseisarvoisia olentoja. Metsästyksen epäkohtiin on puututtava lisäämällä erävalvontaa ja kieltämällä kipua aiheuttavat metsästysraudat. Metsästyskoirien luolakoirakokeet ja luolametsästys on kiellettävä ja luonnonsuojelulakiin on kirjattava trofeiden eli metsästysmuistojen maahantuontikielto.</p>
<p>Metsästyksestä ja kalastuksesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Metsästys ja kalastus ovat kuitenkin lähempänä luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden suojelua kuin taloutta. Tämän vuoksi ne pitäisi siirtää ympäristöministeriön vastuulle.</p>
<ul>
  <li>Vastuu metsästys- ja kalastusasioiden hallinnoinnista on siirrettävä maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriölle.</li>
  <li>Salametsästyksen kaltaiseen piilorikollisuuteen pitää puuttua valvontaa tehostamalla.</li>
  <li>Trofeiden eli eläinten osien maahantuontikielto on kirjattava osaksi luonnonsuojelulakia.</li>
  <li>Verkkokalastuskieltoa on pidennettävä heinäkuun loppuun saakka.</li>
  <li>On edistettävä vaelluskalojen nousemisen esteiden purkamista joista.</li>
  <li>Vesivoiman tuotannossa on edellytettävä kalateiden rakentamista nykyistä järjestelmällisemmin ja harkittava, kestääkö alueen vesistö ja Suomen biodiversiteetti ylipäätään suunnitteilla olevaa hanketta.</li>
  <li>Virtavesien vapauttamista ja kunnostamista on jatkettava ja työtä on rahoitettava pitkäjänteisesti valtion budjetista.</li>
  <li>Kalateissä on suosittava ensisijaisesti luonnonmukaisia ratkaisuja teknisten sijaan.</li>
  <li>Tenojoen lohikannat on turvattava mitoittamalla kalastus kantokyvyn mukaiseksi ja tarvittaessa kieltämällä kalastus määräaikaisesti. Vähäinen kalastus joella kuuluu ensi sijassa saamelaisille.</li>
</ul>
<h4>10. Eläimet ja ympäristö</h4>
<p>Elämme keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa ja ilmastokriisiä. Nykyisellä eläintuotannolla ja maataloudella on erityisen suuri vaikutus ympäristön saastumiseen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja elinympäristöjen pirstoutumiseen. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi Itämeren rehevöitymisenä ja maailmanlaajuisesti sademetsien hakkaamisena.</p>
<p>Kymmeniä miljardeja eläimiä teurastetaan maailmanlaajuisesti ihmisen ruokailutottumusten vuoksi. Lihantuotanto kuluttaa valtavia määriä vettä ja maapinta-alaa rehun viljelyssä ja karjan laidunnuksessa verrattuna kasviperäisen proteiinin tuotantoon. Vastaavasti muiden eläinperäisten proteiinilähteiden kuten maitotuotteiden kasvihuonepäästöt ovat moninkertaiset verrattuna ravintoarvoiltaan vastaaviin kasviperäisiin tuotteisiin. Tämä pätee niin kotimaiseen kuin ulkomaiseen eläintuotantoon.</p>
<p>Eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämisen kannalta on tärkeää, että kasviperäistä ruoantuotantoa lisätään ja tehostetaan huomattavasti. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tarkoittaa luopumista metsien avohakkuista. Itämeren rehevöitymistä ehkäistään luopumalla turkistarhauksesta ja vähentämällä eläintilojen eläinten määrää.</p>
<ul>
  <li>Laji- ja luontokato on pysäytettävä ja avohakkuista on luovuttava.</li>
  <li>Suojelualueiden määrää on kasvatettava.</li>
  <li>Eläinpolitiikka on nostettava ympäristöpolitiikan rinnalle tasavertaisena kysymyksenä.</li>
</ul>
<h3>Viitteet</h3>
<ol class="pdf-footnotes">
  <li><strong>KANNEN KUVA YERLIN MATU / UNSPLASH</strong></li>
  <li><strong>Vasemmistoliitto 2022</strong></li>
  <li><strong>KUVA ANNIE SPRATT / UNSPLASH</strong></li>
  <li><strong>KUVA JOSS WOODHEAD / UNSPLASH</strong></li>
</ol>

<h2>Nuorisorikollisuusohjelma</h2>
<ul>
  <li>VASEMMISTOLIITON RATKAISUT NUORISORIKOLLISUUTEEN PUUTTUMISEKSI JA SEN EHKÄISEMISEKSI</li>
</ul>
<h5>Vasemmistoliiton nuorisorikollisuusohjelma</h5>

<h4>Vasemmistoliiton nuorisorikollisuusohjelma</h4>
<h3>Hyvinvoinnilla rikollisuutta vastaan</h3>
<ul>
  <li>VASEMMISTOLIITON RATKAISUT NUORISORIKOLLISUUTEEN PUUTTUMISEKSI JA SEN EHKÄISEMISEKSI</li>
</ul>
<h4>Tavoitteet</h4>
<p>KRIMINAALIPOLITIIKAN ON PERUSTUTTAVA TUTKITTUUN TIETOON.</p>
<ol>
  <li>Valtakunnallisia nuorisorikollisuuden seurantamittareita on kehitettävä, jonka lisäksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta nuorisorikollisuuteen tulee arvioida säännöllisesti. Toimenpiteiden vaikuttavuutta tulee tarkastella nuorisorikollisuuden juurisyiden kannalta. Keskeisiä näkökulmia ovat muun muassa syrjäytymisen, eriarvoisuuden ja uhrikokemusten vähentäminen, palveluiden oikea-aikainen ja oikeanlainen kohdentuminen sekä tuen riittävyys niin lasten, nuorten kuin huoltajien kannalta. Tarvitsemme myös lisää tutkimusta erityisesti sosiaalihuollon palveluiden toimivuuden ja nuorisorikollisuuden välisestä yhteydestä.­</li>
  <li><strong>ERIARVOISUUTTA, KOULUKIUSAAMISTA JA SEGREGAATIOKEHITYSTÄ ON VÄHENNETTÄVÄ. </strong>Erityisesti varhaiskasvatuksen, koulujen, perhe- ja lastensuojelupalveluiden, mielenterveys- ja päihdepalveluiden sekä mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien saavutettavuuteen ja laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Hyvinvointialueiden tulee tehdä tiivistä keskinäistä yhteistyötä rikoksilla oireilevien lasten ja nuorten palvelutarjonnassa olevien alueellisten erojen kaventamiseksi. Monikulttuurisuutta, väestösuhteita ja rasismia tulee tarkastella kaksisuuntaisena integraationa, jossa myös yhteiskunta muuttuu omaksumalla vahvemmin kulttuurisen monimuotoisuuden huomioivia toimintamalleja – tämä on tärkeää erityisesti koulutusjärjestelmässä. Suomen kielen oppimisen tukea tulee kehittää entisestään. Lisäksi tulee tunnistaa ja puuttua vahvemmin koulukiusaamiseen sekä rasismiin. Myös lasten ja nuorten vertaisryhmien toiminnan tukeminen on tärkeää.</li>
  <li><strong>KOULUTUS- JA SOSIAALIPOLITIIKAN ONNISTUMISET LUOVAT EDELLYTYKSET TOIMIVALLE KRIMINAALIPOLITIIKALLE. </strong>Vakavilla rikoksilla oirehtivat tarvitsevat tuekseen monialaista yhteistyötä, jonka kehittämistä tulee jatkaa. Tarvitsemme vahvempaa rikoserityistä osaamista niin oppilashuollon ammattilaisten keskuudessa, sosiaalipalveluissa kuin esimerkiksi lasten asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden työssä. Syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille tulee tarjota pitkäkestoista intensiivistä tukea sekä erityispalveluita. Syrjäytymistä ehkäisevien palveluiden sirpaleisuutta tulee korjata valtakunnallisen strategian avulla. Syrjäytymistä torjutaan myös vahvistamalla perheiden hyvinvointia ja vanhemmuuden tukea – esimerkiksi teini-ikäisten vanhempia voitaisiin auttaa perustamalla perheneuvoloiden yhteyteen ’teinineuvoloita’.</li>
  <li><strong>NUORTEN TUTKINTARYHMIEN VALTAKUNNALLISTAMINEN HELSINGIN POLIISILAITOKSEN MALLIN MUKAISESTI.</strong> Helsingin poliisiin on perustettu vuonna 2018 nuorisoryhmä, joka tutkii keskitetysti kaikki alle 18-vuotiaiden rikokset yhteistyössä ennalta estävän toiminnon kanssa.</li>
</ol>
<p><strong>LISÄTÄÄN KATUSOVITTELUA ERI PUOLELLA SUOMEA. </strong>Katusovittelu</p>
<ol>
  <li>on menettely, joka perustuu varhaiseen ja korjaavaan puuttumiseen sekä konfliktinratkaisutaitojen kehittämiseen. Menettelyssä tarjotaan kasvatusalan ammatillisen tukea sovittelun osapuolille koko prosessin ajaksi. Lisäksi siinä varmistetaan nuorten sekä heidän perheidensä sitoutuminen menettelyyn.</li>
  <li><strong>JOKAISELLA NUORELLA RIKOKSENTEKIJÄLLÄ TULEE OLLA PÄÄSY ANKKURITOIMINNAN ASIAKKAAKSI. </strong>Sosiaali- ja terveystoimen, poliisin ja nuorisotoimen rahoitus on turvattava toiminnan järjestämisen takaamiseksi ja kehittämiseksi. Jokaisella nuorella rikoksentekijällä kaikilla hyvinvointialueilla tulee olla pääsy Ankkuritoiminnan asiakkaaksi.</li>
</ol>
<p><strong>POLIISIN EXIT-TOIMINTAA TULEE VAHVISTAA. </strong>EXIT-toiminnalla ennalta</p>
<ol>
  <li>estetään vakavaa rikollisuutta ja siitä koituvia haittoja sekä väkivaltaista ääriajattelua. Toiminnan keskiössä on asiakkaan irtautuminen haitallisista ympäristöistä ja ajatusmalleista.</li>
  <li><strong>LASTENSUOJELUN VALMIUKSIA AUTTAA VAKAVILLA RIKOKSILLA OIREILEVIA LAPSIA TULEE VAHVISTAA.</strong> Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten todellinen palvelutarve tulee arvioida ja heille suunnattujen palveluiden tulee vastata tätä tarvetta. Sijoituspaikasta karanneen lapsen hyvinvoinnin turvaaminen on keskeisin näkökulma, kun arvioidaan sijoituspaikkojen käytössä olevien keinojen riittävyyttä. Aikuisten ammattilaisten pysyvyyttä nuorten arjessa vahvistetaan takaamalla riittävät sijaishuollon resurssit. Erityisen huolenpidon jaksojen mahdollisia lainsäädännöllisiä muutostarpeita tulee arvioida. Arviointia tulee tehdä erityisesti interventioiden ajallisen keston sekä intervention jälkeisen palvelujatkumon näkökulmasta. Vaikuttavuusarviointeja tulee tehdä myös kaikkien muiden lastensuojelun palveluiden osalta. Toimintaa on arvioitava erityisesti niiden nuoren näkökulmasta, jotka vaarantavat vakavasti henkeään, kehitystään tai terveyttään. Lisäksi on tärkeää kehittää lastensuojelun sekä lasten- ja nuortenpsykiatrian välistä yhteistyötä.</li>
  <li><strong>LASTENSUOJELUN JA RIKOSSEURAAMUSLAITOKSEN VÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ TULEE MALLINTAA VALTAKUNNALLISELLA TASOLLA LASTENSUOJELU- JA RIKOSPROSESSIEN YHTEENSOVITTAMISEKSI. </strong>Myös ehdottoman vankeustuomion suorittamista lastensuojelulaitoksessa on tarpeen selvittää.</li>
  <li><strong>NUORILLE TULEE TAATA TURVALLINEN ELINYMPÄRISTÖ. </strong>Erityisesti koulujen tulee olla turvallisia ja väkivallattomia paikkoja kaikille lapsille ja nuorille. Tällä hetkellä alle 15-vuotiaista väkivaltarikoksen uhreista suurin osa on kohdannut väkivaltaa nimenomaan kouluympäristössä. Turvallisten aikuisten määrän lisäämisen ja nuorisotyöntekijöiden läsnäolon vahvistamisen lisäksi tarvitsemme panostuksia jalkautuvaan nuorisotyöhön sekä poliisin ennalta estävään toimintaan kaikissa nuorten elinympäristöissä. Nuoret tarvitsevat monipuolisia ja saavutettavia kokoontumispaikkoja, jotka ovat avoimia myös yhteiskunnallisten kriisien keskellä</li>
</ol>
<ul>
  <li>tällaisissa olosuhteissa kodin ulkopuolisten turvallisten paikkojen tarve korostuu monen lapsen ja nuoren kohdalla. Yleisesti ottaen meidän tulee vahvistaa nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia niin omassa elämänpiirissään kuin yhteiskunnassa laajemmin.</li>
</ul>
<ol>
  <li><strong>ENSISIJAISENA RANGAISTUSJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISEN TOIMENPITEENÄ TULEE ARVIOIDA NYKYISTEN RANGAISTUSTEN VAIKUTTAVUUTTA.</strong> Tarvittavia lainsäädäntömuutoksia tulee toteuttaa etenkin niiden olemassa olevien rangaistusten osalta, joiden käyttöaste on matala lainsäädännöllisistä tai -tulkinnallisista syistä. Nuorisorangaistus on tällä hetkellä yksi esimerkki tällaisesta rangaistuksesta.</li>
  <li><strong>RANGAISTUSJÄRJESTELMÄN MUUTOKSISSA TULEE KIINNITTÄÄ ERITYISTÄ HUOMIOTA RANGAISTUKSESTA SAATAVAN HYÖDYN SEKÄ SIITÄ AIHEUTUVIEN HAITTOJEN VÄLISEEN SUHTEESEEN. </strong>Haittoja tulee tarkastella niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta sekä lapsen edun toteutumisen näkökulmasta. Rangaistusjärjestelmän muutoksissa on kiinnitettävä lasten ja nuorten osalta erityistä huomiota sellaisiin vaikutuksiin, jotka kasvattavat rikoksen uusimisriskiä tai heikentävät henkilön psyykkistä, fyysistä tai sosiaalista hyvinvointia.</li>
  <li><strong>RIKOSLAINSÄÄDÄNTÖÄ TULEE TARKASTELLA ALAIKÄISEN HYVÄKSIKÄYTÖN NÄKÖKULMASTA. </strong>Katujengien väkivaltaan ja muuhun rikollisuuteen liittyy yhtenä ilmiönä alaikäiset jäsenet, jotka altistuvat muita jäseniä helpommin monenlaiselle hyväksikäytölle. Alaikäisten eri muodoissa ilmenevä hyväksikäyttö rikollisessa toiminnassa sekä rikosten teettäminen alaikäisellä tulee ottaa laajempaan rikosoikeudelliseen tarkasteluun. Tarkastelussa tulee kiinnittää huomiota ensisijaisesti hyväksikäytön estämiseen.</li>
  <li><strong>TERÄASE- JA AMPUMA-ASELAINSÄÄDÄNTÖÄ SEKÄ NIIDEN MUUTOSTARPEITA TULEE ARVIOIDA. </strong>On tarpeellista tarkastella, onko lainsäädännöllisin keinoin mahdollista puuttua alaikäisten kohdalla teräaseiden ostamiseen kivijalka- tai verkkokaupoista. Tarvitsemme tarkempaa tietoa laittomien ampuma-aseiden todellisesta määrästä Suomessa. Myös laillisten ja laittomien aseiden välistä yhteyttä on selvitettävä etenkin nuorten ja alaikäisten haltuun päätyvien aseiden osalta. Osana laittomien aseiden määrän vähentämistä ja lainsäädännön muutostarpeiden arviointia on tärkeää tunnistaa ja puuttua myös 3D-tulostettavien aseiden valmistamisen kehittymiseen.</li>
  <li><strong>UHRITUTKIMUKSIIN ON PANOSTETTAVA TULEVAISUUDESSA ENEMMÄN.</strong> Meidän tulee selvittää keinoja, joilla voimme ehkäistä paremmin rikoksen uhriksi joutumista. Erityisesti alaikäisen uhrin asemaa ja lapsen edun toteutumista rikosoikeusprosessissa on selvitettävä. Lasten ja nuorten tietämystä omista oikeuksistaan on lisättävä: tieto auttaa tunnistamaan entistä paremmin tilanteita, joissa henkilö on joko joutunut tai on vaarassa joutua rikoksen uhriksi.</li>
  <li><strong>LAILLISUUSKASVATUSTA JA MUUTA NUORTEN OIKEUSTURVAA VAHVISTAVIEN TEEMOJEN KÄSITTELYÄ TULEE LISÄTÄ VARHAISKASVATUKSESSA JA KOULUISSA.</strong> Tällaisia nuorten ja lasten kanssa käsiteltäviä teemoja voivat olla esimerkiksi päihteet, kiusaamisen monet ilmenemismuodot ja -ympäristöt sekä väkivalta niin fyysisessä, psyykkisessä, taloudellisessa kuin seksuaalisessa muodossaan.</li>
</ol>
<h4>1. Johdanto</h4>
<p>Keskustelu nuorisorikollisuudesta on yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden parantamisen kannalta tärkeää ja välttämätöntä. Rikoksista seuraa yhteiskunnalle laajoja, eri tavoin näkyviä haittoja ja kustannuksia, joiden vuoksi lasten ja nuorten rikolliseen käyttäytymiseen tulee suhtautua erittäin vakavasti. <strong> Suurin osa nuorista rikoksentekijöitä ei jatka rikosten tekemistä aikuisuudessa, mutta toistuvasti rikoksiin syyllistyvien aikuisten rikoskierre on kuitenkin yleensä alkanut jo nuoruudessa. </strong>Siksi nuorten rikollisuuden ennaltaehkäisy on tärkein yhteiskunnan kokonaisrikollisuutta vähentävä tekijä <strong>[1]</strong>.</p>
<p>Eniten haittaa nuorisorikollisuudesta on ennen kaikkea nuorille itselleen ja heidän läheisilleen. Lasten ja nuorten rikollinen käyttäytyminen on aina merkki yhteiskunnan palvelu- ja tukijärjestelmän epäonnistumisesta. <strong>On tärkeää ymmärtää, että rikoksiin syyllistyneet lapset ja nuoret ovat aina tuen tarpeessa. </strong>Herkän ja ainutkertaisen elämänvaiheen vuoksi on erityisen tärkeää, että heihin kohdistuvat toimenpiteet ovat oikea-aikaisia, tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia. Näiden kriteerien täyttyessä on todennäköisempää, että toimenpiteillä on pitkälle kantavia positiivisia vaikutuksia myös aikuisuudessa tehtävien rikosten esiintyvyyteen.</p>
<p>Kaikkeen nuorisorikollisuuteen ei voida puuttua samanlaisilla keinoilla, mutta nuorisorikollisuuden juurisyistä voidaan löytää paljon yhteisiä tekijöitä, joihin voimme puuttua. Yleisesti ottaen voimme ajatella, että ennaltaehkäisevät keinot ovat samoja kaikkien lasten ja nuorten kohdalla. Kuitenkin rikoksilla oirehtivien lasten ja nuorten kohdalla toimien tehokkuutta tulee arvioida yksilöllisten elämän- ja perhetilanteiden kautta. Myös rikollisen toiminnan vakavuus vaikuttaa siihen, millaisia interventioita tai rikosoikeudellisia seuraamuksia on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista käyttää.</p>
<p>Nuorisorikollisuus ei ole yhteiskunnallisesti uusi huolenaihe – päinvastoin. Historiallisesti tarkasteltuna nuorten rikollisuuteen tai häiriökäyttäytymiseen liitetty julkinen huoli on erittäin tavallista. Keskustelu on myös yleensä melko vahvasti moraalisesti latautunutta. On yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta vahingollista, jos aihepiiriä koskevassa keskustelussa tai politiikkatoimien suunnittelussa ei pystytä riittävästi näkemään ilmiön moniulotteisuutta.</p>
<p>Kun tunnemme yhteiskunnallisia ilmiöitä syvällisesti tutkittuun tietoon perustuen, voimme myös vastata niihin parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän periaatteen tärkeys korostuu erityisesti lapsia ja nuoria koskevissa päätöksissä. <strong>Tarvitsemme eettistä poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua, jossa vältetään nuorten ja eri väestöryhmien leimaamista. </strong>On tärkeää tunnistaa, että myös puhe ja siinä käytetty retoriikka ovat tekoja, joilla on konkreettisia vaikutuksia lasten ja nuorten arkeen. Myös nuoret itse seuraavat aktiivisesti heistä käytävää keskustelua, joka vaikuttaa puolestaan siihen, millaisena he itsensä näkevät. Nuorten äänen on tultava kuuluviin heitä itseään koskevassa keskustelussa. Meidän on tärkeää kuulla nuoria niin nuorisorikollisuuden juurisyistä kuin sen ratkaisukeinoista.</p>
<p>Tässä nuorisorikollisuutta käsittelevässä poliittisessa linjapaperissa lähestytään aihepiiriä kahdesta eri suunnasta. Yhtäältä tässä paperissa halutaan valottaa, mistä nuorisorikollisuudessa on yleisesti kyse yksilöllisenä sekä yhteiskunnallisena ilmiönä. Toisaalta paperissa esitellään ajankohtaiseen tutkimukseen pohjautuvaa tieteellistä tietoa sekä näkökulmia, jotka osaltaan mahdollistavat parempaa aihepiiriä koskevaa argumentointia ja muuta keskustelua. Nuorisorikollisuuden ilmiöiden avaamisen jälkeen tässä linjapaperissa käydään läpi nuorisorikollisuuden taustoja ja ilmenemismuotoja, seuraamusjärjestelmää sekä jo olemassa olevia ratkaisumalleja. Tämän esityksen tarkoituksena on tarjota ymmärrettäviä ratkaisumalleja nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.</p>
<p>Tavoitteena on niin ikään osoittaa, että nuorisorikollisuutta on mahdollista käsitellä yhteiskunnassamme myös eettisesti kestävillä, demokraattisilla sekä oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavilla tavoilla.</p>
<h4>2. Suomen kriminaalipolitiikan lähtökohdat</h4>
<h5>2.1. Suomen kriminaalipolitiikka</h5>
<p>Kriminaalipolitiikka voidaan määritellä kokonaisvaltaiseksi yhteiskunnalliseksi päätöksenteoksi ja toiminnaksi, jonka tavoitteena on rikosten ehkäiseminen. Se merkitsee niin ennustettavan ja oikeudenmukaisen rikosoikeusjärjestelmän ylläpitoa kuin läpinäkyvän, oikeusvaltioperustaisen ja kuntouttavan rikosseuraamusjärjestelmän toiminnan varmistamista. Siihen liittyy myös rikosvahinkojen ja rikollisuuskontrollin aiheuttamien haittojen vähentämistä, kustannusten minimoimista ja oikeudenmukaista jakamista sekä vankilan jälkeisten yhteiskuntaan sopeutumista tukevien palveluiden järjestämistä. Kriminaalipolitiikka on merkittävästi laaja-alaisempaa kuin perinteinen rikosoikeuspolitiikka, jossa käsitellään yksinomaan teon rangaistavuutta ja rangaistuksen ankaruutta.</p>
<p>Moderni hyvinvointivaltiollinen kriminaalipolitiikka syntyi Pohjoismaisissa 1960- ja 1970-luvuilla. <strong>Tuolloin eräänä keskeisenä havaintona oli, että ankarilla rangaistuksilla ei ole merkittävää tehoa rikollisuuden ehkäisyssä. Sen sijaan vankila pikemminkin lisäsi uusintarikollisuutta, kuin niin sanotusti paransi rikoksentekijöitä. </strong>Tätä havaintoa vasten muodostui yhteiskunnallinen tilaus löytää vaihtoehtoja pitkille vankeusrangaistuksille sekä pakkohoidolle rikollisuuteen puuttumisen välineinä.</p>
<p>Hyvinvointivaltiollisen kriminaalipolitiikan peruslähtökohtana on rikollisuusongelman ratkaiseminen ensisijaisesti sosiaalisen yhdenvertaisuuden kautta. Siinä nojataan empiirisesti tutkittuun tietoon, oikeusvaltiollisten reunaehtojen ja laillisuusperiaatteen kunnioittamiseen sekä uhrien ja rikoksentekijöiden ihmisarvoineen kohteluun. Keskeisenä rikollisuutta vähentävänä keinona on ollut sosiaalisen, taloudellisen ja sivistyksellisen eriarvoisuuden lievittäminen yhteiskunnassa. <strong>Kriminaalipolitiikka on toisin sanoen nivoutunut yhteen sosiaalipolitiikan kanssa niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Siksi onnistunut sosiaalipolitiikka on edellytyksenä myös onnistuneelle kriminaalipolitiikalle.</strong> Lähestymistavan yksi suurimmista eduista on rikosilmiön kokonaisvaltainen tarkastelu, joka puolestaan mahdollistaa laajojen ja eritasoisten toimenpiteiden suunnittelemisen sekä resurssien kohdentamisen vaikuttavalla tavalla.</p>
<p>Kansainvälisissä vertailuissa yhteiskunnalliset valta- ja varallisuuserot ovat yhteydessä sekä kriminaalipolitiikan ankaruuteen että rikollisuuden määrään. Siksi on tärkeää huomata, että <strong>sosiaalista eriytymistä ennaltaehkäisevä ja tasa-arvoa edistävä politiikka on myös yhteiskuntarauhan kannalta kestävää politiikkaa.</strong> Suomessa on myös onnistuttu muita Pohjoismaita paremmin tasapainoisessa kaupunkikehityksessä, josta on kiittäminen hyvää asunto- ja kaavoituspolitiikkaamme. Erityisenä onnistumisena voi mainita esimerkiksi Helsingin kaupungin pitkän linjan sosiaalisen sekoittamisen mallin hyödyntämisessä, jossa asuinalueille rakennetaan erilaisiin asumismuotoihin perustuvia asuntoja.</p>
<p>Hyvä kaupunkipolitiikka on ehkäissyt yhteiskuntaluokkien sosiaalisten todellisuuksien eriytymistä toisistaan, joka on puolestaan vähentänyt segregaatiota ja turvattomuutta. Segregaatio on moniulotteista sosiaalista eriytymistä, johon vaikuttaa asuntopolitiikan lisäksi muun muassa yhteiskunnallinen osallisuus ja koulutusjärjestelmän sekä työmarkkinoiden rakenne. Segregaatiokehitys myös ruokkii esimerkiksi jengiytymistä. Suomessa hyväosaisten väestöryhmien eristäytyminen omille asuinalueilleen on kuitenkin verraten vähäistä ja koska sosiaaliset ongelmat eivät korostuneesti kasaudu samoille alueille, ovat asuinalueemme turvallisia. Myös tasa-arvoinen ja laadukas julkinen peruskoulu on mainittava yhtenä yhteiskunnallista eriytymistä ehkäisevänä tekijänä Suomessa. Tavoitteena on, että samoissa kouluissa ja päiväkodeissa on erilaisista sosiaalisista taustoista tulevia lapsia, sillä se edesauttaa myönteisten väestösuhteiden kehittymistä.</p>
<h5>2.2. Yhteiskunnallisten kriisien vaikutus nuorisorikollisuuteen</h5>
<p>2020-luvun alku on ollut Suomessa ja maailmassa akuuttien kriisien aikakautta. Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota ovat tehneet todeksi uusia yhteiskunnallisia epävarmuustekijöitä. Näiden akuuttien kriisien taustalla vaikuttavat yhä aiemmat 2000-luvulla yhteiskuntia muovanneet kehityskulut, kuten kiihtyvä globalisaatio, nopea teknologinen kehitys sekä vuosien 2007–2009 finanssikriisin maailmanlaajuiset seuraukset. Vakiintuneisiin identiteettikäsityksiin kohdistuneet yhteiskunnalliset muutokset ovat heikentäneet turvallisuuden ja kontrollin tunnetta yksilöiden näkökulmasta. Taloudelliset muutokset ja epävarmuuden lisääntyminen ovat yhteydessä alemman sosioekonomisen luokan kasvuun, joka puolestaan yleensä näkyy rikollisuuden määrän nousuna.</p>
<p>Yhteiskunnallisen epävarmuuden lisäksi 2000-lukua on leimannut tiedonvälityksen pirstoutuminen sosiaalisen median tulon myötä, joka on tietolähteenä korvannut osittain perinteisempiä uutismedioita. Vaikka sosiaalinen media on osaltaan demokratisoinut tiedonvälitystä, on se myös omiaan luomaan sekä vahvistamaan vääristyneitä käsityksiä rikollisuuden määrästä ja maailman raakuudesta. <strong>Vääristyneet käsitykset lisäävät ihmisten pelkoa joutua rikoksen uhriksi, vaikka esimerkiksi Euroopan unionin tilastokeskus Eurostatin mukaan rikollisuus on todellisuudessa vähentynyt Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden aikana.</strong> Koska väkivalta ja rikollisuus toisaalta kiehtovat yleisöä, on rikosuutisoinnin määrä lisääntynyt ja muuttunut sensaatiohakuisemmaksi. Runsas uutisointi voi vaikuttaa myös siten, että esimerkiksi nuorten ongelmakäyttäytymisestä muodostuu helposti liioitellun negatiivinen mielikuva. Toisaalta kasvanut mediahuomio voi vaikuttaa myös positiivisesti: keskustelu rikollisuudesta edistää rikollisuuden parempaa tunnistamista, jonka kautta myös entistä isompi osa rikoksista tulee viranomaisten tietoon.</p>
<p>Nuorisorikollisuutta koskevan julkisen keskustelun valtavirtaa voidaan kuvata rangaistuspopulismin käsitteellä. Rangaistuspopulismiksi kutsutaan poliittisten toimijoiden esille tuomaa kovemman rangaistuksen politiikkaa, jonka oletetaan olevan suosittua suuren yleisön keskuudessa<strong>[2]</strong>. <strong>Kriisiolosuhteet tarjoavat rangaistuspopulistisille julkisille mielipiteille kannatusta, sillä kriisien keskellä ihmiset haluavat tuntea, että haastavaan tilanteeseen on olemassa yksinkertaisia ratkaisuja.</strong> Puheenvuorojen taustalla on usein tarkoituksenmukainen ihmisten rikoksiin liittyvien pelkojen sekä rikoksentekijöihin kohdistuvan asenneilmapiiriin hyödyntäminen. Myös Suomessa on kuultu rangaistuspopulistisia puheenvuoroja koskien nuorten jengiytymistä sekä nuorten rangaistusten koventamista. On tärkeää muistaa, että myös kriminaalipolitiikasta tulee pystyä käydä avointa demokraattista kansalaiskeskustelua, jotta rikollisuudesta huolestuneet ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi. Rangaistuspopulismin taustalla oleviin aitoihin huoliin on vastattava demokraattista keskustelua laajentamalla ja osallisuutta vahvistamalla.</p>
<p>Kun käymme nyt nuoria koskevaa kriminaalipoliittista keskustelua, emme voi ohittaa koronakriisin vaikutuksia lapsiin ja nuoriin.</p>
<p><strong>Koronakriisi on syventänyt eriarvoisuutta yhteiskunnassa ja kriisin vaikutukset eivät ole kohdistuneet samalla tavalla kaikkiin lapsiin, nuoriin ja perheisiin</strong> – kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti niihin, jotka ovat olleet jo ennen kriisiä haavoittuvassa asemassa. Haavoittuvien väestöryhmien kannalta koronan vaikutusten kasaantumisen taustalla ovat esimerkiksi peruspalveluiden supistaminen ja yhteiskunnan sekä erilaisten lähiyhteisöjen tukiverkostojen heikentyminen. Esimerkiksi väkivaltaan, mielenterveyteen ja päihteisiin liittyvät ongelmat ovat korostuneet niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kohdalla lisäten turvattomuutta monissa perheissä. Nuorten kohdalla epäiltyjen henkirikosten ja niiden yritysten määrä on ollut poikkeuksellisen korkealla juuri koronavuosien aikana.</p>
<h4>3. Lasten ja nuorten rikollisuus</h4>
<h5>3.1. Lasten ja nuorten rikollisuuden juurisyyt</h5>
<p>Lasten ja nuorten rikollisuudelle ei ole vain yhtä selittävää tekijää, mutta sen taustalla on joitain yleisesti toistuvia piirteitä. Nuorten rikoskäyttäytymiseen ovat yhteydessä perheen sisäiset ongelmat ja kriisit, vanhemmuustaitojen puutteet sekä vanhempien vähäinen valvonta ja kommunikaatio nuoren kanssa. Nuoren yksilöllisiä piirteitä tarkasteltaessa korostuvat puolestaan temperamenttierot sekä erilaiset vinoumat niin sosiaalisissa, elämänhallinnallisissa kuin kognitiivisissa kyvyissä, jotka tulevat näkyviksi esimerkiksi keskittymis- ja käytöshäiriöinä tai oppimisvaikeuksina. Rikosmyönteinen kaveripiiri voi aiheuttaa nuorelle sosiaalista ryhmäpainetta, joka puolestaan heikentää itsekontrollia ja muun yhteiskunnan sosiaalista kontrollia. Rikosmyönteinen ympäristö myös yleisesti normalisoi siihen liittyvien ajatusmallien sisäistämistä.</p>
<p>Rikollisen käyttäytymisen taustatekijöiksi voidaan tunnistaa myös heikko sosioekonominen asema, ongelmien ylisukupolvisuus, asuinpaikka, nuori ikä, miessukupuoli ja päihteidenkäyttö. Kaltoinkohdelluksi tuleminen lapsena ja nuorena sekä rikollisuus ja traumat lisäävät rikollisuuden ja sen uhriksi joutumisen riskiä myös aikuisiässä. Köyhyys ja syrjäytyminen tuottavat turvallisuuden eriarvoistumista, joka näkyy väkivallan, onnettomuuksien, syrjinnän ja viharikoksien sekä kaltoinkohtelun uhassa.</p>
<h5>3.2. Nuorisorikollisuusilmiön eri ulottuvuuksia</h5>
<p>Nuorisorikollisuuteen kytkeytyy monia toisiinsa limittyviä ilmiöitä, jotka tulee kuitenkin pyrkiä pitämään erillään kriminaalipoliittisessa, rikollisuuden vähentämiseen tähtäävässä keskustelussa. Ensinnäkin on syytä erottaa alaikäisten tekemät rikokset täysi-ikäisten tekemistä rikoksista. Alaikäisten kohdalla on usein hedelmällistä puhua rikoksilla oireilemisesta, jolloin rikokset nähdään ennen kaikkea perhe- tai muusta elämäntilanteesta juontuvina vahingollisina tapoina purkaa huonoa oloa. Rikollisuuden taustalla ei yleensä ole tällöin vahvaa rikollista identiteettiä sinänsä.</p>
<p><strong>Alaikäisten rikollisuudessa on harvoin kyse tarkoituksenmukaisesta tai suunnitelmallisesta toiminnasta, </strong>jolloin se ei myöskään pidä sisällään tosiasiallista punnintaa rikoksesta koituvan hyödyn ja siitä seuraavien haittojen välillä. Sama pätee myös täysi-ikäisten, mutta silti nuorten henkilöiden tekemissä rikoksissa. Nuori kohtaa tilaisuuden rikoksen tekemiseen yleensä arvaamattomasti ja yllättäen. Uhrit voivat valikoitua sattumanvaraisesti. Ryhmäpaine ohjaa toimintaa omia sisäisiä motiiveja vahvemmin, jonka lisäksi nuorten impulssikontrolli on muutenkin kehitystasosta johtuen aikuisia alhaisempi.</p>
<p>Julkisessa keskustelussa katujengit ovat saaneet viime aikoina paljon huomiota<strong>[3]</strong>. <strong>Suomessa katujengit ovat pääasiassa löyhiä tai epämuodollisia verkostoja, joiden jäsenyys on luonteeltaan tilannekohtaista ja lyhytaikaista.</strong> Suurin osa toimijoista on täysi-ikäisiä, mutta mukana on myös alaikäisiä. Alaikäisten kohdalla on tärkeää ottaa huomioon heidän erityisen haavoittuva asemansa sekä alttius erilaisen hyväksikäytön kohteeksi joutumiselle. Alaikäisillä saatetaan esimerkiksi teettää rikoksia, sillä heille ei koidu samanlaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia kuin täysi-ikäisille. Ryhmän nuorimmilla jäsenillä saattaa myös olla vanhempia jäseniä suurempi sosiaalinen tarve todistaa kovuuttaan ryhmälle ja ympäröivälle maailmalle.</p>
<p>Rikollinen identiteetti ja elämäntapa saattavat näyttäytyä tavoittelemisen arvoisena ja niitä voidaan jopa romantisoida. Ryhmien toiminta perustuu statukseen ja niihin kiinnittyy usein yksilöitä, joilla ei ole muita vertaisryhmiä. <strong>Monille nuorille ne voivat olla ainoita paikkoja, joissa he kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja arvostusta.</strong> On tärkeää huomata, että katujengeihin kohdistuvalla mediahuomiolla voi olla niitä vahvistava vaikutus: maineen syntyminen saattaa lisätä ryhmien sisäistä koheesiota ja kasvattaa niiden houkuttelevuutta myös uusien jäsenten näkökulmasta.</p>
<p>Katujengirikollisuus on pidettävä ilmiönä erillään järjestäytyneestä rikollisuudesta. Katujengirikollisuudessa saattaa olla joitakin piirteitä järjestäytyneestä rikollisuudesta, kuten yksittäisten jäsenten kytköksiä järjestäytyneisiin rikosryhmiin. Toisin kuin järjestäytyneen rikollisuuden kohdalla, ei katujengirikollisuutta olla määritelty lainsäädännön tasolla lainkaan. Siten on aina tapauskohtaisen oikeudellisen arvioinnin varassa, kuinka paljon kunkin katujengin toiminnassa on järjestäytyneen rikollisuuden tunnuspiirteitä.</p>
<h5>3.3. Lasten ja nuorten rikollisuuden kehityssuunta</h5>
<p><strong>Nuorisorikollisuudesta puhuttaessa on tärkeää muistaa, että yhä suuremmalla osalla nuoria menee hyvin.</strong> Nuorten rikollisuus on laskenut vuodesta 2011 lähtien niin poliisin tietoon tulleiden rikosten, rikostuomioiden kuin kokonaisrikollisuutta mittaavien kyselytutkimusten perusteella. Samaan aikaan ongelmat kuitenkin kasaantuvat entistä voimakkaammin yhä pienemmälle joukolle nuoria. 18-29-vuotiaiden väkivaltarikollisuuden määrä on pysynyt laskusuunnassa, mutta alaikäisten kohdalla määrä on sen sijaan kasvanut merkittävästi. Teot ovat myös raaistuneet: yhä useampaan alaikäisten tekemään väkivaltarikokseen liittyy teräaseita ja suurin osa väkivallasta on tapahtunut julkisella paikalla. Prosentuaalisesti suurin kasvu on nähtävissä törkeissä ryöstöissä sekä henkirikoksissa tai niiden yrityksissä.</p>
<p>Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten nuorten rikostaso on matalampi kuin ulkomailla syntyneillä nuorilla. Suomessa ja ulkomailla syntyneiden maahanmuuttajataustaisten nuorten rikostaso on puolestaan korkeampi kuin suomalaistaustaisilla nuorilla. Väestöllisesti alaikäisten rikosepäilyjen määrä on kuitenkin kasvanut yhdenmukaisesti niin suomalais- kuin maahanmuuttajataustaisten nuorten parissa – <strong>näin ollen alaikäisten väkivaltarikollisuuden merkittävää kasvua ei voida selittää maahanmuuttajataustaisten nuorten rikollisuuden kasvulla[4]</strong>. Maahanmuuttajanuorten ja kantaväestöön kuuluvien nuorten väliset erot rikollisuudessa jatkavat kapenemistaan, kun vertailussa vakioidaan sosioekonominen tausta<strong>[5]</strong>. Vastaavasti tutkimusasetelmassa, jossa maahanmuuttajataustaa verrataan yhtenä selitystekijänä muihin nuorten korkeaa rikostasoa selittäviin tekijöihin, ei tausta näyttäydy erityisen keskeisenä nuorisorikollisuuden riskitekijänä<strong>[6]</strong>.</p>
<p>Nuorisorikollisuuskyselyssä käy ilmi, että maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret joutuvat muita ikäisiään useammin fyysisen väkivallan tai sillä uhkaamisen sekä kiusaamisen uhreiksi<strong>[7]</strong>. Maahanmuuttotaustaisten suomalaisoppilaiden oppimistulokset ovat selvästi heikompia kuin valtaväestöön kuuluvien oppilaiden, ja erot syntyvät jo ennen kouluikää<strong>[8]. Maahanmuuttajataustaisten nuorten tukeen on panostettava enemmän kotouttamispalveluiden kehittämisen ja vahvemman resursoinnin kautta. </strong>Myös yhteisöllisen nuorisotyön ja vanhempien tukemisen merkitys korostuvat. Lisäksi perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa on lisättävä traumatyön osaamista maahanmuuttajataustaisten nuorten kohtaamien ylisukupolvisten sotatraumojen vaikutusten lieventämiseksi. On myös syytä huomioida, että palvelujärjestelmän toimivuuden ohella maahanmuuttajien asemaan vaikuttaa vahvasti yhteiskunnallinen asenneilmapiiri sekä ihmisten kohtaama syrjintä ja rasismi.</p>
<p>Maahanmuuttajataustaisten nuorten ohella on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota kodin ulkopuolelle sijoitettuihin nuoriin. Näiden nuorten kohdalla väkivaltakokemukset ovat huomattavan yleisiä verrattuina muihin ikäryhmiin. Erityisesti luvattomasti sijaishuoltopaikastaan poistuvat nuoret ovat erityisen suuressa riskissä joutua väkivallan ja rikoksen uhreiksi tai syyllistyä niihin itse.</p>
<h5>3.4. Katujengit Suomessa</h5>
<p>Nuorelle on tärkeää kuulua ryhmään, tuntea ystävyyttä sekä kokeilla uusia asioita, seikkaillakin. Nuoruus on elämänvaihe, jota värittää yleisesti minäkuvan muovautuvuus ja yhteisöllisyyden korostuminen. Identiteetin muodostumiseen vaikuttavat lukuisat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Lapset ja nuoret ovat aikuisia alttiimpia ulkoa tuleville määrittelyille, jonka vuoksi myös yhteiskunnallinen leimaaminen vaikuttaa heihin voimakkaammin – esimerkiksi jengipuhe sisäistetään helposti osaksi yhteistä identiteettiä. <strong>Siksi nuorten muodostamien ryhmien kutsumista katujengeiksi löyhin perustein on syytä välttää.</strong> Termillä on symbolisia, etenkin yhdysvaltalaiseen jengikulttuuriin liittyviä ulottuvuuksia, jotka voivat vahvistaa ryhmien haitallisia ajatus- ja toimintamalleja. Väkivallan ihannointi ja sen käyttäminen kunnioituksen saavuttamiseksi on erityisen haitallista silloin, kun lapsi tai nuori sisäistää sen osaksi maailmankuvaansa.</p>
<p><strong>Kriittinen suhtautuminen jengi-sanaan ei tarkoita, etteikö lasten tai nuorten tekemään väkivaltaan tulisi suhtautua erittäin vakavasti. </strong>Väkivaltainen ja rikollinen oirehtiminen kertoo yhteiskuntamme ja sen ennaltaehkäisevien toimintojen kehitystarpeista. Suomen rikoslaissa ei määritellä katujengirikollisuutta, joten tässä paperissa hyödynnetään Eurogang-määritelmää, jonka käytöstä vallitsee konsensus eurooppalaisessa ilmiötä käsittelevässä kirjallisuudessa.</p>
<p>Eurogangin mukaisesti nuorisoryhmien tulee täyttää seuraavat kriteerit: 1) ryhmän tulee olla pysyvä, eli sen on oltava olemassa vähintään useita kuukausia jäsenten vaihtuvuudesta huolimatta; 2) nuorisoryhmän tulee olla katupainotteinen, johon kuuluu ajan viettäminen lähinnä kaduilla, ostoskeskuksissa tai puistoissa; 3) ryhmän lainvastaisen toiminnan on oltava rikollista käyttäytymistä, eikä vain yleisesti häiritsevää käyttäytymistä ja 4) lainvastaiseen toimintaan osallistumisen tulee olla osa ryhmän identiteettiä.</p>
<p>On huomionarvoista, että vaikka katu- tai nuorisojengi täyttäisi Eurogang-määritelmän, ei sitä tule samaistaa amerikkalaisessa yhteiskunnassa esiintyviin jengeihin. Määritelmä on kehitetty juuri siksi, että amerikkalaisen jengikulttuurin kontekstissa kehitettyjä määritelmiä ei ole tarkoituksenmukaista hyödyntää Euroopassa, sillä täällä ei ole vastaavanlaista jengikulttuuria. Määritelmä sisältää myös mahdollisuuden kutsua ryhmiä katujengin sijaan ongelmallisiksi nuorisojoukoiksi (troublesome youth group).</p>
<p>Poliisin mukaan Suomessa toimii noin kymmenen rikollista katujengiä, joissa on yhteensä noin 100-200 jäsentä. Yksittäinen ryhmä voi koostua eräänlaisesta ydinryhmästä ja sen</p>
<ul>
  <li>tai koko ryhmän – ympärillä toimivista nuorista. Ryhmissä voi esiintyä hierarkkisuutta, ja heillä voi olla käytössään esimerkiksi symbolisia ryhmätunnuksia. Poliisin ennalta estävän toiminnon tilanneraportin mukaan Suomessa nuorten katujengit tuovat voimakkaasti esille omaa kaupunginosaansa, mutta viitteitä perinteiseen jengikulttuuriin kuuluvasta varsinaisesta reviiriajattelusta ei kuitenkaan ole. <strong>Poliisin mukaan Suomessa ei voida myöskään vielä puhua Ruotsin tai Tanskan kaltaisista katujengeistä.</strong> Osalla katujengeihin kiinnittyvistä nuorista voi kuitenkin olla yhteyksiä huumausaine- ja väkivaltarikollisuuteen. Jotkut nuoret ovat myös olleet jo aiemmin poliisin tuttuja ennalta estävän toiminnon kautta. Jengien välillä on syntynyt keskinäisiä konflikteja, joita on selvitelty väkivaltaisesti. Joidenkin nuorten aikuisten kohdalla on myös havaittu yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.</li>
</ul>
<h4>4. Rikosoikeudelliset seuraamukset</h4>
<p>Nuoruuteen kuuluu vahvana osana identiteetin etsiminen ja rajojen kokeilu. Osalla nuorista rajojen kokeiluun liittyy myös rikollisiin tekoihin ryhtyminen. <strong>Nuorilla on erityisasema rikosoikeusjärjestelmässä sekä rangaistusten toimeenpanossa.</strong> Erityisasema vaikuttaa esimerkiksi tuomioiden pituuteen sekä rikosoikeudellisten rangaistusten valintaan. Valinnassa tunnistetaan nuorten kypsymättömyys ja siinä huomioidaan mahdollisia elementtejä, joilla lievennetään rangaistuksesta koituvia haittavaikutuksia. Rikoksenteko alle 18-vuotiaana on yksi esimerkki rangaistusasteikon lieventämisperusteista. Viime vuosikymmenien aikana yhteiskunnan tukipalvelut ovat kiinnittyneet aiempaa tiiviimmin juuri rikosoikeusjärjestelmään, jossa on rangaistuksen aikaisena tavoitteena parantaa nuorten valmiuksia rikoksettomaan elämään sekä vahvistaa yhteiskuntaan integroitumista.</p>
<p>Rikosvastuuikä Suomessa on 15 vuotta, jota nuorempiin ei sovelleta rikosoikeudellisia toimia. 15-20-vuotiaiden rikostentekijöiden kohdalla poliisin tulee ilmoittaa rikoksesta syyttäjälle ja Rikosseuraamuslaitokselle. Jos rikoksentekijä on 15-17-vuotias, on poliisilla velvollisuus tehdä ilmoitus myös sosiaaliviranomaiselle. Syyttäjän tulee puolestaan pyytää Rikosseuraamuslaitokselta seuraamusselvityksen, nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelman ja/tai yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvityksen laatimista. Rikosseuraamuslaitos arvioi, millä seuraamusvalinnalla ja seuraamuksen täytäntöönpanolla voidaan parhaiten edistää nuoren rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä sekä estää rikoksiin syyllistymistä. Rikosseuraamuslaitos laatii oikeudelle seuraamusselvityksen ja/tai nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelman verkostotyönä sekä yhteistyössä nuoren kanssa. Jos nuori on alaikäinen, on myös hänen huoltajansa mukana prosessissa.</p>
<p>Nuorelle rikoksentekijälle koituvia mahdollisia seuraamuksia on monia: sovittelu, sakkorangaistus, yhdyskuntaseuraamus sekä ehdollinen ja ehdoton vankeusrangaistus.</p>
<p><em>Sovittelussa</em> rikoksen tai riidan osapuolille tarjotaan mahdollisuus toistensa kohtaamiseen ja mahdollisten vahinkojen korjaamiseen. Sovittelu perustuu puolueettomuudelle, luottamuksellisuudelle, vapaaehtoisuudelle sekä maksuttomuudelle. Menettelyn hyötynä on osapuolille tarjoutuva mahdollisuus turvalliseen kohtaamiseen ja sovitteluprosessin lopputulokseen vaikuttamiseen. Sovittelutoimisto arvioi aina tapauksen luonteen perusteella, että voiko asiaa käsitellä sovittelussa. Rikoksen uhri, rikoksesta epäilty, poliisi, syyttäjä, huoltaja, edunvalvoja, sosiaaliviranomainen tai koulu voivat tehdä aloitteen sovittelusta lasten sekä nuorten rikos- ja riita-asioissa.</p>
<p><em>Sakkorangaistus</em> on toinen mahdollinen nuorille langetettava seuraamus. Päiväsakon voi määrätä tuomioistuin tai sakkomenettelyssä poliisi tai syyttäjä. Maksamaton päiväsakko voidaan lähtökohtaisesti muuttaa vankeusrangaistukseksi, mutta mahdollisuutta sakon muuntorangaistukseen on rajoitettu alle 18-vuotiaana tehtyjen rikosten kohdalla. Päiväsakon rahallisen arvon on oltava kohtuullinen sakotettavan henkilön maksukykyyn suhteutettuna, ja nuorille määrätyt päiväsakot ovatkin keskimäärin alle sata euroa. Rikesakko on euromäärältään kiinteä päiväsakkoa lievempi varallisuusrangaistus, joka säädetään lailla eräiden rikosten ainoaksi rangaistukseksi. Rikesakon suuruudessa ei huomioida henkilön varallisuusasemaa, ja sen voi määrätä poliisi tai muu lainvalvontaa suorittava virkamies. Rikesakko on yleinen nuorten seuraamus Suomessa. Rangaistusmääräysmenettelyssä annettu sakko puolestaan koskee lieviä rikoksia, mutta tekojen tulee olla kuitenkin vakavampia kuin rikesakon kohdalla. Poliisi antaa sakon rangaistusvaatimuksen, jolloin syyttäjä vahvistaa sakon sekä antaa rangaistusmääräyksen. Rangaistusmääräysmenettelyssä annettu sakko on nuorten rikosoikeudellisista seuraamuksista kaikista yleisin.</p>
<p><em>Yhdyskuntaseuraamuksia</em> ovat yhdyskuntapalvelu, nuorisorangaistus, valvontarangaistus ja ehdollinen vankeus. Yhdyskuntapalvelu on yleisin yhdyskuntaseuraamus, johon kuuluu palkaton työ, joka suoritetaan valtion, kunnan kirkon tai muiden hyväksyttyjen yhteisöjen järjestämissä palvelupaikoissa. Yhdyskuntapalveluun voidaan tuomita, jos rikoksesta tuomitaan enintään kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus, syytetty suostuu yhdyskuntapalveluun ja syytetyn oletetaan suoriutuvan palvelusta. Jos tuomittu ei noudata yhdyskuntapalveluun liittyviä ehtoja, voidaan tuomio viimekädessä muuttaa vankeudeksi.</p>
<p><em>Valvontarangaistus</em> sijoittuu rikosoikeudellisessa seuraamusjärjestelmässä ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Sillä korvataan osa lyhyistä ehdottomista vankeusrangaistuksista ja se voidaan tuomita enintään kuuden kuukauden mittaisena. Valvontarangaistukseen tuomittu asuu kodissaan, mutta häntä valvotaan rangaistuksen aikana sekä sähköisesti teknisin välinein että muilla tavoin. Periaatteena on, että valvontarangaistus voidaan määrätä, mikäli sen voidaan katsoa edistävän rikoksentekijän sosiaalista selviytymistä ja ehkäisevän uusien rikosten tekemistä.</p>
<p><em>Ehdollinen vankeus</em> on varoitusluonteinen rangaistus, jota ei panna täytäntöön vankilassa. Ehdollinen vankeus on myös yhdyskuntaseuraamus, mutta valvonnan puuttuessa se ei edellytä tuomitulta tai viranomaisilta samanlaisia täytäntöönpanotoimia kuin muut yhdyskuntaseuraamukset. Ehdolliseen vankeuteen rinnastuu ankaruudeltaan nuorisorangaistus. Siihen voidaan tuomita jos rikoksesta syytetty on rikoksen tekohetkellä ollut alle 18-vuotias ja tuomioistuin pitää sakkoa riittämättömänä, mutta ehdotonta vankeutta liian ankarana rangaistuksena. <strong>Nuorisorangaistuksen tulee myös edistää nuoren sosiaalista selviytymistä sekä ehkäistä hänen syyllistymistään uusiin rikoksiin. </strong>Jos nuori ei aloita nuorisorangaistuksen suorittamista, jättää sen kesken tai ei ojennu annetusta varoituksesta, on Rikosseuraamuslaitoksen vietävä nuorisorangaistus tuomioistuimen arvioitavaksi.</p>
<p>Niin Rikosseuraamuslaitos kuin monet tutkijat ovat tuoneet esille nuorisorangaistukseen tuomitsemisen määrän hiipumisen. Yhtenä syynä nuorisorangaistusten vähäiseen määrään näyttää olevan, että laki on laadittu niin ahtaaksi, että sen soveltaminen on syyttäjien mielestä hankalaa. Näin sen soveltamisalan piiriin ei löydetä riittävästi tapauksia. <strong>Nuorisorangaistus sisältää monia sosiaalisia elementtejä ja nuorelle osoitettua tukea</strong> ja voi olla, ettei sitä tunneta riittävän hyvin ehdollisen rangaistuksen vaihtoehtona. Myös lapsiasiavaltuutettu on kannattanut nuorisorangaistuksen nykyistä laajempaa käyttöä. Rangaistusmuodoista sillä on mahdollista vaikuttaa eniten alaikäisen elämään, koska siihen kuuluu monialaista yhteistyötä sekä perehtymistä esimerkiksi työhön ja opintoihin. Nuorisorangaistus voi siten olla rangaistuksena vaikuttavampi kuin esimerkiksi sakko, jota nuori ei välttämättä pysty edes itse maksamaan.</p>
<p><em>Ehdoton vankeusrangaistus</em> tulee nähdä vasta viimesijaisena vaihtoehtona etenkin alaikäisten, mutta myös muiden nuorten rikoksentekijöiden kohdalla. <strong>Vankeusrangaistus on erityisen haitallista alaikäisille ja ensikertaisille sen muusta yhteiskunnasta eristävän vaikutuksen vuoksi.</strong> Vankeuden aikana on todennäköistä tutustua muihin rikoksentekijöihin, joka puolestaan voi madaltaa kynnystä omaksua rikosmyönteisiä asenteita ja rikolliseen elämäntapaan kuuluvia toimintamalleja.</p>
<p>Alaikäiset vangit ovat Suomessa harvinaisuus: vuonna 2019 alaikäisiä tutkintavankeja ja vankeja oli päivittäin keskimäärin yhteensä seitsemän, kun taas vuosina 2010–2018 päivittäinen keskimäärä vaihteli viidestä kymmeneen. Eduskunnan oikeusasiamies on asettanut lähtökohdaksi viimesijaisuuden, jonka perusteella alaikäisten tutkintavankeudelle ja vankeudelle tulee kaikin keinoin pyrkiä löytämään vaihtoehtoja<strong>[9]</strong>. Alaikäisten vankilasijoittelussa on otettava huomioon tietyt lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista seuraavat vaatimukset: heidät on pidettävä erillään täysi-ikäisistä vangeista ja lisäksi heille tulee varmistaa riittävät toiminnot, tuki ja huolenpito lapsen edun mukaisesti. Mitä nuorempi vanki on, sitä tärkeämpää on huomioida hänen yksilöllinen kehitystasonsa. Edellä mainittujen erityisjärjestelyjen vuoksi lasten ja nuorten sijoittaminen vankilaan on myös aikuisia vankeja kalliimpaa.</p>
<p><strong>Rikosoikeudellinen rankaiseminen on omiaan luomaan yhteiskunnallista stigmaa, joka vaikuttaa kielteisesti sekä rikollista identiteettiä vahvistavasti lapsen ja nuoren minäkuvaan. </strong>Lisäksi vankilassa nuorella on mahdollisuus luoda itselleen mainetta ja rakentaa rikollisia verkostoja. Siten vankilaan sijoittamisella on usein jopa rikollisuutta kasvattava sekä etenkin uusimisriskiä lisäävä vaikutus. Rangaistuksien koventamisella tavoitellaan usein vahvempaa pelotevaikutusta, jonka toteutuminen on kuitenkin kyseenalaista. Lasten ja nuorten kohdalla pelotevaikutuksen on todettu olevan vielä matalampi kuin aikuisten kohdalla, sillä heillä rikoksentekoon liittyy vähemmän rationaalista tai tietoista harkintaa. Harkinnan puuttuessa nuori rikoksentekijä ei ota huomioon riittävästi toimintansa seurauksia, joten ankarien rangaistusten toivottu pelotevaikutus jää niin ikään vähäisemmäksi.</p>
<h4>5. Muut keinot</h4>
<h5>5.1. Ennaltaehkäisy</h5>
<p>Lapsille ja lapsiperheille suunnatut varhaisen vaihteen tukipalvelut ehkäisevät rikolliseen elämäntapaan ajautumista. <strong>Ihannetilanteessa palveluiden piirissä pystytään vaikuttamaan lapsen ja nuorten kasvuympäristöön erilaisten ongelmien ja riskien tunnistamisen kautta siten, että ongelmat eivät kulminoidu rikolliseen käyttäytymiseen elämän myöhemmissä vaiheissa.</strong> Myös varhaiskasvatus ja koulu ovat varhaisen vaiheen palveluilta, joissa opetellaan esimerkiksi sosiaalisen kanssakäymisen perussääntöjä yhdessä samassa kehitysvaiheessa olevien ikätoverien kanssa.</p>
<p>Rikollisuutta ehkäisevään työhön kuuluu eri hallintoaloilla kehitettyjä auttamismuotoja. <strong>Esimerkiksi Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnon kohdennetuilla moniammatillisilla toimenpiteillä on pystytty vähentämään nuorten rikoksia.</strong> Toimintoon sisältyy nuorten pariin jalkautumista ja keskustelemista heidän kanssaan. Lisäksi siinä puututaan rikoksiin, päihteidenkäyttöön ja muuhun häiriökäyttäytymiseen. Myös lastensuojeluilmoitusten tekeminen ja Ankkuritoimintaan ohjaaminen kuuluu toiminnon piiriin.</p>
<p>Ankkuritoiminta on varhaisen vaiheen moniammatillisesti toteutettua hyvinvoinnin edistämistä ja rikosten ennaltaehkäisyä. Lisäksi poliisin ennalta estävänä erityistoimintana tarjottavan Exit-toiminnan tarkoituksena on estää vakavaa rikollisuutta. Toimintaan kuuluu myös rikollisuudesta aiheutuvan inhimillisen kärsimyksen ja taloudellisten haittojen minimointi. Poliisin tekemän yhteistyön koulutettujen päihde- ja rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden kanssa on myös todettu vaikuttavan huomattavasti nuorten ajatteluun ja käyttäytymiseen.</p>
<p>Poliisin ennalta estävän työn yhtenä pyrkimyksenä on ollut vähentää rikoksia tekevien nuorisoporukoiden mahdollisuuksia rekrytoida lisää nuoria rikolliseen toimintaan. Toiminnassa on kuitenkin jouduttu toteamaan, että koulujen tarve laillisuuskasvatus-, puhutus- ja konsultaatiopalveluille on suurempaa kuin mihin nykyiset resurssit antavat mahdollisuuksia. Sosiaalisessa mediassa tai sen välityksellä tehtävä rikollisuus on lisääntynyt sosiaalisen median kasvavan suosion myötä, joka on lisännyt myös poliisin läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Etenkin korona-aika on korostanut nuorten tarvetta keskustella poliisin kanssa muiden kontaktien rajoittamisen myötä.</p>
<p>Lastensuojelu on merkittävässä roolissa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä, mutta myös monet järjestöt tekevät tärkeää työtä etenkin rikoksen uhrien auttamiseksi. <strong>Uhrien huomioiminen ja auttaminen vähentää rikoksista aiheutuvia haittoja sekä mahdollisuutta joutua uudestaan rikoksen uhriksi.</strong> Uhritutkimuksiin panostaminen ja niiden tulosten huomioiminen on kriminaalipolitiikan kannalta ensisijaisen tärkeää. Kolmannen sektorin rooli tulee huomioida yhä vahvemmin päätöksenteossa, sillä heillä on runsaasti arvokasta tietoa eri väestöryhmien tilanteista ja vallitsevista olosuhteista. Ei-viranomaisroolissa olevien alan järjestöjen tarjoamat palvelut voivat olla viranomaisvastaisille, mutta avuntarpeessa oleville nuorille helpommin lähestyttävä vaihtoehto hakea apua erilaisiin ongelmiin.</p>
<h5>5.2. Lapsille ja nuorille suunnatut palvelut ja niiden ongelmakohtia</h5>
<p><strong>Lasten ja nuorten rikosoireiluun puuttuminen ei onnistu ilman eri alojen ammattilaisten välistä yhteistyötä.</strong> Yhteistyöhön liittyy kuitenkin monia haasteita, joita voivat olla esimerkiksi yhteistyökumppanin toiminnan heikko tuntemus, yhteyshenkilöiden vaihtuvuus, aikatauluongelmat, asiakkaan sitouttaminen palveluihin, tiedonsiirron haasteet sekä alueelliset erot esimerkiksi sosiaalipalveluissa. Myös eri palveluita koskeva lainsäädäntö on joissain tapauksissa ollut esteenä eri palveluiden väliselle yhteistyölle. Yhteistyön haasteet näkyvät koko palveluketjun läpi niin ennaltaehkäisyssä kuin vankilaista vapautuvien lasten ja nuorten tuessa.</p>
<p>Rikoksilla oireilevan lapsen tai nuoren asiat voivat olla samanaikaisesti ovat useamman kuin yhden toimijan käsiteltävänä – esimerkiksi yhtäaikaisesti koululla, lastensuojelussa, sovittelutoiminnassa, poliisissa tai Rikosseuraamuslaitoksella. Näin muodostuu ilmeinen riski, jossa kukaan ei lopulta ota vastuuta lapsen tai nuoren tilanteesta. <strong>Jos palvelut ovat toisistaan eriytettyjä, jää kokonaisvastuun ottaminen lapsen ja nuoren kohtaamista haasteista usein vajavaiseksi. </strong>Joissain tilanteissa verkoston ylläpitäminen voi jäädä huoltajien vastuulle, joka asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan. Näin käy herkästi etenkin silloin, jos oireilun taustalla ovat nimenomaan perheen ongelma- ja kriisitilanteet. Huoltajan korostunut vastuu ja sen vaikutus jaksamiseen voi myös olla perheen arjelle erittäin kuormittavaa.</p>
<p>Mielenterveyspalveluiden kriisi on ollut käynnissä jo pitkään myös lasten ja nuorten osalta. <strong>Käytännössä lapset eivät pääse ammattiavun piiriin ennen kuin tilanne on jo päässyt kriisiytymään pahasti.</strong> Silti kriisitilanteissa mielenterveyspalveluihin pääseminen on usein ennen kaikkea vanhempien sinnikkyydestä kiinni. Vastaavasti myös näissä tilanteissa on lapsen ja nuoren edun toteutumisen näkökulmasta ongelmallista, jos mielenterveyspalveluihin pääseminen on kiinni ennen kaikkea huoltajien toiminnasta.</p>
<p>Lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut vuosien aikana[<strong>10].</strong> Lapset sijoitetaan pääasiassa sijaisperheisiin tai perhekoteihin ja nuoret puolestaan laitoshoitoon, kuten koulukoteihin. Sijoitusten taustalla ovat yleensä erilaiset perheiden ja lasten haasteet, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat. Lastensuojelu joutuukin usein paikkaamaan muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden, kuten päihde- ja mielenterveyspalveluiden sekä riittävien neuropsykiatristen palveluiden ja perhepalveluiden puutteita.</p>
<p><strong>Lastensuojelun sijaishuollosta, erityisesti laitoksista, luvattomasti poistuneet ja niihin palaamatta jättäneet nuoret ovat suuressa riskissä joutua rikoksentekijöiksi, todistajiksi tai uhreiksi.</strong> Näiden nuorten haavoittuvaa asemaa halutaan käyttää hyväksi ja heidät voidaan laittaa tekemään rikoksia esimerkiksi asumista, ruokaa, kyytejä tai päihteitä vastaan. Sijaishuoltopaikoilla on velvollisuus etsiä niin sanotusti hatkassa olevia nuoria, mutta heillä ei mahdollisuutta ottaa löytyvää nuorta kiinni.</p>
<p>Sijaishuollon työntekijät kuvaavat, että yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on haastavaa ja vaihtelevaa riippuen alueesta sekä työntekijöistä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, sijaishuoltopaikan työntekijöiden ja muiden ammattilaisten tiheä vaihtuvuus heikentää lasten oikeuksia. On syytä korostaa, että oikea sijaishuoltopaikan valinta ja riittävä määrä erikoistuneita ammattilaisia yhdistettynä muihin sijaishuollon myönteisellä tavalla kiinnittäviin tekijöihin voivat vähentää laitoksesta karkaamisia.</p>
<p><strong>Lastensuojelu, nuorisotyö ja muu nuorten kanssa tehtävä työ ei onnistu ilman luottamuksellista suhdetta nuoreen. </strong>Tämän suhteen luominen vaatii sekä aikaa että mahdollisuuden antamisen. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten pysyvyys nuorten elämässä tukevat terapeuttisen ja välittävän suhteen onnistumista. Alalla oleva työntekijäpula ja suuri vaihtuvuus tulee ratkaista, jotta ne eivät entisestään vaikeuta ja estä luottamuksellisten ihmis- ja hoitosuhteiden syntymistä.</p>
<h4>6. Loppusanat</h4>
<p>Tässä ohjelmapaperissa on haluttu löytää kestäviä, sosiaalipoliittisesti painottuneita ratkaisuita lasten ja nuorten rikollisuuteen. P<strong>ahinta sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on, jos rikoksilla oireilevista nuorista tulee rikoksia tekeviä aikuisia.</strong> Tämä on kehitys, jota meidän tulee ennaltaehkäistä. Nuorten kohdalla suuntaan on mahdollista vaikuttaa helpommin kuin aikuisten: siksi tärkeää tuntea ilmiön taustat ja valita keinot, jotka oikeasti toimivat. <strong>Mikään tutkimus ei tue ajatusta, että rangaistusten koventaminen tai rikosvastuuikärajan alentaminen toimisi.</strong> Tarvitsemme parempaa varhaista puuttumista ja riittävästi resursoituja erilaisia tukipalveluita.</p>
<p>Lasten ja nuorten rikollinen käyttäytyminen on merkki yhteiskunnan sekä palvelu- ja tukijärjestelmän epäonnistumisesta. <strong>Rikollinen käyttäytyminen on aina oire jostakin.</strong> Rikoksiin syyllistyneet lapset ja nuoret ovat aina ensisijaisesti tuen tarpeessa, ja me aikuiset olemme vastuussa siitä, että apu ja tuki kohdentuu oikein sekä riittävän ajoissa. Olemme myös vastuussa siitä, että rikoksia ei koskaan syntyisi ja nuoret saavat elää turvallista arkea. Tarvitsemme nuorten arkeen enemmän turvallisia aikuisia, jotka kuuntelevat nuoria, ja joita nuoret kuuntelevat ja arvostavat.</p>
<p>Vain näiden periaatteiden ja tavoitteiden ohjaamina voimme toteuttaa aidosti lasten ja nuorten rikollisuutta vähentävää ja siitä koituvia erilaisia haittoja lieventävää kriminaalipolitiikkaa.</p>
<h5>Lähdeluettelo</h5>
<h3>Viitteet</h3>
<ol class="pdf-footnotes">
  <li><strong>KANNEN KUVA NAUMAN ABDUL HAFEEZ / UNSPLASH</strong></li>
  <li><strong>Vasemmistoliitto 2022</strong></li>
  <li><strong>Ansala, Laura, Hämäläinen, Ulla &amp; Sarvimäki, Matti. 2014. Integroitumista vai eriytymistä? Maahanmuuttajalapset ja -nuoret Suomessa. Kelan tutkimusosasto. Työpapereita 56/2014. - Bernelius, Venla &amp; Huilla, Heidi. 2021. Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:7. - EOAK/4760/2020. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös 23.3.2022. Alaikäiset vangit. - Keskusrikospoliisi. 2022b. Laatinut Danielsson, Petri. Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. - Lehti, Martti, Salmi, Venla, Aaltonen, Mikko, Danielsson, Petri, Hinkkanen, Ville, Niemi, Hannu, Sirén Reino &amp; Suonpää, Karoliina. 2014. Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265. - Roberts, Julian V., Stalans, Loretta, Indermauer, David &amp; Hough, Mike. 2003. Penal Populism and Public Opinion: Lessons from Five Countries. Oxford University Press - Sisäministeriö. Tuovi – sisäisen turvallisuuden portaali. 2022a. Nuorten rikollisuuden vähentäminen. Verkkosivu. https://sisainenturvallisuus.fi/nuorten-rikollisuuden-vahentaminen (luettu 16.12.2022)</strong></li>
  <li><strong>[1] Sisäministeriö 2022a [2] Terminä rangaistuspopulismi on suomennettu englanninkielisestä termistä”penal populism”, joka on käytössä laajasti tutkimuskentällä. Esim. Roberts ym. 2003. [3] Katujengejä käsitellään tässä ohjelmassa tarkemmin luvussa 3.4. [4] Keskusrikospoliisi 2022b, 10–11 [5] Ansala ym. 2014, 4 [6] Lehti ym. 2014, 161 [7] mt., 165–166 [8] Bernelius &amp; Huilla 2021, 68–69 [9] EOAK/4760/2020, 4 [10] Tosin vuonna 2021 sijaishuollossa olevien lasten määrässä oli havaittavissa pientä laskua.</strong></li>
</ol>

<h2>Oikeus omaan kotiin – Vasemmistoliiton viisi ratkaisua kestävään asuntopolitiikkaan</h2>
<h4>9/2025</h4>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Petteri Orpon hallituksen asuntopolitiikka on lyhyessä ajassa onnistunut aiheuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa huomattavia ongelmia: rakennusalan kriisiin ei olla kyetty vastaamaan, huokeampia asuntoja rakennetaan vähemmän, ihmiset pakotetaan muuttamaan kodeistaan, häätöjen määrä on lähtenyt nousuun ja asunnottomuus on lisääntynyt ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.</p>
<p>Erityisesti kasvukeskuksissa tilanne on erittäin huolestuttava, sillä pienituloisten on yhä vaikeampi löytää koteja muun muassa kalliissa Helsingissä. Tilanne on kuitenkin haastava kaikkialla Suomessa.</p>
<p>Hallituksen asuntopolitiikassa ei ole kyse sattumasta, vaan poliittisista valinnoista, joissa heikommassa asemassa olevat ihmiset ovat jääneet oikeistoideologian sijaiskärsijöiksi: hallitusohjelmaan on esimerkiksi kirjattu, että “asuntopolitiikan keskeisin tavoite on asuntomarkkinoiden toimivuuden edistäminen”. Toteutettujen toimenpiteiden sekä hallitusohjelman kirjausten perusteella tätä voidaan tulkita tavoitteena asuntopolitiikan markkinaehtoisuuden lisäämiseksi, mikä on jo nyt ajanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon vaikeuksiin. Lisäksi Marinin hallituksen tavoite asunnottomuuden poistamisesta on Orpon hallituksen hallitusohjelmassa laimentunut tavoitteeksi poistaa pitkäaikaisasunnottomuus.</p>
<p>Kuluvan vuoden budjettiriihessä hallitus teki uusia päätöksiä korkotukilainojen myöntövaltuuksista, eli valtion tavasta tukea kohtuuhintaisten kotien rakentamista. Tänä vuonna valtuudet olivat 1,75 miljardia. Vuonna 2026 valtuuksien oli määrä olla miljardin, mutta ne nostettiin 1,135 miljardiin”lainaamalla” 135 miljoonaa vuoden 2027 valtuuksista. Näin ollen vuonna 2027 myöntövaltuuksia on enää 500 miljoonaa euroa.</p>
<p>Kun korkotukilainojen massiivista leikkaamista katsoo yhdessä hallituksen aiempien asuntotuotantoon kohdistuvien leikkausten kanssa, tulee kokonaisuus väistämättä tarkoittamaan kohtuuhintaisen asuntotuotannon romahduttamista. Seuraukset näkyvät jo ensi vuonna.</p>
<p>Tässä paperissa esitetään viisi vasemmistoliiton ratkaisua asuntopolitiikan ja asuntomarkkinoiden vakauttamiseksi, ihmisten pärjäämisen tukemiseksi sekä kuntien segregaatiokehityksen torjumiseksi.</p>
<p>Oikeus omaan kotiin kuuluu kaikille.</p>
<h3>1. Rakenteet kuntoon Valtion asuntorahastoa ja ARA:a vahvistamalla</h3>
<p>Orpon hallituksen kaksi suurta, mutta julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle jäänyttä asuntopoliittista heikennystä, ovat kaksi rakenteellista muutosta: Valtion asuntorahaston sulauttaminen valtion budjettiin sekä ARA:n eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen lakkauttaminen itsenäisenä virastona ja sen liittäminen osaksi ympäristöministeriötä.</p>
<p>ARA on tähän asti kyennyt myöntämään korkotukilainoja joustavasti valtion asuntorahastosta. Tämä on tarkoittanut muun muassa sitä, että valtiolla on ollut suhdannepoliittinen työkalu, jolla on voitu tukea rakennusalaa taantumassa ja kyetty hillitsemään konkursseja. Jatkossa tällainen mekanismi heikentyy merkittävästi, kun valtion asuntorahasto on sidottu osaksi budjettitaloutta.</p>
<p>Samalla heikentyvät edellytykset rakentaa kohtuuhintaista ja omakustannusperiaatteeseen sidottua asuntotuotantoa. Sillä on merkittävä rooli segregaatiokehityksen hillinnässä erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa vuokrataso on lähtökohtaisesti korkeampi ja asunnot kalliimpia.</p>
<p>Lisäksi Orpon hallitus on heikentänyt Valtion asuntorahaston toimintaedellytyksiä jo aiemmin päätöksellään nostaa sieltä 800 miljoonaa euroa valtion investointiohjelman rahoittamiseen.</p>
<p>Vasemmistoliitto peruisi päätökset sulauttaa VAR valtion budjettitalouteen ja lakkauttaa ARA itsenäisenä virastona, jotta korkotukilainojen myöntäminen olisi joustavaa myös tulevaisuudessa. Kasvattaisimme ARA:n valtuuksia ja sisällyttäisimme näihin valtuuksiin muun muassa energia-avustuksen, erityisryhmien investointiavustuksen ja hissi- ja esteettömyysavustuksen.</p>

<h3>2. Tuet kuntoon asumistuen ja toimeentulotuen leikkausten perumisellä sekä suojaosien palauttamisella</h3>
<p>Orpo-Purran hallitus on heikentänyt pienituloisten ihmisten toimeentuloa monella tavalla, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten vuokranmaksukykyyn ja pahimmillaan ajavat ihmisiä kodeistaan. Tällaisia toimia ovat olleet muun muassa asumistukeen kohdistuvat leikkaukset: asumistuen tasoa on leikattu merkittävästi pienentämällä korvausprosenttia ja kasvattamalla omavastuuosuutta.</p>
<p>Tukea ei enää myönnetä omistusasuntoihin, omaisuus vaikuttaa tuen määrään, ja lisäksi Kajaani, Kouvola, Lappeenranta, Mikkeli, Pori ja Vaasa on siirretty kuntaryhmästä II kuntaryhmään III, eli lähes kaikkien yleisen asumistuen saajien tuki näissä kaupungeissa on pienentynyt.</p>
<p>Myös Helsingissä asumistuen enimmäismäärää leikattiin, kun kaupunki yhdistettiin muun pääkaupunkiseudun kanssa samaan kuntaryhmään. Lisäksi asumistuesta poistettiin 300 euron suojaosa, mikä tekee osa-aikatöiden vastaanottamisesta vaikeampaa, kun ihminen ei enää saa tienata suojaosan mukaista summaa asumistuen päälle ilman, että se vaikuttaa tukeen. Tilanne vaikeuttaa ihmisten työntekoa erityisesti palvelualoilla, joilla täysipäiväistä työtä on harvemmin tarjolla, sekä muun muassa kulttuurialalla, jossa ihmiset tekevät epäsäännöllisiä työtunteja.</p>
<p>Vasemmistoliitto on luvannut, että seuraavan kerran, kun olemme hallitusvastuussa, aloitamme suojaosien palauttamisen.</p>
<p>Erityisen julma leikkaus on ollut toimeentulotuen asumisnormin kiristäminen, joka on johtanut siihen, että Kela ei enää voi tehdä yksilöllistä harkintaa asumismenojen suhteuttamisessa maksettavan tuen määrään. Toisin sanoen, kun Kelan määrittämät kuntakohtaiset enimmäisvuokrat ovat ennen olleet ohjeellisia, vei hallituksen esitys ne lain ja asetuksen tasolle ja on siten kiristänyt enimmäisvuokrien noudattamista. Se on tarkoittanut käytännössä viimesijaisen tuen eli toimeentulotuen leikkaamista, tai käskyä muuttaa halvempaan asuntoon.</p>
<p>Kyse on kaikkein heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien ihmisten toimeentulosta. Pahimmillaan se tarkoittaa lapsiperheiden repimistä pois alueelta, jossa lapset käyvät päiväkotia tai koulua. Heikennys on siis suoraan vaikuttanut lapsiperheiden pärjäämiseen ja lasten tasa-arvoon.</p>
<p>Edellä mainittujen toimien lisäksi hallitus kaavailee lisäleikkausta viimesijaiseen tukeen eli toimeentulotukeen siten, että toimeentulotuen perusosan tasoa leikattaisiin seuraavasti: 18 vuotta täyttäneiden yksin asuvien henkilöiden osalta 3 prosenttia, vanhempansa luona asuvien 18 vuotta täyttäneiden osalta 3 prosenttia ja muiden 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden osalta noin 2 prosenttia. Lisäksi toimeentulotuen 150 euron suojaosa poistettaisiin.</p>
<p>Leikkaus on erityisen julma siksi, että se kohdistuu viimesijaiseen toimeentulotukeen, joka on lähtökohtaisesti erittäin byrokraattinen ja jolta työllistyminen on kaikkein vaikeinta. Pahimmassa tapauksessa leikkaus tulee lisäämään pakkomuuttoja, eriarvoisuutta ja inhimillistä kärsimystä.</p>
<p>Laskettu säästötavoite on epäuskottava, koska ihmisten riippuvuutta toimeentulotuesta ei voi katkaista leikkaamalla tukea – huonoimmassa tapauksessa huoli omasta ja perheen pärjäämisestä vaikeuttaa työnhakua ja lisää jaksamisen haasteita.</p>
<p>Vasemmistoliitto peruisi yleisen asumistuen ja eläkkeensaajien asumistuen leikkaukset, mikä maksaisi 344,7 miljoonaa, sekä toimeentulotuen toteutetut heikennykset, mikä maksaisi 21,5 miljoonaa. Kaavailtuja heikennyksiä toimeentulotukeen emme toteuttaisi.</p>
<h3>3. Häätöjen määrä kuriin asumisneuvonnan resurssit palauttamalla</h3>
<p>Orpon hallituksen päätös puolittaa asumisneuvonnan resurssit on suora leikkaus kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville ihmisille: asumisneuvonnalla on kyetty ennaltaehkäisemään häätöjä ja varmistamaan, että ihmisillä säilyy katto pään päällä. Häätöjen määrän on jo raportoitu lähteneen merkittävään kasvuun ja asumisneuvontaa tarvittaisiin enemmän kuin pitkään aikaan.</p>
<p>Asumisneuvonnan keskeisyys häätöjä ja asunnottomuutta ehkäisevänä palveluna on tunnistettu kunnissa ja esimerkiksi Helsinki on päättänyt säilyttää asumisneuvonnan resurssit leikkausta edeltävällä tasolla budjetoimalla siihen kunnan rahaa.</p>
<p>Vasemmistoliitto lisäisi asumisneuvonnan resursseihin kolme miljoonaa euroa.</p>
<p>Asumisneuvonnan resurssit tulisi säilyttää ennallaan ja leikkaus perua. Mikäli leikkaus pidetään voimassa, kehotamme kuntia omien resurssiensa puitteissa kapinaan hallituksen epäonnistunutta politiikkaa vastaan, ja panostamaan asumisneuvontaan myös jatkossa.</p>
<blockquote><p>4. Erityisryhmien tukeminen investointiavustuksiin panostamalla ja perumalla opiskelijoiden siirto pois yleisen asumistuen piiristä</p></blockquote>
<p>Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025—2028 käy ilmi, että erityisryhmien investointiavustusvaltuuden tasoa lasketaan 43 miljoonasta 15 miljoonaan euroon vuodessa. Leikkaus on raju huomioiden, että esimerkiksi vuonna 2023 erityisryhmien investointiavustusvaltuus oli 120 miljoonaa euroa.</p>
<p>Käytännössä avustus on ajettu alas, eikä erityisryhmähankkeiden rakentamiseen ole enää tällä hallituskaudella avustusta. Erityisryhmien investointiavustuksien alasajo tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijoille, vanhuksille ja vammaisille sekä muille erityisryhmille rakennetaan vähemmän asuntoja.</p>
<p>Hallitus päätti leikkausta toteuttaessaan kohdentaa avustukset jatkossa vammaisten ihmisten asumiseen, mutta jäljelle jääneellä summalla ei pystytä kattamaan asuntotarvetta edes silloin, kun kohdennuksena ovat ainoastaan vammaiset ihmiset.</p>
<p>Erityisen härskin leikkauksesta tekee se, että samaan aikaan hallitus päätti toteuttaa opiskelijoiden siirtämisen yleisen asumistuen piiristä opiskelijoiden asumistuen piiriin. Tämä heikensi opiskelijoiden toimeentuloa. Hallituksen tavoitteena oli “kannustaa” opiskelijat etsimään halvempia asuntoja, mutta erityisryhmien investointiavustusten leikkausten myötä halvempia asuntoja rakennetaan entistä vähemmän.</p>
<p>Vasemmistoliitto peruisi hallituksen silmänkääntötempun, eli palauttaisi erityisryhmien investointiavustuksen aiemmalle tasolle ja opiskelijat takaisin yleisen asumistuen piiriin.</p>

<h3>5. Välimallin asuntotuotanto kuntoon ASO-rakentamista jatkamalla</h3>
<p>Asumisoikeusasuntojärjestelmän lakkauttaminen on ollut tämän hallituksen suurimpia virheitä, mitä tulee segregaatiokehityksen torjumiseen ja kuntien tukemiseen segregaatiokehityksen vastaisessa työssä.</p>
<p>Asumisoikeusasunnoilla on ollut ja on yhä keskeinen rooli niin sanottuna välimallin asuntotuotannon muotona eli asumisena, joka ei perustu vuokraamiseen eikä omistamiseen. Se on mahdollistanut ihmisille ikään kuin sillan vuokraamisesta omistusasumiseen kiinni pääsemiseksi.</p>
<p>Järjestelmän lakkauttamiselle on vaikea löytää yhtäkään järkisyytä. Se alleviivaa oikeistolaista ideologiaa, joka väittää perustuvansa ihmisten vakavaraisuuden varmistamiseen, mutta todellisuudessa mahdollistaa omistamisen vain vauraimmalle kansanosalle.</p>
<p>Kunnat joutuvat tällä hetkellä pohtimaan, miten asumisoikeusasuntotuotannon romuttamista voidaan korvata kuntien elinvoiman varmistamiseksi ja ihmisten tukemiseksi. Esimerkiksi Helsingissä on pohdittu niin sanotun vuokralta omaksi -mallin kehittämistä vastaamaan välimallin asuntotuotannon tarpeeseen. Mallia on kehitetty alun perin Hitasjärjestelmän tilalle, mutta sen merkitys tulee kasvamaan ASO-tuotannon romuttamisen jälkeen.</p>
<p>Vasemmistoliitto palauttaisi ASO-järjestelmän. Vasemmistoliitto kehottaa kuntia kehittämään Helsingin tapaan uusia malleja, kapinoidakseen hallituksen toimintaa vastaan. Myöntäisimme myös 100 miljoonan avustuspaketin kunnille ja hyvinvointialueille rakennushankkeiden toteuttamisen tukemiseen.</p>

<h2>Kotimaisten kielivähemmistöjen ohjelma</h2>
<h5>Hyväksytty puoluehallituksessa 28.5.2025</h5>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Vasemmistoliiton kotimaisten kielivähemmistöjen ohjelma on Suomen kotoperäisiä kieliä koskeva tahdonilmaisu, jossa tarkastellaan kielivähemmistöjen kokonaisuutta, tunnistetaan kieliryhmien keskeisiä haasteita ja keskitytään rakentamaan kestävää tulevaisuutta laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Ohjelman painopiste on saamen kielissä, romanikielessä ja karjalan kielessä. Viittomakieltä käsitellään puolueen muissa ohjelmissa. Kotimaisten kielivähemmistöjen ohjelman tarkoitus on vastata eri kieliryhmien osalta tunnistettuihin haasteisiin ja huomioida, miten kielellisten oikeuksien toteutuminen tai toteutumattomuus heijastuu kielivähemmistöjen kielellisiin ja kulttuurillisiin oikeuksiin sekä niiden realisoitumiseen. Kieli ei ole pelkästää n kommunikaatioväline, vaan se on tärkeä osa kulttuuria. Kielen kautta kulttuuri säilyy ja siirtyy seuraavalle sukupolvelle, ja se heijastaa puhujiensa arvoja ja maailmankuvaa. Kieli vahvistaa myös siteitä vähemmistöö n kuuluvien välillä ja muodostaa tärkeän osan yksilöiden identiteettiä. Ohjelman tähtäin ei siis ole ainoastaan kielten mekaanisessa elvytyksessä: kyse on myös kokonaisten kieliyhteisö- jen voimaantumisesta ja yksilöiden sekä yleisen hyvinvoinnin lisää misestä. Ohjelmassa nostetaan toimenpiteitä, joita Vasemmistoliitto sitoutuu edistämään karjalan kielen, romanikielen ja saamen kielten aseman parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Tavoitteita ovat kotoperäisten kielten aseman suojaaminen, elvyttäminen, tukeminen ja vahvistaminen. Ohjelma läpivalaisee kielten tilannetta yhdessä ja erikseen kahden suuren aihealueen, lainsäädännön sekä kulttuuri- ja koulutuspolitiikan, kautta. Kummankin aihealueen läpileikkaukset, yleiset havainnot kuin myös ehdotukset perustuvat sekä tutkimukseen että valtiollisten toimijoiden virallisiin ohjelmiin ja kieliyhteisöjen omiin tietoihin.</p>
<h3>Kotimaisten kielivähemmistöjen nykytila Suomessa</h3>
<h4>Saamen kielet</h4>
<p>Saamen kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä ja kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään. Saamen kielet ovat itämerensuomalaisten kielten, kuten suomen ja viron, etäsukukieliä. Niitä puhutaan Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä, ja niiden puhujamäärä on noin 20 000–30 000. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, millä tarkoitetaan sitä, että niiden siirtyminen uusille sukupolville äidinkielinä on merkittävästi heikentynyt tai jopa katkennut kokonaan. Saamen kielten elvyttäminen on alkanut 1960–1970-luvuilla ja tietoinen vaaliminen on vahvistunut 1990-luvulta alkaen. Kaikista saamen kielten puhujista arviolta 75–90 prosenttia puhuu pohjoissaamea (dávvisámegiella). Se on Pohjoismaissa eniten käytetty ja myös Suomen suurin saamelaiskieli. Sen perinteistä puhuma-aluetta Suomessa ovat Utsjoki (Ohcejohka), Inari (Anár), Enontekiö (Eanodat) ja Sodankylän (Soađegilli) pohjoisosa. Suomen puolella saamelaiset ja saamenkieliset ovat enemmistönä ainoastaan Utsjoen kunnassa (noin 75%). Suurin osa saamen kielen ja saamenkielisestä opetuksesta, tiedonvälityksestä, kirjallisuudesta, musiikista ja kaikesta julkaistusta saamenkielisestä materiaalista on pohjoissaamenkielistä. Pohjoissaamen elpyminen alkoi pitkään kestäneen suomalaistamiskauden jälkeen jo 1960- ja 1970-luvuilla. Suomessa pohjoissaamen puhujia on muutamia tuhansia. Inarinsaamelaiset ovat ainoa saamelaisryhmä, joka on perinteisesti asunut vain Suomen alueella. Inarinsaamen kielen tilanne oli erittäin hälyttävä vielä 30 vuotta sitten. Inarinsaamen kielenelvytys on tuottanut tulosta sekä aikuisväestön että varhaiskasvatusikäisten lasten parissa. Nykyään kieltä puhuu arviolta 300–400 henkeä ja puhujamäärä nousee tasaisesti. Suomessa kolttasaamelaisen asutuksen keskuksia ovat Sevettijärven (Če´vetjäu´rr), Nellimin (Njeä´llem) ja Keväjärven (Keväjäu´rr) kylät. Kolttasaamelaisia on Suomessa yhteensä noin 600 henkeä, joista arviolta puolet puhuu koltansaamea äidinkielenään. Koltansaamen puhujia on arvioitu ennen maailmansotia olleen muutamia tuhansia. Maailmansodat rikkoivat kolttien perinteisen kyläasutuksen, sosiaaliset ja sukurakenteet ja heikensivät samalla myös kielen asemaa. Saamen kieliä elvytetään monin eri tavoin ja niitä kehitetään jatkuvasti, jotta nämä säilyisivät elävinä arkipäivän kielinä. Perustuslaki turvaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseen ja kehittämiseen. Ensimmäinen saamen kielilaki tuli voimaan vuonna 1992 ja se uudistettiin vuonna 2003. Saamelaisten asioita ja oikeuksia ajaa Sámediggi eli Saamelaiskäräjät. Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin ja se valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Saamelaiskäräjien yhteydessä toimii myös kielineuvosto, jonka tehtävänä on muun muassa ylläpitää ja kehittää Suomessa käytettävää saamen kieltä, antaa ohjeita ja suosituksia kielen- ja nimistönhuoltoon ja terminologiaan liittyvissä asioissa sekä osallistua pohjoismaiseen kieliyhteistyöhön.</p>
<h4>Karjalan kieli</h4>
<p>Karjalan kieli on suomen lähin sukukieli, jota on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomea. Karjala on oma erillinen kielensä, joka eroaa suomen kielestä niin sanaston, äänteiden kuin kieliopinkin puolesta. Karjalan kielen murteet jaetaan varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan (eli aunuksenkarjalaan). Varsinaiskarjalassa on kaksi aluemurretta, vienankarjala ja eteläkarjala. Siten karjalalla on kolme eri kirjakieltä. Tästä huolimatta karjalan kieli sekoitetaan edelleen virheellisesti suomen kielen itäisiin murteisiin, etenkin savolais- ja kaakkoismurteisiin. Ennen toista maailmansotaa valtaosa Suomen karjalan kielen puhujista eli silloisen valtakunnan itäisimmillä alueilla, jotka kuuluvat nykyään Venäjään. Karjalankielisiä eli Raja-Karjalassa (Impilahti, Suistamo, Soanlahti, Salmi, Suojärvi, Korpiselkä), Vienan Karjalan länsirajalla Kuhmon ja Suomussalmen seudulla (Rimpin, Kuivajärven ja Hietajärven kylissä) sekä Pohjois-Karjalan itäosissa, muun muassa osissa Ilomantsia. Toisen maailmansodan alueluovutusten seurauksena suurin osa Suomen karjalankielisistä menetti kotinsa ja heidät sijoitettiin eri puolille Suomea. Evakuoitujen määrä oli noin 430 000. Lisäksi vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen myötä Suomeen saapui arviolta 40 000 pakolaista vuoteen 1922 mennessä, joista osa oli vienankarjalaisia. Toisen maailmansodan alueluovutusten aikana karjalankielisiä rajakarjalaisia sijoitettiin etenkin Pohjois-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Oulun seudulle. Karjalan kielen puhujamäärä alkoi laskea sotien jälkeen nopeasti eli monet vaihtoivat kielensä karjalasta suomeen. Kielenvaihtoon vaikuttivat muun muassa voimistuneet suomalaistamispyrkimykset, karjalankielisiin uusilla kotipaikoilla kohdistuneet ennakkoluulot, suomenkielinen kouluopetus, luterilaisten ja ortodoksien välille solmittujen avioliittojen yleistyminen, karjalan rajalliset käyttömahdollisuudet ja karjalankielisen kouluopetuksen puute. Tällä hetkellä karjalaa puhutaan Suomessa ja Venäjällä Karjalan tasavallassa sekä Tverin alueella. Kieli on molemmissa maissa erittäin uhanalainen ja sen elvytyksellä on kiire. Uusimpien asiantuntija-arvioiden mukaan karjalaa ymmärtää Suomessa noin 20 000 ihmistä, joista 11 000 puhuu kieltä hyvin ja 5 000 käyttää sitä päivittäin. Suomen karjalankielisistä valtaosa on toisen maailmansodan evakkoja tai karjalaispakolaisia tai heidän jälkeläisiään, jotka vielä 1950–60-luvuilla ovat suomen ohella omaksuneet karjalan kielen tai opiskelleet sen aikuisena. Myös vuoden 2010 selvityksen perusteella valtaosa karjalan kielen puhujista on katsottu olevan lähinnä ikääntyvää väestöä. Viimeisimpien selvitysten mukaan karjalan puhujien ikärakenteessa on kuitenkin tapahtunut merkittävä muutos: ikäjakauma on tasaantunut, ja tällä hetkellä karjalaa puhuviin lukeutuvat myös 15–29-vuotiaat ja 30–49-vuotiaat. Karjalan kielen elvyttämiseksi on jo tehty aloitteita. Vuonna 2009 Suomen hallitus lisäsi karjalan kielen maininnan Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan, mikä velvoittaa Suomea raportoimaan kielen tilasta säännöllisesti. Itä-Suomen yliopistossa toimii nykyään sekä karjalan kielen ja kulttuurin professuuri että Karjalan elvytyshanke. Vuonna 2015 aloitettiin karjalankielisten uutisten toimittaminen Ylellä. Tänä päivänä nuoret karjalaiset ovat nostaneet kielen asemaa esiin sosiaalisessa mediassa ja yhdistys- ja järjestötoiminnan kautta, mikä on lisännyt kiinnostusta kieltä kohtaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut vuonna 2025 Suomen historian ensimmäisen karjalan kielen elvytysohjelman, joka tarjoaa suuntaviivoja karjalan kielen vahvistamiseksi Suomessa. Vaikka karjalan kieli on Suomessa saanut uutta näkyvyyttä, suuria haasteita on edelleen voitettavana.</p>
<h4>Romanikieli</h4>
<p>Romanit ovat kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö, joka on asunut Suomessa 1500-luvulta lähtien. Suomen romanien tai Suomen romanikieltä puhuvien lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Suomen romanipoliittisen ohjelman arvion mukaan Suomessa asuu noin 10 000 romania. Alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien arvion mukaan romaneja asuu Etelä-Suomen alueella noin 4500, Länsi-, Lounais- ja Sisä-Suomen alueella noin 2000, Itä-Suomessa noin 1500 ja Pohjois-Suomessa sekä Lapissa yhteensä noin 1200. Kotimaisten kielten keskuksen romanikielen lautakunnan arvion mukaan Suomen romaneita olisi enemmän, noin 12 000. Ruotsissa arvioidaan olevan muutama tuhat Suomen romania.</p>
<p>Suomessa puhutaan romanikielen pohjoista murretta, kaaloa, joka on vakavasti uhanalainen. Romanikielen taitajien taito on heikentynyt 1970-luvulta lähtien, koska romanikielen käyttömahdollisuudet ovat supistuneet yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden muutosten vuoksi. Vuonna 2009 on arvioitu, että romanikieltä puhuu hyvin arviolta kolmasosa Suomen romaneista eli 3000–4000 henkilöä. Kaksi kolmasosaa ei enää käytä kieltä lainkaan, mutta silti arviolta noin puolet Suomen romaneista osaa romanikieltä ainakin tyydyttävästi. Alle 50-vuotiaiden taito on heikompi kuin vanhempien ikäluokkien. Romanikieli on mahdollista merkitä äidinkieleksi väestötietoihin, mutta tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole hyödynnetty käytännössä juuri lainkaan. Suomen romanipoliittisen ohjelman (ROMPO 3) 2023–2030 tavoite on erilaisten toimenpiteiden kautta parantaa romanien koulutusta, työllistymistä ja asumisoloja sekä kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja suhteessa pääväestöön. Yleinen tavoite on romanien yhdenvertaisuus elämän eri osa-alueilla sekä yhteiskunnassa esiintyvän rakenteellisen syrjinnän ehkäiseminen. Romanien eriarvoisuus ja syrjintä on tunnistettu ongelma sekä Suomessa että laajemmin Euroopan tasolla, ja se heijastuu romanien kielivarantoon. Romanien yhteiskunnallisen aseman parantumisella ja yhdenvertaisuuden edistämisellä on positiivinen vaikutus kielen elvytys- ja kehitysmahdollisuuksiin. Kielen oppimisella koetaan myös olevan tärkeä rooli yhdenvertaisuuden toteutumisessa, sillä kielen koetaan vahvistavan identiteettiä ja kielen opiskelun motivoivan muutakin oppimista.</p>
<h3>Kielelliset oikeudet</h3>
<h4>Kotimaisten kielivähemmistöjen lainsäädännöllinen asema Suomessa</h4>
<h5>Saamen kielet</h5>
<p>Saamen kielillä on kotimaisista kielivähemmistöistä paras lainsäädännöllinen asema, mutta sitäkään ei voi pitää hyvänä, vaan korkeintaan tyydyttävänä. Aseman kivijalkana on perustuslain maininta, jossa”Saamelaisilla alkuperäiskansana -- on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla.” Erikseen säädetty laki on Saamen kielilaki, joka alkujaan säädettiin 1990-luvun alussa, ja jota on uudistettu kokonaan vuoden 2003 lopussa tullen voimaan vuonna 2004. Saamen kielilaki puhuu saamesta yhtenä kielenä, mutta määritelmissä toteaa laissa tarkoitettavan”saamen kielellä inarinsaamen, koltansaamen tai pohjoissaamen kieltä käytetystä kielestä tai pääasiallisesta kohderyhmästä riippuen”. Toisin sanoen, vaikka kaikista kolmesta kielestä puhutaan laissa yhtenä saamen kielenä, kaikki Suomessa perinteisesti puhutut saamen kielet on huomioitu ja ne ovat yhtä lailla Saamen kielilain takaaman aseman saavia. Saamen kielilaki on suhteellisen kattava, sillä se asettaa viranomaisille niin valtiossa, saamelaisten kotiseutualueen kunnissa, kuin Lapin hyvinvointialueella velvollisuuden palvella saamen kielillä. Huomioitavaa kuitenkin on, että valtion viranomaisia lukuun ottamatta velvollisuutta ei ole asetettu kautta maan, vaan ainoastaan saamelaisten kotiseutualueen kunnille ja Lapin hyvinvointialueelle, sekä näiden kanssa välittömästi yhteistoiminnassa oleville yhtymille. Kuten aiemmin on todettu, valtaosa saamelaisista elää kotiseutualueen ulkopuolella, joten ristiriita palveluvelvoitteiden ja saamen kielten käyttäjien välillä on ilmiselvä.</p>
<p>Myös muissa laeissa on annettu säädöksiä saamen kielten käyttämisestä ja niillä tarjottavista palveluista. Varhaiskasvatuslaki velvoittaa kuntia järjestämään äidinkieleltään saamenkielisten lasten varhaiskasvatuksen saamen kielellä. Tässä ei ole rajoitusta kotiseutualueelle tai eroa muuhun Suomeen. Saamen kielipesiä, tärkeimpiä julkishallinnollisia paikkoja varmistaa kielensiirtyminen, ei kuitenkaan mainita varhaiskasvatuslaissa eikä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Kielipesien laillinen nykytila onkin siis takaamaton. Perusopetuslain mukaan taas saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Tälle on luotu rahoitus opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 45 §:n 1 momentin nojalla, ja se on tärkeä, sillä sen nojalla on luotu edellytykset saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämiselle saamelaisten kotiseutualueen kunnissa. Kotiseutualueen ulkopuoliset kunnat eivät voi saada vastaavanlaista valtion tukea saamenkieliseen opetukseen, vaan niiden osalta pääasialliseksi vaihtoehdoksi on muodostunut perusopetusta ja lukiokoulutusta täydentävä opetus ja siihen myönnettävä rahoitus. Tämä on tarkoittanut kahden viikkotunnin kielen opetusta useimmiten iällisesti ja kielellisesti heterogeenisissä opetusryhmissä. Täydentävä opetus on kuitenkin ollut kautta linjan huonosti taattua: määräykset ja rahoituskanavan erikseen haettavuus ovat ylläpitäneet epävarmuutta ja väliaikaisuutta. Parhaillaan käynnissä oleva Saamen kielten etäopetushanke (käynnissä vuodesta 2018) on tuonut toivoa saamen kielten siirtymiseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella eläville lapsille. Kyseessä on kuitenkin hanke, jota ei ole vielä lainsäädännöllisesti vakinaistettu.</p>
<h5>Karjalan kieli</h5>
<p>Karjalan kielellä ei ole virallista asemaa Suomen lainsäädännössä. Toisin kuin suomi, ruotsi ja saamen kielet, karjalan kieltä ei ole mainittu perustuslaissa eikä kielilaissa. Suomen saamelaisten menestyksekäs kielenelvytys 1990-luvun alkupuolelta lähtien osoittaa hyvin konkreettisesti sen, kuinka keskeinen merkitys lainsäädännöllä on uhanalaisen kielen elpymisessä. Lähes kaikki saamen kielten keskeisimmät elvytys- ja vahvistamistoimet perustuvat lainsäädäntöön: oikeus oman kielen käyttöön virallisissa yhteyksissä (saamen kielilaki 1086/2003), oikeus omakieliseen varhaiskasvatukseen (varhaiskasvatuslaki 540/2018), oikeus omakieliseen perusopetukseen (perusopetuslaki 628/1998), omakielisen median kehittyminen (laki Yleisradio Oy:stä 1380/1993) ja mahdollisuus oppia saamen kieltä aikuisena intensiivisen kielikoulutuksen muodossa (laki Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta 252/2010). Perusta saamelaisten ja saamen kielten asemalle luodaan perustuslain 17 §:ssä. Vuonna 2009 Suomi lisäsi asetusmuutoksella karjalan kielen niiden kielten joukkoon, joiden tilanteesta se raportoi säännöllisesti Euroopan neuvostolle. Vuonna 2010 Karjalan Kielen Seura ry ehdotti oikeusministeriölle, opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle perustuslain muuttamista siten, että karjalan kieli lisättäisiin perustuslain §:ään 17 karjalankielisen kansallisen vähemmistön kielenä. Ehdotus kuitenkin torjuttiin vedoten siihen, ettei Suomen laki tunne kansallisen vähemmistön ja kansallisen vähemmistökielen käsitettä, ja siksi ei ole mahdollista säätää karjalankielisten esittämää asemaa millekään ryhmälle ja sen kielelle. Karjalan kielen asemaa Suomessa tutkineen ELDIA-hankkeen (European Language Diversity for All) kehittämä Eurooppalaisten kielten elinvoimaisuusbarometri (EuLaViBar) osoitti, että karjala on viisiportaisen arviointiasteikon alimman kategorian heikommassa päässä ja siten vakavasti ja kriittisesti uhanalainen kaikilla arvioinnin alueilla. Tulos tarkoittaa sitä, että tehokkaat ja kohdennetut toimet karjalan kielen tukemiseksi on aloitettava viipymättä. Kuten ELDIA-hanke mainitsee suosituksissaan, ovat myös kieliyhteisön jäsenet ja karjalan asiantuntijat pitkään ja toistuvasti vaatineet karjalan lainsäädännöllisen aseman saattamista samalle tasolle muiden kotoperäisten ja Suomessa vanhastaan puhuttujen kielten kanssa. Tämä koskee karjalan lisäämistä perustuslakiin ja opetusta ja varhaiskasvatusta koskeviin lakeihin sekä karjalan kielilain laatimista.</p>
<h5>Romanikieli</h5>
<p>Perustuslain 17 §:n mukaisesti romaneilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilakia vastaavaa säädöstä romanikielestä ei ole. Valtioneuvoston asetuksella sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii romaniasiain neuvottelukunta ja kaikissa Manner-Suomen aluehallintovirastojen yhteydessä toimii alueellinen neuvottelukunta. Neuvottelukunnat nimitetään kolmeksi vuodeksi. Puolet neuvottelukunnan jäsenistä pitää olla romaniväestön edustajia. Neuvottelukunnat seuraavat romaniasiain tilannetta, mutta eivät käytä varsinaista päätösvaltaa romaneja koskevissa asioissa. Kielten käytöstä viranomaisissa, virallisissa ja muissa yhteyksissä säädetään oikeudenkäyntiä, hallintomenettelyä ja hallintolainkäyttöä koskevassa lainsäädännössä, koulutusta koskevassa lainsäädännössä, terveydenhuolto- ja sosiaalilainsäädännössä sekä muussa eri hallinnonaloja koskevassa lainsäädännössä. Esimerkiksi yleisesti viranomaistoimintaa säätelevän hallintolain mukaan viranomaisen pitää järjestää romanikielelle kääntäminen tai tulkkaus, jos kieltä käyttävä asianomainen ei osaa viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä. Tämä rajoittaa romanikieltä käyttävän oikeuksia, jos oletetaan asianomaisen osaavan suomea tai ruotsia. Tilanne on sama erityislaeissa: esimerkkinä voi mainita lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, jossa romanikielen asema on vastaava kuin hallintolaissa. Koulutusta koskevassa lainsäädännössä perus- ja toisen asteen koulutuksessa on mahdollisuus antaa opetuskieleksi myös romanikieli, samoin äidinkielen opiskelu romanikielellä on periaatteessa mahdollista. Yliopistolaissa ei romanikieltä ole mainittu opiskelu- tai tutkintokielenä. Ammattikorkeakoululaissa ei ole mainintaa opetus- ja tutkintokielestä.</p>
<h4>Vasemmistoliiton lainsäädännölliset toimenpiteet</h4>
<h5>Kielivähemmistöjen asema lainsäädännössä</h5>
<p>Kielten asemaan vaikuttaa se, miten ne on määritelty lainsäädännössä. Kielet voidaan määrittää esimerkiksi virallisiksi kieliksi, vähemmistökieliksi tai alueellisiksi kieliksi. Suomessa kansalliskieliä ovat perustuslain 17 §:n mukaan suomen ja ruotsin kieli. Muiden kielten asemaan vaikuttaa muun muassa se, onko ne mainittu perustuslaissa ja onko kielille laadittu omaa lainsäädäntöä. Muiden kuin kansalliskieltä käyttävien kielellisistä oikeuksista säädetään perustuslain 17 §:n 3. momentissa. Saamen kielten lainsäädännöllinen asema on muihin kotimaisiin kielivähemmistöihin verrattuna hyvä. Perustuslain mukaan saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto lain säädösten antamissa rajoissa. Saamelaiskielten asemaa tukevat myös kielilaki, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituslaki, perusopetuslaki, varhaiskasvatuslaki sekä laki Yleisradio Oy:stä, jotka yhdessä takaavat monia kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia. Myös romaneilla on perustuslaillinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, mutta kielelle ei ole kuitenkaan säädetty omaa kielilakia. Saamelaiskielten tilannetta on helpottanut kotiseutualueilla vahvistettu erityisasema sekä lainsäädännön kehittyminen suuntaan, joka on pyrkinyt turvaamaan kielen elvytystä ja elinvoimaisuutta. Saamelaiskieliin sovelletut lait tosin painottuvat saamelaisten kotiseutualueille, johon kuuluvat Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnat sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue. Näiden alueiden ulkopuolella saamenkielisten oikeus omaan kieleen on paljon heikommalla tolalla.</p>
<p>Karjalan kielellä ei ole virallista asemaa Suomen lainsäädännössä eikä karjalan kielelle ole säädetty omaa kielilakia tarkoittaen, ettei kielen asemaa ole mitenkään Suomen lainsäädännössä turvattu. Karjalan kieltä ei mainita perustuslaissa, missään opetusta ja varhaiskasvatusta koskevissa laeissa eikä laissa Yleisradio Oy:stä. Nykytilanne vaikeuttaa kielen käyttöä virallisissa yhteyksissä, koulutuksessa ja vaikeuttaa huomattavasti mahdollisia kielen elvyttämistoimia. Asiantuntijat ovatkin korostaneet, että perustuslain maininta tunnustaisi karjalankielisen yhteisön olemassaolon, antaisi kielelle virallisen aseman ja mahdollistaisi sekä tukisi sen elvyttämistä, sillä perustuslaissa erikseen mainituilla kieliryhmillä on vahvempi asema kuin muilla kielillä. Perustuslakiin kirjatut kielet saavat myös tätä kautta eväät syrjinnän tunnistamista varten ja perusteet positiivisille toimille kielivähemmistöjen aseman parantamiseksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan, että vaikka kansainvälisesti katsottuna Suomen vähemmistö- ja kulttuurioikeuspolitiikka on verrattain hyvää, kielivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa on puutteita, minkä vuoksi tuettujen kielivähemmistöjen asemaa tulisi vahvistaa myös oikeudellisesti.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>VAHVISTETAAN </strong>saamen kielten perustuslaillista asemaa, kielilakia, varhaiskasvatus- ja perusopetuslakia koskemaan myös saamelaisalueiden ulkopuolella asuvia.</li>
  <li><strong>SAATETAAN </strong>karjalan kieli ja romanikieli lainsäädännöllisesti samalle tasolle saamen kielten kanssa tunnustettuna vähemmistökielenä. Karjalaisten tunnustaminen kansalliseksi vähemmistöksi voidaan tilanteen vaatiessa selvittää ja asianmukaisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä toteuttaa.</li>
  <li><strong>LAADITAAN </strong>kielilaki karjalan kielelle ja romanikielelle, mikä turvaa kielen käyttöoikeuden virallisissa yhteyksissä, opetuksessa ja julkisessa hallinnossa. Lain valmistelussa huomioidaan kielten erityispiirteet ja</li>
</ul>
<p>-tarpeet.</p>
<ul>
  <li><strong>LISÄTÄÄN </strong>karjalan kieli ja romanikieli varhaiskasvatus- ja perusopetuslain piiriin, jotta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus oppia kieltä osana koulutustaan.</li>
  <li><strong>LAADITAAN </strong>viranomaisille velvoite tarjota karjalan kielellä palveluja alueilla, joilla on merkittävä kieliyhteisö ja turvataan karjalan kieltä puhuville oikeus käyttää omaa kieltään ilman syrjintää. Lainsäädäntöä tarkistetaan, jotta tämä oikeus toteutuu myös romanikielen kohdalla.</li>
  <li><strong>EDISTETÄÄN </strong>karjalan kielen tunnustamista EU:n kielivähemmistöjen joukkoon ja varmistetaan, että kieliyhteisöillä on mahdollisuus saada EU-rahoitusta.</li>
  <li><strong>LAKISÄÄTEISESTI </strong>suojataan vähemmistökielillä julkaistua kulttuuriperintöä, kuten kirjallisuutta, musiikkia ja historiaa.</li>
</ul>
<h5>Digi- ja väestötietovirasto ja useamman kotikielen ilmoittaminen</h5>
<p>Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ylläpitää väestötietojärjestelmää, johon kirjataan henkilön kotikieli. Tällä hetkellä järjestelmässä voi ilmoittaa vain yhden kotikielen eli henkilön virallisen asiointikielen Suomessa. Oikeusministeriö on selvittänyt mahdollisuutta merkitä useampi kotikieli väestötietojärjestelmään. Selvityksessä arvioitiin, että monikielisyyden kirjaaminen voisi antaa tarkemman kuvan henkilön kieli-identiteetistä ja kielivarannosta. Lisäksi se voisi helpottaa erikielisten vanhempien lasten kielivalintoja. Euroopan neuvoston ministerikomitea on suositellut Suomelle, että väestötietojärjestelmässä tulisi helpottaa moni-identiteetin ja useisiin kieliyhteisöihin kuulumisen ilmoittamista. Tällä hetkellä DVV ei ole vielä ottanut käyttöön monen kotikielen ilmoittamismahdollisuutta, mutta asiaa on tutkittu ja sille ei ole esteitä tulevaisuudessa. DVV:n väestötietojärjestelmässä tulisi mahdollistaa useamman kotikielen ilmoittaminen, mikä olisi merkittävä askel kohti kielten tasa-arvoista asemaa ja monikielisyyden tunnustamista Suomessa. Tämä konkreettinen toimenpide tukisi vähemmistökielten elvyttämistä sekä säilymistä ja monikielisten oikeuksien toteutumista. Monikielisyyden raportointi väestötietojärjestelmässä toisi myös esiin kielellisen moninaisuuden ja mahdollistaisi tarkemman tilastoinnin, mikä tukisi sekä päätöksentekoa että resurssien kohdentamista. Monikielisyyden huomioiminen virallisissa yhteyksissä vahvistaisi kielten asemaa ja edistäisi niiden näkyvyyttä sekä arvostusta yhteiskunnassa ja vahvistaisi sekä yksilön kieli-identiteettiä että kulttuuriperintöä.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>MUUTETAAN </strong>väestötietolakia siten, että henkilö voi ilmoittaa useita kotikieliä viranomaisille.</li>
  <li><strong>DIGI- </strong>ja väestötietovirasto päivittää rekisterinsä siten, että henkilö voi ilmoittaa yhden virallisen asiointikielen, mutta lisäksi yhden tai useamman kotikielen.</li>
  <li><strong>VARMISTETAAN, </strong>että tieto monikielisyydestä välittyy suostumuksen mukaisesti kunnille, hyvinvointialueille ja valtiolle vähintään koulutus-, kulttuuri-, sosiaali- ja terveyspalveluissa.</li>
  <li><strong>LUODAAN </strong>tilastoja ja kielipoliittista dataa, joiden avulla monikielisten kieliyhteisöjen tarpeet tunnistetaan ja huomioidaan päätöksenteossa. Suojataan menetelmä mahdollisilta väärinkäytöksiltä.</li>
  <li><strong>VARMISTETAAN, </strong>että kielivähemmistöt osallistuvat lainsäädännön ja tietojärjestelmän uudistamiseen, jotta heidän tarpeensa huomioidaan riittävästi.</li>
  <li><strong>VALMISTELUSSA </strong>otetaan huomioon tietoturva ja yksilönsuoja sekä muutos- ja ylläpitokulut.</li>
</ul>
<h5>Kielivähemmistöjen edustuselimet ja kansallinen kielivähemmistöverkosto</h5>
<p>Pitkäjänteisen, suunnitelmallisen ja resursoidun kielten elvytystoiminnan järjestäminen vaatii pysyviä rakenteita. Suomessa ministeriöiden, virastojen ja kieliyhteisöjen toimijoiden välinen toiminta tarvitsee tavoitteellisempaa organisointia. Kielten elvytys on pitkälti tähän asti perustunut määräaikaisesti rahoitettuihin hankkeisiin, minkä takia toiminta on ollut pirstaleista ja sidoksissa muutamiin aktiivisiin toimijoihin. Elvytystyötä on tarpeen koordinoida, ja tärkeää olisi koota yhteen siihen liittyviä toimijoita, tahoja ja hyviä käytäntöjä sekä edistää eri kieliyhteisöjen välistä vuoropuhelua. Organisoidun ja pysyvän rakenteen tehtävänä olisi kerätä ja välittää eteenpäin tietoa eri kieliyhteisöjen kohtaamista ongelmista tai menestyksekkäistä käytännöistä. Tavoitteena on edistää tiedonvaihtoa kielivähemmistöjen ja niiden välillä, mutta myös myötävaikuttaa valtiollisten tahojen toimintaan kielten elvytystoiminnassa. Sámediggi eli Saamelaiskäräjät on jo olemassa oleva saamelaisten edustuselin, jota sitoo saamelaiskäräjälaki. Saamelaiskäräjät muodostaa saamelaisten virallisen kannan edustaen ja ylläpitäen kaikkia kolmea Suomessa elävää saamen kieltä sekä neuvottelee viranomaisten kanssa. Edustuselin päättää myös saamelaisten yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jaosta. Karjalaisilta ja romaneilta puuttuu kokonaan saamelaiskäräjien tapaan edunvalvontajärjestö, ja toisin kuin saamelais- ja romanikielellä, karjalan kielellä ei ole edes omaa kielilautakuntaa. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR; Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights) alla toimii alkuperäiskansoja koskeva laaja-alainen verkosto, jonka tavoitteena on edistää maailmanlaajuisesti alkuperäisasukkaiden asemaa. Permanent Forum on Indigenous Issues perustettiin vuonna 2000 osana verkostoa, ja ryhmä on kokoontunut vuosittain vuodesta 2002 lähtien. Sen tavoitteena on niin edistää alkuperäiskansojen välistä tiedonvaihtoa kuin neuvoa, tukea ja koordinoida oikeuksien ja toimintojen toteutumista sekä lisätä tietoisuutta. Verkostossa käsitellään alkuperäiskansoja koskevia kysymyksiä erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen, kulttuurin, ympäristön, koulutuksen, terveyden ja ihmisoikeuksien alueelta. Organisaation toiminta onkin saanut kiitosta. Valtioneuvosto on osaltaan kielipoliittisessa ohjelmassaan (2022) jo ehdottanut kielipolitiikan verkoston luomista, jonka avulla edistettäisiin tiedonvaihtoa kielivähemmistöistä ja niiden asemasta sekä kielten elvytyksestä. Pohjautuen Valtioneuvoston kehotukseen ja OHCHR:n menestyksekkääseen toimintamalliin ehdotamme Vasemmistoliitossa, että Suomeen luotaisiin oma verkosto. Yhtäältä kokonaisuus olisi juridisesti turvattu ja kävisi keskustelua valtion tai kuntien sekä näiden päättäjien ja virastojen kanssa. Suomalaisen mallin tarkoituksena olisi luoda kielivähemmistöjen välillä myös toimiva tiedonvaihdon kanava, jossa kielivähemmistöt pääsisivät jakamaan kokemuksiaan toimivista tai huonoista käytännöistä, koetuista haasteista, onnistumisista ja tulevaisuuden näkymistä. Tällä hetkellä strukturoitua yhteistyötä kielivähemmistöjen välillä ei ole, vaikka etenkin yhteisiä haasteita on tunnistettu monia. Näitä haasteita ovat muun muassa alueellinen hajaantuneisuus, opetuksen järjestäminen, hankkeiden määräaikaisuus sekä puutteet lainsäädännössä ja sen soveltamisessa.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>LUODAAN </strong>lainsäädäntöön kaikille kielivähemmistöille oma edustuselin ja oma kielilautakunta hoitamaan vähemmistökielten edunvalvontaa Suomessa näiden puuttuessa. Varmistetaan, että näiden eri kielivähemmistöjen edustuselimet laativat toimintasuunnitelman, jossa määritellään mitattavat tavoitteet ja seurantamekanismit.</li>
  <li><strong>VALTIO </strong>sitoutuu osoittamaan kielivähemmistöjen edustuselimille riittävän, pitkäaikaisen ja vakaan rahoituksen kielten elvyttämiseksi. Edustuselimet itse hoitavat ja ovat vastuussa yhteisten varojen jaosta.</li>
  <li><strong>PERUSTETAAN </strong>juridisesti sitova verkosto, jossa eri kielivähemmistöt kävisivät säännöllisesti yhdessä vuoropuhelua ja jakaisivat tietoa omasta tilanteesta, kohtaamistaan haasteista sekä onnistumisista.</li>
  <li><strong>VERKOSTOSSA </strong>toimivia kielivähemmistöjä edustaisivat eri kielivähemmistöjen asiantuntijaryhmät ja lainsäädännöllisesti merkityt edustuselimet, joiden tehtävänä on edustaa, edistää ja koordinoida kielellisiä oikeuksia.</li>
  <li><strong>VERKOSTON </strong>asiantuntijaryhmät ja edustuselimet tapaisivat kaikki yhdessä kerran vuodessa istunnossa, johon myös osallistuisivat valtion, kuntien ja keskeisten virastojen edustajat. Istunnossa tehtäisiin kieliryhmien osalta tilannekatsaus ja käytäisiin keskustelua parannusehdotuksista sekä tulevaisuuden näkymistä. Istunnot voivat olla painotettuja eli temaattisia.</li>
  <li><strong>KIELIVÄHEMMISTÖT </strong>erikseen ja verkosto yhteisesti antaisivat virallisia lausuntoja ja kehotuksia.</li>
  <li><strong>VERKOSTON </strong>kielivähemmistöt yhteisesti valmistelisivat ja levittäisivät tietoa kielivähemmistöjen asioista.</li>
  <li><strong>EDELLYTETÄÄN </strong>valtiollisilta organisaatioilta säännöllistä raportointia sekä saavutetuista että saavuttamattomista tuloksista ja tavoitteista koskien kielivähemmistöjä ja vähemmistökieliä.</li>
</ul>
<h3>Koulutus ja kulttuuri</h3>
<h4>Kotimaisten kielivähemmistöjen koulutuksen ja kulttuurin nykytila</h4>
<h5>Saamen kielet</h5>
<p>Saamen kielten koulutuksellinen ja kulttuurillinen tilanne on muihin kansallisiin kielivähemmistöihin verrattuna hyvä. Saamen kielten tilannetta tukee lainsäädäntö, minkä lisäksi monet selvitykset ovat auttaneet tunnistamaan kielen ja kulttuurin kannalta keskeiset onnistumiset ja haasteet. Tällä hetkellä varhaiskasvatuslaki velvoittaa kuntia järjestämään äidinkieleltään saamenkielisten lasten varhaiskasvatuksen saamen kielellä. Oikeus koskee kaikkia saamenkielisiä asuinpaikasta riippumatta. Tästä huolimatta oikeudet toteutuvat harvoin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Saamenkielisten lasten varhaiskasvatuksen järjestämistä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuetaan erillisellä määrärahalla, jota taas ei ole kotiseutualueen ulkopuolisissa kunnissa. Tämä johtaa eriarvoiseen kohteluun ja saamenkielisten lasten oikeuksien polkemiseen. Saamebarometri 2020 -selvityksessä todetaankin, että vaikka oikeus saamenkieliseen varhaiskasvatukseen on olemassa asuinpaikasta riippumatta, se harvoin toteutuu kotiseutualueen ulkopuolella. On muistettava, että noin 70% saamelaisista asuu kotiseutualueiden ulkopuolella, erityisesti Rovaniemen, Oulun ja Helsingin kaupungeissa. Tilanne on hauras inarinsaamen ja erittäin kriittinen koltansaamen kannalta. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslailla myönnettävän rahoituksen sekä perusopetuslain nojalla on luotu edellytykset saamen kielten ja saamenkielisen kouluopetuksen kehittämiselle kotiseutualueilla. Perusopetuslain mukaan vain saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä; muissa kunnissa tätä oikeutta ei ole. Koska oikeus ei koske kotiseutualueen ulkopuolisia kuntia, vaihtoehdoksi on muodostunut perusopetusta ja lukiokoulutusta täydentävä opetus ja siihen myönnettävä rahoitus. Tämä on käytännössä konkretisoitunut ylimääräisillä kahden viikkotunnin kielen opetuksella hyvin heterogeenisissä ryhmissä yksittäisillä paikkakunnilla. Täydentävän opetuksen viikkotuntien lisäämistä on myös kokeiltu, mutta kokeilu menestyi huonosti. Tilanteeseen on toivottu parannuksia muun muassa etäyhteyksiin tukeutumalla. Vuosina 2018–2023 Utsjoella on toteutettu pilottihanketta, jonka tavoitteena on ollut saada yhä useampi saamelainen oppilas saamen opetuksen piiriin etäyhteyksiä käyttäen. Etäopetuksella on pyritty mahdollistamaan tasa-arvoisemmin kaikkien kolmen saamen kielten oppimista oppilaiden asuinpaikasta riippumatta perus- ja lukio-opetuksessa. Tämän lisäksi etäyhteyksiä on hyödynnetty luomaan kieli- ja ikätason mukaisia opetusryhmiä vastaamaan paremmin lasten ja nuorten yksilöllisiä tarpeita. Hanke on tuonut yli 100 uutta oppilasta saamen eri kielten opiskelun pariin ja lisännyt huomattavasti näkyvyyttä. Kirjastoja koskevan ja kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lakien mukaan toiminnoissa on huolehdittava, että saamelaisten kotiseutualueen kunnissa saamenkielisen väestöryhmän tarpeet on otettava huomioon samoilla perusteilla kuin suomenkielisen väestön tarpeet. Oikeus kieleen ja kulttuuriin pitää taas sisällään oikeuden oman kieliseen kulttuuriin, joka saamelaisten kohdalla käytännössä toteutuu Saamelaiskäräjille jaetuilla valtionavustuksilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee saamelaisten mahdollisuutta ylläpitää ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja taidettaan osoittamalla Saamelaiskäräjille vuosittain määrärahan käytettäväksi saamelaisen elokuva-, musiikki- ja lastenkulttuurikeskuksen toimintaan. Lisäksi ministeriö osoittaa Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnalle vuosittain määrärahan jaettavaksi saamelaisen taiteen ja kulttuurin edistämiseen. Yleisradio Oy:stä annetun lain mukaan Ylen on tuotettava palveluja myös saamen kielillä, tukea suomalaisen kulttuuriperintöä, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta vähemmistöryhmille. Sanomalehdistön tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan sanomalehdistön tuen tarkoituksena on tukea myös saamen kielillä julkaistuja sanomalehtiä ja verkkojulkaisuja, saamenkielisen aineiston tuottamista ja julkaisemista. Tuen suuruus on 500 000 euroa vuodessa.</p>
<h5>Karjalan kieli</h5>
<p>Karjalan kielen koulutuksellinen ja kulttuurillinen tilanne muihin kielivähemmistöihin verrattuna on huonoin. Karjalan kielen oppiminen sekä opetusjärjestelmässä että kodeissa on häiriintynyttä ja se on isoin syy miksi kielen tilanne on tällä hetkellä erittäin uhanalainen. Karjalankielistä varhaiskasvatusta, saati kielipesätoimintaa, ei tällä hetkellä ole. Suomessa on ollut vain yksi kielipesäkokeilu Nurmeksessa vuosina 2009–2011. Kielipesätoiminnan sijaan on nojauduttu paljon vapaaehtoistoimintaan. Syksyn 2024 aikana Helsingissä on toiminut vapaaehtoisvoimin viikoittainen lapsille suunnattu karjalankielinen kerho Kägözet. Vastaavaa kerhotoimintaa lapsille ja nuorille on järjestetty myös muualla Suomessa: Pohjois-Savossa Siilinjärvellä on kevään 2025 aikana toiminut Manssilan Nuorisoseura ry:n perustama, perheille suunnattu karjalan kielen kerho, joka kokoontuu kuukausittain ainakin toukokuuhun 2025 asti. Lisäksi Oulussa Pohjois-Viena-seuran järjestämänä on toiminut ainakin syksyyn 2024 saakka lasten ja nuorten vienankarjalainen kerho, ja Joensuussa toimii nuorille suunnattu keskustelukerho. Kielipoliittisen ohjelman (2022) mukaan karjalan kielen opetusta koskevat periaatteessa samat säännökset kuin äidinkielen ja kirjallisuuden sekä vieraiden kielten opetusta. Tämä tarkoittaa sitä, että karjalan kieltä olisi mahdollista opiskella joko 1) äidinkielen ja kirjallisuuden oppimääränä (muu oppilaan äidinkieli -oppimäärä), tai 2) vieraan kielen oppimääränä (A- tai B-kielenä), tai 3) perusopetusta tai lukiokoulutusta täydentävä oman äidinkielen opetuksena erillisen valtionavustuksen turvin. Käytännössä opetusta ei kuitenkaan ole, koska mikään laki ei velvoita sen tarjoamiseen. Opetuksen saamista vaikeuttaa myös se, ettei päteviä opettajia ole tarpeeksi, ja että karjalankielisiä lapsia ja nuoria asuu hajallaan ympäri Suomea. Myöskään valmista opetusmateriaalia ei ole tarpeeksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Venäjällä Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opetettiin lukuvuonna 2019/2020 27 koulussa ja sitä opiskeli yhteensä 2166 koululaista. Venäjän puolella, Vieljärvellä, toimii Kielipoliittisen ohjelman (2022) mukaan ainoa karjalan kielen kielipesä. Karjalan kielen opetus ja tutkimus on ollut Itä-Suomen yliopiston kansallinen erityistehtävä vuodesta 2009 alkaen. Itä-Suomen yliopiston Karjalan elvytyshanke toimii tällä hetkellä ainoana tahona Suomessa, joka aktiivisesti elvyttää, kehittää ja edistää karjalan kieltä. Itä-Suomen yliopisto toimii yhteistyössä kieliyhteisön kanssa kaikki karjalan murteet huomioiden ja karjalan kielen asiantuntijoita kuullen. Elvytyshanke on ollut toiminnassa vuodesta 2021 lähtien ja se toimii Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä valtionavustuksella ainakin vuoteen 2028 saakka. Vuosina 2017–2019 elvytystä toteutti Karjalan Kielen Seura ry. Karjalan kieltä voi opiskella Itä-Suomen yliopistossa sivuaineena tai avoimen yliopiston kautta, jolloin opiskelu on maksullista. Opintoja on voinut suorittaa myös joustavan opinto-oikeuden kautta eri yliopistoista käsin ja siten sisällyttää osaksi omia opintoja, mutta 1.1.2026 alkaen yliopistot ovat irtisanoutuneet joustavan opinto-oikeuden sopimuksesta. Koska karjalan kieltä ja kulttuuria voi opiskella Itä-Suomen yliopistolla ainoastaan sivuaineena, se ei riitä pätevöittämään opiskelijoita karjalan kielen opettajiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että yliopistoon on haettava ensin opiskelemaan jotain muuta pääainetta. Muita yksittäisiä, yliopiston ulkopuolisia kursseja, tarjotaan kansanopistoissa eri puolilla Suomea. Vuosina 2020–2024 karjalan kielen ja kulttuurin kursseja on tarjottu ainakin Haapajärvellä, Helsingissä, Ilomantsissa, Joensuussa, Kajaanissa, Kuopiossa, Lapinlahdella, Lieksassa, Nurmeksessa, Pielavedellä, Siilinjärvellä, Taivalkoskella, Tampereella, Tuusulassa ja Ylivieskassa. Koska karjalan kielen opiskelu on tällä hetkellä ainoastaan maksullista, se ei ole kaikille saavutettavaa. Maksulliset opinnot sulkevat kielen opiskelun piiristä ne, joilla ei esimerkiksi ole varaa suorittaa opintoja, tai jotka eivät tee korkeakouluopintoja. Karjalaista kulttuuria pidetään aktiivisesti yllä järjestöjen voimin (Karjalazet Nuoret Suomes - Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry, Karjalan Sivistysseura ja Karjalan Liitto). Karjalan Sivistysseura tukee esimerkiksi apurahoin karjalan kieltä elvyttävää toimintaa, kuten kaunokirjallisuuden kääntämistä karjalaksi, ja julkaisee karjalankielistä opetusmateriaalia. Erityisesti nuorten karjalaisten yhteisö on tällä hetkellä erittäin elinvoimainen ja motivoitunut kielen ja kulttuurin elvyttämiseen ja säilyttämiseen. Karjalazet Nuoret Suomes - Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry on aktiivisesti järjestänyt karjalaisille nuorille kohdennettuja juhlia ja muita tapahtumia, joissa nuoret voivat kokoontua. Eri puolilla Suomea (Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Lieksa, Nurmes, Joensuu, Rovaniemi) järjestetään myös vapaaehtoisvoimin kuukausittaisia keskustelukerhoja, joissa pääsee keskustelemaan karjalaksi. Keskustelukerhojen perustamiseen saa tukea Karjalan elvytyshankkeelta. Ylellä on julkaistu karjalaksi käännettyjä lyhyitä uutisartikkeleita kerran viikossa vuodesta 2015 lähtien. Karjalankielisiä uutisia on tuotettu myös radioon: ensin Pohjois-Karjalan Radioon, ja sittemmin vuodesta 2018 Yle Radio 1:n ohjelmistoon, mutta vuodesta 2023 alkaen radiouutiset lakkautettiin ja ne siirrettiin Yle Areenaan.</p>
<h5>Romanikieli</h5>
<p>Romanikielen tilanne on tällä hetkellä vakavasti uhanalainen. Vaikka romanikielen kielellisiä oikeuksia koskeva säädöspohja on olemassa, on kielitaito heikentynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tähän ovat johtaneet kielen käyttömahdollisuuksien supistuminen muun muassa yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden muutosten vuoksi. Perusopetuksessa romanikieltä on opetettu vuodesta 1989 ja Helsingin yliopistossa vuodesta 2009 (virallisesti 2012) asti. Radiossa on lähetetty romaninkielisiä uutisia vuodesta 1995 ja tuolloin järjestettiin myös ensimmäinen romaninkielinen jumalanpalvelus. Myös Romanikielen lautakunta on toiminut virallisena kielenhuoltoelimenä romanikielelle Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteydessä vuodesta 1997. Varhaiskasvatussuunnitelmassa edellytetään, että romanilapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua romanikieltä. Suunnitelmassa painotetaan henkilöstön yhteistyötä huoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Opetushallitus myöntää varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestäjille valtionavustusta kaksikielisen opetuksen laajentamiseen, mutta valtionavustusta ei ole kuitenkaan haettu romanikieliseen toimintaan. Vain harvat huoltajat ovat saaneet tietoa siitä, että romanikielen opetuksen mahdollisuus on olemassa, joten harva lapsi saa opetusta. Myöskään henkilöstö ei useinkaan ole tietoisia tästä mahdollisuudesta, joten oppimismahdollisuus jää käyttämättä. Vuosina 2009–2016 rahoitettiin kielipesätoimintaa Opetushallituksen valtionavustuksilla. Kielipesiin sai osallistua kaikenikäiset romanit, joista osa oli kieltä puhuvia vanhuksia, osa kielestä kiinnostuneita ja eri tasoisesti sitä hallitsevia aikuisia. Mukana oli myös eri ikäisiä lapsia ja nuoria. Opetushallitus teki kielipesäohjaajille kaksi koulutuskokonaisuutta tarkoituksena yhdenmukaistaa toimintaa ja antaa ohjaajille pedagogisia välineitä työhön. Osoittautui kuitenkin, että kielipesän ohjaus olisi pitänyt järjestää paikallisesti, koska erityisesti vanhempien ohjaajien oli vaikea saapua valtakunnallisesti keskitettyihin koulutuksiin. Kielipesiä toimi vuosien mittaan yhteensä 17 ja joillakin paikkakunnilla toiminta oli määrätietoisempaa ja joillakin se sammui nopeasti eri syistä. Suuri haaste oli saada toiminta pidettyä romanikielisenä, eikä tämän jälkeen rahoitusta ole ollut.</p>
<p>Vuonna 2022 julkaistun tiedon mukaan romanioppilaista lähes viidennes sai romanikielen opetusta koulussa. Useimmat oppilaista on oppinut kieltä jonkin verran kotona vanhemmilta ja isovanhemmilta. Romanioppilaiden perusopetuksen tukemiseen on kohdistettu erityisiä valtionavustusresursseja vuosina 2008– 2015, jolloin Opetushallitus myönsi 38 koulutuksen järjestäjille valtionavustusta yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa. Tarkoituksena oli parantaa romanioppilaiden sitoutuneisuutta koulunkäyntiin ja vähentää poissaoloja, nostaa perusopetuksen läpäisyä sekä ohjata romaneja perusopetuksesta jatko-opintoihin. Opetushallituksen arvion mukaan Suomen kaikista perusopetuksen romanioppilaista noin 80 prosenttia oli ainakin joltain osin tuen piirissä. Kirkkopalvelut ry:n STEP-koulutus on järjestänyt romaneille suunnattuja opintoja ja koulutuksia. Lisäksi on olemassa ohjaus- ja kasvatusalan ammattitutkinnot, joissa on valinnainen tutkinnon osa”Romanikielen käyttäminen ohjaustyössä”, joka käsittää 20 osaamispistettä. Myös Diak-ammattikorkeakoulu on tehnyt paljon romanityötä hankkeiden, erillishakujen, hakuinfojen ja polkuopintojen kautta, ja Diakin sosionomiopinnot ovat olleet suosittuja romaniopiskelijoiden keskuudessa. Helsingin yliopistoon on perustettu romanikielen ja -kulttuurin oppiaine ja siitä voi suorittaa sivuaineen laajuisen opintokokonaisuuden.</p>
<h4>Vasemmistoliiton koulutus- ja kulttuuripoliittiset toimenpiteet</h4>
<h5>Kielipesät varhaiskasvatuksessa</h5>
<p>Saamen kielten elvyttämiseksi on kehitetty vuodesta 1993 alkaen alle kouluikäisille lapsille suunnattua saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoimintaa. Kielipesä on alle kouluikäisille lapsille tarkoitettu päivähoitopaikka, jossa saamen kieli siirtyy lapsille luonnollista tietä. Kielipesässä käytetään alusta alkaen vain saamen kieltä. Lapset saavat kielipesässä äidinkielenomaisen kielitaidon, kasvavat kaksikielisiksi ja voivat varhaiskasvatuksen jälkeen siirtyä saamenkieliseen kouluopetukseen. Saamenkielisten kielipesät varhaiskasvatuksessa ovat osoittautuneet toimivaksi keinoksi elvyttää uhanalaisia saamen kieliä Suomessa. Kielipesien ansiosta saamen kielten aktiivisten puhujien määrä on kasvanut sadoilla henkilöillä. Kotiseutualueiden kielipesätoiminnan onnistumista on kuitenkin edelleen kehitettävä ja laajennettava, jotta kaikkien eri saamelaisyhteisöihin kuuluvien saamenkielisten lasten oikeudet toteutuvat tasavertaisesti. Sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö että Euroopan neuvoston ministerikomitea ovat kehottaneet kiinnittämään varhaiskasvatuksessa huomion kielipesiin ja näiden sekä pysyvään että riittävään rahoitukseen. Varhaiskasvatuksessa on myös puutetta saamenkielisestä henkilöstöstä, mikä vaikeuttaa kehitysmahdollisuuksia. Karjalan ja romanikielen elvytyksen kannalta tulee järjestää sekä karjalan- että romanikielistä kielipesätoimintaa niillä paikkakunnilla, joissa on siihen kiinnostuneita perheitä. Suomessa aiemmin kokeiltua kielipesätoimintaa perhepäivähoitomuodossa (Nurmeksen karjalankielinen kielipesäkokeilu vuonna 2009– 2011) voisi tarjota niillä paikkakunnilla tai alueilla, joissa on vähemmän kiinnostuneita perheitä. Kiinnostuneiden määrää voi kartoittaa kyselyillä. Kielipesätoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen otetaan mallia saamenkielisten kielipesien toiminnasta ja tilanteesta. Myös aikuisille suunnattu intensiivinen kielikoulutus on olennaista, jotta kielipesiin voi pätevöityä töihin.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>KIELIPESIEN </strong>toiminnan kehittämistä, vahvistamaan kielipesien pedagogisen ja kielellisen sisällön laatua.</li>
  <li><strong>KIELIPESIÄ </strong>varten varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstön saatavuuden ja koulutusmahdollisuuksien pitkäjänteistä parantamista sekä järjestämistä niin, että siihen olisi helppoa osallistua eri puolelta Suomea.</li>
  <li><strong>RIITTÄVÄ </strong>ja pysyvä rahoitus, jotta kielipesätoiminta vakinaistetaan.</li>
  <li><strong>OLEMASSA </strong>olevan saamenkielisen kielipesä- ja varhaiskasvatustoiminnan laajentamista ja vahvistamista, erityisesti saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella tarjoamalla yhä useammalle lapselle ja useammalla paikkakunnalla, jotta kaikilla halukkailla on mahdollisuus saamen kielen oppimiseen ja omaksumiseen.</li>
  <li><strong>VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ </strong>toimena karjalankielisten kielipesien perustaminen ainakin pääkaupunkiseudulle sekä alueille, joissa asuu perheitä, joiden lapset haluttaisiin kielipesään.</li>
  <li><strong>ROMANIKIELISEN </strong>kielipesätoiminta aloitetaan uudelleen ja toiminta ulotetaan useammalle paikkakunnalle. Lisätään ohjaajakoulutusta, jotta kielipesiä on mahdollista perustaa aiempaa enemmän.</li>
  <li><strong>TARJOTAAN </strong>karjalankielisiä ja romanikielisiä intensiivikursseja aikuisille, jotta halukkaat voivat toimia varhaiskasvatuksen henkilöstönä kielipesissä. Otetaan mallia saamen intensiivikursseista.</li>
</ul>
<h5>Kotimaisten vähemmistökielten opiskelu koulupolulla: oppiminen ja pätevöityminen</h5>
<p>Eri selvitysten mukaan saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen järjestäjien ja eri puolilla maata asuvien saamelaislasten kielellisten oikeuksien toteutuminen koulupolulla on hyvin eriarvoinen ja kahtiajakautunut. Nykyinen lainsäädäntö opetuksen ja rahoituksen suhteen on osoittautunut riittämättömäksi etenkin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Koulutuspolut ovat vuosikymmenten kehittämistyöstä huolimatta edelleen valtaosalle saamelaislapsista katkonaisia ja rikkinäisiä, jättäen suuren osan saamelaisista oman kielensä ja kulttuurinsa oppimismahdollisuuksien ulkopuolelle. <strong>OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN </strong>selvityksen mukaan täydentävää opetusta koskevien määräyksien ylläpidossa on runsaasti epävarmuustekijöitä ja väliaikaisuutta. Ongelmia on myös sekä kielitaitoisen ja pedagogisesti kelpoisen opetushenkilöstön saatavuudessa. Kielitaitoisten ja kelpoisten opettajien saatavuus koskettaa kaikkia saamen kieliä ja saamenkielistä opettajakuntaa yhteisesti, mutta tilanne on erityisen haasteellinen saamen kielen aineenopettajien, saamenkielisten eri aineiden opettajien ja erityisopettajien kohdalla. Etäopetuksen lisäämistä ja tehostamista suositellaan. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitea on kehottanut Suomea kiinnittämään huomiota etäopetukseen, opettajankoulutukseen, saamenkielisen opetuksen vahvistamiseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella ja pysyvän rahoituksen aikuiskoulutustuelle. Karjalankielistä koulupolkua ei käytännössä ole. Sen vuoksi osittain tai kokonaan karjalankielinen koulupolku varhaiskasvatuksesta alkaen tulisi järjestää selkeästi halukkaille perheille. Lähiopetuksen lisäksi tulee hyödyntää hybridi- ja etäopetusta. Mallia voi ensisijaisesti ottaa saamenkielisten koulupolkujen tähänastisista järjestelyistä, ja etenkin etäopetusmahdollisuuksien järjestelyä voi tehdä yhteistyössä asianmukaisten tahojen kanssa. Aikuiskoulutuksessa tulee ensisijaisesti panostaa intensiivikoulutukseen, joka tähtäisi pätevöitymismahdollisuuksiin karjalan kielen opetustehtäviin sekä vanhempien, että muiden kieltä lapsille siirtävän aikuisväestön tukemiseen. Tämänhetkisiä vapaa-ajan opiskelumahdollisuuksia on tärkeää tukea siirtymävaiheessa kohti koulupolulla tapahtuvaa oppimista, jotta karjalankieliset ja kielestä kiinnostuneet voivat ylläpitää ja siirtää kieltä mahdollistaen sulavan siirtymisen kohti koulupolulla tapahtuvaa oppimista. Perusopetuksessa romanioppilaiden ongelmia ovat olleet aikaisemmin poissaolot, koulunvaihdot ja oppivelvollisuuden keskeyttäminen. Tilanne on selvitysten mukaan viime aikoina parantunut, mutta edelleen osaan oppilaista kohdistuu koulusta syrjäytymisen uhkaa. Perusopetuksen suunnitelman mukaan romanikieltä voidaan opettaa äidinkieli- ja kirjallisuus oppiaineen oppimääränä, mutta sen opetusta ei toistaiseksi toteuteta. Kaikki perusopetuksessa annettava romanikielen opetus on niin sanotusti perusopetusta täydentävää opetusta ja sen järjestämiseen voi saada valtionavustusta enintään kahdesta tunnista viikossa jokaista neljän oppilaan laskennallista ryhmää kohti. Myös lukiokoulutuksessa on mahdollista valita romanikieli- ja kirjallisuus oppimäärä, mutta tiettävästi sitä ei ole lukioissa opiskeltu. Digitaalista romanikielen etäopetusta ei tällä hetkellä järjestetä eikä opettajia ole helppo löytää.</p>
<p>Karjalan kielen ja romanikielen opetusta hankaloittaa pätevien opettajien puute: kielten parissa työskenteleviä opettajia on vähän, eikä heistä kaikilla ole peruskoulutuksessa tai toisella asteella työskentelyn mahdollistavaa pedagogista koulutusta. Karjalan tilannetta vaikeuttaa se, ettei Itä-Suomen yliopistossa vain sivuaineena tarjottavaa karjalan kieltä ja kulttuuria toistaiseksi katsota opetettavaksi aineeksi, eli opiskelija ei laajojenkaan karjalan opintojen perusteella saa oikeutta pedagogisiin opintoihin, ellei hänellä ole siihen oikeutta muun aineen, yleensä pää aineensa, kautta. Helsingin yliopistossa romanikieltä voi opiskella ainoastaan sivuaineena. On myös osoittautunut, että muissa yliopistoissa opiskelevien on vaikea saada jopa opinto-oikeuksia romanikielen sivuaineopintoihin. Verkko- ja etäopiskelumahdollisuuksien puute rajoittaa muualla kuin pää - kaupunkiseudulla asuvien romanien yhtäläisiä mahdollisuuksia opiskella omaa kieltää n ja pätevöityä romanikielen opettajiksi. Tästä syystä kielten opettajia on vaikea löytää, sillä harva osaa kieltä tarpeeksi hyvin; toisaalta jos kieltä osataan, harvalta löytyy myös pedagoginen pätevyys.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>SAAMEN </strong>kielten, karjalan ja romanikielen opetus tulee osaksi peruskoulun ja lukiokoulutuksen tuntijakoa eikä niitä enää laskettaisi “täydentäväksi opetukseksi”: oman äidinkielen opetus toteutetaan osana valinnaisia opintoja.</li>
  <li><strong>ETÄOPETUKSEN </strong>laajentamista ja hyödyntämistä valtakunnallisesti ottaen huomioon lapsen ikä ja kielen taso sekä ryhmän koko, jotta taataan hyvä ja menestyksellinen oppimisympäristö.</li>
  <li><strong>OPETUSHENKILÖSTÖN </strong>saatavuuden ja koulutusmahdollisuuksien pitkäjänteistä parantamista.</li>
  <li><strong>PEDAGOGISEN </strong>toiminnan kehittämistä vahvistamaan ja vastaamaan perusopetuksen, lukio- ja aikuiskoulutuksen sisällön laatua.</li>
  <li><strong>PYSYVÄ </strong>ja riittävä rahoitus saamen kielten opiskeluun perusopetuksessa, lukio- ja aikuiskoulutuksessa valtakunnallisesti.</li>
  <li><strong>KARJALANKIELISEN </strong>koulupolun rakentaminen varhaiskasvatuksesta aikuisiin saakka.</li>
  <li><strong>PÄTEVÖITYMISMAHDOLLISUUS </strong>karjalan kielen opetustehtäviin aikuiskoulutuksessa.</li>
  <li><strong>KARJALAN </strong>kielen opiskelu pääaineena mahdollistetaan ainakin yhdessä, mutta mielellään muutamassa yliopistossa, ja pienempien opintokokonaisuuksien opiskelu useammassa yliopistossa vähintään etä- tai hybridiopetukseen osallistumalla.</li>
  <li><strong>KIELIPESÄTARJONNAN </strong>ja kouluopetuksen puuttuessa vapaa-ajan toimintaa karjalan kielellä ja karjalan kielen oppimista tuetaan varhaiskasvatus- ja kouluikäisten parissa.</li>
  <li><strong>ROMANIEN </strong>perustuslakiin perustuva oikeus oman kielen ylläpitämiseen ja kehittämiseen turvataan myös romanikielen yliopistollisen opetuksen saavutettavuuden ja opettajapätevyyden opintojen osalta.</li>
  <li><strong>RAHOITUSTA </strong>lisätään STEP-koulutukseen, ohjaus- ja kasvatusalan ammattitutkintoihin sekä Diakin ja sosionomikoulutuksen toimintaan.</li>
  <li><strong>PÄIVITETÄÄN </strong>romanikielen koulutuskokonaisuuksia ja niiden uudelleen käyttöönottoa.</li>
  <li><strong>SUUNNATAAN </strong>romanikielelle valtionavustusta koulutuksen järjestäjille, jotta voitaisiin tukea oppilaiden sitoutumista koulunkäyntiin, vähentää oppilaiden poissaoloja, nostaa perusopetuksen läpäisyä sekä ohjata oppilaita jatko-opintoihin.</li>
</ul>
<h5>Yleinen tietoisuus Suomessa</h5>
<p>Yhteiskunnan tietoisuuden puute yhdistää kaikkia Suomen kotimaisia kielivähemmistöjä, myös saamen kieliä ja kulttuuria. Saamen kielille ja saamelaiskulttuurille on toivottu enemmän näkyvyyttä medioissa ja koulujen opetusmateriaaleissa. Opetussuunnitelman perusteet mahdollistavat saamelaistiedon sisällyttämisen opetukseen, mutta syystä tai toisesta saamelaisaiheiden käsittely suomalaisissa kouluissa on vähäistä tai olematonta.</p>
<p>Karjalan kielestä ja karjalaisista ei käsitellä tarpeeksi monipuolisesti perusopetuksessa. Esimerkiksi tuoreen kasvatustieteiden maisteritutkielman (Koskenkorva 2023) mukaan alakoulun oppikirjoissa karjalan kieleen ja kulttuuriin liittyviä mainintoja tehdään ainoastaan käsitellessä historiaa, Kalevalaa ja vähemmistökieliä: Historia-teeman maininnat liittyvät joko Karjalan maantieteellisen alueeseen, Pähkinäsaaren rauhaan tai karjalaisiin heimoihin. Kalevalan yhteydessä mainitaan Elias Lönnrotin keräysmatkat Vienan Karjalaan. Lisäksi mainitaan karjalaiset runonlaulajat. Kielivähemmistöihin liittyvät maininnat ovat useimmiten osa pidempää listausta, jossa kerrotaan kielivähemmistöistä. Maininnat ovat korkeintaan kahden lauseen pituisia. Monelle suomalaiselle romanikulttuuri on tuntematon. Eri kouluaineiden oppisisällöissä romanit ja romanikieli mainitaan harvoin, vaikka he ovat osa suomalaisen yhteiskunnan historiaa ja nykypäivää. Kun pääväestön oppilaat eivät saa koulussa oikeaa tietoa romaneista ja romanikulttuurista, he voivat perustaa näkemyksensä vain ennakkoluulojen ja kuulopuheiden varaan. Yleisradion sekä muun median rooli on tässä yhteydessä ensiarvoisen tärkeä, sillä niiden kautta voidaan lisätä eri kielten näkyvyyttä valtaväestölle. Medioiden kautta voidaan lisätä motivaatiota ja resursseja kieliryhmien sisällä kielten ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Näkyvyyden lisääminen vaikuttaa paitsi ratkaisevasti asenteisiin kielivähemmistöjä ja vähemmistökielten puhujia kohtaan, myös siihen, minkä verran ja millaisia rakennusaineksia vähemmistökieliä puhuvilla lapsilla ja nuorilla on saatavilla kielellisen identiteettinsä rakentamiseksi.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>KOTIMAISTEN </strong>kielivähemmistöjen näkyvyyden parantamista medioissa ottamalla selvemmin mukaan kielivähemmistöjen asema, asiat ja tapahtumat Ylen ohjelmistotarjonnan suunnittelussa.</li>
  <li><strong>LUODAAN </strong>kulttuurikeskuksia, museoita tai pysyviä näyttelyitä kielivähemmistöjen ja näiden kulttuurin vaalimiseksi.</li>
  <li><strong>SAAMEN </strong>kielten ja saamelaiskulttuurin johdonmukaisempaa sisällyttämistä suomalaiskoulujen opetuksessa.</li>
  <li><strong>KARJALAN </strong>kieltä ja kulttuuria sisällytetään johdonmukaisemmin ja monipuolisemmin suomalaiskoulujen opetukseen. Monipuolisuudella tarkoitetaan sitä, että karjalan kieltä ja kulttuuria käsitellään kouluissa muutenkin kuin historiallisten tapahtumien ja Kalevalan kautta.</li>
  <li><strong>TAVOITELLAAN </strong>eri kohderyhmille suunnatun romanikielisen kulttuuritarjonnan ja mediasisällön lisäämistä.</li>
  <li><strong>PYRITÄÄN </strong>vahvistamaan romaniväestön osallistumista ja sitoutumista heitä koskevien asioiden eteenpäin viemiseen.</li>
</ul>
<h5>Kotimaisten vähemmistökielten oppimismateriaalit ja kotimaiset kielivähemmistöt Suomen medioissa</h5>
<p>Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan puutteita on ollut sekä ajantasaisen saamelaiskielisen että hyvätasoisen opetussuunnitelman mukaisen opetusmateriaalin saatavuudessa. Yle tarjoaa saamenkielisille päivittäiset saamenkieliset uutiset (Yle Ođđasat) ja yhteispohjoismaiset uutiset. Lapsille suunnattua Unna Junná tv-ohjelmaa tehdään kolmella saamen kielellä. Niin ikään kolmella saamen kielellä toteutetut Muumilaakson tarinat ovat olleet suosittuja. Vastaavanlaista lapsille tai nuorille suunnattua ohjelmistoa on toivottu kehitettävän myös jatkossa. Itä-Suomen yliopiston Karjalan elvytyshankkeen tuottamia karjalankielisiä materiaaleja voi käyttää kielen opetuksessa. Lisäksi Karjalan Sivistysseura julkaisee erilaisia materiaaleja kielen opiskeluun ja opettamiseen eri murteilla. Materiaalit on tarkoitettu niin opiskelijoille, opettajille kuin kielen siirtämiseen lapsille, ja niitä on monenlaisia, kuten kielioppeja, lukemistoja, harjoituksia, videoita. Sivistysseura myös edistää normitettujen kielimuotojen kehittämistä ja vakiintumista käyttöön. Materiaalit ovat pääosin natiivipuhujien tai kyseistä murretta äidinkielen tasoisesti taitavien laatimia ja käyneet läpi oikoluvun.</p>
<p>Karjalan kielen osalta Yle tuottaa karjalaksi käännettyjä uutisia (Yle Uudizet), jotka ilmestyvät kerran viikossa. Näin ollen karjalankieliset uutiset eivät ole ajantasaisia. Yle Areenasta voi kuunnella viisi minuuttia kestävät uutiset, joita tuotettiin aiemmin Pohjois-Karjalan Radioon ja Yle Radio 1:n ohjelmistoon. Karjalankielisten uutisten siirtyminen Yle Areenaan ei ole saavutettavaa, sillä suurin osa karjalan kielen puhujista on ikääntyvää väestöä. Muuta karjalankielistä ohjelmistoa ei tällä hetkellä ole lainkaan. Esimerkiksi lapsiperheissä toivotaan kovasti karjalankielisiä Muumilaakson tarinoita ja Pipsa Possua. Romanikielen oppimateriaalitilanne on parantunut, mutta oppimateriaalin jatkumossa on edelleen puutteita. Digitalisaation hyödyntäminen ajantasaisen oppimateriaaliin tuottamisessa on edelleen tärkeää. Yle on tuottanut romaninkielistä ohjelmaa viikoittain vuodesta 1995 lähtien. Romano mirits on ainoa valtakunnan mediassa säännöllisesti lähetettävä, romaneille suunnattu radio-ohjelma, jossa on toimitettua ohjelmaa ja uutiset. Ohjelmaa voi kuunnella Ylen Radio 1:n ohjelmistossa sekä Yle Areenassa. Yle on lähitulevaisuudessa julkaisemassa romanikielisiä lastenohjelmia, muun muassa kuusiosaisen draamasarjan. Samankaltaiseen sisällöntuottamiseen täytyy ohjata lisää resursseja toiminnan jatkumiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut oppaita liittyen lastenkasvatukseen, vapaa-ajan viettoon ja perusopetuksessa käytettävään materiaaliin. Oppaissa on lapsen kanssa katseltavia romanikielisiä sivuja ja yhdessä oppaista on Lapsen oikeudet -osio romanikielellä. Materiaalissa on kuitenkin vielä paljon puutteita esimerkiksi lastenkirjallisuudessa, videomateriaaleissa ja kuvakirjoissa. Kielten tulevaisuuden kannalta erityisesti lasten ja nuorten tavoittaminen on tärkeää, mikä lisää muun kuin perinteisen median merkitystä tiedon välittäjänä. Lapsille suunnattujen ohjelmistojen kehittäminen koetaan keskeisenä, kun kieliä halutaan siirtää seuraaville sukupolville. Vaikka sanomalehdistön tuesta annetun valtioneuvoston asetus on olemassa ja tuen suuruus huomattava, ovat asetuksen vaikeat kriteerit kuitenkin estäneet tai vaikeuttaneet tuen hakemista ja myöntämistä pienten vähemmistökielten medioille.</p>
<h5>Toimenpide-ehdotukset:</h5>
<ul>
  <li><strong>OPETUSMATERIAALIN </strong>tuottamista ja kehittämistä pitkäjänteisesti vahvistamaan ja vastaamaan perusopetuksen, lukio- ja aikuiskoulutuksen sisällön laatua. Opetusmateriaalia on kyettävä myös päivittämään.</li>
  <li><strong>DIGITALISAATION </strong>mahdollistamia hyötyjä edistetään opetusmateriaalin ja eri medioiden sisältöjen tuottamisessa.</li>
  <li><strong>SANOMALEHDISTÖN </strong>tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen kriteereitä helpotetaan, etenkin uhanalaisimpien kielten kohdalla.</li>
  <li><strong>VALTIONYHTIÖ </strong>Ylelle säädetään lakisääteinen velvoite tuottaa ja lähettää monipuolista ja nykyaikaista karjalankielistä ja romanikielistä radio- ja televisio-ohjelmistoa, kuten lasten- ja nuortenohjelmia, uutis- ja ajankohtaislähetyksiä.</li>
  <li><strong>VALTIONYHTIÖ </strong>Ylen tulee perustaa saamenkielisen toimituksen tapaan karjalankielinen toimitus.</li>
  <li><strong>YLEISRADION </strong>tulee edistää saamenkielien, romanikielen ja karjalan kielen kielimalleja tekoälyä varten.</li>
  <li><strong>TUOTETAAN </strong>esiopetuksessa puuttuvat romanikieliset materiaalit eli kuvasanakirjat, videomateriaalit ja pelit.</li>
  <li><strong>MAHDOLLISTETAAN </strong>romanikielen- ja kirjallisuus-oppimäärään vaadittavat ja puuttuvat materiaalit opetusta varten.</li>
  <li><strong>SUUNNITELLAAN </strong>ja toteutetaan erillisrahoituksella pedagogisesti laadukas romaninkielinen oppimateriaalikokonaisuus varhaiskasvatuksesta aikuisopintoihin.</li>
</ul>
<h3>Loppusanat</h3>
<p>Vasemmistoliiton kotimaisten kielivähemmistöjen ohjelma on kunnianhimoinen kokonaisuus, jossa tarkastellaan kolmen kielivähemmistön – karjalan kielen, romanikielen ja saamen kielten – tilaa ja ehdotetaan toimenpiteitä tunnistettuihin haasteisiin. Sitoutumalla ehdotettuihin toimenpiteisiin Vasemmistoliitto varmistaa, että monikieliset perheet, kielivähemmistöt ja -kulttuurit sekä alkuperäiskansakulttuurit saavat tulevaisuudessa yhdenvertaiset mahdollisuudet säilyttää kielensä ja kulttuurinsa. Kotimaisten kielivähemmistöjen ohjelma syventää puolueen omistautumista Vasemmistoliiton arvoihin perustuvan yhteiskunnan pitkäjänteiseen rakentamiseen. Puoluepoliittinen ohjelma sitouttaa puolueen toimintaa edistämään peräänantamattomasti kielivähemmistöjen asemaa sekä vakiinnuttaa yhteistyömahdollisuuksia kielivähemmistöjen kanssa. Ohjelman konkreettisten ehdotusten myötä kielivähemmistöihin kuuluvilla ja kielivähemmistöjen oikeuksia edistävillä tahoilla sekä muilla Vasemmistoliiton aktiiveilla on tästedes käytössään puolueen selkeät linjaukset, jotta kotimaisten kielivähemmistöjen oikeudenmukainen kohtelu saadaan mahdollistettua ja toteutettua.</p>

<h2>Vasemmistoliiton miespoliittinen ohjelma</h2>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Vasemmistolaisen tasa-arvoajattelun lähtökohtana on kaikkien ihmisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu. Tasa-arvolla tarkoitamme yhteiskunnallista olotilaa, jossa jokainen ihminen on samanarvoinen ja yhdenvertainen toisten ihmisten kanssa. Tasa-arvon saavuttaminen vaatii yhteiskunnallisten rakenteiden tarkastelua ja muuttamista. Tässä ohjelmassa esitetään pohdintaa ja ratkaisuja siihen, kuinka rakennetaan tasa-arvoisempi tulevaisuus ratkaisemalla mieserityisiä yhteiskunnallisia ongelmia.</p>
<p>Yhteiskunnassa on yhä enenevissä määrin havahduttu erityisesti poikia ja miehiä koskeviin tasa-arvokysymyksiin. Tämä näkyy esimerkiksi kouluttautumisessa. Vuonna 2021 korkeakoulututkinto oli 44 prosentilla 25–34 vuotiaista naisista ja vain 30 prosentilla miehistä. (1) Kun työmarkkinoiden vaatimukset korkeammasta koulutuksesta ovat jatkuvasti kasvussa on kokonaisuudesta muodostumassa valtava tasa-arvokysymys.</p>
<p>Samaan aikaan tyttöjen ja poikien maailmankuvat ovat jakautuneet. Nuorten naisten arvomaailmat ovat muuttuneet liberaalimmiksi ja nuorten miesten konservatiivisemmiksi. (2) Epävarmuus, kilpailu ja nuorille asetetut vaatimukset ovat lisääntyneet. Samalla erityisesti sosiaalinen media tarjoaa pojille ja miehille yksinkertaisia ja mustavalkoisia selityksiä sukupuolten välisille eroille.</p>
<p>Yhteiskunnan odotukset miehiä kohtaan ovat olleet nopeassa muutoksessa ja toisaalta poikien ja miesten koulutustason ja työmarkkina-aseman heikkeneminen vaikeuttavat miesten mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Sopeutuminen jatkuvasti muuttuviin odotuksiin ja epävarmuuteen ei ole helppoa.</p>
<p>Elämän eri vaiheiden haasteet on mahdollista voittaa ja pärjätä hyvin, pelaten samalla reilua peliä joka osa-alueella. Miehiä koskevien tasa-arvokysymysten ratkaisu on avain todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tulevaisuudessa voidaan rakentaa entistä parempi ja pidempi elämä miehille. Tässä ohjelmassa esitettävät toimenpide-ehdotukset ovat myös avauksia poikien ja miesten parempaan elämään.</p>
<h3>Pojat kouluissa</h3>
<p>Poikakeskustelua on kautta aikojen leimannut huoli. Keskustelu pojista koulussa on monesti sukupuolistereotypioita pönkittävää. Keskustelussa kuullaan harvemmin poikia itseään, vaan aikuiset puhuvat helposti heidän puolestaan. Nykyiset pojat kasvavat maailmassa, jossa poikanormi, eli poikia koskevat oletukset siitä miten heidän tulisi käyttäytyä ja ilmaista itseään, on väljempi kuin aiemmilla sukupolvilla. Lisäksi poikien esikuvat ovat aiempaa moninaisempia. Toisaalta on nähtävissä myös kehityskulkuja, joissa poika- ja miesnormin laajentaminen nähdään uhkana. Tähän konservatiivisten arvojen nousuun ja nuorten arvomaailmojen eriytymiseen sukupuolen mukaan on syytä kiinnittää merkittävää yhteiskunnallista huomiota.</p>
<p>Erot poikien ja tyttöjen lukutaidossa ovat Suomessa suuria moniin muihin maihin verrattuna. Poikia on heikoissa osaajissa huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. (3) Huoli juuri poikien koulumenestyksestä on jatkuvasti läsnä Suomessa. Omaehtoinen lukeminen on vähentynyt erityisesti pojilla. Jotta poikien lukemista voidaan lisätä, on kuunneltava poikia itseään ja saatava pojille lukevia esikuvia ja muita vertaisia. On paljon rohkaisevia esimerkkejä erilaisista projekteista, joissa esimerkiksi vanhemmat pojat ovat lukeneet nuoremmille, kuten Pojat lukevat pojille -toiminta (4). Lisäksi projekteissa poikia on rohkaistu kirjoittamaan esimerkiksi omia rap-lyriikoita. Lukemisen kannustamisessa on muistettava poikien moninaisuus ja se, että erilaisilla esimerkeillä laajennetaan poikanormia.</p>
<p>On tärkeää nähdä, että lukutaitoon ja oppimistuloksiin vaikuttaa sukupuolen lisäksi aikaisempaa enemmän yhteiskuntaluokka. (5) Vanhempien koulutustausta ja perheen varallisuus ovat sukupuolta merkittävimpiä vaikuttimia koulumenestykseen. Viime vuosina niin sanottu luokkanousu on pysähtynyt. Eriarvoistumisen torjuminen edellyttää koulutusjärjestelmään sellaisia muutoksia, jossa tuetaan jokaisen lapsen oppimista ja mahdollisuutta kouluttautua haluamallaan tavalla. Tämä vaatii panostuksia intersektionaaliseen* ja sukupuolisensitiiviseen** kasvatukseen ja koulutukseen sekä oppilaanohjaukseen. Lapsen tausta tai sukupuoli eivät saa vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa, vaan yhteiskunnan tulee pystyä tukemaan jokaista yksilönä.</p>
<p>Poikien kesken on nähtävissä eriarvoistumiskehitys, jossa huono-osaisuus kasautuu. Oppimistuloksissa on alueellisia eroja sekä alueiden välillä että niiden sisällä. Esimerkiksi poikien Pisa-tulokset ovat suhteellisesti hiukan parempia suurissa kaupungeissa. Toisaalta yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys näkyy kaupungeissa alueiden välisten erojen kasvamisessa. Tämän vuoksi koulutuspolitiikassa on kehitettävä entistä parempia ratkaisuja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oppimisen ja osallisuuden tukemiseksi. Yksi olennainen asia on oppimisen tuen uudistaminen. Niin kutsutuilla muuttotappioalueilla sukupuolijakauma on alkanut vinoutua. Alueen vähäiset kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet saavat erityisesti nuoret naiset muuttamaan pois miehiä useammin.</p>
<p>Maahanmuuttajataustaiset pojat kohtaavat usein sekä rasismia että tiukkoja sukupuolinormeja. Turun yliopistossa vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan koulunkäyntivaikeuksista kertoivat erityisesti maahanmuuttajataustaiset pojat (6), jotka toisaalta samaisessa tutkimuksessa kertoivat pitävänsä koulunkäynnistä eniten. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus -tutkimushankkeen (7) mukaan maahanmuuttajataustaisten lasten riski joutua kiusatuksi on suurin piirtein yhtä suuri kuin esimerkiksi pienituloisten perheiden lapsilla, riippumatta maahanmuuttajaperheen tulotasosta. Erityisessä riskissä kohdata kiusaamista ovat myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pojat. (8) Opettajilla ja muilla kouluissa työskentelevillä on oltava sukupuolisensitiivistä ja intersektionaalista osaamista puuttua taustansa tai jonkin ominaisuutensa takia toiseutettujen ongelmiin ja purkaa näitä. Mahdollisuuksia integroitua yhteiskuntaan voidaan lisätä tarjoamalla mielekkäitä harrastuksia esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin parista.</p>
<p>Pojat tarvitsevat jatkuvan huolipuheen rinnalle myös positiivista ja voimaannuttavaa suhtautumista heihin. Myös pojille on suunnattava jo pitkään tytöille annettu viesti, että sukupuoli ei määritä heitä, vaan jokaisella on oikeus itse määritellä itsensä ja elämänsä suunta. Myös pojat tarvitsevat enemmän tietoista, positiivista sukupuolisensitiivistä kasvatusta, myönteistä “äijäilyä”. Tämä on olennaista siinä, että puramme koulutusalojen ja työelämän vahvaa jakautumista sukupuolen mukaan.</p>
<p>Koulut ja päiväkodit eivät kasvata yksin, vaan yhteistyö kodin kanssa on tärkeää. Vanhempien, muiden läheisten ja koko yhteiskunnan asenteet poikien oppimiseen ja koulumenestykseen ovat olennaisessa asemassa. Koulun ja kotien yhteistyötä tulee vahvistaa. Koulun opetus ei saa kuitenkaan liiaksi valua koteihin läksyjen muodossa, sillä kaikissa kodeissa ei ole samanlaista mahdollisuutta tukea läksyissä. Kotona saatu kasvatus sekä koko yhteiskunnan ilmapiiri ovat olennaisessa asemassa myös siinä, miten myös poikia kasvatetaan hoivaamaan, ymmärtämään riippuvuutensa muista ihmisistä, näyttämään haavoittuvuutensa ja hakemaan tarvittaessa apua ongelmiinsa.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Kunnissa on varmistettava riittävät resurssit oppimisen tuen uudistuksen toimeenpanoon.</li>
  <li>Poikien lukemiseen tähtäävät projektit on koottava yhteen ja onnistuneista projekteista on otettava mallia.</li>
  <li>Sukupuolisensitiivistä opettajankoulutusta on vahvistettava aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta kouluttaville hankkeille on varmistettava yhteiskunnan rahoitus.</li>
  <li>On tutkittava, miksi erityisesti poikien ADHD-diagnooseissa on suuria alueellisia eroja.</li>
  <li>Koulukoutseja ja koulutettuja nuorisotyöntekijöitä on saatava lisää mukaan koulumaailmaan. Positiiviset nuoren miehen mallit ovat tärkeässä roolissa pojille.</li>
  <li>Oppilaanohjauksen on oltava sukupuolisensitiivistä ja intersektionaalista. Poikia tulee kannustaa naisvaltaisille aloille.</li>
</ul>
<h3>Pojista kasvaa aikuisia</h3>
<p>Pojat tarvitsevat monenlaista tukea kasvaessaan aikuisiksi. Niin ammattikasvattajat kuin vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnalta tietoa ja tukea pojan kasvattamisessa. Sukupuolen moninaisuus ja erilaiset tiet kasvaa pojaksi on tärkeä huomioida jo lapsuudesta saakka. Yhteiskunnan on tuettava translapsia- ja nuoria sekä lapsia ja nuoria, jotka ovat sukupuoleltaan muita kuin miehiä tai naisia, eli ei-binäärejä.</p>
<p>On tärkeä muistaa, että tasapainoisen kasvun tueksi nuori poika tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Liian varhainen vaatimus pärjätä omatoimisesti voi olla lapsen kehitykselle jopa haitallista. Poika tarvitsee hyväksyvän ja turvallisen aikuisen varsinkin uusissa elämäntilanteissa ja olosuhteissa. Toisaalta lasta ei pidä suojella liiaksi, vaan vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaaminen on tärkeä osa kasvuprosessia. Sattumusten jälkeen pojat tarvitsevat tukea ja läheisyyttä. Tunteiden ja tilanteiden sanoittaminen on tärkeää tunnetaitokasvatusta. Lapsia on suojeltava liialta stressiltä, jolloin vastuuttamisen ja vaatimisen pitää olla oikein mitoitettua. Pojasta mieheksi kasvaessa on tärkeää, että lapsi näkee moninaisia, hoivaavia ja vastuuta ottavia miehen malleja.</p>
<p>Lapsen kasvaminen voi aiheuttaa useita ristiriitatilanteita eri kasvuvaiheissa. Myös teini-ikäinen tarvitsee aikuisilta tukea ja rauhallisuutta. Pojan on hyvä saada vanhemmilta palautetta ja kokea, että vanhemmat eivät vaadi täydellisyyttä. Vanhempien on tärkeä saada yhteiskunnalta tukea teini-iän haasteisiin. Tukea voidaan tarjota kodin ja koulun yhteistyöllä, mutta kunnilta ja hyvinvointialueilta tarvitaan myös erityistä tukea teinien vanhemmille.</p>
<p>Poikien kyky sietää pettymyksiä vaatii tukea ja turvallisten aikuisten läsnäoloa. Aikuisten huomion puuttuminen tässä vaiheessa siirtää paineen vertaisryhmään. Kouluikäisen masennus näkyy koulunkäynnin vaikeutena ja samalla kaverisuhteet muuttuvat. Ryhmäpaine voi johtaa nopeasti harhaan ja tuottaa riskejä arkeen. Valitettavan usein eritasoiset ongelmat kasautuvat samoille nuorille. Eräs keino vähentää tätä kehitystä on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle aito mahdollisuus harrastaa esimerkiksi liikuntaa tai kulttuuria.</p>
<p>Suurin osa rikoksista syylliseksi epäillyistä on miehiä. Parhaiten rikollisuutta vastaan voidaan toimia varhaisella puuttumisella ja vähentämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä lisäämällä sukupuolten tasa-arvoa, tukemalla yksilöllisesti ja ohjaamalla vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.</p>
<p>Pojat tarvitsevat tietoa ja tukea seksuaalisessa kehityksessä. Ehkäisytietouden lisäksi pojille on tärkeä puhua seksuaalisesta suostumuksesta sekä seksuaalisuuteen liittyvistä tunnetaidoista, kumppanin tarpeiden kuuntelemisen tärkeydestä sekä omien ja toisen rajojen tunnistamisesta ja kunnioittamisesta.</p>
<p>Nuori tarvitsee itsenäistymisessä tukea. Vanhempien läsnäolo rohkaisee ja ehkäisee masennusta, samoin samanhenkiset kaverit ja mielekkäät harrastukset. On tärkeä tarjota sopivasti vastuuta. Kasvava poika tarvitsee aikuisilta tietoa ja tukea siihen, että hänestä kasvaa aikuinen, joka tietää vastuunsa omasta sekä muiden ihmisten hyvinvoinnista ja maapallon sekä ympäristön tulevaisuudesta.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Neuvolan, varhaiskasvatuksen, koulujen ja vanhempien yhteistyötä on tiivistettävä lapsen kasvun tueksi.</li>
  <li>Isien roolia on vahvistettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Isien rooliin on panostettava neuvolassa jo ennen synnytystä. Neuvoloihin on perustettava isien vertaisryhmiä ja neuvolan työntekijöille on järjestettävä koulutuksia isien roolin vahvistamisesta.</li>
  <li>On lisättävä tietoa ja ymmärrystä isien roolin vaikutuksista pienen pojan kasvuun.</li>
  <li>Varhaiskasvatuksen ja alakoulun yhteistyötä on tiivistettävä.</li>
  <li>Nuorisoneuvoloista on saatava lakisääteisiä.</li>
  <li>Kuntien on mahdollistettava tiloihinsa alle 18-vuotiaiden maksuttomat harrastusvuorot tai vastaavat ratkaisut esimerkiksi harrastustoiminnan Suomen malliin liittyen (9) ja tukemaan kaikille pojille parempia harrastusmahdollisuuksia.</li>
  <li>Seksuaalikasvatusta tulee vahvistaa kaikilla oppiasteilla. Kasvatuksessa tulee ehkäisytietouden lisäksi painottaa suostumuksen ja nautinnon merkitystä sekä oman sekä muiden itsemääräämisoikeuden tunnistamista. Seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida sukupuolen, suhteiden ja seksuaalisuuden moninaisuus.</li>
</ul>
<h3>Miehuuden moninaisuus</h3>
<p>Käsiteltäessä poikiin ja miehiin kohdistuvia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä ei saa ohittaa poikuuden ja miehuuden moninaisuutta. Poikiin ja miehiin kohdistuu runsaasti risteävän syrjinnän muotoja liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasemaan. Erityisesti konservatiivisessa ja kapeassa miesmallissa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumista pidetään huonona asiana, jonka seurauksena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia miehiä syrjitään. Tämä syrjintä näkyy esimerkiksi korostuneena riskinä joutua väkivallan, häirinnän sekä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tällaisten kapeiden miesmallien murtaminen hyödyttää kaikkia miehiä.</p>
<p>Yksi keskeisiä tapoja parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien poikien ja miesten asemaa on lisätä koulutusta aiheesta. On myös tärkeää, että kunnissa ja hyvinvointialueilla työskentelevillä on kattavasti tietoa seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen sekä perheiden ja suhteiden moninaisuudesta. Esimerkiksi tietojärjestelmiä, kuten virallista tilastointia, vapaa-ajan toimintaa, liikuntapalveluita, työllisyyspalveluita, terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluita ja vanhuksille suunnattuja palveluita on tarkasteltava tavoilla, jotka tunnistavat miesten moninaisuuden.</p>
<p>Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset harvoin ilmoittavat kohtaamastaan väkivallasta ja syrjinnästä. Yksi yleisimmistä syistä jättää ilmoittamatta on kokemus siitä, ettei ilmoittaminen vaikuta mihinkään. Yhteiskunnallisesti tulee tehdä toimia sen eteen, että kaikki riippumatta heidän mahdollisesta vähemmistöasemastaan voisivat luottaa, että esimerkiksi viranomaiset suhtautuvat vakavasti heidän kohtaamaan väkivaltaan, häirintään ja syrjintään. Tämä tarkoittaa koulutusta, mutta myös esimerkiksi selkeiden ilmoituskanavien ja toimintamallien luomista häirintätilanteisiin puuttumiseksi niin julkisen sektorin palveluissa kuin esimerkiksi työpaikoilla.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Koulujen on antamassa seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida laajasti seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. Kasvatuksessa tulee olla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja vihan vastainen ote.</li>
  <li>Koulujen työntekijöille on järjestettävä riittävät mahdollisuudet täydennyskoulutukseen moninaisuuden kohtaamiseen ja siitä opettamiseen osana työtään.</li>
  <li>Julkisen sektorin työntekijöille ja päätöksentekijöille on järjestettävä koulutusta seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä lisättävä tietoisuutta sateenkaari-ihmisiin kohdistuvista erityisistä ongelmista.</li>
  <li>Julkisen sektorin palveluita suunniteltaessa ja kehitettäessä on otettava huomioon niiden käyttäjien moninaisuus sekä esimerkiksi ihmisten moninaiset perhe- ja suhdemuodot.</li>
  <li>Sateenkaari-ihmisten kokemuksia poliisista ja oikeusjärjestelmästä on tutkittava ja tilastoitava nykyistä paremmin.</li>
</ul>
<h3>Miehet väkivallan tekijöinä ja kokijoina</h3>
<p>Suomessa miehet kohtaavat, mutta myös tekevät monentyyppistä väkivaltaa. Miehet kohtaavat väkivaltaa erityisesti toisten miesten taholta. Esimerkiksi rikosuhritutkimuksissa on havaittu, että miehet ovat naisia useammin väkivallan kohteena julkisella paikalla. (10) Tämän lisäksi miehet raportoivat, että heidän tuntemansa ihmiset, kuten tuttavat, seurustelukumppanit ja sukulaiset ovat kohdistaneet heihin väkivaltaa julkisella paikalla. Lähisuhdeväkivallan kokijoista noin 75% on naisia. Epäillyistä puolestaan noin 80% oli miehiä. (11) Miehet kokevat lähisuhteissaan erityisesti henkistä väkivaltaa. (12)</p>
<p>Väkivaltaisen käyttäytymisen hallinta vaatii paljon huomioita ja kasvatusta. Tunnetaidot ovat avainasemassa sen opettelussa, etteivät erilaiset hankalat tunnetilat purkaudu väkivaltaisuutena. Erityisesti pojat tarvitsevat tietoa ja keinoja parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn jo varhain. Varhaiskasvatuksella ja koululla on merkittävä rooli perheiden tukena tämän kasvatuksen ja tietouden antamisessa. Nuoret miehet ja perheenisät tarvitsevat tukea parisuhdetaitojen kehittymisessä. Neuvoloihin tarvitaan erityistä osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja ehkäisyyn.</p>
<p>Väkivaltatyössä on huomioitava nykyistä paremmin vähemmistöihin kuuluvat miehet. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat miehet kohtaavat ja tekevät väkivaltaa lähisuhteissaan. Maahanmuuttajataustaiset miehet lähisuhdeväkivallan tekijöinä ja myös kokijoina saattavat jäädä piiloon, sillä yhteiskunnan palvelut eivät tavoite heitä tai heidän uhrejaan. Ei-valkoiset miehet ovat riskissä kohdata rasistista väkivaltaa julkisessa tilassa. Tarkasteltaessa sukupuolittunutta väkivaltaa miesten osalta, on huomioitava, että lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös miesten keskinäisissä parisuhteissa. Transpojat ja -miehet ovat erityisessä riskissä kohdata väkivaltaa. Transmiehet tulee osata kohdata myös väkivallan tekijöinä. Väkivallan tekijöiden ja kokijoiden auttamistyötä tekevät tarvitsevat osaamista samaa sukupuolta olevien parien ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta väkivallasta.</p>
<p>Väkivaltaiseen käytökseen pitää puuttua varhain, eikä siitä välttämättä kasva itsestään aikuisena pois. Nytkis ry:n marraskuussa 2024 julkaistu tutkimus miesten asenteista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan on huolestuttava. (13) Sen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies Suomessa uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides. Onneksi kyseisen tutkimuksen mukaan 90% miehistä on sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, ja 84% miehistä ajattelee, että miesten on otettava suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.</p>
<p>Väkivallan torjuminen ja vähentäminen ei tapahdu itsestään. Miehiä tulee suojata niin väkivallan tekemiseltä kuin kokemiselta. Miesten tekemän väkivallan ongelmaa ei myöskään saa vähätellä. Nuorten väliseen väkivaltaan on todella tärkeä puuttua, sillä se on viimeinen hetki vaikuttaa nuorten aikuisten synkkiin väkivallantekoihin.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Miesten kokeman väkivallan uhrien tukipalveluita on parannettava. Tukipalveluissa on oltava osaamista miesten moninaisuudesta. Erityisesti miesparien lähisuhdeväkivalta ja transmiesten sekä muihin vähemmistöihin kuuluvien miesten kohtaama ja tekemä väkivalta vaativat osaamista ja tunnistamista.</li>
  <li>Miesten kokema henkinen väkivalta on tunnistettava nykyistä paremmin.</li>
  <li>Poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on tunnistettava nykyistä paremmin ja keinoja siihen puuttumiseksi on kehitettävä muun muassa järjestösektorin (esimerkiksi Poikien talon) osaamista hyödyntäen.</li>
  <li>Väkivaltaa käyttävien miesten tukipalveluita kuten perheväkivaltaan puuttuvan Jussi-työn toimintamahdollisuuksia on edistettävä.</li>
  <li>Väkivaltaan rakentuvaa vääränlaista maskuliinisuutta on purettava ammattitaitoisella ohjauksella aina varhaislapsuudesta lähtien.</li>
  <li>Miesten kokemaan väkivaltaan liittyviä tabuja on purettava.</li>
  <li>Neuvoloihin on saatava osaamista tunnistaa ja ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa.</li>
</ul>
<h3>Ratkaistaan miesten terveysongelmia ja pidennetään miesten elämää</h3>
<p>Suomessa eriarvoisuus näkyy miesten eliniän odotteessa. Pienituloiset miehet voivat kuolla jopa kymmenen vuotta varakkaampia aiemmin. (14) Myös asuinpaikka vaikuttaa kuolleisuuteen. Esimerkiksi Itä-Suomessa kuollaan selkeästi aiemmin kuin Etelä-Suomessa. Sosioekonomisesta asemasta seuraa Suomessa erityisen paljon terveysongelmia miehille koko Euroopan mittakaavassa. Miesten väliset terveyserot selittyvät monella osatekijällä. Ne liittyvät muun muassa terveydenhuoltojärjestelmän ongelmiin, työelämän rasittavuuteen ja elämäntapoihin.</p>
<p>Kaksi kolmasosaa työikäisinä kuolleista on miehiä. Miehet ovat yliedustettuna niin itsemurha-, päihde- kuin vankeinhoidon tilastoissa. Lähes neljä viidestä asunnottomasta on miehiä ja vangeista noin 92% on miehiä. 30–64-vuotiailla miehillä on suurempi riski köyhyyteen tai syrjäytymiseen kuin samanikäisillä naisilla, mitkä puolestaan altistavat edellä mainituille. (15) Kuolemansyissä itsemurhien lisäksi miehillä korostuvat tapaturmat ja alkoholi. Miltei kolme neljäsosaa kyseisiin kuolinsyihin kuolleista on miehiä.</p>
<p>Hyvin toimeentulevat miehet käyttävät enemmän terveyspalveluita. Pienituloiset puolestaan ovat enemmän niiden ulkopuolella, ja tämän myötä esimerkiksi menehtyvät monesti usein vältettävissä oleviin elämäntapasairauksiin kuten diabetekseen. Pienituloiset miehet kuolevat myös alkoholiin useammin kuin hyvin toimeentulevat, mikä liittyy usein alkoholin käyttötapoihin ja -yhteyksiin. Yhteiskunnassa on tunnistettava yhteiskuntaluokan ja sukupuolen vaikutus terveyteen sekä elinikään ja purettava tätä kuilua.</p>
<p>Sosioekonomisen eriarvoisuuden kaventaminen niin työllisyyden kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta on selkeästi olennaisin keino hakea ratkaisua pienituloisten miesten terveyden kohentamiseksi. On huomattava, että ratkaisua ei voi hakea ainoastaan ylhäältä alaspäin annetusta valistuksesta. Eräs keino on lisätä miesten osallisuutta yhteisöllisyyden kautta. Yhteisöllisyyttä rakentamalla ja sitä vaalimalla syntyy mielekkäämpää elämää.</p>
<p>Terveys ei ole vain sairauden puuttumista, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Osa miehistä harrastaa liikuntaa, mutta johtuen lajivalinnoista ja toisaalta riskinotosta, aiheuttaa liikunta myös vammoja. Työelämä, työllisyys ja työkyky määrittävät edelleen osan miehistä hyvinvointia ja koettua merkitystä elämälle. Tähän liittyvät fyysinen kunto ja toimintakyky. Koettu työn merkitys on tärkeää miehille.</p>
<p>Työikäisistä miehistä merkittävästi pienempi osa kokee terveytensä hyväksi kuin naisista. (16) Miesten ongelmiin kuuluvat lisääntyvät mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja riskikäyttäytyminen eri yhteyksissä. Kokemukset yksinäisyydestä, suoriutumispaineet ja arvottomuuden kokemukset ovat merkittäviä altistavia tekijöitä. Miehet suhtautuvat huolettomammin terveyden ylläpitoon kuin naiset. He eivät toisaalta ole niin huolissaan sairauksista kuin naiset ja luottavat enemmän terveydenhuoltojärjestelmän kykyyn ratkaista ongelmia.</p>
<p>Yksinäisyys, työttömyys ja alkoholiongelmat ovat tekijöitä, joiden kautta myös terveysongelmat lisääntyvät. Yksinäisyys johtaa eristyneisyyteen ja estyneisyyteen. Tähän kun liitetään vääränlainen”sisu”, jolloin ongelmat kielletään eikä apua haeta, johtaa se ongelmien kasautumiseen. Suurimpana ongelmana näyttäytyy yhteiskunnallinen kehitys, joka lisää sairastavuutta muun muassa vähäosaisuuden, syrjäytymisen sekä työnteon kulttuurin muuttumisen vaativammaksi ja repaleiseksi, sekä yleisten yhteiskunnan arvojen koventuminen.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Työsuojelun on oltava ajan tasalla ja reagoitava muuttuviin työolosuhteisiin.</li>
  <li>Työperäisiin ongelmiin ja etenkin työn psyykkisen kuormittavuuden vähentämiseen on kehitettävä keinoja työterveyshuollossa.</li>
  <li>Yhteiskunnallisen keskustelun on tuettava avoimuutta kertoa omista ongelmista ja kannustaa hakeutumaan palveluihin, mikäli ongelmia ilmaantuu.</li>
  <li>Työelämän muutosta on suunnattava vähemmän kilpailuhenkiseksi ja luoda pysyvyyttä työsuhteisiin.</li>
  <li>On luotava mahdollisuuksia normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vertaistukeen: kerhot, harrastukset, vapaaehtoistyö jne.</li>
  <li>Jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus kesätyöseteliin tai kunnan kesätyöpaikan hakemiseen asuinpaikasta riippumatta.</li>
  <li>Maksuttomat ja helposti saavutettavat terveystarkastukset on saatava tietyn ikäryhmän miehille sekä työttömille ja ikääntyneille miehille.</li>
</ul>
<h3>Taklataan miesten mielenterveys- ja päihdeongelmat</h3>
<p>Miehillä masennus jää naisiin verrattuna huonommin tunnistetuksi ja hoidetuksi. Psyykkinen pahoinvointi voi kanavoitua esimerkiksi ylenmääräiseen työntekoon, päihteidenkäyttöön tai ilmetä fyysisinä vaivoina. Miehet tekevät edelleen noin kolme neljäsosaa itsemurhista. (17) Itsetuhoisuus on erityisen vaikea ongelma miehille, koska vaikka miehet yrittävät itsemurhaa naisia harvemmin, he kuolevat siihen useammin. Miesten yksinäisyys on yksi vakava ongelma, joka altistaa mielenterveysongelmille. Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että masennusta sairastavien miesten toimintakyky on alentunut enemmän kuin naisten. Päihdehäiriöt taas ovat miehillä selkeästi yleisempiä kuin naisilla: ero on jopa 3–5-kertainen. (18)</p>
<p>Miesten mielenterveysongelmat ovat hoidettavissa. Olennaista on normalisoida avun vastaanottamista, poistaa stigmaa mielenterveysongelmista ja lisätä tiedottamista mielenterveyspalveluista.</p>
<p>Miesten käytetyin “masennuslääke” on valitettavasti usein alkoholi ja muut päihteet. Myös päihteiden ongelmakäytön taustalla ovat usein pahoinvointiin liittyvät kysymykset. Miehistä huomattavasti suurempi osa käyttää alkoholia humalaan asti kuukausittain kuin naisista. (19) Myös alkoholin muu riskikäyttö on yleisempää miehillä. Alkoholin ongelmakäyttäjistä vain pieni osa saa päihdepalveluja, vaikka he ovat suurkuluttajia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Alkoholihaitat kasautuvat usein muiden mielenterveys- ja sosiaalisten ongelmien kanssa, mikä lisää hoidon tarvetta ja kustannuksia. Eniten kärsivät matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat, jotka ovat myös alttiimpia alkoholin aiheuttamille kuolemille. Tupakoinnissa sukupuolet ovat jo miltei samoissa luvuissa, ja tupakointi on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Suurin tekijä tässä ovat terveyspoliittiset päätökset. Tupakointi kuitenkin painottuu selvästi matalammin koulutettuihin miehiin. Myös jotain huumetta käyttäneiden henkilöiden osuus väestöstä on selvästi suurempi miehillä (37%) kuin naisilla (21%) ja osuus on huimasti kasvussa miesten keskuudessa. (20)</p>
<p>Suomen vangeista noin 90 prosenttia on miehiä. (21) Vankien päihdeongelmat Suomessa ovat yleistyneet, ja ennenaikainen kuolleisuus on korkea. Yli 10% päihdehoidossa olleista miesvangeista kuolee kolmen vuoden sisällä vankeuden päättymisestä. (22) Riittävän tehokas päihdehoito vankeusaikana voi vähentää uusintarikollisuutta, mutta se edellyttää lisää resursseja Rikosseuraamuslaitokselta ja vankiterveydenhuollolta.</p>
<p>Vuonna 2020 alkoholiperäisiin syihin kuoli noin 1 700 suomalaista, joista valtaosa oli miehiä. (23) Miesten alkoholikuolemat ovat kasvussa, ja niiden vähentäminen tukisi erityisesti syrjäytyneitä miehiä. Huumehaitat, kuten myrkytyskuolemat, ovat myös lisääntyneet, erityisesti nuorilla miehillä. Alle 40- vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolinsyy oli vuonna 2019 huumeiden käyttöön liittyvä myrkytys. Tyypillinen uhri on noin 30-vuotias mies, jolla on pitkäaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia sekä riskialtista huumeiden käyttöä. (24) Suomessa huumekuolemia on väkilukuun suhteutettuna paljon, ja yliannostusten yhteydessä avun hakemista estävät usein pelot rikosoikeudellisista seuraamuksista.</p>
<p>Miesten mielenterveyden kannalta on tärkeää puuttua myös erotilanteiden ongelmiin nykyistä enemmän. Parisuhteen päättyminen aiheuttaa miehen mielenterveydelle riskin. Erotilanteissa yhteiskunnan tulee tarjota eroavalle pariskunnalle tukea erityisesti lasten kasvattamiseen ja asumiseen liittyvissä tilanteissa. Eropalveluita voidaan tarjota esimerkiksi perheneuvoloissa. Lisäksi erossa auttavia järjestöjä tulee tukea ja palveluita vahvistaa.</p>
<p>Mielenterveydelle muodostavat ongelmia myös taloudelliset haasteet. Miesten velkaantumiskehitys on pysäytettävä. Eniten maksuhäiriömerkintöjä on 30–40-vuotiailla miehillä, joista 14 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. (25)</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>On laajennettava niin sanotun Keroputaan mallin käyttöä. Kyseisessä mallissa vastataan hoitotarpeisiin nopeasti, panostetaan työparityöskentelyyn ja ihmisten verkostojen ottamiseen mukaan hoitoon.</li>
  <li>On otettava käyttöön kaikkia koskeva terapiatakuu.</li>
  <li>Itsemurhien torjuntaohjelmaa on edistettävä Suomessa.</li>
  <li>Päihdetyötä vankiloissa on lisättävä.</li>
  <li>On rakennettava toimiva tukitoimijärjestelmä takaisin tavalliseen elämään vankeuden jälkeen tukemalla eritoten järjestösektorin toimintaedellytyksiä ja mahdollistetaan paremmin päihteettömyys jo vankilassa.</li>
  <li>Päihdepolitiikassa on keskityttävä nykyistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön niin hyvinvointialueilla kuin kunnissa.</li>
  <li>Erilaiset etuudet ja kulut on lähtökohtaisesti tasattava vanhempien kesken.</li>
  <li>Tukipalvelut erotilanteissa on turvattava. On löydettävä lainsäädännölliset ratkaisut vieraannuttamisen ja tapaamisoikeuden noudattamatta jättämisen estämiseen.</li>
  <li>Pikavipit on nykymuotoisina kiellettävä ja talous- ja velkaneuvontaa on kehitettävä entisestään.</li>
  <li>Hyvinvointialueiden lakisääteisenä tehtävänä olevasta sosiaalisesta luototuksesta on tehtävä aito vaihtoehto pikavipeille.</li>
</ul>
<h3>Tuetaan miehiä työelämän muutoksessa ja parannetaan työturvallisuutta</h3>
<p>Maailman ja sen vaatimusten muuttuessa myös poikien ja miesten on löydettävä itselleen uusia voimavaroja. Perinteiset miesvaltaiset alat ovat lisäksi usein herkkiä suhdannevaihteluille.</p>
<p>Esimerkiksi rakennusalan kasvanut työttömyys on vienyt paljon miehiä työttömyyskortistoon. Sen sijaan naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla on työvoimapula. Naisten työllisyys on historiallisella tavalla ylittämässä miesten työllisyysasteen. Muutos voi olla luonteeltaan pysyvä.</p>
<p>Samaan aikaan on kiistaton tosiasia, että miesten ja naisten kokonaisansioiden ero Suomessa on noin 16 prosenttia. (26) Naiset ovat sijoittuneet jo työuransa alussa alemmille hierarkian tasoille ja palkkaryhmiin. Suomessa työelämä on vahvasti jakautunut sukupuolen mukaan. Tämän jakautumisen purkamiseen on panostettava yhteiskunnassa monin keinoin. Peruskoulujen oppilaanohjaus sekä kasvatus ylipäätään on olennaisessa roolissa siinä, että myös pojat hakeutuvat halutessaan hoiva- ja kasvatusaloille. Työelämän tasa-arvoon on vielä pitkä matka.</p>
<p>Elinkeinorakenteen muuttuminen vaikuttaa erityisesti miesten kokemaan todellisuuteen työelämässä. Esimerkiksi teollisuuden piirissä olevissa työpaikoissa koetaan jatkossa entistä enemmän automatisointia ja myös tekoälyn arkipäiväistyminen muuttaa työelämän perusteita. Toisaalta teollisuuden saralla piilee paljon työllistäviä mahdollisuuksia vihreän siirtymän myötä. Miesten vaurastuminen on selvästi helpompaa kaupungeissa. Kalevi Sorsa-säätiön Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024 -raportin (27) mukaan esimerkiksi Itä-Suomessa huomattavasti alle puolet miehistä pääsee ylimpään tulokymmenykseen kuuluneen isänsä tulotason, kun taas esimerkiksi kasvukeskuksissa luku voi olla 60 prosenttia tai sen yli.</p>
<p>Työpaikkoja tulee katoamaan, mutta niitä myös syntyy jatkossa esimerkiksi uusiutuvan energian piiriin. Siirtymistä uusiin töihin on varmistettava lisäämällä uudelleenkouluttautumisen mahdollisuuksia. Toisaalta miehiä on myös kannustettava esimerkiksi hoiva-alalle entistä enemmän ja tehtävä sote-työpaikoista kiinnostavampia myös miehille.</p>
<p>Oppimisen kasaantuminen harvoille on nostettu ongelmaksi, jolla on perusteltu esimerkiksi aikuiskoulutustuen lakkauttamista. Kenenkään oppimista ei kuitenkaan tule vaikeuttaa, vaan on mietittävä, miksi esimerkiksi matalasti koulutetuilla miehillä on korkea kynnys lähteä opiskelemaan aikuisena ja purettava näitä esteitä. Jotta myös matalammin koulutetut miehet saadaan paremmin päivittämään omaa osaamistaan, on kehitettävä ja tarjottava riittävästi myös oppimisen tukea työelämässä oleville ja sen ulkopuolella oleville aikuisille. Moni ei ole ehkä saanut mitään tukea oppimisvaikeuksiin, kuten lukihäiriöön. Suhtautuminen oppimisvaikeuksiin on aiemmin ollut erilaista ja stigmatisoivaa. Taustalla voi olla myös muita kouluun liittyviä traumoja, kuten kiusaamista ja väkivaltaa.</p>
<p>On huomattava erityisesti se, että merkittävin osa työtapaturmista tapahtuu miehille ja ehdoton valtaosa kuolemaan johtuvista työtapaturmista kohdistuu miehille (28). Työtapaturmien ehkäisyn tulee olla tärkeä työelämän tavoite ja hyvät käytännöt eri työpaikoilta tulee saada jakoon.</p>
<p>Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista suurin osa on miehiä. Työstä ja koulutuksesta syrjäytyminen korostuu vieraskielisillä, missä ryhmässä 25 ikävuodesta ylöspäin naiset ovat useammin työn ja koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi esimerkiksi sijaishuollon piirissä oleminen nostaa syrjäytymisriskiä. Tarvitaan siis resursseja vieraskielisten ihmisten koulutuksen ja työelämän piiriin pääsemiseen sekä jälkihuoltoon samojen teemojen pariin.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>On madallettava aliedustettujen ryhmien, kuten matalasti koulutettujen miesten, kynnystä osallistua erilaisiin elinikäisen oppimisen koulutuksiin.</li>
  <li>Aikuiskoulutustuki on palautettava ja elinikäistä oppimista tuettava.</li>
  <li>Aikuisten oppimisvaikeudet on tunnistettava nykyistä paremmin ja on varmistettava jatkuvan oppimisen edellytykset kaikille. Tähän tarvitaan poikkihallinnollinen toimintaohjelma.</li>
  <li>On varmistettava, että työttömyysuhan alla oleville miehille on tarjolla riittävän varhaista tukea ja muuntokoulutusta uusiin tehtäviin. On huolehdittava kunnille siirtyneiden TE-palveluiden riittävistä resursseista.</li>
  <li>On laadittava poikkihallinnollinen ohjelma, jossa tunnistetaan miesten työtapaturmariskitekijät ja laaditaan yksityiskohtaiset ratkaisuesitykset miesten työtapaturmien vähentämiseen.</li>
</ul>
<h3>Myös miehillä on oikeus hoivata - keinoja isyyden vahvistamiseen</h3>
<p>Marinin hallituksen päätöksellä myös isät paremmin huomioiva perhevapaauudistus astui voimaan elokuussa 2022. Ennen perhevapaauudistusta miehet käyttivät 11,8 prosenttia vanhempainvapaista. Aikavälillä syyskuu 2023 – elokuu 2024 miehet käyttivät vanhempainvapaista 19,5%. (29) Kehitystä voidaan pitää merkittävänä, vaikka matkaa tasa-arvoon vielä on. Perhevapaauudistuksen tasa-arvotavoitteiden toteutuminen vaatii aktiivista seurantaa.</p>
<p>Esteinä isien perhevapaiden runsaammassa käyttämisessä ovat asenteet työelämässä sekä virheelliset käsitykset vapaiden pitämisen vaikutuksesta henkilökohtaiseen tai perheen talouteen. Myös asenne naisten ensisijaisuudesta hoivaajina vaikuttaa vapaiden pitämisen vähyyteen. Työelämässä ja työpaikoilla vallitsevilla asenteilla on suuri merkitys sille, tehdäänkö perheissä tasa-arvoisia päätöksiä perhevapaista. Ihmisille pitää saada selkeästi ja yksinkertaisesti esitettynä tietoa perhevapaiden talousvaikutuksista virheellisten käsitysten korjaamiseksi. Tätä tietoa on oltava saatavana esimerkiksi neuvolassa.</p>
<p>Ideaalitilanteessa ilmoitus työnantajalle perhevapaasta olisi yhtä arkipäiväinen uutinen ilmoittajan sukupuolesta tai alasta riippumatta. Erityisesti miesvaltaisille aloille tarvitaan vaikuttamistyötä isien perhevapaiden pitämisen puolesta. Tähän tarvitaan vahvasti mukaan ammattiliittoja.</p>
<p>On vahvistettava asenneilmapiiriä, jossa hoiva nähdään myös miesten oikeutena. Isien varhainen osallistuminen lastensa hoivaamiseen kannattelee lasta aktiivisesti koko lapsuuden ajan ja tukee isyyttä myös eron sattuessa. Alueelliset ja työntekijäkohtaiset erot ovat suuria siinä, millaista tukea isäksi kasvamiseen saa. Miehiä pitää tukea isyydessä jo neuvolan ensikäynnistä alkaen.</p>
<p>Kapea isäkuva vaikeuttaa myös miesparien ja itsellisten miesten perhe-elämää. Miesten kokema lapsettomuus sekä miesparien ja itsellisten miesten lapsitoiveet jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa piiloon. Nämä teemat tulee nostaa keskusteluun ja laatia yhteiskunnallisia ratkaisuja siihen, että jokainen lasta toivova mies saisi toiveensa täyttymään esim. kumppanuusvanhemmuuden kautta. Useampien vanhempien tunnustaminen olisi tärkeää, jotta lapsen kaikki vanhemmat saisivat yhtäläiset oikeudet. Esimerkiksi lapsen vanhempien uudet kumppanit saattavat olla vastaavassa asemassa kuin huoltajat, mutta yhteiskunta ei tunnusta heitä.</p>
<p>Eron jälkeistä tasa-arvoista vanhemmuutta on vahvistettava. Lapsiperheiden palveluissa ja eron jälkeisissä palveluissa on vahvistettava osaamista lasten vuoroasumisesta. Sosiaaliturvajärjestelmää tulee muuttaa niin, että siinä tunnustetaan lasten vuoroasuminen ja molemmat kodit tasaveroisina. Toisen vanhemman vieraannuttaminen on onneksi harvinainen ilmiö, mutta tapahtuessaan se kohdistuu yleensä miehiin. Yhteishuoltajuuden ja vuoroasumisen tulisi olla lähtökohta eron jälkeisessä vanhemmuudessa, ellei lapsen etu painavista syistä muuta edellytä.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Isien vanhempainvapaan käyttöä on lisättävä. Vuonna 2022 vasemmiston aikaan saaman perhevapaauudistuksen tavoitteita on seurattava systemaattisesti. Isien perhevapaiden käyttöä on kannustettava tietouden lisäämisellä työpaikoilla.</li>
  <li>Kaikkien isien aitoa mahdollisuutta pitää perhevapaat on tuettava riippumatta koulutus- ja tulotasosta.</li>
  <li>Vanhempiensa luona vuoroasuvalle lapselle on mahdollistettava kaksi tasa-arvoista kotia. Vuoroasuvan lapsen vanhemmilla on molemmilla oltava mahdollisuus asumistukeen.</li>
  <li>Oikeus koulumatkatukeen on mahdollistettava molemmista kodeista.</li>
  <li>Lapsilisä on voitava jakaa vanhempien kesken.</li>
  <li>Lastenvalvojien pitkät jonot on purettava, lastenvalvojia on oltava riittävästi ja heillä on oltava riittävä osaaminen perheiden moninaisuudesta ja lasten vuoroasumisesta.</li>
  <li>Lailla säädelty, epäkaupallinen ja yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta saavutettava sijaissynnytys on sallittava suojellen sekä syntyvän lapsen, synnyttäjän että aiottujen vanhempien etua ja hyvinvointia.</li>
  <li>On tarjottava nykyistä paremmat mahdollisuudet tunnistaa miesten tahaton lapsettomuus ja mahdollistettava avoin puhe miesten lapsitoiveesta.</li>
</ul>
<h3>Asevelvollisuudesta tasa-arvoinen myös miehille</h3>
<p>Suomessa on rauha, mutta maailmalla ja Euroopassa kuohuu vahvasti. Sota ja sen uhka on aina myös mies- ja poikakriisi, koska sukupuolittuneena ilmiönä se pakottaa erityisesti miehet sotimaan henkensä uhalla ja pojat kasvamaan ilmapiirissä, jossa on mahdollisuus joutua itse sotimaan aikuisena.</p>
<p>Palvelukseen tulee valita sukupuolen sijaan motivaation ja osaamisen perusteella. Asevelvollisuusuudistus ei lisäisi koulutettavien määrää, mutta parantaisi reserviläisarmeijamme suorituskykyä ja lisäisi kansalaisten valinnanvapautta.</p>
<p>Asevelvollisuusjärjestelmä on suurin miehiä koskettava epätasa-arvoinen rakenne Suomessa. Se lähtee konservatiivisesta sukupuolikäsityksestä, jonka mukaan miehet olisivat kyvykkäämpiä hoitamaan sotilaallisia tehtäviä. Ei ole olemassa mitään tieteellistä perustetta sille, miksi naissukupuolta tulisi kohdella eri tavalla kategorisesti mitä tulee maanpuolustukseen.</p>
<p>Maanpuolustuksen kenttä on muuttunut vuosikymmenten aikana merkittävästi teknisempään suuntaan, jolloin aiemmin enemmän esteeksi nähdyt fyysiset syytkään eivät enää päde. Suomen puolustusvoimien näkökulmasta yksittäisen reserviläisen siviilitausta, osaaminen ja motivaatio ovat sukupuolta merkittävämpiä tekijöitä.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Asevelvollisuutta on muutettava siten, että se kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti.</li>
  <li>Siviilipalveluksen kestoa on lyhennettävä ja aseistakieltäytyjien rankaisemisesta on luovuttava.</li>
</ul>
<h3>Miesten eläkeläisköyhyys on torjuttavissa</h3>
<p>Miesten eliniänodote on naisia alempi, mikä merkitsee vähempiä eläkkeellä vietettyjä vuosia. Jos terveydentila on tuolloin huono, ei eläkevuosistakaan voi nauttia yhtä lailla kuin terveenä. Esimerkiksi raskaiden fyysisten ammattien aiheuttamat vaivat näkyvät usein vanhuusiällä. Tämä ei tosin välttämättä ole sukupuolisidonnainen asia.</p>
<p>Matalasti koulutetut miehet jäävät usein parisuhteiden ulkopuolelle. (30) Se johtaa perheettömyyteen ja perheen merkitys ikäihmisten hoivassa on suuri. Voi siis päätellä, että syrjäytyminen perheen muodostumisesta tulee johtamaan siihen, että tulevaisuudessa on yhä enemmän yksinäisiä ikääntyneitä miehiä, joilla ei ole läheisiä hoivaamassa, vaikka yksinäisyys on yhtä lailla myös naiseläkeläisten ongelma. Kaikilla ikääntyneillä miehillä ei ole kaikkia arjessa tarvittavia taitoja, kuten esimerkiksi ruoanlaittotaitoa.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset:</h4>
<ul>
  <li>Eläkeläisjärjestöjen toiminta on erittäin tärkeää ja sitä on tuettava julkisin avustuksin muun muassa STEA:n, kuntien ja hyvinvointialueiden kautta, jotta myös mieseläkeläisille voidaan järjestää yksinäisyyttä vähentävää matalan kynnyksen toimintaa.</li>
  <li>On huolehdittava siitä, että hyvinvointialueilla toteutetaan aktiivisesti seniorineuvoloiden toimintaa ja juurrutetaan niiden hyvät käytännöt osaksi palveluita.</li>
  <li>On tarjottava matalan kynnyksen kursseja esimerkiksi järjestöjen tai vapaan sivistystyön kautta arjen asioihin erityisesti mieseläkeläisille.</li>
</ul>
<h4>Lähteet:</h4>
<h3>Viitteet</h3>
<ol class="pdf-footnotes">
  <li>* Intersektionaalisuus käsitteenä kuvaa sitä, miten ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen ohella monet muutkin erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta, toimintakyky ja seksuaalinen suuntautuminen. ** Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on, että jokaisella lapsella on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet sukupuolesta tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Lapsille tarjotaan oppimisympäristö, jossa he voivat kehittää omia taitojaan ja kiinnostuksen kohteitaan ilman sukupuoleen liittyviä rajoituksia tai odotuksia.</li>
  <li>https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/osaaminen-naivettyy-ilman-panostuksia-erityisesti-miesten-koulutuspolku-on-kivikkoinen</li>
  <li>https://www.is.fi/politiikka/art-2000010641294.html</li>
  <li>https://stat.fi/tietotrendit/blogit/2022/joka-viides-poika-lukee-heikosti-ero-tyttoihin-suomessa-oecd-maiden-suurin</li>
  <li>https://yle.fi/a/3-11004716</li>
  <li>https://www.oph.fi/fi/blogi/pisa-tulokset-heijastelevat-koko-yhteiskunnan-muutoksia</li>
  <li>https://blogit.utu.fi/kasblogi/2017/12/20/maahanmuuttajapoikien-paradoksi/</li>
  <li>https://yle.fi/a/74-20117331</li>
  <li>https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148638/URN_ISBN_978-952-408-279-2.pdf</li>
  <li>https://harrastamisensuomenmalli.fi/</li>
  <li>http://old.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KmO8YShL/Text_only_66.pdf</li>
  <li>https://stat.fi/til/rpk/2019/15/rpk_2019_15_2020-06-02_tie_001_fi.html</li>
  <li>https://stat.fi/media/uploads/sukupuolistunut_vakivalta_teemasivu/parisuhdevakivallan_kokemukset_yleisia_suomessa.pdf</li>
  <li>https://nytkis.org/ajankohtaista/uusi-tutkimus-joka-neljas-alle-35-vuotias-mies-uskoo-etta-nainen-voi-ansaita-vakivallan/</li>
  <li>https://blogi.thl.fi/miesten-valiset-terveyserot-kertovat-jakolinjoista-suomessa/</li>
  <li>https://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot</li>
  <li>https://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot</li>
  <li>https://stat.fi/julkaisu/clmyrhswxmlxh0aun1y86ai3p</li>
  <li>https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mielenterveyshairioiden-esiintyvyyden-sukupuolierot/</li>
  <li>https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147677/Tilastoraportti_59_2023_Suomalaisten_alkoholink%C3%A4ytt%C3%B6tavat_2023_s.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y&amp;gsid=c12aa14d-a076-4f11-adef-d41768a44b68</li>
  <li>https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146435/Suomalaisten%20huumeiden%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20ja%20huumeasenteet%202022.pdf?sequence=1</li>
  <li>https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2024/vankienjayhdyskuntaseuraamuksiasuorittavienmaarakasvoivuonna2023.html?gsid=fe8ad8b7-38dd-48f2-a1f5-ea79e31f5072</li>
  <li>http://rikosseuraamus.fi/material/sites/rise_ja_rskk_yhteiset/dokumentit/phds55ld5/RISE_paihdehuoltoon_hakeutuneiden_rikollisuus_verkko.pdf</li>
  <li>https://yle.fi/a/74-20006617</li>
  <li>https://www.hs.fi/suomi/art-2000008137144.html</li>
  <li>https://www.iltalehti.fi/talous/a/375b7ba9-9af8-47a2-a6c1-047584671ada</li>
  <li>https://yle.fi/a/3-12595734</li>
  <li>https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/eriarvoisuuden-tila-suomessa-2024.pdf</li>
  <li>https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kaikki-tyotapaturmissa-kuolleet-olivat-miehia-tama-oli-keskeisin-virhe-tietoista-riskinottoa/8948848</li>
  <li>https://yle.fi/a/74-20110655</li>
  <li>https://www.vaestoliitto.fi/uploads/sites/1/2025/04/423b473c-tahdotko-netti-korjattu.pdf</li>
</ol>

<h2>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ratkaisuja koulutuksen tasa-arvon vahvistamiseksi</h2>
<h3>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ratkaisuja koulutuksen tasa-arvon vahvistamiseksi</h3>

<h3>Johdanto</h3>
<p>Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirryttyä kunnilta hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle, on koulutuksesta ja sivistyksestä tullut entistä keskeisempi osa kuntien järjestämiä palveluja. Pisatulosten laskusta sekä eriarvoisuuden lisääntymisestä huolimatta suomalainen koulutus on edelleen maailman kärkikastia ja yksi ilmeinen syy siihen ovat alan korkeasti koulutetut ammattilaiset, joilla on työhönsä vahva autonomia.</p>
<p>Autonomiaa tulee kunnioittaa, mistä syystä poliitikkojen tehtävä ei ole puuttua opetussuunnitelmien sisältöihin. Sen sijaan poliitikkojen tehtävä on varmistaa opetukselle riittävät resurssit ja lainsäädäntöön perustuva normitus, jonka puitteissa opetuksen järjestäminen</p>
<p>12.2.2025 on mahdollisimman sujuvaa, ja oppilaiden oikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat turvattuja.</p>
<p>Tässä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän koulutuspoliittisessa ulostulossa esitämme vasemmiston näkökulmia ja politiikkasuosituksia suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvistamiseksi aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.</p>
<p>Lisäksi ulostulossa esitetään tapoja vahvistaa vapaata sivistystyötä ja turvata jatkuva oppiminen kaikenlaisista taustoista tuleville ihmisille.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_vasemmistoliiton-eduskuntaryhman-ratkaisuja-koulutuksen-tasa-arvon-vah-p03-1.jpeg" alt="" width="1559" height="1325" loading="lazy" /></figure>
<h3>1 Varhaiskasvatus</h3>
<p>Varhaiskasvatus on ennen kaikkea lapsen oikeus sekä keskeinen osa suomalaista kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Pedagogisesti korkeatasoinen varhaiskasvatus tukee sekä lasten oppimista, sosiaalisten taitojen kehittymistä että perheiden kasvatustyötä.</p>
<p>Vasemmiston pitkäaikainen tavoite on nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta panostamalla laatuun ja tasa-arvoon sekä henkilöstön jaksamiseen, palkkaukseen ja hyvinvointiin. Lisäksi pitkän aikavälin tavoitteenamme on siirtyminen kokonaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen.</p>
<p>Lapsiperheissä varhaiskasvatuksen järjestämisellä on arjen sujuvuuden kannalta valtava merkitys. Päiväkodin on sijaittava lähellä ja tilojen on oltava turvalliset sekä tarkoituksenmukaiset. Päivähoidon lisäksi varhaiskasvatuksessa tulee varmistaa vuorohoidon riittävyys, mikä on edellytys vanhempien tai yhden vanhemman perheen vuorotyölle. Vuorohoitoa tulee tarjota myös pienille koululaisille.</p>
<p>Yli 3-vuotiaiden osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa on huomattavasti heikompi suhdeluku (1:13) kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa (1:7), mikä on lasten yhdenvertaisuuden ja työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta ongelmallista. Ryhmäkoko ei voi olla riippuvainen siitä, kuinka pitkän päivän lapsi on varhaiskasvatuksessa.</p>
<p>Lapsen edun ja varhaiskasvatuksen laadun kannalta on tärkeää parantaa osa-aikaisen varhaiskasvatuksen suhdelukua niin, että se on sama kuin kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa.</p>
<p>Varhaiskasvatus on järjestettävä pääsääntöisesti kunnan omana tuotantona, jota yksityinen tuotanto voi tukea. Yksityisen päivähoidon osuus vaihtelee suuresti kunnittain ja sen kenttä on muuttunut paljon viime vuosina. Ennen yksityiset päiväkodit olivat lähinnä pieniä, esimerkiksi jotakin vaihtoehtoista pedagogiikkaa tarjoavia yhdistyksiä ja säätiöitä. Nyt voimme puhua päiväkotibisneksestä, kun isot, voittoa tavoittelevat kotimaiset ja ulkomaiset ketjut valtaavat alaa.</p>
<h4>Varhaiskasvatus on ennen</h4>
<p>kaikkea lapsen oikeus</p>
<p>On tärkeä varmistaa, että yhdellekään yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajalle ei synny monopoliasemaa puuttumalla haitalliseen keskittymiseen ja parantamalla pienten, voittoa tavoittelemattomien yksityisten toimijoiden asemaa.</p>
<p>Perheillä pitää aina olla mahdollisuus valita kunnan oma päiväkoti palvelusetelin sijasta.</p>
<p>Varhaiskasvatuksen palvelusetelilainsäädäntö on tulossa vuonna 2025 eduskuntaan. On varmistettava, että varhaiskasvatus järjestetään pääsääntöisesti kunnan omana toimintana ja voitontavoittelun ongelmiin puututaan.</p>
<p>Palvelusetelilainsäädäntöä säädettäessä on tärkeää varmistaa myös, että yksityisen varhaiskasvatuksen tuottaja ei voi valikoida asiakkaitaan. Syrjintäkielto estää lasten valikoinnin, mutta yksityiset toimijat voivat käytännössä kiertää tätä periaatetta tarjoamalla esimerkiksi lisämaksullisia palveluita tai erityisiä painotuksia.</p>
<p>Ongelmia syntyy myös esimerkiksi tilanteissa, joissa yksityisen päiväkodin lopettaessa kunnalle jää edelleen palvelun järjestämisvastuu. Tällöin toiminta voidaan joutua organisoimaan hyvinkin nopeasti esimerkiksi päiväkotifirman katsottua toiminta itselleen taloudellisesti kannattamattomaksi.</p>
<p>Vasemmistoliiton linja on, että yksityisen tuotannon määrälle on asetettava katto, palveluseteleille täytyy asettaa rajoitus, ja suurten ketjujen sijaan on suosittava pieniä, voittoa tavoittelemattomia toimijoita. Vasemmistoliiton pitkäaikaisena tavoitteena on kieltää voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa.</p>
<p>Yksityiset päiväkodit haastavat myös palkkatasa-arvon, sillä niissä on usein pienemmät palkat kuin julkisella. Mikäli yksityisiä toimijoita on kaupungissa suhteellisesti enemmän, johtaa se alan sisäiseen palkkauksen epätasa-arvoon ja pahimmillaan vaikeuttaa työvoimapulaa jo valmiiksi työvoiman puutteesta kärsivällä alalla. Lisäksi heikompi palkkaus syventää naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa sinänsä.</p>
<p>Vasemmistoliitto vastusti eduskunnassa Orpon hallituksen vientivetoista palkkamallia, joka sitoo valtakunnansovittelijan kädet antamaan julkisille aloille vientialoja korkeampia palkankorotuksia. Vasemmistoliitto haluaa perua mallin palkkatasa-arvon vahvistamiseksi.</p>
<p>Marinin hallitus päätti velvoittavien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisesta varhaiskasvatuksessa. Yhdenvertaisuussuunnitelma huomioi muun muassa lasten ihonvärin, vamman, kielen ja katsomuksen. Tasa-arvosuunnitelma keskittyy sukupuolten väliseen tasa-arvoon.</p>
<p>Orpon hallitus on päättänyt luopua yhdenvertaisuussuunnitelmien laadintavelvoitteesta. Päätös on lyhytnäköinen: säästöt ovat marginaalisia, sillä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat on laadittu päiväkodeissa samaan aikaan, jolloin niitä on voitu laatia toisiinsa tukeutuen. Samasta syystä normien purulla perusteleminen ei ole uskottavaa.</p>
<p>Lisäksi Orpon hallitus päätti luopua myös paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista. Paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen konkretisoi paikallisesti valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita ja tuo ne kunkin alueen ja yksikön arkeen. Samalla vahvistetaan alueellista tasa-arvoa, kun valtakunnalliset suunnitelmat kiinnitetään päiväkotien arjen toimintaympäristöön. Mekanismi on sama kuin perusopetuksen opetussuunnitelmissa, joita laaditaan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden lisäksi myös paikallisesti.</p>
<p>Asiantuntijoiden mukaan suunnitteluvelvoitteiden vähentäminen aiheuttaa ongelmia erityisesti niissä päiväkodeissa, joissa on lähtökohtaisesti johtamisen haasteita.</p>
<h3>2 Perusopetus</h3>
<p>Peruskoulu ei enää kykene tasaamaan perhetaustoista johtuvia eroja yhtä hyvin kuin ennen. Eriarvoisuuskehityksen katkaisemisen tulee siksi olla koulutuspolitiikan ensimmäinen suuntaviiva ja toimenpiteet tulee rakentaa sen mukaisesti. Ryhmäkokojen kohtuullisena pitämisen tulee olla tavoitteena jokaisessa kunnassa. Valmistavassa opetuksessa ryhmäkoon tulee olla enintään 8-10 oppilasta.</p>
<p>Oppimisen tuen uudistus on tärkeä askel, mutta se edellyttää kehittämistä. Oppimisen tuen tarpeiden lisääntyessä on tärkeää, että kehittämistyölle annetaan riittävät resurssit. Tämä on sekä oireilevien oppilaiden että opettajien työmäärän kohtuullistamisen näkökulmasta keskeistä. 100 miljoonan euron panostus Orpon hallitukselta ei ollut riittävä – resurssit olisi pitänyt tuplata.</p>
<p>Tällä hetkellä oppimisen tuen resurssit ovat täysin riittämättömiä toisella asteella. Nyt oppimisen tuen malli eroaa viime hallituskaudella toteutetusta mallista varhaiskasvatuksen oppimisen tuelle. Se tarkoittaa, että varhaiskasvatukseen jäi voimaan eri malli kuin nyt perusopetukseen toteutettava. Oppimisen tuen kehittämistä ja resursointia täytyy jatkaa niin, että kokonaisuus on mahdollisimman eheä myös eri oppiasteiden välillä aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.</p>
<p>Taito- ja taideaineiden aseman vahvistamisen tulisi olla jokaisen opetuksen järjestäjän prioriteetti. On hyvä, että laskemiseen ja lukemiseen on suunnattu lisätunteja, mutta taito- ja taideaineiden erityisyyttä ei tule sivuuttaa, kun koulua kehitetään. Samalla huomioidaan oppilaiden kokonaisvaltaisuus, kehollisuus ja kulttuurisen ymmärryksen laajentuminen, joiden kannalta taito- ja taideaineet ovat erityisen keskeisiä. Peruskoulu voi olla Suomen suurin kulttuurikeskus, kuten tutkijat ovat ehdottaneet, ja tätä työtä täytyy jatkaa. Se edellyttää esimerkiksi sitä, että luokkatilat tukevat modernia musiikin tai kuvataiteen opetusta.</p>
<p>Nykyaikaista opetusta tukeviin välineisiin, kuten laadukkaisiin instrumentteihin tulee resursoida, jotta opetusta voidaan toteuttaa opetussuunnitelman edellyttämällä tavalla, mikä on perusedellytys.</p>
<p>Eriarvoisuuskehityksen katkaisemisen tulee olla koulutuspolitiikan ensim-</p>
<p>mäinen suuntaviiva.</p>
<p>Oppilaat tulevat perusopetukseen erilaisista taustoista ja perheistä, joilla on erilaiset materiaaliset resurssit. Perusopetuksen on oltava oppilaille maksutonta, mikä tarkoittaa myös sitä, että omien digilaitteiden käyttö ei saa olla opetuksen edellytys. Mikäli digilaitteiden käyttöä edellytetään oppivelvollisten opetuksessa, on kunnan tarjottava tarvittavat digilaitteet. Tämä koskee sekä opetusta koulun tiloissa että kotiläksyjen tekoon tarvittavia digitaalisia laitteita.</p>
<p>Yhteiskunta digitalisoituu. Onkin yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää, että kaikki lapset saavat harjoitella digitaalisten laitteiden käyttöä osana opetusta. Samaan aikaan on tärkeää, että kouluissa käytetään edelleen myös painettuja, fyysisiä oppimateriaaleja ja muistetaan, että kirja on edelleen oppimisen kannalta erinomainen käyttöliittymä.</p>
<p>Lapset ja nuoret ovat eläneet koko ikänsä digilaitteiden täyttämässä maailmassa. Viime vuosina on käyty tärkeää keskustelua siitä, miten digilaitteet vaikuttavat lasten ja nuorten keskittymiseen, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Digilaitteiden vaikutuksista on myös tutkimusta, mutta pidemmän aikavälin vaikutuksia kaikenikäisten oppimiseen ja hyvinvointiin emme vielä tiedä. Tutkimuksista voidaan kuitenkin vetää sellaisia johtopäätöksiä, että digitaaliset sovellukset voivat tukea oppimista ja sosiaalisia suhteita, mutta runsaasta digilaitteiden käytöstä voi olla haittaa oppimistuloksille ja hyvinvoinnille. Esimerkiksi tunnetilojen välittämisessä tärkeä ei-kielellinen viestintä välittyy heikosti laitteiden välityksellä, joten kasvokkain kohtaaminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan oppiminen häiriintyy, jos tekee montaa asiaa yhtä aikaa, eli esimerkiksi kirjoittaa viestejä digilaitteilla oppitunnin aikana.</p>
<p>On hyvä, että koulut ja oppilaitokset voivat nykylainsäädännön mukaan kieltää järjestyssäännöissään puhelimen käytön oppituntien aikana ja häiritsevään käytökseen digilaitteen kanssa voidaan kouluissa puuttua. Kun älylaitteiden rajoituksista keskustellaan, on tärkeä kuulla lapsia ja nuoria ja tukea heitä. Lisäksi on tärkeää miettiä, miten digilaitteita käytetään aikuisten arjessa ja muussa yhteiskunnassa, sillä tämä vaikuttaa myös lapsiin ja nuoriin, eivätkä koulut elä tyhjiössä.</p>
<p>Opettajille tulee tarjota koulutusta digitaalisten laitteiden käyttämiseen, mutta opettajat tarvitsevat koulutusta myös siihen, millaisia sovelluksia oppilaat arjessaan käyttävät ymmärtääkseen nuorten elämää ja somessa mahdollisesti koettuja haasteita. Myös digitaalisten laitteiden käytön ja niiden mahdollisen rajaamisen kohdalla kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää.</p>
<p>Opettajien sijaisten kesäkeskeytyksen ajan palkka on herättänyt määräaikaisten opettajien keskuudessa runsaasti keskustelua. Virassa olevalla opettajalla on oikeus palata kesäkuukausiksi töihin esimerkiksi vanhempainvapaalta, mutta samaan aikaan tulisi varmistaa, että palkkaus kohtelee tasa-arvoisesti koko lukukauden ajan työskennellyttä sijaista. Vaikka kyseessä on palkkaukseen liittyvä ja näin ollen työmarkkinaosapuolten välinen neuvottelukysymys, on joissain kunnissa, kuten Ypäjällä, päätetty maksaa kesäkeskeytyksen ajan palkka myös sijaiselle. Myös muissa kunnissa on syytä ottaa mallia tästä ratkaisusta.</p>
<p>Opettajien jaksaminen on puhututtanut useiden vuosien ajan. Jokaisen on voitava töissä hyvin ja siksi jaksamiseen liittyvät haasteet täytyy ottaa vakavasti. Jaksamista vahvistetaan työn ennakoitavuudella ja hyvällä johtamisella.</p>
<p>Nuoret, vasta työuransa alussa olevat opettajat ovat ryhmä, jonka jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. OAJ:n työolobarometri esittää yhtenä ratkaisukeinona mentoroinnin. Opettajien, ja erityisesti nuorten opettajien, mentoroinnin lisääminen ja lisäämisen tukeminen olisi yksinkertainen ja toimiva keino vahvistaa työssäjaksamista.</p>
<p>Oppilaiden tasa-arvon vahvistamiseksi jokaisessa kunnassa tulee olla tavoitteena tarjota maksuton aamupala välipala oppivelvollisille. Kesäaikana tavoitteeksi tulee asettaa kouluikäisille tarkoitettu maksuton puistoruokailu.</p>
<h3>3 Toinen aste</h3>
<p>Ennen eduskuntavaaleja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ilmoitti, että duunarialoille tarvitaan kunnianpalautus. Hallitusvastuussa tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että perussuomalaiset ovat olleet heikentämässä duunareiden työehtoja ja leikkaamassa ammatilliselta koulutukselta 120 miljoonaa euroa.</p>
<p>Ensimmäinen toimenpide toisen asteen tilanteen parantamiseksi olisi perua ammatillisen koulutuksen leikkaukset, jotka heikentävät sekä opiskelijoiden että opettajien jaksamista ja hyvinvointia, vaarantavat erityisesti määräaikaisten opettajien työsuhteiden jatkumisen ja vähentävät mahdollisuuksia lähiopetukseen. Hallitus on luonut ammatilliselle koulutukselle negatiivisen kierteen, joka täytyy katkaista. Elinkeinoelämä tarvitsee ammattilaisia ja osaamistason nosto on suoraan yhteydessä Suomen kilpailukykyyn ja kotimaiseen kulutuskysyntään.</p>
<p>Jos haluamme saavuttaa tavoitteen, jossa nuoresta ikäluokasta 50 prosenttia on korkeakoulutettuja, meidän on panostettava ammatilliseen koulutukseen leikkausten sijasta. On taattava riittävä lähiopetuksen ja yleissivistävien opintojen määrä, oppimisen tuki sekä eheät koulupäivät, jotta siirtyminen korkeakoulutukseen ammatillisesta koulutuksesta koetaan mielekkääksi. Lisäksi on taattava opintojen riittävä taloudellinen tuki ilman suurta opintolainaa.</p>
<p>Kuntien on panostettava siihen, että opiskelijoilla on mahdollista löytää harjoittelu- ja oppisopimuspaikkoja kunnan ja hyvinvointialueiden palveluiden joukosta. Toisella asteella on tärkeää vahvistaa opinto-ohjausta: jokaista 150 opiskelijaa kohden oltava vähintään yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja, joka paitsi ohjaa opintojen etenemisessä, myös kannustaa opiskelijoita pohtimaan elämää ja työmahdollisuuksia opintojen jälkeen.</p>
<p>Toisen asteen oppilaitoksissa on oltava henkilöitä, jotka ovat erikoistuneet vammaisten ihmisten ja erityisryhmiin kuuluvien opiskelijoiden opintojen ohjaukseen. Lisäksi vammaisille opiskelijoille täytyy tiedottaa aktiivisesti siitä, että opiskeluun toisella asteella on mahdollista saada kuntoutustukea. Kaikille ammatilliseen koulutukseen haluaville täytyy varmistaa pääsy valmentavaan koulutukseen, joka vahvistaa opintojen sujumista ja kouluun hakeutumista. Valmentavan koulutuksen saatavuus ja laatu on varmistettava eri puolilla Suomea. Oppimisen tukea tarvitseville opiskelijoille ja heidän tukemisekseen on varmistettava riittävät resurssit myös valmentavassa opetuksessa.</p>
<p>Ensimmäinen toimenpide toisen asteen koulutuksen parantamiseksi olisi perua ammatillisen koulutuksen leikkaukset.</p>
<p>Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä on kehitettävä. Tarvitaan nykyistä enemmän mahdollisuuksia valita sisältöjä ristiin ammatillisesta koulutuksesta lukioon ja päinvastoin. Ammatillisen koulutuksen ja lukion sisältöjen kokoamisen itselle sopivaksi kokonaisuudeksi tulee olla sujuvaa.</p>
<p>Jos oppilas haluaa tehdä toisen asteen kaksoistutkinnon, hänen mahdollisuuksiaan opiskella ja valita haluamiaan oppiaineita ei saa rajata.</p>
<p>On hyvä, että lukiodiplomi on vihdoin mahdollista lukea osaksi ylioppilastodistusta. Näin vahvistetaan taide- ja taitoaineiden asemaa sekä kyseisille aloille erikoistuneiden opiskelijoiden itsetuntemusta ja motivaatiota.</p>
<p>Jatkossa täytyy varmistaa, että lukiodiplomien arvioinnissa luotetaan taito- ja taideaineiden opettajien ammattiosaamiseen.</p>
<h3>4 Oppilas- ja opiskelijahuolto</h3>
<p>Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja mielenterveyden tukeminen kuuluvat kaikille heidän kanssaan työskenteleville. Koulujen ja oppilaitosten turvallinen, kaikki mukaan ottava ja oikeudenmukainen ilmapiiri on ennakkoehto oppimiselle ja osallisuudelle. On tärkeää, että koulujen ja oppilaitosten moniammatillisuus toimii saumattomasti. Kodin ja koulun yhteistyöstä on pidettävä huoli koko lapsen ja nuoren opinpolun ajan.</p>
<p>Koulujen ja oppilaitosten psykologi- ja kuraattoripalveluilla on iso merkitys siinä, että lasten ja nuorten ongelmia voidaan ennaltaehkäistä ja niihin päästään puuttumaan ajoissa. Oppilas- ja opiskelijahuollossa tehdään paljon myös yhteisöllistä työtä, eli autetaan kouluja ja oppilaitoksia olemaan mahdollisimman hyviä ja turvallisia oppimisympäristöjä kaikille.</p>
<p>Vasemmistoliiton opetusministerikaudella koulupsykologeille ja -kuraattoreille säädettiin perusopetuksessa ja toisella asteella sitovat mitoitukset oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistamiseksi ja palveluiden alueellisiin eroihin puuttumiseksi. Mitoitus oli tärkeä askel palveluiden vahvistamisessa, mutta tätä työtä on edelleen jatkettava, sillä edelleen liian moni jää ilman apua.</p>
<p>Mitoitusta on parannettava ja oppilas- ja opiskelijahuollon resursseja vahvistettava niin, että ne voivat vastata lasten ja nuorten ongelmiin riittävän ajoissa.</p>
<p>Toimiva ja oikea-aikainen oppilas- ja opiskelijahuolto vähentää psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarvetta sekä tukee perheiden hyvinvointia.</p>
<h3>5 Jatkuva oppiminen ja vapaa sivistystyö</h3>
<p>Hallitus nakertaa elinikäistä oppimista monella eri tavalla, mikä on nopeasti muuttuvassa maailmassa hyvin lyhytnäköistä ja näköalatonta.</p>
<p>Vasemmistoliitto on luvannut palauttaa aikuiskoulutustuen ollessaan seuraavan kerran hallituksessa. Aikuiskoulutustuen peruminen yhdessä ammatillisen koulutuksen 120 miljoonan leikkausten kanssa on kohtalokas yhdistelmä, joka vaikeuttaa uudelleenkouluttautumista ja uhkaa työvoiman saatavuutta sekä osaamistason nostoa. Työmarkkinoiden tarpeiden ja samalla talouden kehityksen näkökulmasta aikuiskoulutustuen palauttaminen olisi oleellista.</p>
<p>Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat Suomen suurimpia aikuiskoulutuksen toimijoita. Ne ovat merkittäviä toimijoita elinikäisen oppimisen mahdollistamisessa koko Suomessa. Myös lapset ja nuoret ovat vapaan sivistystyön piirissä. Elinikäisen oppimisen ja sen yhdenvertaisuuden kannalta on olennaista, että vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittavat tällä hetkellä hyvin muitakin kuin korkeakoulutettuja. Vapaan sivistystyön oppilaitokset ylläpitävät ihmisten toimintakykyä, mielenterveyttä sekä ehkäisevät syrjäytymistä.</p>
<p>Vapaan sivistystyön oppilaitosten roolia tulee vahvistaa kotoutumisen edistämisessä ja niiden osaaminen pitää saada paremmin hyödynnettyä kotoutumiskoulutuksessa. Hallitus valmistelee kotoutumiskoulutuksen uudistamista, ja tähän liittyen on ehdotettu kotoutumiskoulutuksen järjestämistä työvoimakoulutuksena sekä sitä, että osa vapaan sivistystyön rahoituksesta siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumiskoulutukseen, mikä tarkoittaa merkittävää koulutusleikkausta.</p>
<p>Näin iso leikkaus tarkoittaa konkreettisesti merkittäviä leikkauksia vapaan sivistystyön oppilaitoksille, mikä vaikuttaa myös oppivelvollisten koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen sekä aikuisten perusopetukseen.</p>
<p>Vasemmistoliitto on luvannut palauttaa aikuiskoulutustuen.</p>
<p>Mikäli jatkuvaa oppimista halutaan edistää ja samalla tukea rakennemuutoksen keskellä olevia kuntia ja niissä asuvia ihmisiä, on vapaan sivistystyön leikkausten peruminen oleellista.</p>
<p>Orpon hallituksen 25 miljoonan euron leikkaukset vapaaseen sivistystyöhön uhkaavat siis jatkuvan oppimisen lisäksi koulutuksen saavutettavuutta, kotoutumispalveluita ja yhteiskunnallista sivistystä. Leikkauksia ei voi paikata osallistujamaksuja korottamalla, sillä niin suurten korotusten jälkeen monilla ei olisi enää varaa osallistua koulutukseen. Maksut ovat jo nyt erityisesti pienituloisille kynnys osallistua kursseille.</p>
<h3>6 Taiteen perusopetus</h3>
<p>Taiteen perusopetuksella on kunnissa keskeinen rooli lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatuksessa. Oppilaitoksilla on useita mekanismeja, joilla taiteen perusopetuksen saavutettavuutta voidaan lisätä. Tällaisia ovat esimerkiksi sisarusalennukset, vapaaoppilaspaikat sekä musiikkioppilaitosten instrumenttien vuokraaminen ja lainaaminen.</p>
<p>Käytössä olevista saavutettavuusmekanismeista huolimatta taiteen perusopetus on edelleen segregoitunutta ja monien perheiden ulottumattomissa joko kulttuurisista tai taloudellisista syistä.</p>
<p>Taiteen perusopetukselle tulisi myöntää tasa-arvorahaa saavutettavuuden edistämiseksi. Valtakunnan tasolla rahoitukseen tulisi ohjata viisi miljoonaa euroa, mutta työtä voidaan tehdä myös kunnissa.</p>
<p>Esimerkiksi Helsingissä on ohjattu resursseja taiteen perusopetuksen saavutettavuuden lisäämiseksi sekä käynnistetty kaikille avointa muskaritoimintaa kaupungin leikkipuistoissa saavutettavuuden lisäämisen pilotoimiseksi.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_vasemmistoliiton-eduskuntaryhman-ratkaisuja-koulutuksen-tasa-arvon-vah-p11-1.jpeg" alt="" width="1523" height="2181" loading="lazy" /></figure>
<h3>7 Toimenpide-ehdotukset</h3>
<ul>
  <li>Varhaiskasvatuksessa tulee varmistaa vuorohoidon riittävyys ja vuorohoitoa on tarjottava myös pienille koululaisille.</li>
  <li>Varhaiskasvatuksessa on yksityisen tuotannon määrälle asetettava katto ja palveluseteleille täytyy asettaa rajoitus. Pitkän aikavälin tavoitteena on kieltää voitontavoittelu varhaiskasvatuksessa perusopetuksen tavoin.</li>
  <li>Kehitetään kilpailuviranomaiselle uusia keinoja puuttua yksityisen varhaiskasvatuksen mahdolliseen haitalliseen keskittymiseen. Yksi keino olisi ns. otto-oikeus, jolla mahdollistetaan myös liikevaihtorajat alittavien kauppojen tutkiminen.</li>
  <li>Jos perhe käyttää varhaiskasvatuksessa kunnan myöntämää palveluseteliä, kunnan tulee hyväksyä palvelusetelin käyttöä varten yksityisten palvelujen tuottajat yksiköittäin. Lisäksi kunnan hyväksynnän edellytyksenä on oltava, että yksityinen palveluntuottaja on saanut varhaiskasvatuslain 9 luvun mukaisen luvan.</li>
  <li>Asiakasmaksujen ja maksuperusteiden on oltava yksityisessä varhaiskasvatuksessa samat kuin kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen palvelusetelilainsäädännössä on varmistettava, että yksityisessä varhaiskasvatuksessa ei ole oikeutta periä lisämaksuja.</li>
  <li>Vientivetoinen palkkamalli on peruttava, jotta oikeudenmukainen palkkaus toteutuu ja naisvaltaisten alojen työvoimapula ei entisestään pahene.</li>
  <li>Varhaiskasvatuksessa tulee palauttaa yhdenvertaisuussuunnitelman sekä paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisvelvoitteet.</li>
  <li>Ryhmäkokojen kohtuullisena pitämisen tulee olla tavoitteena jokaisessa kunnassa jokaisella oppiasteella.</li>
  <li>Laaditaan yli vaalikausien ulottuva suunnitelma kokonaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen siirtymiseksi.</li>
  <li>2-vuotisen esiopetuskokeilun tulokset tulee hyödyntää ja jatkaa esiopetuksen laajentamista koko 5–6-vuotiaiden ikäluokille. Lisäksi on kehitettävä valtakunnallisesti joustavaa esi- ja alkuopetusta 5–8-vuotiaille.</li>
  <li>Oppimisen tuen uudistusta on jatkettava ja siihen on laitettava lisää resursseja integraation vahvistamiseksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen välillä. Tuen jatkumo on varmistettava koulutusasteelta toiselle siirryttäessä.</li>
  <li>Peruskoulun on oltava Suomen suurin kulttuurikeskus. Se edellyttää taito- ja taideaineiden arvostuksen lisäämistä jokaisessa kunnassa ja koulussa.</li>
  <li>Kunnan on tarjottava oppilaille opetuksessa ja läksyjen teossa tarvittavat digilaitteet.</li>
  <li>Kunnassa tulee tavoitella maksuttoman aamupalan ja välipalan tarjoamista peruskoululaisille sekä maksutonta puistoruokailua kesäaikana.</li>
  <li>Koko lukuvuoden ajan työskenneelle sijaiselle on myönnettävä koko lukuvuoden palkka kesäkeskeytyksineen.</li>
  <li>Opettajien mentorointia täytyy vahvistaa erityisesti nuorten opettajien osalta.</li>
  <li>Toisen asteen kaksoistutkintoa on kehitettävä, jotta se olisi nykyistä saavutettavampi kaikille.</li>
  <li>Ammatillisen koulutuksen 120 miljoonan euron leikkaukset täytyy perua.</li>
  <li>Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen riittävä määrä on taattava nykyistä paremmin.</li>
  <li>Valmentavan koulutuksen saatavuus ja laatu on varmistettava eri puolilla Suomea.</li>
  <li>Lukiodiplomien arvioinnissa on luotettava taito- ja taideaineiden opettajien ammattiosaamiseen.</li>
  <li>Vähennetään entisestään koulupsykologien ja -kuraattoreiden asiakasmääriä mitoitusta kiristämällä.</li>
  <li>Aikuiskoulutustuki täytyy palauttaa.</li>
  <li>Vapaan sivistystyön 25 miljoonan leikkaukset täytyy perua.</li>
  <li>Kotoutumiskoulutus on siirrettävä osaksi koulutuksen kokonaisuutta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen.</li>
  <li>Taiteen perusopetukselle tulee myöntää tasa-arvorahaa saavutettavuuden edistämiseksi valtakunnan tasolla 5 miljoonaa euroa ja paikallisesti tarpeen mukaan.</li>
</ul>
<h3>Tasa-arvoinen ja laadukas</h3>
<h3>Koulutus!</h3>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2025_vasemmistoliiton-eduskuntaryhman-ratkaisuja-koulutuksen-tasa-arvon-vah-p13-1.png" alt="" width="1372" height="1689" loading="lazy" /></figure>

<h2>Vasemmistonaisten poliittinen ohjelma</h2>
<h3>Vasemmistofeministisen yhteiskunnan avaimet</h3>
<h5>Vasemmistonaisten poliittinen ohjelma</h5>

<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p02-1.png" alt="" width="1172" height="1160" loading="lazy" /></figure>
<h5>Alkusanat</h5>
<h4>Kohti vasemmistofeminististä yhteiskuntaa!</h4>
<p>Lukuisat tekijät vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin elää oman näköistään elämää vapaana ja päättäen itse elämänsä sisällöstä. Vapauden esteet, hierarkiat ja alistussuhteet perustuvat moniin tekijöihin, joista sukupuoli on yksi merkittävimmistä. Sukupuolen lisäksi eriarvoisuutta luovia kategorioita ovat esimerkiksi taloudellinen asema, etninen tausta, yhteiskuntaluokka, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, terveys ja toimintakyky. Sukupuoli kietoutuu yhteen näiden seikkojen kanssa.</p>
<p>Vasemmistolaisen feminismin keskiössä on ymmärrys siitä, että sukupuolen lisäksi yhteiskuntaluokka ja taloudellinen asema määrittävät merkittävästi ihmisen mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja elää tasa­vertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Taloudellisen hierarkian lisäksi meitä rajoittavat myös muut hierarkiat. Tämä asiakirja nostaa esiin vasemmistofeministisen poliittisen vaihtoehdon ja tavoitteita, jotka purkavat eriarvoistavia hierarkioita ja mahdollistavat ihmisille vapauden ja tasa-arvoisen elämän.</p>
<p>Vasemmistofeministisen yhteiskunnan avaimet ovat kädessäsi. Tässä Vasemmistonaisten poliittisessa ohjelmassa taustoitetaan tasa-arvon haasteita ja</p>
<p>kerrotaan toimenpiteistä, joilla pääsemme kohti vasemmisto­feminististä yhteiskuntaa.</p>
<h3>1. Naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen ihmisoikeuksia vahvistettava</h3>
<p>Naisten oikeus päättää itse omasta ruumiistaan, seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään on keskeinen – ja jatkuvasti kyseenalaistettu – ihmisoikeus. Poliittiset konservatiivit ja uskonnolliset fundamentalistit niin länsimaissa kuin kehittyvissä maissakin liittyvät usein yhteiseen vastarintaan, kun puhutaan naisten oikeuksien parantamisesta.</p>
<p>Ihmisoikeuksien toteutumista estävät myös viranomaisten tietämättömyys naisten oikeuksista ja kyvyttömyys tunnistaa ihmisoikeusloukkauksia. Oikeuksien toteutumista ei myöskään seurata riittävästi.</p>
<p>Ihminen on erityisen haavoittuvassa asemassa silloin, kun hän ei ole tietoinen omista oikeuksistaan esimerkiksi kielitaidon takia tai siksi, ettei tunne tarpeeksi hyvin yhteiskunnan rakenteita. Erityisesti hyväksikäytön tai ihmiskaupan uhrien on äärimmäisen vaikeaa pitää kiinni oikeuksistaan. Tarvitaan yhteiskunnan apua sen varmistamiseen, että esimerkiksi fyysinen ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille. Sukupuolittunut ja seksuaalisuutta loukkaava väkivalta on tunnistettava myös turvapaikanhakuprosessissa. Kotoutumispalvelut ja kielikurssit on taattava myös työvoiman ulkopuolella oleville.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p04-1.png" alt="" width="1172" height="1660" loading="lazy" /></figure>
<p>Keskeinen perusoikeus on myös mahdollisuus päästä valtaan ja osallistua julkiseen toimintaan niin politiikassa, liike-elämässä, mediassa kuin kaikkialla muuallakin. Se ei edelleenkään toteudu automaattisesti sen enempää Suomessa kuin muuallakaan maailmassa. Vaikeinta osallistuminen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan sekä kulttuuri- ja talouselämään on siirtolaisilla, vammaisilla ja muilla syrjintävaarassa olevilla ihmisillä. Naisiin taas kohdistuu poliittisina toimijoina sukupuolensa perusteella oletuksia ja vaatimuksia, joita ei vastaavasti miehiin kohdistu. Naisten asiantuntijuus ja poliittinen pätevyys saatetaan myös kyseenalaistaa herkemmin.</p>
<p>Oikeus omaan sukupuoleen kuuluu kaikille. Translakia tulee muuttaa siten, että itsemääräämisoikeus koskee myös alaikäisiä. Murrosikää jarruttavien hormoniblokkerien saatavuutta on helpotettava. Alaikäisen transprosessi perustuu lapsen iän ja kehitystason huomioimiseen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Myös lasten kehollinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus on turvattava. Lääketieteellisesti tarpeettomat ja ilman lapsen suostumusta tehtävät kehon sukupuolitettujen piirteiden muokkaamiseen tähtäävät hoidot tulee kieltää.</p>
<p>Kehollinen ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille. Suomen vanhentunutta aborttilakia päivitettiin kansalaisaloitteen ja vasemmistoliiton kansanedustajan laatiman lakialoitteen toimesta edellisellä vaalikaudella. Uusittu laki kunnioittaa kehollista itsemääräämisoikeutta, sillä päätöksen perusteluiden vaatimisesta luovutaan ja oikeus aborttiin perustuu raskaana olevan omaan tahtoon. Lisäksi laissa luovuttiin kahden lääkärin lausunnon vaatimisesta. Laki tarvitsee kuitenkin vielä kokonaisuudistuksen, jotta laki saadaan kokonaisuudessaan päivitettyä tähän päivään.</p>
<p>Suomen laki steriloimisesta on vanhentunut eikä kunnioita ihmisen itsemääräämisoikeutta. Laki tulee uudistaa niin, että sterilisaation saamisen edellytyksiä helpotetaan merkittävästi, puolison suostumuksen kysymisestä luovutaan ja toimenpiteeseen pääsyn ikärajaa lasketaan merkittävästi nykyisestä 30 ikävuoden vaatimuksesta.</p>
<p>Seksuaalikasvatusta tulee vahvistaa kaikilla oppiasteilla. Kasvatuksessa tulee ehkäisytietouden lisäksi painottaa suostumuksen ja nautinnon merkitystä sekä oman sekä muiden itsemääräämisoikeuden tunnistamista. Seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida sukupuolen, suhteiden ja seksuaalisuuden moninaisuus. Kasvatuksessa tulee olla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja vihan vastainen ote.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p05-1.png" alt="" width="1172" height="1660" loading="lazy" /></figure>
<p>Suostumuskulttuuria tulee vahvistaa myös aikuisten keskuudessa ja sen tulee ulottua myös kaupallisiin seksipalveluihin. Oikeus suostumukselliseen seksiin kuuluu myös seksiä myyvälle henkilölle ja seksipalvelun ostajan tulee varmistaa, ettei myyjä ole ihmiskaupan, parituksen tai muun hyväksikäytön uhri. Suomessa on kulttuuri, jossa seksiä myyviin kohdistuvia rikoksia ei osata tai haluta tutkia. Tähän on saatava muutos, sillä kaikkien tulee olla yhdenvertaisia lain edessä. Ymmärrystä hyväksikäyttörikoksista tulee laajentaa.</p>
<p>Ihmisoikeuksiin kuuluu myös esteettömyys. Yhteiskunnan esteettömyys tulee huomioida monella eri tasolla tilojen ja palveluiden suunnittelussa. Esteettömyys on laajempi käsite kuin tilojen esteettömyys, jossa siinäkin on suurta parantamisen varaa. Palveluiden siirtyessä entistä enemmän verkkoon on huomioitava myös verkon esteettömyys. Esteellisyyttä voivat aiheuttaa monenlaiset syyt, kuten vammat tai esimerkiksi neuroepätyypillisyys.</p>
<h5>Vasemmistonaiset edistää seuraavia tavoitteita:</h5>
<ul>
  <li>Järjestetään terveydenhuollon ja kouluterveydenhuollon henkilöstölle, vanhemmille, maahanmuuttajayhteisölle ja opettajille koulutusta tyttöjen sukuelinten silpomisen riskeistä ja siitä, miten silpominen estetään.</li>
  <li>Lisätään poliisin, lääkäreiden, opettajien ja muiden ammattilaisten koulutusta ihmiskaupan uhrien, sukuelinten silpomisen ja muiden ihmisoikeusrikkomusten tunnistamiseksi.</li>
  <li>Parannetaan ihmiskaupan uhrien auttamispalveluita. Palveluiden piiriin pääseminen ei saa riippua uhrin valmiudesta edesauttaa rikosprosessia.</li>
  <li>Palautetaan humanitaarinen oleskelulupa ja huomioidaan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva vaino turvapaikan myöntämisen perusteena.</li>
  <li>Varmistetaan, että translaki huomioi myös alaikäisten itsemääräämisoikeuden omaan sukupuoleen. Juridinen sukupuolen korjaaminen tulee sallia myös alaikäisille.</li>
  <li>Turvataan ei-binääristen ihmisten hoitoon pääsy. Sukupuolikategorioita tulee olla enemmän kuin kaksi.</li>
  <li>Lopetetaan intersukupuolisten lasten kosmeettinen sukuelinkirurgia ja tarpeettomat hormonihoidot.</li>
  <li>Aborttilain kokonaisuudistus niin, että laki uudistetaan kauttaaltaan raskaana olevan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi ja prosessi abortin saamiseksi on sujuva.</li>
  <li>Uudistetaan steriloimislaki niin, että se on yhdenmukainen muiden Pohjoismaiden kanssa ja kunnioittaa itsemääräämisoikeutta. Puolison luvan kysymisestä luovutaan ja sterilisaation saamisen ikärajaa lasketaan merkittävästi nykyisestä 30 ikävuoden vaatimuksesta.</li>
  <li>Siirretään kuukautis-, inkontinenssisuojat ja hormonihoidot matalimpaan arvonlisäveroluokkaan.</li>
  <li>Taataan peruskouluihin tasa-arvo-, ihmisoikeus- ja rauhankasvatusta, joka opettaa tiedostamaan omat oikeudet ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Huomioidaan seksuaalikasvatuksessa suostumuskulttuurin edistäminen.</li>
  <li>Varmistetaan, että poliiseilla on riittävästi osamaista käsitellä seksiä myyvien kohtaamaa väkivaltaa ja viedä heidän rikosprosessejaan eteenpäin.</li>
  <li>Varmistetaan, että seksin ostamista ihmiskaupan uhrilta tai parituksen käsitellään hyväksikäyttörikoksena.</li>
  <li>Poistetaan epäily seksin myymisestä ulkomaalaislain käännytysperusteista. Seksin myyntikielto julkisella paikalla tulee poistaa laista. Poliisin etniseen profilointiin kaupallisen seksin työntekijöitä tai heidän sellaisiksi epäilemiään kohtaan tulee puuttua.</li>
  <li>Selvitetään parituslainsäädännön muuttamista niin, että se ehkäisee seksipalveluita myyvien hyväksikäyttöä ja takaa mm. turvalliset työskentelyolosuhteet.</li>
  <li>Panostetaan esteettömyyteen laaja-alaisesti julkisten tilojen ja palveluiden suunnittelussa.</li>
  <li>Tarjotaan poronhoitajille sijaisapua raskauden ja synnytyksen sekä muiden perhesyiden takia kuten muillekin maatalousyrittäjille.</li>
</ul>
<h3>2. Elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus</h3>
<p>Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen Suomen suurimpia ihmisoikeusloukkauksia. Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja elämään ilman väkivaltaa ei vieläkään toteudu. Suomessa lähes joka toinen nainen on elämänsä aikana kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai molempia. Kouluterveyskyselyissä seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua kertoo kokeneensa noin puolet yläkoulussa ja toisella asteella opiskelevista tytöistä.</p>
<p>Naisiin kohdistuva väkivalta koskettaa kaikenikäisiä naisia. Tunnistamatta jää usein ikäihmisten kohtaama taloudellinen, henkinen tai fyysinen kaltoinkohtelu. Väkivaltaan puuttumiseksi tarvitaan matalan kynnyksen toimenpiteitä sekä turvakoteihin panostamista. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa Istanbulin sopimuksessa sanotaan, että turvakotipaikkoja tulisi olla 1/10 000 asukasta eli Suomessa 550. Suomessa ei olla tällä hetkellä lähelläkään tätä tilannetta.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p08-1.png" alt="" width="1398" height="651" loading="lazy" /></figure>
<p>Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden palveluiden tulee olla sukupuolisensitiivisiä ja huomioida palveluiden käyttäjinä naiset, miehet ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Palvelut tulee rakentaa niin, että ne ovat aidosti saavutettavia kaikille sukupuolille. Väkivaltaa käyttävien palveluissa tulee huomioida myös naiset väkivallan käyttäjinä. Lähisuhdeväkivallan palveluissa ja lastensuojelussa tulee ottaa huomioon lapset väkivallan uhreina ja aikuisten väkivallan todistajina. Väkivallan näkemistä tulee käsitellä lapsiin kohdistuvana henkisenä väkivaltana.</p>
<p>Rasismin ja naisvihan kietoutuminen yhteen näkyy muun muassa lisääntyneessä vihapuheessa, joka tutkimuksen mukaan kohdistuu naisiin ja miehiin eri tavoilla. Erityisen alttiita vihapuheelle ja siihen liittyvälle häirinnälle ovat uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin sekä kieli-, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Vihapuhe ja riski sen kohtaamiselle vaikuttavat naisten ja vähemmistöihin kuuluvien poliittiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Näin vihapuhe heikentää tasa-arvoa ja toimii vakavana esteenä ihmisten perusoikeuksien toteutumiselle.</p>
<p>Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sateenkaari-ihmiset kohtaavat väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua ja syrjintää sekä kotona, kouluissa, työelämässä, palveluissa että mediassa. Esimerkiksi suomalaisista transnuorista noin puolet on ajatellut itsemurhaa. Myös feministisessä liikkeessä tulee tunnistaa ja tuomita transihmisiin kohdistettu viha ja tehdä systemaattisesti töitä sen kitkemiseksi.</p>
<h5>Vasemmistonaiset edistää seuraavia tavoitteita:</h5>
<ul>
  <li>Lisätään turvakotipaikkojen määrää suositusten mukaiseksi (550 paikkaa). Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla vähintään yksi turvakoti.</li>
  <li>Huolehditaan siitä, että turvakotipalvelut ovat esteettömiä ja niissä huomioidaan nykyistä paremmin vammaisten naisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten, romaninaisten ja maahanmuuttajataustaisten, paperittomien, päihdeongelmaisten sekä pakolais- ja turvapaikkaa hakevien naisten tarpeet. Turvakotipalveluita tulee saada myös saamen kielillä.</li>
  <li>Edistetään turvakotipalveluajan jälkihuoltoa.</li>
  <li>Koulutetaan poliiseja tunnistamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.</li>
  <li>Lopetetaan rikosten sovittelu lähisuhdeväkivaltatilanteissa</li>
  <li>Luovutaan 250 euron maksusta, joka peritään lähestymiskiellon hakijalta hylkäävästä päätöksestä.</li>
  <li>Otetaan väkivallan toistuvuus huomioon raskauttavana seikkana tuomiota annettaessa.</li>
  <li>Turvataan seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettujen Seritukikeskusten toiminta.</li>
  <li>Lisätään sukupuoli viharikoksen määritelmään, kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeen tunnusmerkistöön sekä rangaistusten koventamisperusteisiin.</li>
  <li>Lisätään poliisin ja syyttäjälaitoksen resursseja tutkia viharikoksia.</li>
  <li>Varmistetaan avioliittoon pakottamisen rangaistavuus ja mahdollistetaan pakkoavioliiton mitätöinti pikimmiten.</li>
  <li>Ei tunnusteta ulkomailla alaikäisenä solmittuja avioliittoja Suomessa.</li>
  <li>Muutetaan asevelvollisuus siten, että se kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti. Nykyinen laki asevelvollisuudesta syrjii miehiä ja on yksi Suomen merkittävimmistä ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmista. Palvelukseen tulisi valita sukupuolen sijaan motivaation ja osaamisen perusteella. Samalla siviilipalveluksen kestoa tulee lyhentää ja aseistakieltäytyjien rankaisemisesta luopua.</li>
  <li>Tarjotaan pedofiilisiä taipumuksia itsessään tunnistaville matalan kynnyksen neuvonta- ja terapiapalveluita osana julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita.</li>
</ul>
<h3>3. Hyvinvointia kaikille, ei vain harvoille</h3>
<p>Maksuttomat ja saavutettavat, valtaosin julkisesti tuotetut palvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja ihmisten hyvinvoinnin perusta. Ne ovat myös keskeisessä roolissa sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Naiset ovat enemmistössä julkisten palveluiden käyttäjinä ja tuottajina.</p>
<p>Uusien hyvinvointialueiden tehtävänä tulee olla tuottaa kaikille saavutettavia ja tasalaatuisia julkisia palveluita, jotka edistävät tasa-arvoa. Palveluiden järjestämisessä keskeistä on huolehtia niin palvelun laadusta ja saavutettavuudesta kuin palveluita tuottavien työntekijöiden oikeuksistakin.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p11-1.png" alt="" width="1398" height="787" loading="lazy" /></figure>
<p>Yhteiskunnan palveluiden ja tukien tulee huomioida perheiden moninaisuus. Tukijärjestelmät ovat edelleen ydinperhekeskeisiä eivätkä huomioi riittävän hyvin eri perhemuotoja, kuten yksinhuoltajia, uusperheitä, sateenkaariperheitä tai vuoroasuvia lapsia perheineen. Lapsi- ja perhepalveluiden työntekijöitä tulee kouluttaa perheiden moninaisuudesta. Lapsen vuoroasuminen on huomioitava molempien kotitalouksien kohdalla koko palvelujärjestelmässä, kuten asumistuessa, koulukyydeissä, vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuksissa sekä oikeudessa varhaiskasvatukseen, kiireettömiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja lastensuojelun avohuollon palveluihin. Yksinhuoltajat tarvitsevat tukea esimerkiksi koulujen loma-aikoina, joiden pituus tuottaa monille suuria haasteita.</p>
<p>Laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat tasa-arvoisen yhteiskunnan tae. Varhaiskasvatusta ei saa altistaa voitontavoittelulle vaan palvelun tulee olla kaikkien lasten saavutettavissa julkisesti tuotettuna ja riittävillä resursseilla. Peruskouluissa on taattava riittävän pienet luokkakoot ja riittävät tuetun oppimisen resurssit. Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella ja koulutuksella vaikutetaan tasa-arvon edistymiseen. Sukupuolisensitiivinen kasvatus ja koulutus on ennen kaikkea lapsen edun mukaista, sillä se antaa lapselle vapauden kasvaa omanlaisekseen ilman sukupuolinormien kahleita. Kasvatuksen ja koulutuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä kaikille oppiasteilla. Edistetään tunnetaitokasvatuksen järjestämistä sekä varhaiskasvatuksessa että peruskoulussa.</p>
<p>Mahdollisuus nauttia tai ilmaista itseään taiteen ja kulttuurin keinoin on jokaisen oikeus. Taide- ja kulttuuripalvelut ovat peruspalveluita, joiden tulee olla jokaisen saatavilla. Vapaan ja kriittisen taiteen ja kulttuurin avulla yhteiskunnassa voidaan käsitellä inhimillisesti myös yhteiskunnallisesti vaikeita aiheita, minkä takia taide ja kulttuuri ovat demokraattisen ja sivistyneen yhteiskunnan tukipilareita.</p>
<p>Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu liikunnassa ja urheilussa. Sukupuolensa takia syrjintää kokevat erityisesti tytöt, naiset ja transihmiset, jotka toimivat urheilijana, tuomarina tai valmentajana. Transnaisten ja ei-binääristen sulkeminen ulos naisten sarjoista on syrjintää ja uhkaa myös cis-naisten oikeuksia. Transnaisten ja ei-binääristen osallisuus urheilussa on turvattava. Naisten sarjoissa urheiluun kohdistuu itsemääräämisoikeutta loukkaavia asu- ja varustekäytäntöjä sekä muita vaatimuksia.</p>
<p>Naisten kokema asunnottomuus on lisääntynyt. Tähän tilanteeseen liittyy usein lähisuhdeväkivaltaa, lasten huostaanottoa sekä mielenterveys- ja päihdeongelmia. Asunnottomat, paperittomat ja päihdeongelmaiset naiset ovat alttiita väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Asunnottomien palveluja kehitettäessä tulee huomioida naiset ja sukupuolivähemmistöt. Asunnottomien parissa työskenteleville tulee tarjota koulutusta naiserityisestä työotteesta ja sukupuolen moninaisuuden tunnistavaa sukupuolisensitiivistä osaamista.</p>
<h5>Vasemmistonaiset edistää seuraavia tavoitteita:</h5>
<ul>
  <li>Säädetään sukupuolivaikutusten arvioinnista laki, joka velvoittaa valtion lisäksi myös kunnat ja hyvinvointialueet ulottamaan sukupuoli­vaikutusten arvioinnin kaikkeen päätöksentekoon. Jokainen poliittinen taso toteuttaa selonteon tasa-arvon toteutumisesta eri toimialoilla.</li>
  <li>Lisätään sukupuolisensitiivistä lasten kohtaamista ja kasvatusta jo neuvoloista lähtien varhaiskasvatukseen ja kaikille kouluasteille.</li>
  <li>Varmistetaan, että opettajankoulutuksessa tarjotaan kaikille koulutusasteille työllistyville opiskelijoille kattavat valmiudet työskennellä sukupuolisensitiivisesti. Myös jo alalla työskenteleville on tarjottava mahdollisuus päivittää osaamistaan.</li>
  <li>Tarjotaan maksuton ehkäisy ja maksuttomat kuukautissuojat valtakunnallisesti alle 25-vuotiaille sekä asunnottomille ja paperittomille.</li>
  <li>Kehitetään ikääntymistä ja tarvittavia hoivapalveluita tukevia yhteisöllisiä asumismuotoja.</li>
  <li>Huomioidaan hyvinvointipalveluissa digitaalisia apuvälineitä hyödynnettäessä, että kukaan ei jää palvelujen ulkopuolelle puutteellisen osaamisen tai vaillinaisten välineiden vuoksi.</li>
  <li>Turvataan kotipalvelun, tehostetun palveluasumisen sekä ympärivuorokautisen vanhuspalvelun resurssit, jotta voidaan taata inhimillinen ja tarpeen mukainen hoiva ja hoito.</li>
  <li>Huolehditaan omaishoitajien jaksamisesta ja toimeentulosta, mutta varmistetaan samalla, ettei työikäisiä naisia sidota omaishoitajiksi liian huonojen tai saavuttamattomissa olevien palvelujen takia. Omaishoitajien palkkiokriteerit yhtenäistetään valtakunnallisesti ja palkkioiden tasoa korotetaan.</li>
  <li>Huolehditaan yksinhuoltajien jaksamisesta siten, että kehitetään palvelumuotoja kuntien perhetyöhön ja lastensuojeluun ja helpotetaan kotiavun saamista.</li>
  <li>Puututaan lapsiperheköyhyyteen ja parannetaan yksinhuoltajien taloudellista asemaa.</li>
  <li>Puretaan lastensuojelun aliresursointi ja jonot. Varmistetaan, että lastenvalvojalla on riittävästi osaamista perheiden moninaisuudesta ja lasten vuoroasumisesta.</li>
  <li>Huomioidaan lapsen vuoroasuminen molempien kotitalouksien kohdalla koko palvelujärjestelmässä, kiireellisimpänä asumistuki.</li>
  <li>Selvitetään vuoroasuvien lasten mahdollisuutta olla kirjoilla molemmissa kodeissa.</li>
  <li>Tarjotaan vuorohoitoa myös pienille koululaisille. Koulujen loma-ajoille tulee pikkukoululaisille järjestää maksutonta päivätoimintaa.</li>
  <li>Huolehditaan siitä, että päihteitä käyttäville sekä asunnottomille naisille on omia asumisyksiköitä, päiväkeskuksia, kohtaamispaikkoja ja turvallisempia tiloja, joissa viettää aikaa.</li>
  <li>Suomen tulee muiden Euroopan maiden tavoin tunnistaa ja tilastoida sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa asunnottomuutta ja sen uhkaa, jotta siihen voidaan puuttua.</li>
  <li>Transnaisten ja ei-binääristen asema liikunnassa ja urheilussa on turvattava. Huomioidaan sukupuolinen moninaisuus liikuntakasvatuksessa.</li>
  <li>Tarjotaan tukipalveluita raskaana oleville päihteitä käyttäville naisille ja tukea varhaislapsuudessa koko perheelle.</li>
  <li>Naistaiteilijoiden ja -urheilijoiden palkkioiden, apurahojen ja toimintaedellytysten on oltava yhdenmukaisia miesten vastaavien palkkioiden kanssa.</li>
</ul>
<h3>4. Tasa-arvoinen työelämä ja riittävä toimeentulo kaikille</h3>
<p>Suomalaiset työmarkkinat ovat edelleen vahvasti jakautuneet eli segregoituneet sukupuolen mukaan. Naisen euro on yhä vain 84 senttiä. Naiset tekevät miehiä enemmän vastentahtoista osa-aikatyötä ja heistä erityisesti nuoret naiset kärsivät vakituisen työn puutteesta. Työelämän tasa-arvon parantamiseen on monia keinoja, mutta ne vaativat pitkäjänteistä, yli hallituskautista sitoutumista. Näitä keinoja ovat mm. samapalkkaohjelmat ja palkka-avoimuuden edistäminen. Tasa-arvolakia tulee uudistaa palkka-avoimuuden edistämiseksi.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p15-1.png" alt="" width="1399" height="934" loading="lazy" /></figure>
<p>Työelämän segregaation purkamisessa myös asenteilla on vaikutusta. Meillä on edelleen vahvoja asenteita siitä, millaiset työt kuuluvat kullekin sukupuolelle. Segregaation purkaminen on ennen kaikkea kasvatuskysymys: sukupuolisensitiivisellä otteella voidaan murtaa sukupuolistereotypioita kotona tehtävästä kasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta lähtien. Erityisesti oppilaanohjauksessa tarvitaan sukupuolisensitiivisyyttä sekä intersektionaalista otetta, jotta oppilaita ei ohjata tiettyyn suuntaan heidän luokkataustansa tai etnisen taustansa takia.</p>
<p>Työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen on panostettava. Esimerkiksi soteala ja kasvatusala on ajettu kriisiin, jossa työntekijöiden työolot ja palkat eivät vastaa oikeudenmukaista kohtelua.</p>
<p>Naisten asemaan työmarkkinoilla vaikuttaa myös hoivavastuun epätasainen jakautuminen. Naisten työnteon ja perheen yhteensovittamiseksi tarvitaan hoivavastuun tasaisempaa jakautumista miesten ja naisten kesken niin pienten lasten kuin myös ikääntyvien tai erityistarpeisten omaisten kohdalla. Työelämässä tulee olla joustoja, joilla huomioidaan perheystävällisyys.</p>
<p>Hoivavastuun epätasainen jakautuminen, työmarkkinoiden sukupuoli­segregaatio sekä naisten miehiä pienemmät palkat näkyvät naisten köyhyysriskinä. Köyhyys on yleisintä yksinhuoltajien, eläkeläisnaisten, maahanmuuttajataustaisten naisten, vammaisten naisten sekä romaninaisten keskuudessa. Hyvinvointivaltion rapautuminen on myös syventänyt lapsiperheiden jo yli sukupolvien jatkuvaa köyhyyttä.</p>
<h5>Vasemmistonaiset edistää seuraavia tavoitteita:</h5>
<ul>
  <li>Puretaan työmarkkinoiden ja koulutusvalintojen sukupuolittuneita rakenteita.</li>
  <li>Toteutetaan palkka-avoimuus antamalla työntekijöille oikeus saada omalla työpaikallaan kaikkien työntekijöiden palkkatiedot.</li>
  <li>Edistetään anonyymia työnhakua.</li>
  <li>Toteutetaan kunnianhimoisia ja konkreettisia tekoja sisältävä samapalkkaohjelma, johon työmarkkinaosapuolet sitoutuvat.</li>
  <li>Seurataan perhevapaauudistuksen tasa-arvotavoitteiden edistymistä. Jatketaan vanhempainvapaiden uudistamista 6+6+6-mallin mukaisesti.</li>
  <li>Tarkastellaan osittaisen hoitovapaan kriteereitä.</li>
  <li>Toteutetaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus kohti perustuloa ja arvioidaan huolella aiottujen muutosten sukupuolivaikutukset. Sosiaaliturvan uudistamisessa on huomioitava perheiden moninaisuus. Sosiaaliturvan ruokakuntakohtaisuutta on tarkasteltava kriittisesti ja yksilöllistämistä selvitettävä.</li>
  <li>Edistetään yhtenäistä sosiaaliturvaa kaikille riippumatta siitä, millaista ansiotyötä he tekevät. Turvataan pienyrittäjille, itsensätyöllistäjille ja pätkätyöntekijöille samat oikeudet kuin työsuhteessa oleville.</li>
  <li>Pienyrittäjyys ja yksinyrittäjyys ovat sukupuolittuneita ilmiöitä. Yrittäjien mahdollisuuksia pitää perhevapaita tulee parantaa. Vastentahtoista yrittäjyyttä pitää kitkeä.</li>
  <li>Puututaan vastentahtoisen osa-aikatyön ja määräaikaisuuksien ketjuttamisen käyttöön. Pätkätyöntekijöillä on oltava subjektiivinen oikeus vuosilomaan.</li>
  <li>Ehkäistään uupumusta ja työn liiallista kuormitusta varhaisessa vaiheessa esimerkiksi siten, että koulutetaan työnantajia ja tarjotaan riittävät työterveyden palvelut.</li>
  <li>Turvataan työtaistelu ja lakko-oikeus kaikilla aloilla. Aktivoidaan ja kannustetaan naisia mukaan ammattiyhdistystoiminaan.</li>
  <li>Raskaussyrjinnältä suojaava pykälä on saatava lakiin. Raskaussyrjinnässä on kyse merkittävästä tasa-arvo-ongelmasta, josta kärsivät erityisesti pätkittäisissä työsuhteissa olevat nuoret naiset.</li>
  <li>Turvataan määräaikaisten työntekijöiden työsuhteen jatkuminen myös niissä tilanteissa, joissa työntekijä on raskaana tai perhevapaalla, jos työnantaja on palkkaamassa uuden työntekijän mihin tahansa tehtävään.</li>
  <li>Toteutetaan kuuden tunnin työpäivä ansiotasoa heikentämättä.</li>
</ul>
<h3>5. Maailman naisten oikeuksista huolehdittava</h3>
<p>Viime vuosina turvallisuustilanne myös Euroopassa on muuttunut radikaalisti Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan myötä. Sota on aina myös merkittävä tasa-arvon kriisi, sillä naiset, tytöt ja sukupuolivähemmistöt ovat sodassa haavoittuvassa asemassa. Riski joutua esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan, hyväksikäytön ja ihmiskaupan kohteeksi kasvaa sotatilanteessa merkittävästi. Rauha on tasa-arvon edistymisen edellytys ja rauhantyö on feministisesti tärkeää.</p>
<p>Tutkimusten mukaan naisten osallistuminen rauhantyöhön parantaa mahdollisuuksia saavuttaa pysyviä tuloksia rauhanprosessissa. Monissa maissa kansalaisyhteiskunta ja erityisesti naiset luovat tärkeää vastarintaa ääriliikkeiden synnylle ja lisääntymiselle. Naiset ovat kuitenkin aliedustettuina rauhanneuvotteluissa. sillä sukupuolten tasa-arvoon panostaminen ja laaja käsitys turvallisuudesta, jossa otetaan huomioon myös turvallisuus yksityiselämässä, ovat tehokkaita keinoja rauhan rakentamisessa ja sen ylläpitämisessä.</p>
<p>EU:n jäsenmaiden pitää pystyä sopimaan Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten humanitaarisesta kohtelusta, kouluttamisesta ja kotouttamisesta. Niin Suomen kuin koko EU:n ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikan tehtävänä on vahvistaa ihmisoikeuksia ja rauhaa ja asiallisten elinolosuhteiden rakentamista.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p18-1.png" alt="" width="1173" height="1657" loading="lazy" /></figure>
<p>Suomi on ihmiskaupan kohde- ja läpikulkumaa. Ihmiskauppa on sukupuolittunut ilmiö ja tytöt ja naiset ovat yleensä seksuaalisen hyväksikäytön uhreja. Transnaiset ovat ihmiskaupassa oma marginalisoitu ryhmänsä. Ihmiskauppaan voidaan puuttua tukemalla ja kehittämällä sen vastaista työtä.</p>
<p>Naisten oikeuksiin kohdistuu tällä hetkellä takaiskuja ympäri maailmaa ja lisäksi naiset ovat enemmistössä maailman köyhien joukossa. Suomella ja muilla länsimailla on erityisen suuri vastuu tasa-arvon kehityksessä ja naisten aseman parantamisessa maailmanlaajuisesti. Suomen ulkopolitiikan tulee olla feminististä. EU:n ja Suomen sen jäsenenä tulee kohdistaa poliittista painetta naisvihamielisiä ja ihmisoikeuksia rikkovia valtioita kohtaan. Erityinen paine on kohdistettava EU:n jäsenvaltioihin kuten Puolaan ja Unkariin.</p>
<p>Nuoret naiset ja tytöt kärsivät suhteettoman paljon seksuaalikasvatuksen, ehkäisyvälineiden ja äitiysterveydenhuollon vajavaisesta saatavuudesta. Yli 200 miljoonaa naista ei tahdo lapsia, mutta heillä ei ole mahdollisuutta ehkäisyyn. Yhteiskunnan patriarkaalisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon tytöillä ja naisilla todellisuudessa on valtaa päättää omasta seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään.</p>
<p>WHO:n mukaan 40 prosenttia lisääntymisikäisistä naisista elää maissa, joissa aborttia on ankarasti rajoitettu tai se on kielletty kokonaan. Yli 90% maailman aborteista tehdään kehitysmaissa. Maailmanlaajuisesti yli 60% kaikista suunnittelemattomista raskauksista päättyy aborttiin, joista lähes puolet on vaarallisia. Sodat ja muut konfliktit lisäävät suunnittelemattomia raskauksia, kun ehkäisyn saatavuus häiriintyy ja seksuaaliväkivalta lisääntyy. Tämä puolestaan lisää vaarallisten aborttien määrää.</p>
<p>Euroopan parlamentti on hyväksynyt Naisten oikeuksien ja suku­puolten tasa-arvon komitean laatiman esityksen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Sen mukaan seksuaali- ja lisääntymisoikeudet tunnustetaan ihmisoikeuksiksi. Näihin oikeuksiin kuuluu myös oikeus turvalliseen aborttiin. Aborttioikeuksia on viime vuosina kuitenkin rajoitettu myös EU:hun kuuluvissa maissa, kuten esimerkiksi Puolassa.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p19-1.png" alt="" width="1173" height="1657" loading="lazy" /></figure>
<p>Unicefin arvion mukaan maailmassa elää noin 765 miljoonaa 20–24-vuotiasta, jotka ovat avioituneet ennen 18 vuoden ikää. Yli 12 miljoonaa tyttöä pakotetaan vuosittain vastoin tahtoaan naimisiin. Lapsiavioliitot ovat alaikäisille tytöille vakava uhka terveydelle ja jopa hengelle. Arviolta16 miljoonaa 15–19-vuotiasta tyttöä synnyttää vuosittain lapsen ja yli 22 000 tyttöä kuolee joka vuosi raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin. Raskaus- ja synnytyskomplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy maailmassa.</p>
<h5>Vasemmistonaiset edistää seuraavia tavoitteita:</h5>
<ul>
  <li>Lisätään naisten osuutta sekä konfliktien estämisessä että rauhanneuvotteluissa ja rauhanrakentamisessa YK:n 1325-päätöslauselman mukaisesti.</li>
  <li>Panostetaan rauhantyöhön ja aseistariisuntaan, kuten ydinaseriisuntaan, sillä ne ovat tasa-arvon edellytyksiä.</li>
  <li>Taataan pakolaisiksi joutuneiden naisten ja lasten sekä sukupuolivähemmistöjen turvallisuus lähtömaissa, matkalla, pakolaisleireillä ja vastaanottajamaissa.</li>
  <li>Tuetaan kehitysyhteistyöllä naisten yritystoimintaa ja luodaan tarpeellinen infrastruktuuri inhimillisen arkielämän takaamiseksi. Varmistetaan, että kehitysyhteistyörahoja kanavoituu suoraan naisten vetämille kansalaisjärjestöille ja ruohonjuuritason tasa-arvotyölle.</li>
  <li>Edistetään naisten ja tyttöjen mahdollisuutta koulutukseen ja tuodaan tyttöjen koulutuksen edistäminen kehityspolitiikan keskiöön.</li>
  <li>Edistetään kehitysyhteistyöllä turvallisia ja terveellisiä sanitaatio-olosuhteita, mikä on keskeinen edellytys esimerkiksi tyttöjen koulunkäynnille.</li>
  <li>Taataan kaikille maailman naisille kehollinen itsemääräämisoikeus ja oikeus seksuaali- ja lisääntymisterveyteen.</li>
  <li>Lisätään seksuaalikasvatusta ja ehkäisyvälineiden saatavuutta.</li>
  <li>Turvataan erityisesti hoitoalalle saapuvien ulkomaalaisten työntekijöiden oikeudet. Hoitajien kotouttamiseen ja urakehitykseen on panostettava ja perheen yhdistäminen on mahdollistettava tulotasosta riippumatta.</li>
</ul>
<h3>6. Ilmastonmuutos on tasa-arvokysymys</h3>
<p>Ilmastonmuutos on koko ihmiskunnan ja planeettamme kohtalonkysymys, mutta se on myös naiserityinen kysymys. Ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten myrskyjä, poikkeuksellisia hellejaksoja ja kuivuutta. Ilmastonmuutos aiheuttaa pakolaisuutta ja pakolaisuus puolestaan altistaa erityisesti naisia ja lapsia hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle.</p>
<p>Äärimmäiset sääilmiöt vaikeuttavat niin maanviljelystä kuin puhtaan veden saatavuuttakin. Monissa kehittyvissä maissa maanviljely ja veden hankinta ovat usein naisten vastuulla. Arktisilla alueilla elämisen edellytykset ovat uhattuina. Se tarkoittaa alkuperäiskansojen jo valmiiksi haavoittuvan aseman heikkenemistä entisestään.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p21-1.png" alt="" width="1399" height="852" loading="lazy" /></figure>
<p>Energiakriisi osoittaa, että suureen energian kysyntään perustuva järjestelmämme on haavoittuvainen. Energian tarpeen hillitseminen auttaa myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Energian hinnan nousu yhdistettynä elinkustannusten nousuun vaikuttaa ankarimmin pienituloisiin. Hinnan kompensaatioissa tulee huomioida tasa-arvovaikutusten mukaiset kohdennukset.</p>
<p>Ilmastonmuutos tuo näkyväksi globaalin epätasa-arvon. Suurimman osan päästöistä aiheuttaa etelän luonnonvarojen varassa vaurastunut globaali pohjoinen. Suurimman taakan äärimmäisistä sääilmiöistä ja niiden takia elinkelvottomaksi muuttuvasta elinympäristöstä kantaa globaali etelä. Ilmastonmuutos täytyy tunnustaa kaikkia koskettavaksi globaaliksi kriisiksi, josta vastuu kannetaan yhdessä niin, että ne, joilla on varaa, osallistuvat suuremmin panoksin.</p>
<p>Ilmastonmuutoksessa on kyse nuorten ja lasten tulevaisuudesta. Ympäri maailmaa on nähty erityisesti nuorista koostuvaa liikehdintää ilmastonmuutoksen vastaisten toimien tehostamiseksi. Nuoret vaativat maidensa hallituksilta ja kansainväliseltä yhteisöltä nykyistä tehokkaampia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ilmastonmuutos ja pelko oman ja maapallon tulevaisuuden tuhoutumisesta aiheuttaa nuorissa ahdistusta ja jopa mielenterveyden horjumista. On aikuisten vastuulla ottaa nuorten ilmastoahdistus tosissaan. Parhaiten aikuiset osoittavat tämän tekemällä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.</p>
<figure class="pdf-figure"><img src="https://vasemmisto.em87.io/wp-content/uploads/2026/08/2023_vasemmistonaisten-poliittinen-ohjelma-p22-1.jpg" alt="" width="1397" height="867" loading="lazy" /></figure>
<h5>Vasemmistonaiset edistää seuraavia tavoitteita:</h5>
<ul>
  <li>Huomioidaan kaikessa päätöksenteossa toiminnan ilmastovaikutukset, estetään ilmastonmuutoksen eteneminen ja turvataan luonnon monimuotoisuuden säilyminen.</li>
  <li>Toteutetaan ilmastopolitiikkaa kaikilla tasoilla sukupuolitietoisesti. Ilmastonmuutos torjutaan niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla sosiaalisesti kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.</li>
  <li>Huolehditaan, että naiset ovat edustettuina ja heitä kuullaan ilmastopolitiikassa. Otetaan kehittyvien maiden naisten ja tyttöjen tietotaito mukaan ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävässä työssä.</li>
  <li>Varmistetaan, että myös tulevat hallitukset sitoutuvat tavoitteeseen saada Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä.</li>
  <li>Varmistetaan, että Suomi toimii aktiivisesti EU:ssa yhteisen ilmastostrategian luomiseksi ja edistää koko EU:n sitoutumista ensin hiilineutraaliuteen ja sen jälkeen hiilinegatiivisuuteen viimeistään vuonna 2050.</li>
  <li>Tuetaan vähähiilisen ja hiilettömän tuotannon, teknologian, energianlähteiden sekä kiertotalouden kehittämistä huomattavasti nykyistä runsaammin ja luovutaan ympäristölle haitallisista yritystuista.</li>
  <li>Lisätään joukkoliikennettä ja päästötöntä liikennettä. Siirrytään kohti maksutonta joukkoliikennettä.</li>
  <li>Kaikkea kuluttamista sekä ympäristölle haitallisten tuotteiden valmistusta tulee vähentää. Ekologisten tuotteiden tuotantoa tulee tukea.</li>
</ul>
<h3>Viitteet</h3>
<ol class="pdf-footnotes">
  <li><strong>Naispoliittinen ohjelma • Ohjelmakohta 5/6</strong></li>
</ol>

<h2>Tasa-arvopoliittinen ohjelma</h2>
<h5>Hyväksytty 17.8.2022</h5>
<p>2</p>
<h3>Johdanto</h3>
<p>Tasa-arvon edistäminen on yksi keskeisiä tapoja lisätä oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Tasa-arvon edistäminen lisää hyvinvointia ja toisaalta parantaa yhteiskunnan jäsenille tarjottavia palveluita. Tasa-arvo on myös yksi vasemmistolaisen maailmankuvan perusarvoista. Jokaisen tulee saada toteuttaa ja kehittää itseään sellaisena kuin on. Maailman tulee olla oikeudenmukainen kaikille, ei harvoille.</p>
<p>Ohjelman koon rajaamiseksi tasa-arvon tarkastelun lähtökohdaksi on valittu suomalaisen oikeuskäytännön mukainen rajaus tasa-arvosta sukupuolten tasa-arvona. Politiikassa tasa-arvo tulkitaan usein myös ihmisten yhdenvertaiseksi kohteluksi, jolloin huomioidaan myös esimerkiksi iän, kulttuurin, uskonnon, mielipiteen tai monien muiden ihmisen ominaisuuksien ja ryhmäjäsenyyksien vaikutus. Vasemmistoliiton yhdenvertaisuutta käsitteleviä linjauksia löytyy runsaasti muista Vasemmistoliiton poliittisista ohjelmista sekä linjapapereista.</p>
<p>Tämä ohjelma on myös aikansa kuva. Elämme globaalin pandemian oloissa ja Euroopassa on käynnissä sota. Nämä merkittävät kriisit ovat myös tuoneet esiin selkeitä puutteita harjoitetussa tasa-arvopolitiikassa ja tehneet erityisen kivuliaastikin näkyväksi sen, miten tärkeää on edistää tasa-arvoa aina, ei vain silloin, kuin sille on erikseen aikaa. Muun muassa ilmastokriisin ja geopoliittisen tilanteen muutosten tuoma epävakaus saattavat synnyttää uusia vaikeasti ennustettavia kriisejä. Mikäli tasa-arvopolitiikkaa ei edistetä, toistuvat samat ongelmat myös tulevissa kriiseissä.</p>
<p>Samalla on huomattava, että vaikka tämä ohjelma toteutuisi täysin, ei Suomi olisi tasa-arvopoliittisesti valmis. Työ tasa-arvon ja oikeudenmukaisemman maailman eteen on jatkuvaa. Ohjelmaa kirjoitettaessa heräsi kysymyksiä siitä, onko tasa-arvon tilastointi riittävää, ja mitä tilastoinnin perustuminen binääriseen sukupuolikäsitykseen aiheuttaa. Tilastoinnin laajentaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta mahdolliset ongelmat havaitaan ja jotta niihin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisäksi sukupuolivaikutusten arviointi tulee tuoda normaaliksi osaksi kaikkia lainsäädäntöprosesseja ja kuntien päätöksentekoa.</p>
<p>Tulevaisuuden tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi luottaa tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Tällaisen yhteiskunnan rakentaminen on eduksi kaikille. Tähän tasa-arvopoliittiseen ohjelmaan on kerätty keinoja, jotka toteuttamalla oikeudenmukainen tulevaisuus on lähempänä.</p>
<h3>Työelämän tasa-arvo</h3>
<p>Tasa-arvolain tarkoituksena on sukupuolten tasa-arvon parantaminen, sukupuoleen perustuvan syrjinnän estäminen ja naisten aseman parantaminen erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.</p>
<p>3</p>
<p>Tasa-arvolain mukaan työnantajan tulee edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa ja erityisesti palkkauksessa. Suomessa miesten ja naisten työllisyysaste on tätä ohjelmaa kirjoitettaessa vuonna 2022 lähes sama. Kuitenkin määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Epävarma työmarkkinatilanne, kuten määräaikainen työsuhde, lisää naisilla riskiä joutua syrjityksi esimerkiksi raskauden vuoksi.</p>
<p>Vuonna 2020 miesten ja naisten välinen palkkaero oli 16 prosenttia, mikä tarkoittaa, että naisten euro oli 84 senttiä. Suomi on sitoutunut samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamiseen perustuslain lisäksi myös kansainvälisissä sopimuksissa. Samapalkkaisuusohjelmien aikoina vuosina 2006–2019 palkkaero kaventui neljä prosenttiyksikköä nykyiseen 16 prosenttiin. Muutos on kuitenkin ollut hidas viimeisten 30 vuoden aikana.</p>
<p>Syitä palkkaeroihin on monia. Yksi syy on se, että naiset ja miehet työskentelevät eri toimialoilla. Monilla naisenemmistöisillä aloilla palkkaus on matalampaa kuin miesenemmistöisillä aloilla. Kunta-alalla työskentelevien ansiot ovat pienemmät kuin teollisuudessa ja valtiolla työskentelevien. Miesten tulokehitys on nopeampaa kuin naisilla, ja miehet saavuttavat ansiotulojen huipun naisia nopeammin. Toisaalta on myös selittämättömiä palkkaeroja.</p>
<p>Yksi keino kaventaa palkkaeroja ovat tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset. Työnantajalla on velvollisuus tehdä tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus, kun henkilöstöön kuuluu vähintään 30 työntekijää. Merkittävä osa työpaikoista jää siis vaille tasa-arvosuunnitelmia.</p>
<h4>Työelämän sukupuolittuneisuuden purkaminen</h4>
<p>Suomalaisia työmarkkinoita leimaa jakautuminen sukupuolen mukaan, mistä johtuen valtaosa aloista on selkeästi joko mies- tai naisvaltaisia. Monet naisvaltaiset alat, kuten julkisen sektorin hoiva- ja kasvatusalat sekä palvelualat ovat palkkakuopassa. Se kertoo konkreettisesti arvostuksen puutteesta. Palkkojen jälkeenjääneisyys kertoo myös siitä, ettei hoivan merkitystä yhteiskunnassa ja ihmiselämässä yleensä tunnisteta, vaan näiltä aloilta voidaan esimerkiksi kilpailukyvyn nimissä leikata.</p>
<p>Taustalla vaikuttavat edelleen – naisvaltaisten alojen työvoimapulasta huolimatta – ikiaikaiset sukupuolittuneet ajattelumallit siitä, ettei palkalla ole naisille niin paljon merkitystä, vaan naiset tekevät hoivatyötä lähinnä kutsumuksesta.</p>
<p>2020-luvulla myös yksityisen sektorin naisvaltaiset alat ovat usein haavoittuvassa asemassa. Koronasta ovat kärsineet erityisen paljon vahvasti naisvaltaiset matkailu- ja ravintola-alat. Monella palvelualalla tilanne oli jo ennen koronaa heikko, mikä näkyi työsuhteiden määräaikaisuutena sekä työssäkäyvien köyhyytenä pienen palkan ja riittämättömien työtuntien vuoksi.</p>
<p>Osa-aikatyö ja syyt tehdä osa-aikatöitä ovat myös sukupuolittuneita kysymyksiä. Naiset tekevät miehiä useammin osa-aikatyötä, usein vastentahtoisesti ja pienellä palkalla kokoaikatyön</p>
<p>4 puuttuessa. Naiset tekevät usein osa-aikatyötä myös voidakseen hoitaa lapsiaan tai muita omaisia. Miehillä hoiva on harvoin osa-aikatyön syy, mikä kertoo hoivan sukupuolittuneisuudesta. Miehet tekevät osa-aikatyötä useimmiten opiskelujensa aikana. Myös määräaikaiset työsuhteet ovat naisilla miehiä yleisempiä. Tämä yhdistettynä sukupuolittuneisiin palkkaeroihin johtaa siihen, että naisten eläkekertymä jää keskimäärin merkittävästi miehiä pienemmäksi, mikä johtaa eläkeläisköyhyyteen.</p>
<p>Sekä julkisia että yksityisiä naisvaltaisia aloja yhdistää myös kasvava työvoimapula: jo valmiiksi alalla olevat vaihtavat muihin töihin, ja alalle valmistuvia on vaikea pitää alalla heikon palkkauksen, heikkojen työehtojen ja työn epävarmuuden vuoksi.</p>
<p>Sekä työelämän sukupuolen mukaisen segregaation purkaminen että naisvaltaisten alojen arvostuksen nostaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Työelämän murros ja teknologian muutos saattavat myös pakottaa purkamaan vahvasti sukupuolen mukaan jakautuneita työmarkkinoita. Myös elinikäinen oppiminen on keino purkaa työelämän sukupuolen mukaista segregaatiota. Tällä hetkellä naiset ovat miehiä innokkaampia elinikäisessä oppimisessa, mikä näkyy heidän suurempana osallistumisenaan erilaisiin koulutuksiin.</p>
<p>Työelämän vahvasta segregaatiosta voi päätellä, että meillä on edelleen vahvoja asenteita siitä, minkälaiset työt kuuluvat kullekin sukupuolelle. Tämä estää ihmisiä, sukupuolestaan riippumatta, löytämästä itselleen sopivinta ammattia. Segregaation purkaminen on ennen kaikkea kasvatuskysymys: sukupuolisensitiivisellä otteella voidaan murtaa sukupuolistereotypioita kotona tehtävästä kasvatuksesta ja varhaiskasvatuksesta lähtien.</p>
<p>Vaikka naiset ja miehet työskentelevät eri ammateissa, ei arviointitutkimuksien mukaan naisten ja miesten töiden vaativuudessa ei ole merkittäviä̈ eroja. Työn vaativuuden arviointiin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota, koska se auttaa tunnistamaan mahdollista syrjintää, ja koska oikeudenmukainen palkka on keskeinen työn motivaatiotekijä.</p>
<h4>Raskaussyrjintä</h4>
<p>Tasa-arvolaki kieltää yksiselitteisesti syrjinnän raskauden tai perhevapaiden perusteella. Tasa-arvovaltuutetulle tulevista työelämää koskevista yhteydenotoista yli puolet koskee syrjintää raskauden tai perhevapaan takia. Myös ammattiliitot ja työsuojeluvaltuutetut sekä -viranomaiset saavat yhteydenottoja aiheesta.</p>
<p>Raskaussyrjinnällä tarkoitetaan esimerkiksi seuraavanlaisia tilanteita: rekrytointia ei tehdä raskauden takia, työsuhde puretaan koeaikana, palkka- ja urakehitys katkeaa perhevapaan takia, raskaana tai perhevapaalla oleva työntekijä valikoituu irtisanotuksi tai perhevapaalla olevan työntekijän tehtävät ovat kadonneet. Yleisin raskaussyrjinnän muoto on kuitenkin se, ettei määräaikaista työsuhdetta jatketa raskauden takia. Voimassa oleva lainsäädäntö on osoittautunut riittämättömäksi suojaksi tilanteissa, joissa työntekijä on raskaana tai palaamassa perhevapailta takaisin palkkatyöhön. Määräaikaisten työntekijöiden työsuhdetta tulee</p>
<p>5 lähtökohtaisesti jatkaa myös niissä tilanteissa, joissa työntekijä on raskaana tai vanhempainvapaalla, jos työnantaja on palkkaamassa uuden työntekijän mihin tahansa tehtävään.</p>
<p>Uudistunut perhevapaamalli toivottavasti osaltaan vaikeuttaa raskaussyrjintää: jos perhevapaat jakautuvat tasaisemmin molemmille vanhemmille, naistyöntekijöiden niin sanottu äitiysriski pienenee. Tämä ei kuitenkaan yksinomaan riitä, vaan tarvitaan tiukempaa säätelyä.</p>
<h4>Ulkomailta Suomeen muuttaneiden naisten työmarkkina-asema</h4>
<p>Ulkomailta Suomeen muuttaneiden naisten työmarkkina-asema on heikko. Heidän työmarkkina-asemansa ei pääse suomalaistaustaisten naisten tasolle 15 (Suomessa) asumisvuodenkaan jälkeen, vaikka koulutustaso ja kielitaito olisivat hyviä.</p>
<p>Pienten lasten äitien työmarkkina-asema on vielä heikompi. Ulkomailta Suomeen muuttaneet äidit käyttävät kotihoidontukea pidempään kuin Suomessa syntyneet äidit. Tarjolla olevat työllistymisvaihtoehdot vaativat usein työskentelyä epäsäännöllisiin aikoihin, mikä on pienten lasten äideille hankalaa. Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset palkansaajat ovat yliedustettuina niin määrä- kuin osa-aikaisissa työsuhteissa: työtä tehdään enemmän iltaisin, yöaikaan ja viikonloppuisin sekä vuorotyönä.</p>
<p>Naisten kohdalla kielitaidon merkitys korostuu miehiä enemmän, koska sukupuolen mukaan segregoituneiden työmarkkinoiden takia naiset työskentelevät tyypillisesti sellaisilla aloilla (sosiaali- ja terveysala, asiakaspalveluala), joissa kielitaitoa tarvitaan miesvaltaisia aloja (esim. rakennus-, varastoala) enemmän.</p>
<h4>Ulkomailta Suomeen muuttaneet sotealan työntekijät</h4>
<p>Viime vuosina on keskusteltu hoitoalan työvoimavajeen korvaamisesta ulkomaalaisella työvoimalla, erityisesti Filippiineiltä ja muista Aasian maista tulevilla naishoitajilla. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, miten aasialaiset nähdään Euroopan työvoimareservinä alalla, joka ei matalan palkan ja huonojen työolosuhteiden vuoksi houkuttele suomalaisia. Tämän voi nähdä myös uusintavan kolonialistista suhtautumista Euroopan ulkopuolisiin valtioihin ja niiden kansoihin.</p>
<p>Ulkomailta tuleva työvoima saattaa joillakin aloilla kytkeytyä harmaaseen talouteen, kun taas julkisella sektorilla, etenkin hoitoalalla, kyse on kunnallisten ja alueellisten työnantajien ja päättäjien työvoimapoliittisista ratkaisuista. Tulevaisuuden vuoksi on tärkeää tarkkailla ulkomailta tulevien työntekijöiden ja työvoimapolitiikan ongelmakohtia. Siirtolaisten elämässä</p>
<p>6 työelämän kysymykset tulevat jatkossa todennäköisesti risteämään ihmisoikeuksien ja perhepolitiikan kanssa tavoilla, jotka voivat olla eriytyneitä sukupuolen mukaan.</p>
<p>Yksi ulkomaista työvoimaa koskettava ongelma hoitoalalla on, että ulkomaalaisten oikeus perheenyhdistämiseen riippuu tulotasosta. Ulkomaisten hoitajien kotouttamiseen ja urakehitykseen ei myöskään panosteta. Ongelmien voidaan sanoa tiivistyvän siihen, näemmekö ulkomailta tulevat naistyöntekijät vain työvoimareservinämme vai arvokkaina ihmisinä, joille kuuluvat ihmisoikeudet.</p>
<h4>Työn ja erilaisiin elämäntilanteisiin liittyvän hoivan yhteensovittaminen</h4>
<p>Perheen ja palkkatyön yhteensovittamisesta sukupuolittuneena kysymyksenä on puhuttu pitkään. Erityisesti on keskitytty heihin, joilla on pieniä lapsia. Isien roolia hoivavastuiden jakamisessa on edistetty nostamalla heille osoitettujen vanhempainvapaiden osuutta. Hoivan sukupuolittuneisuuden purkamisessa tämä on kuitenkin vain yksi, vaikkakin tärkeä askel. Kysymys on huomattavasti laajempi: erilaisia hoivavastuita voi olla monissa muissakin tilanteissa elämänkaaren eri vaiheissa. Tämä on huomioitava nykyistä paremmin työelämässä.</p>
<p>Jotta hoiva saadaan toisaalta kaikkien sukupuolten vastuulle ja toisaalta kaikkien sukupuolten oikeudeksi, on hoivaa arvostettava, sitä on tehtävä näkyväksi ja siihen on saatava tarvittava tuki. Jos työelämä joustaa ja tukea saa tarvittaessa, on läheisen hoivaaminen monelle myös mieluinen ja palkitseva kokemus. Erilaisiin elämäntilanteisiin liittyvän hoivan myönteisiä puolia on nostettava keskusteluun entistä vahvemmin sen sijaan, että hoiva nähdään ainoastaan taakkana ja työtä vaikeuttavana. Tämä auttaa myös hoivan sukupuolittuneisuuden purkamisessa.</p>
<p>Hoiva on ylipäätään hyvin sukupuolittunut kysymys, ja hoivavastuu kasaantuu naisille. Esimerkiksi kunnan kanssa sopimuksen tehneistä omaishoitajista on 2020-luvun alussa naisia 70 prosenttia. Monella työikäisellä omaishoitajalla on katkoksia työelämässä tai he luopuvat palkkatyöstä kokonaan.</p>
<p>Kun yhä huonokuntoisemmat ikääntyneet ovat kotihoidossa ja palveluista on leikattu, hoitavat yhä useammat (etenkin naiset) samanaikaisesti sekä omia lapsiaan että omia tai puolison vanhempia. Samalla kun ikäihmisten palveluita vahvistetaan, tulee työelämän joustoja ja tukijärjestelmiä lisätä, jotta ne omaiset, jotka haluavat ja pystyvät, voivat osallistua läheistensä hoitoon.</p>
<p>Myös korona-aikana roimasti lisääntynyt etätyö liittyy hoivaan ja sukupuoleen. Vaikka sukupuolten välillä ei ole suurta eroa siinä, paljonko etätyötä tehdään, vaikuttaa hoivavastuiden sukupuolittuneisuus myös etätyön tekemiseen ja järjestämiseen. Etätyö saattaa esimerkiksi</p>
<p>7 hämärtää perhe- ja työelämän välistä rajaa, mutta myös helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista.</p>
<p>Se, miten hyvin perheen ja työn pystyy sovittamaan yhteen, liittyy sukupuolen lisäksi työmarkkina-asemaan ja luokkaan. Keskiluokkaiseen asiantuntija-ammattiin, jossa työajat joustavat ja etätyötä voi tehdä, on helpompi yhdistää omaishoitajana toimiminen tai pienen lapsen vanhemmuus kuin raskaaseen vuorotyöhön. Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat vuorotyötä tekevät yksinhuoltajat, joista valtaosa on naisia. Arjen palapeli voi olla vaikea myös sellaisissa perheissä, joissa molemmat huoltajat ovat vuorotöissä.</p>
<p>Myös vuorotyötä tekevät ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. Jos resurssit ovat kunnossa ja työajat joustavat, ns. epätyypillisetkin työajat voi yhdistää helpommin muuhun elämään. Luokka ja tulotaso siis määrittävät sitä, miten ongelmia voi yrittää ratkoa. Hyväpalkkainen vuorotyöläinen voi itse palkata hoiva- ja muuta apua, kun taas pienipalkkaiselle se ei ole mahdollista.</p>
<h4>Häirintä työpaikalla</h4>
<p>Turvallinen ja terveellinen työpaikka kuuluu kaikille. Silti vuoden 2017 tasa-arvobarometrin mukaan naisista 38 prosenttia ja miehistä 17 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää kahden edellisvuoden aikana. Seksuaalisen häirinnän kohteina ovat etenkin alle 35-vuotiaat naiset, joista yli puolet oli kokenut seksuaalista häirintää kahden edeltäneen vuoden aikana. Työpaikalla seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää tai nimittelyä oli havainnut 12 prosenttia palkansaajista, naiset hieman useammin kuin miehet.</p>
<p>Häirintä voi olla suullista, eleitä tai koskettelua, ja osa häirinnästä on myös rikoslain mukaan rangaistavaa. Tekijä voi olla työkaveri, esihenkilö tai työpaikan ulkopuolinen henkilö kuten asiakas. Häirintä tai ahdistelu voi aiheuttaa ahdistusta ja pitkittyessään johtaa sairauslomiin ja jopa työkyvyttömyyteen.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Luottamusmiesten tiedonsaantioikeutta tulee vahvistaa, ja oikeutta saada tietoa eri sukupuolten palkoista ja palkanosista tulee laajentaa.</p>
<p>− Käynnistetään hanke, jolla arvioidaan paikallisen sopimisen sukupuolivaikutuksia.</p>
<p>− Tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoitusvelvoitteen tulee koskea kaiken kokoisia työpaikkoja.</p>
<p>− Samasta ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa sama palkka. Palkka-avoimuutta tulee edelleen kehittää, jotta työntekijällä on aito mahdollisuus varmistua palkkauksen syrjimättömyydestä.</p>
<p>8</p>
<p>− Toteutetaan kunnianhimoisia ja konkreettisia tekoja sisältävä samapalkkaohjelma, johon työmarkkinaosapuolet sitoutuvat.</p>
<p>− Lainsäädännön tarjoamaa suojaa tulee parantaa tilanteissa, joissa työntekijä on raskaana tai palaamassa perhevapailta takaisin työhön.</p>
<p>− Työelämässä on nykyistä paremmin ymmärrettävä perheiden monimuotoisuus.</p>
<p>Laajennetaan raskaussyrjinnän määritelmä koskemaan myös lapsettomuushoitoja ja adoptiota.</p>
<p>− Kotouttamistoiminnan on huomioitava paremmin asiakkaan yksilöllinen tilanne.</p>
<p>Esimerkiksi kotona lapsiaan hoitaville naisille voidaan tarjota mahdollisuus ottaa lapset mukaan toimintaan, jolloin kotona oleminen ei muodostu esteeksi esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opetukseen ja muuhun koulutukseen osallistumiselle.</p>
<p>− Tuetaan ulkomailta tulleiden työntekijöiden urakehitystä ja ammattitaidon kehittämistä.</p>
<p>Kerrotaan ulkomailta tulleille työntekijöille suomalaisen työelämän pelisäännöistä, työehtosopimusjärjestelmästä ja ammattiliittoon kuulumisen tärkeydestä.</p>
<p>− Puretaan työelämän sukupuolittuneisuutta vahvistamalla sukupuolisensitiivistä kasvatusta ja koulutusta varhaiskasvatuksesta lähtien.</p>
<p>− Madalletaan aliedustettujen ryhmien, kuten matalasti koulutettujen miesten, kynnystä osallistua erilaisiin elinikäisen oppimisen koulutuksiin. Varmistetaan, että työttömyysuhan alla oleville on tarjolla riittävän varhaista tukea ja muuntokoulutusta uusiin tehtäviin.</p>
<p>− Toteutetaan perustulo, joka vahvistaa perusturvaa ja helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista erilaisissa elämäntilanteissa.</p>
<p>− Lyhennetään työaikaa hoivan sukupuolittuneisuuden purkamiseksi. Uudistus voidaan toteuttaa ensin työaikakokeiluilla, joissa selvitetään työajan lyhentämisen vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin ja työn tuottavuuteen.</p>
<p>− Tarjotaan vuorohoitoa myös pienille koululaisille.</p>
<p>− Parannetaan varhaiskasvatuksen vuorohoidon saavutettavuutta koko maassa.</p>
<p>− Vanhemman on voitava kieltäytyä työstä tai työllistymispalvelusta ilman pelkoa karenssista, jos lastenhoidon järjestäminen ei onnistu.</p>
<p>− Tasa-arvovaltuutetun resursseja tulee lisätä niin, että valvontaviranomainen voi valvoa tehokkaasti myös sukupuolten tasa-arvon edistämiseen liittyviä velvoitteita.</p>
<p>9</p>
<p>− Sanna Marinin hallituskaudella on luotu eri hallinnonalat ylittäviä tasa-arvon seurantajärjestelmiä. Näitä tulee toteuttaa tehokkaasti ja kehittää edelleen.</p>
<p>− On luotava turvallisemman tilan periaatteet ja koulutettava häirintäyhdyshenkilöt jokaiselle työpaikalle. Häirintäyhdyshenkilöille maksetaan erillinen korvaus, ja roolin mahdollinen kuormittavuus huomioidaan tarjoamalla työnohjausta.</p>
<h3>Perhepolitiikka</h3>
<h4>Perhevapaauudistuksen seuranta</h4>
<p>Elokuussa 2022 astui voimaan Suomen hallituksen toteuttama perhevapaauudistus, jonka myötä kahden vanhemman perheissä kumpikin saa 160 vanhempainrahapäivän kiintiön. Tästä enintään 63 vanhempainrahapäivää on mahdollista luovuttaa toiselle vanhemmalle, muulle huoltajalle, omalle puolisolle tai toisen vanhemman puolisolle. Loppuraskautta suojaa 40 päivärahapäivän mittainen raskausrahakausi. Yhden vanhemman perheissä vanhempi saa molemmat vanhempainrahakiintiöt. Vanhempainrahapäiviä voi käyttää, kunnes lapsi täyttää 2 vuotta. Päivärahapäivät voi käyttää useassa osassa: työsuhteessa olevat vanhemmat voivat saada vapaata enintään neljässä jaksossa.</p>
<p>Uudistus on selkeä parannus aiempaan. Se pidentää vanhempainrahakautta ja antaa kummallekin vanhemmalle yhtä pitkät kiintiöidyt vanhempainrahakaudet. Uudistuksen tavoitteena on lisätä isien perhevapaiden käyttöä, parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla sekä jakaa tasaisemmin vastuuta ja oikeutta hoivaan perheiden sisällä. Uudistuksen myötä perhevapaat huomioivat aiempaa paremmin erilaiset perhetilanteet kuten yhden vanhemman perheet, adoptioperheet, monikkoperheet, eri osoitteissa asuvat vanhemmat ja lapsensa menettäneet.</p>
<p>Uudistuksen tasa-arvotavoitteiden edistymistä tulee seurata erityisesti isien käyttämien vapaiden määrän osalta. Isien perhevapaiden käyttöä tulee myös edistää aktiivisesti tekemällä vaikuttamistyötä niin työpaikoilla kuin työnantajien suuntaan. Ammattiyhdistysliike on tässä olennainen kumppani.</p>
<p>Vasemmisto on pitkään ajanut vanhempainvapaiden jakamista 6+6+6-mallin mukaisesti. Tässä mallissa molemmille vanhemmille kiintiöidään kuusi kuukautta vanhempainvapaata, ja yhden kuuden kuukauden jakson voi jakaa vapaasti. Nyt laadittu uudistus on askel tähän suuntaan, mutta ei kuitenkaan vielä riittävä. Vasemmiston tulee jatkossakin työskennellä 6+6+6-mallin edistämiseksi.</p>
<p>10</p>
<p>Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulee ottaa huomioon kotihoidon tuen vaikutus naisten toimeentuloon ja asemaan työelämässä. Perhevapaauudistusta laadittaessa hallitus päätti, ettei sen yhteydessä kotihoidon tukeen kosketa. Kun perhevapaauudistuksen seurauksena vanhempainvapaakausi pitenee, vähenee kotihoidon tuen tarve. Kotihoidon tukea tulee tarkastella perheiden yhdenvertaisuuden sekä sukupuolten tasa-arvon näkökulmista. Lähes kaikki kotihoidon tuen käyttäjät ovat naisia. Pitkät ja perättäiset kotihoidon tuen jaksot heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla.</p>
<p>On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että perheet käyttävät kotihoidon tukea hyvin eri tavoin. Tällä hetkellä suurin osa käyttää tukea enintään siihen asti, kun lapsi on noin puolitoistavuotias. Varsinkin pidempien jaksojen käyttö on koko ajan vähentynyt. Tutkimukset osoittavat, että kotihoidon tukea käytetään pitkään silloin, kun ei ole työpaikkaa, mihin palata. Työ voi olla myös sellaista, johon pikkulapsiarjen yhdistäminen on raskasta.</p>
<p>Kotihoidon tukea kehitettäessä on tarkasteltava myös muita tekijöitä, kuten yhteiskuntaluokkaa, yhdessä sukupuolen kanssa ja analysoitava niiden vaikutusta tuen käyttöön. Lisäksi on etsittävä ratkaisuja, jotka tukevat myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien pikkulapsiperheiden arkea ja toimeentuloa.</p>
<h4>Perheiden palvelut ero- ja kriisitilanteissa</h4>
<p>Lapsiperheiden tukipalvelut elämän kriiseissä sekä erotilanteissa tukevat parhaimmillaan lasten hyvinvointia sekä tasa-arvoista vanhemmuutta. Palveluiden tulee kriisi- ja erotilanteissa olla oikea-aikaisia, ja niissä tulee huomioida niin perheiden moninaisuus kuin yksilölliset tarpeet. Henkilöstöllä on oltava riittävästi osaamista perheiden moninaisuudesta ja esimerkiksi sateenkaariperheiden tilanteesta sekä lasten vuoroasumisesta. Perheoikeudellisilla palveluilla turvataan lapsen hyvinvointi sekä ehkäistään tilanteiden kärjistyminen erotilanteissa. Apua tulee tarjota esimerkiksi lasta koskeviin sopimuksiin ja selvityksiin.</p>
<h4>Sateenkaariperheiden asema ja oikeudet</h4>
<p>Lapsen oikeusturva vaatii, että jokaista hänen tosiasiallista vanhemmuussuhdettaan tuetaan ja suojataan. Sateenkaariperheissä tämä oikeusturva ei aina toteudu. Joskus lapsen perheessä on useampi kuin kaksi vanhempaa jo lapsen syntymästä lähtien. On lapsen edun mukaista syntyä oikeudellisesti selkeään tilanteeseen, jossa lapsen oikeudelliset perhesuhteet ovat yksiselitteiset jo ennen lapsen syntymää.</p>
<p>Nykylainsäädäntö mahdollistaa sen, että lapsella voi olla useampi kuin kaksi huoltajaa. Tämä ratkaisee lapsen huoltoon liittyviä käytännön kysymyksiä, mutta ei takaa lapsen oikeuksia. Lapsen oikeudet elatukseen, tapaamiseen ja perintöön liittyvät nimenomaan oikeudelliseen vanhemmuuteen, eikä niitä voi muilla keinoilla riittävästi ratkaista. Myös perhevapaat on sidottu</p>
<p>11 yhä tiukemmin oikeudelliseen vanhemmuuteen, mikä rajaa useamman vanhemman lasten oikeutta hoivaan.</p>
<p>Lainsäädännön tulisi mahdollistaa useampi kuin kaksi oikeudellista vanhempaa silloin, kun se vastaa lapsen tosiasiallisia perhesuhteita.</p>
<h4>Vastentahtoinen lapsettomuus ja sukupuoli</h4>
<p>Vastentahtoinen lapsettomuus koskettaa monia suomalaisia. Erityisen hankalassa asemassa tässä ovat miesparit ja yksin lasta toivovat miehet. Samaa sukupuolta olevat pariskunnat ja yksittäiset ihmiset sukupuoleen katsomatta voivat Suomessa adoptoida, mutta adoptio on usein pitkä ja haastava prosessi. Vastentahtoisesta lapsettomuudesta, ja myös miesten kokemasta lapsettomuudesta, tulee puhua avoimesti.</p>
<p>Suomessa lapsettomuushoitoja tehdään sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa. Julkisella puolella hoidot ovat rajattuja ja alueellinen tasa-arvo ei toteudu pitkien välimatkojen takia. Hedelmöityshoitoja tehdään kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa, muttei kaikissa keskussairaaloissa. Yksityisellä puolella hoidot ovat kalliita ja näin mahdollisia vain osalle lasta toivovista.</p>
<p>Tutkimusten mukaan syntyvyys ja lapsitoiveiden toteutuminen ovat myös eriarvoistuneet uudella tavalla. Tämä näkyy siinä, että lapsettomiksi jäävät useimmin vähän koulutetut eli heikossa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset. Tämä kehitys on ollut miehillä nähtävissä jo pitkään, mutta viimeaikainen muutos on ollut suuri erityisesti naisilla. Perhepolitiikassa onkin nykyistä paremmin huomioitava heikossa työmarkkina-asemassa olevat, kuten pienipalkkaista vuorotyötä tekevät ihmiset.</p>
<h4>Tasa-arvon huomioiminen sosiaaliturvan uudistamisessa</h4>
<p>Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on tunnetusti monimutkainen. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelemaan on asetettu parlamentaarinen komitea, joka aloitti työnsä alkuvuonna 2020 ja jonka toimikausi päättyy vuonna 2027. Komitea uudistaa sosiaaliturvaa kokonaisuutena. Se käsittelee perusturvan, ansioturvan ja toimeentulotuen rahoitusta, eri tukimuotojen välisiä yhteyksiä sekä palveluiden nykyistä parempaa yhteensovittamista etuuksiin.</p>
<p>Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulee ottaa huomioon se, miten sosiaaliturvaetuudet ja niiden eri muodot vaikuttavat eri sukupuoliin ja erilaisiin perheisiin. Uudistusta laadittaessa on syytä pohtia, missä määrin sosiaaliturva synnyttää erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja missä määrin ilmiöt näkyvät järjestelmän käyttämisen kautta. Yksi esimerkki tästä ovat pirstaleisen ja syyperustaisen sosiaaliturvan synnyttämät kannustinloukut eli tilanteet, joissa työntekijän ei ole taloudellisesti kannattavaa ottaa työtä vastaan.</p>
<p>12</p>
<p>Suomen tämänhetkinen sosiaaliturvajärjestelmä pohjautuu oletukseen samassa taloudessa asuvien henkilöiden muodostamasta ruokakunnasta. Sosiaaliturvan ruokakuntakohtaisuus tarkoittaa, että yksilön oikeuteen saada sosiaaliturvaa vaikuttavat myös muiden samassa taloudessa asuvien tulot. Suomessa miesten tulot ovat edelleen suurempia kuin naisten. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa eri sukupuolta olevan pariskunnan nainen saattaa jäädä ilman sosiaaliturvaetuutta puolison tulojen vuoksi. Näin ollen ruokakuntakohtaisuus osaltaan vahvistaa ja ylläpitää mieselättäjyyttä. Jos sosiaaliturva halutaan jatkossakin sitoa ruokakuntaan, tulee se ja täten myös perhemuoto määritellä uudelleen. Nykyinen sosiaaliturvan ruokakuntakäsite on heteronormatiivinen ja ydinperhekeskeinen.</p>
<p>Kelan arvion mukaan erillään asuvien vanhempien lapsista 2020-luvun alussa noin 30 prosenttia asuu vuorotellen kahdessa eri kodissa. Iso osa näistä lapsista asuu vanhempien luona niin kutsutulla vuoroviikkosysteemillä, tai asumisaika on muuten jaettu suhteellisen tasan vanhempien kesken. Eron jälkeen laki jakaa vanhemmat lähivanhemmaksi ja etävanhemmaksi. Huomattavan suuri osa niin kutsutuista etävanhemmista on miehiä. Lain silmissä lähivanhempi on se, jonka luona lapsi on virallisesti kirjoilla. Niin kutsuttua etävanhempaa ei nykyisessä järjestelmässä tunnisteta lapsiperheeksi, mikä vaikuttaa etävanhemman mahdollisuuteen saada riittävästi/tarvitsemaansa asumistukea ja tarjota lapsen tarpeisiin riittävän kokoinen asunto – ilman turvautumista toimeentulotukeen.</p>
<p>Asumistuki on tärkeässä roolissa lasten vuoroasumisen mahdollistamisessa tulotasoista riippumatta. Vuoroasumista käsittelevän TEAS-hankkeen ehdotuksena on, että lapset pitää huomioida kummassakin vuoroasuvassa perheessä täysimääräisesti. Vuoroasuva lapsi on katsottava johdonmukaisesti osaksi molempia ruokakuntia ja kotitalouksia.</p>
<h4>Poronhoitajien sijaisapu</h4>
<p>Suomessa on ainakin yksi elinkeino, jonka harjoittajilla ei ole yhdenvertaista oikeutta perhevapaisiin muihin elinkeinonharjoittajiin verrattuna. Toisin kuin muut maatalousyrittäjät, poronhoitajat eivät voi saada sijaisapua raskauden ja synnytyksen ajaksi eivätkä adoptiolapsen, sairaan tai alle kolmevuotiaan lapsen hoitoa varten.</p>
<p>Poronhoito on raskaana olevalle vaarallinen ammatti poikkeavien keli-, maasto- ja työskentelyolosuhteiden sekä eläinten kanssa työskentelemisen vuoksi. Työnteko onkin poronhoitajille mahdotonta jo raskauden aikaisesta vaiheesta lähtien. Nykyinen tilanne heikentää poronhoitajien mahdollisuuksia työn ja vanhemmuuden yhteensovittamiseen.</p>
<p>Raskauden ja synnytyksen aikaiset sijaispalvelut parantaisivat erityisesti naisten mahdollisuuksia toimia porotalousyrittäjinä. Sijaispalvelut lisäisivät myös toisen vanhemman mahdollisuutta osallistua lasten hoitamiseen. Palvelut parantaisivat raskaana olevien jaksamista, kun raskauden ja lapsen hoidon aikaiset työt eivät kasaannu yksin heille, vaan myös toisen vanhemman työpanos on mahdollista toteuttaa lomittajan avulla.</p>
<p>13</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Huomioidaan isät tasavertaisina vanhempina jo raskauden alusta alkaen neuvolapalveluissa ja kannustetaan isiä käyttämään perhevapaita. − Seurataan isien käyttämiä vanhempainvapaita. − Seurataan perhevapaiden tasa-arvotavoitteiden toteutumista. − Jaetaan vanhempainvapaat 6+6+6 -mallin mukaisesti. − Kotihoidontukea tulee tarkastella tasa-arvonäkökulmasta. Kotihoidontuen käyttöä tulee</p>
<p>tutkia ja kehittää niin, että se tukee heikossa työmarkkina-asemassa olevia. − Taataan poronhoitajille raskauden ja synnytyksen sekä lapsen hoitamisen aikainen sijaisapu. − Ero- ja kriisitilanteissa on tarjottava matalan kynnyksen palveluita. Lastenvalvojien</p>
<p>resursseja on lisättävä, jotta esimerkiksi huoltajuutta ja asumista koskevat sopimukset saadaan hoidettua varhaisessa vaiheessa. − Lapsiperheiden tukipalveluissa työskentelevien osaamista perheiden moninaisuudesta on lisättävä. − Lastensuojelun resurssit on turvattava. − Lainsäädännön tulee mahdollistaa useampi kuin kaksi oikeudellista vanhempaa silloin,</p>
<p>kun se vastaa lapsen tosiasiallisia perhesuhteita. − Sallitaan lailla säädelty, epäkaupallinen ja yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta saavutettava sijaissynnytys. − Turvataan lapsettomuushoidot kaikille niitä haluaville, kukkaron koosta riippumatta. − Järjestetään hedelmöityshoitojen saatavuus alueellisesti tasa-arvoisesti turvaamalla</p>
<p>hoidot kaikkiin keskussairaaloihin. − Sosiaaliturvan uudistamisessa on huomioitava perheiden moninaisuus.</p>
<p>14</p>
<p>− Sosiaaliturvan ruokakuntakohtaisuutta on tarkasteleva kriittisesti ja sen yksilöllistämistä selvitettävä.</p>
<p>− Lapsen vuoroasuminen on huomioitava molempien kotitalouksien kohdalla koko palvelujärjestelmässä, kuten asumistuessa, koulukyydeissä, vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuksissa, oikeudessa varhaiskasvatukseen ja kiireettömiin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä lastensuojelun avohuollon palveluihin.</p>
<h3>Kasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvo</h3>
<h4>Sukupuolisensitiivinen kasvatus eri koulutusasteilla ja kotona</h4>
<p>Sukupuolisensitiivisellä tai sukupuolitietoisella kasvatuksella tarkoitetaan sellaista kasvatuksen työotetta, jossa tunnistetaan eri sukupuoliin liittyvät stereotypiat ja sukupuolittuneet kulttuuriset normit sekä pyritään purkamaan niitä. Tällaisia stereotypioita ovat esimerkiksi oletukset “kilteistä kympin tytöistä” tai siitä, että pojat ovat lahjakkaampia matematiikassa ja kiinnostuneempia tekniikasta kuin tytöt. Sukupuolisensitiivinen kasvatus ja koulutus on ennen kaikkea lapsen edun mukaista, sillä se antaa lapselle vapauden kasvaa omanlaisekseen ilman sukupuolinormien kahleita. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on tehokas keino puuttua myös kiusaamiseen ja väkivaltaan.</p>
<p>Lasten ja nuorten kasvatuksesta ja koulutuksesta puhutaan usein hyvin sukupuolittuneesti. Poikien koulunkäynnistä ollaan monesti huolissaan, eikä poikahuolipuheessa tuoda esiin poikien välisiä eroja ja poikien moninaisuutta. Toisaalta tyttöjen koulumenestyksestä puhutaan monesti vähättelevään sävyyn puhumalla “kympin tytöistä”. Molemmat puhetavat vahvistavat sukupuolistereotypioita ja puhuvat lasten ohi heitä itseään kuulematta. Tytöistä ja pojista sisäisesti yhtenäisinä ryhminä puhuminen häivyttää myös sen, että myös lukuisat muut tekijät ja ryhmien jäsenyydet vaikuttavat lasten ja nuorten koulunkäyntiin. Tutkimusten mukaan sukupuolta enemmän oppimiseroihin vaikuttaa oppilaan sosioekonominen tausta.</p>
<p>Sukupuolistereotypioita vahvistava puhe ei myöskään tunnista sukupuolen moninaisuutta: yksinkertaistavasti vain tytöistä ja pojista puhuminen paitsi vahvistaa stereotypioita, myös syrjäyttää puheen piiristä heidät, joiden kokemus omasta sukupuolestaan ei sovi kaksinapaiseen sukupuolikäsitykseen. Jotta sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolen moninaisuus saadaan nykyistä vahvemmin osaksi kasvatusta ja koulutusta, on tärkeä kuunnella myös lasten ja nuorten omia mielipiteitä.</p>
<p>15</p>
<p>Kasvatus- ja koulutusinstituutioissa sukupuoli yhdessä muiden tekijöiden, kuten yhteiskuntaluokan ja ihonvärin, kanssa voi vaikuttaa siihen, miten lapsi kohdataan. Esimerkiksi opinto-ohjauksessa maahanmuuttajatyttöjä saatetaan ohjata herkemmin sosiaali- ja terveysalalle kuin muille aloille. Työelämän segregaatiota eli alojen jakautumista sukupuolten mukaan ei voida purkaa aloittamatta (työtä) koulutuksesta ja ammatinvalinnasta. Oppilaanohjauksessa on kannustettava nuoria hakeutumaan omien kykyjensä ja mielenkiintonsa mukaisille aloille, ei niille, joille heidän kaltaisensa katsotaan “sopivan”. Suomessa koulutus periytyy edelleen vahvasti, ja korkeasti koulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakouluihin huomattavasti työväenluokkaisia lapsia useammin kyvyistään riippumatta. Korkeakoulutuksen ja työelämän segregaation ja luokka-aseman periytymisen purkaminen vaatii kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisilta ymmärrystä niin luokasta kuin sukupuolestakin.</p>
<p>Jotta lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa ei pönkitettäisi sukupuolistereotypioita, tarvitaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta niin kotona kuin kasvatus- ja koulutusinstituutioissakin aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen saakka. On varmistettava, että opettajankoulutuksessa kaikille varhaiskasvatuksen opettajista ammatillisten oppilaitosten opettajiin tarjotaan kattavat valmiudet työskennellä sukupuolisensitiivisesti. Myös jo alalla työskenteleville on tarjottava mahdollisuus päivittää osaamistaan.</p>
<p>Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen ja koulutuksen sisältöjä suunniteltaessa on myös lapsia ja nuoria kuultava ja osallistettava mukaan työhön. Perheitä on tuettava heidän kasvatustyössään tarjoamalla esimerkiksi neuvoloissa materiaalia sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. On myös tärkeää, että harrastuspaikoissa kohdellaan lapsia ja nuoria sukupuolisensitiivisesti, ja että harrastustoiminnassa mukana oleville aikuisille on tarjolla tukea ja tietoa sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta sekä vähemmistöjen kohtaamisesta. Maksuttomien harrastusten tarjoaminen edesauttaa monien aliedustettujen ryhmien, kuten maahanmuuttajatyttöjen, osallistumista.</p>
<p>Sukupuolitietoinen näkökulma tukee myös koulukiusaamiseen, koulussa tapahtuvaan väkivaltaan ja seksuaaliseen häirintään puuttumista. Etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat näitä häirinnän ja väkivallan muotoja opiskeluympäristöissään usein, ja niihin puuttumista helpottaa ymmärrys taustalla vaikuttavista kulttuurisista hierarkioista. Mielenterveys- ja tunnetaitojen vahvistaminen on myös tasa-arvoteko. Niin ikään oppilashuollon riittävät resurssit tukevat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten hyvinvointia.</p>
<p>Suomalainen korkeakoulutuksen kenttä on eurooppalaisessa katsannossa erittäin eriytynyt sukupuolen mukaan. Kyse on ennen kaikkea normeista ja stereotypioista, jotka ohjaavat nuoria hakeutumaan omalle sukupuolelleen “sopivaksi katsotulle” alalle. Opinto-ohjauksella on näiden normien purkamisessa suuri merkitys, mutta myös sukupuolisensitiivinen, yksilön vahvuuksia tukeva kasvatus tukee nuorten ohjautumista itselleen sopivalle alalle. Lisäksi on tärkeää säilyttää ja lisätä erilaisia korkeakoulutukseen hakeutumisen tapoja.</p>
<p>16</p>
<p>Elinikäinen oppiminen ja aikuiskoulutukseen osallistuminen ovat myös kysymyksiä, joissa esimerkiksi sukupuoli ja luokka vaikuttavat yhdessä ja erikseen. Aikuiskoulutuksessa matalasti koulutetut miehet ovat aliedustettuina. Koulutukseen osallistumista ja opinnoissa menestymistä ei kuitenkaan voi heittää pelkästään yksilöiden, kuten matalasti koulutettujen miesten harteille. On myös mietittävä, miten koulutusjärjestelmästä saadaan sellainen, että kaikenlaisista taustoista tulevat kokevat sen omakseen. Toisaalta on tarkasteltava toimeentuloon liittyviä kysymyksiä, jotta opiskelu eri elämänvaiheissa ja kaikenlaisissa tuloluokissa on ylipäätään mahdollista.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Sukupuolisensitiivinen kasvatus ja koulutus on saatava nykyistä vahvemmin osaksi opettajankoulutusta ja opettajien täydennyskoulutusta.</p>
<p>− Eri koulutusasteiden opetussuunnitelman perusteiden valmistelu on tehtävä sukupuolisensitiivisesti sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla.</p>
<p>− Vanhemmille on tarjottava tukea sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen neuvolasta lähtien.</p>
<p>− Lasten harrastustoiminnassa mukana oleville aikuisille on saatava tukea ja tietoa sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta osana syrjinnän ja kiusaamisen vastaista työtä.</p>
<p>− Helpotetaan elinikäistä oppimista kaikenlaisissa elämäntilanteissa ja kaikenlaisissa töissä. Mahdollistetaan nykyistä paremmin oppiminen työpaikoilla yhteistyössä työnantajan kanssa koko Suomessa.</p>
<p>− Taataan kaikille työttömille oikeus omaehtoiseen opiskeluun ja joustavoitetaan tutkinto-opiskelua työttömyysaikana. Lisätään ammatillista työvoimakoulutusta.</p>
<p>− Myös aikuiskoulutuksessa oleville on taattava oppimisen tuki.</p>
<p>− Turvataan oppilashuollon resurssit ja vahvistetaan opinto-ohjaajien intersektionaalista osaamista.</p>
<p>− Tarjotaan tunne- ja turvataitovalmennusta kaikille alakoulusta alkaen, myös opettajille.</p>
<p>17</p>
<h3>Sosiaali- ja terveyspalveluiden tasa-arvo</h3>
<p>Väestöryhmien väliset terveyserot ovat Suomessa suuret. Naiset elävät noin kuusi vuotta miehiä pidempään. Itä- ja Pohjois-Suomessa asuvien ihmisten terveys on huonompi kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa asuvien ihmisten. Työikäiset miehet kokevat hyvinvointinsa huonommaksi kuin työikäiset naiset. Työikäisenä kuolleista suurin osa on miehiä. Miehet kuolevat naisia yleisemmin alkoholiin, itsemurhiin ja onnettomuuksiin. Jos koettua terveyttä tarkastellaan koulutustason mukaan, miesten ja naisten välinen ero kapenee olennaisesti.</p>
<p>Miesten ja naisten elintavoissa ja hyvinvoinnissa on jonkin verran eroja. Naiset syövät miehiä enemmän kasviksia, hedelmiä, marjoja ja hapanmaitotuotteita, miehet taas enemmän viljoja ja lihaa. Alkoholia käyttävät eniten 55–74-vuotiaat miehet ja vähiten yli 74-vuotiaat naiset. Nuoremmissa ikäryhmissä alkoholinkäytön sukupuoliero on kaventunut. Tupakointi taas on yleisintä matalasti koulutetuilla miehillä ja 55–74-vuotiailla miehillä.</p>
<p>Keskimäärin naiset liikkuvat enemmän ja syövät terveellisemmin kuin miehet. Naisten elinajanodote on korkeampi kuin miesten, ja naiset myös hakevat apua terveysongelmiin helpommin. Terveyserojen kaventamisesta säädetään muun muassa kansanterveyslaissa ja sosiaalihuoltolaissa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä hyvinvointialueiden järjestettäviksi on kiinnitettävä erityistä huomiota hyvinvointierojen kaventamiseen.</p>
<h4>Terveys- ja hyvinvointieroja sukupuolten välillä</h4>
<p>Naisilla ilmenee masennushäiriö melkein kaksi kertaa niin usein kuin miehillä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että masennusta sairastavien miesten toimintakyky on alentunut enemmän kuin naisten. Päihdehäiriöt taas ovat miehillä selkeästi yleisempiä kuin naisilla: ero on jopa 3–5-kertainen. Tutkimustiedon mukaan sukupuolten välinen ero sekä masennushäiriöiden että päihdehäiriöiden yleisyydessä on pienenemässä maissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on edistynyt. Miesten ja naisten välinen ero päihdehäiriöiden esiintyneisyydessä on pienentynyt myös nuoremmissa ikäluokissa.</p>
<p>Miehet ovat alttiimpia sairastumaan skitsofreniaan kuin naiset, he sairastuvat keskimäärin naisia nuorempina ja heidän kuolleisuutensa on sairauden ensimmäisinä vuosina naisia suurempi. Muihin psykooseihin sairastumisessa ei ole havaittu eroja sukupuolten välillä. Syömishäiriöissä on merkittävä sukupuoliero: naisten todennäköisyys sairastua syömishäiriöön on kymmenkertainen miehiin nähden. Näin suuren eron oletetaan johtuvan pääasiassa kulttuurista.</p>
<p>18</p>
<h4>Sosiaaliset ongelmat ja sukupuoli</h4>
<p>Suomessa sosiaaliset ongelmat ovat vahvasti sukupuolittuneita. Vuonna 2019 tehdyssä tilastoinnissa Suomen asunnottomista kolme neljäsosaa oli miehiä. Naisten asunnottomuus on usein niin kutsuttua piiloasunnottomuutta, eli naiset yöpyvät esimerkiksi sukulaisten tai tuttavien luona. Asunnottomuus altistaa naiset muun muassa hyväksikäytölle ja väkivallalle. Nuorten asunnottomuus on lisääntynyt Suomessa, ja nuorista asunnottomista noin kaksi kolmasosaa on miehiä. Asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin.</p>
<p>2000-luvulla alkoholi on ollut työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy. Tilastokeskuksen mukaan alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi vuoden 2020 aikana noin 1 300 miestä ja noin 400 naista. Selvitysten mukaan vain murto-osa alkoholin ongelmakäyttäjistä on päihdepalvelujen piirissä. Siitä huolimatta sama ryhmä on yksi eniten sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävistä asiakasryhmistä. Naisten päihteiden ongelmakäyttö on lisääntynyt, mutta päihdehoitopalvelut ovat rakentuneet yhteiskunnassa lähtökohtaisesti miehille.</p>
<p>Myös huumeiden ongelmakäyttö ja erityisesti huumekuolemat ovat sukupuolittuneita. Alle 40vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolinsyy on huumeiden käyttöön liittyvä myrkytys. Erityisesti nuorten miesten huumekuolemat ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Tyypillinen huumemyrkytykseen kuoleva on noin 30-vuotias mies, jolla on taustalla pitkään kestänyt päihdeongelma ja mielenterveysongelmia sekä heikko sosioekonominen asema.</p>
<p>Suomen vangeista 92 prosenttia on miehiä. Vankien päihdeongelmat ovat Suomessa vankiterveystutkimusten mukaan jatkuvasti lisääntyneet. Useampi kuin joka kymmenes päihdehoidossa ollut miesvanki oli tutkimuksen mukaan kuollut kolmen vuoden sisällä viimeisen vankeusrangaistuksen päättymisestä. Vankilaoloissa on potentiaalia tavoittaa päihdeongelmaiset ja tarjota heille apua päihdeongelmiinsa.</p>
<h4>Oikeus raskaudenkeskeytykseen</h4>
<p>Suomi on niitä harvoja Euroopan maita, joissa laki ei toistaiseksi takaa aborttia pyynnöstä. Suomessa ei ole vapaata aborttia, sillä raskaudenkeskeytyksen saaminen edellyttää perusteluita esimerkiksi sosiaalisilla syillä. Nykyinen laki edellyttää aborttia puoltavaa lausuntoa kahdelta eri lääkäriltä. Vaatimus perusteluista tarkoittaa, ettei raskaana olevalla itsellään ole periaatteellista oikeutta päättää omasta kehostaan. Vaatimus kahden lääkärin lausunnosta johtaa myös siihen, että prosessi saattaa pitkittyä tarpeettomasti: laki edellyttää kaikkien keskeytysten ohjaamista erikoissairaanhoitoon, eli käytännössä synnytyssairaaloihin. Tämä kuormittaa tarpeettomasti sekä aborttia hakevaa että terveydenhuoltojärjestelmää. Nykyisin valtaosa raskaudenkeskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti, jolloin sairaalahoitoa tarvitaan vain harvoin.</p>
<p>19</p>
<h4>Omaishoidon tuesta</h4>
<p>Suomessa on 2020-luvun alussa noin 50 000 omaishoitajaa. Omaishoitaja tekee kunnan kanssa toimeksiantosopimuksen, ja hänellä on oikeus hoitopalkkioon, valmennukseen ja koulutukseen, terveystarkastuksiin, vapaapäiviin ja eläketurvaan sekä tapaturmavakuutukseen. Nämä tukimuodot ovat harkinnanvaraisia, ja niiden saamisen edellytyksenä on sitova ja vaativa kotona tehtävä hoitotyö. Kunnan kanssa sopimuksen tehneistä omaishoitajista valtaosa on naisia. Erityislasten omaishoitajista naisia on hyvin suuri enemmistö. Sopimusomaishoitajien lisäksi sadat tuhannet ihmiset hoitavat omaisiaan epävirallisesti.</p>
<p>Hoitotyö sitoo noin neljää viidestä omaishoitajasta lähes ympärivuorokautisesti. Tällöin ansiotyön ja omaishoidon yhdistäminen on haastavaa. Naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa läheistensä hoivaamiseen myös omaishoidon ulkopuolella. 45–54-vuotiaista työssäkäyvistä naisista lähes puolella on kodin ulkopuolisia omaisten hoitovastuita. On myös tavallista, että omien lasten aikuistuessa ja muuttaessa omilleen keski-ikäinen nainen alkaa kantaa vastuuta omista ja mahdollisesti myös puolisonsa vanhemmista.</p>
<p>Omaishoito on olemassa olevan tiedon valossa varsin sukupuolittunut ilmiö, ja sen sukupuolittuneisuutta on tärkeä tutkia kunnittain ja alueittain. Myös ilmiön vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon tulee arvioida. Työikäisten omaishoitajien tulotaso on oman ikäryhmänsä keskiarvoa jonkin verran matalampi. He myös hakevat toimeentulotukea useammin kuin muut oman ikäryhmänsä edustajat. Tätä taustaa vasten omaishoidon järjestämisellä on merkitystä erityisesti naisten toimeentuloon, eläketurvaan ja urakehitykseen. Nykytilanteessa yleisellä tasolla huolestuttavaa on muun muassa se, että vain noin puolet omaishoitajista pitää heille lakisääteisesti kuuluvia vapaapäiviä.</p>
<p>Omaishoitajuuden sukupuolittuneisuus vaikuttaa naisten taloudelliseen asemaan. Omaishoitajuus aiheuttaa katkoja naisten työssäkäyntiin, ja osassa tilanteista omaishoitajaksi ryhtyvä henkilö luopuu työelämästä kokonaan. Ansiotyön katkot tai luopuminen ansiotyöstä vaikuttavat omaishoitajien eläkkeisiin ja aiheuttavat välillisesti naisten eläkeläisköyhyyttä.</p>
<h4>Ikäihmisten tasa-arvokysymyksiä</h4>
<p>Suomessa naisten eläkkeet ovat kautta linjan alhaisempia kuin miesten eläkkeet. Ero on hyvin yleisesti 20–30 prosenttia, eli naisen euro on eläkkeelläkin pienempi kuin miehen euro. Eläkeläisten tuloerot johtuvat työelämän sukupuolittuneesta eriarvoisuudesta. Suomalaiset sijoittuvat edelleen työelämässä hyvin paljon sukupuolen mukaan eriytyneisiin ammatteihin, joiden palkkaus on historiallisesti ollut eriarvoinen. Eläkkeisiin tämä vaikuttaa, koska työeläkkeet ovat ansioperusteisia. Merkillepantavaa on, että sukupuolten välinen palkkaero kapeutuu hyvin hitaasti.</p>
<p>Naiset siis saavat työurallaan usein pienempää palkkaa kuin miehet. Naisten työurat ovat myös usein rikkonaisempia sekä perhevapaiden että naisille usein lankeavien hoitovastuiden myötä.</p>
<p>20</p>
<p>Erisukupuolisen pariskunnan nainen ansaitsee usein koko työuransa ajan vähemmän kuin mies, minkä vuoksi myös hänen työeläkkeensä jää pienemmäksi. Koska naiset edelleen elävät keskimäärin miehiä pidempään, jää moni nainen yksin melko pienen eläkkeen varaan. Asiaa kompensoi jonkun verran leskeneläke, joka on jäänne mieselättäjyyteen perustuvasta sosiaaliturva-ajattelusta.</p>
<p>Osa eläkeläisistä elää myös kokonaan ilman työeläkettä kansaneläkkeen ja takuueläkkeen varassa. Noin 200 000 eläkeläistä voidaan Suomessa luokitella köyhiksi. Osa eläkeläisistä turvautuu elämässään toistuvasti ruoka-apuun. Eläkeläisten menoja lisäävät osaltaan lääkekulut ja terveydenhuollon maksut. Suuret terveydenhoidon kulut saattavat johtaa esimerkiksi siihen, ettei välttämätöntä lääkitystä kyetä hankkimaan. Viimesijaisen sosiaaliturvan hakeminen taas saattaa olla vaikeaa, jos digitaidot eivät ole hallussa.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Eläkeläisille sekä palkkatyön ja työnhakijuuden ulkopuolella eläville on taattava oikeus säännöllisiin, perusteellisiin terveystarkastuksiin julkisella sektorilla.</p>
<p>− Laki raskauden keskeyttämisestä tulee muuttaa siten, että abortin saa pyynnöstä 12.</p>
<p>raskausviikon loppuun mennessä.</p>
<p>− Vaatimuksesta kahden lääkärin lausuntoon abortin saamisessa on luovuttava.</p>
<p>− Perusterveydenhuoltoon tarvitaan osaamista ja resursseja hoitaa abortteja.</p>
<p>− Aborttia hakeva tulee kohdata yksilöllisesti ja hänet tulee tarvittaessa ohjata psyykkisen tuen piiriin.</p>
<p>− Asunto ensin -ajattelu ja sosiaalinen asuttaminen on saatava lainsäädäntöön ja toimivaksi, resursoiduksi työmuodoksi sosiaalihuoltoon.</p>
<p>− Sosiaalihuollossa on pyrittävä tunnistamaan naiserityisiä tarpeita ja luomaan naiserityisiä työmuotoja esimerkiksi päihdetyössä, asunnottomuustyössä ja rikosseuraamustyössä.</p>
<p>− Tavoitellaan hoitovastuiden tasa-arvoisempaa jakaantumista sukupuolten kesken</p>
<p>− Omaishoitajien palkkioita on korotettava ja heidän eläketurvastaan sekä lakisääteisistä vapaistaan on huolehdittava.</p>
<p>− Omaishoidon vaikutuksista naisten toimeentuloon ja sukupuolten tasa-arvoon on saatava lisää tietoa.</p>
<p>21</p>
<p>− Pienet eläkkeet on nostettava köyhyysrajan yläpuolelle.</p>
<p>− Ikäihmisten sosiaalipalveluita on kehitettävä niin, ettei kukaan jää palveluiden ja sosiaaliturvan ulkopuolelle puuttuvien digitaitojen vuoksi.</p>
<h3>Sukupuolittuneen väkivallan vähentäminen</h3>
<p>Sukupuolittunut väkivalta tarkoittaa väkivaltaa, joka eroaa muodoiltaan, yleisyydeltään tai seurauksiltaan sukupuolen mukaan. Sukupuolittunutta väkivaltaa ovat esimerkiksi lähisuhdeväkivalta, seksuaaliväkivalta, sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa sekä osa yhteisöllisen väkivallan muodoista, kuten kunniaväkivalta ja pakkoavioliitot. Yhteisöllistä väkivaltaa on myös tyttöjen sukuelinten silpominen.</p>
<p>Lähisuhde- tai perheväkivallasta puhutaan silloin, kun väkivallan tekijä on nykyinen tai entinen kumppani, vanhempi, lapsi, muu lähisukulainen tai läheinen. Naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa kaikkia sellaisia sukupuoleen perustuvan väkivallan tekoja, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä. Väkivaltaa on myös tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä. Niin ikään lasten, ikääntyneiden tai vammaisten laiminlyönti tai heidän perustarpeidensa tyydyttämisen estäminen on väkivaltaa.</p>
<h4>Naisiin kohdistuva väkivalta koskee kaikenikäisiä tytöistä isoäiteihin</h4>
<p>Lähisuhdeväkivaltaa pidetään yleisesti piilossa olevana rikollisuutena, josta vain kaikkein räikeimmät muodot, kuten raa’at rikokset, nousevat julkisuudessa esiin. Lähisuhdeväkivaltaa kokevat eri sukupuolet varsin tasaisesti, mutta raain rikollisuus kohdistuu useimmiten naisiin yleisesti ja vammaisiin naisiin erityisesti. Lapsille lähisuhdeväkivalta on haavoittavaa, vaikkei se varsinaisesti kohdistuisi heihin – jo sille altistuminen on haitallista. Ikäihmisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on kasvava ilmiö, ja erityisesti taloudellinen hyväksikäyttö on kasvanut merkittävästi.</p>
<p>Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on yksi sukupuolittuneen väkivallan muoto, ja se koskee kaikenikäisiä naisia tytöistä isoäiteihin. Siksi ilmiön tunnistaminen on monenlaisissa arjen palveluissa tärkeää<strong>. </strong></p>
<p>Lähisuhdeväkivallan tiedetään olevan vakava ja kallis kansanterveysongelma., Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan lähisuhdeväkivaltaa tunnistetaan kuitenkin todella huonosti</p>
<p>22 terveydenhuollossa. Näin on siitä huolimatta, että väkivaltaa kokeneet käyttävät huomattavasti muita enemmän palveluja. On tärkeää huomioida myös se, että tutkimusten mukaan väkivallan tunnistamisen jälkeen terveydenhuollon kustannukset laskevat.</p>
<p>Tyttöjen sukuelinten silpominen on järjestelmällistä väkivaltaa tyttöjä ja naisia kohtaan. Silpomisella on pitkäkestoisia vaikutuksia naisen elämään: sen on todettu aiheuttavan psyykkisiä, emotionaalisia ja fyysisiä terveyshaittoja, ja toimenpide voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Silpomisperinne on lopetettava. Siihen voidaan vaikuttaa muun muassa jakamalla tietoa silpomisen terveyshaitoista ja tyttöjen oikeuksista yhteisöjen sisällä. Tarvitaan asennemuutosta ruohonjuuritasolta alkaen. Koulutusta ja tiedottamista aiheesta tulee lisätä terveydenhuollon ja kouluterveydenhuollon henkilöstölle, vanhemmille, maahanmuuttajayhteisölle ja myös opettajille.</p>
<h4>Naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys</h4>
<p>Suomessa lähes joka toinen nainen on elämänsä aikana kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai molempia. Parisuhdeväkivaltaan kuolleista suurin osa on naisia. Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille.</p>
<p>Seksuaalisen väkivallan ja häirinnän kokemukset ovat koululaisilla ja opiskelijoilla yleisiä. Esimerkiksi (THL:n) vuoden 2021 Kouluterveyskyselyssä seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua kertoi vuoden aikana kokeneensa 8.–9. luokkalaisista tytöistä 48 prosenttia, ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä 50 prosenttia ja lukiossa opiskelevista 51 prosenttia. Seksuaalista väkivaltaa vuoden aikana oli kokenut 8.–9. luokkalaisista tytöistä 13 prosenttia, ammatillisten oppilaitosten tytöistä 19 prosenttia ja lukion tytöistä 14 prosenttia.Turvakodilla tarkoitetaan ympärivuorokautista, asiakkaalle maksutonta kriisityön yksikköä, johon lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeva henkilö tai perhe voi mennä oma-aloitteisesti tai viranomaisen tai muun tahon ohjaamana. Turvataloon voi tarvittaessa hakeutua myös nimettömänä. Turvakoteja Suomessa käyttävät pääasiassa naiset ja pienet lapset., Muiden asiakkaiden osuus on marginaalinen. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan turvakotien asiakkailla väkivalta on kestänyt usein pitkään, jopa vuosia ennen avun hakemista. Turvakotiin hakeutumista estävät usein häpeä ja pelko.</p>
<p>Kaltoinkohtelulla tarkoitetaan yli 65-vuotiaisiin kohdistuvaa fyysistä ja/tai psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyömistä tai muuta oikeuksien rajoittamista, loukkaamista ja ikäihmisen ihmisarvoa alentavaa kohtelua. Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu on useimmiten lähisuhdeväkivaltaa. Uhrit ovat pääosin naisia.</p>
<p>23</p>
<h4>Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden palvelut</h4>
<p>Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden ihmisten palvelut ovat tyypillisesti vaativia sosiaalipalveluja. Niiden järjestämisessä Suomessa järjestöjen rooli on erittäin suuri, ja resurssit ovat hajallaan erilaisissa hankkeiden ja määräaikaisesti rahoitettujen palveluiden viidakossa. Voi kysyä, johtuuko tutkitusti runsas naisiin kohdistuva väkivalta siitä, että palvelut ovat hajanaisia ja siksi hankalasti saavutettavia. Nämä palvelut pitää järjestää julkisesti, jolloin ne ovat joustavampia, niiden resurssit pysyviä ja palveluverkko selkeämpi. Järjestöjen rooli olisi täydentää näitä julkisia palveluja.</p>
<p>Ennaltaehkäisevää työtä ja ohjausta palveluihin tulee tehdä neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotyössä, työpaikoilla, harrastuksissa ja seniorien palvelukeskuksissa. Toimenpiteet ovat kuitenkin olleet riittämättömiä. Henkilöstöä tulee kouluttaa laajasti tunnistamaan lähisuhdeväkivaltaa sen eri muodoissa ja lisätä heidän osaamistaan ohjata asiakkaita asianmukaisiin palveluihin. Ikääntyneiden kohdatessa väkivaltaa tai kaltoinkohtelua olennaista on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden sekä eri ammatti- ja auttajatahojen toimiva yhteistyö.</p>
<p>Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden henkilöiden palveluiden tulee olla sukupuolisensitiivisiä, ja niiden tulee huomioida palveluiden käyttäjinä niin miehet kuin sukupuolivähemmistöjen edustajatkin. Palvelut tulee rakentaa niin, että ne ovat aidosti saavutettavia kaikille sukupuolille ja huomioivat myös miehet ja sukupuolivähemmistöjen edustajat palveluiden käyttäjinä. Nuorten niin sanottu seurusteluväkivalta tulee tunnistaa osaksi lähisuhdeväkivaltaa, ja sen ennaltaehkäisyyn tulee panostaa.</p>
<h4>Turvakotipalvelut</h4>
<p>Turvakotilaissa määritellään, että turvakotipalveluja tulee olla riittävästi eri puolilla Suomea. Turvakotien rahoitus on viime vuosina kasvanut, samoin kuin turvakotien määrä. Vuonna 2021 Suomessa oli yhteensä 29 turvakotia ja niissä yhteensä 211 perhepaikkaa. Kaikissa maakunnissa on vähintään yksi turvakoti.</p>
<p>Lähes kaikki turvakodit ovat järjestövetoisia. Niistä suurin osa on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenjärjestöjen (yhteensä 22 turvakotia). Vuodesta 2015 lähtien turvakotien toiminnasta on vastannut THL. Turvakotisopimukset ovat määräaikaisia ja ne tehdään THL:n kanssa. Sopimuskausi on yleensä viisi vuotta. Osaa turvakotien avopalveluista rahoittavat eri toimijat projektiluonteisesti. Määräaikaisuus ja rahoituksen haku eri rahoittajatahoilta vie resursseja ja tuo epävarmuutta myös asiakastyöhön ja rekrytointeihin.</p>
<p>Turvakotipalvelujen haasteena on se, että Pohjois- ja Itä-Suomessa on laajoja alueita, joista palvelut puuttuvat. Esimerkiksi Lapin turvakoti sijaitsee Rovaniemellä. Esteeksi turvakotiin hakeutumiselle voi tulla matkarahojen puute tai se, ettei kuljetusta ole saatavilla. Naisiin</p>
<p>24 kohdistuvan väkivallan vastaisessa Istanbulin sopimuksessa lähdetään siitä, että paikkoja tulisi olla 1/10000 asukasta, eli Suomessa 550 turvakotipaikkaa. Tällä hetkellä ei olla lähelläkään tätä tavoitetta, vaikka määrää lisättäisiin THL:n suosituksen mukaan tuntuvasti.</p>
<h4>Seri-tukikeskus seksuaaliväkivallan uhreille</h4>
<p>Seri-tukikeskukset ovat tukiyksiköitä, joihin voivat hakeutua kaikki yli 16-vuotiaat seksuaalista väkivaltaa kohdanneet sukupuolesta riippumatta. Tukikeskus on matalan kynnyksen yksikkö, josta uhri voi saada tarvitsemansa avun maksutta yhdestä paikasta tai josta hänet voidaan välittömästi ohjata asianmukaisiin erityispalveluihin. Tällaisia palveluita tarjoavat myös erilaiset järjestöt ja muut toimijat, joiden piiristä väkivaltaa kokeneet ihmiset voivat saada monenlaista apua ja tukea keskusteluavusta neuvontaan ja väkivallan ehkäisyyn.</p>
<p>Vuonna 2022 Seri-keskuksia oli 16 kappaletta. Suomessa on isoja alueita, joilta palvelut puuttuvat. Palveluja on hyvin saatavissa digitaalisina, mutta ne eivät yksin riitä.: Tarvitaan myös kasvokkaista palvelua.</p>
<h4>Keinoja väkivallan vähentämiseen</h4>
<p>Oikeusministeriön suositusten mukaan jokaiselle hyvinvointialueelle tulee asettaa poikkihallinnollinen lähisuhde- ja perheväkivallan koordinaatioryhmä vastaamaan väkivallan ehkäisyn suunnittelusta. Lisäksi alueilla tulee olla väkivallan ehkäisyn toimintamalli, joka sisältäisi väkivaltaa ehkäisevän toiminnan, matalan kynnyksen palvelut, akuuttivaiheen palvelut, pitkäkestoisen tuen ja terapian. Alueilla tulee myös varmistaa, että ammattilaisilla on riittävä osaaminen lähisuhdeväkivallasta ja että palveluita on tarpeeksi saatavilla.</p>
<p>Seksuaalikasvatus on merkittävä keino seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn. Seksuaalikasvatuksen avulla lapsia ja nuoria voidaan opettaa tunnistamaan omat ja muiden rajat. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa annettavan seksuaalikasvatuksen tulee kunnioittaa lasten oikeuksia ja moninaisuutta. Seksuaalisen väkivallan ehkäisyssä olennaisessa roolissa on seksuaalikasvatuksen lisäksi syrjäytymisen ehkäisy. Lapsille on tärkeää opettaa digi- ja sometaitoja, grooming-ilmiön tunnistamista sekä sitä, mistä lapsi tai nuori saa tarvittaessa apua. Nuorten kanssa töitä tekevien ammattilaisten ja vanhempien koulutus sekä digi- ja some-osaamisen kehittäminen on tärkeää paitsi seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn myös uhrien tukemisen kannalta.</p>
<p>Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittava nykyistä enemmän. Vaikka turvakotien asiakkaat antavat erittäin hyvää palautetta saamastaan palvelusta, palaa moni turvakotiin uudelleen. Pitkittäistutkimusta turvakotipalveluista ei ole. Tärkeää on myös saada tietoa turvakodissa oloajan vaikutuksista lapsiin. Samoin tutkimustietoa puuttuu naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen yleisyydestä. Tutkimusta tehdään liian harvoin ja rahoitus on usein projektiluontoista, jolloin</p>
<p>25 ilmiöiden seuranta on vaikeaa. Esimerkiksi väestöryhmittäisiä tarkasteluja ja tilastoja sukupuolittuneesta väkivallasta on olemassa liian vähän.</p>
<p>Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa myös hyvin vähän tutkittu ilmiö, sillä monista tutkimuksista ikääntyneet rajataan pois. Lisäksi väkivalta- ja kaltoinkohtelututkimuksissa tai - tilastoissa ei useimmiten tavoiteta ikääntyneisiin tai toimintarajoitteisiin henkilöihin kohdistuneen kaltoinkohtelun erityispiirteitä. Siksi täsmällistä ja luotettavaa kuvaa ilmiön laajuudesta, sen riskitekijöistä ja vaikutuksista ei ole. Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan tiedetään olevan suurelta osin piilorikollisuutta, joka ei näy tilastoissa.</p>
<p>Väkivallan vähentämisessä tärkeässä roolissa ovat väkivaltaa käyttävien palvelut. Palveluita, joihin omasta tai läheisen väkivaltaisuudesta huolissaan oleva voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, tulee lisätä. Väkivaltaa käyttävien naisten palvelut tulee turvata.</p>
<p>Jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa voitaisiin vähentää sen kaikissa ilmenemismuodoissa, tulee asenteiden muuttua suuresti koko yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Vain siten on mahdollista saada pysyviä muutoksia aikaan. Asenteet eivät kuitenkaan muutu ilman tekoja: tarvitaan lisää resursseja ja pitkäaikaista panostamista ennaltaehkäisevään työhön, väkivaltaan puuttumiseen, korjaaviin palveluihin, koulutukseen, tutkimukseen sekä tiedotukseen. Väkivallan väheneminen lisäisi suuresti ihmisten hyvinvointia ja säästäisi sekä yhteiskunnan että kansalaisten resursseja. Nämä säästöt voitaisiin käyttää kaikkien hyvinvoinnin parantamiseen.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Suomi toteuttaa täysimääräisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen velvoitteet, joista tärkeimpiä ovat</p>
<p>○ Turvakotipaikkojen määrä nostetaan suositusten mukaiseksi (550 paikkaa) ○ Turvakotipalveluissa huomioidaan nykyistä paremmin vammaisten naisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, romaninaisten, maahanmuuttajataustaisten, paperittomien sekä pakolais- ja turvapaikkaa hakevien naisten tarpeet. ○ Turvakotipalveluajan jälkihuoltoa edistetään<strong>.</strong></p>
<p>− Kaikilla hyvinvointialueilla tulee olla turvakoti tai -koteja sekä ennaltaehkäiseviä palveluja.</p>
<p>− Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tulee olla matalan kynnyksen palveluita kaikkialla maassa. Terapiaan pääsyä on helpotettu, mutta sen kesto on rajoitettu viiteen kertaan. Terapiaa pitää saada tarpeen mukaan ilman ikärajoituksia.</p>
<p>− Kuljetukset/matkat turvakotiin on korvattava valtion varoista.</p>
<p>26</p>
<p>− Nettiturvakodin toimintaa on edelleen kehitettävä. Palvelujen saatavuus on taattava kaikkina vuorokaudenaikoina.</p>
<p>− Turvakotipalveluille, niihin liittyville avopalveluille sekä auttaville puhelimille ja chatpalveluille on taattava pitkäaikainen rahoitus. Väkivaltaa kokeneille lapsille ja nuorille perustetaan auttava puhelin aikuisille tarkoitetun, järjestövetoisen ja maksuttoman Nollalinjan tapaan.</p>
<p>− Kaltoinkohtelun tai väkivallan uhan alla eläville ikääntyneille ja heidän läheisilleen tulee saada maksuttomia matalan kynnyksen palveluita koko maahan<strong>.</strong></p>
<p>− Jokaiselle hyvinvointialueelle tulee asettaa poikkihallinnollinen lähisuhde- ja perheväkivallan koordinaatioryhmä, joka vastaa väkivallan ehkäisyn suunnittelusta.</p>
<p>− Hyvinvointialueilla tulee varmistaa ammattilaisten lähisuhdeväkivaltaan liittyvä osaaminen sekä huolehtia palveluiden saatavuudesta.</p>
<p>− Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja (niiden) estämiseksi toimimisen taitojen tulee olla osa kaikkien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista.</p>
<p>− Koulutetaan poliiseja tunnistamaan eri vihamotiiveja ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.</p>
<p>− Turvataitokoulutusta ja matalan kynnyksen palveluja pitää saada kouluihin ja nuorisotyöhön.</p>
<p>− Seksuaalikasvatusta tulee lisätä kouluihin ja nuorisotyöhön.</p>
<p>− Tyttöjen sukuelinten silpominen on lopetettava. Terveydenhuollon ja kouluterveydenhuollon henkilöstölle, vanhemmille, maahanmuuttajayhteisölle ja opettajille on järjestettävä koulutusta tyttöjen sukuelinten silpomisesta, sen riskeistä ja siitä, miten silpominen estetään.</p>
<p>− Avioliittoon pakottamisen rangaistavuus varmistetaan ja pakkoavioliiton mitätöinti mahdollistetaan.</p>
<p>− Ulkomailla solmittuja lapsiavioliittoja ei tunnusteta Suomessa.</p>
<p>− Turvakotijakson jälkeen on tarjottava jälkihuoltoa, jossa huomioidaan myös lasten tilanne ja hoidetaan asumisen järjestelyt.</p>
<p>27</p>
<p>− Lähisuhdeväkivallan sovittelusta tulee luopua. Lähisuhdeväkivallassa osapuolet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa, jolloin sovittelutoiminta ei sovellu asian ratkaisemiseksi.</p>
<p>− Lähestymiskiellon hakijalta ei enää peritä maksua hylkäävästä päätöksestä.</p>
<p>− Väkivallan toistuvuus otetaan raskauttavana seikkana huomioon tuomiota annettaessa.</p>
<p>− Seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettuja Seri-keskuksia lisätään.</p>
<p>− Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi tarjotaan kuntoutusta seksuaalirikollisille sekä tarjotaan tukipalveluita henkilöille, joilla on taipumusta seksuaalirikoksiin.</p>
<p>− Sukupuoli lisätään viharikoksen määritelmään.</p>
<p>− Eheytyshoidoista on luovuttava.</p>
<p>− Lisätään poliisin ja syyttäjälaitoksen resursseja tutkia viharikoksia.</p>
<h3>Sukupuolen moninaisuus</h3>
<h4>Sukupuolen moninaisuudesta on tullut näkyvää</h4>
<p>Sukupuolen moninaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei sukupuolta voi jakaa kahteen vastakkaiseen ja toisistaan selvästi eroavaan sukupuoleen. Enemmistö ihmisistä kokee olevansa sitä sukupuolta, joka heille on syntymässä määritelty. Tästä poikkeavia sukupuolen kokemuksia voi kuvata sukupuolivähemmistön käsitteellä. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat transihmiset eli transsukupuoliset ja muunsukupuoliset sekä intersukupuoliset. Osa intersukupuolisista saattaa identifioida itsensä transihmisiksi ja osa vuorostaan ei. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat kohtaavat syrjintää elämän ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Transfobia on kattonimitys heidän kohtaamalleen syrjinnälle.</p>
<p>Viime vuosina sukupuolen moninaisuus on tullut näkyvämmäksi osaksi yhteiskuntaa ja politiikkaa, mikä on myös nostanut transihmisten oikeudet näkyvämmin keskusteluun. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Marinin hallituksen translain uudistusta, koska siinä sivuutetaan transnuorten oikeudet. Tätä ongelmaa on pyritty korjaamaan Oikeus olla - kansalaisaloitteella, joka on esimerkki entistä näkyvämmästä transaktivismista ja transsukupuolisten henkilöiden poliittisesta toimijuudesta yhteiskunnassamme.</p>
<p>28</p>
<p>Transihmisten aiempaa suurempi näkyvyys on samalla nostanut esiin esimerkiksi transihmiset ulossulkevan ja heitä syrjivän radikaalifeminismin sekä synnyttänyt uusia transfobisia liikkeitä, esimerkiksi uuskonservatiivisen, äärioikeistoa ja vanhoillisia kristittyjä yhteen kokoavan antigender-liikkeen. Nämä toimijat pyrkivät suunnitelmallisesti vaikuttamaan lainsäädäntöön ja levittämään disinformaatiota transihmisistä.</p>
<p>Edellä mainituista syistä on tärkeää, että koulujen ja työpaikkojen koulutuksissa ja tasa-arvosuunnitelmissa huomioidaan transihmiset ja heidän oikeutensa. Erityisen tärkeää työtä tekevät suomalaiset transjärjestöt, joiden tukeminen ja kuuleminen päätöksenteossa on ensiarvoisen tärkeää ihmisoikeusnäkökulmasta.</p>
<h4>Itsemäärittelyoikeus ja juridinen sukupuoli</h4>
<p>Oikeus määritellä oma sukupuolensa on ihmisoikeus. Tätä hankaloittaa Suomessa se, että lääketieteelliset hoidot ja mahdollisuus juridisen sukupuolimerkinnän vaihtamiseen ovat olleet sidoksissa toisiinsa. Ihannetilanteessa juridinen sukupuoli on ilmoitusasia. Kahden juridisen sukupuolen ohella on otettava käyttöön kolmas sukupuolimerkintä, joka tunnustaisi eibinääristen sukupuolien ja ihmisten olemassaolon. Tällä hetkellä henkilötunnuksen numero määräytyy juridisen sukupuolen perusteella. Vireillä oleva henkilötunnusjärjestelmän uudistamishanke tähtää muun muassa uusien henkilötunnusten sukupuolisidonnaisuuden poistamiseen. Juridista sukupuoltaan vaihtavalle on annettava mahdollisuus päättää, haluaako hän vaihtaa henkilötunnusnumeroaan vai ei.</p>
<p>Juridisen sukupuolen vaihtamisen on oltava mahdollista jo 15-vuotiaille, mutta tarkkaa ikävuotta tärkeämpää on huomioida lapsen itsemäärittely ja hänen itse ilmaisemansa etu. Juridisen sukupuolen vahvistaminen ja mahdollisuus vaihtaa nimi vaivattomasti tukisi translasten ja - nuorten itsemäärittelyoikeutta, heidän identiteettinsä kehitystä ja elämäänsä.</p>
<p>On huomioitava, että juridisen sukupuolen merkitys koskee erityisesti tilastointia ja joissakin asiayhteyksissä sukupuolikiintiöitä, esimerkiksi erilaisten luottamustehtäväpaikkojen jaossa. Sukupuolikiintiöiden kohdalla juridinen sukupuoli ei ole ehdoton kriteeri, ja nimityksissäkin on mahdollista tukea yksilön itsemäärittelyä ennen hänen sukupuolensa juridista vahvistamista. Juridista sukupuolta hyödynnetään virallisissa tilastoissa, mutta on huomioitava, että tilastot eivät nykyisellään mahdollista sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän tilastollista tutkimista.</p>
<p>Kolmannen juridisen sukupuolen käyttöönotto ei myöskään mahdollistaisi sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän tilastollista tutkimista esimerkiksi siksi, että osa sukupuolivähemmistöön kuuluvista identifioi itsensä naiseksi tai mieheksi ja vaihtaa juridisen sukupuolimerkintänsä vastaamaan sukupuoltaan, jolloin heidän asemaansa ei voi selvittää virallisten tilastojen avulla. Sukupuolivähemmistöjen asemaa kartoittavassa selvitystyössä ja tutkimuksessa on huomioitava nämä seikat. Tällaista tutkimusta olisi ylipäätään tärkeää tehdä ja tukea enemmän, jotta päätöksentekoa tukevaa tietoa olisi saatavilla.</p>
<p>29</p>
<p>Nykyisen lainsäädännön mukaan juridisen sukupuolen muuttaminen edellyttää henkilötunnuksen vaihtamista, mistä jää merkintä viranomaisten tietokantoihin. Osa kansalaisjärjestöistä on nähnyt tämän ongelmana yksityisyyden ja turvallisuuden kannalta ja sen vuoksi edellyttänyt, että henkilötunnuksen vaihtumiseen liittyvä merkintä olisi mahdollista poistaa esimerkiksi tietyn määräajan kuluttua.</p>
<h4>Sukupuolenkorjaus ja syrjintä terveydenhuollossa</h4>
<p>Terveydenhuollossa on transihmisiä koskevia erityiskysymyksiä. Näistä olennaisin on lääketieteellinen sukupuolenkorjaus, jonka yhteydessä yksilön kehoa korjataan vastaamaan hänen sukupuolikokemustaan. Sukupuolenkorjaus on erityissairaanhoitoa vaativa pitkäaikainen hoitojakso, jota tällä hetkellä (2022) tarjotaan Helsingin ja Tampereen transpoleilla. Helsingin transpolilla hoidetaan Helsingissä asuvia ja Tampereen transpolilla muualla Suomessa asuvia. Kummallakin transpolilla jonot hoitoihin ovat pitkittyneet, kun yhä useampi nuori ja nuori aikuinen hakeutuu transhoitoihin. Tilanteen korjaamiseksi transpolien henkilökuntaa tulee lisätä, ja pohjoisempiin maakuntiin tulee perustaa vähintään yksi transpoli, jotta hoitojakson edellyttämät käynnit eivät edellyttäisi pitkiä matkoja. Nykyinen tilanne eriarvoistaa hoitoon pääsyä alueellisesti. Lisäksi on hyvä edellyttää, että hoitoon on päästävä tietyn määräajan sisällä, jotta hoitoon pääsemiselle olisi takuu eikä hoitoprosessi pitkittyisi.</p>
<p>Marinin hallituksen translaissa puretaan sukupuolenkorjauksessa tehtävä sterilisaatio, joka on ollut Suomessa pitkään ihmisoikeusrikkomus ja rikkonut transihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (PALKO) vuonna 2020 antama suositus sukupuolidysforian hoitamisesta ei huomioi riittävästi ei-binäärisiä ihmisiä. <em>World Professional Association for Transgender Health</em> (WPATH) on esittänyt hoitosuosituksia, joiden avulla sukupuolidysforiaan annettavaa lääketieteellistä hoitoa voidaan sovittaa paremmin vastaamaan ei-binääristen transsukupuolisten ja muunsukupuolisten tarpeita. WPATH suosittelee edistämään hoitojen antamista yksilöllisten tarpeiden mukaan, ei yksilölle annettavan diagnostisen sukupuoli-identiteetin perusteella. Näin yksilö saa tarvitsemiaan hoitoja. WPATH:n suosituksissa huomioidaan myös hoitoon pääsy paremmin kuin PALKO:n suosituksissa.</p>
<p>Setan keväällä 2022 julkaisemassa Sukupuolen korjaushoitojen saatavuus Suomessa - selvityksessä tuodaan esiin sukupuolenkorjaushoitoihin liittyviä esteitä, jotka voivat yksilötasolla olla suuria ja kuormittavia. Näiden esteiden korjaamiseksi suositellaan palveluprosessien ja hoitopolkujen sekä niihin liittyvien epäkohtien tarkastelua ja, henkilökunnan kouluttamista sensitiiviseen kohtaamiseen ja jonojen purkamiseen. Tärkeää on myös huomioida, että eibinääriset ihmiset saavat haluamiaan hoitoja. Sukupuolenkorjaushoitojen suhteen on tärkeää arvioida, millaiset yksilöön liittyvät tekijät, esimerkiksi ikä, paino tai mielenterveysongelmat, voivat olla hoidon saamisen esteitä ja miten näitä esteitä olisi mahdollista purkaa.</p>
<p>Intersukupuolisille lapsille tehdään lähes poikkeuksetta heidän synnyttyään kirurginen toimenpide, jossa heidän sukuelimestään tehdään joko emätin tai siitin lääkärin “kosmeettisen</p>
<p>30 arvion perusteella”, ja heille saatetaan myös määrätä lääkärin arvioon perustuvia hormonihoitoja. Osa intersukupuolista korjaa myöhemmin elämässään sukuelimensä vastaamaan sukupuolikokemustaan, joka ei vastaa lääkärin tekemää arviota. Intersukupuolisten lasten sukuelinkirurgia perustuu lääkärin arvioon eikä lapsen omaan tahtoon.</p>
<p>Näin se rikkoo lapsillekin kuuluvaa itsemääräämisoikeutta kehostaan. Jotta lasten kehollinen itsemääräämisoikeus toteutuu, on luovuttava tarpeettomista lääketieteellisistä hoidoista, kuten sukuelinkirurgiasta. Lisäksi on tärkeää, että sukupuolenkorjaushoitoja haluaville ja tarvitseville intersukupuolisille henkilöille mahdollistetaan pääsy hoitoihin, ja että heidän erityistarpeitaan tuetaan terveydenhuollossa muutoinkin. Terveydenhuollon ammattilaisten tietoa intersukupuolisuudesta ja intersukupuolisten erityistarpeista on lisättävä.</p>
<p>Sukupuolivähemmistöön kuuluvat voivat kohdata syrjintää myös perusterveydenhuollossa ja muussa erikoissairaanhoidossa. Terveydenhuollon henkilöstön osaamista sukupuolivähemmistöjen kohtaamisessa ja heitä koskevissa lääketieteellisissä erityiskysymyksissä on vahvistettava. Tämä on huomioitava nykyistä paremmin myös alan ammattilaisten koulutuksessa.</p>
<h4>Sukupuolisensitiivinen yhteiskunta edellyttää tietoista toimintaa</h4>
<p>Sukupuolivähemmistöjen kohtaama syrjintä läpäisee yhteiskunnan eri osa-alueita, mikä edellyttää tietoista työtä transfobian purkamiseksi. Transfobian purkamisen kannalta on tärkeää tiedostaa ilmiön saamat eri muodot ja löytää keinoja purkaa niitä. Transfobia voi näkyä pahimmillaan viharikoksina ja väkivaltana transihmisiä ja intersukupuolisia kohtaan. Erityisen suuren riskin kohteena ovat useampaan vähemmistöön kuuluvat.</p>
<p>Nykyään koulut ja oppilaitokset on velvoitettu edistämään sukupuolten tasa-arvoa, mihin tulee sisällyttää käytännön tasolla myös sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset. Kouluissa ja oppilaitoksissa on tärkeää kehittää ja luoda turvallisempia tiloja kaikille oppilaille. Tämä tarkoittaa myös sukupuolivähemmistöjen huomioimista. Kasvatuksessa on hyvä toteuttaa sukupuolisensitiivistä otetta, jolla tuetaan lasten ja nuorten oikeutta määritellä oma sukupuolensa. On tärkeää tukea nuorten itsemäärittelyoikeutta, estää ja puuttua transfobiaan perustuvaa kiusaamista sekä huomioida opetusmateriaaleissa sukupuolen moninaisuus. On luotava ilmapiiri, jossa jokainen voi ilmaista omaa sukupuoli-identiteettiään vapaasti.</p>
<p>Transihmiset voivat kohdata syrjintää myös työelämässä. Töihin hakeminen tai kouluttautuminen ammattiin voi tuntua transihmisestä riskialttiilta mahdollisen ja todellisen työpaikoilla esiintyvän transfobian vuoksi. Monet ovat “kaapissa” niin töitä hakiessaan kuin työskennellessään välttyäkseen syrjinnältä. Tämä heikentää pitkällä aikavälillä yksilön hyvinvointia. Transfobian purkaminen työelämässä edellyttää tietoista työskentelyä. Ammattiliitoilla on mahdollisuus olla mukana ratkaisemassa näitä ongelmia, ja liittojen</p>
<p>31 tekemässä työelämän tasa-arvotyössä on huomioitava jatkossa paremmin sukupuolivähemmistöjen asema ja oikeudet.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− 15-vuotiaille annetaan itsemäärittelyoikeus juridiseen sukupuoleensa. − Pienennetään nimenvaihtamisen, henkilökortin ja passin kustannuksia.</p>
<p>− Sukupuolen juridisen merkinnän vaihtumiseen liittyvä merkintä poistetaan viranomaisten tietokannoista määräajan kuluttua.</p>
<p>− Edistetään WPATH:n edellyttämiä hoitosuosituksia lainsäädännöllisellä tasolla ja seurataan ajantasaisesti trans- ja sateenkaarijärjestöjen suosituksia hoitojen kehittämisestä.</p>
<p>− Tehdään tutkimusta transpolien ja muun terveydenhuollon ongelmakohdista ja sujuvoitetaan hoitoon pääsyä.</p>
<p>− Lisätään resursseja ja erikoissairaanhoidollisia yksiköitä Suomeen sekä edellytetään nopeaa pääsyä sukupuolenkorjaushoitoihin.</p>
<p>− Tasa-arvosuunnitelmissa huomioidaan sukupuolen moninaisuus. Kehitetään keinoja seurata tasa-arvon kehitystä niin, että myös sukupuolivähemmistöt otetaan huomioon.</p>
<p>− Tuetaan sateenkaarijärjestöjä ja pidetään säännöllisesti järjestöihin yhteyttä, jotta tieto transihmisten asemasta päivittyy.</p>
<p>− Edellytetään sukupuolen moninaisuuden huomioimista yhteiskunnan eri osa-alueilla ja instituutioissa, mm. oppilaitoksissa ja työpaikoilla.</p>
<p>− Edistetään sukupuolen moninaisuuden huomioimista ammattiliitoissa tehtävässä tasa-arvotyössä ja suunnitellaan yhdessä ammattiliittojen kanssa keinoja purkaa transihmisten syrjintää työelämässä.</p>
<p>32</p>
<h3>Tasa-arvo vallassa ja kriiseissä</h3>
<h4>Politiikan ja poliittisen toimijuuden sukupuolittuneisuus</h4>
<p>Vuoden 2019 vaaleissa eduskuntaan valittiin ennätyksellisesti 94 (47%) naista. Sanna Marinin hallituskokoonpanossa enemmistö ministereistä on naisia (12 ministeriä 19 ministeristä). Lisäksi kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia, ja he ovat toimineet kriisiajan johtajina ja keskeisinä ministereinä. Tämä on poikkeuksellista Suomessa. Sen voidaan kuitenkin nähdä vastaavan 2000-luvulla tapahtunutta muutosta, jossa ministerien sukupuolijakauma on tasoittunut ja naisia on ollut keskeisissä poliittisissa tehtävissä. Kehitys on vaatinut pitkäaikaista työtä ja on huomioitava, että Marin tuli pääministeriksi vasta Rinteen erottua tehtävästä. Tasa-arvokehityksen suunta ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen täytyy edelleen tehdä työtä, kannustaa naisia asettumaan ehdolle ja tukea heitä ehdokkaina.</p>
<p>Vuoden 2022 ensimmäisissä ja historiallisissa aluevaaleissa enemmistö valituista uusista valtuutetuista oli naisia. Tätä voidaan syystäkin pitää yhdenlaisen lasikaton murtumisena. Aluevaalit eivät kuitenkaan tarjoa vertailukohtaa muihin vaaleihin ennen kaikkea siksi, että ne keskittyivät sosiaali- ja terveysalaan, johon naisehdokkaat ovat miehiä useammin profiloituneet. Muissa vaaleissa ei ole vastaavalla tavalla rajattua teemaa. Perinteisistä vaaliteemoista talous ja turvallisuus nähdään pitkälti miehisinä politiikan osa-alueina ja vastaavasti sosiaali- ja terveyskysymykset naisten osa-alueena.</p>
<p>Yhtenä haasteena onkin se, että jotkut poliittiset aihealueet ovat edelleen mielikuvissa hyvin sukupuolittuneita. Talouspoliittisen asiantuntijuuden sukupuolittuneisuuden suhteen voidaan huomioida, että Sipilän hallituksen tasa-arvokehitystä hidastanut politiikka yhdistettynä leikkauspolitiikkaan herätti naisjärjestöjä ja feministisiä toimijoita arvioimaan uudelleen talouspolitiikan merkitystä omassa toiminnassaan sekä tuomaan kriittisemmin esiin taloutta koskevan asiantuntijuuden sukupuolittuneisuuden. Tämän voidaan nähdä muovanneen osaltaan naisten poliittista toimintakenttää.</p>
<p>Naisiin ja naisiksi oletettuihin henkilöihin kohdistuu poliittisina toimijoina sukupuolen perusteella sellaisia oletuksia ja vaatimuksia, joita ei vastaavasti miehiin kohdistu. Naisten asiantuntijuus ja poliittinen pätevyys saatetaan edelleen kyseenalaistaa sukupuolen perusteella. Tähän kulttuuriseen ongelmaan ei ole olemassa yksiselitteisiä ratkaisuja, mutta eräs tapa purkaa kulttuurisia mielikuvia on tuoda esiin naisten asiantuntijuutta eri yhteyksissä.</p>
<p>Vastaavasti on huomioitava, miten vihapuheen lisääntyminen estää monia naisia ja vähemmistöjen edustajia asettumasta ehdolle. Vihapuhe kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin sekä naisten ja vähemmistöjen asemaa ajaviin toimijoihin. Vihapuheen sukupuolittuneisuuden yhteydessä on tarpeen huomioida uuskonservatiivinen ja globaali antigender-liike, joka on vähemmistö- ja naisvihamielinen ja joka on onnistunut valtaamaan alaa myös Suomessa. Vihapuhe on laaja yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa ihmisiä aina</p>
<p>33 vallanpitäjistä lapsiin asti ja kaventaa kaikille ihmisille kuuluvia demokraattisen yhteiskunnan perusoikeuksia.</p>
<h4>Kriisit, talous ja politiikka</h4>
<p>Suomessa 2010-luvun alun globaalia taantumaa pyrittiin ratkaisemaan talouskurilla ja leikkauspolitiikalla, jotka kohdistuivat sosiaaliturvaan ja naisenemmistöisiin julkisen sektorin aloihin. Vasemmistossa leikkauspolitiikka nähdään yleisestikin epätoivottuna ja virheellisenä talouspolitiikkana, mutta on tärkeää teroittaa, miksi sukupuoli ja sukupuolivaikutukset on huomioitava talouspolitiikassa.</p>
<p>Globaalit kriisit vaikuttavat globaaliin talouteen sekä kansantalouksiin, talouspolitiikkaan ja muuhun politiikkaan. Talouskriisien, koronakriisin ja sotien kaltaiset globaalit ja vaikeat kriisit voivat luoda vaihtoehdottomuuden ilmapiiriä, jossa erityisesti talous- ja turvallisuuspoliittisiin kriiseihin ajatellaan olevan vain yhdenlaisia poliittisia vaihtoehtoja. Tämä voi kaventaa mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa lisäävää politiikkaa, ja pahimmillaan tehty politiikka voi viedä tasa-arvokehitystä taaksepäin. Erityisenä riskinä on se, että kriisiajan politiikalla oikeutetaan hyvinvointivaltion menojen karsiminen, mikä vaikuttaa pienituloisiin ja myös eri sukupuoliin eri tavoin. Sosiaaliturvasta leikkaaminen heikentää naisten taloudellista asemaa: sekä Sipilän kauden aikainen leikkauspolitiikka että korona ovat tuoneet esiin naisenemmistöisen hoitoalan kuormitukset ja alipalkkauksen.</p>
<p>Aikakautemme suurin kriisi on ilmastonmuutos, jonka seuraukset ovat olleet kauan tiedossa, mutta jonka torjuntaan ja hallintaan ei ole ollut poliittista tahtoa. Ilmastonmuutoksella on myös sukupuolivaikutuksia niin globaalisti kuin kansallisesti: koska naiset ansaitsevat keskimäärin vähemmän kuin miehet, naiset kantavat ilmastonmuutoksen taloudellisista seurauksista miehiä suuremman osan. Ilmastonmuutoksen kannalta keskeiset alat, kuten liikenne, teollisuus ja rakennusala, ovat miesenemmistöisiä ja -valtaisia. Niiden toiminnan on lähivuosina muututtava, mikä voi saada miehet kokemaan epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan sekä vähentää heidän innokkuuttaan sitoutua ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.</p>
<p>Ilmastonmuutoksesta seuraa muun muassa kulkutautien lisääntyminen, joten naisenemmistöinen terveysala tulee myös jatkossa olemaan kuormittunut ja ylityöllistetty, mikäli alan rakenteellisia ongelmia ei korjata. Vasemmistoliiton reilun siirtymän ohjelma tarjoaa näkökulmia ekologisen kriisin ajan politiikkaan, johon myös sukupuolivaikutuksien arviointien lisääminen kuuluu.</p>
<p>On tärkeää puhua niin kriisiaikoina kuin normaaleissa olosuhteissa tehdyn politiikan sukupuolivaikutuksista, tuoda esiin poliittisia vaihtoehtoja ja luoda edellytyksiä demokraattiselle keskustelulle yhteiskunnallisesta tulevaisuudesta. Sukupuolitietoinen budjetointi ja vastaavat sukupuolivaikutuksien huomioimiseen tähtäävät käytännöt on kannatettavaa ottaa osaksi kaikkea päätöksentekoa.</p>
<p>34</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Kannustetaan monitaustaisia henkilöitä asettumaan ehdolle vaaleissa.</p>
<p>− Tunnistetaan keinoja ehkäistä vihapuhetta ja puuttua siihen. Poliittisissa luottamustehtävissä toimiville ja eri vaalien ehdokkaille on tarjottava tukea ja koulutuksia vihapuheesta.</p>
<p>− Keskustellaan sisarpuolueiden kanssa tavoista puuttua kansainväliseen anti-genderliikkeeseen ja edistetään kansainvälistä vasemmistolaista tasa-arvopoliittista keskustelua.</p>
<p>− Huomioidaan kaikissa kriisitilanteissa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin säilyminen sekä kriisiajan politiikan sukupuolivaikutukset.</p>
<p>− Edistetään sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden asemaa, sillä he huolehtivat yhteiskunnan selviytymisestä kriiseissä.</p>
<p>− Edistetään keinoja huomioida sukupuoli talouspolitiikassa. Sukupuolitietoinen budjetointi ja hyvinvointitalous tukevat tällaista talouspolitiikkaa.</p>
<p>− Esitetään turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa kysymys siitä, keiden turvallisuudesta puhutaan ja millaisia sukupuolivaikutuksia konflikteilla on.</p>
<p>− Asevelvollisuus tulee muuttaa siten, että se kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti.</p>
<p>Palvelukseen tulisi valita sukupuolen sijaan motivaation ja osaamisen perusteella. Samalla siviilipalveluksen kestoa tulee lyhentää ja aseistakieltäytyjien rankaisemisesta luopua.</p>
<p>− Huomioidaan ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisin sukupuolivaikutukset ja jalostetaan siltä pohjalta reilun siirtymän ohjelmaa.</p>
<p>− Kaikille eduskuntapuolueille tulee asettaa pysyvät häirintäyhdyshenkilöt, ja on selvitettävä, voiko häirintäyhdyshenkilöiden nimeämisen asettaa puoluetuen ehdoksi.</p>
<h3>Nostoja globaalista tasa-arvosta</h3>
<p>Globaalin tasa-arvon riittävän laaja käsittely vaatisi oman ohjelmansa. Halusimme tämän ohjelman yhteydessä nostaa esiin joitain globaalin tasa-arvon kysymyksiä, mutta ohjelman rajaamiseksi jouduimme jättämään monia tärkeitä asioita myös käsittelemättä. Ohjelmaa kirjoitettaessa pohdittiin laajalti esimerkiksi tasa-arvokehityksen viimeisimpiä muutoksia EU-</p>
<p>35 maissa, kehitysyhteistyön sukupuolivaikutuksia, globaalia koulutuksellista tasa-arvoa erityisesti tyttöjen osalta sekä koronapandemian tasa-arvovaikutuksia. Näitä jokaista olisi syytä käsitellä myös laajemmin.</p>
<h4>Muuttoliike kriisialueilta: paperittomuus ja ihmiskauppa</h4>
<p>Nykyiset konfliktit, taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuudessa (vielä) enenevissä määrin ilmastokriisin seuraukset synnyttävät muuttoliikkeitä pois turvattomilta alueilta. Viime vuosina Syyrian, Afganistanin ja Ukrainan sodat ovat ajaneet miljoonia ihmisiä pois kotiseudultaan, ja osa näistä ihmisistä on päässyt tai hakeutunut myös Eurooppaan ja Suomeen. Kukin konflikti ja maa on erilainen, myös sen suhteen, millä tapaa sukupuolittunutta ihmisten pääsy pois maasta on. Liikkuminen maasta toiseen edellyttää taloudellisia resursseja, joita kaikilla ei ole. Tämä luo pahimmillaan alustaa ihmiskaupalle.</p>
<p>Suomi on ihmiskaupan kohde- ja kauttakulkumaa. Ihmiskauppaa on parituksen kaltainen seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkotyöhön tai muunlaiseen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin asettaminen tai elinkauppa taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ihmiskauppa on sukupuolittunut siten, että tytöt ja naiset ovat yleensä seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, pojat ja miehet puolestaan pakkotyön uhreja ihmiskaupassa. Transnaiset ovat ihmiskaupassa oma marginalisoitu ryhmänsä. Ihmiskauppaan voidaan puuttua tukemalla ja kehittämällä sen vastaista työtä.</p>
<p>Paperittomien ihmisten asema on erityisen turvaton, eikä heillä ole mahdollisuutta yhteiskunnan peruspalveluihin. Marginalisoidun asemansa vuoksi paperittomilla henkilöillä on erityisen suuri riski joutua ihmiskaupan uhreiksi tai ajautua seksityöntekijöiksi, joiden asema on turvaton. Nämä ongelmat korostuvat erityisesti paperittomilla naisilla. Heillä ei ole oikeutta terveydenhuoltoon, mikä tekee raskaudesta, seksitaudeista ja niihin liittyvistä kysymyksistä ongelmallisia. Helsingissä paperittomille ihmisille on myönnetty lupa ilmaisiin terveyspalveluihin, ja suurimmissa kaupungeissa <em>Global Clinic</em> -järjestö tarjoaa paperittomille henkilöille terveyspalveluita. Terveyspalveluiden tarjoaminen edistäisi jo huomattavasti paperittomien ihmisten asemaa, mutta keskeisin rakenteellinen ratkaisu on myöntää paperittomille henkilöille oleskelulupa, joka mahdollistaisi pääsyn yhteiskunnan peruspalveluihin ja kotoutumisen.</p>
<p>Suomen maahantulo- ja turvapaikkapolitiikkaa säätelevät osittain Suomen omat kansalliset päätökset, Euroopan unionin yhteinen lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset. Erityisen keskeisenä voidaan pitää Schengen-sopimusta, jonka myötä ihmiset voivat liikkua alueen sisällä entistä helpommin. Sopimuksen edellytyksenä oli kuitenkin alueen ulkoisten rajojen tiukempi valvonta, mikä on synnyttänyt esimerkiksi paperittomuuden nykyisen kaltaisena yhteiskunnallisena ongelmana. Tämä vaikuttaa myös siihen, millaisia muotoja ihmiskauppa saa. Vasemmistoliitto julkaisi vuonna 2020 kattavan siirtolaisuus- ja kotouttamispoliittisen ohjelman, jossa esitetään näihin kysymyksiin ratkaisuja.</p>
<p>36</p>
<h4>Sota sukupuolittuneena ilmiönä ja rauha sukupuolten tasa-arvon ehtona</h4>
<p>Rauha on yksi tärkeimmistä ehdoista sukupuolten tasa-arvon edistämiselle. Naiset, tytöt ja sukupuolivähemmistöt ovat sodassa haavoittuvassa asemassa: riski joutua esimerkiksi sukupuolittuneen väkivallan, hyväksikäytön ja ihmiskaupan kohteeksi kasvaa sotatilanteessa merkittävästi.</p>
<p>Sota ja sen uhka on aina myös mies- ja poikakriisi, koska sukupuolittuneena ilmiönä se pakottaa erityisesti miehet sotimaan henkensä uhalla ja pojat kasvamaan ilmapiirissä, jossa on mahdollisuus joutua itse sotimaan aikuisena.</p>
<p>Myös taloudellisesti ja sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia pakotetaan ja manipuloidaan sotimaan eri puolella maailmaa, vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimus kieltää tämän. Riski joutua lapsisotilaaksi koskettaa eri sukupuolia eri tavalla. YK:n mukaan noin 40 prosenttia lapsisotilaista on tyttöjä.</p>
<p>Sodan sukupuolittuneisuus näkyy myös siinä, minkälaisten asiantuntijoiden ääniä sodan aikana ja rauhaa rakennettaessa kuunnellaan. Naiset ovat aliedustettuina esimerkiksi rauhanneuvotteluissa ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa yleensä. Kaikkien sukupuolien äänen kuuleminen osana näitä keskusteluja on tärkeää, sillä sukupuolten tasa-arvoon panostaminen ja laaja käsitys turvallisuudesta ovat tehokkaita keinoja rauhan rakentamisessa ja sen ylläpitämisessä.</p>
<h4>Lapsiavioliitot</h4>
<p>Käsitteellä lapsiavioliitto tarkoitetaan avioliittoa, jonka toinen tai molemmat osapuolet ovat alle 18vuotiaita. Suurin osa lapsiavioliiton uhreista on tyttöjä. Kehitysmaissa joka kolmas tyttö avioituu ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta. Lapsiavioliiton solmineista 2020-luvulla noin neljä viidestä on tyttöjä, mikä tekee lapsiavioliitosta voimakkaasti sukupuolittuneen ongelman. Unicefin arvion mukaan maailmassa elää noin 765 miljoonaa 20–24-vuotiasta, jotka ovat avioituneet ennen 18 vuoden ikää.</p>
<p>Lapsiavioliitot ovat alaikäisille tytöille vakava uhka terveydelle ja jopa hengelle. Avioliiton jälkeen heidän oletetaan olevan sukupuolisuhteessa puolisoidensa kanssa, eikä heillä useinkaan ole mahdollisuutta käyttää ehkäisyä. Arviolta yli 22 000 tyttöä kuolee joka vuosi lapsiavioliitosta johtuviin raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin, ja 16 miljoonaa 15–19-vuotiasta tyttöä synnyttää vuosittain lapsen. Heidän todennäköisyytensä kuolla raskauden aikana tai synnytykseen on kaksi kertaa suurempi kuin aikuisella naisella. Raskaus- ja synnytyskomplikaatiot ovat 15–19vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy maailmassa. Lapsiavioliitto merkitsee tytölle yleensä myös koulun lopettamista kesken. Lapsiavioliitto lisää myös alaikäisen tytön riskiä joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi.</p>
<p>37</p>
<p>Lapsiavioliitot on kielletty lapsen oikeuksien julistuksessa ja naisten syrjinnän poistamista koskevassa CEDAW-sopimuksessa. Lapsiavioliitto on vakava ihmisoikeusrikkomus ja yksi keskeinen tyttöihin kohdistuva sukupuoleen perustuva väkivallan muoto. Lapsiavioliitot ovat yleisiä kulttuurisista ja taloudellisista syistä, ja niitä voidaan estää valistuksella ja koulutuksen lisäämisellä.</p>
<h4>Raskaudenkeskeytys globaalisti</h4>
<p>Isolla osalla maailman tytöistä ja naisista ei ole pääsyä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden piirin. Erityisesti kehittyvissä maissa on hankala saada ehkäisyvälineitä ja tietoutta ehkäisystä. Yhteiskunnan patriarkaalisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon tytöillä ja naisilla todellisuudessa on valtaa päättää omasta seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään.</p>
<p>Monissa maailman maissa aborttia on rajoitettu joko lainsäädännöllä, abortin saatavuuden rajoittamisella tai molemmilla. Maailmassa on kymmenen valtiota, joissa abortti on kielletty myös raskaana olevan hengen pelastamiseksi. Kolme näistä valtioista – Andorra, Malta ja Vatikaani – sijaitsee Euroopassa. Abortin pyynnöstä sallivat maat ja alueet sijaitsevat lähinnä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Joitain poikkeuksia kuitenkin on, esimerkiksi Kuuba ja Etelä-Afrikka. On huomionarvoista, että Suomi ei ole niiden maiden joukossa, joissa abortin saa pyynnöstä.</p>
<p>Noin joka neljäs raskaus maailmassa keskeytetään. Yli 90 prosenttia maailman aborteista tehdään kehitysmaissa. Euroopan parlamentti on hyväksynyt Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon komitean laatiman esityksen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Esityksessä seksuaali- ja lisääntymisoikeudet tunnustetaan ihmisoikeuksiksi. Näihin oikeuksiin kuuluu myös oikeus turvalliseen aborttiin.</p>
<p>Aborttioikeuksia on viime vuosina rajoitettu myös EU:hun kuuluvissa maissa, esimerkiksi Puolassa. WHO:n mukaan 40 prosenttia lisääntymisikäisistä naisista elää maissa, joissa aborttia on ankarasti rajoitettu tai se on kielletty kokonaan.</p>
<p>On tunnettua, että abortit kieltävästä maasta matkustetaan lähialueille hakemaan raskauden keskeytyksiä. Lisäksi turvaudutaan laittomiin, mahdollisesti hengenvaarallisiin keskeytyksiin. WHO määrittelee vaaralliseksi abortiksi raskaudenkeskeytyksen, joka suoritetaan epähygieenisissä olosuhteissa tai jonka suorittaa henkilö, jolla ei ole tarvittavaa lääketieteellistä koulutusta. Vaaralliset abortit aiheuttavat komplikaatioita ja kuolemia. Vaarallisen abortin aiheuttamat kuolemat ovat yleisempiä maissa, joissa abortti on kielletty kokonaan tai oikeutta siihen rajoitetaan voimakkaasti. Abortin kriminalisointi aiheuttaa sen, etteivät naiset ja tytöt uskalla hakeutua hoitoon vaarallisen abortin aiheuttamien komplikaatioiden jälkeen.</p>
<p>Naisten, tyttöjen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia vastustava liikehdintä on viime vuosina vahvistunut ympäri maailmaa. Naisten ja tyttöjen asemaa käsittelevää YK:n Pekingin toimintaohjelmaa ei voitu päivittää, sillä riski ohjelman heikentymisestä olisi ollut liian suuri. Taantumus on vaikuttanut abortin saatavuuteen myös Euroopassa. Puolassa astui</p>
<p>38 tammikuussa 2021 voimaan laki, joka tekee abortista maassa lähes mahdottoman saada edes silloin, kun raskaana olevan terveys on vaarassa. Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen on tätä kirjoitettaessa kuluvalla hallituskaudella (2019 –) yksi Suomen ulkopolitiikan keskeisiä tavoitteita. Suomen tulee panostaa ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyössä tyttöjen ja naisten kehollisen ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistämiseen.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Pitkän aikavälin tavoitteena on purkaa paperittomuutta synnyttäviä rakenteita Euroopan unionin tasolla. Tähän tarvitaan kansalliset rajat ylittävää vaikuttamistyötä. − On tuettava globaalin eriarvoisuuden purkamista ohjaamalla rahaa ja resursseja Afrikan,</p>
<p>Aasian ja latinalaisen Amerikan paikallisille kansalaisjärjestöille. − Suomessa on helpotettava tilapäisen oleskeluluvan ja turvapaikan myöntämistä. − Ajetaan kunnissa ja valtakunnallisesti maksutonta terveydenhuoltoa paperittomille henkilöille. Mahdollistetaan heille myös muita peruspalveluita. − Suhteutetaan henkilötunnistautumisen kriteerejä transihmisten ja muiden haavoittuvien</p>
<p>ihmisryhmien kohdalla rajavalvonnassa. − Vahvistetaan rauhanliikettä sekä naisten osuutta rauhanneuvotteluissa, turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja osana rauhan turvaamista. − Otetaan tavoitteeksi alaikäisten solmimien avioliittojen kriminalisoiminen globaalisti. − Tuetaan tyttöjen koulutusta lapsiavioliittoalueilla. − Lisätään valistustoimintaa sellaisten kulttuurien ja uskontojen piirissä, joissa</p>
<p>lapsiavioliitot hyväksytään. − Suomen oltava edelläkävijä aborttioikeuden edistämisessä. − Suomen on panostettava kansainvälisessä yhteistyössä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseen.</p>
<p>39</p>
<h3>Tasa-arvo ja teknologia</h3>
<p>Digitalisaation nopean etenemisen myötä on erityisen tärkeää tarkastella sukupuolten välistä tasa-arvoa myös teknologian kentällä. Teknologian käytön osalta on tärkeää pohtia myös laajemmin yhdenvertaisuuden ulottuvuuksia, kuten iän, motoristen kykyjen ja varallisuuden vaikutuksia teknologian käyttömahdollisuuksiin.</p>
<p>Nopeasti kehittyvä digitalisaatio kohtelee eri sukupuolia eri tavoin erityisesti kansainvälisellä tasolla. Erot maiden välillä ovat suuria, mutta erityisesti kehittyvissä maissa miehet ovat erittäin paljon todennäköisemmin internetin äärellä kuin naiset. Perheen ainoa mobiililaite voi usein olla miehen hallussa. Kun yhä suurempi osa palveluista siirtyy internetiin, ovat nämä erot monella tapaa keskeisiä. Lisäksi myös teknologiataidoissa voi olla sukupuolten välisiä eroja.</p>
<p>Sosiaalisen median käytön räjähdysmäinen kasvu on lisännyt myös verkkohäirintää. Erityisesti naisiin ja vähemmistöihin kohdistuva häirintä on vakava yhteiskunnallinen ongelma.</p>
<p>On oletettavaa, että tulevaisuudessa tekoäly vaikuttaa yhä useampaan elämämme osa-alueeseen. Usein tekoäly nähdään objektiivisena ja asenteista vapaana. On kuitenkin syytä huomioida, että tekoäly toistaa sille opetettuja asenteita. Mikäli tekoäly on koodattu oppimaan olemassa olevasta datasta, on tämän datan sukupuolivaikutuksia ensin arvioitava. Muuten objektiiviseksi kuviteltu tekoäly tosiasiassa vain toisintaa ja pahimmassa tapauksessa jopa vahvistaa olemassa olevaa epätasa-arvoa. Tulevaisuudessa on löydettävä uusia keinoja ennaltaehkäistä tekoälypohjaista syrjintää ja samalla etsittävä keinoja hyödyntää tekoälyä tasa-arvotyössä. Suurimmissa teknologiayrityksissä tekoälyn kehittäjistä valtaosa on miehiä. Tekoälyä hyödynnetään myös usein turvallisuuslaskelmissa. On tärkeää varmistaa, ettei tällaisissa tilanteissa laskelmia tehdä vain yhden sukupuolen näkökulmasta. Esimerkiksi autojen turvallisuutta mallinnettaessa on syytä huomioida eri kokoiset ja ruumiinrakenteiset kuljettajat.</p>
<h4>Toimenpide-ehdotukset</h4>
<p>− Tuetaan globaalisti naisten pääsyä teknologian ja internetin ääreen sekä koulutetaan heille teknologiataitoja.</p>
<p>− Lisätään sosiaalisen median yritysten vastuuta puuttua alustoillaan tapahtuvaan häirintään.</p>
<p>− Kehitetään tekoälyn sääntelyä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla huomioimaan tasa-arvonäkökulma.</p>
<p>40</p>

<h2>Vasemmistoliiton siirtolaispoliittinen ohjelma</h2>
<p>Muuttoliikkeitä on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmisiäkin. Läpi historian ihmiset ovat muuttaneet paikasta ja maasta toiseen. Joskus muutto on tapahtunut pakon edessä, mutta muuttoliikkeiden taustalla on kuitenkin aina ollut myös ihmisten halu rakentaa itselleen ja perheilleen parempaa tulevaisuutta. Maailmassa elää tällä hetkellä yli 70,8 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa paetakseen sotaa, väkivaltaa ja vainoa. 25,9 miljoonaa heistä elää pakolaisina kotimaansa ulkopuolella ja 41,3 miljoonaa on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä. Pakolaisista 84 prosenttia elää köyhissä ja kehittyvissä maissa, ja yli puolet pakolaisista on lapsia.1</p>
<p>Muuttoliike on tänä päivänä paradoksaalisesti samaan aikaan sekä äärimmäisen kontrolloitua että kontrolloimatonta. Isolla osalla maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta matkustaa Eurooppaan lainkaan, ellei heillä ole oikeiden matkustusasiakirjojen lisäksi riittävästi rahaa ja varallisuutta, työpaikkaa tai perhesuhdetta Euroopassa asuvaan henkilöön. Suomeen tulevien muuttoliikettä kontrolloidaan ja hallinnoidaan monin tavoin. Siitä huolimatta suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu koko ajan. Tämä näkyy myös tilastoissa: Vuonna 2000 ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä oli 1,8 prosenttia, kun vuonna 2018 luku oli 7 prosenttia. Vuonna 2000 äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia ja saamea puhuvia oli 1,9 prosenttia väestöstä, vuonna 2018 luku oli 7,1 prosenttia.2</p>
<p>1 Lähde: Pakolaisapu https://pakolaisapu.fi/pakolaisuus-maailmalla/ 2 Lähteinä käytetyt tilastot: Väestöliitto: https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/maahanmuuttajat/maahanmuuttajien-maara/Tilastokeskus: https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa.htmlTilastokeskus: https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/vieraskieliset.html</p>
<p>Suomeen kohdistuvan vapaaehtoisen siirtolaisuuden taustalla ovat useimmiten perhesyyt. Toiseksi tärkein syy muuttaa Suomeen on työ ja kolmanneksi opiskelu. Pakolaisuus, turvapaikan haku tai kansainvälisen suojelun tarve on ollut syy maahantulolle vain noin joka kymmenennen tulijan kohdalla. Tästä huolimatta suomalainen maahanmuuttopoliittinen keskustelu on keskittynyt viime vuosina lähes poikkeuksetta turvapaikanhakijoihin. Olipa Suomeen muuton taustalla mikä tahansa tekijä, on kuitenkin kaikkien etu, että jokaiselle Suomessa asuvalle taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä työ- ja koulutuspolullaan sekä oikeus laadukkaisiin peruspalveluihin taustasta riippumatta. Sen lisäksi, että ihmisoikeusperiaatteita on vahvistettava ihmisten hakiessa turvapaikkaa ja oleskelulupaa, on palvelut turvattava kaikille. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan ihmisten hakiessa turvaa Suomesta, ja että kaikkia Suomessa jo asuvia vähemmistöryhmiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuuden turvaaminen jokaiselle vie koko yhteiskuntaa eteenpäin.</p>
<p>Tämän ohjelman lähtökohta on, että Suomen maahanmuutto-, turvapaikka- ja siirtolaispolitiikan periaatteiden on ulotuttava paikallisesta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta myös globaaliin mittakaavaan. On huomioitava, että kansallisen lainsäädännön lisäksi muuttoliikkeen kehyksiin vaikuttavat niin Euroopan unionin lainsäädäntö kuin Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, kuten Geneven pakolaissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Lisäksi vuoden 2015 pakolaistilanne ja sen jälkeen jatkuneet traagiset hukkumiskuolemat Välimerellä osoittavat, että ihmiset pyrkivät turvaan myös silloin, kun rajat on suljettu tiukoilla viisumikäytännöillä ja massiivisilla aidoilla – ja jopa silloin, kun turvaan hakeutumisen edellytyksenä on hengenvaarallinen merimatka. Ihmissalakuljettajat ja järjestäytynyt rikollisuus hyväksikäyttävät ihmisten tarvetta päästä turvaan. Samat tahot käyttävät hyväkseen myös jo rajan yli päässeiden ihmisten turvatonta, haavoittuvaa ja taloudellisesti vaikeaa asemaa.</p>
<p>Kaiken tämän vuoksi vasemmistoliiton siirtolaispolitiikan ytimessä on siirtolaisuuden globaalin ulottuvuuden ymmärtäminen. Se edellyttää globaalin tilanteen ennakkoarviointia sekä tilanteisiin varautumista. On esimerkiksi todistettu, että mikäli ilmasto jatkaa lämpenemistään, myös siirtolaisten määrä kasvaa. Ilmastonmuutos vaikuttaa siirtolaisuuden määrään, sillä ilmaston lämmetessä maaperä köyhtyy, kuivuus lisääntyy ja sään ääriolosuhteet kasvavat, minkä vuoksi ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja lähtemään liikkeelle. Ilmastonmuutoksella on ennakoitu olevan globaalisti laajoja sosiaalisia vaikutuksia, sillä maapallon lämpeneminen voi pahimmillaan moninkertaistaa konfliktien määrän.</p>
<p>Siksi ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeintä rauhanpolitiikkaa. Myös vaurauden ennennäkemättömän voimakas keskittyminen ja veroparatiisitalous vaikuttavat voimakkaasti monien kehittyvien maiden talouteen ja kehitykseen. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen pitääkin siksi asettaa globaalipolitiikan keskiöön.</p>
<p>Siirtolaispolitiikan on oltava osa ilmastopolitiikkaa, kauppa- ja investointijärjestelmän oikeudenmukaista uudistamista, veroparatiisitalouden kitkemistä sekä kehitysyhteistyötä. Näillä toimilla puututaan juurisyihin, jotka pakottavat ihmiset liikkeelle ja jotka ovat vastentahtoisen siirtolaisuuden taustalla. Ilmasto- ja kehityspolitiikka ovat pitkäjänteistä työtä, jonka tulokset näkyvät usein vasta vuosien ja vuosikymmenten päästä. Tämän lisäksi tarvitaan nopeasti vaikuttavia toimia, joilla vähennetään humanitaarista hätää, hengenvaarallisia pakomatkoja Eurooppaan, ja joilla puututaan ihmissalakuljettajien harjoittamaan hyväksikäyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi pakolaiskiintiöiden tuntuva nostaminen, humanitaarisen viisumin käyttöönotto, sitova vastuunjako kaikkien EU-maiden välillä sekä eurooppalaisella yhteistyöllä luodut turvalliset reitit siirtolaisille.</p>
<p>Vasemmistoliiton kotouttamispolitiikka kytkeytyy vahvasti Vasemmistoliiton eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisen perustavoitteeseen. Siirtolaisten määrän kasvuun ei vastata heikentämällä turvapaikanhakijan oikeusturvaa tai ulkoistamalla vastuu EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi ihmisoikeustilanteiltaan katastrofaalisiin Pohjois-Afrikan maihin, joissa EU-maat eivät voi varmistaa hakijoiden oikeudenmukaista kohtelua ja turvapaikkatutkintaa. Lisäksi työmarkkinat, koulutuspalvelut sekä sosiaali- ja terveyspalvelut tulee saada toimimaan siten, että jokainen voi niissä pärjätä ja vahvistua riippumatta sukupuolestaan, lähtötaidoistaan ja taustastaan. Koulutus-, työllisyys- ja terveyserojen kaventamistyössä on tärkeää havaita haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ja turvattava vaikuttavaksi todetun, kotoutumista vahvistavan toiminnan resurssit. Vain siten voimme luoda yhteiskuntaa, joka on aidosti yhdenvertainen kaikille, ei harvoille.</p>
<h3>Oleskelulupapolitiikka: parempi oikeusturva, lapsen edun kunnioittaminen ja sujuvat prosessit ovat kaikkien etu</h3>
<h3>Oleskelulupa työnteon perusteella</h3>
<p>Suurin osa Suomeen saapuvista ulkomaalaisista työntekijöistä tulee Pohjoismaista sekä EU- ja ETA-maista. Heitä yhdistää EU:n vapaan liikkuvuuden turvaama oikeus oleskella ja työskennellä Suomessa enintään kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen oleskelu on rekisteröitävä. Vuonna 2016 myönnettiin yhteensä noin 5500 työlupaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta – eli niin sanotuista kolmansista maista – tulleille työntekijöille. Kolmansista maista tulevat työntekijät hakevat työntekijän oleskelulupaa jo saadun työpaikan perusteella. Suomessa osapäätöksen työntekijän oleskeluluvasta tekee TE-toimisto, joka tarkistaa työnantajan antamat tiedot työsuhteen ehdoista ja työnantajan kyvystä huolehtia työnantajavelvoitteista. Tällaista työlupaprosessin osaa kutsutaan työehtojen ennakolliseksi valvonnaksi.</p>
<p>Tiettyjen alojen ja työtehtävien kohdalla sovelletaan työehtojen ennakollisen valvonnan lisäksi saatavuusharkintaa. Sillä tarkoitetaan kolmansista maista tulevien ihmisten työperäisen oleskeluluvan myöntämisen yhteydessä tehtävää arviota siitä, onko tehtävään löydettävissä työntekijöitä EU/ETA-alueen sisältä. Käytännössä TE-toimisto arvioi siis avoinna olevaan tehtävään sopivan työvoiman saatavuuden työnhakijarekisterin avulla. Yleensä työpaikka avataan järjestelmään noin 10 päivän ajaksi, jolloin kaikki työmarkkinoilla olevat henkilöt voivat sitä hakea. Jos sopivaa työvoimaa on tarjolla, myönteisen osapäätöksen edellytyksiä ei ole.</p>
<p>Suomeen saapuvasta ulkomaalaisesta työvoimasta saatavuusharkintaa sovelletaan vain hyvin pieneen osaan. Alueellisten työlupalinjausten mukaan Uudellamaalla – jossa suurin osa työperäisistä hakemuksista tehdään – esimerkiki rakennusala ja iso osa ravintola-alasta ovat saatavuusharkintamenettelyn ulkopuolella johtuen aloilla vallitsevasta työvoimapulasta. Saatavuusharkinta on siis hyvin tehoton väline puuttua ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöön ja palkkojen polkemiseen, sillä sen kattavuus on varsin rajallinen. Saatavuusharkinnan soveltamisen jo maassa oleviin ihmisiin on arvioitu lisäävän pimeän työn tekemistä ja työvoiman hyväksikäyttöä. On myös huomionarvoista, että kaikkiin työtehtäviin ei sovelleta sen paremmin saatavuusharkintaa kuin työehtojen ennakkovalvontaakaan. Kokonaan osapäätösmenettelyn ulkopuolella ovat muun muassa erityisasiantuntijat, yritysjohtajat, tutkijat, kansainvälisesti toimivien yritysten sisäiset asiantuntija- ja harjoittelijasiirrot, urheilijat, merimiehet, taiteilijat, tulkit sekä kausityöläiset esimerkiksi turkistarhoilla.</p>
<p>Lisäksi työperäisen oleskeluluvan saantiin liittyy useita haasteita, joista keskeisimmät ovat hitaus, neuvonnan puute sekä hyväksikäytön riski:</p>
<p>Ensinnäkin, työperäisen oleskeluluvan saaminen on liian hidasta. Päätös työperäistä oleskelulupaa koskevaan hakemukseen tulee lain mukaan saada neljän kuukauden sisällä hakemuksen jättämisestä. Todellisuudessa lopullisen päätöksen saaminen TE-toimistolta voi kuitenkin kestää jopa vuoden. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että varsin monet työnantajat olisivat valmiita rekrytoimaan ulkomaista työvoimaa ja monet maahanmuuttajataustaiset henkilöt haluaisivat perustaa yrityksen.</p>
<p>Toiseksi, tarve lainsäädäntöä ja lupamenettelyjä koskevalle neuvonnalle on kasvanut selvästi. On osoitettu, että työnantajille, työntekijöille sekä yrityksen perustamisesta kiinnostuneille suunnattu sekä useat viranomaiset yhteen kokoava maahanmuuton neuvontapalvelu vahvistaisi työllisyyttä ja edesauttaisi maahan muuttaneiden työntekijöiden alkuvaiheen asettautumista. Esimerkkinä tällaisesta mallista mainittakoon International House Helsinki, jonka toimivat käytännöt voisivat luoda pohjan valtakunnalliselle kehitystyölle. International House Helsingin palveluihin on integroitu myös ammattiyhdistysliikkeen työsuhdeneuvonta, joka on uudessa maassa työuransa aloittavan henkilön oikeusturvan kannalta oleellinen toimi.</p>
<p>Kolmanneksi, kun maassaolo on tilapäistä tai oleskeluoikeus on epävarmaa, on työtä tekevillä henkilöillä suurempi riski tulla työriiston tai muun hyväksikäytön uhriksi. Hyväksikäyttöä voidaan estää lisäämällä tietoa suomalaisesta työelämästä ja työmarkkinajärjestelmästä. Tietoa tulisi olla paremmin saatavilla paitsi maahantulovaiheessa, myös silloin, kun muuttoa Suomeen harkitaan. Parasta olisi, mikäli viranomaisten lisäksi myös aammattiliitoilla olisi mahdollisuus tavoittaa ihmiset jo maahantulovaiheessa tai mahdollisimman pian maahantulon jälkeen. Tällöin heille voitaisiin varmistaa samat tiedot ja palvelut kuin muillekin työntekijöille.</p>
<p>Suomen tulee olla maa, johon ihmiset haluavat ja voivat muuttaa työnteon perusteella. Mikäli haluamme ylläpitää ja kehittää nykyisen kaltaista palvelujärjestelmää, tarvitsemme lisää osaavaa työvoimaa. Samaan aikaan, kun Suomessa on laajaa työttömyyttä, uupuu meiltä paradoksaalisesti tuhansia koodaajia ja muita ammattilaisia. Työvoimaa houkuteltaessa on kuitenkin pidettävä huolta, että kaikkiin sovelletaan tasapuolisesti samoja työmarkkinoiden pelisääntöjä: Työperäinen maahanmuutto ei saa olla väylä palkata matalapalkkaista työvoimaa haurain työehdoin työvoimapulasta kärsiville aloille. Siksi tarvitsemme saatavuusharkinnan rinnalle tehokkaampia malleja, joilla vahvistetaan ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa sekä ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia puuttua väärinkäytöksiin. Ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden sekä reilujen työehtojen toteutuminen työmarkkinoilla on kaikkien työntekijöiden sekä reilusti toimivien työnantajien etu.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Vahvistetaan työehtojen etukäteis- ja jälkikäteisvalvontaa. Osapäätöksen yhteydessä TE-toimiston pitää varmistaa asianmukaiset palkka- ja työehdot sekä työnantajan kyky ja edellytykset toimia asiallisena työnantajana. TE-toimistojen resurssien vahvistaminen vahvistaa myös ennakollista valvontaa.</li>
  <li>Parannetaan työsuojeluviranomaisten resursseja. Jälkivalvonnan tehostamiseksi aluehallintovirastojen alaisuudessa toimiviin työsuojeluviranomaisiin tulee panostaa. Lisäksi tarvitaan lisää voimavaroja aloille, joilla hyväksikäyttöä ilmenee keskimääräistä enemmän.</li>
  <li>Kriminalisoidaan alipalkkaus. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi täsmentämällä petoksen tunnusmerkistöä siten, että alipalkan maksaminen tulkittaisiin petokseksi. Alipalkkauksen kriminalisointi olisi tärkeä askel työmarkkinoiden pelisääntöjen selkeyttämiseksi. Se olisi myös rehellisten työnantajien ja yritysten edun mukaista.</li>
  <li>Säädetään ay-liikkeelle joukkokanneoikeus. Jos ammattiliitoilla, järjestöillä ja yhdistyksillä olisi kanneoikeus, voisivat ne viedä eteenpäin tapauksia, joissa yksi tai useampi työntekijä syystä tai toisesta ei itse voi tai halua puolustaa oikeuksiaan.</li>
  <li>Laajennetaan Helsingissä kehitettyä International House Helsinki-toimintamallia myös muille isoille paikkakunnille. Englanninkielisten palveluiden ja neuvonnan keskittäminen yhteen paikkaan helpottaa ihmisten tiedonsaantia. Samalla tulee lisätä neuvontaa työnantajille ja yritystoiminnasta kiinnostuneille ja varmistaa ammattiyhdistysliikkeen työsuhdeneuvontapalveluiden sisällyttäminen osaksi palvelukokonaisuutta.</li>
  <li>Edistetään turvapaikanhakijoina maahan tulleiden työskentelyä ja mahdollisuuksia hakea oleskelulupaa. Lopetetaan palautusten täytäntöönpano kesken työlupaprosessin.</li>
  <li>Luovutaan työluvan hakemusmaksuista.</li>
  <li>Helpotetaan väliaikaisen muukalaispassin myöntämistä työlupaprosessia varten.</li>
  <li>Kohtuullistetaan toimeentulovaatimuksia työlupaa varten.</li>
  <li>Ulkomaalaislain tuottamat esteet hakea apua ihmiskauppatilanteessa korjataan siten, että ihmiskaupan uhri voi tarvittaessa saada tilapäisen oleskeluluvan.</li>
  <li>Ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamisjärjestelmää vahvistetaan EN:n yleissopimuksen ja EU:n ihmiskauppadirektiivin mukaisesti.</li>
</ul>
<h3>Oleskelulupa perhesiteen perusteella</h3>
<p>Saadakseen oleskeluluvan Suomessa perhesiteen perusteella, on perheen toimentulon oltava turvattu. Tämä koskee niitä perheitä, joissa sekä oleskeluluvan hakija että perheenkokoaja ovat ulkomaan kansalaisia. Maahanmuuttoviraston suuntaa-antavan määrittelyn mukaan kahden vanhemman ja kahden lapsen perheessä toimeentuloon vaaditaan yhteensä 2600 euron nettotulot. Poikkeuksena tästä säännöstä on ehto, joka koskee jo turvapaikan saaneita sekä kiintiöpakolaisia: Jos perheenyhdistämishakemus on laitettu vireille kolmen kuukauden kuluessa hakijan oleskeluluvan tiedoksi saamisesta, ei turvattua toimeentuloa edellytetä.</p>
<p>Perheenyhdistämiseen liittyviä säännöksiä on kiristetty vuosien varrella huomattavasti. Vuonna 2010 toimeentuloedellytys ulotettiin koskemaan kansainvälistä suojelua saaneiden niin sanottuja uusia perheitä; vuonna 2012 mahdollisuus hakemuksen tekemiseen säädettiin vain ulkomailla olevalle perheenjäsenelle; ja vuonna 2016 toimeentuloedellytys ulotettiin myös kansainvälistä suojelua saaneisiin. Lisäksi 2016 alettiin periä 230-455 euron suuruisia käsittelymaksuja kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten hakemuksista. Tätä ennen maksut eivät olleet koskeneet niitä kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheitä, jotka oli muodostettu ennen Suomeen tuloa.</p>
<p>Vuosien kuluessa tehdyt kiristykset oleskeluluvan saamisen ehtoihin ovat heikentäneet pakolaistaustaisten maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada perheensä Suomeen ja näin ollen kaventaneet heidän oikeuttaan perhe-elämään. Eniten muutoksista kärsivät oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella saaneet, joita toimeentuloedellytys aina koskee. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että perheen merkitys kotoutumiselle on kiistatonta ja useissa tutkimuksissa osoitettu. Oikeus perhe-elämään on myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeus. Lisäksi perheenyhdistäminen on myös haavoittuviin ryhmiin kuuluville henkilöille turvallinen maahantulon reitti. Turvatakseen jokaisen oikeuden perhe-elämään, esittää vasemmistoliitto perheenyhdistämiseen helpotuksia. Samalla alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohdalla on huolehdittava, että lapsen etu toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa olosuhteissa.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Poistetaan perheenyhdistämisen toimeentuloedellytys kansainvälistä suojelua saaneilta ja kohtuullistetaan perheenyhdistämisen tulorajoja muiden kuin kansainvälistä suojelua saaneiden osalta.</li>
  <li>Tarkistetaan Suomen lähetystö- ja edustustoverkoston resurssit ja turvataan apua tarvitsevien mahdollisuudet jättää hakemuksia. Varmistetaan hakemusten vastaanottaminen ja niiden asianmukainen käsittely.</li>
  <li>Poistetaan perheenyhdistämishakemusten käsittelymaksut.</li>
  <li>Varmistetaan ilman perhettään Suomeen tulleille alaikäisille kodinomaiset olosuhteet ja resursoidaan riittävästi turvallisia aikuisia ohjaajiksi niin vastaanottovaiheessa kuin oleskeluluvan saamisen jälkeen. Turvataan yksintulleiden alaikäisten pääsy mielenterveyspalveluihin.</li>
  <li>Arvioidaan lapsen edun toteutumista perheenyhdistämisen päätöskäytännöissä sekä kaikissa oleskelulupapäätöksissä ja selvitetään lainsäädäntömuutoksen tarvetta kohtuuttomasti tulkitun perheyhteyden katkeamattomuuden vaatimuksen osalta.</li>
</ul>
<h3>Oleskelulupa opiskelun perusteella</h3>
<p>Työnteon lisäksi Suomeen saavutaan ulkomailta myös opiskelemaan. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat tarvitsevat opiskelua varten oleskeluluvan, jonka voi saada toisen tai kolmannen asteen koulutusta varten. Opiskelijan oleskeluluvan saamisen ehtona on myönnetty opiskelupaikka, sairausvakuutus sekä riittävä rahoitus itsensä elättämiseen opiskelun ajaksi. Ulkomaalaisen opiskelijan kohdalla riittävä rahoitus tarkoittaa käytännössä, että opiskelijalla tulee olla valmiiksi käytettävissään vähintään 560 euroa per opiskelukuukausi. Toisin sanoen Maahanmuuttoviraston edellytys kahden vuoden opiskelulle Suomessa on siis 13 440 euron suuruinen pesämuna.</p>
<p>Sen lisäksi, että edellytykset lähtökohtaiselle varallisuudelle ovat tarkkaan määritellyt, ovat ulkomaalaisten opiskelijoiden toimeentuloedellytykset hyvin tiukat: Ulkomaalaisten opiskelijoiden työnteko-oikeus on rajoitettu, eikä opintotukea tai muita tukia voi saada opintojen aikana. Lisäksi Sipilän hallituksen aikana, elokuusta 2017 alkaen, otettiin käyttöön korkeakoulujen pakolliset lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla opiskelijoille. Monet korkeakoulut ovatkin ottaneet käyttöön stipendijärjestelmät ulkomaalaisten opiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi, sillä ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat viettävät usein useamman vuoden Suomessa ja hyödyttävät suomalaista korkeakoulutusjärjestelmää samalla kun itse hyödyntävät sitä.</p>
<p>Mikäli valmistuva opiskelija haluaa opintojensa jälkeen Suomeen, on hänen haettava oleskelulle jatkolupaa työnhaun perusteella ennen valmistumistaan. Jatkolupa voidaan myöntää myös työnteon perusteella, mikäli työpaikka on jo löytynyt. Työnhaun perusteella myönnettävä oleskelulupa on määräaikainen ja kestää vuoden. Ulkomaalaiset opiskelijat eivät ole kotoutumispalveluiden piirissä, elleivät he jää Suomeen valmistumisensa jälkeen. Näin ollen suomen kielen opiskelumahdollisuuksien järjestäminen on korkeakoulujen ja kansalaisopistojen vastuulla. Viime vuosina on saatu tietoa siitä, että Suomeen työhön jäämisestä kiinnostuneiden kansainvälisten opiskelijoiden määrä on vähentynyt. Tämä on huolestuttava trendi, johon on vastattava muun muassa panostamalla työ- ja ura-ohjaukseen sekä kielipalveluiden parantamiseen.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Luovutaan vuonna 2017 käyttöön otetuista korkeakoulujen lukukausimaksuista. Lukukausimaksut eivät ole olleet korkeakouluille merkittävä rahoituslähde, mutta ne ovat lisänneet hallinnollisen työn määrää muun muassa stipendijärjestelmien muodossa. Tilanteessa jossa nuorten ikäluokat pienenevät, on kansainvälistyminen suomalaisille korkeakouluille elintärkeää.</li>
  <li>Parannetaan ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattua työ- ja uraohjausta sekä suomen ja ruotsin kielen opetusta kaikilla opiskelupaikkakunnilla.</li>
  <li>Myönnetään pysyvä oleskelulupa kaikille tutkinnon suorittaneille ulkomaalaisille. Ei ole oikein, että vuosia Suomessa viettänyt ja maahan hyvin kotiutunut henkilö joutuu lähtemään, jos tutkinnon suorittamisen jälkeen ei löydykään heti sopivaa työpaikkaa.</li>
  <li>Turvapaikanhakijan, joka turvapaikkaprosessin aikana saa ja vastaanottaa opiskelupaikan, tulee olla mahdollista hakea oleskelulupaa opiskelun perusteella.</li>
</ul>
<h3>Oleskelulupa kansainvälisen suojelun perusteella</h3>
<p>Suomessa on mahdollista saada oleskelulupa myös kansainvälisen suojelun perusteella. Oikeus hakea turvapaikkaa Suomesta perustuu YK:n pakolaissopimukseen vuodelta 1955. Kyseessä on vastavuoroinen oikeus, jonka kaikki sopimuksen ratifioineet maat ovat tunnustaneet. Humanitaarisen suojelun kautta maahan saavutaan kahden reitin kautta: Joko pakolaiskiintiön ohjaamana suoraan YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n koordinoiman uudelleensijoittamisjärjestelmän kautta, tai jättämällä turvapaikkahakemus tulomaahan. Tämän lisäksi oleskelulupa on mahdollista saada myös EU-lainsäädäntöön pohjautuvan toissijaisen suojelun perusteella. Suomessa pakolaiskiintiön koko on kahta poikkeusvuotta lukuun ottamatta pysynyt 750 hengen tasolla koko 2000-luvun. Turvapaikkaa Suomesta hakevien määrä vaihtelevat vuosittain. Ennen vuotta 2015 määrä heitteli noin 1000-4000 hengen välillä vuositasolla. Vuonna 2015 hakijoiden määrä kymmenkertaistui, jonka jälkeen se on jälleen laskenut. 2016 turvapaikkaa haki Suomesta 5651 henkilöä, 2017 luku oli 5046 ja 2018 turvapaikanhakijoita oli 4548.3</p>
<p>Maahanmuuttoon liittyvää lainsäädäntöä kiristettiin Sipilän hallituksen toimesta merkittävästi vuodesta 2015 alkaen. Ennen vuotta 2015 oli esimerkiksi mahdollista myöntää tilapäinen oleskelulupa henkilölle, joka on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jonka maasta poistaminen ei ole mahdollista esimerkiksi siksi, että vastaanottava valtio ei suostu siihen. Vuonna 2015 tehdyn lainmuutoksen seurauksena tilapäistä oleskelulupaa maasta poistumisen estymisen perusteella ei enää ole myönnetty, mikäli paluun tulkitaan jääneen toteutumatta henkilöstä itsestään johtuen. Tällaisessa tilanteessa myös oikeus vastaanottopalveluihin lakkaa. Muutos on osaltaan lisännyt paperittomien määrä, vaikka on koko suomalaisen yhteiskunnan edun mukaista, että ihminen joka oleskelee Suomessa, voi tehdä sen (tilapäisen) oleskeluluvan voimin. Vuoden 2015 jälkeen Suomi alkoi lisäksi neuvotella palautussopimuksista Irakin, Afganistanin ja Somalian kanssa. Palautussopimus Afganistaniin tehtiin vuonna 2016. Tietoon on tullut, että käännytettyjä henkilöitä on pahoinpidelty tai jopa kuollut sen jälkeen kun heidät on palautettu.</p>
<p>Vuonna 2016 poistettiin laista myös mahdollisuus humanitaariseen suojeluun. Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella oli aiemmin mahdollista, mikäli henkilö ei ollut oikeutettu turvapaikkaan tai toissijaiseen suojeluun, mutta mikäli henkilön tarve humanitaariselle suojelulle täyttyi esimerkiksi lähtömaan yleiseen huonon turvallisuustilanteen tai ympäristökatastrofin vuoksi. Humanitaarisen suojelun poisto yhdistettynä Maahanmuuttoviraston muuttuneisiin tulkintoihin Afganistanin, Somalian ja Irakin turvallisuustilanteista on arvioitu johtaneen erityisesti sisäisen paon mahdollisuuden perusteella tehtyjen kielteisten turvapaikkapäätösten määrän kasvuun. Silloin tulkitaan, että hakija voi palata toiselle alueelle omassa kotimaassaan. Tämä kyseenalaisena pidetty linjaus vaikeuttaa käytännössä myös toissijaisen suojelun perusteiden täyttymistä. Lisäksi maahanmuuttovirasto on todennut, ettei heillä ole mahdollisuuksia seurata palautettujen henkilöiden turvallisuustilannetta.</p>
<p>3 Lähde: Tilastokeskus: https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#Turvapaikanhakijat%20ja%20pakolaiskiintiö</p>
<p>Vuonna 2016 heikennettiin myös turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, kun oikeutta maksuttomaan oikeusapuun rajattiin siten, että oikeusapuun ei enää sisältynyt avustajan käyttö turvapaikkapuhuttelussa. Samalla, kun turvapaikkapäätösten valitusaikoja hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen lyhennettiin, turvapaikanhakijoiden avustaminen keskitettiin yksityisiltä lakimiehiltä oikeusaputoimistoille. Prosessin yhteydessä avustajien palkkiojärjestelmä muutettiin niin, että se perustuu jatkossa kiinteisiin taksoihin, jotka soveltuvat kuitenkin huonosti vaativampiin tapauksiin. Muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi turvapaikkaoikeuteen erikoistuneiden asiantuntijajuristien toimintaedellytyksiin sekä turvapaikanhakijoiden mahdollisuuteen saada laadukasta oikeudellista apua. Samalla myös oikeusavun saamisen alueelliset erot ovat kasvaneet huimasti. Ongelmia ovat aiheuttaneet myös alaikäisille myönnetyt lyhyet oleskeluluvat: Oleskeluluvan umpeuduttua henkilöllä ei ole enää oikeutta jäädä Suomeen, vaikka kotoutumisprosessi olisikin jo pitkällä. Sipilän hallitus pyrki toimiessaan rajoittamaan myös uusintahakemusten tekemistä ja helpottamaan käännytysten täytäntöönpanoa uusintahakemuksista huolimatta, vaikka aiempienkaan lakimuutosten vaikutuksia ei oltu – eikä ole – arvioitu.</p>
<p>Turvapaikanhakijoiden oikeusapuun tehdyt heikennykset, kiristynyt lainsäädäntö sekä taustalla vaikuttava vahva poliittinen ohjaus ovat kaikki johtaneet tilanteeseen, jossa ei enää voida luottaa kansainvälisen oikeuden ehdottoman palautuskiellon loukkaamattomuuteen ja oikeusvaltion periaatteiden toteutumiseen Suomen turvapaikkapolitiikassa. Turvapaikan saaminen on muuttunut merkittävästi vaikeammaksi viranomaisen tulkintalinjan muutosten vuoksi. Muutokset eivät siis ole selitettävissä ainoastaan lakien muutoksilla.</p>
<p>Kansainvälisen suojelun näkökulmasta vasemmistoliiton peruslähtökohdat ovat pakolaiskiintiön vahvistaminen ja oikeudenmukainen turvapaikkaprosessi. Maahanmuuttoviraston toiminnasta on tehtävä riippumaton tutkimuspohjainen arviointi, ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen on ohjattava kaikkea Suomessa tehtävää alaikäisiä koskevaa turvapaikkapolitiikkaa. On huomionarvoista, että vuosina 2017 ja 2018 kiintiöpakolaisia ei riittänyt kaikille kunnille, jotka olivat halukkaita ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia. Tämä osaltaan kertoo, että kunnilla on vastaanottovalmius ja pakolaiskiintiötä voitaisiin nostaa. Pakolaiskiintiön nostaminen on kaikkein selkein, inhimillisin ja läpinäkyvin tapa auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Tehdään kattava riippumaton selvitys pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asemaan vaikuttaneiden lainsäädäntökiristysten kokonaisvaikutuksesta ja turvapaikkamenettelyn tilasta. Perutaan turvapaikanhakijoiden oikeusavun rajaaminen, valitusaikojen leikkaaminen ja avustajien palkkiojärjestelmän muutos. Kehitetään vastaanottovaiheessa tarjottavaa yleistä oikeudellista neuvontaa.</li>
  <li>Nostetaan vuosittainen pakolaiskiintiö vähintään 2 500 henkilöön. Suomi toimii EU:ssa kiintiöpakolaisten vastaanottamisen merkittävän lisäämisen puolesta. Selvitetään unionin viisumisäännöstön mahdollistaman humanitaarisen viisumin laajempaa käyttöönottoa turvallisen maahantuloreitin mahdollistamiseksi todennäköisessä kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville.</li>
  <li>Kehitetään yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden edustajajärjestelmää muun muassa rajaamalla edustajan vastuulla olevien lasten määrää. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa väärinkäytökset ja on siten myös yksin ilman huoltajaa tulleille alaikäisille epätasa-arvoinen.</li>
  <li>Noudetaan periaatetta, ettei alaikäiselle henkilölle ilman pätevää syytä saa myöntää yleisistä periaatteista poikkeavaa lyhyempää oleskelulupaa.</li>
  <li>Seurataan palautettujen turvapaikanhakijoiden turvallisuutta. Tämä on sisäministeriön tehtävä. Keskeytetään palautukset vakavien konfliktien keskelle ja ihmisoikeusloukkausten vaaraan.</li>
  <li>Palautetaan humanitaarisen suojelun tarve oleskelulupaperusteeksi. Palautetaan myös mahdollisuus tilapäisten oleskelulupien myöntämiseen tilanteissa, joissa vapaaehtoinen paluu tai palauttaminen ei ole mahdollista.</li>
  <li>Turvataan mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantaminen vastaanottokeskuksissa ja panostetaan vastaanottokeskusten työntekijöiden työhyvinvointiin.</li>
  <li>Turvataan paperittomille henkilöille lailla oikeus välttämättömiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.</li>
  <li>Kielletään alaikäisten säilöönotto. Arvioidaan säilöönoton tilaa ja vuonna 2017 voimaan tulleiden vaihtoehtoisten turvaamistoimien vaikutusta turvaamistoimien käyttömäärään.</li>
  <li>Varmistetaan koulutuksella ja muilla tavoin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten ihmiskaupan ja kidutuksen uhrien, väkivaltaa kokeneiden naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden tarvitsema tuki ja erityistarpeiden tunnistaminen turvapaikkamenettelyssä ja vastaanottojärjestelmässä.</li>
  <li>Euroopan unionin yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisessä Suomi vaikuttaa aktiivisesti oikeudenmukaisen vastuunjaon, turvapaikkamenettelyn korkean laadun ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumiseksi yhtenäisesti eri jäsenmaissa.</li>
</ul>
<h3>Kotoutumispolitiikka: eriarvoisuuden torjuminen ja haavoittuvassa asemassa olevien tukeminen vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa</h3>
<h3>Koulutus- ja työelämäpolut sujuviksi</h3>
<p>Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edistää maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä, ehkäisee syrjäytymistä ja tukee väestöryhmien yhdenvertaisuutta. Väestötasolla kotoutumisen onnistumista voi mitata valtakunnallisilla mittareilla. Suomessa on kehitetty OECD:n ja EU:n yhteisen viitekehyksen mukaista seurantajärjestelmää, joka seuraa työllisyyttä, koulutustasoa, asumista, terveyttä ja hyvinvointia sekä osallisuutta ja väestösuhteita. Jotta eriarvoisuutta valtaväestön ja eri maahanmuuttajaryhmien välillä vähenisi, tulee kotouttavan työn tukea ihmistä elämänkaaren kaikissa vaiheissa ja kattaa palvelut varhaiskasvatuksesta vanhuuteen.</p>
<p>Maahantulon alkuvaiheessa kielen ja yhteiskuntataitojen oppiminen on avainasemassa. Lapsilla ja nuorilla vahva kotikielen osaaminen vaikuttaa myönteisesti suomen kielen oppimiseen ja koulumenestykseen. Tästä syystä laadukas oman äidinkielen opetus tukee kotoutumista.</p>
<p>Siinä, missä koulutuksella voidaan edistää maahan tulleiden kotoutumista, hidastuu alkuvaiheen kotoutumiskoulutuksen kehittäminen, kun koulutuksen järjestäjät vaihtuvat ennakoimattomasti säännöllisissä kilpailutuksissa. Monen koulutuksen järjestäjän vuosikausien kehitystyö on vaarassa, mikäli kilpailutuskriteerit on asetettu liian voimakkaasti hinnan mukaan sivuuttamalla koulutuskokemus kilpailutuksen kriteerinä. Tämän vuoksi kotoutumiskoulutuksen laatu on varmistettava vaatimalla kilpailutuksiin osallistuvilta koulutuksen järjestäjiltä selkeät referenssit maahanmuuttajien kanssa työskentelystä.</p>
<p>Kotoutumisen tukemiseksi on syytä selvittää myös, voisiko kansallinen koulutusjärjestelmä toteuttaa koko kotoutumiskoulutuksen, jotta sen laatu ja jatkuvuus voitaisiin taata. Prosessin yhteydessä on syytä selvittää myös mahdollisuutta tehdä kotoutumispalveluista maahanmuuttajan subjektiivinen oikeus sen sijaan, että kyseessä olisi nykyisen kaltainen työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen verrattavissa oleva palvelu. Näin siksi, että nykyinen malli jättää kokonaisia ihmisryhmiä – kuten pitkillä hoitovapailla olevat äidit tai ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat – kokonaan kotoutumispalveluiden ulkopuolelle.</p>
<p>Tutkimusten mukaan koulutukseen investoiminen lisää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Perusopetuksessa maahan muuttaneet oppilaat ovat PISA-tutkimusten mukaan kuitenkin vahvasti valtaväestöä jäljessä. Esimerkiksi erot matematiikan ja lukutaidon osaamisessa ovat suomalaisen yhteiskunnan väestöryhmien välillä eurooppalaisessa vertailussa varsin suuret. Eroja voidaan kuroa umpeen turvaamalla S2opetus, resursoimalla valmistaviin luokkiin, panostamalla oppilashuoltoon sekä kehittämällä kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Niin sanottu PD-rahoitus (positiviisen diskriminaation rahoitus) on Helsingissä tutkitusti vahvistanut lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja jatkopoluille hakeutumista. Alueilla, joilla rahoitus on otettu käyttöön, se on tukenut erityisesti maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ja valtaväestöön kuuluvien poikien parempaa koulumenestystä. Näyttöjen perusteella PD-rahoituksen kaltaisten käytäntöjen kehittäminen valtakunnallisesti voi kaventaa koulutuseroja entisestään.</p>
<p>Toisen asteen opinnoissa monet maahan muuttaneet – sekä peruskoulun päättävät nuoret että aikuiset – valitsevat ammatillisen koulutuksen. Massiiviset ammatilliseen koulutukseen tehdyt leikkaukset ovat heikentäneet merkittävästi ammatillisten oppilaitosten mahdollisuuksia kehittää toimintaansa siten, että suomea vieraana kielenä puhuvat voisivat pärjätä koulutuksessa. Turvaamalla ammatillisen koulutuksen resurssit vahvistetaan niin valtaväestön kuin maahan muuttaneidenkin koulutus- ja työelämävalmiuksia. Ammatillisen koulutuksen vahvistamisen lisäksi maahanmuuttajataustaisia peruskoulun päättäviä nuoria on tuettava hakeutumaan lukio- ja korkeakouluopintoihin. Tämä onnistuu satsaamalla erityisesti nivelvaiheen opinto-ohjaukseen.</p>
<p>Monella maahan muuttaneella voi olla lähtömaasta työkokemusta, mutta ei muodollista koulutusta. Siksi oppisopimuskoulutuksen ja rekrytointikoulutuksen vahvistaminen voi merkittävästi parantaa maahan muuttaneiden työvalmiuksia. Työikäisten kotouttamisen edistämiseksi on lisäksi kehitettävä työvoimapalvelujen, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien yhteistyötä. Muun muassa Helsingin Stadin Osaamiskeskuksessa on kehitetty yhteistyökäytäntöjä, joita voidaan soveltaa valtakunnallisesti. Myös ammatillinen työvoimakoulutus sekä yrityksiin työllistäminen palkkatuella ovat tutkitusti vahvistaneet toimenpiteisiin osallistuneiden työllisyyttä. Näitä malleja tulisi kehittää erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja matalan koulutuksen saaneiden maahanmuuttajien työllistämisessä.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Kehitetään korkeasti koulutettujen osaamisen ja ulkomaisten tutkintojen tunnustamisen käytäntöjä sekä muuntokoulutusmahdollisuuksia. Osaamisen näkyväksi tekeminen vahvistaa työllisyyttä.</li>
  <li>Selvitetään mahdollisuutta siirtää kotoutumiskoulutus kansallisen koulutusjärjestelmän koulutuksen järjestäjien tehtäväksi kilpailutuksilla hankittavan työvoimapoliittiseen koulutukseen verrattavan palvelun sijaan. Kielikoulutuksen on oltava jokaisen Suomeen muuttavan oikeus, ja kotoutumissuunnitelmia tulee tehdä kaikille tarvitseville, ei vain työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuville.</li>
  <li>Kehitetään kotoutumiskoulutusta sisällöllisesti ja luodaan sille valtakunnalliset laatusuositukset. Kotoutumiskoulutusta on saatava suomeksi ja ruotsiksi.</li>
  <li>Otetaan käyttöön PD-rahoitus, jonka avulla on mahdollista suunnata tukea erityisesti sosioekonomisesti hauraille alueille. Ulotetaan PD-rahoitus koskemaan varhaiskasvatusta, peruskouluja ja isoissa kaupungeissa myös toista astetta.</li>
  <li>Turvataan perusopetus kattavasti ja vaivattomasti niille, jotka ovat peruskoulutusta vailla. Kiinnitetään erityistä huomiota teini-iässä saapuneisiin maahanmuuttajiin.</li>
  <li>Parannetaan aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista ja hyödyntämistä muuntokoulutusten avulla. Helpotetaan eri maissa suoritettujen tutkintojen vastaavuutta.</li>
  <li>Lisätään tuettua oppisopimuskoulutusta ja nopeutetaan pääsemistä työllistämistoimenpiteiden piiriin.</li>
  <li>Kootaan palveluita saman katon alle juuri Suomeen muuttaneille sekä työnantajille (vrt. International House of Helsinki).</li>
  <li>Taataan oikeus valmistavaan opetukseen peruskoulussa mahdollisimman lähellä omaa kotia. Jos valmistavaa luokkaa ei pystytä osoittamaan lähikoulusta, tulee tämä huomioida koulukyydeissä. Järjestetään valmentavaa opetusta nuoren tarpeita vastaavasti ja tarvittaessa pidempään kuin vuosi.</li>
  <li>Aloitetaan kotoutuminen jo vastaanottokeskusvaiheessa tarjomalla kieltenopetusta sekä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, yhteiskunnan pelisäännöistä ja toimintatavoista sekä kansalaisten oikeuksista. Turvataan alle kouluikäisille lapsille paikka varhaiskasvatuksessa jo turvapaikkaprosessin aikana. Samoin turvataan paperittomien lasten oikeus peruskouluun.</li>
</ul>
<h3>Turvataan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille</h3>
<p>Pakolaiskiintiössä kuntiin saapuneissa ihmisissä on usein pitkäaikaissairaita, vammaisia, traumataustaisia, luku- ja kirjoitustaidottomia, pienten lasten äitejä ja muutoin erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joiden palvelut tulee turvata laadukkaasti riippumatta henkilön kielitaidosta ja taustasta. Varsinkin maahantulon alkuvaiheessa tarvitaan intensiivistä ohjausta ja neuvontaa, josta vastaavat useimmiten sosiaalitoimen alaiset toimijat. Sen sijaan oikeuksista, velvollisuuksista ja paikallisista palveluista tiedottaminen on pääosin keskitettyjen maahanmuuttajapalveluiden vastuulla. Laadukas paikallistason ohjaus ja neuvonta tulee turvata riippumatta siitä, miten sote-palvelut jatkossa toteutetaan. Riittävästä sosiaalihuollon henkilöstömitoituksesta huolehtiminen yhdenvertaisesti on välttämätöntä jotta vasta maahan tulleet pystyvät asettumaan asuinkuntaansa onnistuneesti.</p>
<p>Maahanmuuttajanaiset jäävät sekä kantaväestöä että maahanmuuttajamiehiä helpommin työmarkkinoiden ulkopuolelle: Ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste on 20 prosenttiyksikköä suomalaistaustaisia naisia alhaisempi ja sukupuolten välinen ero on maahanmuuttajilla suurempi kuin suomalaistaustaisilla. Maahanmuuttajanaiset kokevat myös Suomessa kantaväestöä kolme kertaa todennäköisemmin lähisuhdeväkivaltaa, ja väkivallasta eroon pääseminen voi olla monesta syystä vielä vaikeampaa kuin kantaväestölle. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevat tulee tunnistaa ja tarvittavat palvelut tulee turvata kokonaisvaltaisesti Istanbulin sopimusta täysimääräisesti soveltaen. Neuvolapalveluissa, terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa, perhesosiaalityössä ja nuorisotyössä tulee tunnistaa haavoittuvat ryhmät ja turvata laadukkaan, suunnitelmallisen työn toteutuminen. PD-tukea voidaan soveltaa myös sosiaalipalvelujen ja nuorisotyön resurssien kohdentamisessa sosioekonomisesti heikoimmille alueille, jolloin vaikutetaan myös asuinalueiden eriytymiskehitykseen.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Vahvistetaan neuvolapalveluissa maahanmuuttajaäitien tukemista ja lähisuhdeväkivallan vastaista työtä.</li>
  <li>Kehitetään tasa-arvokasvatusta yhteistyössä maahanmuuttajayhteisöjen ja -yhdistysten kanssa.</li>
  <li>Tuetaan lasten ja nuorten harrastuksia kunnissa luomalla ja tukemalla edullisia harrastusmahdollisuuksia.</li>
  <li>Turvataan subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden toteutuminen jokaisen väestöryhmän kohdalla.</li>
  <li>Sovelletaan Istanbulin sopimusta täysimääräisesti lisäämällä resursseja lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön sekä nostamalla turvakotipaikkojen määrää.</li>
  <li>Panostetaan seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyyn sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämiseen osana kotouttamispalveluita.</li>
  <li>Kehitetään yhteistyössä eri kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa tapoja, joilla kunniaväkivalta erityisenä ilmiönä tunnistetaan ja joilla siihen voidaan puuttua nykyistä paremmin.</li>
</ul>
<h3>Omakielinen ohjaus ja neuvonta sekä järjestöjen osaaminen tukevat kotoutumista</h3>
<p>Kotoutuminen sujuu nopeammin, jos ihminen saa mahdollisimman nopeasti maahantulon alkuvaiheessa asianmukaista tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan omalla kotikielellään. Kun ihminen saa haltuunsa perustiedot välttämättömistä toimeentuloon, asumiseen, terveyspalveluihin ja oikeusjärjestelmään liittyvistä asioista, hän pystyy myös vahvemmin orientoitumaan kielen oppimiseen. Samalla hän kartuttaa työmarkkinoilla ja kansalaisyhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Mahdollisuus omakieliseen ohjaukseen ja neuvontaan säästää myös tulkkauskustannuksia. Monet jo luodut käytännöt antavat hyvän mallin omakielisen ohjauksen ja neuvonnan kehittämiseen valtakunnallisesti. Tällaisia ovat muun muassa InfoFinland, pääkaupunkiseudulla toimiva Virka-info, Kelan puhelinpalvelu sekä Lastensuojelun Keskusliiton ylläpitämä lastensuojelu.info. Lisäksi omakielisen yhteiskuntaorientaation sisällyttäminen kotoutumiskoulutuksiin vahvistaa haavoittuvassa asemassa olevia maahanmuuttajaryhmiä. Omakielinen yhteiskuntaorientaatio vahvistaa myös luottamuksen syntymistä viranomaisten ja vähemmistöjen välille.</p>
<p>Suomessa on lukuisia järjestöjä ja toimijoita, joilla on erityisosaamista esimerkiksi väkivallan vähentämiseen, seksuaaliterveyteen, mielenterveyden vahvistamiseen ja yksintulleiden alaikäisten tukemiseen. Näiden järjestöjen toiminta ja niissä luotujen toimintamallien juurruttaminen julkisiin palveluihin tulee turvata. Järjestöt toimivat vahvana linkkinä, kun halutaan edistää maahanmuuttajaväestön pääsemistä yhdenvertaiseksi osaksi kansalaisyhteiskuntaa ja koko suomalaista yhdistyskenttää.</p>
<h3>Toimenpiteet</h3>
<ul>
  <li>Vahvistetaan omakielistä ohjausta ja neuvontaa valtakunnallisesti.</li>
  <li>Turvataan erityisosaamista omaavien järjestöjen resurssit.</li>
  <li>Tuodaan omakielinen yhteiskuntaorientaatio osaksi kotoutumiskoulutusta.</li>
  <li>Vahvistetaan yhdenvertaisuuspolitiikkaa puuttumalla syrjintään, turvaamalla vähemmistöoikeudet ja vahvistamalla hyviä väestösuhteita.</li>
  <li>Kehitetään syrjinnän ja etnisen profiloinnin raportoinnin kanavia. EU:n perusoikeusviraston FRA:n vertailututkimuksissa Suomi on sijoittunut syrjintäkokemuksissa korkealle. Syrjintää raportoidaan ennen kaikkea työnhaussa ja julkisissa palveluissa, mutta myös arjessa laajemmin.</li>
  <li>Vahvistetaan yhdenvertaisuuden edistämistyötä viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien parissa ja eri toimijoiden välillä. Yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole ainoastaan ihmisoikeuskasvatusta toteuttavien järjestöjen tehtävä, vaan laaja-alainen, lakisääteinen velvollisuus.</li>
  <li>Panostetaan kasvatus- ja koulutustyöhön ennakkoluulojen, stereotyyppisten asenteiden sekä viharikoksille altistavan ilmapiirin vähentämiseksi. Poliisin viharikostilastojen mukaan viharikokset liittyvät yleisimmin etniseen tai kansalliseen taustaan sekä uskontoon tai vakaumukseen. Uskontoon ja vakaumukseen liittyvissä viharikoksissa rikokset kohdistuvat yleisimmin muslimeihin.</li>
  <li>Vahvistetaan hyviä väestösuhteita läpileikkaavasti eriarvoisuuden vähentämiseksi. Hyviä väestösuhteita voi edistää sekä rahoitusta ohjaamalla, palveluiden perustason suunnittelussa sekä kaikella viestinnällä. Oikeusministeriössä on kehitetty hyvien väestösuhteiden politiikkaa aiempina vaalikausina. Hyvien väestösuhteiden politiikan jalkauttaminen käytäntöön vahvistaa luottamusta kaikkien väestöryhmien välillä.</li>
  <li>Arvioidaan lakiesitysten yhdenvertaisuusvaikutukset kaikessa lainsäädäntötyössä. Lainsäädäntöä ei saa milloinkaan kehittää suuntaan, joka johtaisi väestöryhmien väliseen eriarvoistumiseen.</li>
  <li>Laaditaan kansallinen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelma.</li>
  <li>Vahvistetaan Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja muiden yhdenvertaisuuden toteutumista valvovien viranomaisten resurssit.</li>
  <li>Vahvistetaan rahoitusta ohjaamalla hyvien väestösuhteiden ja yhdenvertaisuuden edistämistä.</li>
</ul>
<p><em>Vasemmistoliitto kutsuu siirtolaisia mukaan osallistumaan sekä tämän ohjelman että yleensä vasemmistolaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden puolesta tapahtuvaan toimintaan. Vasemmistoliitto vetoaa suomalaisen työväenliikkeen solidaarisuuden lisäämiseen siirtolaisten ja Suomessa syntyneiden nuorten, työikäisten, naisten ja miesten välille suomalaisen yhteiskunnan avoimuuden, demokratian ja hyvinvointipolitiikan puolesta kaikenlaista syrjintää vastaan. </em></p>