Alkuperäinen ohjelma julkaistu 2018.

VASEMMISTOLIITON KESTÄVÄ VEROUUDISTUS

Oikeudenmukainen Ympäristöystävällinen Taloudellisesti kestävä

MITÄ TAVOITTELEMME?

IHMISTEN JA YHTEISKUNTIEN hyvinvointia heikentää kolme monisyistä ja yhteen kietoutunutta ongelmaa: eriarvoisuus ja vaurauden keskittyminen, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen.

Näiden haasteiden ratkaiseminen edellyttää valtavia muutoksia tuotantoon, kulutukseen, asumiseen ja liikkumiseen – koko elämäntapaamme. Tällainen kestävä rakennemuutos on kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen tehtävä, joka mittakaavaltaan vertautuu maailmansotien jälkeiseen jälleenrakennukseen tai hyvinvointivaltion luomiseen.

Suomen on jatkossakin oltava maa, jossa kaikilla perhetaustaan ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta on mahdollisuus hyvään elämään. Kattavat ja laadukkaat julkiset palvelut, reilut työelämän pelisäännöt sekä oikeudenmukainen verotus- ja tulonjakojärjestelmä takaavat, että ketään ei jätetä heitteille ja että yhteiskunnan voimavarat saadaan valjastettua kaikkia hyödyttävällä tavalla

Jatkossa tämän on kuitenkin tapahduttava luonnon kantokyvyn rajoissa. Hyvinvoinnin ja talouskasvun tavoittelu ei voi enää tarkoittaa materiaalisten resurssien yltyvää käyttöä.

Meidän on siirryttävä uusiutuvaan energiaan perustuvaan kiertotalouteen, jossa resurssit ja ravinteet hyödynnetään aina uudelleen ja neitseellisten raaka-aineiden käyttö minimoidaan. Paranevan tuottavuuden hyödyt tulee voida muuttaa esimerkiksi lisääntyväksi vapaa-ajaksi kasvavan kulutuksen sijaan silloin, kun aineellinen elintaso on jo riittävä.

Yksittäisen ihmisen tai kotitalouden luonnonvarojen kulutus korreloi vahvasti taloudellisen aseman kanssa. Varakkaiden ympäristökuorma ja henkilökohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti suurempia kuin vähemmän varakkaiden, ja varsinkin suurituloisimpien on muutettava radikaalisti elämäntapojaan ja kulutusvalintojaan, jotta ne mahtuisivat maapallon kantokyvyn rajoihin.

Toisaalta Suomessa erittäin pienituloistenkin kotitalouksien aineellinen jalanjälki on yleensä selvästi kestävää tasoa suurempi. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää koko yhteiskuntajärjestelmää kestävään suuntaan. Liikkumisen ja varsinkin asumisen ympäristöjalanjälki on hyvin riippuvainen infrastruktuurista, ja pelkästään yksittäisten kotitalouksien kulutusvalinnoilla ei ongelmaa ratkaista – vaikka nekin ovat toki tärkeitä. Siirtymä kestävään elämäntapaan edellyttää muutoksia tuotanto-, energia-, rakennus- ja liikennejärjestelmien tasolla. Kestävästi tuotetuilla julkisilla palveluilla on muutoksessa keskeinen rooli. Suurissa kaupungeissa, maakuntakeskuksissa ja harvaan asutulla maaseudulla on kaikilla omat erityispiirteensä, jotka otetaan huomioon. Suomen ja suomalaisten on kaikessa toiminnassaan huomioitava myös toimintamme globaalit vaikutukset ja edistettävä kestävää siirtymää maailmanlaajuisesti. Vähimmillään tämä tarkoittaa, että emme heikennä tai vaaranna ihmisten tai ympäristön hyvinvointia muualla. Tämä muutos edellyttää uudenlaista sääntelyä, ja kokonaisvaltainen kestävä verouudistus on siinä keskeisessä asemassa.

Kestävä rakennemuutos on sotien jälkeisen jälleenrakennuksen ja hyvinvointivaltion luomisen kaltainen kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen hanke.

Kestävän verouudistuksen perusteet:

• Verotetaan nykyistä enemmän pääomia sekä ympäristöhaittoja.
• Oikeudenmukaistetaan tuloverotusta: tehdään pääomatuloverotuksesta progressiivista ja kevennetään varsinkin pieni- ja keskituloisten veroja.
• Turvataan verojärjestelmän kyky tasata tuloeroja. Verotusta täydennetään tulonsiirtojen ja kattavien julkisten hyvinvointipalveluiden avulla.
• Kasvatetaan ja tiivistetään veropohjaa.

Progressiiviset ja regressiiviset verot

JOS KESKIMÄÄRÄINEN vero pienistä tuloista on suhteellisesti suurempi kuin suurista tuloista, kutsutaan veroa regressiiviseksi eli tuloeroja kasvattavaksi. Progressiivisena pidetään veroa, jolla keskimääräinen vero kasvaa tulojen kasvaessa, eli tuloerot tasoittuvat.

JOSKUS PROGRESSIIVISENA pidetään vain sellaista veroasteikkoa, jossa myös marginaali- tai rajavero – eli jokaisesta lisäeurosta menevä vero – nousee tulojen noustessa. Keskimääräisen veron voi kuitenkin katsoa kuvaavan paremmin verotuksen kykyä tasata tuloeroja. Tässä tekstissä viittamme progressiivisella verotuksella pääsääntöisesti molempiin tapauksiin.

USEAT KULUTUS- ja valmisteverot ovat tasaveroja ja luonteeltaan regressiivisiä, koska köyhempien kansalaisten kulutusosuus heidän tuloistaan on suurempi kuin vastaava osuus suurituloisilla. Tämä pätee usein myös ympäristö- ja terveysperusteisesti asetettuihin haittaveroihin. Monien ylellisyyshyödykkeiden verotus on tosin progressiivista, koska rikkaampien menoissa niiden osuus on suhteellisestikin suurempi kuin köyhien.

PROGRESSIIVISIN VERO on valtion ansiotulovero. Kunnallisverossa ja pääomatuloverossa on myös pieni progressio. Kunnallisverossa se koskee lähinnä pienituloisia. Pääomatuloissa on pieni korotus 30 000 euron vuositulojen kohdalla. Osinkojen osittaisen verovapauden vuoksi niistä maksetaan veroja nimellistä pääomatuloverastetta vähemmän.

VASEMMISTOLIITON KANTA on, että verojärjestelmän progressiota tulee Suomessa lisätä.

VASEMMISTON KESTÄVÄ VEROUUDISTUS

VEROTUKSELLA ON useita tehtäviä. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tärkeää on, että verotus turvaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen ja tasaa tuloeroja ja että verot maksetaan maksukyvyn mukaan.

Verotuksen tulee olla myös johdonmukaista, ennakoitavaa ja mahdollisimman yksinkertaista. Veropohjien tulee olla tiiviitä ja verotuksen oikeudenmukaista – samanlaisia tapauksia on kohdeltava samalla tavoin.

Hyvän verotuksen periaatteena pidetään myös sitä, ettei se vaikuta tarpeettomasti taloudellisten toimijoiden käyttäytymiseen (ns. hyvinvointitappioiden minimoiminen). Samaan aikaan verotuksen tulee kuitenkin osaltaan edistää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia osana laajempaa yhteiskuntapoliittista työkalupakkia. Tällöin voidaan puhua myös toiminnan myönteisten ulkoisvaikutusten lisäämisestä ja kielteisten hillitsemisestä.

Vasemmistoliiton mielestä verotuksen keinoin on nykyistä tehokkaammin tuettava esimerkiksi kestävää rakennemuutosta ja siirtymää kohti energiapihiä, älykästä ja täysin uusiutuviin lähteisiin perustuvaa energia- ja tuotantojärjestelmää. Nykyinen verojärjestelmämme ei tältä osin täytä tehtäväänsä. Sitä ei voi pitää myöskään yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisena, sillä laajasti hyväksytty progression periaate ei käytännössä aina toteudu.

Veropoliittisten päätösten, kuten kaiken politiikan, täytyy perustua tutkittuun tietoon. Esimerkiksi viime vuosina esitetyt väitteet yhteisöveronalennusten huomattavista myönteisistä”dynaamisista vaikutuksista” tai korkeiden marginaaliveroasteiden työn tarjontaa rajusti vähentävästä vaikutuksesta eivät tutkimuksen valossa pidä paikkaansa. Muutosten vaikutuksia on myös seurattava ja tehtävä korjauksia tarvittaessa.

Poliittisessa keskustelussa paljon huomiota saava kokonaisveroasteen taso ei itsessään ole mielekäs indikaattori tai tavoite, koska veroaste on erittäin suhdanneherkkä, ja”sopiva” veroaste riippuu kulloisestakin tilanteesta ja siitä, mitä politiikalla tavoitellaan. Sikäli kun kokonaisveroasteesta jotain voi yleistää, niin korkea kokonaisveroaste korreloi keskimäärin varsin vahvasti kansalaisten hyvinvoinnin kanssa. Huomioiden esimerkiksi Suomen ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet, välttämätön tarve parantaa perusturvaa ja hyvinvointipalveluita sekä ilmastonmuutoksen torjunnan ja kestävän rakennemuutoksen edellyttämät valtavat investoinnit, on todennäköistä, että kokonaisveroastetta on tulevaisuudessa pikemminkin nostettava kuin laskettava.

Suomen verojärjestelmä on osa globaalia verotuksen kenttää. Suomen tulee olla myös aktiivinen toimija esimerkiksi EU:ssa ja OECD:ssä, joissa verotuksen suuntaviivoja linjataan. Myös YK:n kaltaisten aidosti globaalien foorumien merkitystä tulee vahvistaa kansainvälisen verotuksen periaatteista sovittaessa

Osana globaalia vastuutaan Suomen on myös tuettava globaalin etelän veroviranomaisia ja varmistettava kotimaisen lainsäädännön keinoin, että suomalaiset yritykset maksavat veronsa vastuullisesti ja kuhunkin maahan siellä syntyneen arvonlisän mukaisesti. Alanevan verotuksen kilpajuoksu kohti pohjaa koituu lopulta kaikkien haitaksi, eikä Suomen pidä omalla toiminnallaan kiihdyttää verokilpailua. Veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun suitsiminen edellyttää toimia niin kotimaassa kuin poikkikansallisesti. EU:n veronkiertodirektiivi ja yhteinen ja yhdistetty yhteisöveropohja (CCCTB) ovat hyviä esimerkkejä tärkeistä kansainvälisistä avauksista.

Ekologisen verouudistuksen perusajatus on siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen ja luonnonvarojen käytön verotukseen. Ympäristö- ja kulutusverot voivat olla keskeisessä roolissa kestävän rakenneuudistuksen edistämisessä, kunhan niiden soveltaminen on strategista, johdonmukaista, parhaaseen tietoon perustuvaa ja ympäristölähtökohdista nousevaa.

Tällainen muutos on helposti regressiivinen eli tuloeroja lisäävä. Yksittäisten reformien sijaan oikeudenmukaisuutta on kuitenkin syytä tarkastella koko järjestelmän tasolla ja ominaisuutena. Yksittäisten verojen regressiivisyys ei sinänsä ole ongelma, jos kokonaisuus on progressiivinen eli eroja vähentävä.

Verotus on tärkeä tulontasauksen - sekä taloudellisen ja ympäristöohjauksen keino, mutta se ei yksin ratkaise kaikkea – vero-ohjausta tulisi käyttää vain silloin, kun se on muita ohjauskeinoja tehokkaampaa. Muita taloudellisia ohjauskeinoja ovat esimerkiksi päästökaupan kaltaiset markkinamekanismit sekä erilaiset elinkeino-, innovaatio- ja muut tuet. Tilanteissa, joissa niin sanottu hintajousto – eli hinnan muutoksesta seuraava käyttäytymisen tai kysynnän muutos – on pieni, huomattavakaan veronkorotus ei välttämättä saa aikaan kovin suurta muutosta.

Taloudellisten kannustimien lisäksi usein tarvitaankin sitovaa määrällistä ja laadullista sääntelyä. Tämä pätee ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hillinnässä ja ympäristönsuojelussa, jossa vaadittavien muutosten mittakaava on järisyttävä ja aikataulu kiireellinen.

Vasemmistolainen kestävä verouudistus keventää työn vero* Ks tusta pieni- ja keskituloisille painottuen, lisää progressiota ja kiristää varallisuusverotusta. Lisäksi huolehditaan laadukkaiden julkisten palveluiden kattavasta saatavuudesta sekä taataan tarvittavat tulonsiirrot.

Ympäristöperusteinen verouudistus on järkevä vain, mikäli samalla ajetaan alas ympäristölle haitallisia tukia, jotka ylläpitävät saastuttavia ja kestämättömiä tuotanto- ja kulutustapoja.

Useissa Euroopassa ja muualla tehdyissä mallinnuksissa on arvioitu, että kokonaisvaltainen ekologinen verouudistus olisi hyväksi ympäristölle, ilmastolle, ihmisten hyvinvoinnille, työllisyydelle sekä talouden pitkän ajan kestävyysedellytyksille. Esimerkiksi EU-komission Suomea koskevissa skenaarioissa ympäristöverojen tuottopotentiaali on arvioitu jo melko lyhyellä aikavälillä 1–2 miljardiksi euroksi myönteisten ympäristövaikutusten lisäksi.* Tällaisten mallinnusten ongelmana voi kuitenkin olla verojärjestelmän tulontasausvaikutuksen heikkeneminen, ellei sosiaalista oikeudenmukaisuuta erikseen painoteta.

Esittelemme tässä ohjelmapaperissa Vasemmistoliiton kestävän verouudistuksen vaikutuksia elämän eri osa-alueisiin ilmiöpohjaisesti. Uudistusohjelmassamme on toimia, jotka voidaan ottaa käyttöön välittömästi. Osa muutoksista vaatii pidemmän siirtymäajan.

Päätöksiä oikeudenmukaisen ja kestävän tulevaisuuden puolesta on tehtävä nyt. Meillä ei ole aikaa odottaa.

Ympäristöperusteinen verouudistus on järkevä vain, mikäli samalla ajetaan alas ympäristölle haitallisia tukia, jotka ylläpitävät saastuttavia ja kestämättömiä tuotanto- ja kulutustapoja.

YMPÄRISTÖ- JA KULUTUSVEROJEN (VÄÄRÄT) LÄHTÖKOHDAT

YMPÄRISTÖVERONA PIDETÄÄN yleensä mitä tahansa veroa, jossa veropohjana on jokin ympäristöllisesti haitallinen asia. Ympäristöverotuksen taustalla on ajatus, että verotuksen kautta voidaan asettaa arvo ulkoisvaikutuksille niin, että toiminnan hinta vastaa sen todellisia haittoja tai hyötyjä (”saastuttaja maksaa”). Perusperiaatteen mukaan asioita, joita haluamme vähemmän, on verotettava enemmän.

Suomi otti hiilidioksidiperusteisen veron käyttöön ensimmäisenä valtiona 1990-luvun alussa. Tässä mielessä olemme edelläkävijöitä. Valitettavasti emme ole kuitenkaan onnistuneet päivittämään fossiiliverotustamme nykypäivän edellytysten tasolle: ulkoisvaikutuksia ei hinnoitella niiden todellisten haittojen mukaan, ja haitallista toimintaa jopa tuetaan.

Järjestelmä on myös epäjohdonmukainen, sillä vaikkapa liikenteessä tuotettua päästötonnia verotetaan huomattavasti tiukemmin kuin sähkön tai energiantuotannossa. Optimaalisen veroajattelun mukaan hiilidioksidin kaltaisia, ei-paikkasidonnaisia haittoja tulisi kuitenkin verottaa saman veroasteen mukaan. Myös turvetta ja metsäaineksen energiakäyttöä suositaan tällä hetkellä valtapoliittisista syistä enemmän kuin olisi ympäristöllisesti perusteltua.

Suomessa ympäristöveroja on tyypillisesti otettu käyttöön tai kiristetty, koska on haluttu keventää tuloverotusta ja kompensoida tämä toisaalla. Taustalla ei ole ollut kokonaisvaltaista kestävyys- ja ympäristönäkökulmista nousevaa strategiaa, vaikka muutoksilla sinänsä onkin voinut olla ympäristön kannalta suotuisia vaikutuksia. Näin oli asian laita jo 1990-luvulla, ja samalta tilanne vaikuttaa edelleen.

Työn verotuksen”keventäminen” on varsinkin oikeistopuolueille usein keskeisin veropoliittinen tavoite kokonaisveroasteen alentamisen ohella. Tätä linjaa perustellaan usein sillä, että näin kasvatetaan työn tarjontaa. Vastaavilla työllisyys- ja talousvaikutuksilla on perusteltu myös työnantajamaksujen kevennyksiä. Näitä muutoksia on tyypillisesti kompensoitu kulutus- ja ympäristöveroja korottamalla. Esimerkiksi vuoden 2011 energiaveromuutos kasvatti valtion verotuloja suurin piirtein saman verran (700 miljoonaa) kuin mitä Kela-maksun poistaminen työnantajilta aiemmin valtion kirstusta vei (noin 800 miljoonaa yksityisten työnantajien osalta).*

Sama linja on leimannut myös Juha Sipilän ja Petteri Orpon johtaman hallituksen veropolitiikkaa: Tuloverotusta on kevennetty, vieläpä suurituloisia suosien, ja työnantajamaksuja pienennetty. Samaan aikaan kulutus- ja ympäristöveroja on kiristetty. Jälkimmäisten osalta linjaa ei tosin voi pitää kovin johdonmukaisena.

Ajatus siitä, että kulutus- ja ympäristöverotuksen kaltaiset ns. välilliset verot edistävät talouskasvua ja työllisyyttä paremmin kuin ansiotuloverojen kaltaiset välittömät verot, ei ole ongelmaton. Väitettä perustellaan usein vertailevilla tutkimuksilla, jossa on havaittu, että alhaisemmat tuloverot ja korkeammat kulutusverot korreloituvat bruttokansantuotteen nopeamman kasvun kanssa. Varsinaista kausaliteettia eli syy-seuraussuhdetta on kuitenkin vaikea osoittaa. On todettu, että taustalla voi vaikuttaa myös esimerkiksi se, että tuloverotusta on usein kiristetty silloin, kun talouden kasvu on hidastunut. Näin on toimittu myös Suomessa, vaikka se ei finanssipoliittisesti olekaan järkevää.

Usein perimmäisenä, joskin julkilausumattomana, tavoitteena vaikuttaa olevan pyrkimys korvata progressiivisia veroja tasaveroilla ja vähentää siten verojärjestelmän progressiivisuutta. Tämä tavoite on Suomessa toteutunut liiankin hyvin.

Vasemmistoliiton kestävässä verouudistuksessa kulutus- ja ympäristöverojen mahdolliset regressiiviset vaikutukset kompensoidaan muualla verotuksessa ja tulonsiirroilla niin, että kokonaisjärjestelmän progressiivisuus kasvaa.

VÄHENNETÄÄN ERIARVOISUUTTA PROGRESSIIVISEMMALLA TULOVEROTUKSELLA

SUOMESSA TULO- ja varallisuuserojen kasvu on näkynyt nimenomaan ääripäiden erkaantumisena. Perus- ja sosiaaliturvan leikkausten vuoksi pienituloisimmat ovat jääneet ansiokehityksestä jälkeen, ja vastaavasti kaikista suurituloisimpien ansiot ja omaisuudet ovat kasvaneet selvästi muita nopeammin. Verotusratkaisut ovat keventäneet eniten suurituloisimpien verotusta. Uusimpien, keväällä 2018 julkaistujen tilastojen valossa varallisuuserot ovat suuremmat kuin moneen vuosikymmeneen.

Suomen verojärjestelmän kykyä tasata tulo- ja varallisuuseroja on heikennetty jo pitkän aikaa. Varallisuusverosta on luovuttu kokonaan, ja varallisuuden verotus on muutenkin varsin kevyttä (lähinnä perintö- ja lahjaverot, kiinteistöverot, varainsiirtovero). Progressiivisilla veroilla kerättävien verotulojen osuus on vähentynyt selvästi. Progressiivisimpien verojen eli valtion ansiotuloveron sekä perintö- ja lahjaveron osuus on selvästi alle kymmenys kaikista verotuloista. Mikäli tarkastellaan kaikkia henkilöverotuksessa perittäviä veroja ja maksuja (mukaan lukien sosiaalivakuutusmaksut), on progressiivisen ansiotuloveron osuus tippunut 1980–90-luvun taitteen yli 40 prosentista noin 15 prosenttiin.

Tuloverotuksen suhteellisen osuuden pienenemisen lisäksi se on pidemmällä aikavälillä menettänyt tulontasauskykyään suurituloisimpien kohdalla.

Keskeinen käänne Suomessa tapahtui vuoden 1993 verouudistuksessa, jossa ansio- ja pääomatulot eriytettiin ja jälkimmäisiin alettiin soveltaa tasaprosenttia (nykyään pääomatuloissa on pieni porrastus 30 000 euron vuositulojen kohdalla). Tämän jälkeen talouskasvu on hyödyttänyt ennen kaikkia hyvätuloisimpia, kun uudistusta edeltäneinä vuosikymmeninä tulot kasvoivat nopeimmin pienituloisilla. Suurituloisten sisällä kaikista suurituloisin prosentti on vaurastunut selvästi nopeammin kuin muut. Myös Sipilän hallituksen viime vuosina tekemät veromuutokset ovat olleet luonteeltaan tulo- ja varallisuuseroja kasvattavia.

Kun katsotaan sekä ansio- että pääomatuloja yhdessä, kasvaa keskimääräinen veroaste melko tasaisesti noin 20 000 euron vuosituloista noin 80 000 euron tuloihin asti, jonka jälkeen on enemmän hajontaa. Pienimpien tulojen saajien kohdalla vaihtelu on suurta lähinnä siksi, että eri etuustuloja kohdellaan eri tavoin: pienistä eläkkeistä veroa ei makseta, mutta työmarkkinatuesta maksetaan. Ansiojakauman yläpäässä hajontaa on sitä enemmän, mitä suuremmista tuloista on kyse. Hajonta selittyy pääomatulojen määrän kasvulla: mitä suurempi osa tuloista on pääomatuloja, sitä pienempi veroprosentti. Aivan ylimmissä tuloissa pääomatulojen osuus on huomattavan suuri. Nurinkurisesti keskimääräinen veroaste laskee vielä suurituloisimman prosentin sisälläkin siirryttäessä suurituloisimpaan promilleen. Ylimmässä promillessa pääomatulojen osuus kokonaistuloista on keskimäärin noin 70 prosenttia.*

Huomattava osa suurista pääomatuloista ei ole”aitoja” palkkatuloja, vaan kyse on niin sanotusta tulomuunnosta eli ansioiden muuttamisesta pääomatuloiksi verotuksen minimoimiseksi. Tämä on Suomessa yleinen verovälttelyn muoto.

Erityisen avokätisesti Suomen järjestelmä kohtelee pörssilistaamattomien yritysten omistajia, jotka pystyvät muuttamaan ansionsa pääomatuloiksi ja nostamaan ne hyvin alhaisella veroprosentilla. Osingoista osa on kokonaan verottomia.

Suurten pääomatulon saajia suosiva tuloverotus on keskeinen eriarvoistava rakenne. Suomen tilanne, jossa keskimääräinen ja marginaaliveroaste voivat suurituloisimpien kohdalla laskea, on kansainvälisestikin varsin poikkeuksellinen.

Sipilän hallituksen veroratkaisut ovat pahentaneet taloudellista eriarvoisuutta suosimalla suurituloisia. Vastaavasti hallituksen tekemät perusturvan ja monien keskeisten tulonsiirtojen leikkaukset yhdistettynä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen, lääkkeiden ja matkojen omavastuiden korotuksiin ovat vaikeuttaneet monen pienituloisen toimeentuloa. Erityisesti paljon sairastavien pärjääminen on vaikeutunut. Huomattavalla joukolla suomalaisista ei ole varaa hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä tai terveydenhuoltoa.

Vasemmistoliiton veromallissa tuloverotuksen progressiota kiristetään ja progressio ulotetaan koskemaan kaikkia ansioita, myös pääomatuloja. Veropohjan laajenemisen myötä veroasteikkoa voidaan keventää. Näin verotus vastaisi paremmin ihmisten veronmaksukykyä ja kansalaisten oikeustajua. Pääomatulojen verotuksen kiristäminen on myös välillinen keino verottaa varallisuutta, jonka verotus Suomessa on tällä hetkellä tarpeettoman kevyttä. Kaikista pienituloisimpien asemaa parannetaan kasvattamalla kunnallisveron perusvähennystä. Kannatamme myös negatiivisen tuloverotuksen käyttöönottoa.

VARALLISUUDEN, PERINTÖJEN JA LAHJOJEN VEROTUS

VARALLISUUS JAKAUTUU yhteiskunnassa hyvin epätasaisesti. Varallisuus on myös jo pitkään kasvanut nopeammin kuin palkat, mikä kasvattaa entisestään eriarvoisuutta.

Suuri varallisuus on usein perittyä, eli siinä mielessä”ansiotonta” perinnön saajan näkökulmasta. Perintöjen suuri epäsuhta asettaa ihmiset jo lähtökohtaisesti hyvin eriarvoiseen asemaansa taustansa perusteella. Vasemmistolaisesta oikeudenmukaisuusnäkökulmasta tilanteen ongelmallisuus on ilmeinen, mutta se ei toteuta edes liberaalioikeiston vaalimaa ajatusta lähtökohtien (”mahdollisuuksien”) tasa-arvosta, jossa menestys on vain itsestä kiinni.

Perintö- ja lahjaverojen kevennyksiä on usein perusteltu yritysten tai maatilojen sukupolvenvaihdosten helpottamisella. Tämä on sinänsä perusteltua. Tällä hetkellä Suomessa niihin sovelletaan kuitenkin varsin mittavia helpotuksia, joita nykyinen hallitus on entisestään kasvattanut. Esimerkiksi finanssivarallisuuden kohdalla puolestaan voi kysyä, miksi sen siirtämistä seuraavalle”sukupolvelle” tulisi erikseen tukea?

Perintö- ja lahjaverojen kevennyksetiä on usein oikeutettuperusteltu yritysten tai maatilojen sukupolvenvaihdosten helpottamisella. Tämä on sinänsä perusteltua. Tällä hetkellä Suomessa niihin sovelletaan kuitenkin varsin mittavia helpotuksia, joita nykyinen hallitus on entisestään kasvattanut. Esimerkiksi finanssivarallisuuden kohdalla puolestaan voi kysyä, miksi sen siirtämistä seuraavalle”sukupolvelle” tulisi erikseen tukea?

Kaiken kaikkiaan perintö-ja lahjaveron kiristämiselle ja kehittämiselle on olemassa vahvat perusteet sekä oikeudenmukaisuuden että tehokkaan verotuksen näkökulmasta. Suurista perinnöistä tulee maksaa nykyistä enemmän. Pienet perinnöt tulee jättää verottamatta. Lisäksi tulee harkita mahdollisuutta perintöveron maksun jaksottamiseen.

Varallisuusveron palauttaminen olisi myös perusteltua oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Verotulojen lisäämisen ja omaisuuserojen tasoittamisen lisäksi se tuottaisi arvokasta tietoa varallisuuden jakautumisesta.

Varallisuus on jo pitkään kasvanut nopeammin kuin palkat, mikä kasvattaa entisestään eriarvoisuutta.

KIINTEISTÖVEROSTA PROGRESSIIVINEN VARALLISUUSVERO

KIINTEISTÖVERO ON tonttimaan ja sillä olevien rakennusten arvoon perustuva omaisuusvero.

Kiinteistövero on monessa mielessä hyvä vero. Se kohdistuu varallisuuteen ja sitä on vaikea vältellä, sillä sen pohjaa ei pysty siirtämään. Veron tuotot ovat vakaat ja helposti ennakoitavat, eikä sillä juuri ole haitallisia työllisyys- tai talousvaikutuksia. Kiinteistövero myös edistää maan ja rakennusten tehokasta käyttöä.

Kiinteistöveroa on kiristetty viime vuosina paljon. Sen tuotto on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Sipilän hallitus on nostanut kiinteistöveroa 150 miljoonalla eurolla kompensoidakseen epäoikeudenmukaisia tuloveroleikkauksiaan. Kansainvälisesti katsoen Suomen kiinteistövero on kuitenkin edelleen varsin alhainen.

Kiinteistövero voisi olla huomattavasti keskeisempi varallisuusvero kuin mitä se nyt on. Tämä edellyttäisi kuitenkin merkittäviä muutoksia. Suomen nykyistä kiinteistöveroa ei voi pitää oikeudenmukaisena eikä tehokkaana.

Kiinteistövero on nykymuodossaan erittäin regressiivinen: sitä maksetaan suhteessa sitä enemmän, mitä halvemmasta tontista ja asunnosta on kyse. Monelle pienituloiselle oman kodin kiinteistövero onkin suuri kuluerä.

Keskeinen syy eriarvoistavalle verokohtelulle on arvostamisperusteiden vääristymä: verotusarvo ei nykyään vastaa usein lähimainkaan markkina-arvoa. Kalliimpien kiinteistöjen verotusarvot ovat järjestelmällisesti alakanttiin. Mikäli verotusarvot vastaisivat käypää arvoa, olisi kiinteistönvero nousevien kiinteistö- ja tonttihintojen alueilla oiva keino verottaa niin sanottua ansiotonta arvonnousua.

Toinen kiinteistöveron keskeinen ongelma on veropohjan vuotaminen. Omistuksia, käytettyjä rakennusoikeuksia ja niiden arvoa ei ole useinkaan rekisteröity asianmukaisesti, minkä vuoksi paljon verotuloja jää saamatta. Ilmoittaminen on tällä hetkellä verovelvollisen omalla vastuulla. Kuntaliitto on arvioinut, että kunnat menettävät puutteellisen ilmoittamisen vuoksi verotuloja 500 miljoonaa euroa vuodessa.

Kiinteistövero ei yleisesti ottaen ole keskeinen syy asumisen korkeaan hintaan, mutta sillä on oma vaikutuksensa, joka kasvukeskuksissa voi olla huomattavakin. Tärkein syy asumisen kalleuteen on kuitenkin se, ettei tarjonta vastaa kysyntää.

Kiinteistöveroa uudistetaan parhaillaan, ja sekä arvostamisperusteiden vääristymän että viranomaisrekisterien ja veronkannon puutteita on määrä korvata tässä yhteydessä. Uuden järjestelmän on tarkoitus olla käytössä vuonna 2020.

Vasemmistoliitto kannattaa kiinteistöveron kehittämistä progressiivisen varallisuusveron suuntaan. Tämä edellyttää sitä, että rakennusten ja maa-alojen arvostus vastaa niiden todellista arvoa ja että veropohjan aukot tukitaan. Pienituloisten aseman helpottamiseksi tulee ottaa käyttöön huojennusjärjestelmä.

ULUTUSVEROJA OVAT välilliset verot kuten arvonlisävero, valmisteverot ja energiaverot. Kaikki maksavat tällaisia tasaveroja saman verran kustakin hyödykkeestä, joten niiden rasitus on usein suhteellisesti suurempi pienituloisilla, jotka kuluttavat kaikki tai valtaosan tuloistaan. Käytännössä suurituloiset toki maksavat veroa euromääräisesti enemmän, koska he kuluttavat enemmän.

Esimerkiksi arvonlisäverotuksen kohdalla voi kuitenkin oikeudenmukaisuusnäkökulmasta olla perusteltua soveltaa välttämättömyyshyödykkeisiin alhaisempaa verokantaa, vaikka pääasiallisesti tulo- ja omaisuuseroja tulisikin tasata muilla veroilla.

Arvonlisäveromuutoksilla on myös mahdollista kannustaa ihmisiä käyttämään kestävämpiä tuotteita ja palveluita, jos ja kun ympäristöllisesti haitallisiin ja ympäristöystävällisiin hyödykkeisiin sovelletaan selvästi eri alv-kantoja. Tämä tarkoittaisi myös korjauspalveluita.

Kulutusverojen osalta verotusta tulisi kiristää myös etenkin”luksustuotteiden” osalta, jolloin vero kohdentuu maksukykyisimpiin ihmisiin, sekä mahdollisesti terveydelle haitallisen kulutuksen osalta, jolloin tavoiteltu käyttäytymismuutos myönteisine ulkoisvaikutuksineen kompensoi veron mahdollisia lyhyen tähtäimen haitallisia tulonjakovaikutuksia.

Mahdollisuudet käyttää arvonlisäveroa laajempaan ympäristö- ja kestävyysperusteiseen käyttäytymisen ohjaamiseen ovat EU:n nykyisessä sääntelykehikossa varsin rajalliset, mutta käynnissä oleva EU:n alv-uudistus muuttaa tilannetta. Vasemmistoliiton näkemys on, että jatkossa arvonlisäveron tulisi huomattavasti nykyistä voimakkaammin kannustaa ympäristöystävälliseen, terveelliseen ja kestävään kulutukseen ja tuotantoon.

Olemme aiemmin taloustaantuman aikaan ehdottaneet myös alennettujen, ennen kaikkea palvelu- ja työvoimaintensiivisiä suljetun sektorin toimialoja koskevien alennettujen alv-kantojen määräaikaista alentamista kotimaisen kysynnän piristämiseksi. Tätä toimenpidettä tulee myös jatkossa harkita kysyntätaantumien oloissa.

KESTÄVÄ KULUTUSVEROTUS

K

YRITYSVEROPOHJAT TIIVIIMMIKSI

YRITYSVEROTUKSEN TASO on laskenut kaikkialla maailmassa jo pidemmän aikaa. Myös Suomi on osallistunut tähän veroasteilla tapahtuvaan kilpailuun. Nykyinen 20 prosentin yhteisövero on kansainvälisesti katsoen jo varsin alhainen. Yhteisöveroasteiden laskua on usein perusteltu kilpailukyvyn paranemisella ja talouden piristymisellä. Kuitenkin esimerkiksi Suomen viimeisimmän yhteisöveronalennuksen yhteydessä luvattuja”dynaamisia” kasvuvaikutuksia on ollut hyvin vaikea osoittaa toteen.

Yhteisöverojen kohdalla on syytä huomata, että kun monikansalliset yritykset arvioivat eri maiden houkuttelevuutta investointikohteina, yhteisöveron taso ei yleensä ole keskeisimpiä kriteereitä. Esimerkiksi toimiva infrastruktuuri, koulutettu ja osaava työvoima, tehokas ja luotettava hallinto ja yhteiskuntarauha ovat tärkeämpiä.

Veroasteen ohella viime vuosina on alettu kiinnittää enemmän huomiota yritysveropohjaan ja sen tiiviyteen. Voidaan perustellusti väittää, että suuri osa valtioiden välisestä verokilpailusta koskee pikemminkin veropohjia kuin nimellisiä veroasteita. Eri valtioiden yhteisöveropohjien erot mahdollistavat myös aggressiivisen verosuunnittelun ja verovälttelyn, minkä seurauksena suuryritysten efektiiviset veroasteet jäävät usein hyvin alhaisiksi ja valtioilta häviää valtavasti verotuloja. Suomenkin arvioidaan menettävän yritysten aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi satoja miljoonia euroja vuodessa.

Kansainvälisellä tasolla yritysveropohjien rapautumiseen on viime vuosina alettu puuttua, ja veroparatiisitaloutta on onnistuttu hillitsemään. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä. Suomen tulee ottaa nykyistä kunnianhimoisempi ote EU:ssa sovittavien ja muiden kansainvälisten sääntöjen kehittämiseen sekä tilkkiä omassa järjestelmässämme olevat verovälttelyn mentävät aukot.

Vasemmistoliitto on tuonut esiin useita avauksia yritysverotuksen kehittämiseksi ja aggressiivisen verosuunnittelun hillitsemiseksi niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti.

Suomen arvioidaan menettävän yritysten aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi satoja miljoonia euroja vuodessa.

KESTÄVÄ VEROTUS ELÄMÄN ERI OSA-ALUEILLA

Seuraavien sivujen temaattiset esimerkit havainnollistavat, kuinka vasemmiston kestävä verouudistus vaikuttaa politiikan ja elämän eri osa-alueilla.

ESIMERKKI 1:

RUOKA

MAATALOUDELLA ON SUURI vaikutus luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Yksilön arjessa ruokavalinnat ovat yksi vaikuttavimmista keinoista oman ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi. Ympäristövastuu ei kuitenkaan saa jäädä yksilön valintojen varaan, vaan koko ruokajärjestelmä on korjattava kestäväksi.

Maan multavuutta lisäävät viljelymuodot löytyvät tutkijoiden ja tuottajien yhteistyöllä. Kotimainen alkutuotanto ja jalostusketju ovat tärkeitä niin elävän maaseutumaiseman kuin ruokaturvankin kannalta.

Julkisissa hankinnoissa suositaan kasvispainotteista lähi- ja luomuruokaa. Terveellisen ruuan tulee olla kohtuuhintaista ja tuottajan on saatava oikeudenmukainen korvaus työlleen.

Suomessa ei tällä hetkellä ole yleistä pakkausveroa. Ainoastaan juomapakkauksiin sovelletaan veroa. Pakkauksista yleisesti ottaen aiheutuu kuitenkin huomattavaa ympäristörasitusta. Suomessa tulisi selvittää ja mahdollisesti ottaa käyttöön yleinen pakkausvero, jonka suuruus vaihtelisi eri pakkausmateriaalien ja pakkaustyyppien ympäristöhaittojen mukaan. Tämä sekä tuottaisi valtiolle verotuloja että ohjaisi kestävämpien pakkausten käyttöön. Vaihtoehtoisesti pakkausten ympäristörasitetta tulisi vähentää tiukemman valmistus- ja kierrätyssääntelyn kautta.

• Kaikissa maataloustuissa huomioidaan ympäristönäkökohdat ja ympäristökorvauksen kriteerit muokataan vaikuttavammiksi ja selkeiksi.
• Maatalouden energiaverotus muutetaan tukemaan uusiutuvan energian käyttöä. Fossiilipolttoaineita tukeva energiaveron palautusjärjestelmä korjataan.
• Luodaan uusi sysäystuki luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymiseksi ja lisätään samalla neuvontaa ja yhteistyötä tilojen välillä.
• Otetaan käyttöön uusi elintarvikkeiden valmistevero, joka perustuu tuotteiden ympäristö- ja terveysvaikutuksiin ja kohtelee kaikkia tuotteita samalla tavoin.(Esimerkiksi esittämämme”sokeriveron” tuotto olisi noin 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja se myös ohjaisi kulutusta terveellisempään suuntaan.)
• Tuetaan paikallista ravinnekiertoa, jotta typpi ja fosfori säilyvät ruuantuotannossa, eivätkä siirry rehevöittämään vesistöjä. Tehokkaampi ravinnekierto myös parantaisi Suomen omavaraisuutta ja vaihtotasetta. Keinoina voivat toimia esimerkiksi verotus (15% valmistusvero keinolannoitteelle tai pieni fosforin/typen määrään sidottu vero), tiukemmat laaturajoitteet ja kehittämistuki mm. tuontisoijan korvaamiseksi kotimaisella valkuaisella. Torjunta-aineiden osalta voidaan pohtia vastaavia toimia.
• Selvitetään yleisen pakkausveron käyttöönottoa.

ESIMERKKI 2:

ASUMINEN

VARSINKIN PÄÄKAUPUNKISEUDULLA JA kasvukeskuksissa asumisen korkea hinta on erittäin suuri ongelma, jonka ratkaisuun tarvitaan aktiivista tontti- ja maapolitiikkaa sekä kohtuuhintaista julkisesti tuettua asuntotuotantoa. Samaan aikaan hiljenevällä maaseudulla asuntokauppa on hyvin hidasta ja hinnat alhaiset, joten esimerkiksi energiaremonttien tekemiseen tarvitaan yhteiskunnan tukea.

Sisäilman huono laatu on yksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Siksi tarvitaan korjausavustusjärjestelmä terveyshaittojen poistamiseksi ja terveytensä menettäneiden tukemiseksi, sekä terveitä tilapäisasuntoja tarvitseville. Rakennusten osuus energiakulutuksesta ja ilmastopäästöistä on n. 40 prosenttia. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten energiaremontit ovat keskeisen tärkeitä kestävän uudisrakentamisen ohella. Huomioidaan rakennusten koko elinkaaren aikaiset päästöt. Puurakentamisen suosiota voidaan kasvattaa kuntien kaavoitus- ja tonttipolitiikalla.

• Tuetaan kuntien home-, kosteus- ja muista sisäilmaongelmista kärsivien päiväkotien, koulujen ja hoitolaitosten korjaus- ja korvausrakentamista.
• Vauhditetaan kuntien sisäilmainvestointeja osittaistuen avulla (< 25 prosenttia kokonaiskustannuksista), jolloin kokonaisvaikutus talouteen on huomattavasti valtion tukiosuutta suurempi.
• Lisätään kasvukeskuksissa kohtuuhintaista asuntotuotantoa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n pitkän korkotuen ja käynnistysavustusten kautta.
• Selvitetään kotitalousvähennyksen muuttamista kotitalouskohtaiseksi, jotta yksinasujilla olisi vastaava mahdollisuus hyödyntää sitä kuin useamman ihmisen perheillä.
• Laajennetaan kotitalousvähennys kattamaan myös asunto-osakeyhtiöt ja -osuuskunnat, kun kyseessä on energiatehokkuutta tai uusiutuvan energian käyttöä parantavat hankkeet.
• Luodaan uusi kotitalousavustus, joka mahdollistaa energiaremonttien kaltaiset työt myös pienituloisille.
• Poistetaan asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus asteittain.
• Laajennetaan tuottajavastuuta luomalla panttijärjestelmä it-laitteille ja kodinkoneille yhdessä kaupan ja jätealan toimijoiden kanssa.
• Alennetaan vaatteiden, elektroniikkalaitteiden, kodinkoneiden ja käyttötarvikkeiden korjauspalveluiden arvonlisäveroa. Tämä kannustaa käyttöiän pidentämiseen uuden ostamisen sijaan.
• Uudistetaan kiinteistöverotusta maltillisesti tukemaan kestävää rakentamista ja tonttien tehokasta käyttöä. (Kiinteistöveroista lisää varallisuusverotuksen kohdalla.)

ESIMERKKI 3:

LIIKKUMINEN

LIIKENNE AIHEUTTAA VIIDENNEKSEN Suomen ilmastopäästöistä. Päästöt on tarkoitus puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää valtavaa muutosta ajoneuvokantaan, käyttövoimiin, liikkumistottumuksiin ja koko liikennejärjestelmään. Toistaiseksi muutos on ollut aivan liian hidasta.

Liikenteen energiankulutusta voidaan vähentää kiristämällä liikenteen energiaverotusta, suosimalla julkista liikennettä, kävelyä ja pyöräilyä sekä tiivistämällä kaupunkirakennetta. Samat keinot eivät toimi kaikkialla, vaan on etsittävä ratkaisuja alueellisesti ja paikallisesti.

• Lisätään joukkoliikennetukea, jotta joukkoliikenteestä tulee toimiva ja houkutteleva vaihtoehto oman auton käytölle.
• Investoidaan raiteisiin ja raideyhteyksiin. Raideliikenne on ilmastovaikutuksiltaan ja nopeudeltaan ylivertainen liikkumismuoto sekä henkilö- että tavarakuljetuksessa. Lisäpanostuksia tarvitaan sekä perusväylänpitoon että kehittämishankkeisiin. Ratapihojen toimivuus, kaksoisraiteet ja nopeat yhteydet vaativat pitkäjänteistä suunnittelua.
• Tiukennetaan autoverotuksen päästöporrastusta.
• Otetaan Suomessa käyttöön päästöpohjainen lentovero henkilö- ja tavarakuljetukselle ja edistetään myös kansainvälistä lentomaksua.
• Uudistetaan liikenteen polttoaineiden verotuet asteittain kestävää liikkumista tukevaan suuntaan. Esimerkiksi dieselpolttoaineen ja työkoneiden kevyen polttoaineen normia alemmat verokannat, samoin kuin kaupallisen vesiliikenteen polttoaineverotuksen poikkeama, korjataan ylöspäin.
• Korjataan rautateiden ratamaksut niin, että käyttövoimana sähkön ratamaksu on dieseliä edullisempi.
• Otetaan käyttöön ruuhkamaksut suurimmilla kaupunkiseuduilla. Vapautus tietulleista tulee myöntää ammattiliikenteelle sekä sähköautoille ja kimppakyydeille. Ruuhkamaksujen tuotto tulee käyttää joukkoliikenteen parantamiseen. Mikäli alue ottaa käyttöön ruuhkamaksut, tulee lisäksi myöntää samanaikaisesti kertaluonteinen valtion investointiavustus joukkoliikennehankkeisiin.
• Tuetaan kaasu- ja sähköautojen tankkaus- ja latausverkoston rakentumista koko maahan.
• Lisätään vaihtoehtoisten käyttövoimien houkuttelevuutta tarjoamalla edullista pysäköintiä, maksutonta asukaspysäköintiä ja bussikaistojen käyttömahdollisuutta.
• Uusitaan työmatkaliikenteeseen liittyvät edut, kuten pysäköintietu, verotuksen työmatkavähennys, kilometrikorvaukset ja työsuhdeauton veroetu. Työmatkoilla tulee suosia kevyttä ja julkista liikennettä sekä päästöttömiä henkilöautoja ja kyydin jakamista. Uudistuksessa huomioidaan ammattiliikenteen tarpeet.
• Autokannan muuttumiseen tähtäävien määräaikaisten tukien, kuten romutuspalkkio tai konvertiotuki, tulee määräytyä progressiivisesti tulojen perusteella. Tämä toivottavasti mahdollistuu tulorekisterin myötä.

ESIMERKKI 4:

ENERGIA

ENERGIAJÄRJESTELMÄÄ TULEE KEHITTÄÄ älykkääksi ja joustavaksi, samalla kun parannetaan energiatehokkuutta ja siirrytään uusiutuvaan päästöttömään energiaan. Älykäs sähköjärjestelmä säilyttää tasapainon sähkön ja lämmön varastojen avulla. Sähkön käyttöön ohjataan silloin, kun tuotanto on suurta ja hinta alhainen.

Teollisuuden lisäksi kotitalouksissa ja maatiloilla on huomattavaa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden potentiaalia, jota hyödynnetään vielä toistaiseksi puutteellisesti.

Uusi teknologia on alentanut pientuotannon kustannuksia ja tehnyt siitä selvästi aiempaa houkuttelevampaa. Hajautettu energian pientuotanto ja -varastointi voi yleistyessään demokratisoida energiajärjestelmää, haastaa suurten yritysten ylivaltaa ja vauhdittaa irtaantumista fossiilienergiasta. Energiaverojen, -tukien ja muun lainsäädännön on tuettava yksityishenkilöiden, taloyhtiöiden, osuuskuntien ja muiden pienten tuottajayhteisöiden toimintaa.

Energiapolitiikkaa tehdään sekä kansallisella että Euroopan tasolla. Suomen tulee olla edelläkävijä ja aktiivinen toimija EU:ssa ja laajemmin kansainvälisesti.

• Tuetaan energian hajautettua pientuotantoa ja poistetaan sitä hidastavia rajoitteita. (Helpotetaan esimerkiksi energian myymistä verkkoon ja siirrytään nettopohjaiseen energialaskutukseen.)
• Laajennetaan kotitalousvähennys kattamaan myös asunto-osakeyhtiöiden ja -osuuskuntien energiatehokkuutta tai uusiutuvan energian käyttöä parantavat investoinnit.
• Edistetään aurinkoenergian ja muun uusiutuvan energian tuotantoa julkisissa palvelurakennuksissa sekä kaupallisissa kiinteistöissä.
• Jatketaan uusiutuvan energian tukea teknologianeutraalin tarjoushuutokaupan muodossa siihen asti, että uusiutuvan energian investointeja toteutuu markkinaehtoisesti.
• Vähennetään turpeen verotukea asteittain ja vastaavasti muutetaan myös siihen kytkettyä metsähakkeen tukea niin, että se vertautuu kulloinkin halvimpaan fossiilipolttoaineeseen. Laaditaan myös aikataulu energiaturpeen käytöstä irtautumiselle.
• Parannetaan maatalouden pienenergiantuotannon investointitukea.
• Korjataan paljon sähköä käyttävän teollisuuden energiaveroleikkuri fossiilituen osalta ja kasvatetaan samalla yritysten uusiutuvan energian ja energiatehokkuustukea.
• Selvitetään dynaamisen sähköveron käyttöä sähkönkäytön ajallisen ohjaamisen välineenä.
• Puretaan lainsäädännölliset esteet, jotta sähköautojen akut voivat toimia sähköverkon tasausvarastona.
• Edistetään EU-tasoista kasvihuonekaasuveroa ja vastaavia laajempia kansainvälisiä järjestelyitä.
• Edistetään hiilitulleja Euroopan sisämarkkinoiden ulkorajoille.

ESIMERKKI 5:

YRITYKSET

VÄHÄHIILISEEN KORKEAN LISÄARVON tuotanto- ja kulutusjärjestelmään siirtyminen edellyttää elinkeinorakenteen radikaalia uudistamista. Verotuksen tulee tukea tätä uudistumisprosessia.

Verotuksen tulee myös huomioida eri kokoisten ja erilaisten toimijoiden tarpeet ja toiminnan luonne. Esimerkiksi itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien verokohtelun pitää olla kohtuullista, hallinnollisesti helppoa ja tukea uuden työn ja toimeliaisuuden syntymistä.

Suomessa maksetaan yrityksille vuosittain suoria tukia noin 1,3 miljardia euroa ja verotukia 3 miljardia euroa. Monet tuet ovat tarpeen talouden elinvoimaisuuden, yritysten kilpailukyvyn, kestävän rakennemuutoksen edistämisen tai muun tärkeän yhteiskunnallisen tavoitteen kannalta.

Osa yritystuista on kuitenkin hyödyttömiä tai suoranaisesti haitallisia, joko ympäristölle tai elinkeinojen kehitykselle.

Esimerkiksi teollisuuden energiaveronpalautukset, joiden määrä on yli kymmenkertaistunut vuoden 2011 tasosta, eivät selvitysten mukaan ole parantaneet kilpailukykyä. Sen sijaan ne poistavat kannustimet vähäpäästöisempien ratkaisuiden etsimiseesn ja ovat pois muista julkisista toiminnoista.

Fossiilienergian hintaa korottavat uudistukset esitetään toisinaan haitallisiksi yritysten toimintamahdollisuuksille, kilpailukyvylle ja työllisyydelle.

Toki paljon riippuu siitä, kuinka reformit toteutetaan, ja yksittäisten yritysten ja toimialojen kannalta negatiivisia vaikutuksia varmasti tulee, mutta useissa selvityksissä ekologisen verotuksen on osoitettu pikemminkin hyödyttävän kuin haittaavaan taloutta ja työllisyyttä makrotasolla. Näin varsinkin, jos samaan aikaan tehdään muita uudistumista tukevia reformeja.

Myös yritykset ovat heränneet tähän: Sitran selvityksen mukaan 75 prosenttia suomalaisyrityksistä piti vuonna 2015 hiilineutraalisuutta ja vähähiilisyyttä tärkeinä strategisen kilpailukyvyn lähteinä. Samaan aikaan lähes puolet esimerkiksi energia-alan yrityksistä katsoi, että nimenomaan lainsäädäntö ja poliittisen tuen puute olivat suurimpia esteitä hiilineutraaliuden tavoittelemiselle.

Vasemmistoliiton mielestä meidän on luovuttava ympäristölle haitallisista ja taloudellisesti tehottomista tuista, joille ei ole kestäviä yhteiskunnallisia perusteita. Osa säästöistä kohdennetaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitukseen, jolla tutkimustiedon perusteella on eniten myönteisiä vaikutuksia.

Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta tuleekin kasvattaa asteittain vähintään viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vähintään prosentin tästä tulee olla julkista rahoitusta.

• Kasvatetaan tuntuvasti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta.
• Tuetaan kotimaisia pienyrittäjiä nostamalla arvonlisäverollisen myynnin alarajaa 30 000 euroon.
• Luovutaan epäoikeudenmukaisesti kohdentuvasta ja tehottomasta yrittäjävähennyksestä sekä metsälahjavähennyksestä.
• Tiivistetään yhteisöveron pohjaa ja korotetaan sen taso nykyisestä 20 prosentista 22 prosenttiin.
• Kasvatetaan yritysten energiatukea, jota myönnetään uusiutuvan energian hankkeiden edistämiseen, energiatehokkuuden parantamiseen tai tukemaan siirtymää vähähiiliseen energiajärjestelmään.
• Karsitaan ympäristölle haitallisia verotukia. Seuraavan hallituskauden aikana tukia tulisi lopettaa ja uudelleenkohdentaa vähintään 500 miljoonan euron edestä. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi seuraavia uudistuksia:
• Kohtuullistetaan energiaintensiivisen teollisuuden ja maatalouden energiaveropalautuksia ja muita energiatukia.
• Korotetaan turpeen verotusta (alkuvaiheessa 1,5 eurolla megawattitunnilta)
• Nostetaan yhdistetyn sähkön-ja lämmöntuotannon kivihiilenverotusta ja vauhditetaan kivihiilestä luopumista.
• Luovutaan päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoimisesta teollisuudelle.
• Uudistetaan kaivosverotusta huomioimaan nykyistä paremmin kaivostoiminnan ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset:
• Säädetään uusi kaivostoiminnan vero, joka määräytyy joko louhitun maa-aineksen määrän tai malmin arvon (esim. 2% arvosta) tai näiden molempien mukaan.
• Palautetaan kaivokset ylempään sähköverokantaan.

ESIMERKKI 6: TYÖ JA VARALLISUUS

NOIN KAKSI KOLMANNESTA Suomen verotuloista on peräisin työn verotuksesta. Varallisuuden suora verotus sen sijaan on varsin kevyttä.

Työn verotusta on kehitettävä niin, että se vastaa työn uusia muotoja ja uudenlaista globaalia toimintaympäristöä. Automaation, alustatalouden ja itsensätyöllistämisen kaltaisten ilmiöiden voimistuminen muuttavat osaltaan työn verotuksellista pohjaa. Jatkossakin työn verotuksen tulisi kuitenkin pysyä keskeisenä verotulojen lähteenä ja tulontasauksen välineenä.

Oikeudenmukainen verojärjestelmä ei kuitenkaan voi suosia omistamista ja perimistä työnteon kustannuksella. Sipilän hallitus on keventänyt entisestään esimerkiksi perintöjen ja lahjojen verotusta. Vasemmistoliiton mielestä varallisuuteen kohdistuvia veroja olisi Suomessa varaa kiristää.

Suurten pääomatulojen saajien suosiminen erillisellä pääomatuloverolla on lopetettava, ja kaikkia tuloja on verotettava yhdessä yhtenäisessä progressiivisessa verotaulukossa. Näin veropohja laajenee sekä yksinkertaistuu, -verojen välttely vähenee ja tuloverotuksen progressio toteutuu nykyistä paremmin. Tästä hyötyvät myös kaikki pienten pääomatulojen saajat. Tuloerojen lisäksi verotuksen on kavennettava varallisuuseroja.

Veropohjan laajenemisen ja tiivistymisen myötä myös työn kokonaisverotusta on mahdollista jonkin verran keventää. Tuloveronkevennykset tulee kohdentaa pieni- ja keskituloisia painottaen tuloerojen kaventamiseksi ja kotimaisen kulutuskysynnän tukemiseksi.

• Kunnallisverotuksen perusvähennystä korotetaan tuntuvasti pienituloisten käteen jäävien tulojen lisäämiseksi ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Samaan aikaan tuloeroja ja pienituloisuutta kitketään kehittämällä sosiaaliturvajärjestelmää perustulon suuntaan (selvitetään myös negatiivisen tuloverotuksen mahdollisuutta).
• Perintö- ja lahjaverotusta kiristetään ja selvitetään mahdollisuutta soveltaa siihen ns. kertymäperiaatetta (eli huomioidaan koko eliniän aikana saadut perinnöt ja lahjat)
• Otetaan käyttöön uusi tuloveroluokka yli 100 000 euroa vuodessa tienaaville.
• Pidemmällä aikavälillä ansio- ja pääomatuloverotus harmonisoidaan ja kaikkia tuloja verotetaan saman progressiivisen asteikon mukaisesti. Uudistuksen valmistelu on käynnistettävä välittömästi.*
• Välittömänä uudistuksena listaamattomien yritysten osinkojen suosimisen lopetetaan laskemalla verovapaiden osinkojen rajaa (ns. normaalituottoraja) kahdeksasta esimerkiksi kolmeen prosenttiin. Rajasta voitaisiin tehdä myös joustava esimerkiksi niin, että se kytkettäisiin markkinakorkoihin.
• Kunnallisverotuksen perusvähennystä korotetaan tuntuvasti pienituloisten käteen jäävien tulojen lisäämiseksi ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Samaan aikaan tuloeroja ja pienituloisuutta kitketään kehittämällä sosiaaliturvajärjestelmää perustulon suuntaan (selvitetään myös negatiivisen tuloverotuksen mahdollisuutta).
• Perintö- ja lahjaverotusta kiristetään suurten perintöjen ja lahjojen osalta. Selvitetään myös mahdollisuutta soveltaa siihen ns. kertymäperiaatetta (eli huomioidaan koko eliniän aikana saadut perinnöt ja lahjat). Pienet perinnöt ovat verovapaita.
• Palautetaan varallisuusvero.
• Kehitetään kiinteistöverotusta niin, että se toteuttaa progressiivisuuden ajatuksen nykyistä paremmin, huomioi pienituloisten asunnonomistajien tilanteen ja kannustaa ympäristöllisesti tehokkaampaan maankäyttöön.
• Poistetaan asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus asteittain.
• Poistetaan asunto-osakeyhtiön rahoitusvastikkeen verovähennysoikeus kokonaan sijoittajilta.

ESIMERKKI 7: VERONKIERTO, VEROVÄLTTELY JA HARMAA TALOUS

VEROPARATIISIT, VERONKIERTO ja aggressiivinen verosuunnittelu vääristävät taloutta ja heikentävät julkistalouden rahoituspohjaa. Veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun suitsiminen edellyttää toimia niin kotimaassa kuin poikkikansallisesti.

Suomen ei pidä omalla toiminnallaan kiihdyttää verokilpailua. Päinvastoin Suomen tulee olla kansainvälisen verovälttelyn ja veroparatiisitalouden vastaisen taistelun etujoukoissa. Yhteiseurooppalaiset säännöt ja minimit suuryritysten ja pääomien verottamiselle ovat tarpeen, sillä nyt ne kilpailuttavat maita toisiaan vastaan. Kilpailu kohti pohjaa koituu kaikkien haitaksi.

Tällä hetkellä Suomi menettää harmaan talouden ja aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi satojen miljoonien eurojen verotulot joka vuosi. Veropohjan tilkitseminen ja verovälttelyn hillitseminen kohentaisi julkistalouden rahoitusasemaa, tehostaisi markkinamekanismin toimintaa ja parantaisi rehellisten ja pienten yritysten kilpailuasemaa.

Viime vuosina harmaan talouden vastainen toiminta on tehostunut, ja tehdyt satsaukset ovat maksaneet itsensä monin kerroin takaisin. Kuitenkin on olemassa monia kansallisia ja EU-tason toimia, joilla talousrikollisuutta ja verovälttelyä voitaisiin hillitä tehokkaammin.

• Tukitaan Suomen kansallisessa lainsäädännössä olevat aggressiivisen verosuunnittelun ja verovälttelyn mahdollistavat aukot.
• Laajennetaan pakollisen veronumeron käyttö rakennusalan lisäksi majoitus- ja ravitsemusalalle, kiinteistöpalvelualalle, telakkateollisuuteen ja teknologiateollisuuteen.
• Toimeenpannaan EU:n veronkiertodirektiiviin sisältyvät uudistukset kansallisesti suurimmalla mahdollisella kunnianhimon tasolla.*
• Edistetään EU-tasolla aktiivisesti yhtenäistä ja yhdistettyä yritysveropohjaa (CCCTB) sekä eurooppalaista minimiyhteisöverokantaa.
• Poistetaan omistusten hallintarekisteröintiin liittyvät veronvälttelymahdollisuudet ja lisätään omistusten julkisuutta.
• Arvioidaan kaikki Suomen verosopimukset. Neuvotellaan uudelleen sellaiset sopimukset, jotka mahdollistavat verojen maksamatta jättämisen tai jakavat verotusoikeudet epäoikeudenmukaisesti valtioiden kesken. Irtisanotaan verosopimukset yhteistyöhaluttomien maiden kanssa.

JATKUU ¨

• Lisätään poikkikansallisten yritysten talousraportoinnin ja veronmaksun avoimuutta, edistetään kattavaa ja julkista maakohtaista raportointia EU:ssa ja kansallisesti sekä velvoitetaan valtion enemmistöomistamat yhtiöt julkistamaan maakohtaiset tiedot yhtä kattavasti kuin veroviranomaisille tehtävässä maakohtaisessa raportissa.
• Määritellään yhteisö Suomessa yleisesti verovelvolliseksi silloin, kun sitä tosiasiallisesti johdetaan Suomesta käsin.
• Painostetaan maita, jotka kieltäytyvät automaattisesta tietojenvaihdosta, esimerkiksi säätämällä lähdevero kaikille näihin maihin maksettaville rahansiirroille.
• Liitetään Suomi eurooppalaista rahoitusmarkkinaveroa (FTT) valmistelevien maiden joukkoon ja edistetään veroa aktiivisesti Suomen EU-puheenjohtajakaudella. FTT laajentaa veropohjaa finanssisektorille, hillitsee haitallista keinottelua, vakauttaa markkinoita ja johtaa pääomien järkevämpään kohdentamiseen. Mikäli tämä hanke ei etene, otetaan käyttöön niin sanottu rahoitusmarkkinoiden arvonlisävero (FAT), joka kohdistuu finanssialan toimijoiden palkkoihin ja voittoihin.
• Muutetaan verotusmenettelylain yleistä veronkierron vastaista säännöstä niin, että se mahdollistaa tehokkaan puuttumisen järjestelyihin, joiden liiketaloudellinen peruste on vähäinen ja joilla saavutetaan merkittävä verohyötyjä.
• Säädetään pääomaa koskeva maastapoistumisvero alhaisen verotuksen maahan siirtyville verovelvollisille.
• Säädetään lähdevero institutionaalisten sijoittajien ja muiden osinkoverosta vapautettujen yhteisöjen osingoille.
• Poistetaan mahdollisuus verovälttelyyn esimerkiksi vakuutuskuorten ja muiden vastaavien finanssituotteiden avulla. Ei luoda uusia vastaavia verovälttelyrakenteita, kuten esimerkiksi sijoitussäästötilejä.
• Kriminalisoidaan veronkierrossa avustaminen: kun yritys, yksityishenkilö tai muu oikeushenkilö on tuomittu oikeudessa veronkierrosta, on myös kyseisen veronkiertojärjestelyn suunnitellut ja/ tai toteuttanut taho saatettava rikosvastuuseen. Luonteva ajankohta uudistukselle olisi parhaillaan valmisteltavan verosuunnittelujärjestelyiden raportointia koskevan lain yhteydessä.
• Laajennetaan verotustietojen julkisuutta siten, että myös verotukseen jälkikäteen tehdyt oikaisut ovat julkisia.
• Otetaan tyyppihyväksytyt kassakoneet käyttöön ainakin majoitus- ja ravitsemisalalla ja selvitetään käytännön laajentamista myös muille toimialoille.
• Kasvatetaan harmaata taloutta, veronkiertoa ja aggressiivista verovälttelyä tutkivien ja käsittelevien viranomaisten resursseja.
• Uudistetaan tilaajavastuuta ketjuvastuumallin mukaiseksi niin, että tilaaja vastaa viime kädessä alihankkijoidensa veroista, veroluonteisista maksuista ja työntekijöiden palkoista.
• Selvitetään tarve poistaa arvonlisäveron 22 euron alaraja EU:n ulkopuolelta tuoduille tuotteilla ja alkaa periä arvonlisäveroa kaikista tuotteista. EU-sääntelyn uudistuksen myötä alv-käytäntö muuttuu joka tapauksessa vuonna 2021, mutta ulkomaisessa verkkokaupassa yleisten veropetosten hillitsemiseksi ja veropohjan vahvistamiseksi Suomen tulee pohtia kansallisten toimien tarpeellisuutta jo tätä ennen.

Viitteet

1. esim. Euroopan komissio (2016). Study on assessing the environmental fiscal reform potential for the EU28. http://ec.europa.eu/environment/integration/green_semester/pdf/Eunomia%20EFR%20Final%20Report%20MAIN%20REPORT.pdf
2. *Tosin jo vuonna 2012 teollisuuden energiaveropalautuksia jälleen kasvatettiin kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi. Tutkimuksissa myönteisiä vaikutuksia tuottavuuteen, työllisyyteen, kannattavuuteen, vientiin tai liikevaihtoon ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan. Sen sijaan energiatuki on vääristänyt toimialojen sisäistä kilpailua suosimalla suuria yrityksiä. Tällä hetkellä energiaveron palautusten määrä on kymmenkertainen vuoteen 2011 nähden.
3. * Käytettävissä olevien aineistojen puutteiden sekä veronkierron vuoksi kaikista suurimpia tuloja koskevat luvut ovat tyypillisesti alakanttiin.
4. * Samalla veroasteikkoa voitaisiin keventää nykyisestä. Tässä yhteydessä voidaan pohtia myös jonkinlaisia vähennyksiä. Esimerkiksi ennen vuoden 2005 uudistusta yritysten ennen osingonmaksua maksama vero-osuus hyvitettiin. Askelia kohden täysin yhdistettyä asteikkoa olisi mahdollista ottaa myös esimerkiksi niin, että palkkojen ylintä rajaveroastetta laskettaisiin ja pääomatuloveroaste nostettaisiin samalle tasolle. Vaihtoehtoisesti ansiotulojen ja pääomatulojen marginaaliverot voitaisiin kytkeä positiivisesti keskenään.
5. * Esimerkiksi syksyllä 2018 eduskuntaan tulevien, sinänsä tervetulleiden väliyhteisölainsäädännön muutosten osalta tämä tarkoittaisi, että lain soveltamisalasta vapautumiseen oikeuttava veroasteraja olisi korkeampi kuin VM:n kaavailema 3/5 Suomen tasosta, että”merkittävän taloudellisen toiminnan” poikkeusta tiukennettaisiin niin, että keinotekoiset järjestelyt eivät oikeuttaisi verovapautukseen ja ettei poikkeusta ylipäänsä laajennettaisi ETA-alueen ulkopuolelle (esitetty EU:n”mustan listan” soveltaminen ei ratkaisee ongelmaa, koska lista on nykymuodossaan täysin puutteellinen).
6. * Esimerkiksi syksyllä 2018 eduskuntaan tulevien, sinänsä tervetulleiden väliyhteisölainsäädännön muutosten osalta tämä tarkoittaisi, että lain soveltamisalasta vapautumiseen oikeuttava veroasteraja olisi korkeampi kuin VM:n kaavailema 3/5 Suomen tasosta, että”merkittävän taloudellisen toiminnan” poikkeusta tiukennettaisiin niin, että keinotekoiset järjestelyt eivät oikeuttaisi verovapautukseen ja ettei poikkeusta ylipäänsä laajennettaisi ETA-alueen ulkopuolelle (esitetty EU:n”mustan listan” soveltaminen ei ratkaisee ongelmaa, koska lista on nykymuodossaan täysin puutteellinen).

Alkuperäinen ohjelma julkaistu 2025.

Luontokato on kooltaan ja vakavuudeltaan ilmastokriisiin verrattavissa oleva ympäristöongelma. Luontokato ja ilmaston lämpeneminen liittyvät toisiinsa erottamattomasti, ja näin ollen yhtä ei voi ratkaista ilman toista.

Luontokadon pysäyttäminen ei voi odottaa. Vasemmistoliiton mielestä maapallon biodiversiteetillä kokonaisuutena ja sen kaikilla lajeilla on itseisarvo - toisin sanoen luonto ja sen kaikki eliölajit ovat olemassa itseoikeutetusti, ja niiden olemassaolo on arvokasta, riippumatta ihmisen suhteesta niihin ja ihmisen niistä saamista hyödyistä.

Samalla myös me ihmiset tarvitsemme monimuotoisuutta esimerkiksi ruokaturvan, puhtaan veden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Kestävä ja palautumiskykyinen luonto auttaa meitä myös sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon ja sen seurauksiin, kuten lisääntyneisiin sään ääri-ilmiöihin.

Lähtökohta ja tavoite on luonnon kokonaisheikentymättömyys eli se, että luonnon monimuotoisuutta kokonaisuutena ei heikennetä kunnan alueella. Tämän jälkeen on tavoiteltava luontopositiivisuutta eli luonnon tilan jatkuvaa paranemista, kunnes valtaosa Suomen uhanalaisista lajeista on onnistuneesti palautunut elinvoimaiseksi.

Keskeisin syy luontokatoon on sellainen maankäyttö, jossa muille lajeille jätetään liian vähän tai ei lainkaan elintilaa. Tästä syystä myös luontokadon pysäyttäminen on suurelta osin paikallistason työtä. Kunnat ovat sen avaintoimijoita: ne tekevät alueellaan merkittäviä, muun muassa kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyviä ratkaisuja, joilla on välittömiä ympäristövaikutuksia.

Kuntien määrätietoinen ympäristötyö on tärkeää pitkäjänteisen ympäristötyön jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi. Paikallisen luonnon suojelu kasvattaa kunnan luontopääomaa suoraan ja tukee samalla laajempaa luontokadon vastaista työtä. Monimuotoisuuden suojelussa on keskeistä pitää huoli asukkaiden osallistumismahdollisuuksista ja esimerkiksi saamelaisten oikeudesta kulttuurinsa säilymiseen.

Monet tässä listassa mainitut keinot ovat helppoja ja halpoja, osa toisi jopa säästöjä. Kun kunta huolehtii luonnosta, pääsevät myös ihmiset nauttimaan lähiluonnosta ja sen tarjoamista virkistys- ja harrastusmahdollisuuksista. Luonnon hyvinvointi lisää ihmisten hyvinvointia!

Tässä listauksessa keskitytään kunnallistasolla toteutettaviin suoriin suojelutoimiin, mutta niiden lisäksi monet muut asiat kunnan toiminnassa vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen – esimerkiksi hankinnat, jätehuolto ja infrastruktuuri.

Hallinto

Hallinto on luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta keskeinen toimintaympäristö, koska poliittisten päätösten avulla luonnonsuojeluun voidaan velvoittaa, siitä voidaan tehdä kannattavaa ja se voidaan tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tärkeä luonnonsuojelun lähtökohta ovat haasteeseen oikein mitoitetut poliittiset tavoitteet ja näiden toteuttamiseen tarvittujen resurssien varmistaminen. Tarkoituksenmukaisilla hallinnollisilla säännöillä ja käytännöillä voidaan myös varmistaa, että biodiversiteetti tulee harkituksi osana kaikkea päätöksentekoa.

1. Kunnassa tehdään luonnon monimuotoisuuden suojelun toimintaohjelma sisältäen tavoitteet, rahoituksen, mittarit, vastuutahot ja seurannan.
2. Varmistetaan, että kunnalla on olemassa prosessit, joilla luonnon monimuotoisuus tulee huomioiduksi kaikessa kunnan päätöksenteossa.
3. Perustetaan uusia luonnonsuojelualueita ja lisätään luonnonsuojelun rahoitusta.
4. Kunnissa arvioidaan päätöksenteon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja laaditaan vuosittain raportti monimuotoisuudelle aiheutetuista arvioiduista haitoista ja hyödyistä.
5. Otetaan käyttöön ekologinen kompensaatio, jolloin ihmisten toiminnasta johtuvat välttämättömät heikennykset luonnon monimuotoisuuteen korvataan parantamalla monimuotoisuutta muualla.
6. Tietoa luonnosta kerätään ja sitä hyödynnetään päätöksenteossa. Huolehditaan riittävästä lajistokartoituksesta.
7. Kunnan kaavoituksessa turvataan kattava viherrakenne eli viheralueiden ja vihreiden piha-alueiden verkosto.
8. Kehitetään luonnonhoidon menetelmiä niin, että ne edistävät monimuotoisuutta.
9. Perustetaan biodiversiteetin lippulaivakohde eli kuntalaisille tärkeä alue, jonka luonto esimerkiksi ennallistetaan ja jonka monimuotoisuutta vaalitaan.
10. Vahvistetaan ja monipuolistetaan maankäytön merkintätapoja. Luonnonsuojelulakiin perustuvan rauhoittamisen lisäksi kunnat voivat tukea biodiversiteettiä esimerkiksi kaavamerkinnöillä ja viheralueiden hoitoluokituksilla.

Metsät

Metsät kattavat yli puolet Suomen maapinta-alasta. Niillä on siten aivan erityinen rooli luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja ilmaston kuumenemisen vastaisessa taistelussa. Metsät ovat merkittävin hiilinielu ja suoranainen luonnon monimuotoisuuden kehto. Tällä hetkellä peräti kolme neljäsosaa Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Metsäluontotyyppien uhanalaistuminen ja metsäelinympäristöjen kaventuminen on luonnollisesti uhka myös niille lukemattomille eliölajeille, jotka käyttävät metsiä ensisijaisena elinympäristönään.

Suurimpia uhkatekijöitä metsillemme ovat liian korkeaksi kasvaneet hakkuumäärät sekä metsiä yksipuolistavat metsänhoitotavat, kuten lahopuun hävittäminen, avohakkuut ja soiden ojitus. Metsille on asetettava tutkimustietoon pohjautuen sellainen monimuotoisuuden tavoitetaso, joka turvaa metsän lajiston ja ekosysteemien elinvoiman, ja metsätaloustoimijat on velvoitettava kestäviin metsänhoitotapoihin. Metsien monimuotoisuutta voidaan suojella tehokkaasti monilla kunnallisilla päätöksillä.

1. Hakkuut mitoitetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävälle tasolle. Monimuotoisuudeltaan arvokkaimpia kohteita ei hakata.
2. Suositaan jatkuvaa kasvatusta niissä metsissä, joissa siihen on parhaat edellytykset, esimerkiksi lehtipuuvaltaisissa kuusimetsissä. Avohakkuita tulisi pääsääntöisesti pyrkiä välttämään toteuttamalla muita, luontaisen uudistumisen menetelmiä.
3. Kunnan metsienhoidon tavoitteeksi asetetaan monimuotoisuuden lisääminen ja virkistyskäyttömahdollisuudet.
4. Jätetään kaikkien hakkuiden yhteydessä metsiin 20–30 m3/ha vanhinta puustoa, eikä kuolleita ja kaatuneita puita korjata pois. Näin metsien lahopuun määrää saadaan lisättyä.
5. Jätetään osa metsäalueista metsänhoitotoimien ulkopuolelle - ei risusavottoja tai harvennushakkuita.
6. Lopetetaan hakkuut lintujen pesimäaikaan.
7. Lisätään FSC-sertifioitujen metsien osuutta.
8. Suoluonnon monimuotoisuutta parannetaan ennallistamalla ja suojelemalla soita.

Vesialueet

Vesistöt ovat toinen tärkeä luontotyyppi, joiden monimuotoisuuden suojelu on keskeistä lähiluonnon ja koko maapallon hyvinvoinnin kannalta. Tiedämme, että esimerkiksi ilmaston kuumeneminen aiheuttaa vesistöjen ravinnehuuhtoumien lisääntymistä ja vesien tummumista, ja siten osaltaan uhkaa myös vesiluonnon monimuotoisuutta.

Vesistöjen tilanne Suomessa ei ole hyvä: Itämeren luontotyypeistä uhanalaisia on noin neljännesosa ja Itämeren rannikon luontotyypeistä uhanalaisia on reilusti yli puolet. Itämeren kalakantojen kehitys on ollut viime vuosina erityisen heikkoa, osin tunnistamattomista syistä.

Viidennes kaikista Suomen sisävesien ja rantojen luontotyypeistä on uhanalaisia. Kunnallisessa päätöksenteossa on keskeistä pyrkiä parantamaan vesiekosysteemien tilaa kansallisten biodiversiteettitavoitteidemme mukaisesti.

1. Suojellaan kunnan toimin Itämerta.
2. Jokien pienvesien luontoarvot tunnistetaan ja niitä ylläpidetään.
3. Rakentamattomia rantoja jätetään luonnontilaan.
4. Ennallistetaan kunnan kosteikko- ja vesistöalueita.

Rakennettu ympäristö

Rakentaminen ja ihmisen toiminta rakennetussa ympäristössä on merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle, jos sen annetaan johtaa tärkeiden luontotyyppien katoamiseen ja muiden eliölajien elinympäristöjen kaventumiseen. Suomalaisten kaupunkien on oltava ilmastoviisaita, luontorikkaita, kestäviä sekä sopeutumiskykyisiä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.

Kaikessa kuntien maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa ja sääntelyssä on turvattava monimuotoisen luonnon ja hyvinvoivan hiilinielun säilyminen. Maankäyttöä ja rakentamista koskevassa kunnallisessa päätöksenteossa on lisäksi huomioitava ilmaston kuumenemisen vaatimat sopeutumistoimet, joita ovat muun muassa runsaat viheralueet, puusto, tehokas hulevesien hallinta ja puurakentaminen.

1. Tuodaan luontopohjaiset ratkaisut, kuten viheralueverkostot, viherkatot ja muu vihreä infrastruktuuri sekä vesielementit, kiinteästi mukaan rakennetun ympäristön suunnitteluun.
2. Muutetaan nurmikkoalueita niitty- ja ketoalueiksi, ja noudatetaan hallitun hoitamattomuuden periaatetta.
3. Lisätään pienelinympäristöjä, kuten pieniä niittyjä ja hoitamattomia metsiköitä, kunnassa.
4. Taajamatulvien välttämiseksi pidetään huolta siitä, että taajamissa on riittävästi viheralueita imemään sadevesiä.
5. Huolehditaan arvokkaista perintöympäristöistä.
6. Lisätään hyönteishotelleja puistoihin ja julkisten rakennusten pihoille, jotta hyönteiset voisivat elää myös taajamissa. Jaetaan tietoa hyönteishotelleista ja kannustetaan kuntalaisia perustamaan niitä myös omille pihoilleen.
7. Lisätään lahopuun määrää kunnan metsissä, puistoissa ja esimerkiksi teiden varsilla.

Eläimet

Eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, joilla on ihmisestä riippumaton itseisarvo. Kaikkien eläinten itseisarvon tulisi olla myös kunnallisen päätöksenteon perustana. Eläimillä on usein korvaamaton paikka ja tarkoitus niiden omassa ekosysteemissä, ja niistä voi riippua koko ekosysteemin elinvoimaisuus. Luonnonvaraisille eläimille on taattava mahdollisuus elää lajille ominaista elämää. Siksi kunnallisessa päätöksenteossa tulee huolehtia myös muiden eliölajien elinympäristöjen säilymisestä ja kantojen elinvoimaisuudesta, tavoitteena harmoninen ihmisen ja muiden eläinten rinnakkaiselo.

1. Suositaan linnuille ja pölyttäjille tärkeitä kasveja.
2. Annetaan alueelle kuuluvien kukkien kukkia ja siementää.
3. Turvataan kalojen lisääntymisalueet ja kulkureitit.
4. Ohjataan veneily pois lintujen pesimäalueilta.
5. Asetetaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tarpeelliset kalastus- ja metsästyskiellot.
6. Hillitään muiden lajien vuorokausirytmiä, lisääntymistä ja ruokailua haittaavaa valosaastetta.
7. Varmistetaan eläinten liikkumiselle tärkeät tiestön yli- ja alikäytävät alueiden välillä.

Luontokasvatus ja -kosketus

Luonto ja erityisesti metsät ovat osa suomalaista sielunmaisemaa. Luonto tarjoaa lukemattomia harrastus- ja virkistysmahdollisuuksia. Tiedämme myös, että luonnossa liikkumisella on monia positiivisia terveysvaikutuksia. Samaan aikaan kiihtyvä kaupungistuminen voi vaikeuttaa yhä useamman luontosuhteen ylläpitoa ja ymmärrystä siitä, mikä luonnon monimuotoisuuden tila on ja miksi sen varjeleminen on tärkeää.

Nyt jos koskaan kunnissa tulee lisätä ihmisten ympäristö- ja luontotietoisuutta sekä vaalia ihmisten luontoyhteyttä. Näin voidaan tehdä lisäämällä mahdollisuuksia ja kannustamalla luonnossa liikkumiseen sekä tarjoamalla tietoa luonnonsuojelusta niin tavallisille kuntalaisille kuin eri alojen ammattilaisille. Luontoon pääsyn on oltava esteetöntä, ja kunnan luonnonsuojelutoimien kuntalaisia osallistavia.

1. Lisätään luontokasvatusta varhaiskasvatuksessa ja kouluissa muun muassa tekemällä retkiä luontoon, ja turvataan tähän riittävät resurssit.
2. Torjutaan haitalliset vieraslajikasvit.
3. Koulutetaan kunnan työntekijöitä ja päättäjiä luonnon monimuotoisuudesta.
4. Pidetään huolta virkistyskäytön kestävyydestä opasteiden ja neuvonnan avulla.
5. Lisätään terveyttä edistävää luontokosketusta tuomalla luontoelementtejä osaksi kunnan rakennettua ympäristöä ulko- ja sisätiloissa.
6. Vahvistetaan kuntalaisten osallistumista luonnonhoitoon. Uudet toimintatavat voivat tarkoittaa esimerkiksi kuntalaisten perustamia ja hoitamia niittyjä, kukkaistutuksia tai harvinaisten kasvien viljelyalueita.
7. Arvioidaan lähiluonnon ja virkistysalueiden alueellinen kattavuus kunnan eri alueiden välillä ja varmistetaan, että kaikille asukkaille toteutuu pääsy lähiluontoon.
8. Lisätään esteetöntä pääsyä luontoon - poistetaan esteitä, lisätään tiedon saavutettavuutta ja luontoon pääsyä myös ilman omaa autoa sekä lastenrattailla ja pyörätuoleilla.
9. Perustetaan kuntalaisneuvonta, josta jokainen saa apua ja ohjausta omiin ympäristötoimiinsa.
10. Äänestetään vasemmistoliittoa kuntavaaleissa!

Alkuperäinen ohjelma julkaistu 2025.

Johdanto

Vasemmistolaisen tasa-arvoajattelun lähtökohtana on kaikkien ihmisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu. Tasa-arvolla tarkoitamme yhteiskunnallista olotilaa, jossa jokainen ihminen on samanarvoinen ja yhdenvertainen toisten ihmisten kanssa. Tasa-arvon saavuttaminen vaatii yhteiskunnallisten rakenteiden tarkastelua ja muuttamista. Tässä ohjelmassa esitetään pohdintaa ja ratkaisuja siihen, kuinka rakennetaan tasa-arvoisempi tulevaisuus ratkaisemalla mieserityisiä yhteiskunnallisia ongelmia.

Yhteiskunnassa on yhä enenevissä määrin havahduttu erityisesti poikia ja miehiä koskeviin tasa-arvokysymyksiin. Tämä näkyy esimerkiksi kouluttautumisessa. Vuonna 2021 korkeakoulututkinto oli 44 prosentilla 25–34 vuotiaista naisista ja vain 30 prosentilla miehistä. (1) Kun työmarkkinoiden vaatimukset korkeammasta koulutuksesta ovat jatkuvasti kasvussa on kokonaisuudesta muodostumassa valtava tasa-arvokysymys.

Samaan aikaan tyttöjen ja poikien maailmankuvat ovat jakautuneet. Nuorten naisten arvomaailmat ovat muuttuneet liberaalimmiksi ja nuorten miesten konservatiivisemmiksi. (2) Epävarmuus, kilpailu ja nuorille asetetut vaatimukset ovat lisääntyneet. Samalla erityisesti sosiaalinen media tarjoaa pojille ja miehille yksinkertaisia ja mustavalkoisia selityksiä sukupuolten välisille eroille.

Yhteiskunnan odotukset miehiä kohtaan ovat olleet nopeassa muutoksessa ja toisaalta poikien ja miesten koulutustason ja työmarkkina-aseman heikkeneminen vaikeuttavat miesten mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Sopeutuminen jatkuvasti muuttuviin odotuksiin ja epävarmuuteen ei ole helppoa.

Elämän eri vaiheiden haasteet on mahdollista voittaa ja pärjätä hyvin, pelaten samalla reilua peliä joka osa-alueella. Miehiä koskevien tasa-arvokysymysten ratkaisu on avain todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Tulevaisuudessa voidaan rakentaa entistä parempi ja pidempi elämä miehille. Tässä ohjelmassa esitettävät toimenpide-ehdotukset ovat myös avauksia poikien ja miesten parempaan elämään.

Pojat kouluissa

Poikakeskustelua on kautta aikojen leimannut huoli. Keskustelu pojista koulussa on monesti sukupuolistereotypioita pönkittävää. Keskustelussa kuullaan harvemmin poikia itseään, vaan aikuiset puhuvat helposti heidän puolestaan. Nykyiset pojat kasvavat maailmassa, jossa poikanormi, eli poikia koskevat oletukset siitä miten heidän tulisi käyttäytyä ja ilmaista itseään, on väljempi kuin aiemmilla sukupolvilla. Lisäksi poikien esikuvat ovat aiempaa moninaisempia. Toisaalta on nähtävissä myös kehityskulkuja, joissa poika- ja miesnormin laajentaminen nähdään uhkana. Tähän konservatiivisten arvojen nousuun ja nuorten arvomaailmojen eriytymiseen sukupuolen mukaan on syytä kiinnittää merkittävää yhteiskunnallista huomiota.

Erot poikien ja tyttöjen lukutaidossa ovat Suomessa suuria moniin muihin maihin verrattuna. Poikia on heikoissa osaajissa huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. (3) Huoli juuri poikien koulumenestyksestä on jatkuvasti läsnä Suomessa. Omaehtoinen lukeminen on vähentynyt erityisesti pojilla. Jotta poikien lukemista voidaan lisätä, on kuunneltava poikia itseään ja saatava pojille lukevia esikuvia ja muita vertaisia. On paljon rohkaisevia esimerkkejä erilaisista projekteista, joissa esimerkiksi vanhemmat pojat ovat lukeneet nuoremmille, kuten Pojat lukevat pojille -toiminta (4). Lisäksi projekteissa poikia on rohkaistu kirjoittamaan esimerkiksi omia rap-lyriikoita. Lukemisen kannustamisessa on muistettava poikien moninaisuus ja se, että erilaisilla esimerkeillä laajennetaan poikanormia.

On tärkeää nähdä, että lukutaitoon ja oppimistuloksiin vaikuttaa sukupuolen lisäksi aikaisempaa enemmän yhteiskuntaluokka. (5) Vanhempien koulutustausta ja perheen varallisuus ovat sukupuolta merkittävimpiä vaikuttimia koulumenestykseen. Viime vuosina niin sanottu luokkanousu on pysähtynyt. Eriarvoistumisen torjuminen edellyttää koulutusjärjestelmään sellaisia muutoksia, jossa tuetaan jokaisen lapsen oppimista ja mahdollisuutta kouluttautua haluamallaan tavalla. Tämä vaatii panostuksia intersektionaaliseen* ja sukupuolisensitiiviseen** kasvatukseen ja koulutukseen sekä oppilaanohjaukseen. Lapsen tausta tai sukupuoli eivät saa vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa, vaan yhteiskunnan tulee pystyä tukemaan jokaista yksilönä.

Poikien kesken on nähtävissä eriarvoistumiskehitys, jossa huono-osaisuus kasautuu. Oppimistuloksissa on alueellisia eroja sekä alueiden välillä että niiden sisällä. Esimerkiksi poikien Pisa-tulokset ovat suhteellisesti hiukan parempia suurissa kaupungeissa. Toisaalta yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys näkyy kaupungeissa alueiden välisten erojen kasvamisessa. Tämän vuoksi koulutuspolitiikassa on kehitettävä entistä parempia ratkaisuja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oppimisen ja osallisuuden tukemiseksi. Yksi olennainen asia on oppimisen tuen uudistaminen. Niin kutsutuilla muuttotappioalueilla sukupuolijakauma on alkanut vinoutua. Alueen vähäiset kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet saavat erityisesti nuoret naiset muuttamaan pois miehiä useammin.

Maahanmuuttajataustaiset pojat kohtaavat usein sekä rasismia että tiukkoja sukupuolinormeja. Turun yliopistossa vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan koulunkäyntivaikeuksista kertoivat erityisesti maahanmuuttajataustaiset pojat (6), jotka toisaalta samaisessa tutkimuksessa kertoivat pitävänsä koulunkäynnistä eniten. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus -tutkimushankkeen (7) mukaan maahanmuuttajataustaisten lasten riski joutua kiusatuksi on suurin piirtein yhtä suuri kuin esimerkiksi pienituloisten perheiden lapsilla, riippumatta maahanmuuttajaperheen tulotasosta. Erityisessä riskissä kohdata kiusaamista ovat myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pojat. (8) Opettajilla ja muilla kouluissa työskentelevillä on oltava sukupuolisensitiivistä ja intersektionaalista osaamista puuttua taustansa tai jonkin ominaisuutensa takia toiseutettujen ongelmiin ja purkaa näitä. Mahdollisuuksia integroitua yhteiskuntaan voidaan lisätä tarjoamalla mielekkäitä harrastuksia esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin parista.

Pojat tarvitsevat jatkuvan huolipuheen rinnalle myös positiivista ja voimaannuttavaa suhtautumista heihin. Myös pojille on suunnattava jo pitkään tytöille annettu viesti, että sukupuoli ei määritä heitä, vaan jokaisella on oikeus itse määritellä itsensä ja elämänsä suunta. Myös pojat tarvitsevat enemmän tietoista, positiivista sukupuolisensitiivistä kasvatusta, myönteistä “äijäilyä”. Tämä on olennaista siinä, että puramme koulutusalojen ja työelämän vahvaa jakautumista sukupuolen mukaan.

Koulut ja päiväkodit eivät kasvata yksin, vaan yhteistyö kodin kanssa on tärkeää. Vanhempien, muiden läheisten ja koko yhteiskunnan asenteet poikien oppimiseen ja koulumenestykseen ovat olennaisessa asemassa. Koulun ja kotien yhteistyötä tulee vahvistaa. Koulun opetus ei saa kuitenkaan liiaksi valua koteihin läksyjen muodossa, sillä kaikissa kodeissa ei ole samanlaista mahdollisuutta tukea läksyissä. Kotona saatu kasvatus sekä koko yhteiskunnan ilmapiiri ovat olennaisessa asemassa myös siinä, miten myös poikia kasvatetaan hoivaamaan, ymmärtämään riippuvuutensa muista ihmisistä, näyttämään haavoittuvuutensa ja hakemaan tarvittaessa apua ongelmiinsa.

Toimenpide-ehdotukset:

• Kunnissa on varmistettava riittävät resurssit oppimisen tuen uudistuksen toimeenpanoon.
• Poikien lukemiseen tähtäävät projektit on koottava yhteen ja onnistuneista projekteista on otettava mallia.
• Sukupuolisensitiivistä opettajankoulutusta on vahvistettava aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta kouluttaville hankkeille on varmistettava yhteiskunnan rahoitus.
• On tutkittava, miksi erityisesti poikien ADHD-diagnooseissa on suuria alueellisia eroja.
• Koulukoutseja ja koulutettuja nuorisotyöntekijöitä on saatava lisää mukaan koulumaailmaan. Positiiviset nuoren miehen mallit ovat tärkeässä roolissa pojille.
• Oppilaanohjauksen on oltava sukupuolisensitiivistä ja intersektionaalista. Poikia tulee kannustaa naisvaltaisille aloille.

Pojista kasvaa aikuisia

Pojat tarvitsevat monenlaista tukea kasvaessaan aikuisiksi. Niin ammattikasvattajat kuin vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnalta tietoa ja tukea pojan kasvattamisessa. Sukupuolen moninaisuus ja erilaiset tiet kasvaa pojaksi on tärkeä huomioida jo lapsuudesta saakka. Yhteiskunnan on tuettava translapsia- ja nuoria sekä lapsia ja nuoria, jotka ovat sukupuoleltaan muita kuin miehiä tai naisia, eli ei-binäärejä.

On tärkeä muistaa, että tasapainoisen kasvun tueksi nuori poika tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Liian varhainen vaatimus pärjätä omatoimisesti voi olla lapsen kehitykselle jopa haitallista. Poika tarvitsee hyväksyvän ja turvallisen aikuisen varsinkin uusissa elämäntilanteissa ja olosuhteissa. Toisaalta lasta ei pidä suojella liiaksi, vaan vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaaminen on tärkeä osa kasvuprosessia. Sattumusten jälkeen pojat tarvitsevat tukea ja läheisyyttä. Tunteiden ja tilanteiden sanoittaminen on tärkeää tunnetaitokasvatusta. Lapsia on suojeltava liialta stressiltä, jolloin vastuuttamisen ja vaatimisen pitää olla oikein mitoitettua. Pojasta mieheksi kasvaessa on tärkeää, että lapsi näkee moninaisia, hoivaavia ja vastuuta ottavia miehen malleja.

Lapsen kasvaminen voi aiheuttaa useita ristiriitatilanteita eri kasvuvaiheissa. Myös teini-ikäinen tarvitsee aikuisilta tukea ja rauhallisuutta. Pojan on hyvä saada vanhemmilta palautetta ja kokea, että vanhemmat eivät vaadi täydellisyyttä. Vanhempien on tärkeä saada yhteiskunnalta tukea teini-iän haasteisiin. Tukea voidaan tarjota kodin ja koulun yhteistyöllä, mutta kunnilta ja hyvinvointialueilta tarvitaan myös erityistä tukea teinien vanhemmille.

Poikien kyky sietää pettymyksiä vaatii tukea ja turvallisten aikuisten läsnäoloa. Aikuisten huomion puuttuminen tässä vaiheessa siirtää paineen vertaisryhmään. Kouluikäisen masennus näkyy koulunkäynnin vaikeutena ja samalla kaverisuhteet muuttuvat. Ryhmäpaine voi johtaa nopeasti harhaan ja tuottaa riskejä arkeen. Valitettavan usein eritasoiset ongelmat kasautuvat samoille nuorille. Eräs keino vähentää tätä kehitystä on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle aito mahdollisuus harrastaa esimerkiksi liikuntaa tai kulttuuria.

Suurin osa rikoksista syylliseksi epäillyistä on miehiä. Parhaiten rikollisuutta vastaan voidaan toimia varhaisella puuttumisella ja vähentämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä lisäämällä sukupuolten tasa-arvoa, tukemalla yksilöllisesti ja ohjaamalla vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.

Pojat tarvitsevat tietoa ja tukea seksuaalisessa kehityksessä. Ehkäisytietouden lisäksi pojille on tärkeä puhua seksuaalisesta suostumuksesta sekä seksuaalisuuteen liittyvistä tunnetaidoista, kumppanin tarpeiden kuuntelemisen tärkeydestä sekä omien ja toisen rajojen tunnistamisesta ja kunnioittamisesta.

Nuori tarvitsee itsenäistymisessä tukea. Vanhempien läsnäolo rohkaisee ja ehkäisee masennusta, samoin samanhenkiset kaverit ja mielekkäät harrastukset. On tärkeä tarjota sopivasti vastuuta. Kasvava poika tarvitsee aikuisilta tietoa ja tukea siihen, että hänestä kasvaa aikuinen, joka tietää vastuunsa omasta sekä muiden ihmisten hyvinvoinnista ja maapallon sekä ympäristön tulevaisuudesta.

Toimenpide-ehdotukset:

• Neuvolan, varhaiskasvatuksen, koulujen ja vanhempien yhteistyötä on tiivistettävä lapsen kasvun tueksi.
• Isien roolia on vahvistettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Isien rooliin on panostettava neuvolassa jo ennen synnytystä. Neuvoloihin on perustettava isien vertaisryhmiä ja neuvolan työntekijöille on järjestettävä koulutuksia isien roolin vahvistamisesta.
• On lisättävä tietoa ja ymmärrystä isien roolin vaikutuksista pienen pojan kasvuun.
• Varhaiskasvatuksen ja alakoulun yhteistyötä on tiivistettävä.
• Nuorisoneuvoloista on saatava lakisääteisiä.
• Kuntien on mahdollistettava tiloihinsa alle 18-vuotiaiden maksuttomat harrastusvuorot tai vastaavat ratkaisut esimerkiksi harrastustoiminnan Suomen malliin liittyen (9) ja tukemaan kaikille pojille parempia harrastusmahdollisuuksia.
• Seksuaalikasvatusta tulee vahvistaa kaikilla oppiasteilla. Kasvatuksessa tulee ehkäisytietouden lisäksi painottaa suostumuksen ja nautinnon merkitystä sekä oman sekä muiden itsemääräämisoikeuden tunnistamista. Seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida sukupuolen, suhteiden ja seksuaalisuuden moninaisuus.

Miehuuden moninaisuus

Käsiteltäessä poikiin ja miehiin kohdistuvia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä ei saa ohittaa poikuuden ja miehuuden moninaisuutta. Poikiin ja miehiin kohdistuu runsaasti risteävän syrjinnän muotoja liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasemaan. Erityisesti konservatiivisessa ja kapeassa miesmallissa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumista pidetään huonona asiana, jonka seurauksena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia miehiä syrjitään. Tämä syrjintä näkyy esimerkiksi korostuneena riskinä joutua väkivallan, häirinnän sekä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tällaisten kapeiden miesmallien murtaminen hyödyttää kaikkia miehiä.

Yksi keskeisiä tapoja parantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien poikien ja miesten asemaa on lisätä koulutusta aiheesta. On myös tärkeää, että kunnissa ja hyvinvointialueilla työskentelevillä on kattavasti tietoa seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen sekä perheiden ja suhteiden moninaisuudesta. Esimerkiksi tietojärjestelmiä, kuten virallista tilastointia, vapaa-ajan toimintaa, liikuntapalveluita, työllisyyspalveluita, terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluita ja vanhuksille suunnattuja palveluita on tarkasteltava tavoilla, jotka tunnistavat miesten moninaisuuden.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset harvoin ilmoittavat kohtaamastaan väkivallasta ja syrjinnästä. Yksi yleisimmistä syistä jättää ilmoittamatta on kokemus siitä, ettei ilmoittaminen vaikuta mihinkään. Yhteiskunnallisesti tulee tehdä toimia sen eteen, että kaikki riippumatta heidän mahdollisesta vähemmistöasemastaan voisivat luottaa, että esimerkiksi viranomaiset suhtautuvat vakavasti heidän kohtaamaan väkivaltaan, häirintään ja syrjintään. Tämä tarkoittaa koulutusta, mutta myös esimerkiksi selkeiden ilmoituskanavien ja toimintamallien luomista häirintätilanteisiin puuttumiseksi niin julkisen sektorin palveluissa kuin esimerkiksi työpaikoilla.

Toimenpide-ehdotukset:

• Koulujen on antamassa seksuaalikasvatuksessa tulee huomioida laajasti seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. Kasvatuksessa tulee olla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja vihan vastainen ote.
• Koulujen työntekijöille on järjestettävä riittävät mahdollisuudet täydennyskoulutukseen moninaisuuden kohtaamiseen ja siitä opettamiseen osana työtään.
• Julkisen sektorin työntekijöille ja päätöksentekijöille on järjestettävä koulutusta seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä lisättävä tietoisuutta sateenkaari-ihmisiin kohdistuvista erityisistä ongelmista.
• Julkisen sektorin palveluita suunniteltaessa ja kehitettäessä on otettava huomioon niiden käyttäjien moninaisuus sekä esimerkiksi ihmisten moninaiset perhe- ja suhdemuodot.
• Sateenkaari-ihmisten kokemuksia poliisista ja oikeusjärjestelmästä on tutkittava ja tilastoitava nykyistä paremmin.

Miehet väkivallan tekijöinä ja kokijoina

Suomessa miehet kohtaavat, mutta myös tekevät monentyyppistä väkivaltaa. Miehet kohtaavat väkivaltaa erityisesti toisten miesten taholta. Esimerkiksi rikosuhritutkimuksissa on havaittu, että miehet ovat naisia useammin väkivallan kohteena julkisella paikalla. (10) Tämän lisäksi miehet raportoivat, että heidän tuntemansa ihmiset, kuten tuttavat, seurustelukumppanit ja sukulaiset ovat kohdistaneet heihin väkivaltaa julkisella paikalla. Lähisuhdeväkivallan kokijoista noin 75% on naisia. Epäillyistä puolestaan noin 80% oli miehiä. (11) Miehet kokevat lähisuhteissaan erityisesti henkistä väkivaltaa. (12)

Väkivaltaisen käyttäytymisen hallinta vaatii paljon huomioita ja kasvatusta. Tunnetaidot ovat avainasemassa sen opettelussa, etteivät erilaiset hankalat tunnetilat purkaudu väkivaltaisuutena. Erityisesti pojat tarvitsevat tietoa ja keinoja parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn jo varhain. Varhaiskasvatuksella ja koululla on merkittävä rooli perheiden tukena tämän kasvatuksen ja tietouden antamisessa. Nuoret miehet ja perheenisät tarvitsevat tukea parisuhdetaitojen kehittymisessä. Neuvoloihin tarvitaan erityistä osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja ehkäisyyn.

Väkivaltatyössä on huomioitava nykyistä paremmin vähemmistöihin kuuluvat miehet. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat miehet kohtaavat ja tekevät väkivaltaa lähisuhteissaan. Maahanmuuttajataustaiset miehet lähisuhdeväkivallan tekijöinä ja myös kokijoina saattavat jäädä piiloon, sillä yhteiskunnan palvelut eivät tavoite heitä tai heidän uhrejaan. Ei-valkoiset miehet ovat riskissä kohdata rasistista väkivaltaa julkisessa tilassa. Tarkasteltaessa sukupuolittunutta väkivaltaa miesten osalta, on huomioitava, että lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös miesten keskinäisissä parisuhteissa. Transpojat ja -miehet ovat erityisessä riskissä kohdata väkivaltaa. Transmiehet tulee osata kohdata myös väkivallan tekijöinä. Väkivallan tekijöiden ja kokijoiden auttamistyötä tekevät tarvitsevat osaamista samaa sukupuolta olevien parien ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta väkivallasta.

Väkivaltaiseen käytökseen pitää puuttua varhain, eikä siitä välttämättä kasva itsestään aikuisena pois. Nytkis ry:n marraskuussa 2024 julkaistu tutkimus miesten asenteista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan on huolestuttava. (13) Sen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies Suomessa uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia. Kaikista miehistä näin ajattelee joka viides. Onneksi kyseisen tutkimuksen mukaan 90% miehistä on sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, ja 84% miehistä ajattelee, että miesten on otettava suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta.

Väkivallan torjuminen ja vähentäminen ei tapahdu itsestään. Miehiä tulee suojata niin väkivallan tekemiseltä kuin kokemiselta. Miesten tekemän väkivallan ongelmaa ei myöskään saa vähätellä. Nuorten väliseen väkivaltaan on todella tärkeä puuttua, sillä se on viimeinen hetki vaikuttaa nuorten aikuisten synkkiin väkivallantekoihin.

Toimenpide-ehdotukset:

• Miesten kokeman väkivallan uhrien tukipalveluita on parannettava. Tukipalveluissa on oltava osaamista miesten moninaisuudesta. Erityisesti miesparien lähisuhdeväkivalta ja transmiesten sekä muihin vähemmistöihin kuuluvien miesten kohtaama ja tekemä väkivalta vaativat osaamista ja tunnistamista.
• Miesten kokema henkinen väkivalta on tunnistettava nykyistä paremmin.
• Poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on tunnistettava nykyistä paremmin ja keinoja siihen puuttumiseksi on kehitettävä muun muassa järjestösektorin (esimerkiksi Poikien talon) osaamista hyödyntäen.
• Väkivaltaa käyttävien miesten tukipalveluita kuten perheväkivaltaan puuttuvan Jussi-työn toimintamahdollisuuksia on edistettävä.
• Väkivaltaan rakentuvaa vääränlaista maskuliinisuutta on purettava ammattitaitoisella ohjauksella aina varhaislapsuudesta lähtien.
• Miesten kokemaan väkivaltaan liittyviä tabuja on purettava.
• Neuvoloihin on saatava osaamista tunnistaa ja ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa.

Ratkaistaan miesten terveysongelmia ja pidennetään miesten elämää

Suomessa eriarvoisuus näkyy miesten eliniän odotteessa. Pienituloiset miehet voivat kuolla jopa kymmenen vuotta varakkaampia aiemmin. (14) Myös asuinpaikka vaikuttaa kuolleisuuteen. Esimerkiksi Itä-Suomessa kuollaan selkeästi aiemmin kuin Etelä-Suomessa. Sosioekonomisesta asemasta seuraa Suomessa erityisen paljon terveysongelmia miehille koko Euroopan mittakaavassa. Miesten väliset terveyserot selittyvät monella osatekijällä. Ne liittyvät muun muassa terveydenhuoltojärjestelmän ongelmiin, työelämän rasittavuuteen ja elämäntapoihin.

Kaksi kolmasosaa työikäisinä kuolleista on miehiä. Miehet ovat yliedustettuna niin itsemurha-, päihde- kuin vankeinhoidon tilastoissa. Lähes neljä viidestä asunnottomasta on miehiä ja vangeista noin 92% on miehiä. 30–64-vuotiailla miehillä on suurempi riski köyhyyteen tai syrjäytymiseen kuin samanikäisillä naisilla, mitkä puolestaan altistavat edellä mainituille. (15) Kuolemansyissä itsemurhien lisäksi miehillä korostuvat tapaturmat ja alkoholi. Miltei kolme neljäsosaa kyseisiin kuolinsyihin kuolleista on miehiä.

Hyvin toimeentulevat miehet käyttävät enemmän terveyspalveluita. Pienituloiset puolestaan ovat enemmän niiden ulkopuolella, ja tämän myötä esimerkiksi menehtyvät monesti usein vältettävissä oleviin elämäntapasairauksiin kuten diabetekseen. Pienituloiset miehet kuolevat myös alkoholiin useammin kuin hyvin toimeentulevat, mikä liittyy usein alkoholin käyttötapoihin ja -yhteyksiin. Yhteiskunnassa on tunnistettava yhteiskuntaluokan ja sukupuolen vaikutus terveyteen sekä elinikään ja purettava tätä kuilua.

Sosioekonomisen eriarvoisuuden kaventaminen niin työllisyyden kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden kautta on selkeästi olennaisin keino hakea ratkaisua pienituloisten miesten terveyden kohentamiseksi. On huomattava, että ratkaisua ei voi hakea ainoastaan ylhäältä alaspäin annetusta valistuksesta. Eräs keino on lisätä miesten osallisuutta yhteisöllisyyden kautta. Yhteisöllisyyttä rakentamalla ja sitä vaalimalla syntyy mielekkäämpää elämää.

Terveys ei ole vain sairauden puuttumista, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Osa miehistä harrastaa liikuntaa, mutta johtuen lajivalinnoista ja toisaalta riskinotosta, aiheuttaa liikunta myös vammoja. Työelämä, työllisyys ja työkyky määrittävät edelleen osan miehistä hyvinvointia ja koettua merkitystä elämälle. Tähän liittyvät fyysinen kunto ja toimintakyky. Koettu työn merkitys on tärkeää miehille.

Työikäisistä miehistä merkittävästi pienempi osa kokee terveytensä hyväksi kuin naisista. (16) Miesten ongelmiin kuuluvat lisääntyvät mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja riskikäyttäytyminen eri yhteyksissä. Kokemukset yksinäisyydestä, suoriutumispaineet ja arvottomuuden kokemukset ovat merkittäviä altistavia tekijöitä. Miehet suhtautuvat huolettomammin terveyden ylläpitoon kuin naiset. He eivät toisaalta ole niin huolissaan sairauksista kuin naiset ja luottavat enemmän terveydenhuoltojärjestelmän kykyyn ratkaista ongelmia.

Yksinäisyys, työttömyys ja alkoholiongelmat ovat tekijöitä, joiden kautta myös terveysongelmat lisääntyvät. Yksinäisyys johtaa eristyneisyyteen ja estyneisyyteen. Tähän kun liitetään vääränlainen”sisu”, jolloin ongelmat kielletään eikä apua haeta, johtaa se ongelmien kasautumiseen. Suurimpana ongelmana näyttäytyy yhteiskunnallinen kehitys, joka lisää sairastavuutta muun muassa vähäosaisuuden, syrjäytymisen sekä työnteon kulttuurin muuttumisen vaativammaksi ja repaleiseksi, sekä yleisten yhteiskunnan arvojen koventuminen.

Toimenpide-ehdotukset:

• Työsuojelun on oltava ajan tasalla ja reagoitava muuttuviin työolosuhteisiin.
• Työperäisiin ongelmiin ja etenkin työn psyykkisen kuormittavuuden vähentämiseen on kehitettävä keinoja työterveyshuollossa.
• Yhteiskunnallisen keskustelun on tuettava avoimuutta kertoa omista ongelmista ja kannustaa hakeutumaan palveluihin, mikäli ongelmia ilmaantuu.
• Työelämän muutosta on suunnattava vähemmän kilpailuhenkiseksi ja luoda pysyvyyttä työsuhteisiin.
• On luotava mahdollisuuksia normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vertaistukeen: kerhot, harrastukset, vapaaehtoistyö jne.
• Jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus kesätyöseteliin tai kunnan kesätyöpaikan hakemiseen asuinpaikasta riippumatta.
• Maksuttomat ja helposti saavutettavat terveystarkastukset on saatava tietyn ikäryhmän miehille sekä työttömille ja ikääntyneille miehille.

Taklataan miesten mielenterveys- ja päihdeongelmat

Miehillä masennus jää naisiin verrattuna huonommin tunnistetuksi ja hoidetuksi. Psyykkinen pahoinvointi voi kanavoitua esimerkiksi ylenmääräiseen työntekoon, päihteidenkäyttöön tai ilmetä fyysisinä vaivoina. Miehet tekevät edelleen noin kolme neljäsosaa itsemurhista. (17) Itsetuhoisuus on erityisen vaikea ongelma miehille, koska vaikka miehet yrittävät itsemurhaa naisia harvemmin, he kuolevat siihen useammin. Miesten yksinäisyys on yksi vakava ongelma, joka altistaa mielenterveysongelmille. Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että masennusta sairastavien miesten toimintakyky on alentunut enemmän kuin naisten. Päihdehäiriöt taas ovat miehillä selkeästi yleisempiä kuin naisilla: ero on jopa 3–5-kertainen. (18)

Miesten mielenterveysongelmat ovat hoidettavissa. Olennaista on normalisoida avun vastaanottamista, poistaa stigmaa mielenterveysongelmista ja lisätä tiedottamista mielenterveyspalveluista.

Miesten käytetyin “masennuslääke” on valitettavasti usein alkoholi ja muut päihteet. Myös päihteiden ongelmakäytön taustalla ovat usein pahoinvointiin liittyvät kysymykset. Miehistä huomattavasti suurempi osa käyttää alkoholia humalaan asti kuukausittain kuin naisista. (19) Myös alkoholin muu riskikäyttö on yleisempää miehillä. Alkoholin ongelmakäyttäjistä vain pieni osa saa päihdepalveluja, vaikka he ovat suurkuluttajia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Alkoholihaitat kasautuvat usein muiden mielenterveys- ja sosiaalisten ongelmien kanssa, mikä lisää hoidon tarvetta ja kustannuksia. Eniten kärsivät matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat, jotka ovat myös alttiimpia alkoholin aiheuttamille kuolemille. Tupakoinnissa sukupuolet ovat jo miltei samoissa luvuissa, ja tupakointi on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Suurin tekijä tässä ovat terveyspoliittiset päätökset. Tupakointi kuitenkin painottuu selvästi matalammin koulutettuihin miehiin. Myös jotain huumetta käyttäneiden henkilöiden osuus väestöstä on selvästi suurempi miehillä (37%) kuin naisilla (21%) ja osuus on huimasti kasvussa miesten keskuudessa. (20)

Suomen vangeista noin 90 prosenttia on miehiä. (21) Vankien päihdeongelmat Suomessa ovat yleistyneet, ja ennenaikainen kuolleisuus on korkea. Yli 10% päihdehoidossa olleista miesvangeista kuolee kolmen vuoden sisällä vankeuden päättymisestä. (22) Riittävän tehokas päihdehoito vankeusaikana voi vähentää uusintarikollisuutta, mutta se edellyttää lisää resursseja Rikosseuraamuslaitokselta ja vankiterveydenhuollolta.

Vuonna 2020 alkoholiperäisiin syihin kuoli noin 1 700 suomalaista, joista valtaosa oli miehiä. (23) Miesten alkoholikuolemat ovat kasvussa, ja niiden vähentäminen tukisi erityisesti syrjäytyneitä miehiä. Huumehaitat, kuten myrkytyskuolemat, ovat myös lisääntyneet, erityisesti nuorilla miehillä. Alle 40- vuotiaiden miesten toiseksi yleisin kuolinsyy oli vuonna 2019 huumeiden käyttöön liittyvä myrkytys. Tyypillinen uhri on noin 30-vuotias mies, jolla on pitkäaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia sekä riskialtista huumeiden käyttöä. (24) Suomessa huumekuolemia on väkilukuun suhteutettuna paljon, ja yliannostusten yhteydessä avun hakemista estävät usein pelot rikosoikeudellisista seuraamuksista.

Miesten mielenterveyden kannalta on tärkeää puuttua myös erotilanteiden ongelmiin nykyistä enemmän. Parisuhteen päättyminen aiheuttaa miehen mielenterveydelle riskin. Erotilanteissa yhteiskunnan tulee tarjota eroavalle pariskunnalle tukea erityisesti lasten kasvattamiseen ja asumiseen liittyvissä tilanteissa. Eropalveluita voidaan tarjota esimerkiksi perheneuvoloissa. Lisäksi erossa auttavia järjestöjä tulee tukea ja palveluita vahvistaa.

Mielenterveydelle muodostavat ongelmia myös taloudelliset haasteet. Miesten velkaantumiskehitys on pysäytettävä. Eniten maksuhäiriömerkintöjä on 30–40-vuotiailla miehillä, joista 14 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. (25)

Toimenpide-ehdotukset:

• On laajennettava niin sanotun Keroputaan mallin käyttöä. Kyseisessä mallissa vastataan hoitotarpeisiin nopeasti, panostetaan työparityöskentelyyn ja ihmisten verkostojen ottamiseen mukaan hoitoon.
• On otettava käyttöön kaikkia koskeva terapiatakuu.
• Itsemurhien torjuntaohjelmaa on edistettävä Suomessa.
• Päihdetyötä vankiloissa on lisättävä.
• On rakennettava toimiva tukitoimijärjestelmä takaisin tavalliseen elämään vankeuden jälkeen tukemalla eritoten järjestösektorin toimintaedellytyksiä ja mahdollistetaan paremmin päihteettömyys jo vankilassa.
• Päihdepolitiikassa on keskityttävä nykyistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön niin hyvinvointialueilla kuin kunnissa.
• Erilaiset etuudet ja kulut on lähtökohtaisesti tasattava vanhempien kesken.
• Tukipalvelut erotilanteissa on turvattava. On löydettävä lainsäädännölliset ratkaisut vieraannuttamisen ja tapaamisoikeuden noudattamatta jättämisen estämiseen.
• Pikavipit on nykymuotoisina kiellettävä ja talous- ja velkaneuvontaa on kehitettävä entisestään.
• Hyvinvointialueiden lakisääteisenä tehtävänä olevasta sosiaalisesta luototuksesta on tehtävä aito vaihtoehto pikavipeille.

Tuetaan miehiä työelämän muutoksessa ja parannetaan työturvallisuutta

Maailman ja sen vaatimusten muuttuessa myös poikien ja miesten on löydettävä itselleen uusia voimavaroja. Perinteiset miesvaltaiset alat ovat lisäksi usein herkkiä suhdannevaihteluille.

Esimerkiksi rakennusalan kasvanut työttömyys on vienyt paljon miehiä työttömyyskortistoon. Sen sijaan naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla on työvoimapula. Naisten työllisyys on historiallisella tavalla ylittämässä miesten työllisyysasteen. Muutos voi olla luonteeltaan pysyvä.

Samaan aikaan on kiistaton tosiasia, että miesten ja naisten kokonaisansioiden ero Suomessa on noin 16 prosenttia. (26) Naiset ovat sijoittuneet jo työuransa alussa alemmille hierarkian tasoille ja palkkaryhmiin. Suomessa työelämä on vahvasti jakautunut sukupuolen mukaan. Tämän jakautumisen purkamiseen on panostettava yhteiskunnassa monin keinoin. Peruskoulujen oppilaanohjaus sekä kasvatus ylipäätään on olennaisessa roolissa siinä, että myös pojat hakeutuvat halutessaan hoiva- ja kasvatusaloille. Työelämän tasa-arvoon on vielä pitkä matka.

Elinkeinorakenteen muuttuminen vaikuttaa erityisesti miesten kokemaan todellisuuteen työelämässä. Esimerkiksi teollisuuden piirissä olevissa työpaikoissa koetaan jatkossa entistä enemmän automatisointia ja myös tekoälyn arkipäiväistyminen muuttaa työelämän perusteita. Toisaalta teollisuuden saralla piilee paljon työllistäviä mahdollisuuksia vihreän siirtymän myötä. Miesten vaurastuminen on selvästi helpompaa kaupungeissa. Kalevi Sorsa-säätiön Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024 -raportin (27) mukaan esimerkiksi Itä-Suomessa huomattavasti alle puolet miehistä pääsee ylimpään tulokymmenykseen kuuluneen isänsä tulotason, kun taas esimerkiksi kasvukeskuksissa luku voi olla 60 prosenttia tai sen yli.

Työpaikkoja tulee katoamaan, mutta niitä myös syntyy jatkossa esimerkiksi uusiutuvan energian piiriin. Siirtymistä uusiin töihin on varmistettava lisäämällä uudelleenkouluttautumisen mahdollisuuksia. Toisaalta miehiä on myös kannustettava esimerkiksi hoiva-alalle entistä enemmän ja tehtävä sote-työpaikoista kiinnostavampia myös miehille.

Oppimisen kasaantuminen harvoille on nostettu ongelmaksi, jolla on perusteltu esimerkiksi aikuiskoulutustuen lakkauttamista. Kenenkään oppimista ei kuitenkaan tule vaikeuttaa, vaan on mietittävä, miksi esimerkiksi matalasti koulutetuilla miehillä on korkea kynnys lähteä opiskelemaan aikuisena ja purettava näitä esteitä. Jotta myös matalammin koulutetut miehet saadaan paremmin päivittämään omaa osaamistaan, on kehitettävä ja tarjottava riittävästi myös oppimisen tukea työelämässä oleville ja sen ulkopuolella oleville aikuisille. Moni ei ole ehkä saanut mitään tukea oppimisvaikeuksiin, kuten lukihäiriöön. Suhtautuminen oppimisvaikeuksiin on aiemmin ollut erilaista ja stigmatisoivaa. Taustalla voi olla myös muita kouluun liittyviä traumoja, kuten kiusaamista ja väkivaltaa.

On huomattava erityisesti se, että merkittävin osa työtapaturmista tapahtuu miehille ja ehdoton valtaosa kuolemaan johtuvista työtapaturmista kohdistuu miehille (28). Työtapaturmien ehkäisyn tulee olla tärkeä työelämän tavoite ja hyvät käytännöt eri työpaikoilta tulee saada jakoon.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista suurin osa on miehiä. Työstä ja koulutuksesta syrjäytyminen korostuu vieraskielisillä, missä ryhmässä 25 ikävuodesta ylöspäin naiset ovat useammin työn ja koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi esimerkiksi sijaishuollon piirissä oleminen nostaa syrjäytymisriskiä. Tarvitaan siis resursseja vieraskielisten ihmisten koulutuksen ja työelämän piiriin pääsemiseen sekä jälkihuoltoon samojen teemojen pariin.

Toimenpide-ehdotukset:

• On madallettava aliedustettujen ryhmien, kuten matalasti koulutettujen miesten, kynnystä osallistua erilaisiin elinikäisen oppimisen koulutuksiin.
• Aikuiskoulutustuki on palautettava ja elinikäistä oppimista tuettava.
• Aikuisten oppimisvaikeudet on tunnistettava nykyistä paremmin ja on varmistettava jatkuvan oppimisen edellytykset kaikille. Tähän tarvitaan poikkihallinnollinen toimintaohjelma.
• On varmistettava, että työttömyysuhan alla oleville miehille on tarjolla riittävän varhaista tukea ja muuntokoulutusta uusiin tehtäviin. On huolehdittava kunnille siirtyneiden TE-palveluiden riittävistä resursseista.
• On laadittava poikkihallinnollinen ohjelma, jossa tunnistetaan miesten työtapaturmariskitekijät ja laaditaan yksityiskohtaiset ratkaisuesitykset miesten työtapaturmien vähentämiseen.

Myös miehillä on oikeus hoivata - keinoja isyyden vahvistamiseen

Marinin hallituksen päätöksellä myös isät paremmin huomioiva perhevapaauudistus astui voimaan elokuussa 2022. Ennen perhevapaauudistusta miehet käyttivät 11,8 prosenttia vanhempainvapaista. Aikavälillä syyskuu 2023 – elokuu 2024 miehet käyttivät vanhempainvapaista 19,5%. (29) Kehitystä voidaan pitää merkittävänä, vaikka matkaa tasa-arvoon vielä on. Perhevapaauudistuksen tasa-arvotavoitteiden toteutuminen vaatii aktiivista seurantaa.

Esteinä isien perhevapaiden runsaammassa käyttämisessä ovat asenteet työelämässä sekä virheelliset käsitykset vapaiden pitämisen vaikutuksesta henkilökohtaiseen tai perheen talouteen. Myös asenne naisten ensisijaisuudesta hoivaajina vaikuttaa vapaiden pitämisen vähyyteen. Työelämässä ja työpaikoilla vallitsevilla asenteilla on suuri merkitys sille, tehdäänkö perheissä tasa-arvoisia päätöksiä perhevapaista. Ihmisille pitää saada selkeästi ja yksinkertaisesti esitettynä tietoa perhevapaiden talousvaikutuksista virheellisten käsitysten korjaamiseksi. Tätä tietoa on oltava saatavana esimerkiksi neuvolassa.

Ideaalitilanteessa ilmoitus työnantajalle perhevapaasta olisi yhtä arkipäiväinen uutinen ilmoittajan sukupuolesta tai alasta riippumatta. Erityisesti miesvaltaisille aloille tarvitaan vaikuttamistyötä isien perhevapaiden pitämisen puolesta. Tähän tarvitaan vahvasti mukaan ammattiliittoja.

On vahvistettava asenneilmapiiriä, jossa hoiva nähdään myös miesten oikeutena. Isien varhainen osallistuminen lastensa hoivaamiseen kannattelee lasta aktiivisesti koko lapsuuden ajan ja tukee isyyttä myös eron sattuessa. Alueelliset ja työntekijäkohtaiset erot ovat suuria siinä, millaista tukea isäksi kasvamiseen saa. Miehiä pitää tukea isyydessä jo neuvolan ensikäynnistä alkaen.

Kapea isäkuva vaikeuttaa myös miesparien ja itsellisten miesten perhe-elämää. Miesten kokema lapsettomuus sekä miesparien ja itsellisten miesten lapsitoiveet jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa piiloon. Nämä teemat tulee nostaa keskusteluun ja laatia yhteiskunnallisia ratkaisuja siihen, että jokainen lasta toivova mies saisi toiveensa täyttymään esim. kumppanuusvanhemmuuden kautta. Useampien vanhempien tunnustaminen olisi tärkeää, jotta lapsen kaikki vanhemmat saisivat yhtäläiset oikeudet. Esimerkiksi lapsen vanhempien uudet kumppanit saattavat olla vastaavassa asemassa kuin huoltajat, mutta yhteiskunta ei tunnusta heitä.

Eron jälkeistä tasa-arvoista vanhemmuutta on vahvistettava. Lapsiperheiden palveluissa ja eron jälkeisissä palveluissa on vahvistettava osaamista lasten vuoroasumisesta. Sosiaaliturvajärjestelmää tulee muuttaa niin, että siinä tunnustetaan lasten vuoroasuminen ja molemmat kodit tasaveroisina. Toisen vanhemman vieraannuttaminen on onneksi harvinainen ilmiö, mutta tapahtuessaan se kohdistuu yleensä miehiin. Yhteishuoltajuuden ja vuoroasumisen tulisi olla lähtökohta eron jälkeisessä vanhemmuudessa, ellei lapsen etu painavista syistä muuta edellytä.

Toimenpide-ehdotukset:

• Isien vanhempainvapaan käyttöä on lisättävä. Vuonna 2022 vasemmiston aikaan saaman perhevapaauudistuksen tavoitteita on seurattava systemaattisesti. Isien perhevapaiden käyttöä on kannustettava tietouden lisäämisellä työpaikoilla.
• Kaikkien isien aitoa mahdollisuutta pitää perhevapaat on tuettava riippumatta koulutus- ja tulotasosta.
• Vanhempiensa luona vuoroasuvalle lapselle on mahdollistettava kaksi tasa-arvoista kotia. Vuoroasuvan lapsen vanhemmilla on molemmilla oltava mahdollisuus asumistukeen.
• Oikeus koulumatkatukeen on mahdollistettava molemmista kodeista.
• Lapsilisä on voitava jakaa vanhempien kesken.
• Lastenvalvojien pitkät jonot on purettava, lastenvalvojia on oltava riittävästi ja heillä on oltava riittävä osaaminen perheiden moninaisuudesta ja lasten vuoroasumisesta.
• Lailla säädelty, epäkaupallinen ja yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta saavutettava sijaissynnytys on sallittava suojellen sekä syntyvän lapsen, synnyttäjän että aiottujen vanhempien etua ja hyvinvointia.
• On tarjottava nykyistä paremmat mahdollisuudet tunnistaa miesten tahaton lapsettomuus ja mahdollistettava avoin puhe miesten lapsitoiveesta.

Asevelvollisuudesta tasa-arvoinen myös miehille

Suomessa on rauha, mutta maailmalla ja Euroopassa kuohuu vahvasti. Sota ja sen uhka on aina myös mies- ja poikakriisi, koska sukupuolittuneena ilmiönä se pakottaa erityisesti miehet sotimaan henkensä uhalla ja pojat kasvamaan ilmapiirissä, jossa on mahdollisuus joutua itse sotimaan aikuisena.

Palvelukseen tulee valita sukupuolen sijaan motivaation ja osaamisen perusteella. Asevelvollisuusuudistus ei lisäisi koulutettavien määrää, mutta parantaisi reserviläisarmeijamme suorituskykyä ja lisäisi kansalaisten valinnanvapautta.

Asevelvollisuusjärjestelmä on suurin miehiä koskettava epätasa-arvoinen rakenne Suomessa. Se lähtee konservatiivisesta sukupuolikäsityksestä, jonka mukaan miehet olisivat kyvykkäämpiä hoitamaan sotilaallisia tehtäviä. Ei ole olemassa mitään tieteellistä perustetta sille, miksi naissukupuolta tulisi kohdella eri tavalla kategorisesti mitä tulee maanpuolustukseen.

Maanpuolustuksen kenttä on muuttunut vuosikymmenten aikana merkittävästi teknisempään suuntaan, jolloin aiemmin enemmän esteeksi nähdyt fyysiset syytkään eivät enää päde. Suomen puolustusvoimien näkökulmasta yksittäisen reserviläisen siviilitausta, osaaminen ja motivaatio ovat sukupuolta merkittävämpiä tekijöitä.

Toimenpide-ehdotukset:

• Asevelvollisuutta on muutettava siten, että se kohtelee kaikkia sukupuolia tasa-arvoisesti.
• Siviilipalveluksen kestoa on lyhennettävä ja aseistakieltäytyjien rankaisemisesta on luovuttava.

Miesten eläkeläisköyhyys on torjuttavissa

Miesten eliniänodote on naisia alempi, mikä merkitsee vähempiä eläkkeellä vietettyjä vuosia. Jos terveydentila on tuolloin huono, ei eläkevuosistakaan voi nauttia yhtä lailla kuin terveenä. Esimerkiksi raskaiden fyysisten ammattien aiheuttamat vaivat näkyvät usein vanhuusiällä. Tämä ei tosin välttämättä ole sukupuolisidonnainen asia.

Matalasti koulutetut miehet jäävät usein parisuhteiden ulkopuolelle. (30) Se johtaa perheettömyyteen ja perheen merkitys ikäihmisten hoivassa on suuri. Voi siis päätellä, että syrjäytyminen perheen muodostumisesta tulee johtamaan siihen, että tulevaisuudessa on yhä enemmän yksinäisiä ikääntyneitä miehiä, joilla ei ole läheisiä hoivaamassa, vaikka yksinäisyys on yhtä lailla myös naiseläkeläisten ongelma. Kaikilla ikääntyneillä miehillä ei ole kaikkia arjessa tarvittavia taitoja, kuten esimerkiksi ruoanlaittotaitoa.

Toimenpide-ehdotukset:

• Eläkeläisjärjestöjen toiminta on erittäin tärkeää ja sitä on tuettava julkisin avustuksin muun muassa STEA:n, kuntien ja hyvinvointialueiden kautta, jotta myös mieseläkeläisille voidaan järjestää yksinäisyyttä vähentävää matalan kynnyksen toimintaa.
• On huolehdittava siitä, että hyvinvointialueilla toteutetaan aktiivisesti seniorineuvoloiden toimintaa ja juurrutetaan niiden hyvät käytännöt osaksi palveluita.
• On tarjottava matalan kynnyksen kursseja esimerkiksi järjestöjen tai vapaan sivistystyön kautta arjen asioihin erityisesti mieseläkeläisille.

Lähteet:

Viitteet

1. * Intersektionaalisuus käsitteenä kuvaa sitä, miten ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen ohella monet muutkin erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta, toimintakyky ja seksuaalinen suuntautuminen. ** Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on, että jokaisella lapsella on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet sukupuolesta tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Lapsille tarjotaan oppimisympäristö, jossa he voivat kehittää omia taitojaan ja kiinnostuksen kohteitaan ilman sukupuoleen liittyviä rajoituksia tai odotuksia.
2. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/osaaminen-naivettyy-ilman-panostuksia-erityisesti-miesten-koulutuspolku-on-kivikkoinen
3. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010641294.html
4. https://stat.fi/tietotrendit/blogit/2022/joka-viides-poika-lukee-heikosti-ero-tyttoihin-suomessa-oecd-maiden-suurin
5. https://yle.fi/a/3-11004716
6. https://www.oph.fi/fi/blogi/pisa-tulokset-heijastelevat-koko-yhteiskunnan-muutoksia
7. https://blogit.utu.fi/kasblogi/2017/12/20/maahanmuuttajapoikien-paradoksi/
8. https://yle.fi/a/74-20117331
9. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148638/URN_ISBN_978-952-408-279-2.pdf
10. https://harrastamisensuomenmalli.fi/
11. http://old.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KmO8YShL/Text_only_66.pdf
12. https://stat.fi/til/rpk/2019/15/rpk_2019_15_2020-06-02_tie_001_fi.html
13. https://stat.fi/media/uploads/sukupuolistunut_vakivalta_teemasivu/parisuhdevakivallan_kokemukset_yleisia_suomessa.pdf
14. https://nytkis.org/ajankohtaista/uusi-tutkimus-joka-neljas-alle-35-vuotias-mies-uskoo-etta-nainen-voi-ansaita-vakivallan/
15. https://blogi.thl.fi/miesten-valiset-terveyserot-kertovat-jakolinjoista-suomessa/
16. https://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot
17. https://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot
18. https://stat.fi/julkaisu/clmyrhswxmlxh0aun1y86ai3p
19. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mielenterveyshairioiden-esiintyvyyden-sukupuolierot/
20. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147677/Tilastoraportti_59_2023_Suomalaisten_alkoholink%C3%A4ytt%C3%B6tavat_2023_s.pdf?sequence=1&isAllowed=y&gsid=c12aa14d-a076-4f11-adef-d41768a44b68
21. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146435/Suomalaisten%20huumeiden%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20ja%20huumeasenteet%202022.pdf?sequence=1
22. https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2024/vankienjayhdyskuntaseuraamuksiasuorittavienmaarakasvoivuonna2023.html?gsid=fe8ad8b7-38dd-48f2-a1f5-ea79e31f5072
23. http://rikosseuraamus.fi/material/sites/rise_ja_rskk_yhteiset/dokumentit/phds55ld5/RISE_paihdehuoltoon_hakeutuneiden_rikollisuus_verkko.pdf
24. https://yle.fi/a/74-20006617
25. https://www.hs.fi/suomi/art-2000008137144.html
26. https://www.iltalehti.fi/talous/a/375b7ba9-9af8-47a2-a6c1-047584671ada
27. https://yle.fi/a/3-12595734
28. https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/eriarvoisuuden-tila-suomessa-2024.pdf
29. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kaikki-tyotapaturmissa-kuolleet-olivat-miehia-tama-oli-keskeisin-virhe-tietoista-riskinottoa/8948848
30. https://yle.fi/a/74-20110655
31. https://www.vaestoliitto.fi/uploads/sites/1/2025/04/423b473c-tahdotko-netti-korjattu.pdf